Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026–2029

Arvoisa puheenjohtaja.

1986 Suomessa oltiin tasa-arvoisimmillaan koskaan, eli köyhien ja varakkaiden väliset erot olivat vähimmillään. Tällä hetkellä ne ovat koko ajan nousussa, ja puutun vain muutamiin asioihin. Kaikki olette kuulleet. Olen puhunut täällä noin, oliko se 50 vai 60 vuotta, ainakin sen verran samoista asioista.

Otetaan yksi esimerkki. 9 000 tyhjää asuntoa, ja asunnottomuus lisääntyy. Ei ole mikään pulma päättää, että kaupunki vuokraa jollain takuuvuokralla tietyn määrän asuntoja, järjestää vaikka ympärivuorokautisen palvelun tai valvonnan ja organisoi niin, että vuokranantajat saavat jotakin tuloja. Tätä ei saada läpi. Toinen seikka. 12 000 pitkäaikaistyötöntä, joista neljäsosa ei tule koskaan näkemään työelämää. Aikanaan heille tehtiin eläke-edellytysten selvittely ja kirjoitettiin eläkkeelle. Silloin valtio maksoi sentään työttömyyskorvaukset. Nyt maksaa näille ihmisille Helsingin kaupunki, eikä tapahdu mitään. Me olemme aika pahassa paikassa. Rakennamme sairaaloita valtavalla rahalla, kun 10–20 vuoden aikajänteellä polikliininen tutkimus ja hoito lisääntyvät niin paljon, että sairaaloita ei tarvita.

Jotain tolkkua pitää olla, ja tosiaan pyrimme saamaan, nyt puhun demareista, köyhyyden puolittamisohjelman sosiaalidemokraattiselle puolueelle. Se ei kelvannut, mutta jos me haluamme jotain tehdä esimerkiksi nuorisotyöttömyyden suhteen, meidän pitää ottaa itse heitä töihin. Jos laitamme 1 000 euroa kuussa nuorelle, niin se on 12 000 vuodessa, ja jos otamme 10 000 töihin, se ei ole mikään ongelma. Mutta ongelma on, jos heille ei ole töitä. Ensimmäisenä heidän pitää ottaa ay-liikkeen ja sos.dem. puolueen omiin konttoreihinsa ja eduskuntaryhmään töihin, jotta voidaan vaatia, että heitä ottaa joku muukin.

Mutta kaupungin pitää olla ykkönen, että me satsaamme nuorisoon. Muuten täällä on tuleva luokkataistelu. Se ei muuten tarvitse kovin paljoa. Ruotsissa muutama julkinen tappo ja murha aiheutti valtavat reaktiot, ja me emme halua tätä. Me haluamme yhteiskuntarauhan, jonka Mechelin loi Suomeen aikanaan ja talvisota loi Suomeen. Me tarvitsemme sitä, että me olemme yhdessä ja käymme kaikki yhdessä köyhyyttä vastaan. Emmekä tue rikkaiden veroalennuksia ihan joka puolella ja heidän purjeveneidensä ostoa ja niin edelleen.

Kiitos vaan, että kuuntelitte. Tämä meni 30 sekuntia yli, ei kun vähän alle. Mä voisin vielä puhua, mutta kyllä kai sanoma meni perille.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Me käsitellään tänään tätä Helsingin hyvinvointisuunnitelmaa, kunnianhimoista kokonaisuutta, jonka tarkoitus on parantaa kaupunkilaisten terveyttä, vähentää eriarvoisuutta ja vahvistaa arjen turvallisuutta. Tätä suunnitelmaa käsitellessä en voi olla miettimättä näitä viime päivän uutisia, joiden mukaan Orpon hallituksen törkeät 93 miljoonan euron sote-leikkaukset iskevät suoraan tämän hyvinvointisuunnitelman ytimeen.

Helsinkiä rangaistaan hyvästä taloudenpidosta. Alun perin puhuttiin yli 100 miljoonan leikkauksista. Vaikka summa on nyt vain 93 miljoonaa, vaikutus helsinkiläisten terveyspalveluihin on sama. Tämä ei ole torjuntavoitto, vaan erittäin kylmä ja kohtuuton isku kaupunkilaisten hoitoon pääsylle ja lähiterveyspalveluille. Alun perin Helsingin virkakunta arvioi, että nämä leikkaukset vastaisivat noin 1 500 lääkärin työpanosta. Nyt tämän niin sanotun torjuntavoiton jälkeen puhutaan noin 1 350 lääkäristä. Kuka voi sanoa tätä vakavalla naamalla voitoksi?

On myös syytä sanoa ääneen, että Helsinkiä ei ole puolustettu riittävästi. Siksi mä haluaisin kysyä nyt pormestari Sazonovilta: Mitä konkreettisia toimia te olette tehneet estääkseen nämä leikkaukset, ja miksi Helsinki ei onnistunut saamaan parempaa lopputulosta? Toinen kysymys olisi apulaispormestari Vieruselle. Onko kokoomuksella edes oikeasti uskottavaa halua valvoa tätä oikeudenmukaista sote-rahoitusta, kun samaan aikaan oma puolueenne kokoomus kannattaa aidosti terveyskeskusmaksuja ympäri Suomea, eli lisälaskua ihmisille, jotka tarvitsevat hoitoa?

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Ja kiitos Taipaleelle hyvästä työllisyysasian hoidosta.

Tässä komppaan häntä en ihan eläkkeen takia, vaan sitä varten, että meidän on pakko täällä ruveta vähitellen tekemään hyvinvointisuunnitelmia, terveyssuunnitelmia niin, että ne on ennakoivia.

Eli ennaltaehkäisy ja tämmöinen on eri asia kuin ennakoiva terveydenhuolto, ennakoiva hyvinvointiohjelma. Siihen liittyy muun muassa se, että meillä kaupungilla on työvoimahallinto, joka pystyisi aivan loistavasti keräämään ryhmiä, jotka tekevät ympäristötyötä, kiinteistöhoitoa, ovat keittiöissä mukana, ovat tekemässä sellaisia töitä, mihin voimat riittää. Silloin me saataisiin mukaan myöskin se osa kansaa, joka ei ole koskaan päässyt pois siltä eläkkeeltä, mihin on joutunut.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tässä Helsingin hyvinvointisuunnitelmassa on musta paljon ihan hyvää, ja on sikäli ihan arvokasta, että tämmöisiä laajempia suunnitelmia tehdään. Tämä hyvinvointisuunnitelma kuitenkin liikkuu todella ylätasolla. Tässä suunnitelmassa on jaettu helsinkiläisten hyvinvointi elinkaaren mukaan, eli siellä puhutaan lapsista, nuorista, työikäisistä ja ikääntyneistä. Nämä kaikki elämänvaiheethan ovat toivottavasti jokaisella meistä takana tai edessä, mutta silti me ihmiset ollaan kuitenkin tosi paljon muutakin kuin meidän ikävaiheemme ja meidän hyvinvointiin vaikuttaa tosi moni muukin asia. Tätä hyvinvointisuunnitelmaa lukiessa tulikin väistämättä mieleen, että sen maalaama kuva kaupunkilaisesta ja kaupunkilaisen hyvinvoinnista on jotenkin tosi keskivertainen ja keskiarvoinen suhteessa meidän oikeaan elettyyn elämään. Ikä vaikuttaa jokaiseen, mutta se ei ole tosiaankaan välttämättä se isoin hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Mä teenkin seuraavan ponnen: Valtuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuuksia ottaa hyvinvointisuunnitelman toimeenpanossa huomioon elinkaarimallin lisäksi sen, että helsinkiläisten hyvinvointiin vaikuttavat iän lisäksi myös monet muut tekijät, kuten syrjintä, pienituloisuus ja terveydentila, jotka voivat olla keskenään risteäviä ja siten iän ohella oleellisia.

Mä toivon tälle kannatusta, jotta kaupunkilaisten hyvinvointia lähestyttäisiin hieman monipuolisemmin ja jotta me saataisiin tällä valtuustokaudella helsinkiläisten hyvinvointia kohennettua.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsinkiläisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistämme. Uusimman tutkimuksen mukaan monien kansansairauksien, kuten aivo- ja syöpäsairauksien ennaltaehkäisyn merkitys on huomattavasti aiempaa suurempi. Voidaan puhua jopa mullistuksesta. Esimerkiksi muistisairauksista jopa 45 prosenttia ja aivoverenkiertohäiriöistä yli 80 prosenttia olisi siirrettäväksi myöhempään ajankohtaan aivoterveellisten elintapojen avulla. Tämä tarkoittaa enemmän hyviä elinvuosia ja laatuaikaa läheisten kanssa, mutta myös pienempiä terveydenhuollon kustannuksia.

Aivoterveys on nyt paljon esillä. Sillä tarkoitetaan aivojen hyvinvointia, toimintakykyä koko elämän ajan, sitä miten aivot käsittelevät tietoa, säätelevät tunteita ja mahdollistavat ajattelun, oppimisen ja muistamisen. Aivoterveyteen vaikuttavat muun muassa uni, ravinto, liikunta, stressin hallinta, sosiaaliset suhteet ja aivojen aktiivinen käyttö. Kun huomioimme aivoterveyden kaupungin palveluissa, voimme saavuttaa merkittäviä hyötyjä niin yksilön, kaupungin kuin koko yhteiskunnan kannalta. Tämän vuoksi olen tehnyt seuraavan ponnen: Hyväksyessään hyvinvointisuunnitelman valtuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet tukea helsinkiläisten aivoterveyttä kansallisiin ja kansainvälisiin ohjeistuksiin perustuen elämänlaadun parantamiseksi ja aivosairauksien ennaltaehkäisemiseksi.

Hyvinvointisuunnitelmassa korostuu liikunnan merkitys, mutta esimerkiksi muistisairauksien ennaltaehkäisy on paljon tätä laajempi kokonaisuus. Tuoreen juuri päivitetyn Käypä hoito -suosituksen mukaan siihen vaikuttavat myös koulutus ja kognitiivinen aktiivisuus, kuulo ja näkö, mielenterveys, päävammat, tupakointi, ylipaino, alkoholin käyttö, verenpaine ja kolesteroli, sosiaaliset suhteet ja ilmanlaatu. Ennaltaehkäisyn tulisi näkyä nykyistä vahvemmin kaikissa väestöryhmissä, ei vain ikääntyneissä, vaan myös lapsissa, nuorissa ja työikäisissä. Näin voimme parantaa elämänlaatua ja samalla vähentää raskaiden palveluiden tarvetta.

Hyvinvoinnin edistäminen ei voi jäädä tämän asiakirjan varaan. Sen on näyttävä kaikilla toimialoillamme kasvatuksessa ja koulutuksessa, kaupunki- ja liikennesuunnittelussa sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluissa. Terveysteknologia hyvinvointialoilla on myös merkittävä talouskasvun mahdollisuus. Ne luovat uusia vienti-, innovaatio- ja liiketoimintamahdollisuuksia yrityksillemme.

Kiitos kaikille suunnitelman valmisteluun osallistuneille. Kannatan tämän suunnitelman hyväksymistä sekä Dufvan ja Hiltusen ponsia.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos hyvinvoinnin edistämisen suunnitteluryhmille, joita näytti olevan aika hurja määrä.

Olisi tietenkin ollut toivottavaa, että me oltaisiin saatu tietää tästä jo valmisteluvaiheessa niin, että tätä olisi pikkusen enemmän ehtinyt jo ennen sitä, kun se kirjataan tänne luonnokseksi, keskustella myöskin ryhmissä ja keskustella myöskin näissä jaostoissa ja lautakunnissa nykyistä paremmin. Tämä on hyvä, että tämä on ylipäätänsä ottaen tehty, koska Helsinki on ollut aika jälkijunassa. Muistan olleeni aikanaan sosiaali- ja terveysministeriön Hyvä Suomi 2025 -työryhmässä, jossa nimenomaan luonnosteltiin tämä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja mitä siihen piti ottaa. Siinä nimenomaan päätettiin, että tämä tehdään elinkaari-idealla. Tietenkin jokainen meistä ymmärtää sen, että lapsiin ja nuoriin kohdistuneet kaikki toimet, olivat ne koulutusta, terveydenhuoltoa, terveyden edistämisen opettamista ja käytännön apua, niin se luo sen pohjan jaksavalle työväestölle aikuisuudessa ja työkyvylle. Myöskin ne liikuntataidot, joista tässä nyt puhutaan, eivät ole todellakaan tämän hyvinvoinnin ainoa tekijä, eikä terveyden myöskään, mutta niillä on sikäli vaikutusta, että liikuntataidot ovat työkalupakissa olevia työkaluja sen oman työterveyden myöhempään hoitamiseen. Lisäksi niillä ihan selkeästi saadaan toimivampi ikääntyminen, parempi toimintakyky siellä kotona ja selvitään sitä kautta myöskin pienemmällä hoivahenkilöstömäärällä.

