Keskustan valtuustoryhmän ryhmäaloite mobiililaitteiden kiellosta perusopetukseen koko koulupäivän ajaksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Me kaikki olemme tietoisia eilen julkaistuista Pisa-tuloksista, joiden mukaan suomalaisten nuorten oppimistulokset jatkavat laskuaan. Olen toiminut opettajana 37 vuoden ajan. Tänä syksynä alkoi 38. vuosi. Selkeä näkemykseni on, että 2010-luvulla suomalaisessa koululaitoksessa alkanut yltiöpäinen digitalisaatio ja oppimisen kannalta epätarkoituksenmukaiset hankkeet ovat suuria osasyyllisiä osaamistason laskuun. Edelleen voimassa olevassa opetussuunnitelmassa, joka julkaistiin kymmenen vuotta sitten digihypen ollessa voimakkaimmillaan, tieto- ja viestintäteknologiaa edellytetään käytettävän kaikilla luokka-asteilla ja kaikissa oppiaineissa liikuntaa lukuun ottamatta.

Kun opetuksen järjestäjillä ei ole ollut varaa tarjota laitteita kaikille perusopetuksen oppilaille, on oppilaiden omat puhelimet otettu käyttöön opetuksessa. Näin siitä huolimatta, että Suomen perustuslain, siis huomatkaa perustuslain, mukaan peruskoulun opetuksessa käytettävät kaikki laitteet, välineet ja materiaalit ovat oppilaille ilmaisia. Hyvin pian normiksi tuli, että kun lapsi aloitti koulun, koulurepun varusteisiin kuului oma älypuhelin, koska koulussa tarvitaan puhelinta. Oppilaiden puhelimien ilmestyminen oppitunneille johti jatkuvaan opettajien ja oppilaiden väliseen kissahiirileikkiin. Toki omilla puhelimilla on tehty koulutehtäviäkin, mutta oppitunneilla on myös pelailtu, sometettu ja viestitelty kavereiden kanssa. Reilu vuosi sitten tuttavaperheen lukion ekaluokkalainen koulussa hyvin menestyvä nuori vastasi kysymykseeni hänen puhelimen käytöstään koulussa, että kyllä hän välillä saattaa katsoa puhelimelta videoita tai jopa leffaa, jos oppitunti on erityisen tylsä. Oppilaiden puhelimet opetuksessa yleistyivät todennäköisesti myös sen takia, että ne toisaalta helpottavat opettajan työtä. On ollut paljon helpompaa pyytää oppilaita ottamaan oma puhelimensa esiin tiedonhankintaa tai opetuspelejä varten kuin varata yhteiskäytössä olevia koulun läppäreitä tai pädejä ja kuljettaa ne luokkaan ennen oppitunnin alkua. 2010-luvulla ja edelleen 2020luvun alussa sekä opetushallitus että opetuksen järjestäjät ja OAJ kannustivat kouluja ja opettajia oppilaiden omien puhelimien käyttöön opetuksessa. Koulujen välituntipihat varsinkin yläasteilla ovat hiljentyneet, kun oppilaat viihtyvät omilla puhelimillaan. Samoin vapaa-ajalla pienempien lasten ulkoleikit, kirkonrotat sun muut, ovat vaihtuneet pelaamiseen ja somettamiseen kotona. Samaan aikaan lasten ja nuorten ahdistuneisuus, masennus sekä ylipaino ovat lisääntyneet ja sosiaaliset taidot heikentyneet. Tutkimustieto runsaan älypuhelimella vietetyn ajan yhteydestä lukutaidon, ajattelun taitojen ja pitkäjänteisyyden heikkenemiseen on kiistaton.

Eilen julkaistujen Pisa-tutkimusten karut tulokset eivät luultavasti ole olleet yllätys yhdellekään pitkän linjan opettajalle. Viimeisen kymmenvuotiskauden aikana suomalaislasten koulunkäyntiä ovat häirinneet jos jonkinlaiset hankkeet. On ollut pulpetiton koulu, oppikirjaton koulu, avokonttorikoulu ja jopa kouluton koulu. Ja pisteenä iin päälle älypuhelimen avoin internet ja sen tarjoamat mahdollisuudet kilpailemassa huomiosta kaiken muun tekemisen kanssa suuren osan valveillaoloajasta.

Enää ei oppilaiden omia puhelimia kouluopetuksessa kuitenkaan tarvita, sillä Helsingin kaupunki on viime vuosien aikana hankkinut kannettavat tietokoneet kaikille perusopetuksen oppilaille kolmannesta luokasta ylöspäin. Kuitenkin edelleen koulujen nykyiset puhelimenkäyttöohjeet mahdollistavat oppilaiden omien puhelimien käytön opetuksessa, ja osassa perusopetuksen luokkia ne ovatkin edelleen käytössä.

Keskustan valtuustoryhmä esittää, ettei Helsingin peruskouluissa saa käyttää oppilaiden omia älypuhelimia opetuksessa eikä välitunneilla muuten kuin terveydenhoitoon tai johonkin muuhun erityiseen syyhyn liittyen. Oppitunneilla digitaitoja opitaan koulusta saaduilla läppäreillä, ja välitunneilla on myös yläasteikäisten hyödyllistä harjoitella sosiaalisia taitoja muutenkin kuin laitteiden välityksellä.

Esitämme asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Palautusehdotus on luettavissa järjestelmästä.

Kiitos. Hyvät valtuutetut.

Oma lapseni aloitti seiskaluokan tänä syksynä. Hän tuli yksi päivä kotiin ja kertoi minulle, että harmikseen hän saa käyttää mobiililaitetta vain yhdellä välitunnilla. Ilmoitin hänelle, että olin itse mukana tekemässä tätä päätöstä ja jos olisi ollut minusta kiinni, olisin kieltänyt myös sen yhden välitunnin häneltä, ettei olisi voinut käyttää ollenkaan päivän aikana. Tähän asiaan törmäsimme lautakunnassa silloin, kun annoimme tämän vahvan suosituksen tästä mobiililaitekiellosta. Meillä oli lautakunnassa silloin laaja tahto tähän palautuksen sanoitukseen nimenomaan siihen, että kiellettäisiin päivän aikana. Siinä opimme kuitenkin näistä hallintosäännöistä ja sitä, mitä se oikeasti tarkoittaa, ja että nämä menevät oppilaille ja kouluille tarkistettavaksi. Nämä menevät johtokunnan kautta, ja johtokunnat viime kädessä päättävät näistä asioista. Tämän takia meillä on ollut myös Helsingin kaupungin kouluissa vähän eri käytäntöjä, ja nämä mobiililaitekiellot on otettu käytäntöön vähän eri vaiheissa eri kouluissa.

Haluan kertoa myös siitä, että kun olen vieraillut kouluissa viime kevään aikana, silloin oli vielä yläkouluja, joissa eri välitunneilla näitä mobiililaitteita sai käyttää. Kuten valtuutettu Halttunen kuvasi, nimenomaan nämä koulut olivat silloin vähän hiljaisempia. Oppilaat suurimmaksi osaksi olivat käytävillä puhelimillaan, ja koulut olivat hiljaisia. Toisin kun meni kouluun, missä oli mobiililaitekielto, se oli täynnä melua ja täynnä eloa, niin kuin kouluissa ja lasten ympärillä ehkä kuuluisikin olla.

Haluan kuitenkin samalla tässä sanoa sen, että en usko, että ongelma on itse älypuhelimissa, vaan se on sovelluksissa, somessa, aggressiivisessa algoritmissa, joka ei ota huomioon ikärajoja, ja siinä koukuttavuudessa, joka on eri sovelluksissa siinä laitteessa. Kuntana, kun emme voi vaikuttaa näihin algoritmeihin ja sovelluksiin, mitä siellä älylaitteissa on, niin parhaimpana ratkaisuna on sitten kieltää, jotta saadaan jonkinnäköinen rauha sinne kouluihin.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos keskustapuolueen ryhmälle hyvästä aloitteesta ja Tiina Halttuselle puheesta.

