Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palvelustrategia 2026–2029

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Kaupunkistrategian lisäksi sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen toimialalle valmistellaan valtuustokausittain myös palvelustrategia. Palvelustrategia tukee kaupunkistrategian toteutumista ja täydentää kaupunkistrategian tavoitteita sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan yhteisillä tavoitteilla ja toimenpiteillä. Palvelustrategian sisällön valmistelussa on huomioitu hyvinvointialueiden tehtäviä koskevat valtakunnalliset tavoitteet, ja palvelustrategiaa täydentää pelastustoimea ohjaava palvelutasopäätös, joka tulee poliittiseen päätöksentekoon tämän vuoden syksyllä.

Tämän strategian valmisteluun on osallistunut laaja joukko eri asiantuntijoita ja ammattilaisia. Lisäksi prosessiin on osallistettu muun muassa vammais-, vanhus- ja nuorisoneuvostoa, järjestökenttää sekä kansalliskielilautakuntaa. Valmisteluprosessissa on hyödynnetty myös asukas-, henkilöstö- ja yrityskyselyitä. Lisäksi palvelustrategiaa on työstetty sotepe-lautakunnan kahdessa seminaarissa. Lopuksi järjestimme myös lautakuntaryhmien väliset neuvottelut, joiden lopputuloksena on nyt strategia, josta me kaikki voimme varmasti olla hyvinkin tyytyväisiä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin palvelustrategian strategisina valintoina korostuvat tällä strategiakaudella neljä teemaa: Palvelujen saatavuus ja vaikuttavuus, talouden ja toiminnan tasapaino, osaavan henkilöstön riittävyys sekä turvallisuus ja varautuminen. Palvelustrategiassa linjataan, että me tuotamme palveluita yhdenvertaisesti ja yksilöllisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella helsinkiläisellä on yhdenvertaiset mahdollisuudet saada apua, tukea sekä tarvitsemaansa hoitoa ja palvelua kaikkialla Helsingissä. Meidän tulee myös tuottaa palvelut vaikuttavasti ja oikea-aikaisesti.

Helsinki kasvaa vauhdilla. On täysin mahdollista, että jo tämän vuoden aikana ylitämme 700 000 asukkaan rajapyykin. Kaupungin kasvu luonnollisesti lisää ja monimuotoistaa palvelujen tarvetta. Väestönkasvu sekä väestörakenteen kehitys on siis otettava huomioon palveluverkon suunnittelussa ja sen laajuudessa. Palveluiden saatavuus, eheät hoitopolut sekä hoidon jatkuvuus ovat todellakin tärkeitä asioita. Me parannamme perusterveydenhuollon hoitoon pääsyä, asetamme lääkärille, hoitajalle kiireettömään hoitoon pääsyn määräajaksi 14 vuorokautta ja puramme hoitojonoja erityisesti alueilla, joissa ne ovat pitkät. Me otamme käyttöön asiakkaan palvelutarpeisiin vastaavan omalääkärimallin, jolloin omalääkärinä voi toimia myös ammatinharjoittaja. Mielenterveyspalveluiden osalta me huolehdimme siitä, että palveluketjut ovat eheitä ja sujuvia.

Riittävän palvelutuotannon takaamiseksi hyödynnämme monituottajuutta. Me vahvistamme kumppanuuttamme entisestään HUS-yhtymän kanssa.

Digitaaliset palvelut ovat todella tärkeitä, ja niitä kehitetään osana palveluverkkoa. Tämä ei kuitenkaan korvaa inhimillistä kohtaamista, vaan on osa palveluntarjontaamme.

Helsinkiläiset ovat tällä hetkellä nuorempia kuin Suomessa keskimäärin, mutta seuraavan kymmenen vuoden aikana 85 vuotta täyttäneiden määrä lähes kaksinkertaistuu. Tämä tulee haastamaan palvelujärjestelmäämme.

Palveluidemme tulee tukea iäkkäiden toimintakykyä ja turvallisuuden tunnetta. Me korvaamme iäkkäiden laitoshoitoa kodinomaisilla ympärivuorokautisen palveluasumisen ratkaisulla ja varmistamme sujuvan pääsyn ympärivuorokautiseen hoitoon, kun tarve vaatii. Me etsimme uusia tapoja hyödyntää terveysteknologiaa ikäihmisten palveluissa.

Myös Helsingin tällä hetkellä hyvinkin haastava työttömyystilanne tulee lisäämään sotepe-palveluiden tarvetta. Helsinkiläisistä lapsista ja nuorista suurin osa on tyytyväisiä elämäänsä. Kuitenkin osa nuorista elää erittäin haastavissa elämäntilanteissa. Ennaltaehkäisevä työ nuorten kanssa onkin yksi meidän tärkeimmistä tehtävistämme. Yksin nuoret eivät selviä. He tarvitsevat turvallisia aikuisia, toimivaa yhteistyötä viranomaisten, järjestöjen ja perheiden välillä.

Huumeiden käyttö ja siihen liittyvät haitat ja lieveilmiöt ovat valitettavasti lisääntyneet Helsingissä. Tämä kertoo karulla tavalla sen, miksi meidän tuleekin vahvistaa matalan kynnyksen palveluita. Me kohdennamme varhaista tukea huumeiden käytön ehkäisyyn ja haittojen hoitoon. Näiden lisäksi vieroitukseen ja kuntoutukseen pääseminen oikea-aikaisesti on jatkossakin tärkeää. Me luomme päihdestrategian yhteistyössä kaupungin muiden toimialojen kanssa. On hälyttävää, että Suomi on Euroopan kärkimaa alle 25vuotiaiden huumekuolemissa. Tämän vuoksi me toteutamme toimenpideohjelman huumekuolemien ehkäisemiseksi.

Asunnottomuuden poistamiseksi me olemme Helsingissä tehneet pitkäjänteistä työtä, ja me tulemme jatkamaan tätä työtä. Hätämajoitus on tärkeä osa palveluvalikoimaamme, mutta näiden paikkojen lisääminen ei ole pitkäjänteinen ratkaisu. Toteutamme asunnottomuuden poistamisen kaupunkitasoista ohjelmaa, asunnottomuuden poistamisen hankkeen toimenpiteitä ja kehitämme asunnottomien palveluja. Ihmiset tarvitsevat oman pysyvän kodin. Päihde- ja mielenterveysongelmista toipuminen voi aidosti alkaa vasta silloin, kun ihmisillä on oma turvallinen paikka asua.

Palvelustrategiaan kirjattuja tärkeitä tavoitteita tai toimenpiteitä ei voi toteuttaa ilman vastuullista ja vaikuttavaa varojen käyttöä. Julkisen talouden tasapainottamiseen kohdistuu paineita. Tiukkeneva talous tuo palvelujen järjestämiseen haasteita ja edellyttää toiminnallisia muutoksia. Samalla meidän tulee kuitenkin järjestää palvelut laadukkaasti, oikea-aikaisesti ja kustannusvaikuttavimmalla tavalla. Tämän vuoksi onkin välttämätöntä, että Helsinki jatkaa aktiivista vaikuttamistyötä, jotta voimme turvata valtion rahoituksen kohtuullisen ja oikeudenmukaisen tason.

Meidän tulee huolehtia helsinkiläisten hyvien ja laadukkaiden palvelujen saatavuudesta, ja siksi pidänkin tärkeänä, että jatkossakin hyödynnämme oman palvelutuotannon lisäksi yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Näiden kumppanuuksien kehittämistä yhteistyössä eri palveluntuottajien kanssa tuleekin tehdä läpi strategiakauden. Korostamme katkeamattomien palvelupolkujen ja hoidon jatkuvuuden varmistamista tiiviillä yhteistyöllä palveluntuottajien kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Strategia ei hoida ketään tai pidä huolta helsinkiläisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Sen tekee ihmiset. Toimialalla työskentelee 15 000 oman alansa osaajaa yli 300 toimipisteessä. Ilman osaavaa ja hyvinvoivaa henkilöstöä meillä ei ole tarjota palveluita helsinkiläisille. Sen vuoksi onkin tärkeää, että pidämme huolta henkilöstön työkyvystä ja tarjoamme kehittymisen mahdollisuuksia niin itsensä kuin myös osaamisen kehittämiseen. Me haluamme pitää kiinni osaajistamme ja siksi panostamme myös urapolkujen edistämiseen. Tarjoamme henkilöstölle kielikoulutusta, jotta palveluja saa jatkossakin suomeksi ja ruotsiksi ja mahdollisuuksien mukaan myös muilla kielillä.

Pelastustoimen osalta pidän todella tärkeänä sitä, että Helsingistä löytyy jatkossakin pelastajia läheltä. Siksi jatkammekin aktiivista edunvalvontaa, jotta Helsingin Pelastuskoululle saataisiin valtiolta vakituinen rahoitus. Tässä epävarmassa maailmantilanteessa, jossa me nyt elämme, turvallisuuden ja varautumisen roolia ei voi korostaa liikaa. Siksi on keskeistä, että me huolehdimme huoltovarmuudesta, riittävästä osaamisesta sekä välineistöstä niin, että voimme varmistaa helsinkiläisille välttämättömät palvelut kaikissa olosuhteissa ja turvallisuustilanteissa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Strategia ei saa jäädä pelkäksi sanahelinäksi, vaan sen tehtävänä on ohjata toimintaa tulevan neljän vuoden aikana. Siksi onkin tärkeää, että palvelustrategian toteutumista seurataan niin strategiakauden aikana kuin myös strategiakauden loppupuolella.

Lopuksi haluan vielä osoittaa kiitokseni viranhaltijoille, palvelustrategian neuvotteluissa mukana olleille sekä lautakunnalle hyvästä yhteistyöstä. Tätä strategiaa ei ole kirjoitettu siksi, että voimme vain listata asioita, joita pidämme tärkeinä, vaan siksi, että helsinkiläisille pitää olla jatkossakin tarjolla hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Hyvinvoivat helsinkiläiset luovat hyvinvoivan Helsingin.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun käsittelemme sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palvelustrategiaa, on tärkeää tarkastella sitä ennen kaikkea talouden ja järjestämisvastuun näkökulmasta. Helsinki vastaa näistä palveluista poikkeuksellisessa asemassa, itsenäisesti, mutta hyvinvointialueisiin rinnastettavana toimijana. Tämä asema antaa kaupungille mahdollisuuden tehdä omiin tarpeisiin sopivia ratkaisuja, mutta samalla se asettaa korkeat vaatimukset talouden ohjaukselle, johtamiselle ja kokonaisuuden hallinnalle.

Palvelustrategia lähtee realistisesta ja rehellisestä tilannekuvasta. Palvelutarve kasvaa väestönkasvun, ikääntymisen ja monimutkaistuvien asiakastarpeiden myötä. Samalla Helsingin väestön monimuotoisuus ja alueelliset erot lisäävät tarvetta kohdentaa palveluja entistä tarkemmin. Näihin haasteisiin vastataan tilanteessa, jossa valtion rahoituksen kasvu on epävarmaa, eikä vastaa palvelutarpeen kehitystä. Lisäksi lainsäädäntö tuo uusia velvoitteita ja odotuksia ilman, että rahoitus kasvaa samassa suhteessa. Tämä kokonaisuus edellyttää talouspolitiikalta realismia ja päätöksenteolta priorisointikykyä. Ärade fullmäktige.

Ur Samlingspartiets perspektiv är strategins centrala ekonomiska budskap tydligt. Tjänsterna måste organiseras så att varje euro producerar så mycket välbefinnande som möjligt för Helsingforsborna. Det betyder inte att spara till varje pris. Det innebär att hitta effektiva lösningar. Det kräver en stark roll som organisatör av tjänster och mod att kritiskt granska verksamhetsmetoder, strukturer och kostnader. Vi måste våga fråga oss vilka åtgärder som verkligen förbättrar tjänsternas kvalitet och tillgänglighet, och vilka som upprätthåller strukturer utan tillräckligt nytta.

Tämä näkyy myös strategian konkreettisissa tavoitteissa. Kiireettömään hoitoon pääsyn määräajan asettaminen 14 vuorokauteen on merkittävä linjaus, joka parantaa palvelujen vaikuttavuutta, mutta edellyttää samalla toiminnan tehostamista ja resurssien oikeaa kohdentamista. Omalääkärimallin edistäminen tukee hoidon jatkuvuutta ja vähentää päällekkäistä työtä, mikä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua.

On erityisen tärkeää, että strategia painottaa kustannusvaikuttavuutta eikä pelkkää kustannusten hallintaa. Varhaiset ja ennaltaehkäisevät palvelut eivät ole vain inhimillisesti järkeviä, vaan myös taloudellisesti välttämättömiä. Kun panostamme oikea-aikaiseen tukeen, ehkäisemme ongelmien kasautumista ja vähennämme raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta myöhemmin. Tämä koskee mielenterveyspalveluja ja päihdepalveluja, joissa Helsingin huumetilanne edellyttää määrätietoisia vaikuttavia toimia, sekä ikääntyneiden palveluja, joissa kustannusten kasvu on ollut nopeaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Strategiassa korostuu myös monituottajuuden määrätietoinen ja hallittu hyödyntäminen. Kokoomus pitää tätä keskeisenä edellytyksenä kestävälle ja toimivalle palvelujärjestelmälle. Julkinen sektori ei yksin pysty vastaamaan kasvaviin ja monimuotoisiin palvelutarpeisiin, eikä sen tarvitsekaan. Yksityiset palveluntuottajat ja järjestöt ovat Helsingissä keskeisiä kumppaneita, joilla on merkittävä rooli palvelujen saatavuuden, joustavuuden ja vaikuttavuuden parantamisessa.

Det är viktigt att staden agerar som en stark och kompetent organisatör som bygger upp servicepaket i samarbete med olika aktörer. Partnerskapet måste vara långsiktigt, förutsägbart och baserat på ömsesidigt förtroende. När den offentliga, privata och tredje sektorn samarbetar genuint kan parternas styrkor utnyttjas och tjänster utvecklas på ett kundorienterat och kostnadseffektivt sätt. Monituottajuus ei ole itseisarvo, vaan väline parempaan vaikuttavuuteen ja taloudelliseen kestävyyteen. Oikein toteutettuna se lisää valinnan mahdollisuuksia, lyhentää odotusaikoja ja tukee innovatiivisten toimintamallien käyttöönottoa, samalla kun kaupunki turvaa lakisääteisen omatuotannon ja huolehtii palvelujen laadusta ja yhdenvertaisuudesta. Talouden näkökulmasta tämä tarkoittaa parempaa markkinatiedon hyödyntämistä, tuotantotapojen systemaattista vertailua ja päätöksentekoa tiedon, ei oletusten pohjalta. Strategian linjaus tuotantotapa-analyyseista ja vaikuttavuuden mittaamisesta on tässä suhteessa oikea, mutta sen onnistuminen riippuu siitä, kuinka johdonmukaisesti näitä periaatteita noudatetaan arjen päätöksenteossa. Talouden ohjaus ei saa jäädä vain talousarviotasolle, vaan sen on oltavaa osa jatkuvaa johtamista. Tässä myös tiivis ja toimiva yhteistyö HUSin kanssa on keskeistä, jotta perustason ja erikoissairaanhoidon kokonaisuus pysyy hallittuna ja kustannukset kehittyvät tasapainoisesti.

Henkilöstö on talouden näkökulmasta sekä suurin voimavara että merkittävin kustannuserä. Siksi henkilöstöpolitiikan on oltava pitkäjänteistä ja ennakoivaa. Työhyvinvointiin, johtamiseen ja osaamisen kehittämiseen panostaminen ei ole lisäkulu, vaan investointi, joka maksaa itsensä takaisin pienempinä sairauspoissaoloina, parempana työssä pysymisenä ja sujuvampana palvelutuotantona. Hyvinvoiva henkilöstö on myös edellytys sille, että muut strategiset tavoitteet voivat toteutua.

