Valtuutettu Mai Kivelän aloite liha- ja maitotuotteiden hankintojen puolittamisesta vuoteen 2030

Arvoisa puheenjohtaja.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta kokoontui syksyllä 2025 käsittelemään Mai Kivelän tekemää aloitetta. Aloitteessa muun muassa kehotetaan kaupunkia vähentämään merkittävästi lihan määrää varhaiskasvatuksessa ja kouluruokailussa. Syksyllä 2018 on tarjoiltu punaista lihaa 11 kertaa ja siipikarjaa 7 kertaa 6 viikon aikana. Vuoteen 2024 tultaessa lihan määrä on puolitettu. Nyt kaupunki suunnittelee vähentävänsä lihaa siten, että vuoteen 2030 mennessä Helsingin päiväkodeissa ja kouluissa tarjottaisiin lounailla lihaa yhdeksän kertaa kuuden viikon aikana. Toteutuessaan se tarkoittaisi sitä, että liharuokaa tarjottaisiin joka toinen viikko kerran ja joka toinen viikko kahdesti eli puolitoista kertaa viikossa.

Aloitteessa esitetään, että vähentämällä merkittävästi lihan ja maidon hankintoja kaupunki voi vähentää elintarvikehankintojen päästöjä ja edistää ruokailijoiden terveyttä. Lisäksi aloitteessa esitetään, että eläinperäisten tuotteiden kulutusta vähentämällä voidaan saada merkittäviä säästöjä. Tämä ei pidä paikkaansa. Kasviperäiset tuotteet eivät tee ruoasta automaattisesti edullisempaa tai vähennä päästöjä. Esimerkiksi pavut ja linssit tuodaan usein ulkomailta, kun taas Suomesta saa laadukasta suomalaista lihaa ja maitoa lähituottajilta. Ateriakustannuksiin vaikuttavat myös voimassa olevat hankintasopimukset ja maailmalla ja Suomessa vallitsevat olosuhteet. Näitä ovat esimerkiksi sää, satojen onnistuminen, globaalit kuljetusongelmat ja raaka-aineiden saatavuushaasteet esimerkiksi kriisin tai sodan seurauksena. Helsingin kaupungin kannattaa tukea kotimaisia ruoantuottajia. Liha- ja maitotilallisten tukeminen on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta. Suomalaisen ruokatuotannon tukeminen vahvistaa Suomen turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Lisäksi lähiruoka on terveellistä ja aiheuttaa vähiten päästöjä.

Lihan systemaattinen ja merkittävä vähentäminen ei ole oikein. Siinä ohitetaan koululaisten mielipiteet. Vaikka jo nyt tarjolla on päivittäin kasvipohjaista ruokaa, sen vastakohdaksi ei pidä pistää lihan merkittävää vähentämistä. Lihaa ei saa repiä lasten lautasilta. Radikaali muutos ei ole aivan ravitsemussuositusten mukainen, eikä se ole reilua lapsia kohtaan. Lapset pitävät lihasta. Oikeasti. Kuinka moni lapsi sanoo haluavansa tofua, soijaa tai MiFua? Jos ruoka ei maistu, se menee hävikkiin. Jo nyt noin 2 800 annosta menee roskiin Helsingin kouluissa päivittäin. Kuunnellaan lapsia ja luotetaan dataan. Lapset itse kertovat, että liha maistuu ja sitä menee. Samaa kertovat ikäihmiset, joita ei saa asiassa muiden haavoittuvassa asemassa olevien tavoin ohittaa.

Lasten kohdalla asiaan pitää kiinnittää erityishuomiota, sillä lapsilla ei ole aikuisten tavoin mahdollisuuksia vaikuttaa heille tarjottaviin ruokiin. Monipuolinen ruokavalio on hyväksi lasten kehitykselle ja kasvulle.

Kasvipohjaisten ruokien lisäksi myös liha on osa terveellistä ja maittavaa ruokaa lapsille ja nuorille, jotka yhä harvemmin syövät lounaan koulupäivän aikana. Kouluterveyskyselyn heikot tulokset lasten kouluruokailuun osallistumisesta antavat aihetta olla huolissaan. Yli puolet yläkoulussa ja ammattikoulussa olevista nuorista ei syö päivittäin kouluruokaa. Meillä on myös lapsia, joille koululounas on päivän ainoa lämmin ateria.

Lasten syömiseen liittyy usein haasteita, joten ateriat tulee suunnitella asiakkaiden tarpeen mukaan, jotta ruoka tulee syötyä. Näin vältetään hävikkiä. Panostamalla kouluruuan laatuun ja maittavuuteen parannetaan lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumisen astetta sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Olen tehnyt palautusesityksen järjestelmään, koska suunnitelmasta puuttuu vaikutusten huolellinen arviointi, eri asiakasryhmien tarpeiden huomioiminen ja toimialojen käytännön edellytysten riittävä selvitys uudistuksen toimeenpanemiseksi. Esitän, että liha- ja maitotuotteiden kulutuksen puolittamista ei tule tehdä kaupunkitasoisena tavoitteena vuoteen 2030 mennessä.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos, puheenjohtaja.

Halusin vain valtuutettu Sohrabille sanoa, kun istutaan samassa lautakunnassa, että sehän ei ole millään lailla liha-kasviskysymys, että maistuuko ruoka ja meneekö se hävikkiin vai ei. Vaan yksi aika keskeinen ero on, paljon Helsinki laittaa rahaa per kouluruoka-annos. Me laitetaan siis 60 senttiä vähemmän kuin maassa keskimäärin. Olisikin tosi tärkeää, että jos me halutaan, että se ruoka on juuri sitä hyvää ja ravitsevaa ja että se maistuu eikä se mene haaskiin, niin me silloin oikeasti myös tehdään niin, että ainakin sen maan keskiarvon verran käytettäisiin siihen rahaa.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Tulin suoraan tuolta tofupatojen ääreltä tänne vain osoittaakseni, että kyllä sitä ihan kohtuullisen paksusti voi kasviksillakin elää. Viimeksi olen lihaan koskenut viime vuosituhannen puolella.

Tässähän on kysymys siitä, että ruoan pitää olla maittavaa, sen pitää olla ravitsevaa, sen pitää olla terveellistä riippumatta siitä, että onko se liharuokaa tai kasvisruokaa, jotta sitä lapset ja nuoret haluavat syödä tai me aikuiset. Kysymys liharuoan vähentämisestä ei myöskään tarkoita sitä, että kaikkien pitää ryhtyä kaltaisekseni sipsikaljavegaaniksi, vaan se voi tarkoittaa sitä, että vähentää jossain määrin lihan syömistä omassa ruokavaliossa jo ihan terveyden vuoksi. Terveydellisistä näkökulmistahan me syömme liikaa lihaa. Voi toimia esimerkiksi niin kuin presidentti Sauli Niinistö, joka syö vain korkeintaan kerran viikossa lihaa. Tai jos se on liikaa, niin jättää yksi kerrallaan yhden liha-annoksen pois.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tässä edellä valtuutettu Hagman nosti tärkeän asian, joka liittyy siihen ruuan maittavuuteen, joka on varmaan lasten ja nuorten kohdalla se kaikkein merkityksellisin asia. Siihen liittyy myös se meidän ruokaan käytettävä raha tässä kaupungissa. Siksi järjestelmästä löytyykin talousarvioaloite, jossa esitän, että vuodesta 2027 eteenpäin talousarviossa kohdennetaan enemmän rahaa, jotta saadaan kehitettyä meidän ruokia suositummiksi.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kouluruoka on tärkeä aihe lapsille, ja palautetta tulee usein. Tässäkin valtuustosalissa tämä aihe puhututti, kun koululuokat kävivät täällä vierailemassa ja valtuutetulla oli mahdollisuus heitä kierrättää täällä kaupungintalolla. Minunkin vieraat halusivat nimenomaan äänestää siitä, mikä on paras kouluruoka. Näissä kouluruokasuosikeissa usein nousee esimerkiksi pinaattiletut, kalapuikot, tortillat. Todellakin kyse on siitä, mikä ruoka maistuu lapsille. Eikä näin kategorisesti valtuutettu Sohrabin puheenvuorossa annettu kuva pidä paikkaansa, että siellä olisi liha versus kasvikset. Esimerkiksi nämä pinaattiletut ovat usein suursuosikkeja.

On tärkeää, että käytämme riittävästi rahaa ja teemme tämän ruoan laadukkaasti ja kuulemme näitä oppilaita, kun näitä toiveita esitetään.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mitä tulee taloudellisiin vaikutuksiin, itse asiassa tästä on tehty tutkimusta ja sen tutkimuksen perusteella huomattiin, että nämä kasvis- ja vegaanipohjaiset ateriat tulisivat halvemmaksi kaupungille kuin sekaruoka. Se johtuu siitä, että näissä säästetään raaka-ainekustannuksissa. Tähän ei ole edes sisällytetty sitä, kuinka paljon maataloustukia annetaan lihateollisuudelle.