Mua häiritsee tässä digilaitekeskustelussa paitsi se, että se lukitsee lapset liikkumattomiksi, niin myöskin se, että kaikilla perheillä ei oikeasti ole varaa näihin laitteisiin. Se tuntuu osasta lapsista pahalta, ja lisäksi se heikentää tiettyjen lasten oppimista ja lukemista ja ylipäänsä ottaen läksyjenlukusysteemiä, jos heillä ei ole varaa käyttää niitä puhelimia. Jos on monta lasta perheessä... Puhelimet itsessään maksavat, vaikka sä ostat ne käytettynä. Niiden päivitykset, niiden ohjelmistot maksavat. Sitten kaistayhteydet maksavat, ja kaikki tämä lisää niitä kustannuksia. Sen takiakin toivoisin, että laitteet olisivat oikeasti siinä tapauksessa kaupungin, jos niitä on pakko käyttää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Valtuutettu Halttunen käytti erinomaisen puheenvuoron, ja äsken valtuutettu Karhuvaaran puhe hyvin tuki valtuutettu Halttusen puheenvuoroa.

Kannatan tässä omassa puheenvuorossani valtuutettu Halttusen tekemää palautusesitystä ja toivon, että vaikka apulaispormestari omassa puheenvuorossaan toi esille tämän hallintosääntöongelman, niin siitä huolimatta me etsimme keinoja, joilla pystymme luomaan yhtenäiset käytännöt kaikkiin Helsingin kaupungin kouluihin. Yksityisiä oppilaitoksiahan me emme voi velvoittaa, mutta heidänkin kanssaan voi asiasta käydä rakentavaa keskustelua.

Eduskuntahan päätti noin puolitoista vuotta sitten tästä kännyköiden käytön rajoittamisesta peruskouluissa. Silloin kun sitä lakimuutosta edeltävää keskustelua käytiin, niin aika monenlaisia näkemyksiä oli siitä, kuinka järkevää ja minkälaisia tuloksia on saatavilla ja onko mahdollista rajoittaa kännyköiden käyttöä. Nyt kun lainsäädäntö on voimassa, niin varsin positiivisia viestejä on kouluista tullut. Paljon positiivisempia kuin mitä etukäteen ehkä kaiken kaikkiaan ajateltiinkaan.

Keskustan eduskuntaryhmä silloin eduskunnassa tähän lakiesitykseen jätti mietintöön vastalauseen, jossa keskustan kansanedustajat esittivät, että puhelimen käyttö olisi kielletty myös välitunneilla. Valitettavasti silloin sille vastaesitykselle ei löytynyt eduskunnasta enemmistöä. Siinä vastaesityksessä oli mukana myös yksi sosiaalidemokraattien ja yksi vihreiden kansanedustaja. Mutta toivoisin, että kansanedustajat, jotka tässä salissa ovat nyt mukana valtuutettuina, veisivät eteenpäin myös tätä asiaa lainsäädännön puolella, jolloin meidän ei tarvitsisi kaupungin osalta pohtia näitä hallintosääntökysymyksiä myöskään.

Kiitos.

Haluan täsmentää tässä valtuutettu Peltokorvelle, että mikäli haluamme täysin yhtenäiset säännöt kouluihin, se vaatii sitä, että johtokunnat purettaisiin, joille kuuluu vastuu näistä järjestyssäännöistä.

Kiitos.

Kuten tuossa vastausesityksessä lukee, niin eduskunta hyväksyi keväällä 2025 perusopetuslain muutoksen, joka rajoittaa puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttöä perusopetuksessa koulupäivän aikana. Uudistunut perusopetuslaki kieltää oppilailta mobiililaitteiden käytön oppituntien aikana ilman lupaa. Laki on astunut voimaan. Lisäksi annettiin vahva suositus kouluille linjata ruokailut mobiililaitevapaiksi. Kaikki Helsingin koulut on kieltäneet mobiililaitteiden käytön ruokailujen aikana, eli tämä nyt koskettaa oppitunteja että myös ruokailuja. Lisäksi Kaskon eli kasvatuksen ja koulutuksen toimialan vahva suositus oli, että kaikki välitunnit ovat kännykättömiä tai ainakin osa välitunneista rajataan mobiililaitevapaiksi. Lähes kaikki koulut ovat kieltäneet mobiililaitteiden käytön alakoululaisilta kokonaan välituntien ajaksi. Myös yläkouluja suositellaan linjaamaan kaikki välitunnit mobiililaitevapaiksi. Joten tässä on eroja selvästi koulujen välillä, mitä tulee välitunteihin.

Vaikka asia on tärkeä ja yhteisesti jaettu, voidaan kuitenkin tässä kohtaa todeta, että asia on hienosti edennyt sekä valtakunnallisesti että Helsingissä. Siten järjestelmään tehty keskustan palautusehdotus ei ole enää kaikilta osin ajankohtainen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata tämän asian palauttamista.

Pidän tätä meidän keskustelua siltä osin vähän ylimitoitettuna, että me emme ehkä ihan tunnista, mihin kännyköitä voi myös hyvin käyttää. Totta kai myös minä kannatan kännyköiden käytön rajaamista ja rajoittamista kouluissa. Siellä keskitytään paremmin. Mutta en voi allekirjoittaa sitä tapaa, jolla me aikuiset asiassa nyt etenemme. Kiellot viedään kouluissa läpi jopa rangaistusten uhalla. Me puhumme nyt samoista kännyköistä, jotka me itse halusimme kouluihin ja jopa päiväkoteihin kymmenisen vuotta sitten. Oli Helsingin digiohjelmaa, oli oppimista tukevia sovelluksia ja oletus oli, että jopa ekaluokkalaisilla oli kaikilla kännykkä repussa.

Olisiko mobiililaitteiden käyttämiseen ja kieltämiseen olemassa siis joku kultainen keskitie? Ajattelen niin, ettei maailma muutu vähemmän digiriippuvaiseksi kieltojen kautta. Digiä pitää päinvastoin oppia käyttämään. Lapset ja nuoret tarvitsevat apua sen tunnistamiseen, mikä on totta ja mikä ei, mikä sovellus on turvallinen ja mikä ei. Missä nämä taidot opitaan jatkossa, jos koulut järjestetään nollatoleranssilla ja kaikilla vanhemmilla ei ole aikaa eikä osaamista asioista, kuten me hyvin tiedämme.

Meistä moni aikuinen on valitettavan tietämätön, mitä lapset netissä tekevät. He tekevät siellä paljon hyviäkin asioita, oppivat kieliä, saavat vertaistukea ja kavereita. Me kuitenkin pelkäämme, että he kohtaavat vääränlaista sisältöä, mikä on aivan aiheellinen pelko. Kyllä he kohtaavat, ja he myös koukuttuvat, aivan kuten mekin. Pidän kuitenkin kaiken käytön kieltämistä hieman ylimitoitettuna toimena ja toivoisin, että me mieluummin olisimme lasten ja nuorten tukena tässä asiassa. Eli rajataan järkevästi ja kielletään sekä säädellään mieluummin somejättejä ja niitä toimia, jotka tulevat ulkoa ja ovat haitallisia lapsille ja nuorille.

Kiitos, puheenjohtaja.

En siis kannata palautusta, vaikka kannatankin tämän keskustan valtuustoryhmän aloitteen henkeä ja myöskin jaan valtuutettu Halttusen esittämän näkemyksen siitä, että tämä koulujen valtaisa digiloikka ja ylipäätään koko oikeastaan suomalaisen yhteiskunnan digipositiivisuus, jotka ovat ehkä suurelta osin jonkun Nokia-trauman jäänteitä olleet meillä, että me ollaan ajateltu, että digi pelastaa kaiken, niin sillä on varmasti suuri osa myös siihen, miten meidän koululaiset nyt menestyvät Pisa-testeissä. Tästä itse asiassa, kun olen tehnyt vähän vertailua eri maiden kanssa, löytyy myös näyttöä, että tässä on aika vahva korrelaatio sen suhteen, miten positiivisesti lasten kännykän käyttöihin on suhtauduttu eri maissa ja miten kouluissa niihin on suhtauduttu. Tästä ehkä myöhemmin enemmän.

Vaikka jaan tämän keskustan huolen, haluan myös sanoa, että sehän on ollut itse asiassa keskustan vetämä hallitus ja Juha Sipilä, jotka ovat lähteneet rakentamaan tätä valtavaa digiloikkaa kouluihin ja samalla leikanneet koulutuksesta sen 670 miljoonaa. On tässä kysymys myös siitä, miten meillä on rahoitettu tätä koulua.