Hyvät valtuutetut.

On myös tärkeää todeta, että talouden tasapaino ei ole ristiriidassa laadukkaiden palvelujen kanssa. Päinvastoin. Ilman taloudellista kestävyyttä ei ole mahdollista turvata palveluja pitkällä aikavälillä eikä varautua yllättäviin kriiseihin tai kustannuspaineisiin. Strategian linjaus siitä, että toimintaa sopeutetaan rahoituksen reunaehtoihin vaikuttavuutta parantaen, on kokoomuksen mielestä vastuullinen ja välttämätön. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös sitoutuminen asunnottomuuden poistamiseen vuoteen 2030 mennessä. Asunnottomuuden vähentäminen on paitsi sosiaalisesti oikein, myös taloudellisesti järkevää.

Lopuksi haluan korostaa seurantaa ja arviointia. Strategian onnistuminen mitataan vasta arjessa. Mittareiden, arviointien ja läpinäkyvän raportoinnin on oltava aidosti osa johtamista ja päätöksentekoa, ei vain muodollinen velvoite. Vain näin voimme varmistaa, että suunta on oikea ja että tarvittavat korjausliikkeet tehdään ajoissa.

Ärade ordförande.

Vi anser att servicestrategin skapar en ekonomiskt hållbar och realistisk ram för att organisera social...

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Tiivistän kiitoksiin, koska tänään on todellakin kiitoksen aika.

Lääkäripäivät ovat tänään jakaneet erikoistuvien lääkäreiden parhaimmat koulutuspaikat. Ja Juha Jolkkonen, meillä on Viiskulman terveyskeskus. Ja Risto Rautava, meillä on Meilahden sairaalan päivystyspoliklinikka. Eli meillä tehdään todella hyvää työtä sotessa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Sosiaalidemokraattinen valtuustoryhmä on tyytyväinen voidessaan kannattaa sosiaali-, terveys- ja pelastuksen palvelustrategian hyväksymistä, jonka eteen on tehty paljon töitä. Sen lähtökohtana on taata, että Helsinki kykenee vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaidensa palvelutarpeeseen. Jos mietimme oikeasti tätä strategiaa, niin helsinkiläisille tärkeintä on palvelulupaus. Muut kirjaukset ovat meille päättäjille seurattavia ja huolehdittava siitä, että ne toteutuvat. Meille SDP:n edustajille on julkisten palveluiden saatavuus juuri se, mitä eniten painotamme. Unohtamatta sitä, minkä valtiovarainministeri raamiksi on asettanut.

Sote-palvelulupaukset ovat asiakaslähtöisiä. Kaupunkilaisten täytyy voida luottaa, että nämä asiat toteutuvat. Nopea hoitoon pääsy. Asetimme lääkärille ja hoitajalle pääsyn määräajaksi 14 vuorokautta. Puramme hoitojonoja erityisesti alueilla, joilla ne ovat pisimmät. Jokainen kohdataan yksilöllisesti ja ilman syrjintää. Hoitoja koordinoi hoitovastaava tai oma työntekijä. Käytössä on entistä helpommat digitaaliset palvelut sekä mahdollisuus asioida muilla tavoin. Jotta nämä kaikki voi toteutua, olemme strategiassa kiinnittäneet huomiota toimivaan palveluverkkoon. Kehitämme sitä olemassa olevan rakenteen pohjalta turvaten palveluiden saatavuuden koko kaupungissa. Palveluiden valikossa on kiinnitetty erityisesti huomiota niihin ilmiöihin, joiden uskotaan vaikuttavan tulevina vuosina palveluiden kysyntään ja saatavuuteen. Periaatteessa voidaan todeta, että helsinkiläiset voivat hyvin, kun katsotaan kansantautien lukumäärän esiintyvyyttä. Mutta kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Ongelmia on.

Kuten tiedämme, Helsingin väkiluku kasvaa koko ajan. Tämä lisää painetta palveluiden saatavuuteen, sillä resurssit eivät kasva samassa mittakaavassa kuin tarpeet. Kaupungin edunvalvonnassa on siksi tärkeää kiinnittää erityistä huomiota rahoituksen riittävyyteen ja palvelujärjestelmän kestävyyteen. Helsingin asukasrakenne on monimuotoinen ja poikkeaa monin tavoin muusta maasta. Väestökehitys näkyy samanaikaisesti eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden muutoksina. Kaupunki on keskimäärin nuorempi ja koulutetumpi, mutta samalla myös ikääntyvän väestön osuus kasvaa. Tämä tarkoittaa kasvavaa tarvetta erilaisille palveluille, mukaan lukien hoiva- ja tukipalvelut.

Ymmärrämme, että omaishoitajat ovat kaupungin voimavara, jota pitää tukea. Meidän tulee tukea heidän jaksamistaan varmistamalla joustavia mahdollisuuksia vapaa-päiviin, monipuolistamalla tarjottavia palveluja. Kokonaisuudessaan Helsingin on pakko varmistaa, että palveluasumista, ympärivuorokautista hoitoa vaativille on riittävästi paikkoja suhteessa vanhusten tarpeeseen. Ongelmaa ei poisteta työntämällä se syrjään.

Emme unohda lapsiperheitä ja heille tarvittavaa tukea. Edistämme keinoja, joilla tavoitamme riskiryhmässä olevia lapsiperheitä ja vahvistamme kotiin vietäviä palveluita arvioiden samalla niiden vaikuttavuutta.

Päihteiden käyttö on nousussa, etenkin kovien huumeiden, ja niistä seuranneet huumekuolemat ovat suuri huolenaihe. Tavoitteemme on päihdehaittojen ennaltaehkäisy. Kohdistamme tehostettua tukea huumeiden käytön ja haittojen hoitoon. Laadimme myös kaupunkitasoisen päihdestrategian yhteistyössä muiden toimialojen kanssa. Toteutamme toimenpideohjelman huumekuolemien ehkäisemiseksi.

Monen, etenkin nuoren, mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, joka on johtanut osastojaksoihin, ja myös avopuoli on tukossa. Tähän on reagoitava panostamalla muun muassa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden palveluketjujen toimivuuteen. Hoidon on voitava jatkua suoraan ilman keskeytymistä siirryttäessä lasten mielenterveyspalveluista nuorten mielenterveyspalveluihin. Mutta meidän pitää varmistaa kaikissa ikäryhmissä myös vaikeimpien mielenterveyden häiriöiden asiantunteva ja oikea-aikainen psykiatrinen hoito.

Nämä saattavat tuntua mahdottomilta, mutta tässä tehtävässä meitä auttaa osaava henkilökunta. SDP:lle oli erittäin tärkeää kuulla työntekijöitä. Tähän tarvitaan strategia, jossa työnantajapolitiikka on ehdotonta. Johtaminen, rekrytointi, osaamisen kehittäminen ja ennen kaikkea varmistamalla kilpailukykyisen palkkauksen kaikissa tehtävissä ja heidät palkataan toistaiseksi voimassa oleviin tehtäviin.

Pelastustoimi on todellakin osa turvallisuutta. Erityisesti teemme edunvalvontaa vakituisen rahoituksen turvaamiseksi.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Erilaiset viime vuosien kriisit ovat olleet ongelmia kaikille, ja helsinkiläisten täytyy luottaa julkisiin peruspalveluihin, jotta kaupunki vahvistuu. Kiitämme valtuustoryhmiä onnistuneista neuvotteluista tämän palvelustrategian osalta.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä palvelustrategia koskee lapsiperheitä, iäkkäitä ja heikommassa asemassa olevia, mutta myös tavallisia työssäkäyviä sekä niitä, jotka kamppailevat byrokratian tai tiedon puutteen kanssa eivätkä löydä tarvitsemiaan palveluita. Palvelustrategia antaa hyvät suuntaviivat sille, mihin Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluissa seuraavien vuosien aikana keskitytään. Kiitän viranhaltijoita ja muita lautakuntaryhmiä perinpohjaisista keskusteluista ja 74 yksimielisesti hyväksytystä muutoksesta lautakunnassa. Helsinki ikääntyy vauhdilla, jolloin keskeisenä haasteena on se, miten pystymme tarjoamaan palvelut inhimillisesti toimintakyvyn hiipuessa.

Kaupunkistrategiassa ja nyt myös palvelustrategiassa on kirjattuna tärkeä tavoite omalääkärin varmistamisesta jokaiselle ikääntyneelle ja paljon palveluita tarvitsevalle. Lautakunta halusi korostaa sitä, että sujuva pääsy ympärivuorokautiseen hoitoon on varmistettava, kun tarve sitä vaatii.

Palveluasumisen paikkojen riittävyys suhteessa ikääntyneiden määrän kasvuun ja palvelun tarpeeseen nähden on varmistettava.

On tärkeää, että ikääntyneen ei tarvitse olla yksin kotona oman tahtonsa vastaisesti silloin, kun elämä on yksinäistä, pelottavaa eikä oman kodin tai sängyn ulkopuolelle pääse liikkumaan. Ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen toimintatapoja on kehitettävä ja paikkamääriä lisättävä, jotta pystymme vastaamaan kasvavaan tarpeeseen eikä kodista tule ahdistavaa vankilaa elämän loppusuoralle.

Helsingin kuntapolitiikassa on jo pitkään korostettu, että taloudellisesti ja inhimillisesti järkevintä on ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisy ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa toimiminen, hoitaminen ja tukeminen. On tärkeää, että palvelustrategiassa on nyt aikaisempaa enemmän tunnistettu se, että lapsiperheiden kotiin vietäviä palveluita on tarpeen lisätä ja vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden varhaisen vaiheen tukea. Lastensuojelun menot ylittävät budjetoidun joka vuosi miljoonilla. Nämä palvelut ovat viimesijaisia ja välttämättömiä. Inhimillisempää olisi kuitenkin panostaa nuo miljoonat ongelmien kärjistymisen ennaltaehkäisyyn.

Pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys ja asunnottomuus ovat kääntyneet Helsingissä kasvuun, ja tämä näkyy myös lisääntyneenä palvelun tarpeena.

Asunnottomuuden ehkäisemiseen ja hätämajoituksen kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Mielenterveyden ja päihteiden käytön osalta tilanne on huonompi meillä kuin muualla maassa. Kaupunkilaiset ovat löytäneet matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita tarjoavat Mieppi-asemat, ja näitä on suunnitelmissa lisätä sekä kohdentaa aikaisempaa enemmän myös nuorille. Lisäksi jatkamme terapiatakuun toteuttamista. Tämän rinnalla meidän on varmistettava, että mielenterveyden hoitoa saa katkeamatta myös silloin, kun kevyet palvelut eivät riitä. Kiinnitämme palvelustrategiassa erityistä huomiota osastohoidon paikkojen riittävyyteen ja varmistamme, että paikkojen määrän kasvu vastaa väestömäärän kasvua ja palvelun tarvetta.

Huumeongelma kasvaa Helsingissä ja poikkeaa valtakunnallisesta tilanteesta. Vieroitus- ja katkaisuhoitoon pääsyä helpotetaan ja toisaalta panostetaan huumeiden käytön ehkäisyyn ja haittojen minimoimiseen, muun muassa valmistelemalla neljännen Symppiksen avaaminen. Olisi tärkeää, että erilaiset riskiryhmät tunnistetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja palveluita tarjotaan ennen syrjäytymis- ja päihdekierteen alkamista. Palvelustrategiassa viisaasti todetaan: ”Varhaisen vaiheen ennaltaehkäisevä ja asiakaslähtöisesti järjestetty tuki ehkäisee kalliimpien viimesijaisten ja raskaampien palveluiden tarvetta.” Tässä tarvitaan myös vahvaa yhteistyötä kasvatuksen ja koulutuksen sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialojen kanssa.

Rahapula haastaa omia palveluitamme. Samaan aikaan palveluitamme täydentävien järjestöjen toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet, kun valtio on leikannut niiden rahoitusta. Järjestöjen merkitys sotepe-lautakunnassa on tunnistettu ja palvelustrategiaan kirjattiinkin, että tiivistämme yhteistyötä sotejärjestöjen kanssa ja varmistamme, että yhteistyön edellytykset ovat kunnossa. Meidän on löydettävä uusia keinoja tukea helsinkiläisten kannalta tärkeitä järjestöjä ja varmistettava niiden tarjoamien ennaltaehkäisevien työmuotojen sekä kriisityön saumaton jatkuminen.

Yksikään strategia ei toteudu, jos ihmiset sen toteuttamisen takana uupuvat. Palvelustrategiaan on kirjattu useita lisäyksiä, jotka toteutuessaan voivat parantaa henkilöstön hyvinvointia ja työssä viihtymistä. Sotepe-toimialalla palkataan työntekijöitä ensisijaisesti toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Panostamme työnohjaukseen ja työssäoppimiseen sekä huolehdimme siitä, että henkilöstöllä on aikaa, tukea ja välineitä kehittää osaamistaan. Toimialalla on tunnistettu henkilöstön asiantuntemus palveluiden toteuttamisessa ja siksi parannamme sen mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja toiminnan kehittämiseen. Tavoitteena on pysyvä ja hyvinvoiva henkilökunta, joka on sitoutunut toimimaan helsinkiläisten parhaaksi.

Tämä palvelustrategia on onnistunut vain, jos se näkyy ihmisten arjessa lyhyempinä jonoina, toimivampina palvelupolkuina ja kokemuksena siitä, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee. Strategia ei saa jäädä paperiksi, vaan sitä on seurattava ja arvioitava asiantuntemukseen ja tutkimukseen pohjautuvilla mittareilla. Sujuvasti toimivat, inhimillisesti ja laadukkaasti toteutetut sosiaali- ja terveyspalvelut ovat avainasemassa siinä, että meillä on Helsinki, josta voimme olla ylpeitä.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa palvelustrategian hyväksymistä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Meistä jokaisella on varmasti muistikuvia siitä, kuinka meille peruskoulussa opetettiin, että Suomi on hyvinvointivaltio. Täällä kaikki saavat tarvitsemaansa hoitoa ja yhteiskunta tukee tarpeen vaatiessa. Suomessa panostetaan tasaarvoisiin mahdollisuuksiin ja terveydenhuoltoon eikä ketään jätetä yksin. Jokainen on tärkeä.

Kuitenkin viimeistään aikuisuuden kynnyksellä osa meistä joutuu joko oman tai lähipiirissä kohtaamiensa tapausten vuoksi huomaamaan, että tämä ei ehkä ihan pidäkään paikkaansa. Esimerkiksi oman terveyden hoitamisesta tai vaikkapa vieroitukseen hakeutumisesta saattaa koitua lasku, jota ei ole varaa maksaa. Tai kämppä lähtee alta ja hätämajoituksessa ei olekaan tilaa. Vanhukset kärsivät yksinäisyydestä kodeissaan, sukupuolivähemmistöihin kuuluvat pelkäävät syrjintää mennessään lääkäriin, mielenterveysongelmien eskaloituessa osastolle ei aina mahdukaan. Saamme jatkuvasti lukea tämänkaltaisia tarinoita uutisista ja kaupunkilaisten yhteydenotoista. Hyvät valtuutetut.

Tämän koetun todellisuuden ja meille koulussa opetetun välinen ristiriita aiheuttaa aiheellista pettymystä päättäjiin. Se voi herättää arvottomuuden tunteita, kuten: Jos jokainen kerran on tärkeä, niin miksi minä en ole avunsaannin arvoinen? Entä jos lapsillani tai ikääntyvillä vanhemmillani on ongelmia, joihin on vaikea löytää tukea? Miksi ongelmat periytyvät sukupolvelta toiselle, jos kerran yhteiskunta pitää kaikista huolta? Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala on osaltaan tämän ristiriidan purkamisen ytimessä. Me Vasemmistoliitossa uskomme tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ja tasaarvoiseen kaupunkiin. Me uskomme, että jokaisella on yhtäläinen oikeus voida hyvin. Ja jokaisella me tarkoitamme myös heitä, joiden elämässä on ollut takaiskuja. Jokainen pitää sisällään aivan kaikki riippumatta iästä, sukupuolesta, toimintakyvystä, vähemmistöasemasta tai siitä, kuinka paljon veroeuroja kukakin tuottaa. Siksi olemme iloisia, että uudessa palvelustrategiassa on useita tätä tavoitetta tukevia asioita.

