Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluodon aloite taiteen prosenttiperiaatteen soveltamisesta uusiin raidelinjoihin

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitän kaupunginhallitusta aloitteeni saamasta myönteisestä vastaanotosta. On hienoa asua kaupungissa, jossa taiteen ja kulttuurin ajatellaan kuuluvan aidosti kaikille.

Esitin aloitteessani, että Helsinki selvittää mahdollisuutta laajentaa taiteen prosenttiperiaatteen soveltaminen uusiin raidelinjoihin Tampereen mallin mukaan. Tällä hetkellä Helsinki käyttää merkittävien rakennusinvestointien ja perusparannushankkeiden budjeteista prosentin julkiseen taiteeseen eli julkisissa tiloissa vapaasti saavutettavissa olevaan taiteeseen. Aloitevastauksessa todetaan, että taiteen toteuttaminen raidehankkeiden yhteydessä on kannatettavaa. Taidetta voi toteuttaa esimerkiksi raidehankkeiden yhteydessä rakennettavissa katu- ja puistohankkeissa tai osana laajempaa taideohjelmaa, esimerkiksi kaupunkiuudistusalueilla. Tähän aloitteessani esitettyyn periaatteeseen on tietenkin syytä palata tulevien joukkoliikennehankkeiden yhteydessä.

Arvoisat valtuutetut.

Nuorisoneuvoston edustaja Wadud Ehan piti aiemmin tässä kokouksessa erittäin painavan puheenvuoron, joka koski nimenomaan tätä tekemääni aloitetta. Nuorisoneuvosto oli käsitellyt aloitettani ja päättänyt ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että nuoret osallistettaisiin mukaan suunnittelemaan uusia ratikkapysäkkejä ja muita joukkoliikenneinfran osia ja niiden varrella olevia paikkoja. Näin Helsinki näyttäisi, että Helsinki kuulee nuoria konkreettisesti ja että Helsinki on kaupunki, jonka suunnitteluun nuoret voivat konkreettisesti vaikuttaa. Osallistamalla nuoret näiden ratikkataidekohteiden suunnitteluun voisimme saada nuorten näköisiä ratikkapysäkkejä, ja uudet raitiolinjat voisivat kertoa nuorten tarinaa Helsingistä.

Nuorisoneuvosto ehdottaa, että ratikkapysäkeillä voisi olla kaupunginosien identiteettiä korostavia ratkaisuja. Esimerkiksi merellisessä kaupunginosassa jotakin merellisiä elementtejä. Näin nuorisoneuvoston edustaja ehdotti, kun juttelin hänen kanssaan tuolla kuppilan puolella. Näin antaisimme lapsille ja nuorille mahdollisuuksia näkyä konkreettisesti Helsingissä Helsingin katukuvassa. Ratikkapysäkit voisivat olla elämyksellisiä ja jäädä myös matkailijoiden mieliin.

Kuunneltuani tämän nuorisoneuvoston edustajan erittäin hyvän puheenvuoron olen tehnyt järjestelmään ponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuudet osallistaa lapset ja nuoret kulttuuriprosenttitaidehankkeiden suunnitteluun joukkoliikennehankkeissa.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Alanko-Kahiluodolle erinomaisesta aloitteesta. Voin tätä erinomaista ponttakin tässä samassa yhteydessä kannattaa.

Julkinen taidehan on laajasti kannatettua, ja siksi taiteen prosenttiperiaatteen laajentaminen rakennushankkeista joukkoliikennehankkeisiin on odotettua ja erittäin kannatettavaa. Tätä tulee ehdottomasti edistää siinä kohtaa, kun HSL:n rahoitusmallia uudistetaan. Sitä odotellessa voidaan tehdä paljon. Espoohan on jo investoinut taideohjelmaan oman Raide-Jokeriosuutensa varrelle, ja myös Vantaan ratikan reitille on tehty taidesuunnitelma. Helsingissä kaikki suurimmat puolueet ovat strategiassa sitoutuneet kasvattamaan julkisen taiteen määrärahoja. Eli kyllä tässä maassa tehdään myös taide- ja kulttuuripolitiikkaa, jossa taiteen rahoitusta kasvatetaan. Iso kysymyshän meillä on myös se, että miten sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella saadaan taidepalvelujen käyttö ja taideinvestoinnit liikkeelle.

Jäin vähän pohtimaan tätä kunnianhimon tasoa. Toki aloitevastaus tuli nyt vain kaupunkiympäristön puolelta, ei kulttuurin puolelta, mutta näissä prosenttiperiaatteen mukaisissa hankkeissahan ei ole ainoastaan kyse enää siitä, että parannetaan rakennetun ympäristön esteettistä laatua, vaan kuten tässä aloitteessakin tuli hyvin esille, prosenttitaide tai ylipäätään julkinen taidehan voi olla ja onkin hyvin monimuotoista. Se voi edustaa monia eri taiteenaloja, ottaa taiteen ilmiöitä huomioon ja viedä niitä eteenpäin. Julkinen taide myös joskus herättää keskustelua, intohimoja ja joskus ristiriitaisiakin tunteita, mutta ajattelen, että demokratiassa sekin on yhteisen edun mukaista.