Mutta palatakseni tähän kännykkäkieltoon. Vaikka tämä on hieno aloite, mä näen, että tämä on nyt oikeasti vähän förbi, että tämä asia on käsitelty jo niin lainsäädännössä kuin meillä kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa. Me ollaan jo kaksi eri kertaa tiukennettu näitä ohjeistuksia koulujen kännykän käyttöihin myös välituntien osalta. Se on myös purrut niin, että melkein kaikissa kouluissa tämä kännykkäkielto on voimassa myös välitunneilla tai sitten vain yhdellä, niin kuin tuossa apulaispormestarikin hyvin toi esille. Ja totta kai me nähdään, että nämä seuraukset ovat olleet myönteisiä. Näissä kouluissa on hyvä tunnelma ja vähemmän häiriökäyttäytymistä, näin muistan kuulleeni tuolta toimialalta.

Eli ehkä ainut, miten tätä voisi mennä toisella tavalla, niin heitän ilmoille, voisiko tätä miettiä turvallisuusasiana jollain lailla. Tämä oli se keino, millä me yhtä asiaa käsiteltiin tässä elokuussa, kun ei haluttu lähteä käsittelemään sitä sieltä koulujen järjestyssääntöjen kautta. Mutta en tiedä.

Kiitos keskustan valtuustoryhmälle tämän tärkeän asian ja aihepiirin esillä pitämisestä.

Me on kuultu jo salissa monia viisaita, hyviä puheenvuoroja tähän liittyen. Ehkä itse vielä lisäisin vain sen, että koen, että keskittyminen koulunkäyntiin, ympärillä oleviin toisiin ihmisiin, koulukavereihin ja ihmissuhdetaitoihin ja ympärillä olevan havainnointi ja tietty vapaus, minkä mobiililaitteettomuus tuo, ei tee lapsille ja nuorille mitään muuta kuin hyvää. Laitteilla pystyy leikkimään ja toimimaan ihan riittävästi ilman koulupäiviäkin.

Kannatan tätä palautusta.

En kannata missään nimessä palautusta, mutta sen haluan sanoa teille kaikille yli 25 vuoden peruskoulun opettajakokemuksen perusteella, että välitunti on osa koulupäivää. Sen aikana pitäisi liikkua, kohdata kavereita, palautua oppitunneista, ei jatkaa ruudun tuijottamista.

Koko ajan puhutaan, että lapset liikkuu liian vähän. Meillä olisi joka koulupäivä valmiina välitunteja, missä me saataisiin ne liikkumaan sen kännykän tuijottamisen sijasta. Välillä se voi olla oppitunneilla hyvä työväline. Meidän pitäisi opettajille antaa mahdollisuus siihen, että sitä käytetään silloin tällöin. Meidän pitää luottaa opettajiin. Ne tietävät paremmin kuin me täällä. Mutta välitunnilla puhelinta ei tarvita. Vähemmän ruutua, enemmän liikkeitä, enemmän oikeita kohtaamisia.

Kannatan myös valtuutettu Sohrabin ponsiesitystä.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Keskustelun jälkeen kannatan.

Kiitos.

Ajattelen, että on tosi tärkeää, että ollaan yhteisesti haluttu vähentää mobiililaitteiden käyttöä. Ollaan tehty tästä useita aloitteita. Olen itsekin tehnyt aloitteen siitä, että ei käytettäisi kännykkää myöskään välituntien aikana. Helsinki onkin tätä ohjeistusta kehittänyt. Muistaakseni valtuutettu Sohrabikin on tehnyt tästä oman aloitteen, suunnilleen tämän sisältöisen kuin tässä nyt on tämä ponsiesitys.

Ajattelen, että tämä tosiaankin olisi varmasti sellainen, mihin lainsäädännölläkin voitaisiin vaikuttaa, koska se on jäänyt vajaaksi, mutta on varmaan realismia, että tällä vaalikaudella ei ole enää tulossa uutta lainsäädäntöä tästä. Varmasti seuraavalla vaalikaudella on tärkeää tähän puuttua, jos halutaan sitä kautta puuttua. Totta kai on myös mahdollista tosiaankin kouluissa toimia siten, että välitunneilla vapautetaan lapset sieltä puhelimien äärestä. Tosiaan nämä käytännöt vähän vaihtelee. Joissakin se on osittain vielä sallittu yläkouluissa, ja jotkut välkät ovat kännykättömiä. Kyllä tässä varmasti tekemistä on. Sitten on sanottava, että ehkä ne haasteet ovat enemmän nyt siellä kotona tällä hetkellä, koska moni nuori käyttää edelleen monta tuntia päivässä puhelinta ja muita laitteita ja kotona varmaan vanhemmillakin usein on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on hyvä määrä mobiililaitteiden käyttöä. Kyllä varmasti tutkimustietoon perustuvat kansalliset ohjeet ja niiden täytäntöönpano on tosi tärkeää. Meillä on niin paljon tutkimustietoa siitä, mitä liika puhelinten käyttö aiheuttaa ja liika pelaaminen, joten kyllä tähän varmasti on syytä puuttua. Otan vielä toisen puheenvuoron.

Kiitos, puheenjohtaja.

En kannata palautusta.

Aihe on kuitenkin edelleen erittäin tärkeä. Uudet rajaukset kännyköiden käyttöön ovat tuoneet rauhaa oppitunneille. Haasteena meillä on välituntien osalta edelleen se, että Helsingissä me puhumme paljon kännyköistä, mutta nuoret ovat varsin näppäriä siirtämään koulujen läppäreille samat pelit, videot ja somesivustot, joita muutoin on käytetty puhelimilla. Käytännössä siis tilanne ei ole vielä täysin ratkennut. Olisikin hyvä saada toimialalta selkeä suositus siihen, miten nykyistä lakia olisi hyvä tulkita ja mitä kannustettaisiin kirjaamaan koulujen järjestyssääntöihin.

Toki niistä, jotka eivät pelaa välitunneilla, puhelimien käyttö on vähentynyt. Samalla tämä on tuonut ilmeiseksi sen, että meillä koulurakennukset ovat monesti varsin ahtaita. Silloin jos ei ole sisällä välituntitiloja ja on ahtautta, ei ole mahdollisuutta mielekkääseen toimintaan, niin myös meteli ja levottomuus lisääntyvät. Yksi oppilas mulle osuvasti kommentoikin, että nyt näette, mitä tapahtuu, kun me ei olla puhelimilla. Monia nuoria kuormittaa se jatkuva meteli ja tekemisen puute.

Tässä on tärkeää se, että koulurakennuksia suunniteltaessa otetaan huomioon nykyistä paremmin se, että tarvitaan myös tyhjää tilaa. Tarvitaan tilaa sadoille nuorille ajan viettämiseen. Erityisesti yläasteikäisiä koulujen pihat eivät välttämättä houkuttele, ja sinne on hyvin vaikea nuoria pakottaa. On myös kouluja kuten omani, jossa pihaa ei edes yläasteikäisille ole käytössä. Ehdottomuus on tässä kuitenkin hankalaa. Päivän aikana tarvitaan puhelimia monissa tilanteissa. Esimerkiksi silloin, jos ahdistunut nuori yrittää tavoitella opettajaa tai kouluvalmentajaa, etsii paikkaa, johon mennä, tai tarkistaa Wilmasta seuraavaa paikkaa. Meillä on paljon tilanteita arjessa, joissa nuoret tarvitsevat myös sitä puhelimen vilkaisua. Ei käyttämistä, mutta vilkaisua tai aikuisten tavoittamista.

Kiitos.

Totean tässä, että en kannata palautusta.

Tässähän on kyse sellaisesta asiasta, josta päättää koulujen johtokunnat. Ymmärsin, että apulaispormestari Huff on käynytkin sen toteamassa. Itse asia on tietysti ihan hyvä. Oli tuossa erittäin hyvä valtuutettu Nuortevan puheenvuoro myös siitä, että joissain tilanteissa tietysti nämä kännykät on nuorille tarpeenkin päivän aikana. Ja näistä on hyvä käydä keskustelua, mutta katson, että tämä palautus ei ole asianmukainen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä on useammassakin puheenvuorossa muutama valtuutettu tuonut esille sen, että tämä on tosiaan koulun johtokunnan asia järjestysäännöissä päättää. Apulaispormestarikin tätä toi esille.

Osa ei ollut kuulemassa valtuutettu Halttusen puheenvuoroa. Valtuutettu Halttunen puhui paljon muutakin siinä kuin pelkästään yleisesti tästä tämmöistä hupi kännyköiden käytöstä. Hän puhui myös siitä, että perusopetuslaki takaa maksuttoman perusopetuksen oppilaille, ja meillä käytetään kännyköitä myös oppitunnilla opetustilanteissa helppouden vuoksi myös osittain ja osittain myös siksi, että kouluilla ei välttämättä ole niitä laitteita. Se on myös yhdenvertaisuuskysymys ja ongelmallista. Tämä palautusesitys haluaa puuttua myös tähän käytäntöön, eli tässä ei ole kysymys pelkästään nyt siitä hupikäytöstä.

