Valtuutettu Sari Helinin aloite kouluruoan tekemisestä houkuttelevaksi

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui helmikuun lopulla päättämään aloitteesta, jonka pohjaesityksessä esitettiin, että Helsingin pitää puolittaa lihaja maitovalmisteiden hankinnat vuoteen 2030. Tämä esitetty puolitus ei ollut ensimmäinen. Tein asiakohdassa palautusesityksen, koska esitys ei mahdollista riittäviä siirtymäaikoja, vaikutusten huolellista arviointia, eikä se huomioi eri asiakasryhmien, kuten ikäihmisten ja lasten, tarpeita. Se ei huomioi myöskään Suomen huoltovarmuuden tärkeyttä yhä kriisiytyvässä maailmassa. Lisäksi perustelut merkittävistä säästöistä ja päästöjen vähentämisestä ovat ontuvia. Nimittäin pavut ja linssit tuodaan usein ulkomailta, kun taas Suomesta saa laadukasta kotimaista lihaa ja maitoa lähituottajilta. Ateriakustannuksiin vaikuttavat myös voimassa olevat hankintasopimukset ja maailmalla ja Suomessa vallitsevat olosuhteet, kuten sää, globaalit kuljetusongelmat ja raaka-aineiden saatavuushaasteet, esimerkiksi kriisin tai sodan seurauksena. Työssäni valtion hallinnossa joudun jokaista lasta koskevan päätöksen kohdalla miettimään lapsen etua. Ylitarkastajan työssä kuulen myös lapsia ja nuoria. Helsinkiläiset lapset ovat kertoneet, mitkä ruoat maistuvat. Top 10 listalla on perinteistä kotiruokaa, kuten kalapuikkoja, lihamakaronilaatikkoa, pinaattiohukaisia, kanaa ja riisiä ja hernekeittoa. Top 10 -lista ei minua lainkaan yllätä, sillä valtuustossa ja lautakunnassa puhuneet nuoret ovat kertoneet, että liha maistuu ja sitä menee. En ole tavannut yhtäkään lasta, joka olisi kertonut, ettei perinteinen kotiruoka maistu. Jos ruoka ei maistu, se menee hävikkiin. Lapset ovat fiksuja. He haluavat syödä aivan tavallista ruokaa, joka on laadukasta, maittavaa ja terveellistä. Valitettavasti Helsingin valtuusto äänesti toisin ja jatkossa lapset eivät saa niin usein lempiruokaansa. Valtuusto ei halunnut kuulla lapsia. Lapset eivät tule jatkossa saamaan monipuolisempaa ruokaa, koska ruokavaihtoehtoja tullaan rajaamaan. Liharuokia tullaan jatkossa tarjoamaan noin kerran viikossa. Tilalle tulee yhä kasvipitoisempaa, vähäenergistä sekahöttöä, jota itse pääsin maistelemaan kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksen yhteydessä. En pitänyt ruoasta.

Tein liha- ja maitoasiassa palautusesityksen, ja se harmillisesti hävisi pohjaa vastaan.

Puheenjohtaja.

Täällä koko ajan puhutaan, en pysty keskittymään.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Päätös on todella epäreilu ja väärin lapsia kohtaan, jotka kaikki kertovat, että liha maistuu ja sitä menee. Väitän, että vielä tulee päivä, kun päätöksestä peruutetaan, koska päätöksen perustelut eivät kestä päivänvaloa.

Hyvät valtuutetut.

Sari Helinin aloite oli meillä kasvatus- ja koulutuslautakunnassa käsittelyssä, ja toimme käsittelyssä monia tärkeitä asioita esille. Lautakunta totesi yksimielisesti, että lasten pitää saada voida ruokailla vähintään 30 minuuttia. Lisäksi kasvatus- ja koulutuslautakunta totesi yksimielisesti lausunnossaan kiinnittämään kouluruuan kehittämisessä huomiota erityisesti ruuan laatuun, maittavuuteen ja monipuolisuuteen ruuan houkuttelevuuden parantamiseksi ja ruokahävikin vähentämiseksi.

Ruokahävikkiä pitää vähentää. Ruuan arvostusta ja laatua pitää lisätä. Helsingin koulussa menee päivittäin noin 2 800 annosta roskiin. Se on sääli. Jotta saisimme ruokahävikin määrän laskemaan, olen tehnyt ponnen järjestelmään, ja se kuuluu näin:

Valtuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta puolittaa ruokahävikin määrää kaikissa oppilaitoksissa vuoteen 2028 mennessä.

Toivon ponnelleni kannatusta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja, että annoit aikaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Muistan hyvin helmikuisen kouluruokakeskustelun, joka oli monella tapaa mielenkiintoinen.