Psykiatristen osastopaikkojen riittävyyteen kiinnitetään erityistä huomiota strategiakauden aikana ja niiden määrän kasvu sidotaan Helsingin väestönkasvuun. Mielenterveyspalveluihin pääseminen varmistetaan myös päihteiden käyttäjille. Palvelulupauksessa luvataan, että jokainen kohdataan yksilöllisesti ja ilman syrjintää. Perusterveydenhuoltoon pääsy paranee. Päihdepalveluissa hyödynnetään ja kokeillaan myös uusia hoitomuotoja. Neljännen Symppiksen perustamista aletaan valmistella. Varmistamme palvelutarpeen mukaisen määrän hätämajoituspaikkoja. Panostamme sosiaalija terveydenhuollon sekä pelastustoimen työntekijöiden saatavuuteen ja pysyvyyteen muun muassa panostamalla työhyvinvointiin. Neuvola- ja perhepalveluissa panostamme varhaisen tuen tunnistamiseen ja asiakkaan kulttuuritaustan huomioivaan työotteeseen. Varmistamme, että oikeudettomassa asemassa olevat ihmiset saavat jatkossakin sosiaali- ja terveyspalveluita Helsingissä.

Hyvät valtuutetut.

Nämä eivät ole pieniä asioita. Nämä strategiaan kirjatut kohdat voivat parhaimmillaan olla tuottamassa kaupunkilaisten elämään käännekohtia, joista suunta kääntyy parempaan päin tai estää suurempien kriisien syntymisen. Nämä eivät myöskään ole asioita, jotka koskevat vain jotakin pientä marginaalista ryhmää kaupunkilaisista. Nopea lääkärin tai hoitajan vastaanotolle pääsy on tärkeä kaikille kaupunkilaisille. Sen määräajaksi on nyt tässä strategiassa asetettu 14 vuorokautta.

Hyvät valtuutetut.

Tässäkin salissa olen kuullut useista puolueista huolta siitä, kuinka päihteiden käyttö ja huono-osaisuus näkyvät kaupungin katukuvassa. Kun osa kaupunkilaisista voi huonosti, vaikuttaa välillisesti koko kaupungin ilmapiiriin ja turvallisuuden tunteen kokemuksiin. Tämä on hyvä esimerkki ongelmasta, jota ei voi ratkaista ilman yhteistä poliittista tahtotilaa. Tässä ovat aiemmin mainitut Symppis-päiväkeskukset ja mielenterveyspalvelut keskeisessä roolissa. Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kun huolehdimme kaupunkilaisten hyvinvoinnista, on ehdottoman tärkeää, että tunnistamme myös ne tilanteet, joista löytyy kipupisteitä ja parannettavaa. Tasa-arvoa ja sen tuottamaa hyvinvointia ei voi koskaan olla liikaa. Nyt neuvoteltu palvelustrategia antaa meille hyvän lähtökohdan palveluiden kehittämiselle entistä toimivimmiksi.

Vasemmistoliitto kannattaa strategian hyväksymistä.

Tack, ordförande.

Ärade ordförande, hyvät valtuutetut, bästa helsingforsare.

Helsingfors är inte vilket välfärdsområde som helst. Vi ser här, i motsats till många andra områden, en stark tillväxt med både en snabbt växande befolkning och en växande mångfald, vilka berikar oss, men också ställer höga krav på hur vi organiserar våra tjänster. I Helsingfors ser vi också jämförelsevis stora skillnader i hälsa och välmående mellan olika befolkningsgrupper i alla ålderskategorier. Vi har tyvärr också storstadsrelaterad specialproblematik, vilket syns i att psykisk ohälsa, missbruk och social utsatthet är mer utbredda här än i landet i genomsnitt. Samtidigt är finanserna under press. Vi måste vara realistiska och inse att välfärdsområdesbudgeten sannolikt inte kommer att växa i takt med behoven under de kommande åren. Därför är en tydlig, ansvarsfull och värdebaserad servicestrategi mycket väsentlig.

RKP:lle on keskeistä, että kaupunki antaa tilaa erilaisille palveluntuottajille, mutta kantaa samalla täyden järjestämis- ja valvontavastuunsa riippumatta siitä, miten palvelut tuotetaan. Palvelujen tulee olla yhdenvertaisia ja helposti saavutettavia molemmilla kansalliskielillä, riittäviä kaikille helsinkiläisille sekä samalla kustannustehokkaita. Strategian sisällön osalta haluamme erityisesti nostaa esiin omalääkärimallin tärkeänä askeleena kohti parempaa hoidon jatkuvuutta ja turvallisempia hoitosuhteita erityisesti asiakkaille, joilla on toistuvia tai pitkäaikaisia hoidon tarpeita. Tavoite enintään 14 vuorokauden odotusajasta sekä hoitajalle että lääkärille on kunnianhimoinen, mutta välttämätön. Oikea-aikainen hoitoon pääsy on ratkaisevan tärkeää sekä yksilön terveyden että järjestelmän kestävyyden kannalta.

RKP pitää myönteisenä myös sitä, että strategia mahdollistaa digitalisaation ja tekoälyratkaisujen aktiivisen ja vastuullisen hyödyntämisen. Oikein käytettyinä ne voivat parantaa saavutettavuutta, sujuvoittaa prosesseja ja tehostaa resurssien käyttöä laadusta ja potilasturvallisuudesta tinkimättä. Teknologian tulee tukea sekä asiakkaita että henkilöstöä eikä missään tapauksessa korvata inhimillistä kohtaamista silloin, kun sitä tarvitaan.

Vi i SFP är också mycket nöjda med de tydliga skrivningarna om stöd för föräldraskapet, om sammanhängande vårdkedjor inom psykiatrin och om intensifierade insatser för att förebygga drogmissbruk och behandla dess konsekvenser. Det här är områden där brister i servicen snabbt får mycket allvarliga följder både för individer och för samhället i stort. Här krävs långsiktighet, samarbete och mod att satsa förebyggande. Vi vill särskilt betona att strategin tydligt slår fast att även papperslösa personer omfattas av socialoch hälsovårdstjänster. Det är en fråga om mänsklig värdighet, folkhälsa och grundläggande rättigheter. Ett samhälle som lämnar människor helt utanför vård och stöd skapar individuella, sociala och ekonomiska problem på sikt. Olemme siis RKP:n ryhmässä tyytyväisiä tähän palvelustrategiaan kokonaisuutena. Haluaisimme kuitenkin tehdä pienen lisäyksen, jonka takia olen laittanut järjestelmään ponnen, joka kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän kaupungin mahdollisuutta toimia aktiivisesti pääkaupunkiseudulla alueellisen yhteistyön syventämiseksi kaikkein haavoittuvimmille ryhmille suunnattujen mielenterveyspalvelujen osalta erityisesti niiden ryhmien kohdalla, joissa potilaiden määrä on pieni, mikä on usein tilanne ruotsinkielisen väestön keskuudessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää pitkäaikaisesti ja monimuotoisesti haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, jotta mielenterveyspalvelut muodostavat yhtenäisiä ja toimivia hoitoketjuja yli kuntien ja organisaatioiden rajojen.

Vi vill alltså med denna hemställningskläm säkerställa att staden klarar av att erbjuda likvärdiga tjänster för bägge språkgrupperna och tryggar vården, speciellt för utsatta grupper med ett litet antal patienter, vilket de svenskspråkiga ofta utgör, genom ett aktivt arbete för ett starkare regionalt samarbete inom huvudstadsregionen.

Lopuksi haluan korostaa, että mikään strategia ei toteudu ilman ihmisiä, jotka vievät sen käytäntöön. Siksi panostukset henkilöstön hyvinvointiin, kehittymismahdollisuuksiin, selkeisiin urapolkuihin, kilpailukykyiseen palkkaukseen ja hyvään johtamiseen ovat täysin ratkaisevia. Aikana, jolloin henkilöstöpula pahenee, tätä ei tule nähdä kustannuksena. Se on investointi tulevaan hyvinvointiimme.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kävin viime viikolla työlounaalla. Helsinkiläinen lounaskaverini oli samana aamuna käynyt terveysasemalla ja kysynyt lääkäriltä, mitä tämä ajattelee omalääkärimallista. Lääkäri piti mallia periaatteessa hyvänä, mutta totesi perään, että lääkärien suuri vaihtuvuus tekee mallin hyödyistä rajallisia. Tämä keskustelu kiteyttää jotain myös käsiteltävästä sotepe-palvelustrategiasta. Strategia sisältää paljon oikeansuuntaisia tavoitteita, mutta mikään niistä ei ole yksin hopealuoti. Omalääkärimalli on hyvä ja kannatettava. Monella meistä on siitä myös aiempia hyviä kokemuksia Helsingistä parinkymmenen vuoden takaa. Mutta ilman pysyvää, työhön sitoutunutta ja työssä viihtyvää henkilöstöä, toimivia tiimejä ja riittävää resurssointia, se ei lunasta siihen ladattuja odotuksia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä pelastustoimessa osaava henkilöstö on kaiken perusta. Opiskelijoiden työssäoppimisjaksoilta ja harjoitteluista syntyvät hyvät kokemukset, ammattitaitoinen opiskelijaohjaus ja tiivis yhteistyö sotepealan oppilaitosten kanssa ovat keskeisiä keinoja edistää henkilöstön saatavuutta. Mahdollisuus opiskella työn ohessa ja kehittyä ammatillisesti tukee työssä jaksamista ja näkyy suoraan palveluiden laadulla.

Vi vet att tidig identifiering av problemen och förebyggande åtgärder minskar behovet av mer omfattande och kostsamma insatser. Därför är det viktigt att hålla den maximala väntetiden till vård inte överstiger 14 dagar. Detsamma gäller socialtjänsterna. Hjälp måste ges i tid.

Eurostatin tuoreen, muistaakseni maanantaina julkaistun tilaston mukaan, Suomessa on EU-maiden suurin osuus alle 16-vuotiaita, jotka eivät vanhempiensa mukaan pääse tarvitsemaansa lääketieteelliseen hoitoon. Luottamus erityisesti perustason palveluihin on heikentynyt huolestuttavasti, ja yhä useampi helsinkiläinen vanhempi ottaa jo odotusaikana lapselleen yksityisen sairausvakuutuksen. Tämä kehitys on meidän mielestämme huolestuttava ja voi lisätä eriarvoisuutta.

Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin parantamisen on oltava Helsingin keskeinen tavoite. Neuvola- ja perhepalveluissa varhainen tuki on ratkaisevaa. Yhteistyön erityisesti päiväkotien ja koulujen kanssa on oltava tiivistä. Syntyvyys on historiallisen matalalla tasolla, ja monen helsinkiläisen lapsitoiveet jäävät kokonaan tai osittain toteutumatta. Taustalla on monia syitä, myös palveluiden saatavuus, laatu ja perheiden kokemus tuen puutteesta. Osa keskenmenon kokeneista tuntee jääneensä vaille tukea sekä keskenmenon hoidon aikana että raskauden päättymisen jälkeen. Osalle äideistä synnytyskokemus on ollut negatiivinen, ja monissa perheissä arki pienen vauvan kanssa on ollut liian kuormittavaa. Synnytyssalinkaan ei ole päästy tutustumaan paikan päälle. Näihin kokemuksiin on uskallettava tarttua kuuntelemalla perheitä ja kehittämällä palveluja heidän todellisista tarpeistaan käsin. On kysyttävä, mitkä ovat perheiden toiveet ja miten voisimme olla mahdollistamassa yhä useammalle helsinkiläiselle lapsitoiveiden toteutumisen. Arvoisa puheenjohtaja.

Inom mentalvårds- och missbrukarvården spelar lågtröskeltjänsterna en nyckelroll. Ensamhet, psykisk ohälsa och missbruksproblemen berör allt fler helsingforsare, oavsett ålder och bakgrund. Behovet av stöd i boendet är också akut. Hjälp måste ges i rätt tid och det är viktigt att närstående involveras i vården när det sker i enlighet med klientens vilja.

Ikääntyvien helsinkiläisten määrän kasvu ja muistisairauksien yleistyminen edellyttävät palvelujen joustavuutta. Muistisairaus on myös läheisten ja perheen sairaus. Työikäisenä sairastuneella muistisairaalla voi olla vielä pieniä jopa alle kouluikäisiä lapsia. Palveluiden mukautus on näissä tilanteissa välttämätöntä. Tukea tarvitsee sairastuneen ohella myös hänen läheisensä. Omaishoitajien jaksamisen tukeminen on välttämätöntä. Huoli-ilmoituksiin, tehdäänpä niitä nuoremmista tai vanhemmista helsinkiläisistä, tulee reagoida viivytyksettä ja löytää vaikeisiin tilanteisiin ratkaisuja.

Digitaalisuus ja tekoälyn hyödyntäminen tarjoavat uusia mahdollisuuksia palvelujen sujuvoittamiseen, hoidon tarpeen arviointiin ja henkilöstön työn tukemiseen. Erilaiset ajasta ja paikasta riippumattomat palvelut ovat tätä päivää, mutta samalla meidän on turvattava palvelut niille ihmisille, jotka eivät eri syistä voi tai kykene käyttämään digitaalisia palveluita.

Tillgången till tjänster på hinderfritt sätt ska garanteras för alla helsingforsare, både på svenska och på finska.

Arvoisa puheenjohtaja.

Keskustan valtuustoryhmä korostaa vielä tässä puheenvuoron lopussa demokraattisen ohjauksen merkitystä. Kaupunginvaltuusto ja valtuustoryhmät on otettava seuraavan sotepe-palvelustrategian valmisteluun mukaan. Kyse on palveluista, jotka koskettavat jokaista helsinkiläistä. Siksi valtuuston rooli ei pitäisi olla vain hyväksyä valmiita linjauksia, vaan meidän olisi pitänyt olla mukana myös määrittämässä suuntaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä sotepe-palvelustrategia ohjaa nyt seuraavia vuosia Helsingin asukkaiden kannalta kaikkein tärkeimmissä palveluissa. Olemme ainoa kunta Suomessa, joka vastaa itsenäisesti näiden palveluiden järjestämisestä hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Strategia tunnistaa tämä vastuun vakavuuden ja asettaa selkeän suunnan. Varmistamme, että helsinkiläiset saavat tarvitsemansa avun ajallaan vaikuttavasti ja kestävästi, oli kyseessä sitten neuvolaikäinen lapsi, ikääntyvä helsinkiläinen, mielenterveyden tukea tarvitseva nuori tai äkillinen onnettomuus keskellä yötä.

Strategian ytimessä on neljä keskeistä teemaa, jotka muodostavat selkärangan kaikelle tekemiselle. Ensinnäkin palvelujen saatavuus ja vaikuttavuus. Jokaisen helsinkiläisen on päästävä hoitoon nopeasti. Tavoitteena on, että perusterveydenhuollossa hoitoon pääsee 14 vuorokaudessa. Jonoja puretaan systemaattisesti ja hoidon jatkuvuus vahvistuu esimerkiksi omalääkärimallilla pitkäaikaissairailla. Ennaltaehkäisyyn panostetaan vahvasti, perheiden varhaista tukea, liikunnan palveluita, mielenterveyspalveluketjua tai huumeiden haittojen vähentämistä Symppis-toiminnan kautta. Ikäihmisten palvelut kehittyvät kodinomaisemmiksi, omaishoitajia tuetaan paremmin ja digitaalisia palveluja viedään eteenpäin asiakaslähtöisesti.