Toisekseen olisin todennut myös sen, mikä ihan asiallisesti on täällä tuotu esille toki, että se totaalinen kännykkäkielto voi tuoda haasteita eteen, mutta ennen on myös pärjätty ilman kännyköitä. Wilmasta saa lukujärjestykset printattua ja erillistilanteet ja muut, niin niissä pystytään löytämään ratkaisut. Niissäkin kouluissa, missä tämä käytön kielto on laajempi, on löydetty ratkaisut näihin tilanteisiin.

Mä ymmärrän tämän yhteydenpitokysymyksen, mutta siihenkin on löydettävissä ratkaisuja. Nimenomaan tässä ponsiesityksessä todetaan myös se, että muuten kuin terveydenhoitoon tai muuhun erityiseen syyhyn liittyen. Eli silloin tämä sallii myös sen, että esimerkiksi tämmöisissä tilanteissa, jos pitää vaikka koulupsykologiin, kuraattoriin tai muuhun henkilöön olla vaikka terveydentilaan liittyen tai huoliin liittyen yhteydessä, niin tämä ei kiellä sitä.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Arvoisat valtuutetut, kuinka moni teistä pystyisi menemään töihin ilman puhelinta?

Keskustan valtuustoryhmä esittää puhelimen täyskieltoa kaikissa Helsingin peruskouluissa. Tämä pitkään esillä ollut aihe herättää meissä nuorissa paljon erilaisia mielipiteitä. Puhelimissa on paljon haittoja ja ongelmia, niin kuin aloitteessa todetaan. Kaikki tiedämme, että yhä useampi kokee riippuvuutta puhelimen pläräilystä ja puhelimista on tullut erittäin iso osa sukupolvemme elämää.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että nuorista yli puolet seuraa uutisia ja ajankohtaisia ilmiöitä puhelimesta päivittäin. Nuorisoala ry:n raportin mukaan 78 prosenttia nuorista pitää yhteyttä kavereihinsa puhelimen välityksellä päivittäin, esimerkiksi kavereihin muista kouluista, ja 58 prosenttia nuorista pitää päivittäin perheeseensä yhteyttä puhelimen välityksellä. Nuoret käyttävät puhelimia tärkeisiin asioihin, ja kaikki mitä puhelimella tehdään, ei ole aina sitä niin sanottua doomskrollailua.

Nuoret tiedostavat itse puhelimien haitat, mutta kuten näette, asia ei ole niin mustavalkoinen kuin mitä siitä yritetään tehdä. Monia nuoria ahdistaa olla koulussa. Kaikilla ei ole kavereita koulussa, ja joillekin koulunkäynti on uuvuttavaa. Joillekin puhelin on turva.

Mielestämme siis tämä täyskieltoehdotus olisi aika raju. Tällä hetkellä Helsingin kaupungin kouluissa ensimmäiseltä luokalta kuudennelle luokalle asti mobiililaitteet ovat täysin kiellettyjä koulupäivän aikana. Yläasteiden kohdalla tilanne on koulukohtainen. Yläastelaiset joissain kouluissa saavat olla välitunnit puhelimilla, joissain yläasteilla vain yhden välitunnin saa olla puhelimella ja joillain yläasteilla oppilaat eivät saa olla puhelimilla lainkaan koulupäivän aikana.

Puhelimien käyttöä on jo rajoitettu, ja tällä hetkellä ongelma, mistä tässä nyt puhutaan, on se, että teini-ikäiset nuoret käyttävät välituntisin puhelinta. Tämäkö on nyt se ongelma, mikä halutaan korjata? Mobiililaitteita ei saa eikä ole koskaan saanutkaan käyttää oppituntien aikana, ja se on hyvä asia. Yleensä ne kerätään pois tai niiden tulee pysyä repussa. Siksi argumentti ”puhelimet häiritsevät keskittymistä oppitunnilla” ei sovi perusteluksi kieltää puhelimia myös välitunneilta. On siis ilmiselvää, että oppitunneilla puhelimien kuuluukin olla pois. Siitä tuskin kukaan on eri mieltä. Jopa nuoretkin tiedostavat sen. Toinen kysymys on se, pitääkö koulujen olla kokonaan puhelimettomia. Puhelimesta on välitunnin aikana helppo katsoa, missä luokassa seuraava oppitunti on tai onko sisä- vai ulkoliikuntaa. Wilman välityksellä ei kommunikoida pelkästään koulun ja huoltajien välillä, vaan myös koulun ja oppilaiden välillä. Wilmaan tulee tärkeitä ja oleellisia tietoja koulupäivän aikana, ja esimerkiksi ajat kuraattoreille tai psykologille hoidetaan Wilman välityksellä. Sen sijaan, että rajoitetaan entistä enemmän meidän nuorisoamme, voisimme kaupunkina pyrkiä lisäämään nuorille ruudutonta tekemistä välitunneille. Teiniikäiset ihmiset eivät mene pihalle hyppimään ruutua ja leikkimään hippaa, oli nuorilla puhelin tai ei. Aikaisemmat sukupolvet ovat kertoneet, että silloin ennen vanhaan mentiin röökirinkeihin ja poistuttiin koulun alueelta. Varmasti sitä tapahtuu nykyäänkin, mutta ei ne nuoret lähde itsenäisesti sinne pihalle leikkimään, kun puhelimetkin heiltä otetaan pois. Varsinkaan kun tällä hetkellä kaikki pihat eivät ole tarpeeksi isoja. Erilainen ohjattu toiminta, kuten työpajat, askartelu- tai musisointivälitunnit tai erilaisten urheilumahdollisuuksien lisääminen välitunneille voisivat itsessään motivoida nuoria pois ruudun ääreltä. Se voisi edesauttaa nuoria tekemään hyödyllisiä ja mukavia aktiviteetteja sekä löytämään myös uusia kavereita.

Ongelmaa ei kadoteta kielloilla, vaan nuorille tulee tarjota vastineeksi jotain. Koulu on iso osa nuorten arkea, ja nuoret viettävät koulussa suuren osan ajastaan. Koulun tulee täten olla nuorten näköinen ja vastata nuorten tarpeita. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Koulun nykyiset puhelimenkäyttöohjeet ja -säännöt mahdollistavat edelleen puhelimien käytön oppitunneilla. Iso osa opettajista käyttää niitä edelleen, koska he ovat 2010-luvulta lähtien siihen tottuneet ja se osaltaan helpottaa opettajan työtä. Tämä siitä huolimatta, että Suomen perustuslain mukaan perusopetuksessa kaikki välineet, materiaalit ja laitteet ovat oppilaille ilmaisia ja koulu ne tarjoaa. On hämmästyttävää, miten jossain kohdassa, esimerkiksi rajalakia säädettäessä, perustuslakia tarkasteltiin suurennuslasilla, mutta tässä älypuhelinasiassa ollaan ihmeen joustavia. Asia, joka perustuslain pohjalta olisi ehdottomasti kielletty, on sallittu jo 16 vuoden ajan käsittääkseni.

On hyvä tiedostaa se, että joka ikinen kerta, kun oppilaiden puhelimia oppitunneilla käytetään, se aiheuttaa köyhien perheiden lapsissa häpeää. He joutuvat aina toteamaan omien puhelimiensa halpuuden ja nuhruisuuden varakkaiden perheiden lasten hienojen puhelimien rinnalla. Todella monilla köyhien perheiden lapsilla on sukulaisilta, vanhemmilta, tädeiltä ja sediltä saatuja vanhoja käytettyjä puhelimia. Puhelimen rikkouduttua esimerkiksi välituntileikeissä ei köyhillä perheillä, yksinhuoltajilla, työttömillä huoltajilla ole välttämättä varaa hankkia lapselleen saman tien uutta puhelinta. Tämä on vakava yhdenvertaisuuskysymys, joka näyttäytyy sekä oppitunneilla että välitunneilla.