Rouva puheenjohtaja, fru ordförande.

Helsingillähän on kunniakas historia prosenttitaiteessa. 90-luvun alusta lähtien olemme prosentin käyttäneet julkisista rakennushankkeista taiteeseen. Sen lisäksi meillä on tämän lisäksi muita julkisen taiteen hankintamäärärahoja, jotka itse asiassa äsken hyväksytyssä budjetissa kaksinkertaistimme. Toki kun lähtötaso ei ole kovin korkea, niin kaksinkertaistaminen euromääräisesti ei ole valtavan suuri.

Julkisessa taiteessa on tärkeää, että se luo kiinnostavaa, viihtyisää, inspiroivaa kaupunkitilaa, mutta siinä myös ammattitaiteilijat saavat mahdollisuuden työskennellä, joka on myös tärkeää kaupungissa. Noin puolet meidän ammattitaiteilijoistamme työskentelevät, asuvat Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. On tärkeää, että kaupunki mahdollistaa myös heille työtilaisuuksia.

Tämän prosenttitaiteen prosessi on sen tyyppinen, että kun on julkisia rakennushankkeita, niin niiden yhteydessä Helsingin taidemuseo HAM-säätiö toimii asiantuntijana. hakevat esityksiä julkisesta taiteesta päiväkoteihin, kouluihin, erilaisiin julkisiin rakennushankkeisiin. Nämä ammattilaiset näiden ammattitaiteilijoiden teosten perusteella tekevät esityksen kaupungille siitä, että mikä olisi se teos kyseiseen rakennukseen tai muuhun, puistoon, torille, joka hankitaan prosenttitaideperiaatteella. Musta lapsia ja nuoria pitää hyvin monenlaisiin asioihin ottaa mukaan, mutta prosenttitaideperiaatteeseen, jossa ajatuksena on se, että taiteen ammattilaiset hakevat sitä juuri siihen kohteeseen oikeata ammattitaiteilijan teosta, niin ei ehkä sillä tavalla sovi. Siinähän ei käydä mitään konsultaatioprosessia, vaan se on ammattiarviointia. Mutta meillä on myös paljon hankkeita, joissa on tärkeää, että kaupunkilaiset on mukana, lapset ja nuoret on mukana. Meidän strategiaanhan kirjattiin muun muassa se, että muraaleita halutaan lisää, lisää erilaista seinätaidetta. Tästä esimerkkinä on Kontulan metroasema, jonka remontti valmistui vastikään. Kontulan metroasemallehan paikallinen Kontula Art School, joka itse asiassa palkittiin tämän vuoden alussa viime vuoden kulttuuritekona Helsingissä, teki nimenomaan yhteisöllisesti yhdessä Kontulan ja alueen asukkaiden kanssa metroasemalle koko metroaseman taideteoksen. Samaan aikaan pystyttiin myös säilyttämään rakastetut vuodelta 1988 olevat graffititaideteokset. Niille löydettiin remontin yhteydessä uusi paikka, vaikka alun perin ne oli poistumassa. Tässä myös alueen asukkaat aktiivisesti olivat yhteydessä ja huolehti siitä, että nämä teokset säilyivät.

Eli mun nähdäkseni pitää erottaa toisistaan tämmöinen yhteisöllinen taide, yhdessä tekeminen. On tärkeää, että me kannustetaan ja tehdään lisää niitä projekteja. Mutta prosenttitaideperiaate ainakin tähän asti on ollut vähän toisen tyyppinen. Se on toisenlainen se prosessi, jolla sitä hankitaan, ja siinä on ammattitaiteilijat tekemässä ja ammattikuraattorit arvioimassa sitä meidän taidemuseostamme.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Mä taisin itse tulkita nuorisoneuvoston ehdotuksen vähän eri tavoin kuin apulaispormestari Arhinmäki. Mä itse tulkitsin sillä tavalla, että olisi hienoa, että lapsia ja nuoria kuultaisin siinä, että minkälaisia elämyksiä he toivovat, minkälaisia teemoja ja niin edelleen tulevan esille omien kaupunginosiensa ratikkapysäkeillä tai metroasemilla. Meillähän on nytkin metroasemia, jotka on toteutettu elämyksellisesti niin, että niissä on julkista taidetta, joka on nimenomaan rahoitettu tällä prosenttiperiaatteella.