On todella tärkeää, että kouluruoka maistuu lapsille ja nuorille ja että se on ravitsevaa ja ravitsemussuositusten mukaista. Se on mun mielestä meidän vastuu päättäjinä huolehtia. Helmikuussa jo toin esiin sen, että siinä yhteydessä tein talousarvioaloitteen, joka toivottavasti ohjaa meidän talousarviovalmistelua, kun tässä kohti syksyä mennään. Siinä talousarvioaloitteessa esitin, että me korotetaan määrärahoja kouluruokailuun juuri sen takia, että me saadaan siitä parempaa ja maistuvampaa ja ravitsevampaa ja ravitsemussuositusten mukaista. Mä toivon, että sitten kun me ollaan budjettineuvotteluissa syksyllä, niin tämä asia huomioidaan myös siellä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lukiessani valtuutettu Sohrabin ponnen järjestelmästä ajattelin, että se on varsin kannatettava. Ruokahävikin määrän puolittaminen on erittäin hyvä tavoite, mutta nyt kuullessani puheenvuoron ymmärsin, että tämähän liittyy pelkästään lihasyönnin lisäämiseen. Nyt en tiedä, miten toimin tämän kanssa. Silloin kun me päätettiin täällä valtuustosta siitä kasvisruokapäivästä kouluihin, silloin se ponsitettiin täyteen erilaisia selvityksiä ja seurantaa, kysyä lapsilta ja nuorilta, miten he tähän suhtautuvat. Se viesti silloin koululaisilta oli ihan selvä, että ei heitä kiinnosta se proteiinin alkuperä, vaan se, että se ruoka on maittavaa ja hyvää. Mä uskoisin kyllä, että ruokahävikin puolittamisessa onnistutaan paremmin sillä, että kiinnitetään huomiota siihen ruoan esille panoon, siihen että se on maittavaa, siihen että se on hyvää, eikä pysytä pinttyneesti omissa proteiinivalinnoissa.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Kannatan hävikin puolittamista ja vieläkin kovempia tavoitteita, ja se saavutetaan sillä, että ruoka on maittavaa, ravitsevaa, sellaista että se täyttää vatsan ja lapset haluavat sitä syödä. Mutta en kannata sitä, että ketunhäntä kainalossa liha woketetaan ja esitetään yhtä tekstissä ja puhutaan aivan toista puheenvuorossa. Tämä ei ole rehellistä, suoraselkäistä politiikkaa, vaan silloin pitäisi tehdä ponsi, jossa kerrotaan, että millä siihen tähdätään, eikä vain puheenvuorossa. Siksi minusta on päivänselvä, että tulen äänestämään tässä asiassa tyhjää, vaikka kannatan itse ponnen kirjausta, mutta tämä lihawoketus, joka on sen perusteena, niin sitä vastustan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pidän näitä muutamia Vasemmistoliiton pitämiä puheenvuoroja outoina, koska jos te tarkkaan kuuntelitte, niin tietysti kyllä otin kantaa siihen, mistä me päätimme silloin aikaisemmin, ja se kantani on pysynyt samanlaisena, mutta tämä puheenvuoroni ja ponteni koskettaa nimenomaan ruokahävikin vähentämistä. Luulisi, että te olette mukana tässä, koska siis on todella surullista, että ruoka, jota ihmiset tuottavat, tekevät, eläimet, mikä ikinä voi olla ruoka, banaani, salaatit, kaikki, joku on sen tehnyt ja tuottanut. Niin luulisi, että te lähdette tähän ponnen sisältöön mukaan. Ja se ponsi sanoo, että me halutaan, että ruokahävikkiä puolitetaan vuoteen 2028 mennessä. Tämä ei kosketa lihaa. Tämä koskettaa lasten lempiruokia, että yhä enemmän lapset saisivat lempiruokiaan.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Sohrabi tässä puheenvuorossaan toi esille, miten työssään arvioi lapsen etua ja lapsen mielipidettä. On tosi tärkeää myös huomata se, että lapsen mielipide ja lapsen etu ovat siis eri asioita ja meidän täytyy myös huomioida tässä sitä kokonaiskuvaa. Me tiedetään, että lihaa syödään liikaa ja että se on terveydelle haitallista. Jos me oltaisiin vain lasten mielipiteen varassa, niin ehkä sitten koulussa syötäisiin vain karkkia ja jätskiä tai muita sellaisia asioita. Kyllä tässä otetaan lapsen etu -näkökulmasta huomioon asioita vähän laveammin ja myös se, että lapsilla on oikeus eettiseen ruokaan ja elävään maapalloon.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Valtuutettu Sohrabi käytti neljän minuutin puheenvuorostaan yli kolme minuuttia...

(Välihuuto.) Neljän ja puolen minuutin puheenvuorostaan yli kolme minuuttia puhumiseen lihasta, lihawoketukseen, joten kun näin perustelee ponnen, niin silloin on hyvä, että mahdollisimman moni äänestää siinä tyhjää, koska hän yrittää tällaista epärehellistä temppua, jossa puhuu yhtä ja sitten ponnessa vähän niin kuin sanoo toista.

Musta on reilua ja suoraselkäistä, että se, mitä tosiasiassa esitetään, niin se on siinä tekstissä, eikä niin että sitä tehdään ketunhäntä kainalossa.

Paavo Arhinmäki, puheenvuorosi on mielestäni törkeä ottaen huomioon, että kyllä, käytin varmaan yhteensä sen neljä ja puoli minuuttia. En katsonut kelloa. Mutta tiedätkö, minkä takia minulla meni se neljä ja puoli minuuttia? Koska puolet tuosta puheenvuorostani joku teistä, en katsonut, koska keskityin puhumiseen, tuli keskeyttämään jatkuvasti puheenvuoroni, jatkuvasti. Kiitän puheenjohtaja siitä, että hän antoi minulle lisää aikaa, ja kaikki täällä todistavat sen, mitä täällä tapahtui.

Sandra Hagmanille haluan sanoa, että kyllä, lapsen etu ja lapsen mielipide voivat olla eri asioita, mutta tässä kohtaa ne ovat synonyymeja keskenään. Ne liittyvät täysin toisiinsa, ja toivon, että nyt me saamme kuulla, mitä nuoret kertovat. Ja minulle kaikki nuoret kertovat, että lempiruoat maistuvat, ja tästä nyt on kyse, jotta ruokahävikkiä saataisiin puolitettua.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vaikka puheenvuoroani ei keskeytetty, siitä huolimatta ilmeisesti valtuutettu Sohrabilla meni ohi se, mitä puheenvuoroissani sanoin. En kritisoinut puheenvuoron pituutta, vaan puheenvuoron sisältöä suhteessa tehtyyn ponteen.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

Hävikkimääriä on Helsingissä alettu seuraamaan Palvelukeskus Helsingin kanssa pilottimuotoisesti vuodesta 2021 lähtien. Kaikkien Helsingin palveluntuottajien hävikkimääriä on seurattu vuodesta 2023 lähtien. Haluan myös kertoa teille, että meidän Helsingin kaupungin ympäristösuojelun tavoitteissa on jo tavoite puolittaa hävikkimäärä vuoteen 2030 mennessä. Aktiivisesti tehdään töitä sen eteen, että ruokahävikkiä puolitettaisiin siihen vuoteen mennessä, ja hävikin määrä oppilaiden lautasilta on jo vähentynyt tämän tutkimuksen aikana.