Kun tätä luki, niin tässä puhuttiin silti vain ihmisryhmille annetuista palveluista. Tässä jotenkin tuli semmoinen olo, että ihmiset ovat passiivisia kohteita, joilta odotetaan jotain tiettyjä hommia, mutta niille annetaan palveluja erinäköisiä. Kun mä jotenkin kaipasin tähän sellaista aktivoivaa, voimauttavaa, osallistavaa otetta, missä siis annetaan ihmisille usko siihen, että ne pystyy selviämään erilaisista haasteista ja että ne pystyy kasvamaan omatoimisiksi ja rohkeiksi aikuisiksi. Ei odottamalla, että joku palvelee ja katto tippuu niskaan, vaan ryhtymällä tekemään ja tietyllä tavalla saavuttamaan sitä kautta unelmansa. Jotenkin sitä mä tähän kaipasin, ja se on osa sitä ennakoivaa terveydenhoitoa. Meillä tiedetään ihan selvästi nämä red flag -ryhmät ja tiedetään nämä digimaailman vaikutukset aivoterveyteen ja lasten ja nuorten yleiskuntoon. Silti meillä ei edelleenkään ole matalan kynnyksen nuorisoklinikoita, ei miesklinikoita, ei gynekologeja nuorisoasemilla. Ei mitään sellaista, joka auttaisi tätä. Me saataisiin tällä hetkellä ne nuoret, joilla nyt on aika heikko tämä fyysinen toimintakyky tai liikuntakykykin ja kunto, me saataisiin kiinni hirveä määrä, varsinkin nyt jos naiset ja miehet kaikki kutsutaan kutsuntoihin. Meillä on kutsuntaikäiset, joissa me nähdään selvästi, kuka siellä on ihan romukunnossa ja kuka pärjää. Silloin me voitaisiin, mä en tiedä, onko sitä edes koskaan lopetettu, mutta ainakin aloittaa uudelleen tai palauttaa se järjestelmä, missä kutsuntaikäisille järjestetään vuodeksi fyysisen kunnon treenausta ennen kuin armeija alkaa.

Mä tulen tekemään tästä ponnen, mutta teen sen uudessa puheenvuorossa. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tästä näkee hyvin suoraan, että kun tämä on lakisääteinen, niin tämä täyttää kaikki lakisääteisyyden kriteerit, elikkä siinä on tietyt kohderyhmät, on lapset ja nuoret sekä ikääntyneet otettu huomioon, mutta tämä on todellakin paperi, joka näyttäytyy kansalaisille, meidän helsinkiläisille ihmisille sellaiselta, että se vain täyttää lakipykälän. Tästä ei näy sitä, miten hyvin niistä nuorista otetaan koppi. Siitä puhutaan koko ajan, että tämä on elinkaarityöryhmä. Lapset, nuoret, lapsiperheet, työikäiset sekä ikääntyvät. Heille, joiden työtä hyvinvointisuunnitelman tavoitevalinnat ohjaavat, itse asiassa tässä ei ole konkreettisesti niitä ohjeita.

Kun tämä oikeasti lakisääteisesti tehdään kerran valtuustokaudessa ja siitä puuttuu se, että koska me tätä seurataan. Se seuraaminen on huomattavasti tärkeämpi vielä, kun tämä on näin lainomaisesti kirjoitettu. Olisin toivonut myös sitä ajatusta, että todellakin kun Helsingiltä niin paljon viedään sote-rahoitusta, niin se HYTEssä myös näkyy. Jolloin se inha realismi, että kun meillä niin paljon rahoitusta vähennetään, niin miten se kohdistuu tähän. Se on ollut koko ajan tiedossa, jolloin se olisi pitänyt myös tähän kirjoittaa.

Mutta nyt toivomme siten, että näemme sen konkreettisesti, että mitä tämä tulee tarkoittamaan, että onko niin, että kun tähän HYTEen ei ole rahoitusta, niin mikä on periaatteellinen tavoite siihen, että ei ole saatu sitä sote-rahoitusta tässä kuntoon, vaan jouduimme niin paljon antamaan periksi meidän hallituksellemme.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On pakko aloittaa tämä puheenvuoro ihmettelemällä sitä, kun me käsitellään kuitenkin aika tärkeää asiaa tässä, niin miksi meillä ei ole pormestari salissa, meillä ei ole apulaispormestari ainakaan siellä pormestariaitiossa. Tämä valitettavasti kertoo minulle siitä, että tämä teema ei kokoomusta kiinnosta valitettavasti.

Toinen asia on se, mitä valtuutettu Toivonen nosti jo aiemmin esiin täällä ja valtuutettu Paavolakin siihen viittasi, että kaikkeen, mitä me täällä tehdään ihmisten hyvinvoinnin eteen sote-palvelujen osalta ja näin poispäin, niin kyllä mä ihmettelen sitä, että mikä meidän edunvalvonnan taso meidän pormestaripuolueen toimesta on suhteessa hallitukseen, joka rankaisee Helsinkiä siitä, että meillä on hyvin vastuullisesti hoidettu taloutta täällä soten osalta.

En voi lakata ihmettelemästä näitä asioita, mutta mitä tulee tähän itse suunnitelmaan, niin haluan pari sanaa sanoa liittyen ikääntyneisiin ja tavoitteeseen kuusi, missä puhutaan ikääntyneiden yksinäisyydestä ja siitä, että yksinäisyys ja syrjäytyminen vähenisivät, koska nehän, kuten täällä todetaan, lisäävät merkittävästi kustannuksia. Mä olen aiemminkin puhunut siitä, että tähän oikeasti pitää tarttua. Meille ei riitä puheet, vaan meidän pitää ruveta tekemään. Meidän pitää ruveta tekemään tämän lisäksi sitä, että meillä löytyy palveluasumispaikat jokaiselle ikääntyneelle ihmiselle, joka sitä tukea arjessaan tarvitsee.

Koska aika loppuu, en puhu tästä sen enempää, mutta haluaisin kannattaa valtuutettu Pajusen erinomaista pontta.

Kiitos.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Alussa kuuntelin kommenttianne liittyen synttärikutsuihin. Korjataan tämä asia nyt heti. Tervetuloa ensi viikon torstaina minun 50-vuotissynttäri- ja vappubileisiin Vuorimiehenkatu 10 kello 15 eteenpäin. Tämä koskee kaikkia muitakin valtuutettuja. Nähdään synttäreillä. Mutta mennään itse asiaan kuitenkin. Lisätietoa synttäreistä tulee myöhemmin.

Liikkumattomuushan on yksi suurimmista hyvinvointihaasteita, mitä meillä on Suomessa ja maailmalla, ja se kasaantuu tutkimusten mukaan niille lapsille ja nuorille, ketkä muutenkin tarvitsevat eniten tukea. Kaikille ei ole harrastusta tai niin hyviä mahiksia liikkua arjessa. Sen takia ratkaisuja pitää löytyä myös hyvinvointisuunnitelmasta. Liikehän ei ole vain liikuntaa, se on jaksamista, keskittymistä ja sitten se on vielä mielenterveyttä. Siksi esitänkin hyvinvointisuunnitelmaan ponnen:

Hyväksyessään hyvinvointisuunnitelman valtuusto edellyttää selvitettävän, miten voimme lisätä vähän liikkuvien lasten ja nuorten arjen liikkumista sekä kaventaa liikkumisen eroja eri alueiden ja perhetaustojen välillä.

Kyse on pienistä teoista, mutta niillä on oikeasti tosi iso merkitys. Liikehän on lääke, ja sen pitää kuulua kaikille.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Suomalaista todellisuutta on tällä hetkellä se, että sosiaali- ja terveysmenoista leikataan ja taidetaan tänään tehdä päätöksiä taas melkoisista summista ja suurelta osin Helsinkiä koskien. Siksi pidän tärkeänä, että voimme toimia myös vastavirtaan hallituksen leikkauspolitiikalle, joka lisää köyhyyttä ja näköalattomuutta ja lisää terveysriskejä, lisää eriarvoisuutta ja on muutenkin kansakunnan yhtenäisyydelle, jota näinä päivinä hyvinkin tarvittaisiin, sangen tuhoisaa.

Ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Poistetaan ihmisiltä mahdollisuudet saada palveluja ja toimeentulotukea, tai toimeentulotukihan on itse asiassa palvelu. Mutta tätä ei tehdä muuttamalla lainsäädännön edellytyksiä, kuten hallitus on tehnyt. Viimeksi karmeimpana toimeentulotuen leikkauksen, jossa pakotetaan ihmiset ilmoittautumaan työttömäksi saadakseen 300 euroa ja samalla lisätään työttömyyttä aivan ilmeisesti. Nämä edellytykset saada erilaisia palveluja ja tukea on poistettavissa myös siten, että henkilöille tarjotaan työtä. Tässäkin suhteessa tietysti hallitus sanoo olevansa oikealla asialla, mutta homma on varsin epäonnistunutta. Niinpä Helsinki voisi itse tarjota työpaikkoja ja saada näin itselleen sen hyödyn, joka tästä työllistämisestä aiheutuu.

Tulen tekemään asiasta ponnen ja pyydän sitä varten aikanaan uuden puheenvuoron.

Kiitos, puheenjohtaja.

Todella kuten täällä on monessa puheenvuorossa tuotu ilmi, nämä valtakunnan tasolla tehdyt sote-leikkaukset, joita varmasti tässä nyt pian tulemme illan mittaan näkemään taas lisää, tulevat haastamaan tämän suunnitelman toteutumista. Ne tulevat haastamaan myös sitä, että miten ihmisillä on kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Ihmisethän lähtevät tähän leikkausten värittämään todellisuuteenkin hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Sikäli kuuntelin mielenkiinnolla valtuutettu Karhuvaaran puheenvuoroa, jossa maalattiin ikään kuin tämmöinen passiivisuusargumentti siitä, että tässä HYTEsuunnitelmassa olisi ihmiset jätetty tavallaan passiivisiksi odottajiksi ja palveluiden saajiksi, joilla ei olisi omaa toimijuutta. Mä itse luin tätä niin, että tässä suunnitelmassa tunnistetaan ne rakenteet, joissa toiset ihmiset ovat suuremmassa riskissä syrjäytyä. Se syrjäytyminenhän tapahtuu siksi, että ihmisiä syrjäytetään. Se ei ole vastakkaista ihmisten omalle aktiivisuudelle tai ihmisten omalle toimijuudelle, mutta meidän on huomioitava se, että tämä todellisuus, missä me elämme, haastaa ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Siksi otinkin tämän puheenvuoron alun perin kannattaakseni Titta Hiltusen esittämää pontta, joka minusta tukee juuri tätä ajattelua, eli on tarpeellinen siitä näkökulmasta, että se auttaisi tunnistamaan muitakin mahdollisia syitä kuin iän, jotka liittyvät siihen, miten ihmiset voivat osallistua tai miten ihmiset tulevat osallistetuiksi tässä yhteiskunnassa.

Ehkä vielä totean sen verran, että tätä passiivisuusargumenttia vastaan puhuu sekin, että paljonhan tässä puhutaan liikunnasta nimenomaan sitä kautta, että miten ihmiset voisivat itse liikkua. Mutta samaan aikaan musta on tärkeää muistaa sekin, että liikuntapalveluiden saatavuus ja toisaalta vaikka kulttuuripalveluiden saatavuus ovat myös erittäin keskeisiä kysymyksiä sille, että miten hyvin ihmiset voivat ja miten hyvin he voivat itsestään huolehtia.

Tack, ordförande.

Bara två små kommentarer kort.

