Eräiden 2025 talousarvioon merkittyjen määrärahojen ylittäminen sekä investointiosan sitovaksi osoitettujen määrärahojen siirtäminen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tänään me hyväksytään yli 22 miljoonan euron ylitys työmarkkinatuen kuntaosuuteen. Se näyttää karulla tavalla, mitä työttömyys maksaa Helsingille. Kysymys ei ole pelkästään budjettipoikkeamasta, vaan laskusta, joka kasvaa joka kuukausi, kun helsinkiläiset on työttöminä. Työttömyys vie myös Helsingin kassasta kymmeniä miljoonia verotuloja, joita tarvittaisiin tällä hetkellä tosi pahasti lasten oppimiseen, koulutukseen ja muihin palveluihin.

Helsingissä tällä hetkellä joka kuudes kaupunkilainen on työtön ja erityisesti nuorten työttömyys on ennätyslukemissa. Moni ala rakennusalasta tieto- ja asiantuntijatyöhön sakkaa tällä hetkellä. Petteri Orpon hallituksen linjaukset eivät helpota tilannetta, eikä luottamusta sen tapaan hoitaa tätä työttömyyttä ole. Siksi Helsingin pitää tehdä omia toimia. Jos me emme nyt investoi työttömyyden hoitoon, jatkamme tämän laskevan työttömyyden käyrän rahoittamista joka vuosi uudelleen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämän ylityksen hyväksyminen on nyt kuitenkin välttämätöntä, mutta olisi vastuutonta hyväksyä se tekemättä mitään sen juurisyylle. Tämän takia SDP edellytti ja ajoi voimakkaasti työllisyyspanoksia syksyn budjettineuvotteluissa. Nyt on aika investoida osaamiseen ja työllistymiseen, jotta ensi vuonna emme ole taas täällä hyväksymässä samanlaista ylitystä, vaan kertomassa, miten työttömyys on käännetty laskuun. Meidän pitää hoitaa työttömyyttä paremmin kuin aiemmin.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä on erittäin vakava aihe, ja sen takia on ihan hyvä, että täällä keskustellaankin tästä. Mutta mä haluaisin vain muistuttaa kaikille, että työttömyys johtuu vain siitä, että meillä ei ole täällä kaupungissa eikä Uudellamaalla tarpeeksi työnantajia, ei tarpeeksi työpaikkoja. Julkinen sektori ei voi pelkästään omilla toimillaan työllistää kaikkia pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä. Se on täysin mahdotonta, vaan me tarvitsemme tänne yksityistä yrittäjyyttä. Me tarvitsemme Helsingin kaupungin tukea siihen, että yritykset haluavat tulla tänne töihin, voivat toimia täällä ja pysyä täällä ja heillä on mahdollisuus myös kannattavuuden nimissä työllistää.

Me puhutaan koko ajan työttömyydestä, mutta meidän pitäisi puhua työpaikkojen puutteesta.

Kiitos.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Julkisella vallalla, niin valtiovallalla kuin Helsingin kaupungilla, on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa työllisyyteen. Yksi työttömyyden syitä on rakentamisen lama. Se, että tällä hetkellä asuntoja ei rakenneta siihen tahtiin kuin tarve on tulevaisuudessa. Se johtaa siihen, että moni rakennustyöläinen jää työttömäksi. Tähän vaikuttaa se, että meidän sosiaaliturvaa on leikattu niin, että kaikkein pienituloisimmat, jotka käyttävät kaikki käteen jäävät tulot kotimaiseen kysyntään, eivät pysty käyttämään samassa määrin, joka vaikuttaa yritysten mahdollisuuteen tuottaa palveluita ja työllistää sitä kautta ihmisiä. Ennen muuta tähän vaikuttaa tuntematon jarru, eli se, että ollaan luotu talouspolitiikalla sellainen ilmapiiri, jossa nekin ihmiset, joilla olisi mahdollisuus toimia, pelkäävät, säästävät eivätkä käytä kestävällä tavalla, mikä työllistää. Eli se, mitä meidän pitäisi tehdä nyt valtakunnan tasolla, on ottaa käsi pois siltä tuntemattomalta jarruilta.

Kiitos, puheenjohtaja.

Meillä on kaupungilla muutamia keinoja, mitä me voidaan tehdä työttömyyden hoitoon. Mitä me ehdotettiin budjettineuvotteluissa, on muun muassa se, että me uudelleen koulutettaisiin ihmisiä sellaisiin työaloille, missä on tällä hetkellä paljon työpaikkoja tarjolla. Meillä on työvoimapulaa tällä hetkellä vaikka varhaiskasvatuksesta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden osaajista. Tämän lisäksi meillähän on esimerkiksi tämä nuorten työllistymisseteli. Sen nopea käyttöönotto alkuvuonna tulee olemaan iso juttu, mitä pitää tehdä.

Sen lisäksi me kaupunkina investoidaan ensi vuonna yli miljardi euroa rakentamiseen. Nyt on tärkeää, että me vauhditetaan näitä kaikkia investointeja, jotta me saadaan tätä rakennusalaa elvytettyä. Se on tällaista vastasyklistä politiikkaa, jolla pystytään hoitaa paremmin sitä, että ihmiset ovat myös töissä. Nämä ovat myös sellaisia investointeja, joita meidän on väistämättä pakko tehdä tällä hetkellä. Eli korjataan koulut ja rakennetaan infra valmiiksi, kun yksityinen rakentaminen ei tällä hetkellä lähde eteenpäin. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos tästä hyvästä keskustelusta.