Sanon vielä, että pormestari Huff otti esiin tämän palautusesityksen hankaluuden, mistä johtuen olen tehnyt sinne järjestelmään ponsiesityksen: Jos valtuusto hyväksyy tämän esityksen, edellytetään selvitettävän mahdollisuutta kieltää oppilaiden omien puhelimien ja mobiililaitteiden käyttö Helsingin peruskoulujen oppitunneilla ja välitunneilla muuten kuin terveydenhoitoon tai muuhun erityiseen syyhyn liittyen.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tällä hetkellä kaikki koulut ovat kieltäneet mobiililaitteiden käytön sekä oppituntien että ruokailujen aikana. Tämä linja olisi hyvä laittaa koskettamaan johdonmukaisesti myös välitunteja. Myös välitunnit ovat osa koulupäivää. Kännykkää saisi edelleen käyttää luvan kanssa esimerkiksi terveydellisistä syistä. Siirtyisimme välituntien osalta suosituksesta kohti yhteistä ja selkeää linjaa.

Tällä hetkellä eri koululla on käytössään erilaisia toimintatapoja erikseen alakoululaisille ja yläkoululaisille. Yhteneväinen ja selkeä linja kaikille Helsingin kaupungin koululaisille olisi tässä paikallaan.

Siksi olen tehnyt tosiaan ponnen järjestelmään, joka kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta kieltää mobiililaitteiden käyttö ala- ja yläkoululaisilta kokonaan välituntien ajaksi kaikissa Helsingin kaupungin kouluissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

On tärkeää, että mobiililaitteet eivät ole välttämättömiä kaikille nuorille, jos nuoret eivät niitä halua käyttää. Meillähän on monta maata Euroopassa, joissa ei ole ollenkaan tyypillistä, että nuorilla on ne puhelimet taskussa kuin ehkä 13 tai 15-vuotiaana. Nyt me ollaan kuitenkin luotu semmoinen kouluarki, jossa puhelinten käyttö on melkein välttämätöntä, kuten täällä meidän nuorisoneuvoston edustaja kertoi. Sinne tulee Wilma-merkintöjä. Olen saanut palautetta myös erilaisista HSL-lippualennuksista, joita ei ole voinut ostaa ne, jotka eivät käytä puhelinta. Tämäntyyppisiä esimerkkejä on toki monia. Me ollaan rakennettu se arki ja kouluarki riippuvaiseksi puhelimista myös nuorille. Silloin on hyvin vaikea sanoa, että älkää käyttäkö niitä puhelimia ollenkaan. Ja toki aina kun sen puhelimen ottaa esiin, niin se myöskin lisää todennäköisyyttä, että sieltä päätyy muille sivustoille, someen ja niin edelleen. Näinhän aikuisillekin käy. Tämä on kyllä kaikenikäisten ongelma. Siinä mielessä tietenkään ei ole syytä nuoria syyllistää, vaan meidän yhteiskuntaa ja miten me ollaan rakennettu eri sähköiset palvelut toimimaan. Ajattelen, että myös se, että Helsingin kaupunki antaa ne läppärit ainakin yläasteelle ja niissä ei ole ruutuaikoja, kyllä myös lisää kaikkea muuta nettikäyttöä. On aika vaikeaa sitten siellä kodeissa toimia.

Toivoisin, että edistetään sellaisia malleja ja mahdollisuuksia, joissa ei luotaisi sitä riippuvuutta puhelimista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Puheenvuoroni aluksi kannatan valtuutettu Halttusen tekemää ponsiesitystä. En toista sitä kaikkea samaa, jonka edellisessä puheenvuorossani kerroin. Silloin oli puhe palautusesityksestä, mutta tämä ponsiesitys on suurin piirtein samansisältöinen. Toki siinä sanotaan, että selvitetään asiaa.

Muistuttaisin tässä, että THL on laatinut toki vapaa-aikaa koskien digisuositukset Suomessa, ja niiden mukaan alle 13-vuotiaille ei suositella lainkaan älypuhelinta. Tämä voi kuulostaa osasta meistä huvittavalta, mutta ihan tutkittuun tietoon perustuen nämä suositukset on tehty. Muistuttaisin myös siitä, kun täälläkin on käytetty puheenvuoroja siitä, että se digilaitteen käyttö on välttämätöntä, ja ymmärrän hyvin nuorisoneuvoston edustajien näkemyksen tässä asiassa, että tuntuu aika rajulta tällainen koko koulupäivän kielto, mutta kuten nuorisoneuvoston edustajankin puheenvuorosta kävi ilmi, osassa kouluista toimitaan jo nyt näin, ja niissäkin kouluissa kuitenkin nuoret ovat selviytyneet siitä koulupäivästä.

Mutta totean edelleen, että tässä keskustan esityksessä ja valtuutettu Halttusen tekemässä ponsiesityksessä ei olla totaalisesti kieltämässä, vaan tietyissä rajatuissa tilanteissa ja terveydenhuoltoon liittyen puhelimen käyttö olisi edelleen sallittua. Esimerkiksi se, että pitääkö Wilmaan päästä koulupäivän aikana. Varmasti se on ihan hyödyllistä, mutta lukujärjestyksen voi printata. Ja silloin jos Vilmaan ei pääse oppilaat koulupäivän aikana, niin se tiedottaminen pitää koulussa hoitaa jollakin muulla tavalla, jos koulupäivän aikana pitää tiedottaa seuraaviin tunteihin liittyvistä asioista akuutisti. Se hoidetaan näissäkin kouluissa jollain muulla tavalla, missä oppilailla on välitunneilla kielto käyttää puhelinta.

Sitten tässä on käyty keskustelua myös siitä, että mitä oppilaat tekevät. Olen itse yhden yksityisen koulun hallituksessa ja siellä kuulin juuri, että muun muassa hyppynarulla yläasteikäiset hyppivät nyt välitunneilla pihalla. Hyppynarut ovat joka välitunti kuulemma käytössä.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Tässä ponnessa, joka on nyt täysin samansisältöinen kuin tämä palautusehdotus, ehdotetaan, että jos tämä nyt kuitenkin hyväksytään eli ei hyväksytä tätä keskustan aloitetta, niin sitten kuitenkin edellytettäisi selvitettävän mahdollisuuksia. Minä säästän nyt tässä viranhaltijoiden ja kaikkien aikaa ja sanon, että se keino, millä tämä voidaan selvittää, on se, että tehkää palautusehdotus, jossa on tämä. Sitten me äänestämme siitä tässä salissa, ja sitten se joko menee läpi tai ei. Juuri niin kuin äsken tehtiin, eli tämä ponsi on siis jo käsitelty.

Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa herra puheenjohtaja.

Nyt pääsen kannattamaan tätä valtuutettu Sohrabin loistavaa pontta. Olen itse sitä mieltä, että kyllä se välitunti on kumminkin mahdollisuus liikkua siellä, pelata korista, futista ja niin edelleen. Täällä oli nuorisoneuvoston edustaja Taipaleella kyllä upea puhe. Sitä sanoisin vielä, että jos pitää päivällä miettiä, että onko sisä- vai ulkoliikuntaa, niin ollaan myöhässä, koska aamulla pitää pakata sisä- tai ulkoliikuntavarusteet kumminkin sitten, mutta muuten olen lähes samaa mieltä tästä. Kyllä aika monet opettajat, valtaosa haluaisi, että välitunneilla ei olisi puhelimia. Palaudutaan paremmin ja liikutaan enemmän ja sosialisoidaan ihmisten kanssa.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Musta tämä on tärkeä aihe ja on hyvä muistaa, että siitähän ei ole tosiaan kauaa, kun puhelimet kiellettiin oppitunneilta ja monessa koulussa on jo aikaisempina vuosina poistettu sieltä välkiltä ja ruokailusta puhelimet. Me ollaan jo nyt nähty, mitä kaikkea se on tuonut siihen tilalle. Vaikka moni nuori ei sitä pitänyt hyvänä, ei kannattanut, koki että se puhelin on semmoinen turvalaita, jonka haluaa pitää jatkuvasti ulottuvilla, niin sitten kuitenkin siinä kohtaa, kun siihen tottui, että niitä puhelimia ei ole, niin sinne alkoi tulla sitä korvaavaa toimintaa ja käytäntöjä ja paljon se toiminta, vuorovaikutus, leikki, liikunta ikätasoisesti on lisääntynyt.