Toiseksi talouden ja toiminnan tasapaino. Meillä on velvollisuus käyttää veroeurot viisaasti. Strategia korostaa avopalvelujen vahvistamista, kustannusvaikuttavuutta, tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja monituottajuuden hyödyntämistä eli yhteistyötä järjestöjen, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Muutosohjelmaa seurataan tiiviisti, jotta talous pysyy hallinnassa ilman, että palvelut heikkenevät.

Kolmanneksi osaavan henkilöstön riittävyys. Ilman osaavia ja hyvinvoivia työntekijöitä mikään strategia ei toteudu. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että osaamiseen on laskettava myös viisas johtajuus. Osaavan ja riittävänkin henkilöstön voi turhauttaa täysin, jos työtä ei johdeta järkevään ja olennaiseen keskittyen. Moni hoitotyössä sanoo, että turha ja tarpeeton raportointi kuormittaa heitä liikaa tällä hetkellä.

Neljänneksi turvallisuus ja varautuminen. Pelastustoimi on keskeinen osa kokonaisuutta. Strategia varmistaa, että palvelut toimivat myös poikkeusoloissa helleaalloissa, myrskyissä tai muissa kriiseissä. Ensihoito, onnettomuuksien ehkäisy ja varautuminen ovat prioriteetteja kasvavassa kaupungissa.

Strategia ei ole irrallinen paperi. Se kytkeytyy suoraan kaupunkistrategiaan, hyvinvointisuunnitelmaan ja valtakunnallisiin linjauksiin. Se on laadittu kuullen asukkaita, henkilöstöä ja sidosryhmiä kyselyin, työpajoin ja kuulemisin. Seuranta on tiivistä. Tarvitsemme aitoa ja reilua tasavertaisuutta, emme yksinkertaistavia luokituksia Tampereen empatiataulun malliin. Tällaiset etuoikeuskehät voivat olla hyvää tarkoittavia, mutta ne sisältävät riskejä. Ne saattavat luoda luokitteluja, jotka eivät tee oikeutta yksilöiden tarpeille tai voivat johtaa tahattomaan syrjintään. Tuki ja hoitotoimet tulee kohdentaa yksilöllisen havaitun tarpeen mukaan, ei ryhmäjäsenyyksien perusteella ja näiden oletettujen identiteettien mukana tulevien lisäoletusten perusteella. Tasapuolisuus ei saa vaarantua. Oletettua syrjintää ei tule korjata tosiasiallisella syrjinnällä, koska näin luodaan vain kaunaa ja epäluottamusta päätöksentekoon.

Strategiamme tulee keskittyä kokonaisvaltaiseen tietoon perustuvaan ja ihmisarvoa kunnioittavaan lähestymistapaan, jossa empatia on sisäänrakennettu kaikkeen toimintaan ilman jäykkiä luokituksia. Näin varmistamme, että strategia edistää aitoa tasa-arvoa ja inhimillisyyttä. Itse strategia liikkuu ymmärrettävästi kovin ylätasolla. Ratkaisevaa on tietenkin se, miten asukkaita kohdellaan ja millaista palvelua he saavat. Keskeisessä roolissa on ihmiskuva. Vanhuksia ei saa nähdä vain kuluerinä, joista on mahdollisuuksien mukaan päästävä eroon, vaan arvokkaina ihmisinä. Tästä syystä esitämme pontta, jonka mukaan:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettäväksi mahdollisuutta varmistaa, että muistisairaiden ravinnosta ja syömisestä huolehtiminen on turvattu ja että saattohoitopäätöksissä ei ohiteta omaisia.

Hyvät valtuutetut.

Tämä strategia on lupaus helsinkiläisille. Me emme tingi laadukkaista, saavutettavista ja inhimillisistä palveluista, vaikka haasteita riittääkin. Jonot, henkilöstöpula, ikääntyvä väestö ja talouden paineet. Päinvastoin, juuri näihin haasteisiin yritämme vastata kohdennetusti ja tehokkaasti.

Kiitän lämpimästi kaikkia valmistelijoita, lautakuntaa, virkamiehiä ja erityisesti asukkaita, jotka ovat osallistuneet tähän työhön. Kristillisdemokraatit tukevat strategiaa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On hienoa, että valtuusto keskustelee tästä erityisen tärkeästä asiasta, sillä keskusteluissa ihmisten kanssa suurena huolena nousee esiin sosiaali- ja terveyspalvelut, erityisesti palveluiden saatavuus ja varsinkin hoitoon pääsy terveysasemilla. SDP on ajanut tätä nopeaa hoitoon pääsyä kautta aikojen, ja on hienoa, että tavoitteemme tästä 14 vuorokaudesta kiireettömässä hoidossa on nyt sitten otettu tähän strategiaan. Se on hyvä asia. Tätä kokonaisuutta pitää nyt sitten kaupunginhallituksessa myös seurata tiiviisti.

Kannan huolta ikääntyneiden sekä muistisairaiden tilanteesta. Ikääntyneiden ihmisten määrä kasvaa valtavasti ja samalla myös palvelutarve. Me kuulemme uutisista ja viranomaisten tiedoista, kuinka ikääntyneiden muistisairaiden etsintähälytysten määrä on kasvanut. Tästä haluaisin kuulla, miten vanhuspalveluiden tarpeeseen nyt sitten vastataan ja millaiset ennustelaskelmat siellä taustalla ovat.

Lasten ja nuorten terveyspalvelut, erityisesti mielenterveyspalvelut ja niiden saatavuus, aiheuttaa huolta. Siellä on puutteita. Edelleen meillä ajautuu myös lastensuojeluun lapsia lastensuojelulaitoksiin, joiden pitäisi saada psykiatrista hoitoa, oikeaa terapiaa, mutta sitä ei ole riittävästi tarjolla. Samoin tarvitaan erityisesti nuorille helposti saavutettavia erilaisia tuki- ja terapiapalveluita. Kolmas iso huoli liittyy huumeisiin ja huumevieroitukseen pääsyyn. Olin muutamien valtuutettujen kanssa tutustumassa päihteiden käyttäjien tilanteeseen A-klinikkasäätiön katupartiossa. Me jaoimme kassista voileipiä ja villasukkia ja samalla saimme näkymän tähän surulliseen todellisuuteen, joka on karu. Helsinki on parantanut otetta. Siitä kiitokset, että tämä on otettu laajasti nyt käsittelyyn ja tätä toimintaotetta pitää vahvistaa.

Neljäntenä nostan esiin työttömyyden. Työttömyys on räjähtänyt koko maassa ja myös Helsingissä. Työpaikan menettäminen, työttömyys, se on aina kriisi. Pitkäaikaistyöttömyys erityisesti on vakavaa ja vaurioittaa ihmisen elämää, ja näkyy heijastusvaikutukset koko perheessä ja koko yhteiskunnassa.

Pitkäaikaistyöttömyyden taustalla on usein sairauksia. Siellä on toimintakyvyn alenemista, ja monella on tarvetta sosiaalipalveluihin. Tästä syystä nyt, kun Helsingillä on sekä työvoimapalvelut että sosiaali- ja terveyspalvelut saman katon alla eli kaupungin vastuulla, niin nyt erityisesti tähän työvoimapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden saumattomaan yhteistyöhön pitää kiinnittää huolta. Pitää päästä nopeasti pitkäaikaistyöttömien ensinnäkin tilanteen kartoitukseen, terveydentilan kartoitukseen, kuntoutuskartoitukseen ja sitten myös sinne kuntoutukseen, jotta työkyky jälleen pystytään parhaalla mahdollisella tavalla palauttamaan.

Palveluiden laatu on suoraan yhteydessä työntekijöiden hyvinvointiin. Sen me kaikki tiedämme. Pysyvät kokoaikaiset työsuhteet sekä työn ja perheen yhteensovittaminen toimivien varhaiskasvatuspalveluiden kautta on ihan olennaista. Helsingin on pidettävä kiinni hyvästä työnantajaotteesta, Helsingin hengestä. Ja vielä lopuksi, se laadun varmistaminen lähtee hyvästä johtamisesta. Johtaminen ei synny itsestään. Kukaan ei synny hyväksi johtajaksi itsestään, vaan siihen pitää saada valmiuksia täydennyskoulutuksella organisaation ihan kaikilla tasoilla.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mä haluaisin nyt ihan palauttaa tämän strategian ikään kuin alkumetreilleen, että mietitään, mikä on strategia. Se on vastaus siihen, minkä takia me nimenomaan olemme olemassa, mihin me olemme menossa, mitkä on tulevaisuuden visiot ja minkä pohjalta, strategian pohjalta, laaditaan varsinainen toimenpideohjelma, ja se laaditaan operatiivisella tasolla. Ei sitä laadita strategiatasolla.

Sitten meidän pitäisi olla määritellyt mittarit ja ne askelmerkit, mitä niiden mittareiden kertomasta tuloksesta aiheutuu toimintatasolla. Mua häiritsee tässä se, että tämä on enemmänkin tämmöistä operatiivista toimintaluetteloa eikä suinkaan sitä varsinaista strategiaa kokonaisuudessaan. Sitten mä toivoisin, että tässä nämä yhteistyökumppanit ja kuntien yli menevä yhteistyö näkyisi selkeästi myös strategiatasolla, mutta mä palaan tähän vielä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sote- ja pelastuspalvelut ovat kaupunkilaisille todella tärkeitä, ja me demareissa haluamme, että ne ovat kaupunkilaisille saatavilla ja laadukkaita. Kuten tässä palvelustrategiassa todetaan, seuraavan kymmenen vuoden aikana ikääntyneiden määrä kasvaa valtavasti. Tämä tulee olemaan meille haaste. Kaupunkilaisille pitää löytyä paitsi toimivat perusterveydenhuollon palvelut, myös riittävästi ympärivuorokautista palveluasumista heille, jotka sitä tarvitsevat.

Olen moneen otteeseen puhunut tässä salissa ja neuvotteluissa siitä, että meidän pitää huolehtia siitä, että ei kukaan joudu elämään yksin ja peloissaan omassa kodissa, kun arjessa ei oikein enää pärjää. Edes tehostettu kotihoito ei välttämättä ole riittävä. Toivon, että Helsingin kaupunki toiminnassaan ja ratkaisuillaan pistää painoarvoa myös ikäihmisten turvallisuuden tunteelle ja elämän laatuun. Koti ei saa olla ikäihmiselle säilytyspaikka, missä vanhus on yksinäinen ja pelkää. On itsestään selvää, että myös vammaisille on oltava heille sopivat asumispalvelut. Tästä meidän päättäjien täytyy omalta osaltamme huolehtia.

Helsinkiläisille ikäihmisille on tarjolla asumispalveluja niin seniorikeskuksissa kuin yksityisen sektorin yksiköissä. Tänä päivänä puhutaan paljon myös yhteisöllisestä asumisesta, joka nousi esiin myös vihreiden ryhmäpuheenvuorossa. Meidän kaikkien on kuitenkin syytä muistaa, että yhteisöllinen asuminen ei sovi kaikille ikääntyneille. Yhteisöllisessä asumisessa yksiköissä esimerkiksi ei ole henkilökuntaa ympäri vuorokauden. Yhteisöllinen asuminen on hyvä palvelumuoto ja sopii hyvin niille, joiden hoidon ja hoivan tarve ei vielä ole niin suuri ja joilla toimintakyvyssä on vielä jäljellä riittävä määrä omatoimisuutta. Yhteisöllisestä asumisesta tulee olla turvattu polku tehostettuun ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, kun toimintakyky ei enää ole riittävä yhteisölliseen palveluasumiseen.

Seniorikeskushankkeista muun muassa Vuosaaren seniorikeskuksen toteutus on viivästynyt merkittävästi, kuten kaikki tässä salissa tiedämme. Olen itse huolissani siitä, miten saamme varmistettua kaupungin omien ympärivuorokautisten asumispalvelujen määrän tulevaisuudessa, kun ikääntyneiden määrä kasvaa rajusti. Olisi hyvä kuulla apulaispormestari Vieruselta tai pormestarilta, miten Helsinki varautuu palvelutarpeen kasvuun nimenomaan ympärivuorokautisten asumispalvelujen osalta. Tämähän täytyy tehdä hyvissä ajoin, jotta emme tule yllätetyksi siinä vaiheessa, kun palvelutarve lähtee voimakkaaseen nousuun.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tässä sotepen palvelustrategiassa luvataan todella monia kaupunkilaisille hyviä asioita ja parannuksia palveluihin. Kiitän näistä kirjauksista jokaista, joka on tätä ollut työstämässä ja neuvottelemassa.

Mä toivon itse suuresti, että tämä strategia ja nämä kauniit sanat tulee eletyksi todellisuudeksi myös helsinkiläisten ihmisten arkielämässä. Etenkin olen pohtinut mielenterveyden palveluita. Niistä me ollaan esimerkiksi kirjattu, että kiinnitämme strategiakauden aikana erityistä huomiota osastohoidon paikkojen riittävyyteen ja varmistamme, että paikkojen määrän kasvu vastaa väestömäärän kasvua ja palvelutarvetta. Näin ehdottomasti täytyy tehdä, ja kuulostaa tosi hyvältä.

Mä haluan kuitenkin huomauttaa, että meillä oli Helsingissä osastohoidon paikkoja aika vastikään vielä nelisenkymmentä nykyistä paikkamäärää enemmän. Samaan aikaan meidän väestönkasvu on ollut 10 000 ihmistä vuodessa. Tässähän on ihan valtava epäsuhta. Mä tiedän, että strategian otsikossa on vuodet 2026–2029, mutta itse mä näen, että tätä osastopaikkojen kehitystä ja väestönkasvua tulisi tarkastella myöskin takautuvasti aikaisemmilta vuosilta eikä aloittaa vain tästä tammikuusta, jotta tällä kirjauksella on mitään tosiasiallista merkitystä palveluita tarvitsevien elämässä. Ei ole musta liian myöhäistä ottaa tässä asiassa hiukkasen takapakkia ja peruuttaa tätä äkillisesti tapahtunutta paikkojen määrän leikkausta. Mä itse nimittäin pidän hiukkasen falskina, jos me tämän strategiakauden aikaisen väestönkasvun perusteella lisätään vaikka yksi tai muutama paikka ja sitten jotenkin juhlistetaan sitä, koska helsinkiläinen mielenterveyskuntoutuja tuskin nimittäin näkisi tätä mitenkään valtavana parannuksena verrattuna aikaisempaan.

Strategiassa lukee myös tämän lisäksi, että varmistamme mielenterveyspalveluihin pääsyn myös päihteiden käyttäjille, ja näinkin ehdottomasti täytyy tehdä, mutta mä haluan kuitenkin huomauttaa, että tämähän ei ole mitenkään ensimmäinen kerta, kun me poliitikot linjataan tällä tavalla. Silti lehdistä saa lukea hoitoon pääsyn ongelmista ja ihmiset ovat myös niiden tiimoilta yhteydessä. Mä heitän ilmoille kysymyksen, että miksi päihteiden käyttäjien vaikuttaa kuitenkin yhä olevan tosielämässä vaikeaa päästä mielenterveyspalveluihin. Mitkä ovat ne esteet, mitkä tätä aiheuttavat? Me täällä valtuustosalissa nimittäin voidaan lähinnä tehdä tällaisia ylätason strategisia linjauksia. Mutta mitä muuta me voitaisiin tämän kaupungin tasolla tehdä, jotta tämä hyvä kirjaus todella toteutuisi ja ihmiset saisivat ne oikeat tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti? Ainakin siihen tarvitaan riittäviä resursseja ja näiden asioiden ja uudenlaisten ajattelutapojen jalkauttamista. Mä toivon, että nämä strategian hyvät tavoitteet hoitoon pääsystä realisoituu ja kannustan toimialaa tarkastelemaan asioita myös uusilla tavoilla, jotta helsinkiläisten palvelut ja mielenterveys tosiasiallisesti parantuvat seuraavan kolmen vuoden aikana.

