Valtuutettu Alviina Alametsän aloite lasten uimataidon parantamisesta

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Alametsälle tästä erittäin tärkeästä aloitteesta, ja tämä on erittäin ajankohtainenkin niin kuin me kaikki tiedetään. Kesän aikana oli valitettavan paljon eri puolilla Suomea näitä surullisia uutisia siitä, kuinka uimataidottomat tai emme toki tiedä kaikkien hukkuneiden tai hukkumisvaarassa olleiden uimataidosta, mutta joka tapauksessa näitä vedessä tapahtuneita onnettomuuksia oli aivan liikaa. Jokainen niistä on toki liikaa. Kuten edellisen asiakohdan kohdalla apulaispormestari toi esille, lasten ja nuorten uimataito on heikentynyt ja korona-ajalla ja suluilla ja rajoituksilla on siinä varmasti oma merkityksensä.

Kuulin tänään huolestuttavan tiedon. Meillähän perusopetuksen opetussuunnitelmassa ainut laji, joka on siellä nimetty, on uinti. Siitä huolimatta meillä on kuulemma Helsingissä ainakin yksi, en tiedä onko enemmänkin yläkouluja, joissa osaa oppilaista ei viedä lainkaan uimaan koko koulun vuoden aikana. Kyse ei ole siis siitä, että uintia ei ole varsinaisesti opetussuunnitelmassa, mutta joissakin kouluissa tai ainakin yhdessä koulussa kuulemma ei viedä lainkaan yläkoululaisia poikia uimaan. Mä ihmettelen sitä, että miten tämmöinen voi olla mahdollista.

Mä kysyisin tästä apulaispormestarilta: Onko tämmöinen tiedossa ja jos ei ole tiedossa, niin miten meillä seurataan ylipäätään sitä, että miten meillä opetussuunnitelman vaatimukset yksittäisissä kouluissa täyttyvät? Tosiasiahan on, että meillä opettajilla on aika paljon valtaa siinä, että miten opetetaan ja mitä opetetaan.

Kiitos, puheenjohtaja.

Lämmin kiitos valtuutettu Alametsälle ja kaikille muillekin, jotka ovat tänä iltana kiinnittäneet huomiota lasten uimataitoon ja uimaopetukseen. Kiitos myös kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnalle ja kasvatus- ja koulutuslautakunnalle lisärahoituksen esittämisestä lasten uimaopetuksen vahvistamiseen.

Toivottavasti lisärahoitus myös myönnetään.

Tärkeää olisi lisätä nimenomaan koulujen uimaopetuksen määrää, sillä perusopetus tavoittaa koko ikäluokan. Jos vanhemmat eivät ole kiinnostuneita uimisesta, he eivät välttämättä vie lapsiaan uimakouluun, vaikka edullisia uimakoulupaikkoja lisättäisiinkin. Kokemukseni mukaan esimerkiksi monet maahanmuuttajalapset saavat uimaopetusta ainoastaan koulussa.

Harmillista on, että helsinkiläisille koululaisille tarjotaan uimaopetusta selvästi vähemmän kuin muissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Helsinkiläislapset koulu-uivat 1.–4.-luokilla neljä kertaa, 5. luokalla kolme kertaa ja 6. luokalla vain yhden kerran. Vantaalla sen sijaan kaikki 1.–6.- luokkalaiset uivat neljä kertaa jokaisena kouluvuonna. Espoossa 1.–4.-luokkalaiset uivat neljä kertaa vuodessa ja 5.–6.-luokkalaiset neljä kertaa vuodessa, kunnes läpäisevät uintitestin. Eli pystyvät uimaan 4 kertaa 25 metriä ilman taukoja vuorotellen selällään ja vatsallaan.

Mikäli meillä Helsingissä koulu-uintien määrän lisääminen on tosiaan kiinni allasresurssien riittämättömyydestä, olisi toimenpiteisiin allasresurssien lisäämiseksi syytä ryhtyä ihan niin pian kuin mahdollista.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja suosiollisuudesta.