On vaikea kuvitella jotain sellaista maailmaa, jota ei ole koskaan kokenut, mutta kyllä mä itse uskon, että jos se puhelin on myös pakopaikka tylsyydeltä, ahdistukselta, jännitykseltä tai hetkistä, joissa ei tiedä mitä tehdä, niin se voi olla ihan hyvä sen sinnikkyyden oppimisen ja kasvun kannalta, että ainakin kokeilee sitä, miltä se elämä ja arki koulussa näyttää silloin, kun ollaan ilman sitä puhelinta. Jos todetaan, että ei keksitty mitään sen tilalle, kun se puhelin lähti, niin varmaan sitten voi arvioida uudestaan, että onko jotain korjausliikettä tehtävissä vai onko vika jossain muualla kuin siinä puhelinkiellossa. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yleisesti ja täälläkin, kun me puhumme mobiililaitteista, niin me puhumme niistä välillä niin kuin ne olisi vaarallisinta tavaraa, mitä lapsi tai nuori voi kantaa mukanaan. Täällä on tietenkin helppo sanoa, että otetaan mobiililaitteet pois ja vihot tai tulosteet tilalle, mutta ei se siellä arjessa kuitenkaan se Wilma oikeasti paperille siirry tai tulostu. Keväällä iso osa nuorisoalan tutkijoista kertoi, etteivät he kannata esimerkiksi täyttä somekieltoa. Tämä siitä syystä, että sitä kautta nuoret suljettaisiin osittain yhteiskunnan ulkopuolelle. Itse ajattelen, että maailma ei toivottavasti palaa enää ainakaan tupakkarinkien aikaan, jossa oltiin osa porukkaa, joka täälläkin jo mainittiin.

Me puhutaan usein siitä, että nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Joskus musta tuntuu, että me kuulemme kyllä, mutta me kuuntelemme vain silloin, kun asia sopii omaan tavoitteeseen. Totta kai meidän aikuisten pitää viime sijassa päättää ja kantaa isompi vastuu. Mä ajattelen kuitenkin, että nuoret on fiksua väkeä ja heidän kanssaan on mahdollista sopia pelisäännöistä. Kännykkää ei tarvitse tietenkään sallia käytettävän koko ajan, vaikka sen käyttö sallittaisiin sellaisiin asioihin, jotka ovat nuorille itselleen tarpeellisia ja joista täällä on hyviä esimerkkejä esitetty. Ja edelleen ajattelen niin, että ylipäänsä nuoret pitää nähdä yhdenvertaisina kansalaisina, jossa heillä on täysi osallisuus. Ja koska me eletään digitaalisessa arjessa ja yhteiskunnassa, meidän tulisi löytää tasapaino sen kanssa, mitkä asiat hoidetaan ilman digilaitteita ja miten me toisaalta opimme tekemään kännyköiden käytöstä yhteispelillä sujuvaa lapsille ja nuorille.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on hyviä puheenvuoroja Halttunen, Pulkkinen, Dufva, Peltokorpi. On aivan selvää, että tämä kännyköiden täyskielto on ainoa oikea tapa. Itse kun kävin koulua, kouluissa oli limuautomaatit. Jos siitä olisi järjestetty tämmöinen kysely meille nuorille, eli itsekin silloin nuori mukana, olisin ollut sitä mieltä, että kyllä nämä limuautomaatit pitää täällä olla, että eiköhän me kaikki haluta, että ne limuautomaatit siellä on. Niin vain ne limuautomaatit lähtivät sieltä pois ja kaikki elivät sitten onnellisena ja hampaatkin säilyi ehjänä.

Tämä ei ole nuorten syy, että tästä kännykästä on tehty niin koukuttava väline. Se somettaminen ja muuhan mädättää tutkitusti aivot. Siitä Silja Kosola on semmoinen hyvä ammattilainen. Kannattaa lukea hänen tekstejään, mikä on tutkittua tietoa. Tämä, mitä valtuutettu Halttunen sanoi, tämä eriarvostava vaikutus, että joku vetää sieltä kahden tonnin puhelimen ja joku joutuu sitten pärjäämään tämmöisellä viidenkympin käytetyllä puhelimella, niin se eriarvoistaa tosi voimakkaasti. Itse kannan huolta vähävaraisista perheistä ja sellaisista perheistä, joissa ei ole varaa ostaa uusimpia älypuhelimia. Tämmöinen ajattelu, että jos sitä vähän käyttäisi. Nämä on tehty niin koukuttavaksi, että kun antaa pirulle pikkusormen, se ei lopu millään se käyttö. Se, että tarviiko sieltä päivällä seurata uutisia, niin itsekin olen tehnyt silleen, että seuraan niitä uutisia sitten työpäivän jälkeen. Ihan hyvin pysyy kärryillä. Ei ole mitään tarvetta niiden käyttöön. Sitten jos tulisi joku hätätilanne, niin totta kai siellä sitten käytetään puhelimia.

Mikkelistä on erittäin hyviä kokemuksia 1–9 luokat, kun on tehty täyskielto. Kiusaaminen vähenee, keskittyminen paranee, kouluruokailut menevät paremmin, yhteisöllisyys lisääntyy, leikitään, keskustellaan. Ollaan sellaisten kysymyksen äärellä, mitä tämä ihmisyys loppujen lopuksi on. Se ei ole suinkaan sometusta, vaan se on ihmisten aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta arjessa livenä.

Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Sinnemäki totesi täällä aikaisemmin, kun kyselytunnilla käytiin keskustelua rasismista, että tuntuu, että tässä keskustelussa on sukupolvien välinen kuilu eikä poliittiset päättäjät välttämättä aina ymmärrä sitä todellisuutta, missä meidän nuoret elää. Mun mielestä se sama kuuluu nyt tässä keskustelussa. Musta on kuultu tosi hyviä puheenvuoroja, mutta valehtelematta osa puheenvuoroista kuulostaa myös siltä, että aidosti täällä on ihmiset tosi vieraantuneita siitä todellisuudesta, missä meidän nuoret elää. Puhelimien ja sosiaalisen median käyttöön liittyy aivan valtavasti ongelmia, ja ainakin itse olen tosi onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen ehkä viimeisiä sukupolvia tässä maassa, jotka ovat saaneet elää lapsuutensa ja nuoruutensa pääosin ilman sosiaalista mediaa. Me myös tiedetään ne sosiaalisen median vaarat. Me tiedetään, että esimerkiksi naisvihamieliset äärioikeistolaiset sisällöt leviävät siellä sosiaalisessa mediassa ja pesiytyvät sieltä etenkin poikin niin Suomessa kuin maailmalla, ja se vaikuttaa suoraan suomalaisten nuorten asenteisiin ja myös tyttöjen turvallisuuteen. Mutta ne sisällöt ovat siellä vuorokaudenajasta riippumatta ja oli lapsi sitten koulussa tai kotona. On myös totta, että meillä on valtavasti lapsia, joilla ei ole ystäviä. Lapsia, joita ehkä kiusataan. Lapsia, joita ehkä kuuluu johonkin vähemmistöön ja joiden koko sosiaalinen piiri löytyy sieltä puhelimesta, eikä sieltä koulun pihalta. Ja aidosti näille lapsille se puhelin voi olla sen välitunnin aikana ainoa turva ja lohtu ja mahdollisuus saada yhteys siihen ehkä ainoaan ystävään.

Mä olen itse ainakin taipuvainen kuuntelemaan asiantuntijoita, mutta myös nuoria, ja aika harvaan asiaan ehdottomuus on ainoa oikea ratkaisu. Enkä usko, että tähänkään.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos, hyvät valtuutetut ja erityiskiitokset nuorisovaltuuston edustajalle Taipaleelle.

Hän kysyi tässä, että pitäisi kuvitella sitä, että pärjättäisiinkö töissä ilman puhelinta. Kuvittelen sitä joka päivä. Jos asetettaisiin kielto myös aikuisille, että ei saisi tulla töihin ilman puhelinta, olisin siitä todella iloinen ja kiitollinen. Saatan olla aikuisena tässä vähemmistössä. Ehkä romantisoin itse tätä 90luvun nuoruutta tässä vaiheessa liikaa.

Tämän jälkeen haluan kuitenkin sanoa, että en usko, että vika on kuitenkaan mobiililaitteissa. Ajattelen, että se on enemmän näissä teknologiajättien aggressiivisissa algoritmeissa ja siinä, kuinka ne koukuttavat. Monissa asioissa en välttämättä nostaisi esimerkiksi Kiinaa, mutta esim. siellä TikTok on kielletty ikärajalla, että lapset ja nuoret eivät pääse sinne yöllä ja heille suodatetaan siellä positiivista materiaalia vähän eri tavalla kuin meillä täällä. Nuorisovaltuutettu Taipaleella oli myös hyvä pointti siitä, että lisätään välitunneille jotain tekemistä. Tässä olen iloinen siitä, että Helsinki on ottanut tässä askeleita eteenpäin.