Suurin osa hävikistä tulee kuitenkin linjastohävikistä, ei suinkaan oppilaiden lautasista. Tätä myös yritetään vähentää. Tätä vähennetään myös tiedottomalla lapsille, mutta myös yritetään ennustaa tarvittavia ruokamääriä sillä, että tiedetään, kuinka monta oppilasta tulee kouluun ja ennakoidaan poissaolomäärät. Lautashävikkiä minimoidaan muun muassa erilaisilla kampanjoilla. Itsekin olen nähnyt, kun olen ollut kouluissa. Jokaisessa koulussa, missä vierailen, pyrin syömään kouluruuan. Näen siellä erilaisia kampanjoita, missä viestitään hävikistä ja näytetään erilaisin merkein ja punnitaan se hävikin määrä, että mikä on tämän viikon hävikki, ja kannustetaan lapsia mahdollisimman pieneen hävikkimäärään.

Haluaisin myös tässä loppuun muistuttaa sen, että Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalaisessa ruokaketjussa eniten hävikkiä syntyy kuitenkin kotitalouksissa. Tässäkin määrässä koulu voi olla hyvä oppipaikka, että miten sitä hävikin määrää voidaan myös vähentää kotona.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun katsoo tätä Sari Helinin hyvin ansiokasta aloitetta, niin tässä puhutaan hyvin paljon kouluruuasta, että se on maittavaa ja että tilat on viihtyisiä ja että myös se ruokailuun käytettävä aika on riittävän pitkä. Lautakunta on vastauksessaan nyt sitten todennut, että haluaa, että se on 30 minuuttia vähintään.

Mä kysyisin nyt apulaispormestarilta, että aiotaanko tämä toteuttaa, koska minä itse kuulen kakkosluokkalaisen sanovan, että kun ruokailuun jää aikaa vain 10 tai 15 minuuttia, niin ei nälkä lähde, kun ei ehdi syödä, ja tekisi mieli ottaa vielä lisääkin, kun on nälkä, kun on kasvuiässä, mutta kun ei ehdi. Niin onko tämä 30 minuuttia nyt sitten varma, että se joka koulussa turvataan? Se pitää nyt saada Helsingissä kuntoon.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos tästä kysymyksestä.

On totta ja tämä nousi esiin myös meidän lautakunnan käsittelyssä, että kaikilla oppilailla ei aina ole ollut sitä tarvittavaa aikaa ruokailuun. Sen takia linjasimme sieltä, että jopa poikkeusolosuhteissa pitäisi olla vähintään tämä 30 minuutin määrä jokaisella oppilaalla syödä siellä koulussa. Itse kun olen vieraillut siellä kouluissa, ja kun puhutaan siitä syystä, että miksi oppilaat eivät syö, niin yksi osa on ollut ehkä tämä aika, mikä on saattanut johtua remontista, poikkeusjärjestelyistä. Sen takia halusimme linjata, että vaikka on poikkeusjärjestelyt, jäisi se 30 minuuttia aikaa.

On myös toinen totuus, mikä on se, että ruokavälitunti on suosituimpia välitunteja lasten keskuudessa ja joillakin on todella kiire myös päästä leikkimään, jolloin se ruokailu saattaa tapahtua todella nopeasti. Yksi syy myös sille, miksi ei mennä ruokailuun, voi olla se, että jos se on ruuhkautunut ja on pitkät jonot, niin lapset ja nuoret eivät malta odottaa siellä jonossa, koska he haluavat päästä välitunneille, haluavat päästä leikkimään. Tämä on myös yksi ongelma, johon tulee suhtautua ja panostaa siihen logistiikkaan, että lapset pääsevät nopeasti syömään, eivätkä paikat ruuhkaudu.

Kolmantena nostaisin vielä sen, että näissä kouluissa, missä opettajat vievät oppilaita syömään, varsinkin yläkouluissa, saavutetaan korkeampi prosentti näissä oppilaiden määrissä, jotka käyvät syömässä. Esimerkillä on iso voima, ja tästäkin linjasimme myös, että opettajat mahdollisuuksien mukaan pystyisivät mahdollisimman usein viemään heidän ryhmänsä syömään, jotta voitaisiin nostaa sitä oppilaiden määrää, jotka syövät kouluruokaa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Tämä oli erittäin tärkeä asia, jonka valtuutettu Haatainen nosti puheenvuorossaan esille ja kiitos apulaispormestarille vastauksesta, jossa oli tosi tärkeitä linjauksia lautakunnan tekemänä.

Tämä on todella tärkeää, että siihen syömiseen on riittävästi aikaa. Pelkästään se ruokavälitunnin pituus ei tosiaankaan siihen vaikuta, vaan esimerkiksi juuri tilat. Nyt kun suunnitellaan jatkossa uusia kouluja, niin pitää kiinnittää huomiota siihen myös, että ne ruokalat ovat riittävän isoja, jotta siellä mahdutaan ja ehditään syödä myös rauhassa. Sitten toinen on myös tuntien järjestelyt. Mulla esimerkiksi omalla lapsella oli yhtenä vuonna niin, että ruokailu oli kesken kahden liikuntatunnin, joka asettaa suurenmoisia haasteita. Välillä on ollut myös niin, että ruokailu on ollut kesken oppitunnin. Silloin siihen syömiseen ei kerta kaikkiaan jää riittävästi aikaa. Se, minkä kokoinen koulu on ja miten siellä ne tunnit on järjestetty, on tosi iso merkitys sille, että onko aikaa syödä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Haatainen nosti tässä esiin todella tärkeän asian ja kiitos apulaispormestari Huffille vastauksesta tähän. Hyvästä vastauksesta huolimatta mä todella toivon, että nämä asiat edistyvät meidän kouluissa. Omat lapseni on jo yli kaksikymppisiä, on Itä-Helsingissä käyneet koulunsa, ja mä muistan jo silloin, kun he kertoi sitä, että se ruokatunti on liian lyhyt, että ei kerkeä kunnolla syömään, joutuu hotkimaan tai ei kerkeä syödä rauhassa. Mä ajattelen myös niin, että kouluruokailu on paitsi tärkeä osa lapsen ja nuoren päivää siinä mielessä, että saa sitä ravintoa, jotta jaksaa. Niin sen jotenkin olisi hyvä mahdollistaa myös meidän ruokakulttuurillinen kehitys. Opitaan, mitä kaikkea se yhteinen ruokailu voi olla.