Meillä pitäisi olla ihan samanlainen systeemi kuin Ruotsissa, missä peruskoulun lopputodistusta ei saa, mikäli vaadittavaa uimataitoa ja sen tasoa ei saavuta. Eli ihan vaan vihjeeksi.

Ja toinen asia on se, että tämä korostaa sitä tarvetta, että uimaopetus ja liikunnanopetus kaiken kaikkiaan pitää olla ammattilaisten tekemää, koska mitä vähemmän meillä on tunteja, sitä tärkeämpää on, että se opettaja on aidosti kiinnostunut itse liikunnasta ja hallitsee myöskin liikunnan opettamisen. Me menetämme myöskin uimataidossa tiettyä herkkyyskautta sen oppimiseen, mikäli meillä uimatunnit jäävät näihin harvoihin tunteihin vuosittain.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä valtuutettu Halttusen puheenvuoro oli erinomainen, ja se muistutti mieleeni, kun Vantaa tilasi, oliko viime vuonna, jonkun tämmöisen pyöräilykurssin, jossa sitten opetetaan ihmisiä pyöräilemään. Ehkä kysymyksen laajemman siitä, mikä ei tämän aloitteen osalta nyt varmaan ratkea, että mikä on nykyään yhteiskunnan ja mikä on yksilöiden vastuu. Kun ajattelisin, että ehkä uimataitokin on semmoinen, että se kuuluu vanhempien vastuulle kasvatukseenkin, että lapsille taataan se, että he oppivat uimaan ja heidät viedään uimakouluun. Tai sitten pyöräilyn opetteleminen ja oppiminen. Mitä enemmän me siirretään julkiselle vallalle erilaisia tehtäviä, sen enemmän pitää jostain ne rahat saada ja sen vähemmän se yksilön ja vanhempien vastuu sitten häviää johonkin siihen taustalle.

Pidän erittäin tärkeänä, että lapset oppivat uimaan. Se on melkein kansalaistaitokin ehkä siinä, missä pyöräilynkin oppiminen, mutta mitä enemmän me siirretään julkiselle vallalle tehtäviä, sen vähemmän me luotetaan enää yksilöön ja perheisiin ja vanhempiin.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Uiminen on kansalaistaito, joka on terveyden ja hengen kannalta tärkeä, siksi emme voi ajatella niin, että se on vain vanhempien tai yksilön vastuulla. Vaan jos vanhemmat eivät pysty syystä tai toisesta, esimerkiksi itse uimataidottomina pysty omia lapsiaan auttamaan uimataidossa, yhteiskunnan pitää siitä huolehtia. Helsinki panosti viime kesällä erittäin paljon siihen, että meillä oli enemmän rantapelastajia kuin koskaan aikaisemmin. Heillä on laajempi koulutus kuin muilla. Onneksi meillä ei montaa ikävää tapausta ollut, mitä viime kesänä ympäri Suomea oli.

Järjestimme myös pop up -uimakouluja uimarannoilla niin, että lapset saattoivat tulla ilman ilmoittautumista sinne. Tosin oli niin, että alkukesä oli varsin kylmä, ja siltä osin se vähän osui huonoon ajanjaksoon. Ja mainitsemani kaikkien aikojen maauimalakesä, niin siellä oli paljon sellaisia lapsia ja nuoria silmämääräisesti, jotka ei ole aikaisemmin käyneet. Toivon mukaan se myös vahvisti uimataitoa.

Kokosin vähän lukuja tai kokosimme siitä, mitä me tehdään tällä hetkellä. Koululaisuinteja kaupungin ohjaamia kaupungin uimahalleissa järjestetään noin 3 000 tuntia vuodessa Itäkeskuksessa, Jakomäessä, Pirkkolassa.