Ja mitä tulee hävikkiin, niin totta kai kaikki pitää ottaa huomioon, ja se myös on ilmastoteko, että me huolehditaan hävikistä. Mutta vaikuttavuuden kannalta on paljon tärkeämpää se, että me päästään oikeasti niihin tavoitteisiin, että voidaan puolittaa näitä liha- ja maitohankintoja.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mä haluan tarttua valtuutettu Sohrabin väitteeseen siitä, että lapset eivät muka halua kasvisruokaa, vaan just lihaa. Kun mä olin koulussa, niin meidän luokkalaisten suosikkeja oli nimenomaan pinaattiletut, hernekeitto, riisipuuro, eikä niissä missään ollut lihaa. Kyse ei siis ole lihasta, vaan mausta ja laadusta. Jos ruoka on hyvä ja tuttua, sitä syödään. Siksi meidän pitää myöskin keskittyä reseptiikkaan, maittavuuteen, eikä luoda turhaa vastakkainasettelua. Tämä muutos myöskin voidaan tehdä järkevästi ja käytännöllisesti. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kasvipainotteinen ruoka on tosiaan ihan normaalia ruokaa, ja sen suosio vain kasvaa. Kasvipohjaisen ruoan myynti nousee koko ajan, ja uudet ravitsemussuositukset ja päästötavoitteet myös ohjaavat kasvipainotteisempaan suuntaan.

Myös näillä ohjauskeinoilla on väliä, ja niitä myös toivotaan. Tuoreen kyselyn mukaan suurin osa suomalaisista haluaa, että rakenteet ohjaavat kuluttajia kohti vastuullista, terveellistä ja kestäviä ruokahankintoja kohti. Kaikki tämä tietenkin vaikuttaa myös julkisiin ruokahankintoihin. Itse ajattelen, että tämä on pelkästään positiivinen asia. Eli toisin kuin tässä ensimmäisessä puheenvuorossa väitettiin, niin nyt tämä tässä aloitteessa esitetty puolitus on aivan maltillinen esitys ja myös tämä aikataulu on maltillinen.

Jokainen meistä ymmärtää, että meidän on muutettava meidän ruokajärjestelmää kestävämmäksi jo ihan ihmisten terveyden ja ympäristön kestävyyden näkökulmasta. Tämä ei ole mikään mielipideasia, vaan ihan välttämättömyys. Helsinki on sitoutunut tekemään oman osansa tarvittavien ilmastotoimien suhteen. Helsinki on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen, eläinten hyvinvoinnin edistämiseen sekä myös kantamaan globaalia vastuuta. Näiden tavoitteiden tulee tietenkin näkyä kaupungin toiminnassa laajemminkin, kuten keskustelimme edellisessä asiakohdassa näiden kulutusperäisten päästöjen kohdalla. Ruokajärjestelmä vaikuttaa merkittävästi näistä kaikkiin, eikä sitä siksi voi jättää huomiota. Esimerkki: Ruoantuotannon päästöt muodostavat jopa neljänneksen Suomen kaikista ilmastopäästöistä, ja suuri osa näistä päästöistä johtuu lihan ja maidon tuotannosta.

Sitten haluan kommentoida tätä hävikki- ja maistuvuusasiaa ja haluan nostaa esille tuoreen suomalaistutkimuksen, jossa tätä asiaa selvitettiin. Siinä lisättiin kasvipohjaisia ruokia päiväkoteihin, ja lopputulos oli itse asiassa vähemmän hävikkiä ja enemmän syötyä ruokaa. Eli kasvipohjaisten ruokien lisääminen ei automaattisesti lisää ruokahävikkiä tai vähennä lasten halua syödä ruokaa, päinvastoin. Eli ruokahävikki ei ole mikään este siirtymässä kasvipainotteiseen syömiseen. Itse ajattelen, että olisi hyvä, että aikuiset eivät tee ennakkooletuksia lasten tai nuorten suhtautumisesta kasvisruokaan tai saati kasvipainotteisempaan ruokaan, eikä sitten pahimmillaan vain itse luo näitä ennakkoluuloja. Lisäksi on myös hyvä huomioida, että joka tapauksessa ruokahävikin osuus suomalaisten ruoan ympäristövaikutuksista on vain noin 4 prosenttia, kun taas sitten liha- ja maitotuotteiden osuus on 65 prosenttia. Olen myös ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tarjottavan ruoan pitää olla laadukasta. Sen pitää olla maistuvaa, sen pitää olla ravitsevaa ja niin edespäin. Kaikkea tätä tietenkin kasvipainotteinen ruoka myös voi olla ja pitää olla. Eli emme ole näistä asioista eri mieltä. Samaan aikaan myös ajattelen, että kyse ei ole ongelmalähtöisyydestä. Ajattelen, että Helsingin palveluissa on hienoa tarjota sellaista ruokaa, joka on hyväksi helsinkiläisille, ja lapsilla ja nuorilla on oikeus saada sellaista ruokaa, joka on hyväksi sekä suoraan heille itselleen, mutta myös heidän tulevaisuudelleen.

Haluan tässä lopuksi vielä kiittää lautakuntia hyvistä lausunnoista ja haluan myös kiittää muita ryhmiä erittäin hyvästä yhteistyöstä aloitevastauksen muotoilussa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Jyväsjärvi puhui tässä äsken, että ei väittämäni pidä paikkaansa. Hän esittää, että lapset pitävät kasviksista. Se on aivan totta, mutta he pitävät myös lihasta. Minä ainakin koululaisena pidin sekä pinaattiletuista että kanasta ja riisistä. Mun mielestä kasvikset ja liha mahtuvat aivan hyvin samalle lautaselle.

Kuvitelkaa hei, jos asetelma olisi toisin. Nyt tarjottaisiin lihaa joka ikinen päivä ja vaihtoehtoja olisi mielin määrin. Sitten tulisi aloite, jossa haluttaisiin radikaalisti vähentää kasvisten määrää niin, että sitä tarjottaisiin kerran tai kaksi viikossa. Täällä valtuustossa raivo repeäisi ja ihan syystäkin. Kasvikset ovat mun mielestä terveellisiä ja hyviä. Mä ainakin sitä syön tosi paljon. Kun nyt tosiasia on se, että lapset saavat joka päivä kasviksia, niin minkä ihmeen takia pitää lihaa lähteä näin radikaalisti ja näin nopeasti vähentämään?

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin totean, että Suomessa on ilmeisesti asiat erittäin hyvin, kun me täällä Helsingin kaupunginvaltuustosalissa keskustelemme, saavatko lapset syödä ja mitä he saavat syödä.

Mutta tähän varsinaiseen aiheeseen, kasvisruoka on älyttömän hyvä ajatus, mutta se ei saa olla ainoa vaihtoehto. Tätä maitovihaa mä en ymmärrä ollenkaan, koska pelkästään urheilulääketieteessä on moneen kertaan todettu, että muun muassa rasvaton maito on se proteiinilähde, joka imeytyy kaikkein nopeiten. Ja lapset, paitsi että he tarvitsevat C-vitamiinia saadakseen raudan imeytymään, he tarvitsevat myöskin jotain, mistä sitä rautaa tulee. Meidän pitäisi olla paljon enemmän huolissaan siitä, mitä nämä lapset saavat syödä sen loppuajan koulun jälkeen, ja pitää huolta siitä, että lapsiperheillä on kunnon ruokaa eikä pelkästään pizzaa ja kalapuikkoja.

Kiitos.

Kyllähän se on niin, että Suomessa syödään terveyden ja ympäristön kannalta ihan liikaa lihaa ja maitotuotteita, ja kun lihaa syödään enemmän kuin suositellaan, samalla riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa. Kyllä itse ajattelen, että meidän erityisesti kasvatuksessa ja koulutuksessa on tärkeää huolehtia lasten terveydestä. Ravitsemussuositusten mukaanhan aikuisten pitäisi syödä lihaa enintään 350 grammaa viikossa, mutta erityisesti aikuiset miehet syövät yli tuplasti enemmän kuin tämän keskimäärin. Erityisesti tätä prosessoitua lihaa, kuten leikkeleitä ja nakkeja, pitäisi syödä mahdollisimman vähän ja vain harvoin samaan tapaan kuin vaikka makeisia ja sokerisia virvoitusjuomia.

Eihän me nyt sentään keskustella tässä siitä, että pitäisikö vaikka makeisia tai sokerisia virvoitusjuomia tarjota kouluissa tai päiväkodeissa enemmän, kun lapset niistä niin tykkäävät, vaan me kannamme vastuuta lasten terveydestä.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mitä tulee maidon käyttämiseen tai juomiseen urheilijana, tässä on todella isoja kulttuurisia eroja. Itse olen pelannut semmoisissa maissa, missä pidettiin maidon juomista todella pahana urheilijalle. Ajateltiin, että se hidastaa ja maitoa ei saisi urheilija juoda missään nimessä. On hyvä huomioida, että tämä on todella meidän kulttuurinen ominaisuus, missä maidosta on tehty todella merkittävä tekijä meille ja meidän urheilulle. Ehkä omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä ilman maitoa pystyy myös urheilemaan ihan korkealla tasolla.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mä olen itse asiassa aika iloinen tästä aloitteesta ja iloinen tästä aloitevastauksesta, mikä ollaan saatu tähän. Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia täällä siitä, että mistä on kyse ja mistä me nyt päätetään. Me päätetään siitä, että me ollaan sitouduttu yhdessä ilmastotavoitteisiin, ja se, että me puolitetaan näiden liha- ja maitotuotteiden hankinnat, on merkittävä teko sen kannalta. Mä olen todella iloinen siitä.