Toivon, että toimialalla todella katsotaan sen perään, että nämä asiat kehittyvät.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Meidän tärkein asiamme kouluruuassa ei tokikaan ole hävikin torjunta ja hävikin vähentäminen, vaan se, että meidän lapsemme ja nuoremme syövät kouluruokaa, koska on erittäin tärkeää syödä oikeaa ruokaa. Kouluruoka on monelle helsinkiläiselle lapselle muuten päivän ainoa tärkeä lämmin ateria. Mitä makuasioihin sitten tulee, niin meidän on uskallettava myöntää se yksi asia, joka on se, että rahan puutteessa meidän ei ole pakko tehdä mautonta ruokaa. Tähän haasteeseenhan ovat tarttuneet monet huippukokit ja tehneet mielettömiä ruoka-annoksia todella pienillä hinnoilla omalla ammattitaidollaan, ja lapset ja nuoret ovat niille annoksille suuresti hurranneet. Salaisuus ei löydy ollenkaan kalliista raaka-aineista, vaan satokausiajattelusta ja lähiruuan kunnioittamisesta ja erityisesti siitä, että ruokaa tehdään kunnianhimolla. Maku ja budjetti eivät sulje toisiaan pois, ja toistan edelleenkin ajatukseni ja ehdotukseni siitä, että meillä on valtava määrä huippuosaamista tässä kaupungissa. Meidän oikeasti pitäisi kutsua ravintola-alan kovat ammattilaiset, meidän huippukokit sparraamaan yhdessä meidän omien keittäjien ja kouluruoka-ammattilaisten kanssa sitä, että me saataisiin maistuvampaa, mutta silti tehokkaasti ja asianmukaisella rahamäärällä tuotettua kouluruokaa, jota lasten olisi aikaa syödä siellä koulussa, niin kuin valtuutettu Haatainen tästä muistutti. Se on erittäin tärkeä asia.

Me emme edistä ruokakulttuuria ilman, että me edistämme ruokakulttuuria.

Puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Tässä on tosi hankala sanoa mitään, mitä ei olisi viime kuukausien aikana jo puhuttu tässä valtuustosalissa kouluruokailusta. Otin tämän puheenvuoron kannattaakseni valtuutettu Sohrabin aloitetta ja kiittääkseni valtuutettu Heliniä tästä mainiosta aloitteesta.

Tässä aloitteessa tosiaan on neljä kohtaa, joita voitaisiin tehdä sen eteen, että kouluruokaa syötäisiin. Minusta nämä ovat kaikki aivan olennaisia, ja kukapa nyt parhaiten tämän asian tietäisikään kuin valtuutettu Helin itse ravintoloitsijana. Täällä on lisää määrärahoja, oppilaiden osallistaminen, ammattikokkien asiantuntemus ja somemarkkinointi. Näistä haluan nostaa edellä jo puhuttujen lisäksi tämän somemarkkinoinnin, joka todella varmasti auttaisi sitä asennekasvatusta, että kouluruokaa jälleen syödään. Sitten kun sitä kautta sitä kouluruokailukokeilijaa saadaan kehotettua sinne patojen ääreen, niin sitten kun se ruoka vielä maistuisi ihan oikeasti hyvältä, niin meillä olisi todellinen mahdollisuus muutokseen. Nyt ihan todellinen ongelma on se, että lähikauppojen paistopisteet tyhjenevät ja linjastohävikki kasvaa.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mä totta kai itsekin kannatan lämpimästi hävikin vähentämistä. Se on tosi tärkeä osa sitä, että tästä kaupungista tulee ilmastokestävä.

Alun perin mä otin tämän puheenvuoron kysyäkseni valtuutettu Sohrabilta, että ajatteletko aidosti, että Kaskossa, sillä toimialalla, jossa tuntuu olevan ikuisesti liian vähän rahaa koulukirjoihin ja kaikkeen tärkeään, sillä toimialalla, jossa tehokkuusajattelua on viety musta liiankin pitkälle, ei pyrittäisi hävikin vähentämiseen jo nyt ilman tätä ponttakin. Uskoin jo ponnen nähdessäni, että Kaskossa varmaan tehdään jo paljon hävikin vähentämiseksi, ja nythän apulaispormestari Huff varmistikin, että tämä precis sama tavoite on siellä jo olemassa.

Sitä hävikkiä kuitenkin varmaan väistämättä syntyy jonkin verran, vaikka toivon ja uskon, että saadaan sitä puolitettua. Hävikkiä syntyy ihan jo siksi, että sitä ruokaa pitää kuitenkin olla kaikille riittävästi. Mä ajattelenkin, että meidän pitäisi pyrkiä siihen, että se kaikki syömäkelpoinen koulusta koululaisilta ylijäävä ruoka tulisi jonkun syömäksi. Meillä on täällä valitettavasti kaupungissa yhä enemmän ihmisiä vailla ruokaa, ihmisiä, joilla on nälkä, ja toisaalta me kuullaan, että tosi monet lapset tulevat etenkin maanantaisin nälkäisenä kouluun, koska siellä kotona ei ole ollut riittävästi ruokaa. Mä uskonkin, että sille kouluista ylijäävälle paljon parjatulle ruoalle olisi varmasti syöjiä nyt tänä maailmanaikana, jos me vain saataisiin se homma logistisesti toimimaan. Kuten tässä on muutkin jo todenneet, mä en usko ehkä valtuutettu Sohrabin olevan niinkään kiinnostunut kestävyydestä tai hävikin vähentämisestä, vaan ennemminkin lihansyönnin ideologisesta edistämisestä. Siksi en aiokaan kannattaa tätä pontta, mutta aion jatkossakin kannattaa joka ikistä uutta ja aitoa avausta ja pyrkimystä hävikin vähentämiseksi.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