Ensinnäkin yhdyn niihin, jotka ovat peräänkuuluttaneet tietoa Helsingin edunvalvonnasta koskien tätä hallituksen päätöstä leikata ei sentään yli 100 miljoonaa, mutta vain vähän alle 100 miljoonaa Helsingin sote-rahoituksesta. Olisi kiva kuulla pormestarin ja apulaispormestarin kootut selitykset. Toiseksi totean yhtä lyhyesti, että mielestäni, ja olen vähän konsultoinut asiantuntijoitakin, tässä suunnitelmassa on jäänyt mielenterveys liian pieneen osaan. Tässä kyllä puhutaan fyysisestä hyvinvoinnista, mutta ei niinkään psyykkisestä. Eli toivon mukaan siihen tulee jatkossa parannusta. Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihan alkuun haluan sanoa, että tämä HYTE-suunnitelma on tärkeä ja oikeansuuntainen dokumentti, mutta samalla on pakko todeta, kuten useat valtuutetut puheenvuoroissaan tässä aiemmin, että on todella sääli, että valtion tasolla tehtävät sote-leikkaukset käytännössä heikentävät niitä mahdollisuuksia, joilla tätä suunnitelmaa voidaan toteuttaa. Olisikin ollut erittäin toivottavaa, että tämän kaupungin kokoomusvetoinen johto olisi kyennyt ajamaan Helsingin etua paremmin tämän maan kokoomusvetoista hallitusta vastaan sote-leikkausten suhteen.

Mutta tämä HYTE-suunnitelmahan on sinänsä itsessään tosi hyvä dokumentti, ja HYTE-kerroin on olennainen elementti tässä kokonaisuudessa. On hyvä asia, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä mitataan ja siitä myös palkitaan. Samalla mä näen kuitenkin HYTE-kertoimeen liittyvänä riskinä sen, että silloin kun me sidotaan rahoitus ja onnistuminen mittareihin, meille syntyy helposti paine optimoida mittareita. Tämän suunnitelman liikuntahankkeet on esimerkiksi sellaisia, jotka kohdistuvat enimmäkseen jo valmiiksi aktiivisiin, ja meidän täytyy varmistaa, että meidän palvelut tavoittavat aidosti ne, jotka jäävät nyt palvelujen ulkopuolelle, eikä pelkästään keskimääräistä helsinkiläistä.

On paljon helpompi parantaa tilastoja niiden kohdalla, jotka voivat jo valmiiksi hyvin, kuin tavoittaa ne helsinkiläiset, joilla ongelmat ovat kasautuneita ja monimutkaisia ja jotka tarvitsevat näitä palveluja eniten. Eli moniongelmaiset perheet, syrjäytymisriskissä olevat nuoret aikuiset tai vakavista mielenterveyden haasteista kärsivät ihmiset. Nämä ovat kaikki ihmisryhmiä, jotka tarvitsevat pitkäjänteistä tukea, ja joiden tukeminen ei useimmiten tuota mitään pikavoittoja tilastoihin.

Eli tiivistettynä meidän täytyy varmistaa, ettei käy niin, että resurssit ohjautuvat sinne, missä tulokset on helpointa näyttää, vaan että ne ohjautuvat sinne, missä aidosti niille tarve on suurin, vaikka se ei näkyisi nopeasti mittareissa. Kannatan Hiltusen ja Dufvan ponsia.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tänään käsittelyssä oleva hyvinvointisuunnitelma on tärkeä toimialarajat ylittävä suunnitelma. Tämä ei siis ole vain sotepe-toimialan suunnitelma. Tällä suunnitelmalla itse asiassa pyritään tekemään toimenpiteitä, jotta välttäisimme sotepe-toimialan raskaat toimet. On hienoa, että suunnitelmassa korostetaan tärkeitä kohderyhmiä, lapsia ja nuoria sekä ikääntyneitä, sekä toimintakyvyn ylläpitoa, terveellisiä elämäntapoja, mielen hyvinvointia ja osallisuutta. Helsinkiläiset voivat pääpiirteittäin hyvin. Suurin osa lapsista ja nuorista ovat tyytyväisiä elämäänsä ja kokevat terveytensä hyväksi. Samalla on kuitenkin huolestuttavaa, että yhä harvempi lapsi ja nuori uskoo omaan tulevaisuuteensa. On tärkeää, että Helsingissä jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus unelmoida ja kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Helsingin tulee olla turvallinen ja kannustava kasvualusta jokaiselle lapselle ja nuorelle. Helsingissä väestö on keskimääräistä nuorempaa, mutta samalla seuraavan kymmenen vuoden aikana 85 vuotta täyttäneiden määrä tulee lähes kaksinkertaistumaan. Väestön vanheneminen tulee haastamaan palvelujärjestelmäämme. Hyvinvointisuunnitelmalla pyritään kaupunkiyhteisesti parantamaan ikäihmisten hyvinvointia muun muassa lisäämällä arkiliikuntaa, liikunnallista elämäntapaa ja osallisuutta. Kyse on ikäihmisten elämänlaadusta, terveellisistä ja turvallisista elinvuosista. Samalla nämä varhaisessa vaiheessa tehtävät toimet vähentävät tarvetta kalliille, raskaammille palveluille. Hyvät valtuutetut.

Tässä hyvinvointisuunnitelmassa löytyy liuta tärkeitä kirjauksia siitä, miten arjen elinympäristöön, fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn ja sosiaaliseen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa. Ennaltaehkäisevien toimien ei tule jäädä vain kirjoitetuksi suunnitelmaksi, vaan niistä täytyy tulla arjen tekoja. Itse pidän tärkeänä sitä, että olemme kaupunkiyhteisesti lisäämässä yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja yhteistä tekemistä. Näillä toimilla voidaan myös vähentää yksinäisyyttä. Jokainen ennaltaehkäisty kaatumisturma, mielen haaste, fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen on voitto ei pelkästään yksilölle, vaan koko kaupungille.

Kiitos.

Kyllä hieman ihmettelen, että miksi täällä käyttää puheenvuoron valtuutettu Vierunen, kun täällä pitäisi puhua nyt apulaispormestari Maarit Vierunen. Hiljaisuus näistä kysymyksistä, joita täällä on nyt esitetty, on kyllä korvia sattuva. Te jätätte nyt vastaamatta kaikkiin näihin kysymyksiin, joita näistä sote-leikkauksista on täällä esitetty. Joten kysyn uudelleen, jos apulaispormestari voisi vastata, että mitä konkreettisia toimia te olette tehneet estääksenne nämä sote-leikkaukset, ja miksi Helsinki ei onnistunut saamaan parempaa lopputulosta.

Nyt tämä näyttää siltä, että te ette uskalla vastata tähän kysymykseen. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on lainsäädäntöön perustuvaa sekä kunta-Helsingin että sosiaali- ja terveys-, pelastustoimen perustyötä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli tämä HYTE-työ pitää sisällään kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eli promootion sekä ongelmien ennaltaehkäisyn eli prevention. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on usein ollut hiukan epäselvä käsite. Esimerkiksi joissakin julkaisuissa se on aiemmin saatettu käsittää vain sotepe-toimialan tehtäväksi. Tosiasia on, että sote korjaa vain näitä HYTEn laiminlyöntejä.

THL:n mukaan hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä on syytä tehdä ennen kuin ihmiset tarvitsevat niitä raskaampia palveluja. Tätä ovat esimerkiksi ravitsemussuositusten toimeenpano, katujen hiekoitus, mielen hyvinvoinnin tukeminen, järjestöjen toiminta-avustukset ja kansanterveyden edistäminen. Itse- ja omahoidolla, varhaisella tuella ja hyvinvointia edistävään toimintaan osallistumisella voidaan ehkäistä tai vähentää tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluille. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan hyvinvointia ja terveyttä edistävillä toimenpiteillä on tarkoitus vaikuttaa yksilöön, yhteisöihin ja ihmisten elinympäristöön.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ikääntyneen väestön parissa on hyvin ajankohtaista. Suomen ja Helsinginkin väestörakenne muuttuu vähitellen siten, että nuorempien sukupolvien määrä ja osuus väestössä pienenee ja vanhempien sukupolvien, erityisesti hyvin iäkkäiden, määrä ja osuus kasvaa. Monilla toimilla, esimerkiksi sopivilla asunto-oloilla, ikääntyneille sopivilla liikennejärjestelyillä, helposti saavutettavilla harrastus- ja liikuntapalveluilla, nykytekniikan opastuksella ynnä muilla palveluilla voidaan edistää vanhempienkin ikäluokkien elämänlaatua, toimintakykyä ja fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia ja ennaltaehkäistä näitä raskaampia palveluja. Mitä nopeammin saamme hyvinvointia ja terveyttä edistäviä ja ennaltaehkäiseviä palveluja vahvistettua, sitä luottavaisempia voimme olla väestömuutoksen hallinnan onnistumisesta. Sikäli HYTE-työhön on juuri tässä ajassa syytä satsata. Niinpä tässä väestökehityksen tilanteessa kaikkien toimialojen HYTE-työ on erityisen tärkeää sekä kaupungin palvelujen riittävyyden että kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden näkökulmasta. Toimenpiteiden on syytä koskea kaikkia kaupunkilaisia, ja siihen kannattaa todella satsata. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kunnilla on myös velvollisuus seurata asiakkaidensa hyvinvointia ja terveyttä ja niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Tästä saamme käsittääkseni jatkossa näitä seurantatuloksia.

Hyvinvointisuunnitelmaan on valittu hyviä tavoitteita, joiden edistäminen edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä näiden yksityiskohtaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Onkin tärkeää, että Helsingissä on jonkin aikaa ollut tämä HYTE-työn johtamis- ja koordinaatiorakenne. Olen ollut täällä aikana, jolloin sitä ei vielä ollut. Näen myös tärkeänä, että Helsinki on mukana sekä kansallisessa että kansainvälisessä HYTE-työssä. Tämä antaa meille siitä hyviä ideoita aina mukaan.

Kiitos.

Kiitos valtuutettu Muuriselle asiallisesta puheenvuorosta.

Mutta löytyisiköhän täältä salista yhtäkään kokoomuksen edustajaa, joka puhuisi näistä sote-leikkauksista, jotka toden totta vaarantavat tämän koko meidän hyvinvointisuunnitelman ja sen rahoituksen täällä Helsingissä, jos nämä Orpon suunnittelemat leikkaukset toteutuvat.

Nyt on kyllä aika kylmäävää tämä hiljaisuus, mitä tuolta kokoomukselta tulee. Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tämä hyvinvointisuunnitelma lähtee oikeasta ja tärkeästä ajatuksesta. Siitä, että hyvinvointi rakentuu arjessa ja varhainen tuki on ratkaisevaa, mutta meidän on kyllä rehellisesti todettava, että tämä ei vielä toteudu riittävästi. Lasten ja nuorten mielenterveyden haasteet ovat kasvaneet, ja liian moni jää ilman oikea-aikaista apua. Palvelut ovat pirstaleisia, ja avun saaminen on monelle liian hidasta. Samaan aikaan me nähdään nuorten elämässä huolestuttavia ilmiöitä, kuten jengiytymistä ja rikollisuuteen ajautumista. Nämä eivät synny mistään tyhjästä, vaan kertovat aidosti syvenevistä ongelmista. Kuten Vierunen toi tuossa edellisessä puheenvuorossa esiin, tämä hyvinvointisuunnitelma on toimialojen yhteinen ja edellyttää vahvaa poikkihallinnollista yhteistyötä. Nyt me ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että hallitus on ajanut Suomen Euroopan korkeimman työttömyyden sijalle, ja kuten me tiedetään, tämä heijastuu vahvasti myös sote-palveluiden kuormitukseen. Arvoisa puheenjohtaja.

Tänään me hyväksytään tätä tärkeää hyvinvointisuunnitelmaa.

Samanaikaisesti hallitus leikkaa Helsingin sote-rahoituksesta 90 miljoonaa euroa, kuten täällä on moneen kertaan tuotu esiin.