Se toinen asia tietysti, mistä puhutaan tässä, on se, että me ollaan huolissaan siitä, että syövätkö lapset ja ollaan huolissaan siitä, että he jaksavat. Mä toivoisin oikeasti, että me voitaisiin mennä semmoiseen aikaan takaisin, että meidän ei tarvitsisi edes puhua liha- ja kasvisruuista, vaan voitaisiin oikeasti puhua vaan ruuista. Muistan nuorena, kun mä kasvoin, mun lempiruuat olivat pinaattiletut ja ohrapuuro. Eikä me ajateltu, että ne on meidän lempiruokia sen takia, että ne on kasvisruokia. Ne vaan olivat meidän lempiruokia. Kukaan ei ajatellut, että ei vitsi, kasvisruokapäivä, nyt mä en voi syödä. Vaan oli vain ruokaa ja me vaan syötiin sitä, ja se oli hyvää. Mä toivon oikeasti, että me voidaan päästä siihen, että tämä keskustelu oikeasti menisi sille raiteelle, mutta samalla me ymmärretään se, että mikä vastuu meillä on palveluntuottajina, kun me ollaan sitouduttu niihin ilmastotavoitteisiin ja mitä me tuotetaan oikeasti lapsille.

Mitä tulee jaksamiseen... Mä olen toistanut tämän, ja mä olen sanonut tämän monta kertaa, ja mä uskon, että mä tulen sanomaan tämän vielä uudestaan ja uudestaan. Mä olen itse urheillut maajoukkuetasolla ilman lihaa, ja mä pystyin siihen ihan hyvin. Itse asiassa mä jaksoin paljon paremmin. Siinä vaiheessa mä uskon myös, että meidän lapset jaksaa myös ihan hyvin, jos me vähennetään jonkin verran heidän lihamäärää.

Kiitos. Varmasti asiaan on paikallaan myöskin, että nuorisoneuvoston edustajat voivat osallistua keskusteluun. Ungdomsrådet företrädare kan delta i denna diskussion.

Arvoisa puheenjohtaja.

On todella hyvä asia, että pääsemme tästä aiheesta puhumaan.

Paitsi ravitsemussuositukset, niin myös käsityksemme ruoan vaikutuksesta elinympäristöön päivittyy tietenkin uuden tieteellisen tiedon myötä, ja kaupungin on todellakin syytä toimia vastuullisesti.

Samalla kun kaupungin ruokalinjauksia päivitetään, on tärkeä muistaa, että kyse on myös paljon laajemmista asioista kuin siitä, minkä verran liha- ja maitotuotteita esimerkiksi koulussa ruokaileville tarjotaan. Ruoan täytyy olla ilman muuta maistuvaa ja ravitsevaa. On myös tärkeää, että kaupunki huomioi kokonaisvaltaisesti politiikassaan ympäristönäkökulmien lisäksi ruoan ravitsevuuden, huoltovarmuusseikat sekä kaikki muut ruokajärjestelmän kokonaisuuteen liittyvät asiat. Sen vuoksi olen erityisen tyytyväinen siitä, että kaupunginhallitus kiinnitti huomiota tähän isoon kokonaisuuteen. Samalla kun Helsinki toimii kunnianhimoisesti ja vastuullisesti liha- ja maitotuotteiden osalta, kaupunki tarkastelee asiaa kokonaisuutena osana hankintastrategian päivitystä.

Lisäksi olemme kaupunginhallituksessa korostaneet hyvin paljon eri asiakasryhmien tarpeita ja sitä, että ruoan täytyy olla maistuvaa. Myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä ruokalajeja on esimerkiksi tarjolla tai antaa niistä palautetta, on hyvin tärkeä tekijä siinä, että ruokaa ei jää syömättä. Uskon täysin, että me saamme kyllä ruokahävikkiä vähennettyä. Ja en usko, että se sitä erityisemmin lisää, mikäli lihan ja maitotuotteiden tarjoamisen määrää vähennetään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On ensiarvoisen tärkeää lasten oppimisen ja kasvun kannalta, että heille tarjotaan koulussa monipuolista, ravitsevaa ja maistuvaa ruokaa, jota he syövät päivittäin. On hienoa, että kaupunki tarjoaa päivittäin kaikille koululaisille vaihtoehtoisia ruokia. Kasvisruokaa on jo nyt joka päivä tarjolla. Hyvä kasvisruoka on myös tietysti hyvää ruokaa. Samalla haluan kuitenkin todeta, että kohtuullinen lihan syönti on täysin hyväksyttävää ja että moni pitää erityisesti liha-, kala- ja kanaruuista. Lasten suosikkiruokiin kuuluu koulussa spagettibolognese, makaronilaatikko, uunimakkara, kalapuikot, kanacurry, tonnikalapasta ja pinaattiletut. Siksi näitä lapsille hyvin maistuvia, terveellisiä ruokia tulee tarjota erityisesti, kun tiedetään, että yhä harvempi lapsi syö koulussa.

Mä olen itse aikanaan toiminut sijaisopettajana useissa Helsingin kouluissa ja kävin keittiöhenkilökunnan kanssa keskusteluja, kuten täälläkin käyn. Näiden keskustelujen perusteella kävi selväksi, että maanantaisin ruoan menekki on suurempi kuin muina päivinä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki lapset eivät saa riittävästi ravintoa kotona, ja osaltaan perustelee sitä, että lasten tulee saada koulussa sellaista ruokaa, mikä heille maistuu.

Jotta ravitsemussuositusten mukaiset vitamiinien ja hivenaineiden tarpeet täyttyvät, täytyy ravinnon tarjota myös esimerkiksi D-vitamiinin, raudan, jodin ja B12-vitamiinin lähteet. Tietyt eläinperäiset tuotteet, kuten liha, maksa, kala, maito ja kananmuna sisältävät näitä ravintoaineita tiiviissä ja hyvin imeytyvässä muodossa. Mikroravintoaineet voi toki saada myös oikein täydennetyllä kasvisruokavaliolla. Joka tapauksessa näiden tarpeiden täyttyminen edellyttää sen, että terveellisiä ruokia on tarjolla, mutta myös sen, että ruoka maistuu ja tulee syötyä.

Lopuksi haluan todeta, että lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Tämä oikeus on vahvasti turvattu Suomen lainsäädännössä ja perustuu sekä kansainvälisiin sopimuksiin että kansallisiin lakeihin. Keskeinen lähtökohta on, että lapsella on oikeus tulla kuulluksi, vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Tästä syystä olen jättänyt valtuuston järjestelmään ponsiesityksen, joka kuuluu: Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta kysyä eri asiakasryhmiltä heidän mielipidettään lihan ja maitotuotteiden vähentämiseen. Kyselyt tulisi toteuttaa esimerkiksi koululaisille, jotta heidät osallistetaan suoraan heitä koskevaan päätöksentekoon.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mitä tulee kouluruokailuun, niin itse ajattelen myös sitä, että kouluruoka ja sen tarjoaminen Suomessa on osa ruokailukulttuuria ja osa kasvattamista myös siihen ruokailukulttuuriin. On totta, että koululaisilla on lempiruokia, mutta samalla jos me tarjottaisiin heille pelkästään kalapuikkoja joka päivä, niin olisiko kalapuikot se lempiruoka, jos se olisi oikeasti joka päivä. Itse uskon, että ruokakulttuuriin kuuluu se, että opetellaan ja maistetaan erilaisia makuja ja opetellaan erilaisiin ruokiin. Sen takia itse uskon siihen ja olen tyytyväinen siihen, että meillä on monipuolinen ruokavalikoima meidän koulussa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuten tässä olen usean otteeseen tuonut esille, lautaselle mahtuu niin liha kuin kasviksetkin. Niitä ei tarvitse laittaa vastakkain. Mielestäni on olemassa hyvä suomalainen sanonta, että kaikkea kohtuudella. Kasviksia kohtuudella, lihaa kohtuudella, liikuntaa kohtuudella ja ehkä sitä puhumistakin kohtuudella. Nyt annetaan jotenkin ymmärtää, että tässä ei oikeasti olisi isosta asiasta kyse, että lihaa vähennetään hiukan, mutta itse asiassa tässä on isosta asiasta kysymys. Itse istun KASKOn lautakunnassa, ja siellä on esitelty meille ruokastrategia, joka tuli Teamsissa, mutta sitä ei tuotu tänne liitteisiin. Sitä ruokasuunnitelma ei ole tänne järjestelmiin ladattu. Se on tosi harmillista, koska se näyttäisi, miten radikaalista asiasta on todella kyse.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Apulaispormestari Huff piti hyvän puheenvuoron mun mielestä siitä, että meidän tulisi päästä pois siitä vastakkainasettelusta, että tarjotaanko liha- vai kasvisruokaa, ja ottaa vaikka keskiöön kiitollisuus siitä, että meillä ylipäätään on ruokaa ja mahdollisuus tarjota sitä meidän lapsille, nuorille ja ikäihmisille. Kasvis- ja liharuoan vastakkainasettelun sijaan paljon olennaisempaa mun mielestä on se, että tarjottava ruoka on ravintorikasta, laadukasta ja ennen kaikkea maistuvaa, miten täällä onkin korostettu monessa puheenvuorossa. Siinä mä olen Sohrabin kanssa samaa mieltä, että meidän on suosittava kotimaisia vaihtoehtoja ja tuettava tätä kautta kotimaisuutta, mutta tämän vastakkainasettelun sijaan meidän tulee kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi raaka-aineiden laatuun, puhtauteen ja vaikka siihen, että vältämme näitä turhia lisäaineita.