Urheiluhalleissa, josta myös tässä oli puhetta, joka on itsenäinen osakeyhtiö, Siltamäki, Kallio ja Töölö on niitä, joissa koululaisuinteja järjestetään. Kävijämäärä oli yhteensä 90 000 koululaista, jota kävi vuoden aikana koululaisuinneissa. Ymmärretään, että miten valtavasta volyymista on kysymys. Urheiluhallit on pystynyt nyt tänä vuonna myös Vuosaaresta löytämään sellaista tilaa tai allasta, jossa voidaan antaa myös koululaisuinteja. Me ollaan arvioitu kaupungin uimahallein osalta sitä, että kuinka paljon me pystyttäisiin lisäämään koululaisuinteja. Jos siihen tulee määrärahoja, jota sekä kasvatuksen ja koulutuksen että kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnat ovat esittäneet, se tarkoittaisi, että me voidaan arviolta 1–2 päivää lisätä noin 200– 400 tuntia. Se on se maksimimäärä, mitä me pystytään lisäämään nykyisellä allaskapasiteetilla. Kun puhutaan näistä massoista, ymmärretään, että se ei ole kovin suuri. Jos me tämän yli mennään, silloin erityisesti ikääntyvien ihmisten vesijumpat, jotka nytkin ovat niin täynnä, että niihin on jonot, niitä joudutaan aika rankasti karsimaan. Tämäkin kertoo siitä, että meidän pitää yrittää löytää Urheiluhalleihin, jolla on enemmän uimahalleja kuin Helsingin kaupungilla, lisää ratkaisuja siitä. Ollaan aloitettu pyynnöstäni keskustelut ja kartoitus siitä, että miten paljon pystyttäisiin antaa koululaisuintia Urheiluhallien uimahalleissa. Sitten toinen puoli on tämä vapaa-ajalla annettava uimaopetus, jossa ne parhaat vuorothan täyttyvät hetkessä. Ihan aiheellinen keskustelu, mitä täälläkin on käyty, on myös se, että osuvatko ne oikeille ryhmille. Ne lapset, jotka kaikkein eniten, ne perheet, jotka tarvitsisivat tukea siinä uimaopetuksessa, ovatko ne siinä tilanteessa, jossa F5:sta painamalla kilpaillaan siitä, että saako niitä vuoroja. Vai onko ne niitä vanhempia, joilla olisi muutenkin mahdollisesti resursseja.

Kaupunki järjesti omia uimakouluja noin 200 kurssia viime vuonna, ja Urheiluhallit järjestää itse asiassa huomattavasti enemmän eli noin 900 vuosittain kurssia. Näiden kurssien lisäämiselle on myös tarve, mutta tietysti tässä tulee se rajallisuus myös sitä kautta, että koska niissä pitää olla vanhemmat mukana viemässä, ne voi olla vain iltaisin ja viikonloppuisin. Joten tästä päästään siihen, että meillä nyt Malmin uimahallihan on laajentumassa. Parin vuoden päästä laajennus valmistuu. Jätkäsaaren uima- ja liikuntakeskus 2029. Eli jonkun verran parannusta tulossa, mutta yksin se ei riitä vastaamaan kasvavan kaupungin tarpeisiin.

Eli tässä kamppaillaan ei vain taloudellisten resurssien kanssa, vaan ihan aidosti sen kanssa, että ei ole riittävästi allaspinta-alaa sille, että pystytään antamaan niin paljon kuin toivottaisiin uimaopetusta, koululaisuimaopetusta ja uimakursseja.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä valtuusto.

Tänä kesänä on tosiaan uutisoitu lukuisista hukkumiskuolemista, ennen kaikkea monista lasten hukkumiskuolemista ympäri Suomea ja myös Helsingissä. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on ollut useita elvytykseen johtaneita vaaratilanteita. Suomen uimataito- ja hengenpelastusliiton mukaan tänä kesänä hukkui poikkeuksellisen paljon lapsia ja nuoria ja myös nimenomaan uimarannalla tapahtuneita hukkumisia oli tavallista enemmän.

Kaikkien lasten uimataito on Suomessa heikentynyt, kuten tässä on aiemmin jo kuvattu. Helsingissä mittaamme opetussuunnitelman mukaista ja opetussuunnitelman tavoitteiden mukaista uimataitoa kuutosluokalla, ja tämä riittävä uimataito jää saavuttamatta Helsingissä noin 33 prosentilla kuutosluokkalaisista. Tämä luku on reilun vuoden takaa.