Tässä suunnitelmassa me asetetaan kunnianhimoisia ja kannatettavia tavoitteita: varhaisen tuen vahvistamista, riittäviä mielenterveyspalveluita, ikäihmisten syrjäytymisen ehkäisyä ja lasten ja nuorten palveluiden parantamista. Nämä ovat oikeita tavoitteita, mutta niiden toteutuminen ei ole mitenkään irrallaan rahoituksesta. Hyvinvointi ei synny strategiakirjauksista. Se syntyy siitä, että apua saa ajoissa ja palvelut toimivat ja ihmiset kohdataan. Siksi kysymys ei ole lopulta vain siitä, millaisia tavoitteita me asetetaan, vaan siitä, että annetaanko me niille todelliset edellytykset toteutua vai jäävätkö ne pelkiksi puheiksi.

Mä kysyisinkin pormestari Sazonovilta ja apulaispormestari Vieruselta: Miten varmistatte, että nämä tavoitteet siirtyvät konkreettiaan? Mä olen todella surullinen ja pettynyt siihen, että kokoomuslaiset lupasivat huolehtia Helsingin edunvalvonnasta ja nyt saavutettua tulosta kutsutaan torjuntavoitoksi. Kysyisinkin, että oletteko aidosti tyytyväisiä tähän saavutukseen. Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Huolissani olen seurannut tätä meidän sote-mallia, missä leikataan niiltä alueilta, joissa on monesti jo tehty isoja toimenpiteitä taloudellisen kannattavuuden eteen. Se koskee erityisesti Etelä-Suomen näitä isoja hyvinvointialueita ja Helsinkiä. Se voi murtaa jatkossa näiden alueiden ja Helsingin tahtoa tehdä toimenpiteitä, mitkä pitäisi kunnossa taloutta soteen liittyen.

Mietin vielä tätä näin HUS-päättäjänä. Tämä vaikuttaa myös HUSin toimintaan, koska nyt kun tehdään HUSissa tätä rahoituskehystä, niin onhan se aivan selvää, että nämä massiiviset lisäleikkaukset tälle Etelä-Suomen alueelle vaikuttavat siihen HUSin rahoitukseen. Miten se sitten jatkossa vaikuttaa HUSin ja näiden hyvinvointialueiden ja Helsingin toimintaan, jos tulee tämmöisiä yhtäkkisiä isoja leikkauksia.

Olisin halunnut kysyä varsinkin pormestari Sazonovilta, joka hirmu hienosti puolusti tätä Helsingin sote-rahoitusta julkisesti ennen näitä päätöksiä, että miten tässä näin kävi. Saman kysymyksen voisi esittää myös pormestari Vieruselle.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja ja arvoisat valtuutetut.

Puhumme tänään Helsingin hyvinvointisuunnitelmasta, mutta jos haluamme puhua hyvinvoinnista, meidän on puhuttava rehellisesti nuorista. Vuoden 2025 Nuorisobarometrin mukaan nuorten kokemus tulevaisuudesta on heikentynyt merkittävästi. Yli 50 prosenttia nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen epätoivoisesti, ja oman tulevaisuuden näkee valoisana 60–70 prosenttia nuorista. Tämä ei ole pieni signaali. Tämä on sukupolvikokemus. Nuorten epävarmuus ja turvattomuus ovat kasvaneet. 60 prosenttia nuorista kokee merkittävää turvattomuutta maailman tilanteesta. Yli puolet kokee epävarmuutta yhteiskunnan arvoista ja suunnasta. Samalla arki kuormittaa. 70 prosenttia nuorista kokee paineita työn saamisesta ja jopa 50 prosenttia kokee siihen liittyvää epävarmuutta ja turvattomuutta.

Nämä luvut kertovat yhdestä asiasta. Nuorten epätoivoisuus ei ole yksilön ongelma. Se on rakenteellinen ongelma. Hyvinvointisuunnitelma ei voi olla vain palveluiden lista. Sen on oltava vastaus tähän kokemukseen. Nuoret tarvitsevat ennen kaikkea kolmea asiaa: Ensinnäkin ennakoitavuutta. Nuoren ei pitäisi kasvaa yhteiskunnassa, jossa tulevaisuus näyttäytyy sattumanvaraisena. Toiseksi turvaa. Turvattomuuden tunne ei synny vain kriiseistä. Se syntyy myös siitä, ettei tunne kuuluvansa yhteiskuntaan. Kolmanneksi uskoa. Uskoa siihen, että omilla valinnoilla on merkitystä ja että yhteiskunta kantaa. Helsingillä on tässä erityinen vastuu. Me olemme Suomen suurin kaupunki ja suunnannäyttäjä. Jos täällä onnistutaan vahvistamaan nuorten hyvinvointia, vaikutus näkyy koko Suomessa, mutta tämä ei tapahdu pelkästään sillä, että palveluita on olemassa, vaan sillä, että nuori oikeasti pääsee niihin ajoissa ja saa apua ilman pitkää odotusta ja tulee kohdatuksi ihmisenä. Siksi kysymys ei ole vain siitä, mitä palveluita tarjoamme, vaan siitä, millaisen tulevaisuuden viestin annamme nuorille. Annammehan viestin, että he ovat tärkeitä, ei vain sanoissa, vaan teoissa. Siinä, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee, että koulussa jaksamista tuetaan ja että yksikään nuori ei jää yksin. Helsingin pitäisi olla se kaupunki, johon nuoret voivat aina luottaa. Kiitos.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja hyvät nuorisoneuvoston edustajat.

Haluan ensin kiittää tämän suunnitelman valmistelusta.

Tässä on mielestäni erittäin paljon hyvää. Tässä on tunnistettu keskeisiä ilmiöitä, joihin kaupungissamme voimme vaikuttaa nimenomaan yhteistyöllä, emme vain niin, että sosiaali- ja terveystoiminta tai vaikkapa kulttuuripalvelut tekevät jotain, vaan mihin voimme vaikuttaa sillä tavalla, että miten toimimme kokonaisena kaupunkina.

Vaikka tunnistan sen esimerkiksi valtuutettu Hiltusen esiin nostaman piirteen, että ehkä tässä, kun tämä on niin yleinen asiakirja, on sellaista tiettyä kliinisyyttä. Ja voi olla, että meillä palveluissa itse asiassa hauraassa ja heikossa asemassa olevat helsinkiläiset kohdataan raaemmin ja suoremmin kuin mikä tästä suunnitelmasta välittyy. On täällä kuitenkin nostettu niitä lukuisia hyvin hauraassa asemassa olevia ryhmiä myös esiin kohtuullisen hyvin, ja luottaisin siihen, että tämän suunnitelman perusteella voimme olla kaupunkina palvelemassa ja luomassa parempia elämän edellytyksiä myös niille ihmisille, jotka tällä hetkellä ovat erittäin heikossa asemassa. Kuten vaikkapa toimeentulotuen leikkausten johdosta henkilöt, joilla ei ole pitkään aikaan ollut työtä ja joiden taloudellinen tilanne on tästä vieläkin heikentynyt. Sitten muutama sana yhdestä kokonaisuudesta, joka on mielestäni tässä suunnitelmassa erittäin hyvin esillä. Se on liikkeen, liikunnallisuuden ja liikunnan lisääminen. Sehän on asia, johon meidän kannattaa kaupunkina pyrkiä oikeastaan kaikkien väestöryhmien osalta, sekä hyvinvoivien enemmistöjen että heikommassa asemassa olevien ihmisten kannalta.

Liikkeen lisäämisestä on hyötyä lähes sadalle prosentille ihmisistä riippumatta siitä, minkälaisessa elämäntilanteessa he ovat. Ajattelen, että tässä on Helsingillä hyvää työtä takana ja me teemme moninaisesti tätä työtä, oli kyse sitten ulkokuntosaliverkostosta tai siitä, että pyrimme edistämään työ-, opiskelu-, asiointi- ja harrastusmatkojen tekemistä omin voimin kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä.

Meillähän on hyvä perinne liikkumisen lisäämisestä, ja me näemme tuloksista, jos katsotaan vaikka valtakunnallisia vertailuja varusmiehistä ja heidän kuntovertailujaan tai näitä viides- ja kahdeksasluokkalaisten Move!-mittauksia, että Helsingissä itse asiassa asiat ovat menneet hyvään suuntaan. Mutta tässäkin suunnitelmassa olevista luvuista näkee, että toki meillä on vielä paljon tehtävää. Ehkä haluan muistuttaa meitä kaikkia, että näitä arkiliikunnan valintoja tehdään lukuisissa kohdissa, ehkä erityisesti nimenomaan kaupunkisuunnittelun alueella.

Lisäksi haluaisin kiittää nuorisoneuvoston edustaja Tuerdia hyvästä puheenvuorosta.

Ajattelen itse, että mielestäni on todella hyvä, että tähän suunnitelmaan on otettu mukaan se asia, johon ei ole ehkä niin helppoa vastausta tai helppo puuttua. Se, että nuoret ihmiset kokevat toivottomuutta ja ahdistusta. Se ei ehkä ole ihme, jos seuraa uutisia ja katsoo, että minkälaisessa maailmassa me itse asiassa elämme. Tähän haasteeseen vastaaminen ei varmasti onnistu kaupungilta mitenkään yksittäisillä toimenpiteillä tai helposti, mutta uskon, että me niin valtuustona kuin koko kaupungin palvelujärjestelmä ja myös se keskustelu, mitä me aikuiset luomme, niin sillä on mahdollisuutta osaltaan vastata siihen, että nuoret tuntevat, että vaikka maailma on epävarma, he tulevat ainakin kuulluksi.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Ensin tästä itse asiasta, hyvinvointisuunnitelmasta, joka niin kuin tässä hyvin valtuuston varapuheenjohtaja Sinnemäki kävi läpi, laajasti ja monipuolisesti käsittelee tätä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tematiikkaa. Mutta itse asiassa vähän poiketen edellisestä, ottaa askeleita myöskin siihen suuntaan, että on valittu tiettyjä kokonaisuuksia, joihin erityisesti fokusoidaan. Kun kaupunkistrategiaa laadimme, tiedostimme sen, että tämä hyvinvointisuunnitelma on tulossa, se on lakisääteinen asiakirja ja että sille halutaan tiiviimmin fokusta. Siksi täällä valtuustossa olemme osana strategiapäätöstä myöskin hyväksyneet sen fokuksen, joista korostuu esimerkiksi tämä liikkuminen, liikkeen merkitys, liikunnallisuus, joka yhtenä tärkeänä teemana siellä on. Toinen laaja kokonaisuus, jonka ympärille nämä erityispainopisteet rakentuvat, ovat luottamus tulevaan erityisesti nuorten kohdalla ja sitten tämä yksinäisyyden tematiikka, mikä tulee työikäiseen ja ikääntyneempään väestöön.

Oikeastaan kun tätä kokonaisuutta katsoo, niin ei ihan tee oikeutta tälle hyvinvointisuunnitelmalle ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle, joka on ennen kaikkea ennaltaehkäisevää työtä. Sille ei tee ihan oikeutta se, että tämä typistyisi tämä keskustelu jotenkin keskusteluksi tästä sote-rahoituksesta, joka on tärkeä kysymys ja jota olemme usein täällä valtuustossa ihan syystä käsitelleet. Tulemme vastaisuudessa myöskin käsittelemään, koska siinä on kysymys yli puolesta meidän palveluiden rahoitukseen käyttämästämme rahamäärästä.

Mitä siihen tulee, niin on selvää, että hallituksen esitys, joka nyt on annettu, on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Positiivista on tietenkin se, että jatkovalmistelun aikana selkeästi tunnistettiin, että Helsinkiin osuvan kokonaisuuden tulee olla lievempi. Se myös siinä näkyy, mutta on selvää, että niin kauan kuin ratkaisu on sellainen, jossa asukasperustainen säästön kohdentuminen ei ole tasainen, vaan painottuu esimerkiksi Helsingille tai Länsi- Uudellemaalle, niin se ei ole kestävä tapa tätä sote-rahoitusmallia viedä eteenpäin.