Mä en henkilökohtaisesti näe, että lasten syömättömyys koulussa johtuu siitä, että onko kyse liha- vai kasvisruoasta, vaan kyse on sen mausta, kuten täällä on useamman kerran todettu. Tämä maustaminen onkin keskeinen osa tätä ruokakokemusta siitä, että onko kyse liha- vai kasvisruoasta. Esimerkiksi kouluista oppilailta on tullut toive, että kouluissa he voisivat itse maustaa sitä ruokaa, että siellä olisi tarjolla vaikka mausteita. Jos miettii sitä, että kuinka pieni toive tämä on, ja jos me pystyttäisiin sillä lisäämään sitä, että lapset ja nuoret söisivät siellä koulussa enemmän. Niin minimaalinen kustannus aiheutuisi meille. Miksi me ei edistetä sitä ruokakulttuuria tätä kautta? Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tämä aloite kuulostaa minusta tutulta, sillä tämä on ollut aikaisemminkin esillä aina uuden valtuustokauden alkaessa.

Näissä ideologiaan ja ympäristön suojelemiseen painottuvissa ravitsemusaloitteissa jää usein huomioimatta, että Helsingin kaupungin ravitsemus kattaa hyväkuntoisten työssä käyvien virkahenkilöiden ja koululaisten lisäksi muun muassa kotihoidon, sairaaloiden sekä hoitoyksiköiden asiakkaat. Sosiaali- ja terveyspalveluissakin tullaan jatkamaan toimia liha- ja maitotuotteiden vähentämiseksi, kuten aloitevastauksessa todetaan.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on kuitenkin huomioitava, että monilla sairailla tai vammaisilla tai heikkokuntoisilla iäkkäillä ihmisillä voi olla ongelmia syömisessä. Esimerkiksi puremis- tai nielemisvaikeuksia. Heidän hyvinvointinsa edellyttää sitä, että he saavat syödäkseen juuri sellaista ravintoa, joka maistuu heille, tai jota he kykenevät tai suostuvat syömään. Usein pienessä määrässä ruokaa on oltava riittävästi energiaa, proteiinia ja muita ravintoaineita. Esimerkiksi muistisairaiden riittävä ravinnon saanti turvataan huomioimalla yksilölliset mieltymykset. Usein tarvitaan myös tehostettua ravitsemushoitoa ja täydennysravintovalmisteita. Tämä ei sulje pois nykyisiä ruokatrendejä ja kasvisruokavaihtoehtoja, mutta vaatii ammattilaisten arviota hoidettavien yksilöllisistä tarpeista.

Helsingin ikääntyneiden palveluissa saatiin jo runsas vuosikymmen sitten käynnistetyn ravitsemustutkimushankkeen ja sen seurantatutkimusten sekä merkittävien ravitsemuksen sisällön ja ravitsemustoiminnan muutosten ja henkilöstön koulutuksen tuloksena ikääntyneiden ravitsemustila kohenemaan. Ensimmäisten tutkimustulosten mukaan suuri osa iäkkäiden palveluiden asiakkaista oli tuolloin vajaaravittuja, koska heidän yksilöllisiä erityistarpeita ei ollut huomioitu riittävästi. Helsingin tutkimukset ja ravitsemusohjeistus johtivat myös ensimmäisten kansallisten ikääntyneiden ravitsemussuositusten laatimiseen Ruokaviraston toimesta. Kansallisia ravitsemussuosituksia on sittemmin uudistettu tämän päivän ravitsemustrendien ja ympäristötavoitteiden mukaiseksi. Niihin voi halutessaan tutustua Ruokaviraston sivuilla tai ravitsemusneuvottelukunnan sivuilla. Myös Gery ry:n sivuilta löytyy tietoa, jos haluaa tähän perehtyä.

Jotta nämä erityisryhmien asiakkaiden erityistarpeet huomioitaisiin jatkossakin, teen tähän asiaan ponnen.

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta, että Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluiden erityisryhmien, esimerkiksi iäkkäiden, muistisairaiden, vammaisten ja vajaaravittujen asiakkaiden ravitsemuksessa hyödynnetään ympäristöystävällistä ravintoa kunkin asiakkaan yksilöllisten ravitsemustarpeiden mukaisesti.

Kiitos.

Kiitos, rouva puheenjohtaja.

Paljolti arvostamani apulaispormestari Huff sanoi hienosti, että vastakkainasettelun aika on nyt ohi. Niinhän herra presidentti Sauli Niinistökin aikoinaan sanoi, ja näinhän se asia on. Siltä pohjalta kärkeen heti yksi fakta. Tutkimusten mukaan Helsingissä yli puolet oppilaista ei syö kouluruokaa joka päivä yhden kouluviikon aikana, elikkä viitenä päivänä. Tämä on oikeasti se todellisuus, jossa koulussa elämme. Siksi kouluruokaa koskevissa päätöksissä tärkein kysymys on vain se, syödäänkö sitä kouluruokaa vai eikö sitä syödä. Pidän erittäin hyvänä, että Helsinki edistää kestävää ruokakulttuuria ja toimii ravitsemussuositusten mukaisesti. Tätä työtä on tehty paljon, ja se näkyy pikkuhiljaa ruokalistoilla. Hyvä niin. Mutta kouluruoan kohdalla meidän pitää olla erityisen tarkkoja, koska vaarana on, että ruoka ei kohtaa oppilaiden arkea, ja silloin yhä useampi jättää sen ruoan syömättä, kuten todetaan. Jos haluamme edistää samanaikaisesti terveyttä, hyvinvointia ja ympäristötavoitteita, yksi asia on välttämättömän tärkeä. Kouluruoan on maistuttava ja tultava syödyksi. Eikö niin?

Juuri tästä syystä olen jättänyt valtuuston järjestelmään ponsiesityksen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuuksia arvioida muutosten vaikutuksia maistuvuuteen, ravitsemukselliseen riittävyyteen, kustannuksiin sekä huoltovarmuus- ja kotimaisuusnäkökulmiin siten, että jatkovalmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että mahdollisimman moni oppilas ja opiskelija osallistuu kouluruokailuun.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Me nuoret olemme sitä mieltä, että lähes aina kouluissa tulisi olla tarjolla kasvisruuan lisäksi myös lihavaihtoehto. Kuten tässä ollaan mainittu, on totta, että monet nuoret, kuten Lauri ja minä, nautimme esimerkiksi kalapuikoista ja pinaattiletuista, mutta me emme tykkää siitä, kun meidän lautasia muokataan, meiltä revitään lihaa pois ja korvataan tofulla ja mullan makuisilla pavuilla. Monet nuoret menevät ruokailun aikana kauppaan hakemaan paistopisteeltä epäterveellisen vaihtoehdon, kuten lihapasteijan, koska jopa niistä saa enemmän lihaa kuin kouluruuasta. Tämä on meidän nuorten näkemys. Hyvät valtuutetut.

Ottakaa meidän mielipiteet myös huomioon päätöksenteossa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen perehtynyt tähän aloitteeseen sekä siihen dataan ja tutkimustietoon, jota sen taustalla on. Näiden perusteella pidän aloitetta hyvänä ja perusteltuna ja myös sellaisena, joka istuu hyvin pitkäjänteiseen ja vastuulliseen päätöksentekoon.

Minulle keskeisin kysymys tässä on tavoite ja aikajänne. Vuosi 2030 on tärkeä siksi, että se antaa selkeän suunnan. Ilman vuosilukua hyvätkin tavoitteet jäävät helposti puolitiehen. Samalla on tärkeää todeta, että tämä tavoite ei pakota ketään yksittäisiin ratkaisuihin, vaan antaa ruokapalveluille ja hankinnoille mahdollisuuden tehdä muutosta hallitusti. On hyvä muistaa, että muutos ei ala nollasta. Lihan käyttöä on jo vähennetty, kasvipohjaisia vaihtoehtoja on jo lisätty ja yhdistelmäruokia kehitetään koko ajan. Ymmärrän hyvin sen huolen, joka nousee esiin erityisesti lasten kohdalla. Syödäänkö kasvisruokaa ja tuleeko siitä kylläiseksi? Muistan itsekin kouluajoilta, että valitsin lähes aina liharuuan, koska kasvisruoka oli rehellisesti sanottuna pahaa eikä sitä tehnyt mieli syödä. Jos ruoka ei maistu, sitä ei syödä. Juuri siksi tässä on aivan keskeistä se ruoan laatu. Se, että ruoka on ravitsemuksellisesti riittävää, maistuvaa ja että se tulee syödyksi. Tätä myös seurataan valmistelussa. Kyse ei ole siis minkään kieltämisestä, vaan siitä, miten ruokaa kehitetään paremmaksi.