Kyse ei ole pelkästään älylaitteiden kiellosta, vaan siitä, että lisätään oikeasti aktiviteetteja, tuodaan sinne lukuvälkkiä, tuodaan kirjoja sinne kouluihin, laitetaan erilaisia pelejä. Esimerkiksi voi pelata biljardia tai muunlaisia lautapelejä ja jopa pelikonsoleja, jotka olivat itse piru ennen kuin mobiililaitteet tulivat. Myös liikuntaan ja siihen, että meidän kouluihin tulee nykyään isompia saleja, jotka mahdollistaa sen välituntiliikunnan ja saadaan oikeasti enemmän tekemistä sinne kouluihin myös yläkoululaisille. Kun me annetaan näihin erilaisia mahdollisuuksia, ei tarvitse polttaa ja syljeskellä ringissä kuten me nuorina.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kommentoin valtuutettu Huffin ja myös nuorisovaltuuston edustaja Taipaleen puheenvuoroista tätä kohtaa, missä nuorisovaltuuston edustaja kysyi sitä, että olisivatko aikuiset valmiita olemaan työpäivänsä ajan ilman kännykkää. Monessa työssähän ollaan näin. Ei ole mitään mahdollisuutta. En minä kätilönä ollessani synnytyssalissa voinut kuvitella tai lapsivuodeosastolla, kun perhettä ohjasin, että olisin kännykällä siinä perheen läsnä ollessa. Ei lääkäri voi leikkaussalissa olla kännykällä tai päivystysosastolla. Ei kaupan myyjä kassalla voi olla kännykällä ja siinä välissä asiakkaita palvella. Meillä on valtavan paljon työtehtäviä, missä ei todellakaan työpäivä aikana taukoja lukuun ottamatta ehkä korkeintaan, mutta niitä taukoja ei ole yhtä tiheään kuin välitunteja on koulussa. Moni nuori joutuu opettelemaan kyllä sen tavan ja yhtä lailla meistä aikuisista, jos työtehtävä vaihtuu, että välttämättä kaikissa töissä ei pysty olemaan päivän aikana kännykällä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässähän on ollut tämän kännykkäkiellon osalta erittäin myönteisiä vaikutuksia, kun nämä oppitunneilta on otettu pois ja tämä lainsäädäntö on saatu voimaan. Se viesti on tullut sekä oppilailta että opettajilta, että nämä ovat rauhoittaneet oppitunteja.

Täällä viitattiin äsken siihen todellisuuteen, missä nuoret elävät. Eihän se kännykkä ole se ongelma, mutta kaikki se somesisältö, jota siellä on, ja mun mielestä meillä on velvollisuus suojella meidän lapsia niin paljon kuin se on mahdollista. Kokonainen somekielto ei ole varmaan ok, mutta tämäntyyppinen, että olisi vähän pidempi aika päivässä, jolloin oltaisiin pois sieltä puhelimelta, niin pitäisin sitä kyllä erinomaisen hyvänä.

Aina ei tarvitse olla tekemistä. Joskus, kun ei korvata sitä kännykkää jollain annetulla tekemisellä, se oma luovuus ja ajattelu lisääntyy. Sitten haluan sanoa sen, että mun mielestä nuorten pitäisi enemmän kommunikoida keskenään kasvokkain, eikä sieltä kännykän kautta. Siinä mielessä minusta tässä on kyllä ihan ajatusta, että me saataisiin lapsille pidempi aika olla ilman kännykkää. Sitten on hyvä huomata se aikuisiin vertaaminen. Meidän lasten ja nuorten aivot ovat vielä kehittyviä, ja kun sitä syötetään koko aika somesisällöllä, joka voi olla erittäin häiritsevää, väkivaltaa, kaikennäköistä muuta semmoista, mikä ei nuorelle kasvavalle ihmiselle sovellu. Niin kyllä mä jotenkin ajattelisin niin, että ei me näistä kännyköistä eikä somesta enää eroon päästä, mutta sen sijaan me voitaisiin kyllä aikuisina olla vastuullisia, jolla tarkoitetaan vain hyvää lapsille ja nuorille, ja itse asiassa pidentää päivässä sitä aikaa, jolloin he olisivat pois näiden somen vaarojen liepeiltä.

Kiitos, puheenjohtaja.

Täällä on nostettu hyviä puheenvuoroja. Kaikki sellainen, missä rajoitetaan lasten somen käyttöä. Sosiaalisen median alustoilla, niin kuin nähdään, niin siellä on paljon väkivaltaista sisältöä. Se on koukuttavaa.

En toista kaikkia niitä asioita, mitä tässä on nostettu esille ja mitä tutkijatkin ovat nostaneet, mutta sen verran haluan kuitenkin tässä todeta, että tuossa pohjassa lukee näin, että uudistunut perusopetuslaki kieltää oppilailta mobiililaitteiden käytön oppituntien aikana ilman lupaa. Tämä on siis tosi hyvä juttu. Siltä osin tuo keskustan tekemä ponsi ja aikaisempi palautusehdotus ei tältä osin ole ajankohtainen, koska mobiililaitteiden käyttö on jo tosiaan oppituntien ajalta kielletty, mikä on siis todella tervetullut ja hyvä asia.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kysyn ensin: Mistä lapset saavat puhelimen käteen? Vastaus on varmaankin kaikille tiedossa eli vanhemmilta. Tässä palataan siihen, että puhelin ei ole vain häirikkötekijä, vaan arjen työkalu, jonka käyttöä pitää opetella pelkän kieltämisen sijaan. Ratkaisu perustuu kodin ja koulun toimivaan työnjakoon. On hyvä, että tästä yhteiskunnallinen keskustelu käydään ja mekin täällä tästä puhutaan. Minusta kodin vastuulla on asetukset ja turva, eli vanhemmat huolehtivat sovelluksista, ikärajoista ja suoja-asetuksista tarvittaessa digituen avulla. Laitteen sisällöstä kodin pitää vastata siitä, mitä puhelimella saa tehdä, mitkä sovellukset ovat sopivia. Jos vanhemmilla ei ole tästä tietoa, koulu varmaankin tulee vastaan auttamaan tai kaupungin digituki toivottavasti auttaa. Koulun vastuulla on selkeät raamit. Puhelin toimii oppimisen välineenä opettajan avulla ja luvalla ja pysyy muuten äänettömällä repussa.

Vuorovaikutus on tosi tärkeää, niin kuin monet valtuutetut ovat tässä omissa puheissa nostaneet. Välitunneillakin kannustetaan keskusteluun ja pelisääntöihin sen sijaan kuin sokeasti täyskielto aloitetaan. Pelkkää kieltämistä parempi vaihtoehto on luottamuksen rakentaminen. Selkeät säännöt ja yhteistyö kasvattavat lapsesta vastuullisen digikansalaisen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Meidän on hyvä tiedostaa se, että kaikista maailman maista Suomi on se maa, jossa lapset saavat ja ovat saaneet omat älypuhelimensa kaikkein nuorempina. Toinen ikävä tosiasia on se, että sosiaalinen media on kielletty alle 13vuotiailta. Keski-Euroopan maissa, Amerikassa, Australiassa ja Japanissa näihin kieltoihin suhtaudutaan vakavasti, päinvastoin kuin Suomessa. Meillä jopa Opettaja-lehti ohjeisti ala-asteopettajia tekemään WhatsApp-ringit oppilaille, jonka kautta voi kätevästi viestittää seuraavan päivän liikuntatuntien varusteista esimerkiksi.

Me suomalaiset aikuiset olemme ja yhteiskunta on omalla löperyydellään kasvattanut tämän todellisuuden, jossa meidän lapset elää, ja tämä ikävä kyllä näkyy näissä Pisa-tuloksissa. Meidän vastuulla on nyt se, että me johdatamme lapset pois siitä todellisuudesta, joka on todella haitallinen siis lukemattomilla tavoilla.