Vastauksena valtuutettu Peltokorvelle: Me järjestämme Helsingissä siis keskitettyä uimaopetusta, jota vetävät uimaopettajat 1.–6.-luokille, mutta yläasteen uimaopetus on koulujen vastuulla, ja tässä on vaihtelua koulujen välillä. Opetussuunnitelman uimataito siis mitataan 6. luokalla, johon myös laissa tavoitteet on asetettu. Sinänsä ajattelisin, että tavoitteemme uimaopetuksen lisäämisestä lapsille, niin sitä olisi hyvä painottaa nimenomaan alkuopetukseen ja mahdollisesti eskari-ikäisille, koska silloin on intoa olla vedessä ja on myös herkkyyskausi uimataidon oppimiseen.

Olen itse erityisen huolissani perheistä, joissa kumpikaan vanhemmista ei välttämättä osaa uida. Tilastojen mukaan uimataito opitaan Suomessa valtaosin vapaa-ajalla, mutta koulu-uinneissa me tavoitamme kaikki ikäluokat. Emme voi jättää uimataitoa yksinomaan kotien vastuulle, vaan koulujen uimaopetus on tasa-arvoisin keino taata uimataito jokaiselle lapselle. Kyseessä on kuitenkin henkeä pelastava taito, johon myös opetussuunnitelma meitä velvoittaa.

Työ lasten uimataidon vahvistamiseksi aloitettiin jo viime keväänä, ennen jo tätä surullisen kuuluista kesää. Olemme toteuttaneet jo aiemmin pilottikokeilun eskariuinneista Itä-Helsingissä sekä laajentaneet keskitettyä uimaopetusta yläasteen valmistavaan opetukseen eli myöhään maahan tulleille. Olemme onnistuneet myös hieman lisäämään uimaopettajien määrää koululaisuinteihin. Viime kesänä järjestimme pop up -uimakouluja uimarannoilla, ja näihin tavoitettiin monia perheitä, joissa uimataitoa ei ole välttämättä ollut ennestään ollenkaan. Järjestämme myös koulupäivien yhteydessä osana Suomen harrastamisen mallia uimakerhoja, mutta näissä on nyt toistaiseksi vaadittu 25 metrin uimataitoa, eli tämä ei ole tähän mennessä vastannut alkeisuintitaitojen oppimiseen.

Me linjaamme tässä aloitevastauksessa, että Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton suositusten mukaisesti uimaopetuksen määrää pitää Helsingissä kasvattaa perusopetuksessa ja lisätä keskitettyä uimaopetusta myös esiopetukseen. Koululaisuintien ryhmät ovat myös olleet varsin suuria, ja niiden pienentäminen vaatii resursseja. Koulujen uimaopetuksen toteuttaminen vaatii myös riittävästi varattua aikaa uimahalleilta, allaskapasiteettia, jota apulaispormestari Arhinmäki tässä äsken kävi läpi. Tähän tarvitaan totta kai kaupungin omia uimahalleja, mutta myös yhteistyö Urheiluhallien kanssa on tässä kriittistä. On hyvin oleellista, että saamme lisää uimaopetusaikaa koululaisille.

Olemme suunnitelleet toimialalla myös alkeisuimaopetusta ja veteen totuttautumisen kerhoja osaksi harrastamisen mallia. Haluamme sitä edistää. Haluamme tarjota myös uimaopettajan täydennyskoulutusta henkilöstölle ja liikunnanohjaajille sekä viestiä uimataidon merkityksestä perheille entistä voimallisemmin neuvoloista leikkipuistoihin ja kotouttamispalveluihin. Anteeksi. Yleensä apulaispormestareilla on ollut mahdollisuus vastata kysymyksiin hieman pidemmin. Jos sopii, niin käyn vielä läpi.