Syön itsekin lihaa edelleen, mutta samalla on kuitenkin selvää, että ravitsemussuositusten mukaan meidän on siirryttävä kasvipohjaiseen suuntaan. Tässä kohtaa meidän tehtävämme päättäjinä on kuunnella tutkittua tietoa ja ohjata muutosta, ei jarruttaa sitä.

Haluan vielä todeta, että tätä aloitetta ei tarvitse katsoa vain terveys- tai ympäristökysymyksenä. Kaupungin omien laskemien mukaan kasvisruoka ei ole kalliimpaa kuin liharuoka, vaan ne ovat samassa hintaluokassa, kun toteutus tehdään järkevästi. Lisäksi on tärkeää huomata, että raha ei valu ulkomaille. Suomessa on vahvaa ruokateknologiaa ja kotimaisia yrityksiä, jotka kehittävät kasviproteiinia. Vaikka lautasella olisi vähemmän lihaa, se ei tarkoita, että suomalainen tuotanto kärsii, vaan että syntyy uutta kotimaista liiketoimintaa.

Lopuksi mä haluan korostaa vielä ennakoitavuuden merkitystä. Yritykset investoi vain, jos kysyntä on ennakoitavaa. Tässä julkinen sektori näyttää suuntaa. Vuoden 2030 tavoite antaa markkinalle selkeän signaalin, kannustaa tuotekehitykseen ja siihen, että kasvisruuan laatu kehittyy ja maistuu paremmalta. Se vähentää yritysten riskiä ja tuo varmuutta, sillä epävarmuus on yrityksille pahinta.

Minulle tämä on mahdollisuus tehdä hallittu, seurattu ja inhimillinen muutos. Näistä syistä kannatan tätä hyvää aloitetta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisa valtuusto.

THL:n kouluterveyskyselyn mukaan Helsingissä vain 46 prosenttia 8.–9.luokkalaisista käy syömässä kouluruokaa päivittäin. Tytöistä 40 prosenttia ja pojista 52 prosenttia. Valtakunnallisista luvuista olimme jäljessä 10 prosenttiyksikköä, joten jotain teemme Helsingissä selvästi väärin, kun oppilaat eivät syö. Sen sijaan Suomen Kuvalehden mukaan valtakunnallisesti esimerkiksi kalapuikkopäivinä jopa 90 prosenttia käy syömässä kouluruokaa, kun taas kasvisruokapäivinä jopa 60 prosenttia jättää ruoan syömättä. Ei ole vaikeaa huomata, että oppilaat äänestävät selkeästi omilla jaloillaan ja jättävät kasvisruoan syömättä. Kouluruoan sijaan mahaan saattaa mennä energiajuomaa, sipsiä, herkkuja, paistopisteen tuotteita tai pikaruokaa, joita oppilaat saavat koulun ulkopuolelta. Tästä ei kiitä oppilaiden terveys, jaksaminen eikä edes ilmasto. Mitä sitten oppilaat toivovat? Oppilaat toivovat enemmän lihamakaronilaatikkoa, uunimakkaraa, lihapullia ja muita liharuokia. Muutaman kerran viikossa ne ovat myös ravitsemussuositusten mukaisia. Meidän täytyy lopettaa ylhäältä toisinaan jopa ideologinen kasvisruokaan pakottaminen ja keskityttävä ennen kaikkea siihen, miten saamme oppilaat syömään kouluruokaa, jotta he jaksavat opiskella koulupäivän aikana. Mielestä sen pitäisi olla ykkösprioriteetti.

Itse tulen vastustamaan kasvisruoan lisäämistä niin kauan kuin se tarkoittaa tilastojen valossa sitä, että oppilaat jättävät kouluruokansa syömättä. Jos kasvisruoan menekki alkaa vastaamaan liharuoan tasoa, mielestäni siinä kohtaa tämä keskustelu olisi ajankohtaisempi käydä. Maittavassa ja ravitsevassa kasvisruoassa itsessään ei ole mitään vikaa. Esimerkiksi pinaattiletut ovat myös oppilaiden kestosuosikkeja.

Kannatan valtuutettu Sohrabin palautusehdotusta, valtuutettu Muurisen pontta ja valtuutettu Dufvan pontta.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Kaupungin tulee tarjota monipuolista ja hyvää ruokaa, jossa huomioidaan ympäristö, terveysnäkökulmat sekä valinnanvapaus. Tästä aiheesta syntyy mielestäni tässä salissa aina vastakkainasettelua. Tämän vastakkainasettelun sijaan mun mielestä meidän pitäisi kysyä, että miten. Jos meidän tavoite on lisätä kasvisruuan osuutta, ratkaisevaa ei ole mikään prosenttiluku, vaan se, miten me toteutetaan riittävä laatu.

Kaupunki on tilaaja, resurssit on rajalliset. Siksi meidän on varmistettava, että toimijoiden kilpailutuksessa ja sopimuksissa on riittävät laatukriteerit ja pisteytykset, joissa huomioidaan paremmin erityisesti kasvisruuan maittavuus, ruuan laatu ja riittävä proteiinin saanti ja käyttäjäkokemus erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta. Tähän tavoitteeseen ei päästä, jos kasvisruoka koetaan esimerkiksi koulussa pahanmakuiseksi. Silloin syntyy vastareaktio, ei ruokakulttuurin muutos. Toinen keskeinen kysymys liittyykin asenteisiin. Moni nuori ajattelee tällä hetkellä, että proteiinia saa vain lihasta. Näitä asenteita voidaan muuttaa lisäämällä myönteisiä vaikutuksia.

Tämä tavoite on kunnianhimoinen, ja siksi konkretiaan on kiinnitettävä ihan erityistä huomiota. En kannata palautusta, mutta olen tehnyt tämän pohjalta järjestelmään ponnen, jolle toivon kannatusta.

Kiitos paljon.

Mä en kannata palautusta.

Mä halusin puuttua muutamaan keskeiseen väitteeseen, mitä täällä on esitetty. Se liittyy siihen, että kun meillä ravitsemussuosituksetkin, eli oletettavasti meidän parhaat asiantuntijat ovat arvioineet, että kasvisruoka on terveellistä ravintoa kaikissa elämänvaiheissa, niin musta tuntuu erikoiselta se, että tässä salissa olisi sitä parempaa tietoa. Mun mielestä meidän pitäisi pohjata meidän päätöksenteko asiantuntijoiden tuottamaan tietoon.

Mä ajattelen, että kukaan tässä salissa ei varmasti halua, etteikö lapset ja nuoret söisi, ja etteivätkö sairaat ja vanhukset myös saisi maistuvaa ruokaa. Mutta tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko se ruoka enemmän vai vähemmän kasvipohjaista, vaan sillä on tekemistä reseptiikan kanssa. On arvioitu, että se, että lapset ja nuoret vaikkapa eivät syö sitä kouluruokaa riittävästi, sillä voi olla tekemistä niiden makutottumusten muutoksen kanssa. On totuttu enemmän esimerkiksi ravintolaruokaan tai muuten mausteiseen ruokaan tai vaikkapa, että ulkonäköpaineet vaikuttavat siihen, kuinka miellyttävänä tai ahdistavana kokee sen kouluruokailun. Nämä ovat sellaisia asioita, joita me ei pystytä sillä korjaamaan, että onko siinä ruoassa, kuinka paljon kasviksia vai lihaa. Sen sijaan meillä on tilanne, jossa meidän lapset ja nuoret tutkitusti syövät liian vähän kasviksia. Sen takia mä ajattelen, että tämän aloitteen edistäminen olisi hyvä asia.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

En kannata tätä palautusta, koska mielestäni tämän aloitteen aloitevastaus on aivan hyvä. Lopultahan tässä asiassa on kyse siitä, että me edistetään siirtymää kohti ravitsemussuositusten mukaisia ruokailutapoja, ja nämä suosituksethan perustuvat tieteelliseen tutkimukseen.

Näin itsekin sekasyöjänä ja kovasti punaisesta lihasta pitävänä mun mielestä on kummallista, että me halutaan hirveästi vastustaa sitä, että seuraava sukupolvi vaikkapa oppisi syömään vähän terveellisemmin kuin kaltaiseni keski-ikäiset. Me tiedetään kaikki, että punainen liha altistaa paitsi jo täällä mainituille sydän- ja verisuonitaudeille, sillä on merkitystä myös kakkostyypin diabeteksessa, joka on meillä merkittävä kansallinen terveysongelma. Sillä on vaikutusta myös suolistosyöpien esiintyvyyteen.