Nythän hallituksen esitys on siirtynyt eduskunnan käsiin, ja kannustan kansanedustajia laajasti yli puoluerajojen niin hallitus- kuin oppositiopuolueista yhdistämään voimansa tässä asiassa ja tavoittelemaan tämän esityksen kohtuullistamista. Eduskunnassa tässä tietenkin hallintovaliokunta, joka esimerkiksi valtuuston puheenjohtajalle on hyvin tuttu, ja myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunta, tässäkin salissa on edustusta siellä mukana, on aivan keskeisessä asemassa, kun tätä esitystä nyt eduskunnan käsissä työstetään. Olen viestinyt tätä hallituspuolueiden, oppositiopuolueiden suuntaan, että ne samat viestit, sama argumentaatio, jonka olemme toimittaneet laajasti päättäjille, kaikille helsinkiläisille kansanedustajille esimerkiksi, on täysin kuranttia. Sen varaan toivon näkeväni, että rakentuu tällainen puoluerajat ja hallitus–oppositiorajat ylittävä yhteistyö eduskunnassa, jossa näitä erityisesti Helsingin ja Länsi-Uudenmaan leikkauksia pystytään kohtuullistamaan. Tämä on itse asiassa erityisen merkittävää nyt, kun lähestymme myöskin eduskuntavaaleja. Alle vuosi eduskuntavaaleihin. Meillä on käynnissä sosiaalija terveyspalveluiden kokonaisuutta käsittelevä parlamentaarinen työ, joka myöskin tätä rahoitusmallikysymystä käsittelee. Myöskin sitten kun velkajarrua on laajasti nostettu esiin ja kun sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus muodostaa kuitenkin valtion talousarviosta huomattavan osan, niin tulee varmasti olemaan riippumatta hallituspohjaväristä ensi vuoden keväällä tämä asia ja kokonaisuus pöydällä. Siksi on erittäin tärkeää, että olemme saaneet yli puoluerajojen helsinkiläisiltä edustajilta ja puolueilta vahvan viestin siitä, että tämän kaltaisia kohtuuttomia esityksiä ei tule olla ja antaa.

Myötävaikutan ja tuen sitä puoluerajat ylittävää rintamaa, jossa sekä parlamentaarisessa yhteistyössä että tulevissa väännöissä ensi vuonna varmistetaan, että emme tule näkemään tämän kaltaisia vastaavanlaisia kohdennuksia, jos sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkauksiin valtakunnan hallitus vielä päätyy.

Lopuksi vielä tosiaan haluan sen toistaa, josta aloitin, että tämä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuuden fokus on hyvä. Toimintakyky ja terveelliset elintavat, mielen hyvinvointi ja osallisuus. Se kytkeytyy vahvasti meidän kaupunkistrategiaan ja niihin asioihin, joista itse asiassa ihmiset myöskin laajasti kantavat huolta. Sekä tämä toimintakyvyn, liikunnallisen elämäntavan tematiikka, että tämä osallisuuden ja mielen hyvinvoinnin tematiikka. Ne ovat sellaisia asioita, joissa laajasti tarvitaan kaupungin eri toimialojen ja toimintojen lisäksi myöskin esimerkiksi kolmannen sektorin työtä ja ihan vain tällaista kaupunkiyhteisöllistä tekemistä, jota myöskin osana tätä naapurustojen tematiikkaa haluamme tukea.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pormestari tässä jo osittain vastasikin täällä esitettyyn kritiikkiin näistä meidän puheista, mutta näissä kriittisissä puheenvuoroissa mainitut sote-leikkaukset koskevat lähinnä raskaampia hoitopalveluja, eli sitä ihmisten vaihetta, jolloin ihmisillä on jo näitä terveysongelmia. Tämän HYTEn eli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitehan on nimenomaan vahvistaa ennakoivaa toimintaa, eli sitä vaihetta ihmisten elämässä, jolloin heidän terveytensä säilyttämiseen voi vielä vaikuttaa tai sitä voi tukea.

Eli uskoisin, että HYTE-työ on kuitenkin edullisempaa kuin nämä raskaat sotepalvelut. Mun mielestä siihen kannattaa juuri sen takia satsata.

Pohdin tuossa pormestarin puheen aikana, että missä on meidän pormestari Sazonov, kun tuntui välillä siltä, että täällä olisi puhunut kyselytunnilla hallituksen ministeri, joka puolustaa omaa esitystään. Onkohan niin, että tavoite tästä sote-leikkauksien perumisesta on sinällään voimassa, mutta kokoomus ei enää aktiivisesti pyri sitä tavoitetta kohti?

Samalla pormestari sanoo, että nyt täällä valtuustosalissa käytävä keskustelu ei tee oikeutta tälle hyvinvointisuunnitelmalle. Eiköhän se ongelma taida kuitenkin olla ne itse leikkaukset, jotka tässä aivan merkittävällä tavalla vaikeuttavat tämän hyvinvointisuunnitelman toteuttamista täällä Helsingissä. Samalla en myöskään tunnista, että pormestari olisi kovin aktiivisesti esimerkiksi tuolla julkisuudessa nyt kommentoinut tätä uudistettua esitystä ja sitä kautta tuonut esiin meidän kaupunkilaisten ääntä ja sitä huolta, mikä meillä on näistä lähipalveluista sote-leikkauksien keskellä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Monia samoja huomioita kuin valtuutettu Toivosella tästä pormestarin puheenvuorosta.

Pormestari mainitsi, että tämä keskustelu ikään kuin olisi typistymässä nyt liittyen sote-rahoituksen leikkaukseen. Mutta kyllähän se vaan on niin, että kun Helsingiltä kokonaisuudessaan leikataan niin valtava määrä, niin sillä on väistämättä vaikutuksia ihan jokaiselle osa-alueelle, mihin sote-rahoitusta kohdennetaan. Tämä on mun mielestä aivan oleellinen keskustelu, ja kyllä mä monen muun tavoin toivoisin sitä, että se Helsingin ja helsinkiläisten edunvalvonta pormestaripuolueen toimesta olisi vahvempaa ja vaikuttavampaa, koska nämä uhkaa käydä nämä leikkaukset todella pahasti meidän palvelujen ja myös näiden HYTE-toimenpiteiden päälle.

Kiitos.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Kiitos pormestarille, että hän tuli kommentoimaan sekä itse käsittelyssä olevaa suunnitelmaa, mutta kyllä sen toimenpiteisiin myös kiinteästi kytkeytyvää ja punoutuvaa helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalveluiden aika rankkaa leikkausta.

Ehkä keskusteluun sellaista realismia, että helsinkiläisten ja Helsingin edunvalvontahan on vaikea laji. Kaikissa maissa varmasti pääkaupungin edunvalvonta, pääkaupunkilaisten asukkaiden edunvalvonta on astetta vaikeampaa kuin joidenkin muiden alueiden asukkaiden edunvalvonta, mutta ehkä tämän eduskuntakoalition yllyttäminen... Näen, että se ei ole hirveän realistista. Helsinkiläisten edunvalvonta pitäisi pystyä tekemään argumenteilla jo siinä valtioneuvostovaiheessa, koska me tiedämme kuitenkin, että eduskunnassa niin valtaosa kansanedustajista on muualta, että on hyvin vaikea löytää meille sitä ymmärrystä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Se, että pormestari toivoo täällä yhteistyötä eduskuntavaiheessa tämän tärkeän asian äärellä, on tietysti ihan hienoa, eikä sille varmaan voi ei sanoa. Mutta kaikkihan me tiedetään, että asioihin vaikutetaan parhaiten niiden valmisteluvaiheessa, jos niihin oikeasti haluaa muutosta. Mä haluaisinkin kysyä, miksi kokoomus ei vaikuttanut asiaan valmisteluvaiheessa, kun käsitykseni mukaan pormestarilla on ihan hyvät suhteet sinne hallituksen päättäjiin. Eli hän niin sanotusti tuntee jonkun, joka voi asiassa päättää toisin.

Kiitos, puheenjohtaja.

Meistä jokainen pääkaupunkiseudulla asuva on huolissaan näistä määrärahoista, mutta sen sijaan, että me täällä syytämme tämän hetken hallitusta tästä rahaongelmasta, niin kyllä tässä syyt löytyy myöskin tästä täysin mielestäni typerästä organisaatiosta, millä koko tämä sote-verkko hoidetaan tässä maassa. Aivan liian pienet kunnat päättävät omista asioistaan sen sijaan, että otettaisiin esimerkiksi työmatka-alueet tai maakunnan kokoiset alueet kerralla käsittelyyn ja kunnat toimisivat yhteistyökumppaniensa kanssa järjestämällä ihmisille lähipalveluita ja monipuolisesti hoidettuina. Uskon, että ne nimenomaan säästäisivät näitä kuluja.

Helsinki on vaikeassa asemassa paitsi väestönsä suhteen, niin myös sen suhteen, että me emme kerta kaikkiaan tavoita kaikkia niitä, joiden kanssa me pystyisimme myös säästämään rahaa.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Itse ajattelen, että totta kai hyvinvointi on paljon muutakin kuin sotea, mutta jotenkin tuntuu, että tässä on myös pakko huomioida se, että esimerkiksi meillä on lastensuojelussa nämä heikennykset, mitä hallituksen puolelta tullaan nyt tähän tekemään. Ne tulevat vaikuttamaan todella kriittisesti näihin kaikista heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin ja lapsiperheisiin. Meillä on myös Helsingissä vajetta tässä lastensuojelun rahoituksessa. Jotenkin pidän tärkeänä, että myös tämä tässä keskustelussa huomioidaan.

Lisäksi meillä on niin huonossa kunnossa olevia nuoria, jotka kuitenkin edelleen joutuvat odottamaan kuukausia ennen kuin pääsevät psykiatrisen palveluiden piiriin, että meidän on jotenkin tosi turha puhua hyvinvoinnista, jos me sivuutetaan tämä puoli tästä keskustelusta.

Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja.

Halusin ottaa osaa tähän keskusteluun Helsingin edunvalvonnasta, kun olen itsekin ollut 16 vuotta eduskunnassa kansanedustaja ja olen ollut monesti sellaisessa tilanteessa esimerkiksi valiokunnassa, että mä olen ollut ainoa helsinkiläinen kansanedustaja. Muistan esimerkiksi sivistysvaliokunnasta, en muista, mitä lakia silloin käsiteltiin, mutta että olin ainoa helsinkiläinen ja huomasin vääntäväni rautalangasta sitä, mitä tarkoittaa, kun asuinalueet eriytyvät. Mitä se merkitsee koulujen, mitä se merkitsee oppilasaineksen kannalta ja ennen kaikkea sen määrärahatarpeen kannalta.

Se vaan on fakta, että jos tämmöisiä tekijöitä ei huomioida lakien valmisteluvaiheessa ministeriöissä, niin on vaan fakta se, että eduskunta harvoin tekee muutoksia enää niihin lakiesityksiin siellä valiokuntavaiheessa. Kyllä se vaikuttamispaikka on siellä hallitusneuvotteluissa ja sitten siellä hallituspuolueiden keskinäisissä keskusteluissa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ikäihmisten terveys tulee olemaan todella tärkeä. 65 vuotta täyttäneiden osuus tulee nousemaan merkittävästi.

Tein siihen liittyen sellaisen aloitteen, että kaikissa uimahalleissa Helsingissä yli 68-vuotiaat voisivat käydä uimassa, kuten Espoossa he voivat. Espoossa he voivat vielä ottaa maksutta avustajankin mukaan sinne uimahalliin. Tämä olisi investointi tulevaisuuteen. Hoidetaan fyysistä terveyttä. Uinti ja kävelyhän ovat suosituimmat lajit. Matala kynnys aloittaa, ja meillä on Helsingissä erittäin hyviä uimahalleja, kuten Malmilla. Nykytila on se, että 68 vuotta täyttäneet voivat uida maksutta ainoastaan kolmessa uimahallissa, eli teoriassa Malmiltakin pitäisi lähteä sitten Yrjönkadun uimahalliin uimaan.

Tämä on sellainen toimenpide, mikä on investointi tulevaisuuteen, ja se voitaisiin tehdä hyvin ketterästi, koska kaupunki on enemmistöomistaja tässä Urheiluhallit Oy:ssä ja me tiedämme, että omistaja päättää osakeyhtiössä, mitä tehdään.

Tässä täytyy kiittää valtuutettu Hilkka Ahdetta ja Ahmed Mahadia tuosta hyvästä toiminnasta kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnassa 21.4.2026, jossa he kannattivat tätä aloitetta, että laajennettaisiin tämä 68 vuotta täyttäneiden oikeus uida maksutta.