Kiitos.

Puheenjohtaja.

Strategian merkittävimpiä painopisteitä on terveyskeskusjonojen purku. Helsinkiläisten on saatava parempaa vastinetta verorahoilleen sujuvana hoitoon pääsynä. Tämän saavuttamiseksi on aivan keskeistä laittaa omalääkäri- ja hoitajamalli toimimaan koko kaupungissa. Vanhuksille ja paljon palveluita käyttäville moniammatillisuutta vauhdittava omalääkärimalli on erityisen tärkeä. Vanhuspalveluiden piirin pääsyn ja laadun sekä inhimillisen kohtelun varmistamiseen tarvitaan yhtä lailla erityistä painoarvoa. Helsinkiläisillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita ja tarpeita. Palveluissa onkin viisasta olla vaihtoehtoja. Se lisää palveluiden vaikuttavuutta. Moni haluaisi esimerkiksi hoitaa asioita enemmän etävastaanotolla. Onkin välttämätöntä, että strategia vauhdittaa teknologian ja digitaalisten palveluiden käyttöä heille, jotka niitä haluavat käyttää. Digitaalisille palveluille on oltava aina aito vaihtoehto. Strategia edellyttää kaupungilta tiiviimpää yhteistyötä yritysten ja järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Uskon, että yhteistyöllä, monituottajamallilla ja myös esimerkiksi palvelusetelijärjestelmän kuntoon laittamisella löytyy varmasti kustannusvaikuttavampia ihmisten tarpeisiin vastaavia aivan uusia ratkaisuja. Niitä me tarvitsemme enemmän, jotta onnistumme voimavaroillamme jatkossa turvaamaan yhdenvertaiset palvelut. Eli uusia toimintatapoja tarvitaan. Haluan myös todeta, että on herkemmällä korvalla kuunneltava meidän osaavaa henkilöstöämme, joka ne palvelut tekee, ja myöskin asukkaita, joille nämä palvelut tehdään. Hyvä henkilöstöpolitiikka on kaiken A ja O.

Puheenjohtaja.

Kannatan myös näillä huomioilla palvelustrategian hyväksymistä ja ripeää toimeenpanoa. Sekä kannatan myös Nora Grotenfeltin pontta. Se oli erittäin mainio.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Haluan aluksi kiittää sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnan edustajia, neuvottelijoita, apulaispormestari Vierusta sekä virkahenkilöstöä palvelustrategian valmistelusta.

Strategia ei ole mikä tahansa paperi, vaan määrittelee seuraavan neljän vuoden sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palveluiden järjestämistä. Selkeä visio palveluiden järjestämisestä palvelee ja auttaa Helsingin asukkaita. Arvoisat valtuutetut.

Viime vuoden puolella yli kuukauden pituisia hoitojonoja oli noin 20 hoitopisteessä. Palvelustrategian kirjaus 14 vuorokauden sisällä hoitoon pääsystä vähentäisi useamman kärsimystä odottaessaan terveydenhoitoa. Meidän tulee palauttaa kansalaisten luottamus terveydenhuoltoon. Soteuudistus ja rahoituksen väheneminen näkyy peruspalveluiden järjestelyissä. Jatkuvat muutokset sosiaali-, terveyspalveluissa aiheuttavat hämminkiä ja epäluottamusta. Palvelustrategian kirjauksella omalääkärimallista pyrimme vaikuttamaan siihen, että jokainen voi tutun lääkärin ja hoitajan kanssa hoitaa terveyttä.

Hyvät valtuutetut.

Palvelustrategiassa korostetaan palveluiden monituottajuutta. Parhaimmillaan monituottajuus voi lyhentää näitä hoitojonoja ja tarjota monipuolisempaa palvelua. Mutta monituottajuus ei voi olla Helsingin palvelujen järjestämisessä oletus. On tarpeellista lisätä omaa tuotantoa esimerkiksi vammaispalveluiden ja lastensuojelun kohdalla. Täten voimme tulevaisuudessa välttää palvelutarjoajien jatkuvat hintojen korotukset.

Hyvät valtuutetut.

Saimme äskettäin tietää sote-maksujen ulosottojen määrästä. Viime vuonna lukumäärältään ulosottoon meneviä sote-maksuja oli vähemmän verrattuna vuoteen 2024, mutta euromäärältään ulosottomaksut olivat suuremmat. Viime vuonna asiakasmaksuja meni ulosottoon noin 5,2 miljoonaa euroa, kun taas vuonna 2024 määrä oli 5,1 miljoonaa euroa. Ulosotossa euromäärien kasvu on mielestäni erittäin huolestuttava kehitys, ja tähän meidän täytyy puuttua. Palvelustrategian yksi palvelulupaus on talouden tasapainossa pitäminen. Tulevina vuosina rahoitus valtion puolelta vähenee ja palveluiden tarve kasvaa, mutta me emme voi nostaa asiakasmaksuja loputtomiin. Sote-palveluiden saatavuus ei voi olla omasta varallisuudesta kiinni.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsinki on aina ollut kaupunki, joka kasvaa ihmisistä, mutta myös kielistä, kulttuureista ja tarinoista. Vieraskielisen väestön määrän kasvu ei ole vain tilasto tai sivuhuomio tässäkään strategiassa. Se on tämän kaupungin arkea, nykyhetki ja tulevaisuus. Tänään hyväksyttävä sotepe-palvelustrategia tunnistaa tämän todellisuuden viisaasti. Se sanoo ääneen sen, minkä jokainen palveluissa työskentelevä jo tietää. Jotta palvelut ovat yhdenvertaisia, niiden on oltava saavutettavia. Ja jotta ne ovat saavutettavia, kieli, kulttuurinen ymmärrys ja luottamus ovat aivan keskiössä. On vahva viesti, että Helsinki sitoutuu monikielisiin palveluihin, rasismin ja syrjinnän vastaisiin käytäntöihin sekä uusiin teknologioihin myös tekoälyyn palvelujen tukena. Tämä on toimivaa, vaikuttavaa ja inhimillistä palvelupolitiikkaa.

Mutta arvoisa puheenjohtaja, Helsinki ei toimi tyhjiössä.

Kaupunginkin me kantaa vastuuta samaan aikaan, kun valtakunnan tasolla esimerkiksi tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, lapsiperheiden tukea ja kriisiapua tarjoavat järjestöt on pistetty käsittämättömän ahtaalle. Samaan aikaan valtakunnan maahanmuuttopolitiikka ja sitä ympäröivä puheilmapiiri ovat koventuneet. On luotu mielikuva ongelmasta, riskistä ja uhasta. Vaikka todellisuudessa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelumme nojaavat yhä vahvemmin maahan muuttaneiden ja vieraskielisten ammattilaisten osaamiseen.

Tässä on räikeä ristiriita. Toisella kädellä kiristetään maahanmuuttoa, vaikeutetaan kotoutumista ja heikennetään perheiden turvallisuuden tunnetta. Toisella kädellä ihmetellään, mistä saadaan hoitajat, lääkärit, pelastajat ja sosiaalialan ammattilaiset tai sitä, miksi lääkärille ei vain pääse. Tämä yhtälö ei toimi, eikä Helsinki voi teeskennellä muuta. Siksi on erityisen tärkeää, että tässä strategiassa vahvistetaan vieraskielisten ja maahan muuttaneiden urapolkuja juuri sotepe-toimialalla. Kielikoulutus, esihenkilöiden osaamisen vahvistaminen, kielitietoisuus ja ymmärrys kielellisistä oikeuksista ovat olennainen osa työhyvinvointia, pitovoimaa ja palveluiden laatua. Kun työntekijä kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, hän myös jää. Kun työyhteisö ymmärtää moninaisuutta, se toimii paremmin paineen alla. Ja kun asiakas saa palvelua kielellä, jota hän ymmärtää, säästämme inhimillistä kärsimystä ja myös rahaa.

Arvoisat valtuutetut.

Helsinki näyttää tässä strategiassa suuntaa. Se sanoo, että monimuotoisuus ei ole ongelma, vaan voimavara, että rasismin ja syrjinnän vastainen työ on osa ammattimaista julkista palvelua, ei erillinen projekti. Mutta meidän on myös oltava rohkeita sanomaan se ääneen. Kaupunkien vastuuta ei voi kasvattaa loputtomiin samalla, kun valtio vetäytyy. Negatiivinen ilmapiiri ei paranna turvallisuutta, eikä pelolla johdettu politiikka rakenna toimivia palveluita. Siksi tämä strategia ansaitsee tukemme.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palvelustrategia on byrokraattinen sanahirviö, mutta helsinkiläisten kannalta erittäin keskeinen dokumentti. Strategian tärkein tehtävä on vahvistaa luottamusta Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja siihen, että hoitoon pääsee, kun sitä tarvitsee. Tulevaisuuden terveydenhuolto on yhä yksilöllisempää ja saavutettavampaa. Palvelut on mahdollista järjestää entistä tehokkaammin ja vaikuttavammin. Palvelustrategiaan valittujen teemojen ja periaatteiden valinta on mielestäni onnistunut.

Tekoäly mullistaa terveydenhoitoa. Tekoälylääkäreitä on jo tavattavissa maailmalla. Tekoäly pystyy analysoimaan dataa jo nyt ihmistä huomattavasti tehokkaammin. Tekoälyn ansiosta tulevaisuudessa potilas saa parempaa hoitoa ja pystyy myös itse vaikuttamaan omaan terveydenhoitoonsa aiempaa enemmän. Jotta pystymme hyödyntämään tekoälyä palveluiden parantamisessa, tarvitsemme laadukasta dataa sekä paikallisesti että kansallisesti. Meidän tulee seurata uusinta tutkimusta ja ottaa sujuvasti käyttöön viimeisimpiä hoitoja, lääkkeitä ja innovaatioita. Tämän strategian kirjaukset mahdollistavat tekoälyn hyödyntämisen helsinkiläisten hyväksi sekä henkilöstön osaamisen kehittämisen.

Helsinki ei voi hoitaa sosiaali- ja terveyspalveluita hyvin ilman riittävää valtion rahoitusta. Valtion täytyy toimia ennakoitavasti ja tukea osaltaan helsinkiläisten palveluiden ja tämän strategian toteutumista. Myös yhteistyö yritysten ja järjestöjen kanssa on erittäin tärkeää.

Yhä useampia sairauksia voidaan todeta yhä aikaisemmassa vaiheessa. Ennaltaehkäisy on tärkeässä roolissa tässä strategiassa. Esimerkiksi muistisairauksista 45 prosenttia ja aivoverenkiertohäiriöistä yli 80 prosenttia on mahdollista siirtää eteenpäin paremmilla elintavoilla. Siksi Helsingin pitää tehdä kaikkensa tukeakseen helsinkiläisten aivoterveyttä ja hyvinvointia sekä unta, jaksamista, liikuntaa, terveellistä ruokavaliota ja sosiaalisia suhteita sotepetoimialan lisäksi muillakin toimialoilla niin päiväkodeissamme, kouluissamme, kaupunkisuunnittelussa kuin kulttuurin ja vapaa-ajan puolellakin.

Kannatan tämän palvelustrategian hyväksymistä ja kiitos kaikille sitä valmistelleille.

Kiitos.

On ihan yksinkertaista matematiikka, että kun ikäihmisten osuus kaupungin väestöstä kasvaa, myös hoivan tarve lisääntyy. Tällä valtuustokaudella yli 85 vuotta täyttäneiden määrä siis vähintään kaksinkertaistuu. Pitkäikäisyys on megatrendi ja meille ylpeyden aihe, mutta vaikka ihmiset ovat yhä iäkkäämpinä yhä hyväkuntoisempia, osa aina sairastuu vakavasti ja haurastuminen ja avun tarpeen lisääntyminen kuuluvat luonnolliseen vanhenemiseen.

Tarvitsemme yksiselitteisesti nykyistä enemmän tehostetun ympärivuorokautisen hoivan paikkoja. Digitaaliset terveyspalvelut hyödyntävät vain niitä, jotka eivät vielä ole huonossa kunnossa. Mutta esimerkiksi vaikutuksiltaan tehokas ja kustannuksiltaan edullinen vanhusten perhehoito auttaa niitä, jotka eivät vielä tarvitse raskainta hoitoa ja voi tarjota myös omaishoitajien lomapäiviin apua. Usein mainittu yhteisöasuminen on sekin vielä hyvin pärjäävien mahdollisuus turvalliseen asumiseen. Joten toistan: ympärivuorokautisen tehostetun hoivan paikkoja tarvitaan nykyistä enemmän. Valtuutettu Hjeltin tavoin kuulisin mielelläni toimialajohtajan ja apulaispormestarin vastaukset tähän.

Väestön ikääntymiseen liittyy myös omaishoitajien määrän väistämätön nopea lisääntyminen. Heidän tukemisensa, auttamisensa ja jaksamisensa on äärimmäisen tärkeätä, ja kutsuisin sitä myös taloustermeillä investoinniksi, koska jokainen omaishoitaja säästää sotelta merkittävästi rahaa. Omaishoitoon panostaminen vähentää tai myöhentää kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan tarvetta ja on kustannuksiltaan edullista. Omaishoitajien jaksamiseen on tärkeää kehittää erilaisia keinoja, ja odotan innolla, mitä kaikkea toimiala tässä keksii.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä nyt hyväksyttävänä oleva sotepe-palvelustrategia on merkittävä askel kohti oikeudenmukaisempia, vaikuttavampia ja inhimillisempiä palveluja. Sosiaalidemokraattiselle ryhmälle on tärkeä todeta, että tähän strategiaan on saatu mukaan keskeisiä linjauksia, jotka eivät ole olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä, vaan määrätietoisen poliittisen työn tulosta. On hienoa, että strategian keskiössä näkyy vahvasti SDP:n keskeiset tavoitteet. Hoitajalle ja lääkärille pääsyn määräajaksi on asetettu 14 vuorokautta, ja sen eteen me tehdään nyt töitä lisäämällä hoitaja- ja lääkärivakansseja. Julkisten palveluiden saatavuus on turvattava ja hoitojonojen alueellisia eroja kavennettava. Meille on keskeistä, että lapsia, nuoria ja perheitä tuetaan ennaltaehkäisevästi. Me halutaan ehdottomasti kääntää suunta pois raskaista ja korjaavista palveluista. Me halutaan aidosti kääntää kodin ulkopuoliset sijoitukset laskuun. Siksi me edistämmekin keinoja tavoittaa riskiryhmässä olevat lapsiperheet ajoissa ja vahvistamme kotiin vietäviä palveluja. Tämä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävää politiikkaa. Autetaan silloin, kun apu vielä todella auttaa.

Me pidetään myös erityisen tärkeänä, että kolmas sektori otetaan kiinteästi mukaan osaksi tätä työtä. Järjestöjen osaaminen, matala kynnys ja luottamus ihmisten arjessa ovat voimavara, jota ei voi sivuuttaa. Me ollaan myös saatu nostettua tämän strategian keskiöön omaishoitajien jaksaminen. Omaishoito ei ole mikään säästökeino, vaan se on arvokasta ja korvaamatonta hoivatyötä, joka tulisi jokaisen ymmärtää. Omaishoitajilla on oltava todellinen ja joustava mahdollisuus vapaapäiviin. Lisäksi me tietysti halutaan, että henkilöstön rooli ja ääni näkyy tässä strategiassa vahvasti. Osaava, riittävä, hyvinvoiva ja koulutettu henkilöstö on meidän koko palvelujärjestelmämme kivijalka. Me halutaan aidosti rakentaa reilumpaa Helsinkiä. Helsinkiä, jossa jokaisella on oikeus palveluihin tulotasosta ja asuinalueesta riippumatta. Tulevaisuuden Helsinkiä ei rakenneta ilman hyvinvoivia asukkaita.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tosiaan tässä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palvelustrategiassa on monia ilon aiheita. Olemmehan tosiaan tässä strategiassa hyvinvointivaltion lupauksen ytimessä. Kuten meidän vasemmiston valtuutettu Tuuva ryhmäpuheenvuorossa toi esille, niin usein tämä illuusio hyvinvointivaltion lupauksesta kuitenkin murtuu, kun ihminen joutuu jossain vaiheessa turvautumaan sosiaali- ja terveyspalveluiden apuun ja tukeen. Tähän voi joutua meistä kuka tahansa.