Koulujen tulisi myös selvästi paremmin seurata uimataidon saavuttamista ja ohjata tukea tarvitsevia oppilaita lisäuimaopetuksen piiriin yhteistyössä vanhempien kanssa tarjoamalla tietoa uimaopetuksesta ja sen tarpeesta. Oppilaiden uimataidon taso tulisi selkeästi kirjata ylös ja toimittaa tieto vanhemmille, ja tätä edistämme. Kaupunginhallituksessa linjasimme myös, että oppilaiden osallistumista koulujen uimaopetukseen on myös edellytettävä entistä vahvemmin ja mahdolliset poissaolot on pyrittävä korvaamaan. Nämä välttämättömät ja hyvin selkeät parannukset koululaisuintien määrään ja esikoululaisten uimaopetuksen aloittamiseen vaativat kuitenkin selkeästi lisärahoitusta seuraavaan talousarvioon, ja siihen te tässä salissa, kuten me kaikki pormestaristossa voimme vaikuttaa. Myös kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalle tarvitaan lisärahoitusta, että voisimme lisätä uimakouluja. Näissä molemmissa lautakunnissa olemmekin linjanneet yksimielisesti, että lasten uimataidon vahvistamiseen tarvitaan lisärahoitusta.

Kiitos, puheenjohtaja.

Jos mä olen oikein käsittänyt, puhutaan nimenomaan tästä allaspinta-alasta. Mä olisin kysynyt, että mitä kuuluu Käpylinnalle? Tämä on siis Käärmetalon yhteydessä oleva paikka, missä on ainakin ennen ollut mahdollisuus uimiseen. Toki siellä on tällä hetkellä vanerit fönäreissä, joten se kertoo jo aika paljon. Tämä voisi olla just sellainen paikka, mikä soveltuisi nimenomaan lasten uimaopetukseen. Onko tämä millään investointilistalla? Käsittääkseni rakennus on kumminkin suojeltu ja Käärmetalo muilta osin korjattu tuossa ihan hiljattain. Tuli vain mieleen, että tässä olisi ainakin yksi mahdollisuus siihen, jos halutaan yli puoluerajojen mennä vaikka ja laittaa paikat kondikseen.

Kiitos, puheenjohtaja.

Ja kiitos Alviina Alametsälle erinomaisen aloitteen laatimisesta.

Otto Merelle haluan alkuun sanoa, että on paljon sellaisia vanhempia, jotka eivät pysty tosiaan opettamaan lapsia uimaan, vaikka tätä varmasti kovasti haluaisivatkin. Jos näin olisi, niin meillä ei varmasti olisi tätä nykyisen laajuista ongelmaa myöskään lasten uimataidon suhteen.

Mutta menen itse asiaan.

Itse työskentelen tuolla yläkoulun puolella, ja siellä tällä hetkellä tilanne on se, että uimaopetuksesta vastaavat suoraan koulut eli liikunnanopettajat itse. Tasoeroja oppilaiden välillä on kuitenkin paljon, ja silloin voi olla, että osan oppilaista taidot riittää ainoastaan opetteluun lasten altaassa siinä, missä toisille omien taitojen mukaista on se laadukkaan uintitekniikan opettelu, vaikka sillä pidemmän matkan uinnilla. Opetuksen riittävä eriyttäminen yhden opettajan voimin tällaisessa tilanteessa on aivan mahdotonta. Opettajalla ei ole myöskään yksin mahdollisuutta mennä suoraan vaikka sinne altaaseen näyttääkseen oikeaa uintitekniikkaa oppilailla, vaan tällaisissa tilanteissa opetus tapahtuu suoraan siellä altaan reunalla.

Uimataidon oppimisen kannalta olisikin keskeistä, että nämä oppilaiden erilaiset lähtötasot pystyttäisiin huomioimaan ja näin pystyttäisiin takaamaan riittävä ja tarpeellinen uimaopetus myös jokaiselle nuorelle. Tähän voidaan päästä täydentämällä yläkoulujen uimaopetusta koulujen ulkopuolisilla uimaopettajilla, kuten alakoulujen puolella jo nyt toimitaan. Nyt on tuotu esiin, että tässä on kyse myös allaskapasiteetista, joten sen tarjotun opetuksen on oltava aina mahdollisimman vaikuttavaa ja tehokasta.