Erityisesti me ollaan tässä puhuttu kulutuksesta ja rakennusalasta. Sen lisäksi mä haluaisin tuoda esiin sen, että korkeakoulutettujen työttömyys on tällä hetkellä aivan historiallisen korkealla tasolla. Helsinki tietysti kärsii siitä aivan omalla laillaan, koska meillä on kuitenkin täällä tosi paljon korkeakoulutettua väestöä. Siinä on varmasti monia syitä takana. Näitä erilaisia kulutukseen liittyviä ja muita, mutta myöskin julkisen sektorin säästöt, joihin ollaan lähdetty monilla tavoin. Ollaan vähennetty rahoitusta koulutuksesta, ollaan vähentämässä rahoitusta yliopistoilta. Tämä on myöskin iso kysymys, että miten nämä korkeakoulutetut, joita Helsingissä paljon on, miten heidän työllisyytensä saadaan nousuun ilman muuten kuin muuttamalla tätä jarrupolitiikkaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olette varmaan kuulleet Arkhimedeen ruuvista. Se on sellainen ruuvi, jossa ajatus kiertää kehää, mutta palaa korkeammalla tasolla samaan asiaan. 30 vuotta sitten toin esiin, että työkyvyttömät pitää saada eläkkeelle, ja silloin heitä saatiin 25 000. 50 000 olisi pitänyt saada. Tällä hetkellä Helsingin pitkäaikaistyöttömistä neljäsosa ei tule näkemään koskaan työelämää. Jos heille tehdään eläkeselvittely, joka maksaa 1 000 euroa per henkilö ja tuottaa, jos he pääsevät eläkkeelle, joka vuosi 5 000 euroa. Ja jos he pääsevät eläkkeelle 30-vuotiaana, kertokaa se 30:llä. Tämä toiminta on lakkautettu Helsingissä.

Olen tehnyt edelleen aloitteita HUSissa. Ei kelpaa. Helsingin kaupungilla. Ei kelpaa. Niin maksakaa sitten. Mä olen valmis auttamaan teitä ja teen jopa mahdollisesti aloitteen, jos tarvitaan, mutta en minä nyt koko ajan jaksaisi kiertää sitä Arkhimedeen ruuvia ylempää. Tämä on itsestään selvä asia. Täällä voisi ilmoittautua joko pormestari tai apulaispormestari tekemään tämän työn. Mä lupaan auttaa siinä, mutta tämä on sitä kurjalistoa samalla tavoin kuin täällä on asunnottomia ja Helsingin kaupungin asunnoista tyhjiä 1 000 ja yksityisellä sektorilla 9 000. Meillä on asuntoja tarpeeksi, mutta se edellyttää yhteisvastuuta vuokran maksusta eli takuuta.

Me saamme täällä kyllä levottomuuden aikaan, ellemme puutu näihin sosiaalipoliittisiin kaikkein alimpana olevien ihmisten asioiden korjaamiseen. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ehkä 10–15 vuotta sitten kiinnitin tähän samaan asiaan huomiota, josta valtuutettu Toivonen nyt puhui. Silloin sain rahoitusjohtajalta vastauksen, että itse asiassa tämä on täysin väärinpäin pyörivä yritys, eli näiden korvausten maksaminen on kalliimpaa kuin ihmisten työllistäminen. 90-luvun laman aikaan erityisesti pyrittiin työllistämään sellaisissa kaupungin toimissa ihmisiä, jotka eivät aiheuta käyttökustannuksia. Esimerkkinä juuri peruskorjaukset, investointivelan vähentäminen ja muut tällaiset seikat. Tämän toiminnan jatkaminen olisi, paitsi että se on välttämätöntä kaupungin kannalta, niin myös hyvin kannattavaa. Itse asiassa näitä korvausrahoja pitäisi paremminkin käyttää tähän kuin korvausten maksamiseen.

Osittain tämä tilanne perustuu tietysti siihen, että vuosikaudet on meillä työllisyyspolitiikka pyörinyt myös väärinpäin. On käytetty kysyntäperusteista työllisyyspolitiikkaa, joka tosiasiassa syyllistää työttömiä ja tekee työttömistä itsestään syyllisiä omaan tilanteeseensa. Pahimmillaan väitetään, että ovat laiskoja, parhaimmillaan vain väärin koulutettuja tai väärässä paikassa asuvia. Toisin sanoen, tämä esittämäni malli perustuisi siis työpaikkojen tarjontaa, jota julkinen valta voi julkisen vallan tehtävien kannalta toimeenpanna. Tämä rahan käyttö olisi olennaisesti parempaa kuin tämä nykyinen, joka lähinnä tukee valtion onnettomasti laadittua budjettia.

Kiitos, puheenjohtaja.

Suomen työpaikoista kaksi kolmasosaa on pienissä yrityksissä, ei suinkaan niissä suurissa. Pieniä yrityksiä on juuri nyt muistettu esimerkiksi yrittäjäeläkkeiden summittaisilla korotuksilla. Helsinkiläisenä pienyritystyönantajana minun on todettava, että en ole kohdannut minkäänlaista Helsingin kaupungin lähestymää miltään osin, jos ei sitä lasketa, että tulee yllättäviä katutöitä ravintoloiden eteen.

Mä todella pontevasti ehdottaisin, että me muodostaisimme sellaisen toimielimen, jossa me alkaisimme yhdessä miettiä sitä, että miten me saamme työllistettyä pieniin yrityksiin, joissa ne työpaikat ovat, joissa on työvoiman tarvetta, ne ihmiset, jotka etsivät työtä. Meillä on sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät tiskaamaan, jotka pystyvät tekemään kaikkia sellaisia asioita, joista heille tulee merkityksellinen elämä, ja ne pienet työpaikat saavat niitä työntekijöitä. Tämä 22 miljoonaa on aivan järkyttävä shokki. Meidän pitäisi istua tänne pulpetin alle ja hävetä oikeasti.

Kiitos.