Esimerkiksi liian moni helsinkiläinen vanhempi jää yksin juuri silloin, kun hyvinvointivaltion pitäisi toimia, kun vaikka vauva-arki uuvuttaa ja parisuhde rakoilee tai kun pikkukoululainen ei pärjääkään koulussa neurologisten erityistarpeittensa kanssa tai kun teini-ikäinen viiltelee itseään omassa huoneessa. Liian usein näissä tilanteissa perheitä pompotellaan luukulta luukulle ja koppia ei ota ehkä kukaan.

Näin ollen ajattelen, että tässä meidän strategiassa on hienoa se, että meillä on lupaukset neuvolan ja varhaisen tuen palveluiden parantamisesta ja sinne tehtävistä painotuksista, että palvelupolkuja selkeytetään, että ammattilaisten osaamista lisätään neuropsykiatrisista haasteista ja että hoitopolut ovat sujuvia peruspalveluiden ja erikoissairaanhuollon välillä. Aivan keskeisiä asioita. Nämä ovat sellaisia lupauksia, joissa ollaan lapsiperheiden arjen hyvinvoinnin tukemisen ytimessä. Ja tällä strategialla, niin haluan uskoa, me saadaan lisättyä lapsiperheiden hyvinvointia ja siten helsinkiläisille lapsille onnellisemmat kasvuolosuhteet, eli juuri se hyvinvointivaltio, jossa on hyvä kasvaa.

Hyvät valtuutetut.

Jos lapsista huolehtiminen on hyvinvointivaltion ydintä, niin on myös arvokas, turvallinen ja oman näköinen vanhuus. Viime aikojen uutisointi on saanut kyllä miettimään, että uskaltaako tässä maassa edes ikääntyä, että ollaanko me tältä osin jo hyvinvointivaltion lupaus petetty. Tässä sotepe-strategiassa näkyy hyvin, että tämä vanheneva väestö koettelee ja haastaa myös helsinkiläistä palvelujärjestelmää.

Ajattelen, että aikana kun ihmiset ja ikäihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan, tarvetta yhteisöllisyydelle ja kohtaamiselle on valtavasti, ja tämä digitaalisuuden painottaminen ei voi korvata sitä. Siksi mä iloilla tervehdinkin laitoshoitoa korvaavaa kodinomaista ympärivuorokautista palveluasumisen mallia, jota lähdetään kehittämään Helsingissä. Tässä yhteydessä haluan myös nyt kaivaa esille viime valtuustokaudella tekemäni aloitteen eli sateenkaaripalveluasumisen konseptin, koska nyt meillä on todellakin juuri se palvelumuoto, johon tätä sateenkaarisenioreiden palveluasumista voidaan istuttaa. Sehän sai ihan positiivisen vastaanoton silloin, mutta meillä ikään kuin ei ollut tämän tyyppistä konseptia. Siitä on nyt aloite järjestelmässä ja siellä tarkemmat perustelut sille, miksi se olisi kovinkin tärkeää historiallisista syistä ja muista.

Kiitos. Jatkan seuraavassa puheenvuorossa.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) No niin, jatkan siis vielä.

Puhun vielä muutaman hetken nimittäin sanoista. Mä olen nimittäin tosi pettynyt siihen, että Helsingin kaupunki, siis Suomen pääkaupunki ja se mesta, jossa paperittomille turvattiin oikeudet silloin, kun vielä meillä ei ollut lainsäädäntöä tätä turvaamaan. Me ollaan luovuttu paperittomat-sanan käytöstä meidän strategiassa ja ollaan korvattu tämä oikeudettomassa asemassa oleva -sanalla. Mä pidän tätä kahdesta syystä ongelmallisena. Ensinnäkin tämä on todella pitkä ihmisoikeustyön taistelun tulos, että paperittomat-sana on vakiinnuttanut asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, meidän palvelujärjestelmässä. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on nimenomaan paperittomien sosiaalipalvelut, paperittomien terveyspalvelut. Meillä on järjestöjä, jotka tuottaa paperittomien palveluita. Tämä hämmentää tätä kuviota.

Näinä aikoina, jolloin äärioikeisto nimenomaan pyrkii murtamaan tätä asetelmaa ja esimerkiksi alkanut uudestaan puhua siitä, että laittomasti maassa oleva olisi jollain lailla validi sana, mä olen pettynyt siihen, että me ei pidetty huolta siitä, että paperittomuus näkyisi oikeasti myös tässä strategiassa. Sen sanottuani kaikista tärkeintä on se, että me pysytään edelleen liberaalina, ihmisoikeusperusteisena kaupunkina ja annetaan paperittomille palvelut jatkossakin, ihan sama mitä hallitus tulee päättämään.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvää vuoden alkua kaikille.

En ole voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että nyt siis tämä paperittomuudesta luopuminen olisi joku äärioikeistolainen salajuoni tai toimenpide. Kun itse olen aina ihmetellyt sitä, että mitä tämä termi tarkoittaa ja sitten on erilainen joukko erilaisia ihmisiä esittänyt jonkun kaiken kattavan määritelmän tälle paperittomuudelle, jossa on sitten henkilöitä, jotka ovat täällä laittomasti maassa. Joka on siis hyvä termi, koska ulkomaalaislaissa, joka on meidän ulkomaalaisia koskeva pääsäädös, puhutaan laittomasti maassa oleskelevista. No sitten ilmeisesti paperittomuudella myös viitataan henkilöihin, joilla ei ole asianmukaista passia tai muuta ikään kuin tämmöistä dokumenttia. Silloin aikoinaan kun olin eduskunnassa töissä, selvitin toimeksiannosta, että kuinka paljon tällaisia henkilöitä Suomessa on, jotka eivät pysty asiakirjoja, passia hankkimaan, joka voisi olla tämän paperittoman termin virallinen määritelmä. Niitä oli sitten YK:n pakolaisasiantuntijan mukaan Suomessa ehkä viisi.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Vanhusten palveluissa Helsingissä on puutteita, jotka aiheuttavat ikääntyneille helsinkiläisille ja heidän omaisilleen ja omaishoitajilleen huolta ja kohtuuttomia tilanteita. Tapasin eräänä varhaisena aamuna Itäkeskuksen metroasemalla vanhuksen, joka ei tiennyt, missä olimme ja kuinka hän pääsisi sieltä, missä olimme eteenpäin ja mihin hänen oikeastaan piti mennä. Soitettuani hätänumeroon saimme vanhukselle onneksi ajoissa apua, ja poliisit tulivat hakemaan eksyneen 97-vuotiaan rouvan, mutta sitä ennen vanha rouva sanoi lauseen, jota en koskaan unohda. ”Toivottavasti löytyy joku, joka muistaa minut.” Noissa sanoissa on kaiken ydin.

Digitaaliset palvelut eivät välttämättä auta, jos kyseessä on ikääntynyt hauras ihminen tai muistisairas, kuten tapaamani rouvan kohdalla. Kotipalveluita ei aina voida korvata teknologialla tai digitaalisilla palveluilla, eikä se voi olla vanhusten palveluiden kehittämisen ainoa tavoite. Olennaista on se, että jokaisella ihmisellä on joku, joka muistaa hänet, tuntee hänet ja tietää hänen läheistensä nimet. Sitähän me kaikki toivomme, eikä vain hädän hetkellä. Toivon, että Helsingin sosiaali- ja terveydenhoidon palveluissa panostetaan nimenomaan kasvokkaisiin, inhimillisiin, henkilökohtaisiin palveluihin. Niitä ihmiset kaipaavat.

Kuten valtuutettu Minna Lindgren painokkaasti sanoi, ympärivuorokautisen tehostetun hoivan paikkoja tarvitaan Helsingissä enemmän ja myös kotihoidon laatuun pitää kiinnittää huomiota.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinki on tehnyt paljon hyvää lastensuojelussa, mutta myös parantamisen varaa on. Tästä selkeä esimerkki on se, että lastensuojelu alibudjetoidaan meilläkin vuodesta toiseen. Kuten Johanna Nuorteva toi puheessaan esille, lastensuojelun menot ylittävät budjettiin varatut määrärahat joka vuosi miljoonilla euroilla. Tässä ei ole mitään järkeä, koska alibudjetointi tulee maksettavaksi toisaalla lastensuojelua tarvitsevien nuorten asunnottomuutena ja muina sosiaalisina ja terveydellisinä ongelmina.

Suomen istuva hallitus leikkasi lastensuojelun palveluista paljon, mutta Helsinki jatkoi lastensuojelun jälkihuollon rahoittamista omista rahoistaan, vaikka hallitus toimi toiseen suuntaan. Tämä oli Helsingiltä oikea päätös. Helsinki on myös kehittänyt ja toteuttanut jälkihuollon vahvasti tuetun asumisen palveluita vuodesta 2022. Sen johdosta meillä on lastensuojelun jälkihuollon tuetun asumisen yksikkö, joka tarjoaa jälkihuollon palveluita 23 vuotta täyttäneille lastensuojelua kokeneille nuorille, jotka eivät vielä pärjää yksin. Vahvasti yhteisöllisessä asumisyksikössä nuoret saavat päivittäistä tukea arjen hallintaan. Nuorta ei jätetä.

Tällaisia yksiköitä tarvitaan lisää. Kahden vuoden aikana tuetun asumisen palvelun asiakkaista yli 60 prosenttia siirtyy itsenäiseen tai kevyemmin tuettuun asumiseen. Häätöjen määrä on puhdas nolla. Meidän on lisättävä tämänkaltaisia hyvin toimivia palveluita, sillä ne säästävät ihmishenkiä ja kaupunkien rahoja ja ovat kaikin puolin inhimillisempi ratkaisu kuin välttämättömien palveluiden jatkuva alibudjetointi.

Kaikkein haavoittuvimpien helsinkiläisten palveluissa meidän on pystyttävä nykyistä parempaan. Siksi kannatan myös valtuutettu Grotenfeltin pontta koskien mielenterveyspalveluiden kehittämistä.

Hyvät valtuutetut, puheenjohtaja.

Heti alkuun haluan sanoa, että olen todella iloinen siitä, että aloitamme tämän vuoden juuri tällä keskustelulla. Sotepe-strategia ja sen käytäntöön jalkauttamisesta huolehtiminen on mitä ajankohtaisinta tässä ajassa, jossa alueiden välinen eriarvoisuus on kasvussa ja varsinkin lapsiperheköyhyys lisääntyy.

Kuten olemme saaneet useita kertoja jo tällä valtuustokaudella niin lautakunnissa, valtuustokoulutuksissa kuin myös nyt tässä strategiassa kuulla, suurin osa helsinkiläisistä voi hyvin. Ne, jotka eivät voi hyvin, voivatkin sitten jo todella huonosti. Ajattelen, että tärkeintä, mitä politiikassa voi tehdä, on kääntää katse juuri näihin ihmisiin. Kaikki tiedämme, että ne, joille arki on selviytymistä ja joiden ongelmat vaativat useiden eri toimialojen vahvaa yhteistyötä tullakseen ratkaistuksi, eivät istu tässä salissa. He eivät myöskään ole niitä, jotka olisivat äänekkäimpinä painostamassa meitä tekemään heidän etujaan tukevia päätöksiä. Siitä huolimatta ja juuri sen takia yhdenvertaisista palveluista huolehtiminen onkin niin tärkeää.

On hienoa, kuinka vahvasti strategiassa linjataan päihteiden käyttäjien tukemisesta ja pyrkimyksestä erityisesti nuorten huumekuolemien ennaltaehkäisyyn. Asunnottomuuden poistaminen ja Asunto ensin -periaate liittyvät keskeisesti myös päihteiden käyttäjien auttamiseen.

On varmasti monta asiaa, jotka vaatisivat kehittämistä sotepen sisällä, mutta itse haluan keskittyä vielä lopuksi lastensuojelun tilanteeseen. Olen todella huolissani siitä, pystyykö sosiaalihuolto tarjoamaan riittävän vahvaa tukea kaikista heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja perheille alueesta riippumatta. Lastensuojelun ei pitäisi olla taho, jonka palveluita saadakseen joutuu taistelemaan. Ei pitäisi olla niin, että koulu joutuu tekemään useita lastensuojeluilmoituksia huolen kohteena olevasta lapsesta ennen kuin perhe saa ensimmäistäkään yhteydenottoa. Yleensä siinä vaiheessa, kun perheen ulkopuoliset tahot huolestuvat ja ottavat yhteyttä lastensuojeluun, tilanne on edennyt jo liian pitkälle.

Lastensuojelun on voitava tehdä nykyistä laajemmin yhteistyötä niin sotepen sisällä olevien perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon kanssa kuin myös muiden toimialojen sisäisten toimijoiden, kuten koulun kanssa. Yksin ei pärjää kukaan tässäkään. Tällä hetkellä sosiaalihuollon tai psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut eivät pysty vastaamaan yhdenvertaisesti niiden lasten tarpeisiin, jotka ovat liian huonossa kunnossa tullakseen kouluun, jotka oireilevat käyttäytymälle väkivaltaisesti muita lapsia kohtaan tai jonka koko perhe tarvitsisi kokonaisvaltaista tukea voidakseen tarjota turvallisen kasvuympäristön lapselle. Olen huolestunut siitä, että ulkoisesti oireilevat tai häiriökäyttäytyvät lapset saavat osakseen leiman, josta ilman tarvittavaa tukea on lähestulkoon mahdotonta päästä irti.

Tässä on luonnollisesti kyse palvelujärjestelmän ja toimialojen välisen yhteistyön lisäksi rahasta. Lastensuojelusta puuttuu vuodesta toiseen miljoonia, ja tämä jos mikä näkyy kentällä, aivan kuten myös valtuutettu Alanko-Kahiluoto edellisessä puheenvuorossaan toi esiin. Toivon, että myös tämä muistetaan, kun budjetoinnista päätetään seuraavan kerran.

Nyt hyväksyttävä strategia tarjoaa loistavan pohjan lähteä edistämään kaikkia niitä tavoitteita, joilla luodaan hyvinvointia kaikille väestöryhmille, myös lapsille. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Täällä valtuustossa on tänään pidetty hyviä puheenvuoroja liittyen näihin sosiaali- ja terveyspalveluihin Helsingissä.

Tänään tämä käsittelyssä oleva sote-palvelustrategia on käytännössä arvolupaus meille helsinkiläisille. Se on arvolupaus siitä, että Helsinki on kaupunki, jossa kaikki kaupunkilaiset pysyvät mukana ja saavat hoitoa ja hoivaa silloin, kun sitä tarvitsee omasta taustasta, tulotasosta tai asuinalueesta riippumatta. Tämä on se punainen lanka tässä strategiassa, ja nyt sitä aletaan toimeenpanna seuraavina kuukausina ellei toimeenpanna jo.

Miksi tämä on ajankohtaista juuri nyt? Sen takia, koska Petteri Orpon hallituksen mittavat leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin kasvattaa todella paljon palvelutarvetta kaupunkilaisille. Orpon leikkaukset osuvat kaikista eniten juuri niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluita. Sen takia meidän täytyy kaupunkina tehdä enemmän, jotta toimivat julkiset palvelut, kuten hoitajalle tai lääkärille pääsy, ei jää vain juhlapuheeksi, vaan näkyy kaikkien kaupunkilaisten arjessa.