Näiden edellä mainittujen syiden takia, mä esitänkin pontta tähän aloitteeseen. Löytyy tuolta kokousjärjestelmästä.

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuutta lisätä myös yläkouluun koulun ulkopuolisia päteviä uimaopettajia, jotta voidaan taata turvallinen ja laadukas opetuksen taso nuorille. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

On tosiaan todella huolestuttavaa, että Helsingin kuudesluokkalaisista vain kaksi kolmasosaa on kunnolla uimataitoisia. Tietysti voidaan tässä salissa puhua, että kenen vastuulla se uimataidon opettaminen on, mutta kyllähän tämä uimahallien rajattu kapasiteetti on yksi asia, joka haastaa kovasti. Ja sitä ei pysty koulut tai perheet yksin ratkaisemaan. Esimerkiksi tämä Kaakkois- Helsingistä puuttuva uimahalli on mun mielestä tosi merkille pantava asia. Myös tämä, että nämä uimakoulut tosiaan täyttyvät aivan samalla sekunnilla, kun ne aukeavat, on musta uskomatonta. Kuulin tänäkin syksynä usealta perheeltä sen, että oli oltu siellä valmiina nappia painamassa, kirjauduttu valmiiksi ja painettiin sitä nappia, että ilmoittaudutaan ja ei vain paikkoja yhteenkään uimakouluun saatu. Kyllä tämä aikamoinen taitolaji silloin on, että vaikka uimataitoa haluaisi vaalia, jos ei se ilmoittautuminen onnistu. Kyllä mä ehkä tähän maksuttomuustematiikkaan sillä tavalla menen, että vaikka lapsille uimahallikäynti on maksutonta, niin hän ei voi sinne itsenäisesti mennä, vaan sinne tarvitaan aina ne vanhemmat, jotka maksavat sen sisäänpääsyn. Ei he sillä tavalla ole kyllä samassa asemassa kuin nämä ikäihmiset tulevat olemaan näissä maksuttomissa käynneissä. En kuitenkaan ehdota näitä maksuttomaksi muuttamista.

Mun mielestäni Aarnilinna kuvasi myös hyvin koulujen uimaopetuksen haasteita. Itse olen aikoinaan luokanopettajakoulutuksessa opetellut uimaopetuksen didaktiikan luentosalissa istumalla. En usko, että sillä osaamisella kannattaisi lähteä hyvin ison ja laaja-alaisesti eri taitoisten oppilaiden opetusta lisäämään, vaan me tarvitaan sitä osaamista sinne. Toivon myös tosiaan, että tämä lisärahoitus, josta lautakunnissa ollaan oltu yksimielisiä, saa nyt laajan kannatuksen tämän salin eri laidoista. Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

On hyvä, että tukea lasten uimataidon kehittämiselle on laajasti. Sitä todella tarvitaan. Tähän asiaan on varmasti alan asiantuntijat heränneet jo aiemmin, mutta myös lautakunnassa viime vuoden puolella asiaa selvitettiin, ja saimme lautakuntaan tietoja siitä, kuinka huonosti Suomessa ja Helsingissäkin vielä opitaan uimaan. Kaupungin selvityksen mukaan 16 prosenttia silloin viidesluokkalaista lapsista ei saavuttanut 25 metrin uimataitoa. Kiitos myös silloiselle apulaispormestari Laisaarelle asian edistämisestä ja esiin tuomisesta. Tämä tieto huolestutti niin paljon, että tosiaan tästä myös tehtiin aloitteita kuten tämä hyvä Alviina Alametsän valtuustoaloite ja oma aloitteeni kaikkien lasten uimataidon takaamisesta. Nyt todellakin molemmissa lautakunnissa kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa että kasvatus- ja koulutuslautakunnassa ollaan myös tuotu esiin, kuinka tarvitsemme lisää opetustunteja, pienempiä ryhmiä, lisää myöskin tulevaisuudessa allaskapasiteettia. Monet näistä asioista voidaan ratkaista jo nyt budjettineuvotteluissa. Niistä on myös hinta-arviot tehty siltä osin kuin pystytään nyt etenemään nopeasti.