Mun mielestä on tosi tärkeää, että me ohjataan meidän lapsia ja nuoria kohti terveellisempiä ravitsemustottumuksia, mutta samaan aikaan meidän pitää huolehtia siitä, että me tehdään se järkevästi ja me tehdään se niin, että ne tarjottavat ruuat päiväkodeissa ja kouluissa on oikeasti hyviä. Sen takia meidän pitää myös käyttää siihen entistä enemmän rahaa, mistä voidaan keskustella tulevissa budjettineuvotteluissa, jonka takia sen talousarvioaloitteen teinkin. Kyllä mun täytyy sanoa, että tästä tehdään mielestäni hieman liian iso ongelma. Kotona syötäviä ruokiahan tässä ei olla missään tapauksessa rajoittamassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Työssäni valtionhallinnossa joudun jokaisen lasta koskevan päätöksen kohdalla miettimään lapsen etua. Ylitarkastajan työssäni kuulen myös lapsia ja sitä toivon myös meiltä aikuisilta. Nuoret kertovat, että liha maistuu ja sitä menee. Tätä kuultiin myös tänään.

Asioihin ei pidä ryhtyä hätiköiden. Toivon, että tässä äänestyksessä järki, maltti ja heikommassa asemassa olevien etu voittaa. Jos te saisitte valita, söisittekö mieluummin linssikeittoa vai kotimaista lihaa perunan ja kasvisten kanssa? Tai kuinka moni teistä syö valtuuston ravintolassa mielellään lihaa? Jos sinä syöt lihaa, älä vie myöskään lapselta mahdollisuutta valita lihaa. Ollaan reiluja lapsille ja suodaan myös heille valinnanvapaus.

Ei ole mielekästä pistää liharuokaa vastakkain kasvisruuan kanssa, kuten aloitteen hengessä on tehty. Lautaselle kyllä mahtuu aivan hyvin sekä kasvikset että liha. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan hienosti täydentäviä. Tässä mennään nyt heilurin toiseen päähän, kuten koulujen avointen tilojen kanssa kävi. Kunnes huomataan heilurin ääripäässä, ettei se ollut viisasta. Annettu esitys kulkee pikavauhtia eteenpäin vailla tutkimustuloksia, siirtymäaikaa tai asiakkaiden kuulemista. Kiire on tehdä jotain, mitä enemmistö ei halua. Tasapaino kannattaa säilyttää. Kohtuus tässäkin asiassa on viisautta. Tässä vaiheessa pyydän myös valtuutettu Hagman Oonaa pyytämään uuden puheenvuoron ja tekemään oman ponsiesityksensä siinä.

Me, jotka olemme istuneet tarpeeksi kauan tai liian kauan tässä valtuustossa, muistamme monet vastaavat keskustelut vuosien varrelta. Jotkut meistä muistavat ehkä myöskin sen, että meillä kaupungin vieraana oli ehkä noin kymmenkunta vuotta sitten Intian silloinen presidentti vai olisiko ollut pääministeri. Luulen, että presidentti. Meille ilmoitettiin etukäteen, että presidentti on kasvissyöjä, jolloin kaikille tarjottiin kasvisruokaa. Minä tarkistin kasvissyöjiltä ruoan jälkeen, että oliko tämä hyvää. Minun mielestäni ei oikein. Eivät hekään pitäneet siitä, mutta se oli sitä, sanotaanko, kasvissyömisen alkuaikoja. Ei ainakaan ollut yhtä maukasta kuin varmaan nykyään. Minä satuin istumaan samassa pöydässä presidentin henkilääkärin kanssa ja kysyinkin häneltä, että perustuuko tämä dieetti uskonnollisiin syihin vai terveydellisiin vai mihin. Niin vastaus oli, että terveydellisiin ja itse asiassa presidentti on kasvissyöjä vain puolet vuodesta, jolloin hän tietysti sattui tulemaan Suomeen juuri sen puolen vuoden aikana.

Mulla on yksi ainoa substanssikysymys tai -asia tähän. Miksi tässä rinnastetaan maitotuotteet ja lihatuotteet? Lehmä tuottaa elämänsä aikana moninkertaisesti maitoa verrattuna siihen lihamäärään, jonka hän loppuvaiheessa pystyy tarjoamaan. Itse en välitä niinkään lihasta, mutta minä haluan edelleen syödä aitoa juustoa, jogurttia ja muita maitotuotteita. Pyydän, että tehdään vähän eroa näiden välillä.

Arvoisa puheenjohtajia ja hyvät valtuutetut.

Tämä valtuutettu Kivelän aloitteen aihe on tuttu aiemmilta valtuustokausilta, kuten valtuutettu Muurinen tuossa totesikin.

Tämä tavoite liha- ja maitotuotteiden puolittamisesta on kunnianhimoinen ja ilmastonäkökulmasta ymmärrettävä, mutta suurin ongelma ei ole liha, vaan se, että me emme nyt kuuntele lapsia ja nuoria tässä. Meidän kouluissa tarjotaan päivittäin yli 100 000 ateriaa. Me tiedetään, että iso osa ruoasta jää syömättä ja meillä syntyy hävikkiä, joka on ympäristön kannalta kestämätöntä. Jotta kuulisin nuoria, niin ihan kysyin tuossa omalta nuoreltani ja lähipiiriltä, että mitä mieltä olette tästä valtuustoaloitteesta. Vastaus oli, että no sehän on ihan tyhmää, lihaa pitäisi olla lisää. Koska kouluruuissa juuri lihaa ei näy. Jos on liharuoka, se on enemmänkin pelkkää kastiketta kuin lihaa. Kysyin, mitä pitäisi tehdä, jotta söisit kouluruokaa taas. Vastaus oli, että perinteiset ruuat takaisin. Ja on totta, että todella pidetään uunimakkaroista, myös pinaattiletuista, mutta sellaisista ruuista, joita nuoret ovat tottuneet syömään ja lapset.

Me on aikaisemmin tehty tässä valtuustossa päätöksiä ja tällä hetkellä linja on se, että liharuokaa on vähennetty niin paljon, että sitä käytännössä on enää vain kerran viikossa, jos sen laskee prosentuaalisesti. Nyt se liha- ja maitotuotteiden hankintojen puolittaminen vielä vuoteen 2030 mennessä tarkoittaa sitä, että meillä lopulta on lähestulkoon pelkkää kasvispainotteista ruokaa. Se ei ole ravintosuositusten mukaista myöskään.

Haluaisin vielä tähän loppuun todeta, että teini-ikäisillä pojilla eritoten on erittäin tärkeää saada sitä proteiinia tietyssä kasvuvaiheessa, ja ihan aito pelko on se, että kouluruokaa ei syödä, lapset ei voi hyviä ja silloin lapset ei myöskään opi.

Kiitos, puheenjohtaja.

Koko koululounas itse asiassa tulisi muuttaa vuorokauden tärkeimmäksi ateriaksi näissä ruokasuosituksissa. Tiedän, että ne ovat kansainväliset, mutta me voitaisiin tehdä omat, koska kotien rooli terveellisen lapsen ravinnon saamiselle on erittäin heterogeeninen. Auttaisiko ruokailuun suhtautumista myöskin se, että lapset osallistettaisiin kouluruokailuun esimerkiksi tarjoilu- ja keittiöjärjestäjinä?

Lasten ylipaino on hälyttävällä tasolla, ja myös aliravittu lapsi voi olla ylipainoinen. Elimistö nimittäin varastoi kaiken mahdollisen rasvaksi, koska ei tiedä, milloin seuraava ruoka-annos tulee. Auttaisiko ruoka-annosten valmistaminen omassa lähikeittiössä asiaa tai edes lähiravintoloissa, ei teollisessa ruokatehtaassa? Varsinkin silloin kun kypsinä tulevat ruoat lämmitetään koululla uudelleen, niiden maku ja ravintoarvot vääjäämättä heikkenevät.

Nythän tässä keskustellaan lähinnä punaisesta lihasta. Kala, jota mä olen ainakin omien lastenlasten ja omien lastenkin kohdalla jo aikanaan huomannut, että sitä on todella vähän ja se on erittäin huonolaatuista. Lähes rasvatonta seitä tai jotain ulkomailta kaukaa, kaukaa lennätettyä ahventa taikka sitten jotain jätteistä tai siis näistä kalan roippeista tehtyjä kalapuikkoja. Jotenkin tulee sellainen olo, että jos me tarjotaan ruokaa, niin tarjotaan kunnon kalaa, tarjotaan kunnollisia kasviksia, joita ei ole kypsennetty ylikypsiksi niin, että niissä olisi jotain vielä jäljellä ravintoaineitakin.

Mua itseäni hirvittää tämä anemia, joka tulee nimenomaan siitä, kun nämä lapset eivät saa rautaa tarpeeksi. Se alkaa olla jo kohta epidemia ainakin tässä, kun kuuntelee lasten terveysvaikutuksia.

Kiitos.

Kiitos.

Maanantaina ruispuolukkapuuroa, tiistaina mannavelliä, keskiviikkona hernekeittoa, torstaina lihakeittoa, perjantaina vehnärouhevelliä ja lauantaina kasviskeittoa. Näitä ruokia tarjoiltiin Suomessa yli 50 vuotta sitten kouluruokaa. Se, että meillä tarjotaan näin paljon lihaa tällä hetkellä koulussa, on epänormaalia historian saatossa. Me ei olla ikinä tarjoiltu näin paljon lihaa kuin tällä hetkellä meidän kouluissa. Tämä on hyvä huomioida siinä.