Se on tietenkin eri asia, kun lähdetään kuratoimaan ja valitsemaan teoksia. Siinä tietenkin on tärkeää, että on ne HAMin asiantuntijat, mutta nähdäkseni lapset ja nuoret eivät kai olisi sitä tekemässä. Mä pitäisin tärkeänä myös, että kun meillä on nuorisoneuvoston edustajat esittäneet tämmöisen selvityspyynnön, niin voitaisiin kuitenkin selvittää sitä, että voitaisiinko lapsia ja nuoria kuulla siinä jollain tavalla, että miten tätä prosenttiperiaatetta Helsingissä sovelletaan. Se olisi musta demokratiaa kunnioittava vastaus tähän hienoon puheenvuoroon, jota valitettavasti varmaan monet eivät kuullut, kun se oli tuossa jo hieman aikaisemmin. Ei tämän asian yhteydessä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä prosenttiperiaate on mun mielestä ollut kautta aikain hirveän hyvä idea. Ymmärrän hyvin apulaispormestari Arhinmäen selvityksestä sen, että kyseessä on nimenomaan tietyllä tavalla taiteilijoita työllistävä järjestelmä samalla, koska he saavat itse katsoa paikan, mihin heidän työnsä mahdollisesti parhaiten sopii.

Mutta näistä ratikkapysäkeistä. Mun mielestä olisi aika hienoa itse asiassa järjestää jonkinlainen kilpailu esimerkiksi nuorille jonkin tietyn alueen ratikkapysäkistä, että mitä he ehdottaisivat, että siihen tehdään. Meillähän on nyt jo ruohokattoisia pysäkkejä. Meillä on designpysäkki Tennispalatsin lähellä. Vähän tällä vastaavalla idealla, ja sen voisi toteuttaa sitten tietenkin joku taiteilija.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Minusta nuorisoneuvoston puheenvuoro siitä, että nuoria kuultaisiin ja heitä otettaisiin mukaan raitiovaunupysäkkien, metroasemien, niiden ympäristön suunnitteluun ja elävöittämiseen on hyvä ja minusta sitä pitää tehdä. Minä taas kommentoin tätä ponsiesitystä, jossa se kytkettiin prosenttitaiteeseen. Siihen se ei nähdäkseni sovi, koska se prosessi on toisen tyyppinen. Sen lisäksi myöskin, kuten vastauksessa todetaan, valitettavasti ainakaan toistaiseksi me emme liikennehankkeissa prosenttitaidetta saa, koska niin kauan ainakin kun infrakorvausjärjestelmä on käytössä, kuten vastauksessa todetaan, me emme voi kytkeä siihen, vaan se pitää tulla toista kautta. Tätä kommentoin puheenvuorossa.

Itse pidin hyvänä nuorisoneuvoston näkemystä siitä, että nuoria on syytä kuulla. Jos puhuttaisiin yleisesti näiden viihtyisyydestä, musta silloin menisi se ponsiesitys oikein suhteessa tähän taiteen prosenttiperiaatteeseen.

Jäin vielä miettimään sitä, että voisiko tätä mun pontta jotenkin sillä tavalla justeerata, että kuitenkin pystyttäisiin vastaamaan tähän lasten ja nuorten toiveeseen tästä lasten ja nuorten kuulemisesta ja nykyistä paremmasta näkymisestä Helsingin kaupunkikuvassa. Mä ymmärrän tämän apulaispormestari Arhinmäen huolen siitä, ettei tässä ikään kuin mene sekaisin puurot ja vellit, ettei ikään kuin ajatella, että lapset ja nuoret alkaa kuratoimaan taidetta tai peräti tekemään sitä julkista taidetta itse tai mikä se olikaan se huoli siellä.

Pohdin, että jos tätä pontta muotoilisi siten, että ja nyt toivon, että apulaispormestari Arhinmäki vastaa, että olisiko tämä enemmän siihen suuntaan, mitä voisimme yhdessä ajatella. Jos tätä muotoilisi niin, että esittäisin, että kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuudet osallistaa lapset ja nuoret taidehankkeiden suunnitteluun joukkoliikennehankkeissa. Meneekö tämä yhtään parempaan suuntaan? Tämä mun sinnikkyys nyt johtuu siitä, että haluaisin arvostaa tätä nuorisoneuvoston musta erittäin aiheellista ja hyvää puheenvuoroa.

Kiitos.

Kyllä. Koska sitä tosiaan ei tehdä tällä hetkellä näissä joukkoliikenteissä, se ei myöskään selvitykseen olisi järkevä. Tämä on oikein hyvä muotoilu, jolloin tulee nuorten ääni kuuluviksi. Niin kuin Arhinmäki toi esiin, sitä on tehty jo Kontulassa. Tämä on varmaan sellainen, joka myös etenisi ja näin voitaisiin toimia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olin täällä salissa kuulemassa nuorisovaltuutetun hyvän puheenvuoron, ja hienoa, että täällä yhdessä on muotoiltu tätä pontta. Kun tuossa valtuutettu Alanko-Kahiluoto saa sen muotoiltua [epäselvää] sitä, mitä tuossa puhuttiin, kannattaisin sitä.