Kiitos valtuutettu Hiltuselle tärkeän asian esiin nostamisesta. Äsken unohdin siis mainita tämän, että ruokapalveluntuottajien ylijäämäruokaa lahjoitetaan Stadin safkalle. Ravintoloissa myös myydään ylijäämäruokaa lounaan päätteeksi rasioihin. Tämä on totta kai semmoinen alue myös, missä voidaan parantaa ja löytää erilaisia ratkaisuja, miten voidaan vähentää meidän hävikkiä. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tieto siitä, ettei kouluruoka nauti oppilaiden laajaa arvostusta, on ollut erittäin kurjaa kuultavaa. Ketään ei voi kuitenkaan syyttää siitä, ettei ruoka maistu, mikäli se ei maistu. Olen aivan samaa mieltä siitä, että ruoan pitää olla hyvänmakuista. Aloitevastauksessa mainitut muut toimet, kuten ruokailutilanteen rauhoittaminen ja riittävä aika syödä, ovat erittäin tärkeitä, kuten täällä on sanottukin, mutta ne tulee ymmärtää toissijaisina keinoina. Jos ongelma on se, ettei ruoka maistu, niin siitä tulee tehdä maukkaampaa. Kuten aloitevastauksessa todetaan ja maalaisjärjelläkin voi päätellä, se maksaa rahaa. Ratkaisevaa onkin, kuinka tärkeänä tämä asia täällä nähdään.

Itse näen kouluruokailuun panostamisen erittäin tärkeänä asiana monesta syystä. Kouluruokailu rakentaa lasten käsitystä ruoasta ja sitä kautta suomalaista ruokakulttuuria. Kokemukset erilaisista ruoista vaikuttavat käyttäytymiseen aivan läpi koko elämän, ja erityisen kriittistä tämä on kasvisruuan kohdalla. Syy tähän on seuraava: Mikäli koulussa ei ole itselle mieleisiä liharuokia, niin tämä ei muuta lasten käsitystä liharuoasta yleisellä tasolla, sillä suurimmassa osassa kotitalouksia lapset saavat monipuolisesti heidän mielestään maistuvia liharuokia, koska ne kuuluvat suomalaiseen ruokakulttuuriin. Onkin tästä syystä todella sääli, mikäli käsitys kasvisruuasta perustuu pariin porkkanan palaan laimeassa kastikkeessa. Tällöin on aivan ymmärrettävää, ettei käsitys kasvisruuasta ole hääppöinen. Kouluruokailun myötä meillä on kuitenkin ensiluokkainen mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti käsityksiin kasvisruuasta ja kasvattaa kestävämmin kuluttavaa sukupolvea. Tässä salissa on esitetty täysin paikkaansa pitämättömiä väitteitä siitä, että Suomessa tuotettu liharuoka olisi kestävämpää kuin esimerkiksi ulkomailta tuodut pavut. Myös huoltovarmuuden heikkenemiseen vetoaminen on harhaanjohtavaa. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan kotimaisella kasviproteiinilla voi olla merkittävä rooli huoltovarmuuden ylläpitämisessä. Tällaiset väitteet ovat erittäin vastuuttomia ja mielestäni epätoivoisia yrityksiä demonisoida kasvissyöntiä. Suurin yksittäinen ympäristöä säästävä kulutusvalinta on siirtyä mahdollisimman kasvipohjaiseen ruokavalioon, kun hiilijalanjäljen lisäksi tarkastellaan vaikutuksia muun muassa maankäyttöön ja veden kulutukseen. Lisäksi eläinten tehotuotanto, jolla liharuokaa kouluihin tuotetaan, on erittäin epäeettistä, eikä sitä tulisi julkisella rahalla tukea.

Kasvisruokaa voidaan valmistaa niin, että se on hyvää ja täyttävää. Tässä salissa on käytetty useampia puheenvuoroja siitä, että ollaan huolestuneita siitä, miten nimenomaan kasvisruoka ei lapsille maistu. Nyt kun lihan ja maitotuotteiden käyttöä Helsingissä on päätetty vähentää erittäin hyvästä syystä, odotankin näiltä kasvisruuan mausta huolestuneilta henkilöiltä aivan erityistä kannatusta järjestelmään jättämälleni ponnelle, joka kuuluu näin: Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta parantaa erityisesti kasvisruuan laatua ja makua, jotta se olisi oppilaille houkuttelevaa, vähentäisi ruokahävikkiä ja tukisi kaupungin ympäristö- ja hyvinvointitavoitteita.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Terveiset eduskunnan vegepäivästä. Me puhuttiin siellä tänään paljon kouluruuasta, lasten syömisestä ja siitä, miten lapsille syntyy suhde ruokaan. Yksi ajatus jäi erityisesti mun mieleen. Lasten ruokasuhde syntyy siitä, miten me aikuiset puhutaan ruuasta ja millaisia kokemuksia me lapsille tarjotaan. Tämä koskee erityisesti kasvisruokaa. Jos me aikuiset puhutaan kasvisruuasta valmiiksi niin, että se on jotenkin vähemmän oikeaa ruokaa, vähemmän maistuvaa tai jotain, mitä lapsille vain pakotetaan, niin kyllä lapset kuulee sen ja asenteet tarttuvat. Mutta sama toimii myös toiseen suuntaan. Jos kouluruuasta puhutaan arvostavasti, jos lapset pääsee maistamaan, kokeilemaan ja osallistumaan ja jos ruoka on oikeasti hyvää, myös asenteet voi muuttua. Siksi kannatan tätä aloitetta kouluruuan tekemisestä houkuttelevammaksi.