Mä haluan toistaa vielä kerran sen, minkä mä sanoin, että me ollaan täällä päättämässä meidän omista ilmastotavoitteista ja siitä, kuinka mä päästään näihin tavoitteisiin. Ja palveluntarjoajana meillä on vastuu tehdä vastuullisia päätöksiä tästä asiasta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Jotenkin ajattelen tämän asian silleen ehkä vähän yksiselitteisesti, että onko maailma parempi paikka, jos syömme enemmän vai vähemmän lihaa. Mun mielestä vastaus on ilmeisesti, että se olisi parempi paikka, jos me syötäisiin vähemmän lihaa ja maitotuotteita. Sitten taas päättäjänä täällä, kun mietitään sitä, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon kulutetaan niitä liha- ja maitotuotteita kaupungissa, niin olen tämän periaatteen seurauksena sitä mieltä, että meidänkin myös kannattaisi harjoittaa politiikkaa, jossa vähemmän tarjottaisiin lihaa ja maitoa jo yksistään ehkä niistä syistä, että se on sekä ympäristön, talouden että luonnon kannalta parempi.

Toki oma heräämiseni tapahtui varsin myöhään neljä vuotta sitten vegaanihaasteen kautta, mutta silloin aloin perehtyä vähän tarkemmin siihen. Vaikka tiedän, että tässä on erilaisia tahoja, joilla voi olla myös omia intressejä vähän hämmentämään ja sekoittamaan sitä tutkimustietoakin, niin aika kiistatta kuitenkin voidaan katsoa, että kasvisperäinen ruokavalio on näiden kaikkien edellä mainittujen ilmaston, ympäristön ja jopa terveyden kannalta, parempi. No toki käytännöllisiä syitä, joita täälläkin on tuotu esille, varmasti on. Jos kysyisin omalta kaksivuotiaalta lapseltani, mitä hän haluaisi syödä, niin hänellä on jo vahvat mielipiteet, minkä takia ehkä jossain määrin suhtaudun kriittisesti siihen, että ihan lapset yksistään sen päättää, että mikä heille on parasta. Kyllä se on meidän aikuisten ja vanhempien tehtävä myös muilla yhteiskunnan osaalueilla. Toki lapsia on varmasti hyvä kuulla ja heillekin antaa mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja elinympäristöönsä.

Mun mielestä tämä aloitteen aikataulu on hyvä, koska muuten helposti politiikassa asiat jäävät vellomaan, jos me ei aseteta määrällisiä kriteereitä ja tavoitteita. Tässä se on aika helppoa. Tämä on ehkä kunnianhimoinen, mutta suunta on oikea, eikä se on liian nopea, niin en ole mitään syytä keksinyt, että miksi sitä vastustaisin, minkä takia lämpimästi siis tätä esitystä ja aloitetta tulen kannattamaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aluksi kannatan Rauramon, Muurisen, Dufvan ja Regmin ponsia.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Sitten mennään itse asiaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Suomi on hieno maa. Täällä saa maksutonta opetusta varhaiskasvatuksesta aina yliopistoon asti. Meillä eritaustaiset lapset käyvät samaa koulua, heitä opettaa sama opettaja ja he syövät samaa ruokaa. Meillä on maailman parhaimmat koulut ja opettajat. Saamme olla kiitollisia. Harvassa maassa asiat ovat näin. Olisi syytä pysähtyä miettimään, kuinka moni asia on hyvin ja sitä, miksi ne ovat hyvin.

Mutta viimeisen noin 20 vuoden ajan olemme menneet väärään suuntaan. Siitä kertovat muun muassa Pisa-tulokset, liikkumattomuus, lasten mielenterveysongelmat sekä keskittymisvaikeudet. Toimme kännykät kouluihin nopeasti. Osa innostui avoimista oppimistiloista, joka oli hulluutta. Yhteiskunta alkoi edetä ideologia edellä eikä tutkimus, maltti ja data edellä. Nyt sama trendi on näkyvissä, mitä tulee kasvisruuan radikaaliin lisäämiseen lihan kustannuksella. Samalla ruoan maittavuus ja laatu on heikentynyt. Lapset valittavat tästä sekä siitä, että lihaa vähennetään.

Keskustelussa kasvis ja liha on laitettu vastakkain, vaikka ne nimenomaan täydentävät toisiaan. Useimmat ihmiset syövät molempia. Kasvis on hyvää ja terveellistä, mutta niin on myös liha. Jo nyt kouluissa tarjotaan kasvisruokaa joka päivä ja hyvä niin, mutta älkää viekö lihaa heiltä, jotka sitä haluavat. Nyt olisi oikea aika peruuttaa ja elävöittää 2000-luvun henki eloon. Aikaan, jolloin koululaiset arvostivat kouluruokaa ja liikkuivat. Aikaan, jolloin koulussa meni paremmin ja opettajat raportoivat vähemmän lasten oireilusta ja pahoinvoinnista ja jossa heillä oli työrauha.

Asioita ei pidä tehdä hätiköiden ja siksi toivon palautukselle laajaa kannatusta edes lastemme, ikäihmisten, vajaaravittujen, muistisairaiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien tähden.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Haluan kiittää valtuutettu Saxbergia hyvästä nostosta. Mun mielestä tässä on erittäin tärkeää huomioida se, että mikä on lasten mielipide, kun on selvästi tiedossa se, että ongelma on se, että lapset ei syö kouluruokaa. Tällöin se lasten mielipiteen kuunteleminen nousee erityisen ratkaisevaan rooliin. Mun mielestä on surullista, että meillä on täällä nuorisoneuvoston edustaja, joka kertoo meille, mitä lapset ja nuoret, koululaiset ja opiskelijat haluaa syödä, ja me ei olla valtuutettuina valmiit tätä viestiä ottamaan vastaan.

Mä ehdottomasti nuorisoneuvoston edustaja Tuerdin hyvästä puheenvuorosta haluan kiittää ja kehottaa meitä valtuutettuja ottamaan nämä puheenvuorot sille kuuluvalla painoarvolla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan palautusta.

Jo aloitteen puolet parempaa, liha- ja maitotuotteiden hankintojen puolittaminen vuoteen 2030 kertoo aloitteen uskonnollisesta taustasta. Tuo otsakehan kertoo asenteellisesta liha- ja maitoruokien vastustamisesta, sillä otsikko kertoo, että kaikkea liha- ja maitoruokaa pidetään vastustettavana. Jos kyse olisi aloitteen tekijöiden omasta ruokavaliosta, niin olkoon siinä vapaus, mutta kun on kyse toisten lautaisesta, niin älköön harrastettako pyrkimystä pakkosyöttää. Nuorisoneuvoston edustajan puheenvuoro kuvasti varmaankin nuorison valtavirtaa. Ei kaikkia nuoria, mutta valtavirtaa. On syytä huomata, kuten esityslista toteaa, tällä hetkellä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan ruokalistojen lihan määrä noudattaa voimassa olevien asiakasryhmäkohtaisten suositusten määriä ja tarjolla on 50 prosenttia vähemmän punaista lihaa sisältäviä ruokia kuin vuonna 2019. Eli on jo puolitettu tuo määrä. On ääriajattelua puolittaa toistuvasti lihan määrä. Maidon puolittamiseen liittyy ajatus siitä, että ihminen ei saisi käyttää eläinkunnan tuotteita lainkaan, ja tällaista uskonnollissävytteistä pakkosyöttöä en tue.

Kannatan palautusta.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mä haluan tässä vaiheessa kiittää valtuustoa pääsääntöisesti hyvistä puheenvuoroista ja ymmärryksestä siitä, että näitä eri tavoitteita voidaan yhdistää. Täällä on tullut hyviä puheenvuoroja demareilta, kokoomukselta, vihreiltä ja hyvin laajasti kiitos siitä.

Korostan vielä, että tämä tavoite ei ole mitenkään radikaali ja tämä aikataulu on maltillinen. Esimerkiksi mä tapasin hiljattain Tanskan parlamentissa työskentelevän ihmisen, joka sanoi ihan ohimennen, että hänen lapselleen julkisessa kunnallisessa päiväkodissa tarjotaan vaan kasvisruokaa. Eikä siinäkään olisi mun mielestä mitään ihmeellistä, ja tässä on siis kyse vain tästä puolittamisesta.

Nythän päinvastoin on se tilanne, että lapsille ja nuorille syötetään liikaa lihaa ja maitoa. Eli hiljattain uutisoitiin tästä tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset päiväkotilapset syövät ja juovat yli viisinkertaisesti liikaa punaista lihaa ja maitoa, kuin mikä olisi terveyden ja kestävyyden kannalta sopiva määrä. Kun täällä puhuttiin pakkosyötöstä, niin nythän me enemmänkin pakkosyötetään tätä epäterveellistä ruokaa. Samassa yhteydessä todettiin, että suomalaislapset syövät aivan liian vähän palkokasveja, täysjyväviljaa, juureksia, vihanneksia ja pähkinöitä näihin suosituksiin nähden. Mä ajattelen, että tämä ei ole oikein lapsia kohtaan eikä ole vastuullista aikuisilta. Sen takia eikö olekin hienoa, että se kestävä ruokavalio on lähtökohtaisesti myös terveellinen ruokavalio?