Täällä monet valtuutetut ovat nyt todenneet sen, että puhelimet on kielletty oppitunneilla. Se, että perusopetuslaissa todella todetaan, että oppitunneilla puhelimia saa käyttää vain opettajan luvalla, tarkoittaa sitä, että päinvastoin kuin aikaisemmin, jolloin oppilas saattoi katsoa sitä videota vaikka koko oppitunnin ajan, ja jos hän ei antanut sitä puhelinta opettajalle, opettajalla ei ollut valtuuksia ottaa sitä pois. Tämä ei onnistu nyt tänä päivänä, mutta edelleen niitä käytetään opetuksessa opettajan luvalla, joka – nyt toistan itseäni –, joka kerta eriarvoistaa oppilaat, ja se on täysin tarpeetonta, koska oppilailla on omat läppärit, joilla niitä digitaitoja voi harjoitella.

Kiitos.

Kiitos, herra puheenjohtaja.

Halttusella oli hyvä puheenvuoro, mutta tuohon, että liikunnanopettajat perustaisivat WhatsApp-ryhmiä ja sitä kautta kertoisivat, mitä huomenna on liikunnassa, niin ehkä sitä en usko, koska Wilmahan on koulujen virallinen viestintäväline, ja sehän toimii erittäin hyvin.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvon valtuutetut.

Kiitän ensinnäkin nuorisovaltuuston edustaja Taipalen puheenvuoroa. Erittäin hyvää argumentointia.

Se, mistä me keskustellaan, on se, että mihin me vedetään se raja. Varmaan kaikki täällä on samaa mieltä siitä, että raja tulee olla jossain. Se raja on nyt toistaiseksi ollut siellä tuntien aikana, mutta vedetäänkö sitten koko koulupäivän ajaksi? Sanotaan näin, että olen ollut vähän niin kuin kahden vaiheilla tässä ja mä ymmärrän hyvin molempia näkökulmia. Mun mielestä olisi hienoa, että me pystyttäisi tarjota sellainen maailma nuorille edes hetkeksi, jossa ei niitä puhelimia olisi ja ikään kuin se maailma häviäisi. Mutta mä en pidä sitä realistisena, koska puhelimet eivät ole verrattavissa limuautomaatteihin.

Täällä puhuttiinkin siitä, että minkä takia me ei sitten kielletä niitä pahoja puhelimia kesken työpäivän täällä valtuustossa. Onko meillä siellä puhelimessa jotain niin paljon tärkeämpää kuin nuorilla? Onko siellä töitä? No, ehkä me muistakin syistä halutaan pitää se puhelin siellä taskussa. Onhan nuorillakin harrastuksia, joista tulee viestejä. Kun me kielletään puhelimet, niin me ei ainoastaan kielletä sitä pahaa someaivomätää, vaan myös kaikki viestintä. Mun mielestä se, että me kiellettäisiin kaikki viestintä, koko se maailma, ikään kuin kiellettäisiin sen olemassaolo koko päiväksi, niin se ei yksinkertaisesti ole järkevää. Se on radikaalia, eikä tässä maailmanajassa kiinni.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Ihan tiedoksi valtuutettu Dufvalle, että tämä juttu tästä opettajan WhatsAppringistä oli siis Opettaja-lehdessä.

Valtuutettu Alvesalolle sen verran, että koulupäivä ei ole koko elämä ja koko päivä. Se koulupäivä kestää semmoisen 5–6 tuntia, ja sen jälkeen epäilemättä yläasteikäiset oppilaat ovat siellä puhelimella ihan oman halunsa mukaan. Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Mä en ole nyt ihan varma, pitääkö tämä paikkansa, mutta kun minä katson tätä pöytäjärjestelmää, missä on nämä ponnet tehtynä, niin siellä tämä valtuutettu Halttusen tekemä ponsi näyttäytyy identtisenä valtuutettu Sohrabin tekemän ponnen kanssa. Mutta ilmeisesti tässä tietojärjestelmässä, johon minä en nyt pääse juuri sisälle, niin siellä näkyy erilainen ponsi kuin mitä täällä pöytäjärjestelmässä. Pitääkö tämä tosiaan paikkansa? Mä nyt en ole esimerkiksi sitä lh-sähköpostia koskaan saanut toimimaan ja olen ilmoittanut kaupungin viranhaltijoille, että en siis käytä sitä. Mutta nyt tässä on ongelmia tässä tietojärjestelmässä myös niin kuin on ollut aikaisemminkin.

Nyt pyytäisin selvitystä siitä, että mikä tämä valtuutettu Halttusen ponsimuotoilu sitten lopullisesti oikeastaan on, koska aikaisemmin pöytäjärjestelmässä näkyi, että siihen oli sisällytetty nämä oppitunnit ja nyt täällä pöytäjärjestelmässä näkyy ikään kuin se pelkästään koskisi välitunteja. Tämän asian selvittämiseksi ajattelisin, että olisi hyvä selvittää, että mistä tässä ollaan kohta äänestämässä, kun sitä kuitenkin kannatettiinkin jo.

En siis itse kannata sitä. Toistan sen vielä tässä.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Kalevalle tästä hyvästä huomiosta, että siellä tosiaan nyt järjestelmä on sekoillut ja laittanut ihan samat ponsiehdotukset meille molemmille valtuutettu Sohrabin kanssa. Eli tosiaan tässä mun ponsiehdotuksessa on se eriävyys valtuutettu Sohrabin esityksen rinnalla, että esitän, että ne puhelimet kielletään myös oppitunneilla. Siellä käytetään koulun läppäriä, ei omia puhelimia, jolloin se kissahiirileikki opettajan ja oppilaiden välillä väistämättä käynnistyy, kun siellä osa tekee sitten kaikenlaista muuta kuin mitä olisi tarkoitus.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja esitti kysymyksen meille, ja me vastaamme, että enää ei ole mitään epäselvää. Nyt se on korjattu tännekin kuntoon.

Toistan edelleen sen, että en tätä kannata, koska tämä menettelytapa minun mielestä on hyvin erikoinen, että ensin tehdään palautusehdotus, sitten se ei mene läpi. No tästä puuttuu se välivaihe eli se vastaehdotus, mutta sitten mennään suoraan ponteen, joka on kuitenkin samasisältöinen kuin se palautus. Minusta se on vähän erikoinen toimintatapa, siksi en tätä kannata, mutta sen sijaan kannatan tätä valtuutettu Sohrabin pontta.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Käsitykseni mukaan tämmöinen asian yhteydessä ei voi tehdä vastaesitystä, että ainoat mahdollisuudet ovat ponsi ja palautusesitys.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Joo, mutta puheenjohtaja, minulla olisi muutakin sanottavaa tähän asiaan. Unohdin edellisessä puheenvuorossani sanoa, kun valtuutettu Nuorteva viittasi siihen, että oppilaat saattavat siellä omilla koneillaan tehdä mitä tahansa. Mä olisin kysynyt apulaispormestarilta sitä, että miten meillä on rajoitettu omien koneiden käyttöä. Nimittäin yksi lapseni on Helsingin kaupungin lukiossa, ja heillä ainakin on rajoitettu merkittävästi niiden omien laitteiden käyttöä. Esimerkiksi mihinkään Googlen palveluihin ja sivuille ei pääse sillä koneella ja ohjelmien lataamista ja montaa muuta asiaa on rajoitettu todella merkittävästi niillä kaupungin koneilla. Ovatko nämä yleisiä nämä rajoitukset? Käytetäänkö kaikissa koulussa samoja rajoituksia vai onko tässä eroja? Pitää sanoa, että meidän lukiolaista se välillä harmittaa, kun se myös hirveän paljon estää tekemästä tiettyjä asioita. Esimerkiksi vaikka karttasovellukseen ei pääse.

Kiitos, puheenjohtaja.

Olisi hienoa, jos saataisiin tähän joku vastaus. Tätä olen kysynyt aiemminkin täällä valtuustossa ja myös tässä keskustelussa. Miten Helsinki ohjaa ja rajoittaa näitä läppäreitä, jotka annetaan lapsille kotiin? Onko vanhemmilla esimerkiksi mahdollisuus asettaa niihin joku ruutuaika?

Kiitos valtuutetuille näistä tärkeistä kysymyksistä. Näihin palataan tarkemmin kirjallisena. Ymmärtääkseni näitä rajoituksia on jollain tavalla lisätty näissä läppäreissä sillä tavalla, että ei ole nyt pääsyä ihan kaikille alustoille, mutta tarkemmat vastaukset tulee kirjallisena.

Kiitos.

Puheenjohtaja.

Mä katsoin näitä kahta samankaltaista pontta tässä. Toisessa rajoitetaan omien laitteiden käyttöä, toisessa yleisesti laitteiden käyttöä.