Kouluruuassa ei riitä, että ruokaa on tarjolla. Sen pitää olla sellaista, että oppilaat haluaa syödä sitä, niin kuin on nyt tullut selväksi. Jos ruoka jää lautaselle, rahat menee hukkaan, raaka-aineet menee hukkaan ja lapsi jää ilman sitä hyötyä, jota me kouluruualla tavoitellaan. Mä kannatin Puolet parempaa -aloitetta viimeksi ja kannatan sitä edelleen, mutta kasvisruokaa ei edistetä onnistuneesti niin, että vaihdetaan vain ruokalistan nimi ja toivotaan parasta. Se onnistuu vain, jos se ruoka on oikeasti hyvää.

Kyse ei ole pakottamisesta tai saarnaamisesta. Kyse on siitä, että hyvästä valinnasta tehdään niin helppo, niin maistuva ja niin houkutteleva, että lapsi haluaa syödä sen. Tässä aloitteessa oppilaiden osallistaminen, makuraadit, ravintolatoimikunnat ja palautteen hyödyntäminen on just niitä oikeita keinoja. Ne auttaa varmistamaan, että kouluruoka toimii siellä koulupäivissä. Eikä hyvä kouluruoka synny itsestään, eikä hyvä kasvisruoka synny säästämällä laadusta. Siksi mä toivon, että Helsinki jatkaa kouluruoan kehittämistä kunnianhimoisesti. Lisää laatua, lisää maistuvuutta, lisää oppilaiden osallistumista ja myös lisää resursseja.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Työskentelen etelähelsinkiläisellä ala-asteen koululla ja valtuustossa käytyjen kouluruokakeskusteluiden innoittamana olen jutellut työpaikallani kouluruuasta oppilaitteni, muutaman opettajan ja kouluravintolan henkilökunnan kanssa. Päätimme täällä taannoin kouluruuan kehittämisestä kasvispainotteisempaan suuntaan, mistä johtuen minua kiinnosti nimenomaan se, miten koulun kasvisruokatarjontaa voisi kehittää maistuvampaan ja houkuttelevampaan suuntaan. Oppilaiden ja ruokalan henkilökunnan kanssa keskustelusta tuli esiin selkeä näkemys, jonka mukaan ruoan rakenteella ja ulkonäöllä on selvä vaikutus houkuttelevuuteen.

Oppilaat eivät pidä epämääräisen näköisistä ruoista, joista ei oikein tiedä, mitä ne pitävät sisällään. Ruokien nimetkin ovat heidän mielestään usein kummallisia, eikä nimestä välttämättä yhtään tiedä, mitä se sisältää.

Esimerkiksi ragu tai quorn eivät kerro tavalliselle lapselle tai nuorelle ruoan sisällöstä yhtään mitään. Oppilaat kertoivat tykkäävänsä ruoista, joissa ainekset ovat selkeitä. Kasvisruoista heidän mielestään parhaita ovat riisi- ja ohrapuurot, vegenugetit, pinaattiletut, hernekeitto, porkkanaraaste, suikaloidut kurkut, maissi. Myös kasvispyörykät maistuvat oppilaille. Toivomuslistalla ovat esimerkiksi uuniperunat, hedelmät ja vesimeloni.

Osa opettajista ei syö kouluruokaa siitä syystä, että kouluruuassa on yllättävän paljon lisäaineita. Tämä oli itselleni yllättävä tieto, sillä olin kuvitellut kouluruuan olevan ikään kuin kotiruokaa, jota valmistetaan keskuskeittiössä ja kuljetetaan sieltä koululle. Kouluruuan lisäaineet ovat tietenkin samoja lisäaineita, joita saamme esimerkiksi kaupasta ostetuista pakatuista leivistä, eineksistä, leikkeleistä ja juustoista.

Tänään Etelä-Helsingin peruskouluissa oli tarjolla pelkkää kasvisruokaa. Härkislasagnettea ja tortilloja quorn-kasvistäytteellä. Härkislasagnettessa oli kuusi erilaista E:llä alkavaa lisäainetta ja tortilloissa täytteineen seitsemän. Suureksi yllätyksekseni tortilloissa oli säilöntäaine E282:sta eli kalsiumpropionaattia, joka joidenkin tutkimusten mukaan saattaa aiheuttaa lapsille ärtyneisyyttä, hermostuneisuutta, keskittymisvaikeuksia ja häiriöitä unen saannissa. Kalsiumpropionaattia käytetään pakatuissa leipätuotteissa ja kahvileivissä torjumaan homeita ja bakteereja. Kyseinen lisäaine aiheutti muutama vuosi sitten Mikkelissä 800 oppilaan ruokamyrkytyksen, kun lisäainetta oli päässyt liikaa tortillalettuihin.

Tänään oli tosiaan kasvisruokapäivä, mutta ateria kokonaisuudessaan oli kaukana kestävän kehityksen periaatteista ja ympäristöystävällisyydestä. Muiden ruoka-aineiden alkuperää en ehtinyt selvittää, mutta tortillaletut oli valmistettu Tanskassa ja sieltä ne tulivat Helsinkiin ja koulullemme tällaisissa kahdeksan letun muovipakkauksissa, mikä tuntuu aivan uskomattomalta.

Laskin, että keskikokoiselle koulullemme lettupakkauksia on toimitettu noin 150, ja kun tiedetään, että Helsingissä on noin 100 peruskoulua, niin 15 000 muovipakkausta. Sisällä on kahdeksan lettua. Letut on luultavasti hankittu sieltä, mistä ne halvimmalla saadaan, viis kestävyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja lähiruokaperiaatteesta.

Olen tehnyt asiaan liittyen ponsiesityksen, jota en nyt varmaankaan ehdi lukea, mutta se löytyy sieltä järjestelmästä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Haluaisin muutamaan puheenvuoroon tässä ottaa kantaa.