Lopuksi mä ajattelen, että me kaikki halutaan, että lapset ja nuoret ja myös ikäihmiset saa sitä laadukasta, maukasta ja ravitsevaa ruokaa ja että yhä useampi nuori syö koulussa. Ja tähän me voidaan halutessamme panostaa. Me voidaan esimerkiksi käyttää enemmän rahaa kouluruokaan. Se olisi musta perusteltua.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Toivon, että valtuutettuja kiinnostaisi heikommassa asemassa olevat ihmiset, kuten ikäihmiset, sairaat, vammaiset ja muut, joilla on ruokavaliossaan rajoitteita tai erityisyyksiä. Ihmiset ovat erilaisia, ja tässä Vasemmistoliiton aloitteessa tai Mai Kivelän ei ole lainkaan huomioitu heikommassa asemassa olevia. Suunnitelmasta puuttuu vaikutusten huolellinen arviointi, eri asiakasryhmien tarpeiden huomioiminen ja toimialojen käytännön edellytysten riittävä selvitys uudistuksen toimeenpanemiseksi. Tämä ei ole oikein eikä järkevää.

Pari viikkoa sitten meille esiteltiin kasvatuksen ja koulutuksen jäsenille tämmöinen päivä, jossa tarjottiin kouluruokaa. Tässä on tämä esite, jonka olen tuonut mukaani. Täällä on esittely tästä kouluruuasta. Täällä ei ole sanallakaan mainittu mitään lihasta, ei kanasta, mutta täällä on sellaisia sanoja, kuten kasvisruoka, pinaattiohukaiset, kasvisvaihtoehto, kaikkia kasvistapaisia, mutta maitoa tässä ei mainita lainkaan eikä lihaakaan. Ja kun maistoin näitä ruokiakin, niin ensinnäkin suurin osa ruoasta oli kasviksia ja lihavaihtoehdoista oli tehty kasvispitoisia. Täälläkin on tämmöinen kuin broilerikasviskastike. Se oli todella sosemainen broilerikastike. Se ei maistunut perinteiseltä kanalta ja riisiltä, mistä moni lapsi tykkää.

Sen takia toivoisin, kuten tässä on hyvin tuotu esille, kuten valtuutettu Saxberg tai nuorisovaltuustosta on tuotu esille, että halutaan sitä tavallista kouluruokaa, mitä ennen vanhaa oli. Sitä hyvää ruokaa, missä oli niin pinaattilettuja kuin sitten vaikkapa spagettibolognesea.

Kiitos hyvästä keskustelussa.

Itse ehkä haluan lapsioikeusjuristina korostaa nimenomaan näitä lasten oikeuksia, ja niihin liittyy tietoon perustuva päätöksenteko, jossa tietysti tämmöiset valtakunnalliset ravintosuositukset on hyvin merkityksellisiä. Sen lisäksi me kerätään kouluterveyskyselyssä aika paljon tietoa, jota me voidaan aikuisina käyttää, kun me näitä päätöksiä tehdään.

Tein tuossa viime kaudella ollessani apulaispormestarina kasvatuksessa ja koulutuksessa aika paljon tämän asian eteen. Kuulin sekä nuorisoneuvostoa että käydessäni viikoittain kouluissa vierailuilla lapsia ja nuoria. Siellä nyt suurimmaksi keskustelun aiheeksi, jota olen tässä valtuustosalissa aiemminkin pitänyt esillä, nousi nimenomaan mausteet ja maustaminen ja tietysti se rahamäärä, mitä me käytetään, koska [epäselvää] ruoka-aineet on koronnut. Se on mun mielestä ehkä semmoinen keskustelu, mitä meidän on hyvä käydä, että paljon me halutaan panostaa siihen euroja per ruoka.

Tämä on suora lainaus tuolta kouluterveyskyselystä: ”Kouluruoka voidaan jättää syömättä monesta syystä ja tarjolla olevaa ruokaa ei välttämättä koeta hyväksi, maistuvaksi tai ruokailutilannetta viihtyisäksi.” Nämä ovat sellaisia asioita, joihin me voidaan vaikuttaa. Meillä on myös ravintolatoimikuntia ja makuraatitoimintaa, jossa varmistetaan ruoan mieluisuus ja houkuttelevuus. Nimenomaan tavoitteena on kiinnostuksen lisääminen kouluruokailua kohtaan ja ruokailun käyttöasteen nostaminen.

Todettakoon, että tämä on jo ollut velvoittavaa. 2014 alkaen opetusvirasto on ohjeistanut kouluja ja toisen asteen oppilaitoksia perustamaan näitä, ja Helsingissä me ei olla esimerkiksi näin toimittu. Näitä olisi siis syytä lisätä. Tässä on monenlaisia ratkaisuja siihen, miten me saadaan lapset ja nuoret syömään.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kannatan lämpimästi sitä, että kaupungin ruokatarjontaa kehitetään kasvispainotteisemmaksi. Se on tärkeää sekä terveyden että ympäristön kannalta.

Työskentelen koulussa ja syön koululounaan oppilaiden kanssa käytännössä jokaisena työpäivänä. Ruokailuhetket ovat hyviä keskustelupaikkoja, myös kestävyydestä. Oppilaat usein pohtivat, mistä ruoka tulee ja mikä on oikeasti ympäristöystävällistä. Olemme yhdessä ihmetelleet sitä, miksi lautasilla on todella usein riisiä tai tofua, jotka tulevat kaukaa maailmalta. Vaikka ruoka on kasvisruokaa, sen ilmastovaikutus ei välttämättä ole pieni, jos raaka-aineet tulevat lautaselle toiselta puolelta maailmaa. Ajattelenkin, että kasvispainotteisuutta kannattaa toteuttaa ennen kaikkea kotimaisuuden kautta. Meillä Suomessa on valtava määrä hyviä vaihtoehtoja. Juureksia, kaaleja, herneitä, papuja, kauraa, ohraa ja siemeniä. Niistä saadaan ravitsevaa, maukasta ja aidosti kestävää kouluruokaa.

Kouluissa tarjotaan jo jonkin verran hybridiruokia, eli ruokia, joissa osa lihasta on korvattu kasvisproteiineilla. Oman kokemukseni mukaan hybridiruoat maistuvat oppilaille oikein hyvin. Kaupunginhallituksen vastauksessa todetaan ilahduttavasti, että oppilaiden osallistamista kouluruokailun kehittämiseen pidetään tärkeänä. Tärkeää olisi, että uusia ruokalajeja ideoitaessa eri-ikäisten oppilaiden raati saisi mahdollisuuden maistella ruokia, ja että oppilaiden mielipiteet otettaisiin oikeasti huomioon. Valtuutettu Austeron ehdotus mausteiden tuomisesta kouluravintoloihin on todella hyvä. Kymmenisen vuotta sitten mausteita olikin tarjolla. Jostain syystä ne sitten poistettiin. Syynä ehkä oli kallis hinta.

Kouluravintoloiden listoilla on monia todella oudolta kuulostavia ulkomaalaisperäisiä ruokien nimiä, esimerkiksi ragu, joista ei mitenkään pysty päättelemään, minkälaista ruoka on. Jo pelkkä outo nimi voi aiheuttaa oppilaille epäluuloa ruokaa kohtaan. Oppilaita voisikin osallistaa myös keksimään nimiä ruokalajeille. Ruokalista, jossa olisi oppilaiden keksimiä kivoja ja kuvailevia ruoan nimiä, virittäisi positiivisen tunnelman jo ruokalaan saavuttaessa. Tärkeintä tietysti on, että ruoka maistuu, lapset jaksavat ja ratkaisut ovat aidosti kestäviä koko ketjussa.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja arvoisat valtuutetut.

Meidän kouluruokamme on kriisissä, ja se ei palvele tällä hetkellä tarkoitustaan. Kysyin tätä asiaa suoraan heiltä, joita asia koskettaa, eli vanhemmilta. Kysyin eilen illalla Huono äiti -yhteisössä mielipidettä kouluruuasta vanhemmilta. Siihen on tähän mennessä tullut 2 700 kannatusta, ja viesti on täysin yksiselitteinen. Tärkeintä olisi se, että lapset ja nuoret saataisiin syömään kouluruokaa. Niinkään tärkeää ei ole se, sisältääkö se ruoka maitotuotteita tai lihaa. Kouluruokaa pitäisi saada nuoret ja lapset syömään.

Kouluruuan tehtävä kaiken kaikkiaan on tukea sitä, että lapsi jaksaa oppia. Kouluruuan tehtävä ei ole sellaista, että kaikki nuoret virtaavat ensimmäiseen vieressä olevaan Alepaan ostamaan kilpaa paistopistetuotteita, koska se edistää ainoastaan sitä toista kriisiä, joka meillä on käsissämme. Se on meidän lasten terveyskriisi.

En pidä itseäni ihan täysin vastuuttomana höpönassuna tässä tästä asiasta puhuessani. Meidän ravintolamme on saanut taas kaksi viikkoa sitten vastuullisuuspalkinnon ulkomailta. Tämä on ties kuinka mones. Hyvää ja vastuullista ruokaa pystyy tekemään lähiruoasta kotimaisista raaka-aineista myös niin, että se ruoan käyttö tukee meidän huoltovarmuutta ja myös suomalaista maataloutta.

Kiitos.