Sitten keskustelussa sivuttiin sellaista, että pääkaupunkiseudun etujen ajaminen, Helsingin etujen ajaminen on eduskunnassa hankalaa ja näin. En mä usko, että se pääministeri Paavo Lipposen kanssa oli mitenkään hankalaa. Meillä on ehkä ongelma se, että nyt rahat menevät johonkin tämmöisiin turhiin tunnin juna Turkuun ja muuhun. Se fokus ei ole täällä pääkaupunkiseudulla kuten pitäisi.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Vuorela ei selvästikään ollut ymmärtänyt tätä edeltävää keskustelua.

Kukaan ei väitä, etteikö eduskunnassa voitaisi keskustella ja totta kai siellä keskustellaankin, mutta lakiesitykset ja budjetit valmistellaan hallituksessa, ja sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että hallituksessa ollaan tietoisia siitä esimerkiksi, että minkälaisia tarpeita Helsingillä on. On äärettömän harvinaista, että lakiesitykset muuttuisivat valiokunnissa. Se edellyttää muun muassa sitä, että hallituspuolueiden enemmistö on muutoksen kannalla valiokunnissa. Niin on hyvin harvoin tapahtunut sen vuoksi, että yleensä ministeriöissä pidetään kiinni siitä lakiesityksestä siinä muodossa kuin se on eduskunnalle annettu.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Hyvinvoinnin edistäminen on hyvin moninainen ala, ja se on tärkeää, että kaikki meidän toimialat on siinä mukana.

Täällä on keskusteltu erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluista, niiden rahoituksesta ja myös sote-järjestöjen rahoituksesta, jotka tekevät erittäin paljon ennaltaehkäisevää työtä, jota nyt ollaan leikkaamassa. Mutta aivan kuten täällä on muutamissa puheenvuorossa tuotu ilmi, niin myös ja erityisen paljon on merkitystä liikunnalla, sillä että kaikenikäiset helsinkiläiset kaikkialla Helsingissä pystyvät liikkumaan ja liikkumiseen on matala kynnys. Se vaikuttaa sekä fyysiseen hyvinvointiin että henkiseen hyvinvointiin, ja kaikilla on mahdollisuus osallistua niin, että saa liikunnan kautta myös ystävyyssuhteita, saa mahdollisuuden tavata ihmisiä.

Me ollaan nyt viimeisen neljän vuoden aikana panostettu erittäin paljon siihen, että nimenomaan on matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia kaikkialla Helsingissä. Täällä puheenvuoroissa onkin mainittu ulkokuntosalit, jotka ovat äärimmäisen suosittuja. Se näkyi myös vaikkapa OmaStadi-äänestyksessä, jossa itse asiassa suurin osa hankkeista, joita ihmiset halusivat äänestää Helsinkiin, tai ei suurin osa, mutta iso osa oli lähiliikuntapalveluita. Myöskin talviuintipaikkoja, ulkokuntosaleja. Kuntoporrasohjelma on ollut äärimmäisen suosittu. Nämä ovat sen tyyppisiä, joita voi käyttää koska tahansa ja matalalla kynnyksellä. Tähän meidän pitää jatkossakin panostaa.

Se, että me olemme tuplanneet meidän investointibudjetin pieniin liikuntainvestointeihin, on mahdollistanut sen, että meillä on koko ajan kasvava verkosto ulkokuntosaleja, talviuintipaikkoja. Ja esimerkiksi viime kerralla keskusteltiin siitä, miten ollaan vaikkapa ulkokoripallokentät kunnostettu, miten joka vuosi uusitaan tekonurmikenttiä, jota käytetään ja niin edelleen. Tämä on tosi iso kysymys, ja olen iloinen siitä, että meillä on ollut yhteinen näkymä tähän näin.

Sitten tämä kysymys, joka nostettiin esille 68 vuotta täyttäneiden uimisesta. Mehän yhdessä strategiassa sovimme, että Helsingin kaupungin uimahalleihin tulee tämä. Se on ollut nyt käytössä reilun kolmen kuukauden ajan. Meillä ei ole vielä kokemuksia, että mikä sen vaikutus on siihen, että olemmeko saaneet sellaisia ikääntyneitä ihmisiä liikkeelle, jotka muuten ei olisi lähteneet liikkeelle. Onko se lisännyt 68 vuotta täyttäneiden liikuntaa. Olisi ollut erikoista tehdä tässä kohtaa päätös, että laajennamme sitä ennen kuin olemme tehneet selvityksen, josta ollaan päätetty. Musta on tärkeää, että me päätökset myös pohjataan tutkittuun ja selvitettyyn tietoon. Meillä on päätös siitä, että kun ensimmäinen vuosi tätä 68-vuotiaiden maksuttomia uimahallikäyntejä on ollut, niin sen jälkeen sen tuloksien perusteella voidaan tehdä ratkaisuja.

Sen, että myös urheiluhalleihin tulisi 68-vuotiaille maksuton sisäänpääsy, hintalappu on ehkä noin 700–800 000 euroa vuodessa. Sen lisäksi me olemme panostaneet nimenomaan tämän vuoden budjetissa siihen, että lasten ja nuorten uimataitoa parannetaan. Eskariuinnit tullut, lisätään pienten koululaisten koululaisuinteja. Tällä allaspinta-alalla ei välttämättä ole mahdollista yhdistää näitä. Olen itse ollut kokouksissa, joissa on allas altaalta käyty läpi sitä, että miten me pystytään takaamaan koululaisille mahdollisuus koulupäivän aikana uimiseen.

Pitäisin ongelmallisena, ja niin kuin eilen lautakunnan selvä enemmistö totesi sen, että tässä vaiheessa kolmen kuukauden kokemuksen perusteella ei ole syytä laajentaa sitä, mitä olemme yhdessä sopineet. Eikä lautakunta nyt voikaan tehdä päätöksiä, että yhtäkkiä siirretään 700 000 euroa johonkin. Vaan tehdään päätökset suuntaan tai toiseen selvitysten ja tutkimusten pohjalta ja samalla arvioiden, että mikä sen vaikutus olisi myös lasten ja nuorten mahdollisuuteen uida. Tämä on musta hyvä tehdä nyt selväksi, että miten me olemme tässä etenemässä. Nyt rajaan vastauspuheenvuorot puhujalistalla oleviin.

Kiitos apulaispormestarille liikunnan puolustamisesta.

Mahdollisuudet liittyvät todellakin myös osallisuuteen ja matalan kynnyksen liikuntapaikkoihin, joihin ikävä kyllä ei hirvittävän helposti pääse, mikäli on heikosti liikkuva, apuvälineillä liikkuva tai sitten pienempi lapsi. HSL on pitänyt huolen siitä, että reitit, jotka ovat aiemmin vieneet suoraan jonnekin, eivät sitä enää tee. Ihmiset ovat jo väsyneitä siinä vaiheessa, kun he pääsevät sinne liikuntapaikalle pelkästä menemisestä sinne.

Ongelma on myöskin se, että helposti saavutettava ulkokuntosalilaitevalikoima on tällä hetkellä aika pitkälle terveiden työikäisten tarpeisiin vastaavaa. Emme tarvitse muskelitreenilaitteita joka ikiseen saliin. Tarvitsemme myös jokaiseen kaupunginosaan laitteita, joiden alkuasennot mahdollistavat niveliä kuormittamattomat harjoitteet, ja alkuasennot, joihin myöskin vanhemmat ihmiset pääsevät sisään. Tämä olisi huomioitava jatkossa.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan varapuheenjohtajana olen itse sitä mieltä, että meidän määrärahat on ehdottomasti käytettävä kaikkein vaikuttavimmalla tavalla siten, että pystytään lisäämään nimenomaan uimataidottomien lasten ja nuorten uimavuoroja. Niin kuin me ollaan täällä valtuustossa yhdessä linjattu. Ollaan kuultu myöskin liikuntajohtoa tästä kysymyksestä koskien allaskapasiteettia, ja meille on kerrottu, että meillä on tällä hetkelläkin riittämättömästi uimavuoroja, riittämättömästi allaskapasiteettia. Me joudutaan todella tekemään ankarasti töitä, että saadaan riittävästi uimavuoroja lapsille ja nuorille. Tässä tilanteessa se, että oltaisiin laajennettu ikäihmisten maksuttomia uimavuoroja siten, että meillä ei ole tiedossa, missä lapset ja nuoret sitten ui ja oltaisiin menetetty lipputuloja 600 000 ja jouduttu ottamaan ne rahat joidenkin muiden ryhmien palveluista kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen sisällä. Se olisi ollut yksinkertaisesti vastuutonta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto ei ilmeisesti ymmärtänyt täysin tätä aloitettani. Tilannehan on se, että tämmöinen aikaraja 11–15 on tavallaan järjetön. Meilläkin on tässä salissa monta hyvää vetreää eläkeläistä, ja osa herää aikaisemmin ja käy tuolla Malmin uimahallissakin kuuden ja seitsemän aikaan, ja siellä ei yhtään uimakoulua siihen aikaan järjestetä.

Tällainen vastakkainasettelu siitä, että meidän ikäihmiset, hyvät eläkeläiset, uhkaisivat koululaisten uimakouluja, niin eivät uhkaa. Uimakouluille varataan tietyt radat ja kaikki ne koulut järjestetään. Ja sitten kun siellä on väljempää, eläkeläiset, fiksuja ihmisiä, menevät sitten uimaan joku aamu kuudelta tai aamuseitsemältä. Siihen aikaan on hyvin tilaa ja ratoja. Ei tässä sellaista ongelmaa ole.

Kyllä tämä asia tässä veikkaan parin vuoden päästä saadaan ihan iloisesti järjestykseen hyvällä yhteistyöllä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Se, millä perusteella olemme valikoineet 11–15 yhdessä strategianeuvotteluissa siksi ajaksi, jolla Helsingin kaupungin uimahalleihin 68 vuotta täyttäneet pääsevät maksutta, perustuu tietopohjaisiin selvityksiin. Olemme käyneet läpi sen, että missä kohtaa halleissa on tilaa. Aamut ovat hyvin suosittuja. Ei vain eläkeläiset, vaan esimerkiksi työssä käyvät monet, mikä on erittäin hyvä nimenomaan HYTE-keskustelun näkökulmasta, käyvät ennen töihin menemistä esimerkiksi uimassa.

Eli tämä on ihan tietoon perustuva ratkaisu, ja valtuutettu Vuorelan aloitteessahan esitettiin sitä, että laajennetaan tämä sama aika, mikä nyt on yhdessä sovittu ja päätetty, myöskin Urheiluhalleihin. Todella sen hintalapuksi on arvioitu... Uusin arvio on se, että se on 700–800 000 euroa. Olisi täysin vastuutonta, että me tekisimme yhtäkkiä ilman mitään selvityksiä, ilman arvioita, että miten meillä allastilaa on, tällaisia päätöksiä. Mutta tämmöisiä aloitteita totta kai voi tehdä ja tätä kautta sanoa, että vain itse on näiden puolella.

Meillähän tulee olemaan suuri ongelma tulevina muutamina vuosina ennen Jätkäsaaren uimahallin valmistumista ylipäätänsä siinä, miten meillä riittää allastilaa, koska Vuosaaren uimahallihan menee nyt remonttiin kesällä. Sen valmistuttua menee remonttiin Itäkeskuksen uimahalli, ja Jätkäsaaren uimahalli valmistuu vasta 2029 loppuvuodesta. Mun nähdäkseni tosiasiassa tilanne on se, että me voimme isosti uudelleen arvioida tätä meidän allaskapasiteettia siinä vaiheessa, kun nämä remontit on tehty ja Jätkäsaari on auki. Siitäkin huolimatta meillä todennäköisesti on liian vähän uima-allaskapasiteettia. Sen vuoksi me olemme myös kirjanneet sen budjettiin, että selvitetään ja tällä hetkellä selvitystä tehdään, että 2030-luvulla mihin alueelle pitäisi uusi uimahalli tulla. Kun katsoo karttaa, niin Kaakkois-Helsinki on se, jossa on se isoin aukko tällä hetkellä.

Se, mikä parannus nyt on tulossa, Malmin uimahallissa aukeaa toinen 25metrinen sisäallas, ja sen lisäksi sinne tulee kauan kaivattu myös maauimala, joka voi aueta jo aikaisemmin kuin Uimastadikka ja Kumpula ja olla pidempään, koska se on uimahallin yhteydessä.