Ensinnäkin haluan sanoa Paavo Arhinmäelle ja ihmisille täällä, jotka tätä todistavat, että hän puhuu omalla suullaan, mitä ikinä sanoja hän haluaa pistää suuhuni. Minä en niitä sanoja ole käyttänyt, mitä hän itse käyttää. Sitten haluan sanoa Hiltuselle, joka minulta kysyi, että ajattelenko, etteikö kaupunki vie tätä tavoitetta eteenpäin. Tässä kuultiin, kaupunki vie tätä tavoitetta eteenpäin. Olen hyvin iloinen siitä, mutta Kaskon ehdotettu ruokahävikin puolittaminen on 2030 mennessä, mutta mun ehdotukseni on kunnianhimoisempi vuoteen 2028 mennessä. Koen, että vasemmassa laidassa tunnutaan olevan harmissaan, etteivät he keksineet itse ehdotustani. Vasemmistoliiton valtuutettujen perustelut olla kannattamatta kunnianhimoisempaa tavoitettani kuin Kaskon oma tavoite ovat ristiriitaisia. Kaskon on ehdotusta pidetään hyvänä, minun ei, koska sen on tehnyt kokoomuslainen.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tämä aloite on todella merkittävä. Viimeiset kuusi vuotta tämä aihe on esiintynyt nuorisoneuvostossa, ja nuoret ovat huolissaan kouluruoan mausta. Monet nuoret jättää syömättä koulussa ja preferoi lähikaupan paistopistettä. Itse olen töissä lukion viereisessä lähikaupassa, ja jokainen välitunti täyttyy nuorista. Kaikkien kädessä on joko energiajuoma ja/tai paistopistetuote. Silloin kun olen itse paistopisteellä, huomaan kuinka kiire tulee paistaa lisätuotteita, koska koululaiset tyhjentää paiston. Sama pätee myös energiajuomakylmiön kanssa. Aamulla täyttää koko kaapin, ja välituntien jälkeen kaappi on aika tyhjä. Tämä on huolestuttava ilmiö, varsinkin kun koulut tarjoaa ruokaa. Samoin haluan, että otamme huomioon kasvisruuan laadun. Kasvisruoka kouluissa ei ole mieluisaa. Itsekin olen ollut koulussa kasvissyöjä ja huomannut, kuinka lihatarjonnassa on aina jokin kebabkastike tai lihapyörykät, ja kasvisruokana on jokin mauton kiusaus tai kastike, joka sisältää pieniä kasviskuutioita. Meidän pitää ymmärtää, että koulussa on myös kasvissyöjiä, ja heidän mielipiteet myös pitää paikkansa. Me emme voi tarjota mautonta ja huonoa kouluruokaa, varsinkin kun koulussa opiskelijat mielellään syövät. Tämän lisäksi meidän täytyy ymmärtää, että monille opiskelijoille koulussa syöminen on niin sanotusti noloa. On monenlaisia ajatuksia, ja meidän pitää kannustaa oppilaita syömään. Tulee helposti ajatuksia siitä, mitä mieltä muut ovat, ja valitettavasti meillä on myös niitäkin opettajia, jotka kyseenalaistavat, jos opiskelija ottaa liikaa ruokaa. Tämän olen itsekin huomannut. Koulussa, kun ottaa liikaa ruokaa tai haluaa seuraavan kerran ottaa vaikka lisää niitä kasvispyöryköitä, lihapyöryköitä, niin opettaja koittaa rajoittaa. Eli toisin sanoen opettaja rajoittaa opiskelijan syömistä. Tämä ei ole ok. Meidän pitää ymmärtää, että siihen lisäsyömiseen liittyy erilaiset aspektit, ja meille tärkeintä pitäisi olla se, että oppilaat syövät.

Vielä kerran painotan, että meidän pitää yrittää vähentää heidän koulun aikana kaupasta ruoan ostamista ja tarjota sen verran hyvää ruokaa, jotta koululaiset syövät sen ja uskovat, että heidän mielipide otetaan huomioon.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin nuorisoneuvosto kokee tärkeäksi sen, että kaikki nuoret saavat ravitsevan kouluruuan riippumatta heidän ruokavaliostaan. Nuorten ei tulisi tuntea oloansa sellaiseksi, että hyvä ja täyttävä ruoka on saatavilla vain korvapuustin ja energiajuoman muodossa lähikaupasta. Mielestämme koulujen kasvis- ja vegaaniruuan laatua ei tule siis sivuuttaa tässä keskustelussa. Etenkin vegaaneille tulee turvata jatkossa ravitsevampaa sekä maittavampaa kouluruokaa. Jos erityisruokavalioita noudattavat nuoret eivät saa hyvää ruokaa, suurin osa ei vaihda toiseen vaihtoehtoon, vaan he joko käyvät kaupassa tai jättävät ruoan syömättä kokonaan.

Kasvisruuassa kaupungin panostus on näkynyt, ja yhä suurempi joukko nuoria kokee sen olevan ihan hyvää, mutta stigma vaihtoehtojen ympärillä on myös edelleen suuri. Osa ennakkoluuloista kasvis- ja vegaaniruokaa kohtaan tuntuu opiskelijana perustellulta, sillä tämä kuuluisa epämääräinen porkkanavesihernekasvisruoka ei vaikuta kovin monen silmään maittavalta, eikä yleensä ole kovin ravitsevaa tai täyttävää. Jos haluamme, että nuoret syövät koulun tarjoamia kasvisruokia ja suhtautuvat niihin positiivisemmin, niihin kannattaa silloin panostaa ja niistä kannattaa tehdä ravitsevia ja hyvänmakuisia.

Monet rakastetut kouluruoat ovat kuitenkin kasvisruokia. Näistä esimerkkeinä pinaattiletut, puuro, kasvistäytteiset tortillat ja kasvissosekeitto. Nämä ruoat näyttävät sen, että ennakkoluuloja ei ylitetä vain kertomalla nuorelle, että ruoka on hyvää, vaan tarjoamalla hyvää, ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Myös vegaanisia versioita näistä klassisista kouluruoista tulisi pyrkiä lisäämään kouluissa. Vegaanina voi tuntua absurdilta, kun kaveri syö pinaattilettuja, mutta itse saa riisiä ja papukastiketta, varsinkin kun ruoka olisi helppo toteuttaa vegaanisena.