Meille demareille keskeistä on se, että meillä on nopea ja yhdenvertainen hoitoon pääsy kaikille kaupunkilaisille. Sen takia me asetetaan tässä strategiassa nyt tavoite, että lääkärille ja hoitajalle on päästävä 14 vuorokauden kuluessa. Tämä hoitojonojen purkaminen on kohdennettava erityisesti niille alueille, joissa ne on tällä hetkellä pisimmät. Tämä on sekä oikeudenmukaista että vaikuttavaa terveyspolitiikkaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät kuitenkaan toimi ilman tekijöitä. Riittävä rahoitus, vakaa työelämä ja vahva työnantajapolitiikka on edellytys sille, että ihmiset jaksavat tehdä tätä vaativaa työtä. Tällä hetkellä Orpon hallitus luo epävarmuutta ja epävakautta työmarkkinoille. Me Helsinkinä toimitaan täysin päinvastoin. Me palkataan vastaisuudessa ensisijaisesti vakituisiin työsuhteisiin, huolehditaan kilpailukykyisestä palkkauksesta ja panostamme työhyvinvointiin ja työterveyteen. Täysin päinvastaista, mitä Orpon hallitus tällä hetkellä tekee valtakunnallisesti.

Tässä strategiassa korostuu myös ennaltaehkäisy. Varhainen tuki lapsiperheelle, kotiin vietävät palvelut ja vaikuttavuuden arviointi. Ne eivät ole säästökohteita, vaan investointeja. Samoin päihdehaittojen ehkäisy, josta tänään on täällä paljon puhuttu, ja kaupunkitason päihdestrategia on välttämättömiä, jos me halutaan aidosti vähentää huumekuolemia ja inhimillistä kärsimystä. Ikääntyvässä kaupungissa ja Suomessa on huolehdittava myös ikäystävällisistä hoivaratkaisuista ja omaishoitajien jaksamisesta. Kodinomaisuus, turvallisuus ja osallisuus eivät ole lisäpalveluja, vaan ne on laadukkaan hoivan ydintä, joka kuuluu kaikille.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tällä sotepe-palvelustrategialla vahvistetaan kaupunkilaisten luottamusta siihen, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee. Tämä on Demareille hyvinvointikaupungin ydintä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä strategia näyttää hyvin erilaiselta kuin mitä oli se ensimmäinen versio, jonka saimme aikanaan tutkittavaksi. Ja kuten Johanna Nuorteva tuossa vihreiden ryhmäpuheenvuorossa sanoi, niin tähän on tullut kaiken kaikkiaan neuvottelujen tuloksena 74, siis 74, eri muutos- ja lisäysesitystä. Mä olin siis aivan järkyttänyt, kun se ensimmäinen versio tuli, koska siinä ei ollut sanaakaan, ei yhtä ainutta sanaa mainittu omaishoitajista tai omaishoidosta. No onneksi se tuli sitten korjattua tässä ryhmien välisessä neuvottelussa ja lautakuntatyöskentelyssä, ja tämä lopputulos on hyvä, etten sanoisi ihan erinomainen, kuten täällä on jo monissa, monissa puheenvuoroissa todettu. Täytyy kyllä sanoa sekin, että tässä lopullisessa versiossa kyllä näkyy SDP:nkin kädenjälki hyvin vahvasti.

Mä palaisin kuitenkin vielä tähän omaishoitajiin.

Nyt strategiassa mainitaan, että varmistamme, että omaishoitajilla on joustava mahdollisuus pitää vapaapäivät. Tämä on siis äärimmäisen tärkeä asia. Jokainen meistä, joka on omaishoitajana ollut, tietää että se on rankkaa 24/7 työtä. Pitää huomioida myös se, että se, että näitä vapaapäiviä lisätään ja pidetään niistä huolta, niin pitää pystyä saamaan vapaapäiviä myös lyhyellä aikavälillä. Jos pitää varata vapaapäivät monta kuukautta aikaisemmin, se ei mahdollista ex tempore teatteri-, elokuva- tai ystäväkutsuja. Eli lyhyellä aikavälillä.

Ja muutenkaan ei vielä tämä pelkkä kirjaus näistä vapaapäivistä riitä. Kuten SDP:n ryhmäpuheenvuorossa mainittiin, niin tulee näitä palveluja monipuolistaa ja kehittää. Muun muassa semmoisia hoitoja, että voisi kotona tulla hoitaja yhdeksi yöksi esimerkiksi. Siis yön yli. Nyt se ei ole mahdollista, vaan aina pitää viedä sinne intervallihoitoon laitokseen. Sitten semmoinen, jonka jokainen omaishoitaja varmasti tietää. Yksi tärkeimpiä asioita. Byrokratiaa on vähennettävä. Siis omaishoitajat kaatuvat sen byrokratian taakan alle, ja varmasti siellä on kevennettävää.

Mä toivonkin tämän sotepe-toimialan strategiakaudella perehtyvän tosissaan operatiivisella tasolla näihin omaishoidon ongelmiin, sillä tulevaisuudessa ei selvitä ilman lisääntyvää omaishoitajien joukkoa. Heitä sekä järjestöjä tulee kuunnella tosissaan eli omaishoitajaliittoja, paikallisia omaishoitajajärjestöjä. Yksi esimerkiksi sieltä tullut toive on kevyt työterveyshuolto esimerkiksi omaishoitajille. Eli tässä tarvitaan se, mitä mä olen monesti perännyt, tahtotilan muutos, että ollaan samalla puolella omaishoitajien kanssa.

Sitten mitä tulee ikäihmisten hoivaan ja hoitoon, niin Jenni Hjelt sanoi sen, mitä itselläni oli. Hän tyhjäsi sen pajatson ja samoin myös Minna Lindgren. Eli siis aivan erinomaisia puheenvuoroja. Todellakin pitää varautua nyt eikä kymmenen vuoden päästä tähän ikääntyvään väestöön. Samaten muuten Outi Alanko-Kahiluoto käytti erinomaisen puheenvuoron.

Ihan tähän loppuun vielä myös haluaisin ikäihmisten lisäksi ottaa vammaisten tarpeet, eli ne pitää kyllä myös tulevaisuudessa huomioida paremmin. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Sotepe-palvelustrategia on yksi tämän valtuustokauden tärkeimmistä työkaluista. Se ei ole vain kokoelma tavoitteita, vaan se on selkeä viesti asukkaillemme: Me huolehdimme teistä. Kun kiertää kaupungilla ja puhuu ihmisten kanssa, yksi huoli nousee ylitse muiden: Pääseekö hoitoon silloin, kun hätä on suuri. Siksi meidän linjamme on selvä. Me asetamme 14 vuorokauden määräajan hoitoon pääsylle ja puramme ne jonot, jotka tällä hetkellä koettelevat kaupunkilaisten kärsivällisyyttä erityisesti niillä alueilla, joissa tilanne on vaikein. Kyse on myös oikeudenmukaisuudesta. Palveluverkon on oltava toimiva ja saavutettava koko kaupungissa. Emme voi rakentaa palveluja vain kartalle, vaan niiden on oltava ihmisten saavutettavissa arjessa. Hyvät kuulijat.

Meidän on katsottava myös niitä, jotka jäävät helposti katveeseen. Meidän on tavoitettava riskiryhmissä olevat lapsiperheet ajoissa ja vietävä apu kotiin asti. Meidän on kohdattava päihdeongelmien karu todellisuus. Tarvitsemme kaupungin tason strategian ja konkreettisia tekoja huumekuolemien ehkäisemiseksi. Ja mitä tulee ikääntyneisiin, tavoitteemme on inhimillisyys. Laitosmainen hoito on korvattava kodinomaisilla ratkaisuilla, joissa säilyy ote elämään ja osallisuuteen. Samalla meidän on pidettävä huolta heistä, jotka tekevät arvokkainta työtä hiljaa, eli omaishoitajista.

Lopuksi on sanottava suoraan: Mikään näistä hienoista tavoitteista ei toteudu, jos Helsingin kaupungilla ei ole tekijöitä. Siksi vaadimme vahvaa työnantajapolitiikkaa. Se tarkoittaa kilpailukykyistä palkkaa, ensisijaisesti vakituisia työsuhteita ja laadukasta työterveyttä. Helsingin on oltava työnantaja, jonne halutaan tulla ja jossa halutaan pysyä. Tämä strategia antaa meille suunnan. Nyt on kyse sitä, että viemme nämä asiat käytäntöön ja varmistamme riittävät resurssit niiden toteuttamiseen.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä sotepe-palvelustrategia antaa Helsingillä tärkeän suunnan aikana, jolloin meidän palvelutarpeet kasvaa ja henkilöstöön kohdistuu suuria paineita. Tässä strategiassa on paljon hyviä linjauksia, kuten ennaltaehkäisy, palvelujen yhteensovittaminen ja yhdenvertaisuus, jotka on nostettu keskiöön. Erityisesti strategiassa ilahduttaa kirjaus hoitoon pääsyn sujuvoittamisesta ja hoitojonojen purkamisesta. Hoitojonojen purku on yksi keskeisimmistä sote-kysymyksistä helsinkiläisten arjessa, ja nämä strategian tavoitteet eivät toteudu, jos apua joutuu odottamaan liian pitkään. Siksi hoitoketjujen toimivuus, oikea-aikainen hoito ja palvelujen yhteensovittaminen on ratkaisevia ja niiden tulee näkyä tässä strategiassa. On ihan tosi selkeää, että ilman sitä strategia ei toteudu ihmisten arjessa.

Ikääntyneiden palveluissa tässä strategiassa painotetaan yhteisöllisiä ja kevyempiä asumismuotoja, mikä on monelle hyvä ratkaisu. Samalla mä kuitenkin jaan valtuutettu Hjeltin ja muidenkin tässä salissa olleiden valtuutettujen, jotka ovat tämän saman huolen nostaneet, huolen tästä väestörakenteen muutoksesta. Eli yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa voimakkaasti ja on tuplaantunut kymmenen vuoden päästä. Kaupungin vastuulla on varautua siihen, että myös ympärivuorokautisen hoidon tarve tulee kasvamaan ja myös ymmärtää se, ettei yhteisöllinen asuminen sovi kaikille. Meidän tuleekin huolehtia siitä, ettei vastuu tästä siirry hallitsemattomasti yksityiselle sektorille. Yhdyn siis salissa jo esitettyyn kysymykseen siitä, että miten tähän on varauduttu.

Lasten ja nuorten palveluissa, erityisesti MT-palveluissa, strategian painotukset ovat oikeansuuntaisia, kunhan ne todella menevät käytäntöön. Haluankin nostaa strategiasta esiin lastensuojelun näkökulman. Strategiassa korostetaan varhaista tukea, palvelujen yhteensovittamista ja vaikuttavuutta.

Lastensuojelussa nämä eivät ole abstrakteja tavoitteita, vaan arjen välttämättömyyksiä. Lastensuojelun näkökulmasta tämä strategia onnistuukin vain, jos se oikeasti vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta ja vahvistaa varhaista suunnitelmallista tukea.

Kaiken kaikkiaan tämä strategia antaa siis suunnan, mutta sen onnistuminen mitataan kaupunkilaisten arjessa. Siinä, pääseekö hoitoon, toimiiko palveluverkko ja etenkin siinä, miten huolehdimme kaikkein haavoittuvimmista.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Haluan tuoda esille vakavan huolen lastensuojelun eriarvoisuudesta. Ulkomaalaistaustaisten lasten asia käsitellään usein nopeasti ilman laajaa selvitystä, minkä vuoksi monet perheet kokevat syrjintää ja epäluottamusta viranomaisiin. Tämä herättää kysymyksiä yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Pyydän, että asiaan kiinnitetään erityistä huomiota, jotta kaikki lapset saavat tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun. Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tulin vähän spontaanisti nyt tänne, koska havahduin siihen, että me ei olla tässä salissa oikeastaan nostettu tämän palvelustrategian osalta lainkaan tätä pelastuksen puolen asiaa. Ja sehän on meille kaupunkilaisille aivan korvaamaton juttu, että meidän pelastuspalvelut ja ensihoitopalvelut toimii hyvin.

Mä olen itse reilu kaksi vuotta sitten joutunut semmoiseen tilanteeseen, että mun mieheni sydän pysähtyi aamuyöstä. Mä olen itse kohdannut sen tilanteen, mitä tarkoittaa, jos pelastus- ja ensihoitopalveluja ei ole saatavilla riittävän nopeasti. 12 minuuttia elvyttää yksin puolisoa on aika hemmetin paljon ja aika kova juttu. Meillähän on se vasteaikatavoite 6 minuuttia, että ensimmäisen yksikön pitäisi tavoittaa. No, näin ei aina käy, ja siinä voi olla tosi huonot seuraukset. Meillä kävi hyvin. Mieheni toipui täysin ja on työelämässä edelleen ja näin poispäin. Kiitos myös Meilahden sydänvalvonnan ja kardiologisen vuodeosaston ja sydänaseman.

Kun me mietitään ensihoitoa ja pelastustoimintaa, nyt kun meillä on suunnitteilla uusia pelastusasemahankkeita, niin meidän pitää kaikin mahdollisin keinoin varmistua siitä, että ne etenevät aikataulussa. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jotta nämä palvelut ovat todella saatavilla kaupunkilaisille. Okei, voi tulla joskus tilanteita, että sattuu monta vakavaa asiaa yhtä aikaa ja silloin vasteaika pitenee, mutta lähtökohta pitää olla se, että ne palvelut toimii.

Pelastuksen ja ensihoidon osalta tämä liittyy itse asiassa myös kaupunkisuunnitteluun. Valtuutettu Kivekkään kanssa ollaan joskus lautakunnassakin ehkä jopa hieman väitelty tästä asiasta liittyen esimerkiksi liikennesuunnitelmiin, katusuunnitelmiin ja näin poispäin. Pelastuksesta ja ensihoidosta huolehtiminen on paitsi meidän sotepe-toimialan osalta tärkeää, meidän valtuuston päätöksenteossa tärkeää, mutta se pitää huomioida kaikilla päätöksenteon tasoilla myös esimerkiksi kaupunkiympäristötoimialalla, koska meidän täytyy huolehtia siitä, että kaupungin infra kokonaisuudessaan on sellainen, että pelastus ja ensihoito pääsevät sujuvasti ja riittävän ajoissa paikalle. Siitä mä toivon, että me kaikki kannetaan vastuuta.

Jotta puhe ei loppuisi liian aikaisin, kiinnitän vielä huomiota siihen kaupunkistrategiassa, tässä palvelustrategiassa ja talousarviossa sovittuun hoitoon pääsyyn. Eli se 14 päivää. Me tiedetään, mitä toimenpiteitä on tehty. On lääkärirekrytointeja, viime vuonna on rekrytoitu 60 vai 70 hoitajaa ja näin poispäin. Mutta työtä on paljon tehtävänä, koska nyt kun me eletään tammikuun loppupuolta, me tiedetään, että me ei olla lähelläkään sitä, että joka puolella kaupunkia pääsisi 14 päivässä hoitoon. Se on asia, mihin meidän pitää keskittyä tosi paljon, jotta nämä kaupunkistrategia, tämä palvelustrategia ja talousarvion neuvottelutulos toteutuu.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kun nimeni mainittiin, halusin pitää vastauspuheenvuoron kertoakseni, että olen samaa mieltä kaikesta, mitä valtuutettu Hjelt sanoi.

Vaimoni toimii ensihoidossa, ja nämä kysymykset ovat tulleet tutuiksi. Toki tässä maassa suurimmat ongelmat pelastustoimessa ovat väljemmin asutuilla alueilla, eivät Helsingissä, mutta meilläkin on tehtävää. Ongelmat ovat jossain määrin eri ja ratkaisut ovat eri, mutta tavoite on kyllä sama.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Korhola-Dunderfeltin ponsiesitystä. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja salissa olevat valtuutetut.