Sitten vastaisin valtuutettu Karhuvaaralle näistä ulkokuntosaleista. Nämä huippusuositut ulkokuntasalithan ovat tavallaan Helsingin liikuntapalveluiden ja yritysten osoitus siitä, mitä julkinen ja yksityinen voi yhdessä tehdä. Me ollaan yhdessä kehitetty tämän yrityksen kanssa näitä, ja meillä on ollut liikuntapaikan hoitajia tai tiimihenkilöitä, jotka on yhdessä lähtenyt hakemaan erilaisia ratkaisuja. Mehän ollaan nyt kehitetty myös ikäihmiselle paremmin soveltuvia kuntosalilaitteita ja sitten myöskin avattu esimerkiksi Suomen ensimmäinen lapsille suunnattu kuntosali Kontulaan. Jos käy Kontulan urheilupuistossa, suositellen käymään siellä monesta syystä vaikkapa katsomassa Kontu-peliä, niin samalla siinä sivussa voi käydä tutustumassa kokonaisuuteen, jossa on sekä ikäihmisille, lapsille että kaikenikäisille suunnattua välineistöä. Tätä me pyritään kehittämään, että olisi mahdollisimman monipuolisia ne liikuntasalit ja ulkokuntasalit ja niitä kaikki voisi käyttää. Tämä on esimerkki siitä, että tämä ei tapahtuisi ilman sitä, että Helsingin kaupunki meidän resursseilla pystyisi tekemään yhteistyötä näiden laitevalmistajien kanssa. Valtuutetut Castrén ja Makkonen ovat ottaneet paikkansa.

Kiitos, puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kuuntelin suurella mielenkiinnolla apulaispormestari Arhinmäen puhetta näistä ulkokuntosaleista ja portaista, joissa kipitellessäni ja painoja nostellessani tapaan ainoastaan keski-ikäisiä kuin itsekin olen. Olen kovin ilahtunut, jos näin on, että nuoret ovat löytäneet portaat sekä ulkokuntosalit. Nimittäin mehän olemme oikeasti rakentaneet perheille ja perheiden nuorille ja lapsille kaksi muuria. Ensin nuorten perheillä ei ole varaa harrastaa, ja toinen muuri on se, että ei ole varaa mennä millään bussilla sinne harrastamaan. Sitten jos sillä nuorella on se vitonen rahaa taskussa, niin hän valitsee kaksi energiajuomaa eikä bussilippua mennäkseen sinne harrastamaan.

Se on todella meiltä sellainen lyhytnäköinen ajatuskehä, koska kun nuorella ei ole varaa olla osa omaa yhteisöään, missä hän haluaisi olla mukana, hän jää kotiin puhelimen ääreen. Ja me tiedämme sitten ihan tasan tarkkaan, mitä se tekee nuoren mielelle. Se tekee nuoren mielelle luhistumisen. Nyt kun me laskemme tässä hienossa suunnitelmassa, että liikkumattomuus maksaa Helsingille kaiken kaikkiaan 300 miljoonaa euroa joka ikinen vuosi, samaan aikaa me teemme monelle nuorelle liikkumisesta taloudellisesti mahdottomuutta. Tähän meidän kannattaisi todella ihan vakavasti kiinnittää huomiota.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja arvoisa valtuusto.

Tämän hyvinvointisuunnitelman valitut painopisteet terveys- ja hyvinvointierojen vähentämisestä, kaikkien ikäryhmien arkiliikkumisen lisäämisestä ja lasten ja nuorten tulevaisuususkon parantamisesta ovat erittäin kannatettavia. Tulevaisuususkon lisääminen on kriittisen tärkeää huomioiden nuorten vaikea työllisyystilanne Helsingissä sekä uhkaava lapsiperheköyhyyden lisääntyminen entisestään.

Suuri kiitos nuorisoneuvoston edustaja Tuerdille tärkeästä puheenvuorosta. Kannatan myös valtuutettu Pajusen pontta. Aivoterveyden edistämisessä yksi tärkeimmistä asioista on muistisairauksien ennaltaehkäisy. Alzheimerin tauti on suomalaisten yleisin kuolinsyy, ja muistisairaudet vievät valtavasti hyviä elinvuosia ja aiheuttavat suuret kustannukset yhteiskunnalle. Liikkuva ja osallistuva elämäntapa sekä terveellinen ravitsemus ovat avainasemassa aivoterveyden edistämisessä, ja sen tuleekin olla kaupungin hyvinvointityön ytimessä.

Lasten, työikäisten ja ikääntyneiden liikkumisen tehokas edistäminen ei tarkoita vain liikuntaharrastusten lisäämistä. Muutos ihmisten arkiliikunnan lisäämisessä tarkoittaa, että meidän on rakennettava kaupunkia, jossa ihmiset valitsevat liikkua omilla lihasvoimilla, eli kävellen tai pyörällä, myös sinne liikuntapaikoille. Lasten on voitava kävellä turvallisesti kouluun ja harrastuksiin. Hyvinvoinnin edistäminen kuuluukin tässä kaupungissa kaikille toimialoille. Se on kuitenkin sanottava, että kuitenkin nyt jos koskaan meidän on onnistuttava tämän ohjelman toteuttamisessa ja todellisessa ennaltaehkäisyssä, sillä valtio on viemässä Helsingiltä sote-rahat, ja silloin mahdollisuutemme näihin korjaaviin toimiinkin vähenevät.

Arvoisa puheenjohtaja.

Edellisessä puheenvuorossani mainitsin, että tulen tekemään asiasta ponnen, ja esittäisin nyt sen.

Hyväksyessään hyvinvointisuunnitelman valtuusto edellyttää selvitettäväksi, miten kaupungin aktiivisilla työllistämistoimenpiteillä voidaan vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon menojen riittävyyteen vähentyneinä menoina ja näin vastata hallituksen leikkauksiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On selvää, että helsinkiläiset ansaitsevat parhaan mahdollisen hyvinvointisuunnitelman ja sen toteuttamisen. Siksi olen todella hämmästynyt, että kokoomus ei toistamiseen torpannut Helsinkiin kohdennettuja soterahoituksen leikkauksia. Koska meillä on paljon haasteita, niihin tarvitaan palveluja ja niiden rahoitusta. Herää kysymys, eikö helsinkiläisten hyvinvointi ole oikeasti tärkeää, kun täältä voidaan leikata yli 90 miljoonaa. Olisi hyvä, että apulaispormestari Vierunen kertoisi täällä, miten näin iso leikkaus tulee näkymään palveluissa ja mitä asialle aiotaan tehdä.

Suunnitelmasta haluan nostaa esille yhteistyön. Koska ihmisten hyvinvointi on kokonaisuus, olisi tärkeää, että kaupunki tunnistaa palvelujen saumattoman yhtenäisyyden myös konkreettisesti, ei vain ohjelman tavoitteina. Hyvät kirjaukset on muutettava todeksi kohdentamalla rahoitusta tärkeisiin sotepepalveluihin ja mahdollistamalla ammattilaisten saumaton yhteistyö ilman liikaa byrokratiaa. Tämä on tärkeää erityisesti päiväkotien ja koulujen sekä sotepetoimialan välillä, jotta kukaan lapsista ja nuorista ei jää ilman tarpeellisia palveluja. Myös valtuutettu Aarnilinna toi nuorten tilanteen puheenvuorossaan hyvin esille. Kiitos siitä.

Valtuutettu Arajärvi nosti puolestaan lisäksi esille erittäin tärkeän asian työllistämistoimien ja sote-palvelujen rahoituksen yhteydestä. Kannatankin lämpimästi hänen tekemäänsä pontta.

Kiitos, puheenjohtaja ja arvon kanssavaltuutetut.

Täällä on tosi ansiokkaasti osoitettu sormella hallituksen sote-leikkauksia, jotka vaikuttavat suoraan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien helsinkiläisten hyvinvointiin. Mä en pidä tarkoituksenmukaisena toistaa näitä erittäin tärkeitä asioita, vaikka totta kai tuenkin niitä. Sen sijaan haluan nostaa muutamia muita teemoja.

Valtuutettu Månsson pointtasi täällä, että suunnitelmassa on keskitytty liian vähän mielen hyvinvointiin. Mä olen siitä samaa mieltä. Lisäksi mä mietin sitä, että meidän pitäisi suhtautua suurella huolella ja toisaalta tärkeänä indikaattorina siihen, että nuorten tulevaisuususko on romahtanut, kuten nuorisoneuvoston edustaja Tuerdi täällä hyvin totesikin. Mä olen tehnyt nuorten tulevaisuususkon romahtamisaiheesta aloitteen, ja se on luettavissa ja tuettavissa järjestelmässä. Nuorten on saatava tuntea olevansa tärkeitä, osallisia ja että heidän elämällään on järkeä.

Mä huomaan miettiväni, että tässä suunnitelmassa ei myöskään esimerkiksi tuoda keskiöön kohtalokkaiden ilmastokriisin ja luontokadon teemoja, vaikka ne kietoutuvat keskeisesti hyvinvointiin, terveyteen ja mainittuun tulevaisuususkoon. Itse ajattelisin, että meidän täytyy nimenomaan jokaisen helsinkiläisen hyvinvoinnin vuoksi pysäyttää luontokato ja tartuttava ilmastotoimiin. Olemmehan kaikki lukeneet siitä, kuinka kriittisiä rajoja ollaan jo ylittämässä. Luonnon ja ilmaston on oltava keskiössä myös tämän kaltaisessa toiminnassa. On vaikeaa olla miettimättä, reagoiko nuoret itse asiassa aivan ymmärrettävällä tavalla ja me, ohittaessamme tilanteen jatkuvasti, kummallisella tavalla.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tiedetään, että moni ikäihminen liikkuu liian vähän. Siitä on paljon tänään puhuttu täällä. Liikkumisella on ihan ratkaiseva merkitys yleiseen hyvinvointiin. Kyse ei ole tiedon puutteesta, vaan siitä, että arki ei tue liikkumista. Helsinki voi ratkaista tämän, mutta se vaatii käytännön tekoja.

Ensiksikin se liikkuminen pitää tuoda lähelle. Se ei riitä, että meillä on hienoja liikuntapaikkoja, jos niihin ei pääse helposti, kuten esimerkiksi valtuutettu Karhuvaara sanoi. Siksi esimerkiksi senioreiden maksuttomat uimahallivuorot tulee tulevaisuudessa laajentaa Urheiluhallien uimahalleihin. Mutta tarvitaan myös muuta, esimerkiksi lisää maksuttomia matalan kynnyksen liikuntaryhmiä tai esimerkiksi kävelyryhmiä taloyhtiöihin, palvelutaloihin ja lähiöihin, sinne missä ikäihmiset on. Ei tämä sen kummoisempaa ole. Ei tarvita edes laitteita, kävely on todella hyvää liikuntaa, ja kun se tapahtuu ryhmässä, se on myös sosiaalinen tapahtuma.

Toisekseen yksinäisyys on yksi suurimmista liikkumisen esteistä. Siksi meidän pitää panostaa esimerkiksi ikäihmisten tansseihin, joka on todella suosittua. Viime viikolla kuulin, että esimerkiksi Kampin palvelukeskuksessa on kerätty kolehtia, että siellä järjestettäviin tansseihin on saatu elävä orkesteri. Nyt kolehdin kerääminen on kielletty ihan ymmärrettävästi, koska on kyse harmaasta taloudesta, mutta toivon, että näillä HYTE-rahoilla saataisiin näitä elävän musiikin orkestereita sinne edelleen.