Ruoan maku, täyttävyys ja ravitsevuus ovat yksinkertaisesti nuorelle tärkeimmät seikat kouluruoan suhteen, eikä tätä voi painottaa liikaa. Ne ovat selkeästi pääsyyt nuorten kouluruokailutottumusten taustalla. Jos kouluruoan ravitsevuutta ja makua ei paranneta, emmekä siten myöskään saa nuoria syömään, terveysongelmat tulevat kasvamaan tulevaisuudessa. Nuorten hyvinvoinnin parantaminen ruoan kautta ei ole turha menoerä, vaan tulevaisuuden takaamista.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Sari Helinin aloite kouluruoan houkuttelevuudesta on äärimmäisen ajankohtainen. Aloite on herättänyt tärkeän keskustelun. Miten teemme kouluruoasta nuorille houkuttelevaa?

Kun puhumme kouluruoasta, emme puhu vain ravinnosta, vaan mielenterveydestä, jaksamisesta ja siitä, miten nuoret kokevat tulevansa kohdatuksi kaupungin palveluissa. Kouluruoka on parhaimmillaan kaupungin paras sijoitus nuorten mielenterveyteen ja jaksamiseen.

Hyvät valtuutetut.

Haluan muistuttaa teitä parista asiasta. Missä oikeasti menee kaunistelun ja epätodellisuuden raja? Aloitteessa on tuotu esille sosiaalisen median hyödyntäminen nuorten houkuttelemisessa syömään kouluissa. Jos kaupunki toteaa kiiltävään ammattilaisten stailaamaan mainossisältöön, joka ei vastaa linjaston todellisuutta, nuoret tulevat huomauttamaan siitä epäaitona. Parhaimmillaan some voi kuitenkin nostaa kouluruoan statusta. Se voi normalisoida kestäviä valintoja ja luoda yhteisöllisyyttä, jossa ruokailuhetki nähdään päivän parhaana sosiaalisena tilanteena. Mutta some ei voi olla kanava vain hyvännäköisten aterioiden esittelemiseen, vaan totuus voi paljastua jopa sekunneissa.

Kuka valvoo tällaista sometusta? Vastaus: Ei kukaan. Kukaan ei voi tarkistaa sitä, mitä nuoret puhuvat ruoasta omilla tileillään. Mainostus on maksettua ja kiiltävää, mutta se ei ole tehokkainta vaikuttamista. Aitoa vaikutus syntyy siitä, kun nuori itse kuvaa lautasensa ja toteaa: Tämä on hyvää.

Edellinen nuorisoneuvoston edustaja on tuonut tätä näkökulmaa jo hieman esille ja myös monet muut valtuutetut. Miten laatu, maku ja monipuolisuus voi houkutella nuoria syömään? Joko se on kasvisruoka, nuorten lempiruoka tai mikä tahansa ruoka. Somemarkkinoinnin sijaan meidän tulisi keskittyä vaikuttavuuteen. Jos ammattikokkien työn tulos on aito ja maistuva, nuoret hoitavat mainostamisen ihan itse.

Tehdään kouluruuasta houkuttelevaa, mutta tehdään se rehellisesti. Ei rakenneta somekuplaa, joka puhkeaa ensimmäisiin kommentteihin, vaan panostetaan aitoon laatuun, riittävään ruokailuaikaan ja nuorten todelliseen kuulemiseen. Pidetään huoli, että Helsingin noin 34 000 nuorta voivat ylpeänä sanoa: Tämä on meidän kaupunkimme ja tämä ruoka on tarkoitettu juuri meille. Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja.

Lämmin kiitos nuorisoneuvoston edustajille erittäin hyvistä puheenvuoroista. Kouluruoan on todellakin oltava laadukasta, maukasta ja ravitsevaa. Itse asiassa Amanda Alvesalo on tehnyt tähän liittyen ponnen, joka on meillä järjestelmässä. Haluan tässä sitä kannattaa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Kannatan valtuutettu Halttusen ponsiesitystä ja luen sen tässä myös ääneen, kun hän omassa puheenvuorossaan ei sitä lukenut. Ponsi kuuluu seuraavasti: Valtuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuuksia suosia kouluruoassa kotimaista ruoan tuotantoa ja vähentää kouluruoan lisäaineita sekä välttää lisäaineita, joilla saattaa olla haitallisia terveysvaikutuksia.

Kannatan tätä pontta, mutta haluan todeta tässä puheenvuorossani kuitenkin sen, että sinälläänhän lisäaineet kaikki eivät suinkaan ole haitallisia ja monia lisäaineita tarvitaankin ihan ruoan säilymisen mahdollistamiseksi esimerkiksi. Samoin kun välillä on käyty keskustelua myös ruoan prosessoinnista, niin prosessointi itsessään ei ole haitallista. Riippuu, mitä sillä prosessoinnilla tarkoitetaan. Kaikki ruoan valmistaminen sinällään, pilkkominen ja muukin, on ruoan jonkin sorttista prosessointia. Osahan näistä lisäaineista, jotka Ekoodillisena esiintyy, löytyy luonnostakin ihan sellaisenaan. Osa niistä toki saattaa silti olla mulla tavoin valmistettu, mutta osa on myös suoraan luonnosta löydettäviä ja sitten lisätty elintarvikkeisiin.

Esimerkiksi vaikka maidossa D-vitaminointi on jo lisäämistä ja puuttumista siihen maidon luontaiseen rakenteeseen ja koostumukseen. Kuitenkin on tosi hyvä, että sitä D-vitamiinia on sinne lisätty, jotta lapset saavat riittävästi Dvitamiinia. Ne toki, jotka eivät maitoa juo, eivät sitä kautta saa. Sitten se pitää turvata muulla tavoin.

Meillä on toki nämä raja-arvot tarkkaan määritelty, ja valtuutettu Halttunen kun toi puheenvuorossa esimerkiksi tämän Mikkelin tapauksen esille, niin siellä raja-arvot olivat ylittyneet ja siksi se johtikin myrkytyksiin. Näissä asioissa kuitenkin voidaan pyrkiä siihen, että mahdollisimman luonnonmukaista ja mahdollisimman vähän lisäaineita käytettäisiin ja että tämäkin olisi näkökulma, jota voitaisiin huomioida niissä hankinnoissa.