Mietin tässä strategiassa sitä, että itse asiassa ei riitä, että esimerkiksi huumeiden käytön vaikutusta ja haittoja vähennetään tai mielenterveyshoitoihin pääsee tai Symppiksiä rakennetaan lisää. Se on oikeastaan jo tulipalojen sammuttamista. Meidän pitäisi pystyä palveluihin, jotka tukevat elämänkaaren alkupäätä niin, että tarvetta huumeiden käyttöön ei synny, että mielenterveysongelmia ei synny ainakaan siinä määrin kuin nyt. Eli perheiden tuki ja lasten tuki siellä kotona, harrastustoiminnassa ja koulujen oppimisympäristössä järjestetään sellaiseksi, että se tukee perheiden ja lasten hyvinvointia.

Lapset on kuitenkin meidän tulevaisuus, ja heidän hyvinvointinsa on myös edellytys sille, että meillä riittää vanhuspalveluissa työntekijöitä jatkossa. Ja mitä parempikuntoisina ihmiset pystyvät kotonaan elämään tai asumispalveluihin siirtymään, sitä vähemmän hoivatyön käsipareja tarvitaan samaan aikaan paikalle.

Palvelut tulee rakentaa niin, että lasten yksinäiset iltapäivät vähenevät, perheiden ohjaus arjen hallintaan tehostuu. Se voisi tehostua esimerkiksi järjestämällä kouluihin kotitalousopetusta ihan ala-asteelta saakka lapsen kehityksen tietenkin mittapuilla. Koulukerhot pitää olla nimenomaan myöskin näitä arjen taitoja opettavia. Meillä voi olla kotitaloutta, meillä voi olla liikuntaa, meillä voi olla käsitöitä. Se on oikeastaan kaupungin tehtävä järjestää siihen mahdollisuus.

Sitten lisäksi meidän pitäisi miettiä, että millä mittareilla me seuraamme tämän strategian toteutumista. Enkä puhu nyt vain näiden toimenpiteiden tekemisestä, vaan koko tämän strategian toteutumisesta. Itse asiassa hinta- ja mittariavoimuus pitäisi olla näkyvissä hel.fi-sivuilla. Sieltä voisi jokainen katsoa, kuinka paljon rahaa meillä menee lastensuojeluun, huumeiden käyttöön, koulujen keskeyttämiseen, Symppisten avaamiseen. Sitten lisäksi meillä pitäisi olla Move!-mittaustulokset helposti löydettävissä, jotta voisimme arvioida, mikä on esimerkiksi koulujen liikuntaopetuksen taso.

Hyvinvointiin liittyy myös asuminen, ja haavoittuvien ryhmien, koko ikänsä vammaisten ja vanhusten sekä liikuntarajoitteisten, asumispalvelut pitää pystyä järjestämään niin, että ne ihmiset voivat luottaa, että ne saavat pysyä siinä asunnossaan vanhuusikään asti. Ne asunnot pitäisi sijoittaa keskelle palveluita julkisten kulkumuotojen ympärille, jolloin me säästetään pelkästään jo kuljetuspalveluista. Lisäksi me saadaan samalla keskitettyä esimerkiksi yöhenkilöstö helpommin, kun lähempänä asuu paljon yöhoitoa tarvitsevia. Eli tehdään uudella lailla, niin mä uskon, että tämän strategian linjaukset saadaan toimimaan, mutta ilman mittareiden avoimuutta en usko, että näin käy. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En tällä vastauspuheenvuorollani tarkoita sanoa sitä, että valtuutettu Karhuvaara olisi osoittanut epäarvostusta, mutta toivoisin, että kun me puhumme koulutetusta hoitohenkilökunnasta, joka meidän apua tarvitsevia ihmisiä hoitaa, puhuttaisiin siitä koulutetusta hoitohenkilökunnasta, eikä käsipareista.

Kiitos.

Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos oikein hyvästä keskustelusta, jota täällä on käyty, ja hyvistä kysymyksistä.

Useamman valtuutetun osalta on noussut kysymys koskien iäkkäiden ympärivuorokautista palveluasumista. Tähän me toimialalla varaudumme tekemällä pitkäjänteistä kymmenen vuoden suunnittelua. Meillä on sekä omia paikkoja että meidän omistaman Seniorisäätiön paikkoja, ja näistä paikoista ostopalveluina ostetaan noin puolet. Eli monituottajuus auttaa siis tässäkin meitä ja tuo joustavuutta.

Koskien seniorikeskushankkeita ja niiden rakentumista, tämä on todella tärkeä asia ja tämän huolen me jaamme kaikki, että niitä hankkeita olisi pitänyt saada jo voimallisemmin ja nopeammin eteenpäin. Tämänhän takia me talousarvioneuvotteluissa teimme kirjauksen ja sovimme yhdessä siitä, että näiden seniorikeskushankkeiden edistämiseen me todellakin panostamme tänä vuonna. Siinä nostimme vielä sitten erityisesti keskustan ja Vuosaaren seniorikeskushankkeet erityisesti esille. Tärkeä asia. Tämän edistämiseen teemme töitä.

Toisena asiana täällä nostettiin termi oikeudettomassa asemassa olevat. Tämä termi ei ole ollut pohjassa. Tästä termistä me sovimme yksimielisesti palvelustrategianeuvotteluihin osallistuneiden ryhmien kesken.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Voin yhtyä niihin kommentteihin, joissa on todettu, että täällä on käyty erinomaista keskustelua ja hyvin laaja-alaisesti meidän sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluista. Aika monesti nämä pelastustoimen palvelut ja myös turhan usein sosiaalipalvelut unohtuvat näissä keskusteluissa, ja keskustelut keskittyvät liiaksi esimerkiksi valtakunnan tasolla vain terveyspalveluihin. On erittäin hienoa, että valtuusto on käynyt monipuolisesti näistä kaikista keskustelua.

On todettava se itsekin palveluita käyttäneenä, näiden kaiken kolmen sektorin palveluita jossain määrin, että Helsingissä on valtavasti erittäin hyvää palvelutuotantoa sekä omaa että ostettua palvelutuotantoa. Meidän on erittäin tärkeä muistaa aina myös eri yhteistyökumppanit, erityisesti järjestöt, joista on myös täällä useissa puheenvuoroissa mainittu. Itse voin todeta, että olen erittäin huolissani siitä tilanteesta, kun valtakunnan tasolla järjestöjen rahoitus heikkenee. Olisi tosi tärkeää, että me kyetään Helsingissä jossain määrin paikkaamaan sitä tilannetta, että järjestöjen palvelutuotanto pysyy ja erityisesti vertaisryhmätoiminta, joka on monelle todella olennaista. Vertaisryhmätoiminta on tosi tärkeää myös lapsille ja lapsiperheille.

Tuossa aiemmassa keskustan valtuustoryhmän ryhmäpuheessa nostinkin esille tämän syntyvyystilanteen. En siinä ryhmäpuheessa tehnyt vielä ponsiesitystä, mutta teen tästä asiasta nyt ponsiesityksen, jonka toivon valtuuston hyväksyvän.

Hyväksyessään sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palvelustrategian kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuudet tukea lasten ja perheiden palveluja, kuten äitiys- ja lastenneuvolapalveluja, lasten terveyspalveluja, lapsiperheiden kotipalveluja ja muita kotiin vietäviä palveluja perheneuvolaan ja yhteistyössä HUSin kanssa naisten, raskaana olevien ja synnyttäneiden palveluja kehittämällä auttaa helsinkiläisiä saavuttamaan nykyistä paremmin omat lapsitoiveensa.

Tämä ponsimuotoilu oli pikkuisen haastava ja vähän vaikeaselkoinen, mutta toivon, että ymmärrätte siitä huolimatta tämän tavoitteen. Eli tarkoitus olisi se, että katsotaan kokonaisuutena näitä meidän kaikkia lasten ja perheiden palveluita ja mietitään ja myös, niin kuin ryhmäpuheenvuorossa toin esille, käydään keskustelua myös niiden perhettä perustava -ikäisten meidän palveluja käyttäviä ihmisten kanssa siitä, että mitkä palvelukapeikot ehkä, minkälaiset palvelukokemukset ja muut voivat olla vaikuttamassa siihen, että se lapsitoive ei... On kysymys sitten ensimmäisestä tai seuraavasta tai sitä seuraavista lapsista, niin eivät jostain syystä toteudu ja onko meillä mahdollisuuksia jollain tavalla meidän palvelutuotannossa toimia sillä tavalla, että se voisi edistää perheitä saavuttamaan sen heidän oman lapsitoiveensa. Kysymyshän ei ole siitä, että me ulkoapäin haluaisimme asettaa kenellekään mitään tietynlaista lapsitoivetta, mutta tutkimuksista käy erittäin selkeästi ilmi, että niin helsinkiläiset kuin muutkin suomalaiset nuoret ihmiset eivät kaikki valitettavasti eri syistä saa toteutettua elämässään sitä lapsitoivetta, joka heillä on.

Tack, ordförande.

Tämä strategia on hyvä, etten sanoisi erittäin hyvä ja kattava. Muistutan kuitenkin siitä, että tämä vuosi on myöskin niin sanotun muutosohjelman, sotepen muutosohjelman viimeinen vuosi. Vielä ei tiedetä, saako se seuraajan. Toivon mukaan sotepe-lautakunta pysyy valppaana sen suhteen, ettei tämä muutosohjelma sitten verota tätä hyvää strategiaa. Vaara on aina olemassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihan lyhyesti. Kannatan Terhi Peltokorven tekemää ponsiesitystä. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ajattelin, että katsotaan tätä hiukan toiselta kantilta. Mä katson tätä kaupunkikehitysalueen kantilta. Kantilta, jossa osallistun ruokajakoihin useamman kerran viikossa. Katson sitä kantilta, jossa teen virkatyötäni valtiolla henkilöiden parissa, jotka on ajautunut siihen pisteeseen, että se apu tulee Rikosseuraamuslaitokselta. Miksi näin? Me ollaan menty aivan liian pitkälle siinä, että ihmiset eivät saa apua. Liian usein meillä toistuu se sama tarina. Siellä on niitä ylisukupolvisuustarinoita, mutta sitten siellä on niitä tarinoita, että on yrittänyt saada apua mielenterveysongelmiin. Ei ole saanut. Ahdistaa. Otetaan avuksi päihteet. Yritetään selvitä niiden päihteiden kanssa. Sitten siellä on se hoitamaton mielenterveysongelma, ja sitten pikkuhiljaa muodostuu se päihdeongelma. Sitten sä olet aika hankalassa kierteessä. Rahoittaaksesi päihdeongelmaa, sä lähdet tekemään rikoksia. No, se on aika kestämätön tie, ja se on aika kallis tie meille.

Nämä toistuvasti törmäävät samaan ongelmaan. Olemme sitten siellä Malminkartanossa, Kannelmäessä tai missä päin tahansa Helsinkiä, että samalta luukulta ei pystytä hoitaa näitä kumpaakin ongelmaa.

Mielenterveyspuolella todetaan, että tule sitten juttelemaan meille, kun sun päihdeongelma on tarpeeksi hyvässä tasapainossa. Ja päihdepuolella sanotaan, että ei me oikeastaan voida tässä kohtaa sua kauheasti jeesata, koska sulla on niin paha toi toinen ongelma.

Esimerkiksi HUSilla on hirveän hyvä palvelu. Entinen päihdepsykiatria, nykyinen taitaa olla riippuvuuspsykiatria, missä hoidetaan kumpiakin ongelmia yhdessä. Tämän tyyppistä palvelua me tarvittaisiin paljon enemmän tähän kaupunkiin matalammalla kynnyksellä. Otetaan ne ihmiset kokonaisena, lähdetään kartoittamaan sitä kokonaista ongelmaa. Ei hoideta vain yhtä osaaluetta. Näin me säästetään paljon tämän kaupungin rahoja.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mä haluan vielä palata tähän apulaispormestarinkin esille nostamaan oikeudettomassa asemassa oleva -käsitteeseen, kun nyt tuli tästä esille, että tämä on tällainen poliittisesti keksitty termi. Sen ongelmallisuudesta, koska siis on totta, että paperittoman ihmisen asema on hyvin hauras. Monia niitä oikeuksia hänellä ei ole, mitä kansalaisilla, oleskeluluvalla olevalla tai kuntapaikalla olevalla ihmisellä on, mutta oikeudeton hän ei ole. Paperittomalla ihmiselläkin on oikeuksia. Perustuslain turvaamat perusoikeudet koskevat myös paperittomia. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä. Lapsen oikeudet koskevat kaikkia lapsia riippumatta papereista.

Kun kieli alkaa kutsua paperittomia oikeuksia vailla olevaksi, niin silloin se alkaa murentaa näiden ihmisten oikeuksien perustaa. Jos ihminen on oikeudettomassa asemassa, niin hänen sulkemisensa palveluista alkaa kuulostaa luonnolliselta ja oikeutetulta, jos me pohditaan tätä semanttisesti. Ja se on minun mielestäni tärkeää, koska sanoilla rakennetaan todellisuutta ja tällainen käsitteiden murentaminen on todellakin äärioikeiston työkalu. Siksi mä haluan kysyä, että onko tähän käsitevalintaa pohtiessa kysytty alan oikeusoppineilta mielipidettä, näkemystä? Onko järjestöjen asiantuntijoilta, jotka tekevät työtä paperittomien kanssa, kysytty tästä ongelmallisuudesta? Tai onko esimerkiksi meidän Kalasataman paperittomien palveluissa työskenteleviltä ammattilaisilta kysytty tästä?

Kiitos, puheenjohtaja.

En osaa sanoa, keneltä on kysytty ja mitä, mutta halusin kuitenkin valtuutettu Hagmanilta kysyä, että mitä paperiton tarkoittaa.

Kiitos, puheenjohtaja.

On ollut mielenkiintoista keskustelua seurata, ja ehkä tästä mielenterveysasiasta olisin semmoisen teeman vielä nostanut esille, että kun en ole syntyperäinen helsinkiläinen... Ei kyllä monikaan ole täällä Helsingissä, olen huomannut. Mutta on vähän välillä sekava ihmiselle tämä mielenterveysja psykiatrian puolen hoitokokonaisuus, kun on HUS ja sitten on Helsinki. Olen itse tuossa HUSin hallituksessa mukana, mutta niillä on kuitenkin jonkun verran päällekkäisyyttä. Monesti miettinyt, että voisiko sen tehdä selkeämmin. Mä tiedän, että tästä on paljon juteltu Helsingissä ja HUSissa kuitenkin, että voisiko tehdä jotain yhteistä palvelua enemmän. Siinä on semmoinen ongelma tullut esille, että kummatkin kilpailevat hyvin paljon samoista ammattilaisista, esim. psykiatreista. Jotenkin se tuntuu vähän järjettömältä ratkaisulta, että ollaan saman asian edessä ja samalla alueella ja sitten käydään jonkun verran tämmöistä henkilöstökilpailua siihen liittyen.

Eikä mulla nyt ole tässä puheenvuorossa valmista ratkaisua, mutta ehkä joku osaa vastata mulle tähän, että miten tästä saataisiin toimivampi. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Nyt haluaisin vain valtuutettu Merelle sanoa, että sä varmastikin tiedät, mitä paperiton ihminen tarkoittaa. Sä vaan haluat hämärtää tätä termiä. Tällä tarkoitetaan siis ihmistä, jolla ei ole oleskeluluvan tai turvapaikan hakuun liittyvän oleskeluoikeuden tuomaa asemaa Suomessa. Ja sitä kautta hän on hyvin monessa asiassa hauraassa asemassa, mutta hän ei ole oikeudeton, niin kuin äsken kuvasin.