Kolmanneksi ammattilaisten roolia pitää vahvistaa. Me ollaan siis pahasti epäonnistuneet, jos me vain toteamme, että esimerkiksi maksuttomia uimapalveluita käyttää vain ne, jotka muutenkin käyttäisivät niitä. Tämän lauseen mä olen hei kuullut moneen kertaan. Ensimmäisen kerran vuonna 2022. Tällä yritetään torpata näiden palveluiden laajentaminen, eli että maksuttomuus ei lisäisi liikkujien määrää. Tähän ei pidä tyytyä, vaan aktiivisesti puskea ikäihmisiä liikunnan pariin. Kun hoitaja tai lääkäri suosittelee liikuntaa konkreettisesti ja ohjaa suoraan ryhmään, vaikutus on aivan eri tasolla. Tässä me voimme tehdä yhteistyötä terveyspalveluiden ja liikuntapalveluiden välillä, kuten esimerkiksi valtuutettu Sinnemäkikin aikaisemmin täällä peräsi.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Täällä on itketty nyt sen perään, kun sote-menoja täällä leikataan. Täytyy sanoa, että niitä sote-menoja on leikattu tässä salissa niin pitkään kuin mä muistan. Joka vuosi ne on ollut tai valtuustokausi alimitoitettu rankalla kädellä. Nyt se osuu ikään kuin omaan nilkkaan. Toki olisi toivonut, että oikealla laidalla olisi pidetty sen puolia edes jotenkin.

Täällä on puhuttu näistä ikäihmisten uimakorteista ja muista. Mä muistuttaisin, että meillä oli vielä jokin aika sitten erityisuimakortti, mistä luovuttiin. Olisi kiva tietää, minkä näköinen vaikutus tällä on ollut ihmisten terveyteen. Se oli aika laaja höylä, mikä siinä kävi. Se osui nimenomaan ihmisiin, ketkä olisi voinut matalalla kynnyksellä harrastaa monimuotoista urheilua, kuten uintia. Mä olenkin jättänyt tuonne semmoisen aloitteen, mikä koskee Käpylinnan peruskorjausta. Tällä on ollut tosi tärkeä rooli etenkin nuorten liikkumisessa ja uimaopetuksessa. Sitä voi käydä jokainen tarkastelemassa.

Todetaan tähän nyt vielä, että olisin tietysti toivonut, että tähän muoviseen lipuskaan, mikä on tilattu joltain konsulttifirmalta, oltaisiin saatu edes yksi virke kulttuurista. Sillä on aika iso hyvinvointia edistävä vaikutus.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mulla on aina tämä kauhea pino papereita mukana, ja sitten mä en kuitenkaan löydä niistä, mitä mä olen sanomassa.

Tässä on ollut hyvää keskustelua tänään.

Se, mihin vielä kiinnittäisin enemmän huomiota, mihin valtuutettu Ahde myöskin kiinnitti huomiota, on nimenomaan pääseminen näihin paikkoihin. Se sosiaalinen osallisuus, jota myöskin tarvitaan silloin, jos ihmiset ovat yksinäisyydessään jotenkin jumiutuneet sinne neljän seinän sisään. Meillä on vähän seniorien ja hoivapalvelujen alaisten ikäihmisten ja vajaakuntoisten päivittäisen toiminnan apua tarvitsevien itsemääräämisoikeus ja itsenäisen asioinnin mahdollistaminen kadonneet kyllä tuolta kentältä. Ja sitä olisi pitänyt mun mielestä tässäkin korostaa. Pystyvyyden ja itsenäisyyden kokeminen on itsessään iso tekijä. Esimerkiksi henkilökohtaisten avustajien olemassaolo, taksit, liikkumisyhteydet mahdollistavat sen harrastuksen, mahdollistavat jopa työssä käynnin ja antaa sen tunteen siitä, että itse määrää omasta elämänsä arjesta.

Kotipalveluiden tapa tehdä työtä, meidän mahdollisuudet saada apuvälineitä sinne kotiin. Meillä pedataan ihmisen vuodetta niin, että se ihminen raahataan siihen viereiseen tuoliin istumaan sen sijaan, että sinne vietäisiin se Euroopassa erittäin yleinen seisomateline, johon tämä ihminen nostetaan seisomaan siksi aikaa, kun tätä vuodetta pedataan tai vaatteita voidaan pukea seisoma-asennossa. Se vähentäisi ummetusta, se vähentäisi verenpaineongelmia, se vähentäisi lihasvoiman katoamista. Mutta kaikki tällaiset aivan perusasiat ovat jotenkin kadonneet tällä 15 minuutin kotihoivan käynnin yhteydessä. Silti meillä on pokkaa viedä ihmisiltä melkein kaikki rahat näihin hoivamaksuihin, vaikka sitten se on semmoista 15 minuutin käymistä. Se on, jos joku, hyvinvoinnin edistämistä, että se itsenäisyys säilyy. Hyväksyessään tämän HYTE- ohjelman, mä tekisin ponnen, missä kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää, miten se aktivoi seulomaan ja ohjaamaan varusmiespalveluun riittämättömän fyysisen kunnon omaavat nuoret kaupungin järjestämään liikuntaryhmään.

Oli niitä ryhmiä nyt tai ei, ainakin ne pitäisi perustaa. Mä toivon tälle kannatusta.

Ja tämä aivoterveys voitaisiin aloittaa siitä mun monta kertaa ehdottamasta digiopiskeluympäristön terveysohjelmasta, jossa lapset ja vanhemmat ja kouluterveydenhuolto ohjattaisiin nimenomaan yhdessä näkemään ne ongelmat, ymmärtämään, miten niitä taklataan, ja lisäksi ymmärtävät myös sen vaiheen, kun pitää hakeutua lääkäriin sen asian suhteen. Me ei saada enää näitä härpäkkeitä pois ihmisiltä, jolloin meidän pitää vahvistaa ihmisten sekä kehon että aivojen kykyä elää sen lisääntyvän digimaailman kanssa. Kieltäminen ei sitä ratkaise, mutta työkalut niiden ongelmien estämiseen se ratkaisee.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Meillä olisi Helsingissä hyvä tilanne, jos tämä hyvinvointisuunnitelma tärkeine tavoitteineen saataisiin toteutettua.

Suurta huolta herättää jälleen kerran uudet leikkaukset sote-palveluihin ja sotejärjestöiltä. Jo nyt meillä on suuria puutteita erityisesti lastensuojelussa sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa ja toisaalta ikääntyneiden palveluissa. Väistämättä tilanne tulee kriisiytymään maan hallituksen esittämien leikkausten toteutuessa. Halvaksi suunnitellut leikkaukset eivät yhteiskunnalle tule.

Hyvinvoinnin edistäminen edellyttää sitä, että palveluita on saatavilla silloin, kun niitä tarvitaan, eikä niiden saaminen ole kiinni siitä, että on voimavaroja vaatia kerta toisensa jälkeen. Jotta me saamme rakennettua kestävää yhteiskuntaa, tarvitaan aktiivista neuvontaa ja ohjausta palveluverkoston syövereissä. Kuten useassa puheenvuorossa on mainittu, palvelumme ovat hajallaan ja monesti vaikeasti löydettävissä. Esimerkiksi itsetuhoisen lapsen huoltajalta tai muistisairaan ikääntyneen omaiselta vaaditaan valtavasti sinnikkyyttä, jotta saa läheisensä tarvitsemansa tuen piirin. Ei pitäisi kuitenkaan olla omaisten jaksamisesta ja osaamisesta kiinni, saako kaupunkilainen palveluita vai ei. Mikäli itse ei jotain löydä, pitäisi esimerkiksi neuvolasta, opiskeluhuollosta, terveysasemalta tai esimerkiksi työvoimatoimistosta tai Miepistä olla mahdollisuus ohjata sosiaaliohjaajalle, joka auttaisi löytämään oikean tuen ja palvelut.

Hyvinvointisuunnitelmassa todetaan, että sosiaalisesti kestävä yhteiskunta rakentuu mielen hyvinvoinnista, yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Hyvä mielenterveys on elämänlaatua ja toimintakykyä tukeva voimavara, joka kehittyy vuorovaikutuksessa arkiympäristön kanssa. Hyvinvointityössä kaupunkiympäristön toimialan ja kaupunkisuunnittelun rooli jää monesti liian syrjään. Oma kotialue ja lähiluonto ovat usein hyvinvoinnin kannalta myös tutkimusten mukaan tärkeitä. Hyvinvointivaikutusten arvioiminen myös rakentamishankkeiden yhteydessä olisi tärkeää ottaa osaksi suunnittelua. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026–2029 sisältää paljon hyvää. Kuinka paljon parempi kaupunki olisikaan, jos hyvinvointisuunnitelman hyvät tavoitteet saadaan toteutumaan. Esimerkiksi se, että ikääntyneet liikkuvat enemmän. Suunnitelmaa lukiessa voi kuitenkin syntyä kysymys, onko kyse vain kauniista sanoista, sillä missä on konkretia. Toimeenpano ratkaisee, kuinka paljon kaupunkilaisille on hyötyä nyt hyväksyttävästä suunnitelmasta. Siksi on tärkeää, että elinkaarityöryhmät valitsevat tavoitteita, jotka ovat realistista toteuttaa käytettävissä olevilla resursseilla ja jotka oikeasti vievät meitä kohti tavoitteita.

On joitakin asioita, joissa puhutaan kunnianhimoisen politiikan tarpeesta. Toivon, että hyvinvointisuunnitelman toimeenpanossa on riittävä tekemisen meininki ja kunnianhimon taso.

Kannatan valtuutettu Karhuvaaran ponsiesitystä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Minusta on kiinnostavaa, että sekä pormestari että sotepen apulaispormestari Vierunen ovat korostaneet nyt kokouksen aikana Helsingin edunvalvonnassa yhteistyötä puoluerajojen yli. Fakta on, että olemme tilanteessa, jossa edunvalvonta on epäonnistunut siitä huolimatta, että sekä pormestarin että apulaispormestarin oma puolue on ollut päättämässä näistä helsinkiläisten hyvinvointiin kohdistuvista leikkauksista. Onko tämä tulkittavissa siis nyt niin, että pormestari Sazonovilla eikä pormestari Vierusella todellisuudessa ole mahdollisuutta vaikuttaa oman puolueensa sisällä, vaan puolueessa päätetään Helsinkiä koskevista asioista heidän päidensä yli? Toki kritiikkiä ansaitsisi myös valtuutettu Rydman.

Totta kai itsekin toivon asiassa yhteistyötä puolueiden kesken, mutta tilanteessa, jossa kokoomuksen pormestareilla olisi ollut niin paljon suorempi tie vaikuttaa, yhteistyön nostaminen ensisijaiseksi keinoksi nimenomaan kokoomuksen toimesta kuulostaa lähinnä avunhuudolta.

Helsingin kokoomus puhuu mielellään hyvinvoinnin merkityksestä, mutta samalla myös sote-järjestöiltä leikataan kokoomusjohtoisen hallituksen toimesta. Nämä järjestöt tekevät suuren osan nimenomaan siitä ennaltaehkäisevästä työstä, jonka merkityksestä tässäkin salissa on tänään puhuttu. Onko se hyvinvointi kokoomukselle nyt oikeasti tärkeää vai ei, vai onko kyse haluttomuudesta aiheuttaa kitkaa oman puolueen sisällä?

Ymmärrän, että tilanne on haastava, mutta hyvinvointi on konkreettisia tekoja, eikä hymisteleviä puheita sen tärkeydestä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan osaltani myös kiittää nuorisoneuvoston edustaja Tuerdia erittäin hyvästä puheenvuorosta, missä nostettiin tärkeitä asioita esille. Se, miten nuoret kokevat sen tulevaisuuden ja miten he pystyvät uskomaan siihen, vaikuttaa siihen elämään hyvin kokonaisvaltaisesti. Täällä suunnitelman dokumentissakin todetaan se, että jos ei pääse tavallaan kunnolla kiinnittymään siihen yhteiskuntaan jo nuorena, se vaikuttaa kyllä hyvin negatiivisesti. Meidän täytyy kiinnittää huomiota siihen, että me panostetaan nuoriin tämänkin suunnitelman puitteissa niin, että näitä haasteita taklataan ja saadaan asiat paremmalle tolalle.

Mutta kyllä nyt näin loppuun täytyy sanoa, että vaikka täällä on sinänsä hyvää keskustelua käyty ja näin, niin kyllä mä ihmettelen sitä, että meidän sotepetoimialan apulaispormestari ei ole katsonut asiakseen käyttää yhtä ainutta apulaispormestarin puheenvuoroa tässä keskustelussa. Minun mielestäni hänen toimialansa asiat liittyvät hyvin paljon tähän suunnitelmaan. No, elämä on valintoja, mutta ei voi kuin ihmetellä tätä valintaa.

Kiitos.