Näiden tietojen jälkeen silloin, kun edellinen lautakunta sai selvityksen lasten uimataidosta, sitten kesällä, kuten tiedämme, saimme erittäin surullisia uutisia hukkumiskuolemista ja monista läheltä piti -tilanteista. Todella sitten asiaan on valtakunnallistikin herätty. Näen, että on tosi tärkeää, että edistetään sitä, että uimataidosta tulee paljon sitovampi taito. Tällä hetkellä ei ole mitään lisäopetusta. Ei tarjota tukiopetusta kouluissa niille lapsille, jotka eivät opi uimaan.

Tähän jo silloin lautakunnassa kiinnitimme huomiota, kun nämä aloitteet olivat käsittelyssä, ja lisäsimme sinne, että korostetaan, että uimataidossa tukea tarvitseviin lapsiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Meidän pitää pyrkiä ohjaamaan lapset lisäuimaopetuksen piiriin ja seurata kouluissa riittävän uimataidon saavuttamista kaikkien lasten osalta. Myös korostimme yhteistyötä vanhempien kanssa ja sitä tarvetta tarjota tietoa uimaopetuksesta ja todellakin vielä allaskapasiteetin ja rahoituksen tarpeesta näihin lisätunteihin. Kuten tiedetään, niin olisi hyvä varhaisessa vaiheessa tarjota enemmän uimaopetusta. Siihen varmasti nyt sitten pyritään, ainakin jos valtuusto myöntää rahoitusta näille lisätunneille ja pienemmille ryhmille.

Mä näen aika erikoisena, että meidän allaskapasiteetti on niin rajattu kaupungin omiin uimahalleihin. Tiedän, että nyt pyritään neuvottelemaan lisää aikaa Urheiluhallien kanssa, mutta kyllähän meidän täytyy saada Urheiluhallien kapasiteetti paljon paremmin käyttöön. Ne on yhtä lailla kaupungin palveluverkkoa, meidän tärkeitä uimahalleja. Sitten meidän täytyy saada lisää allaskapasiteettia, jotta ei sitten todella pistetä lapsia, ikäihmisiä ja muita vastakkain, niin kuin aiemmin puhuttiin. Ja sitten me tarvitaan myös vanhemmille parempi uimataito. Aika monet suomalaiset oppivat vain hyvin vaatimattoman perusuimataidon sen sijaan, että olisi edes nämä perustekniikat hallussa. Joten kyllä meillä on tässä vielä paljon tekemistä.

Kiitos, herra puheenjohtaja.

Ensin haluaisin kannattaa valtuutettu Aarnilinnan pontta, jossa selvitetään mahdollisuutta lisätä yläkoulun uimaopetukseen koulun ulkopuolisesti päteviä uimaopettajia. Sekä haluan myös kannattaa Hagmanin pontta, että esiopetukseen lisää uimaopetuksen määrää. Molemmat ovat erittäin hyviä ja tärkeitä ponsia.

Nythän täällä on puhuttu, että resursseja tulee lisää. Mahtava juttu. Niitä kannattaisi ohjata nimenomaan tuonne alakouluille. Mitä nuoremmille, sitä parempi, koska kuten valtuutettu Karhuvaara hienosti sanoi, siellä on se herkkyyskausi menossa. Ne oppii paremmin. Nuoret oppilaat ovat luontaisesti innokkaita. Ne tykkäävät vedessä olemisesta. Heillä ei vielä epävarmuutta omasta kehosta, mikä murrosikäisillä ehkä on. Se on paljon vaikeampaa lähteä sekaryhmissä uimaan siinä kohtaa. Ja uimaopettajat ovat alakouluun jo valmiina. Joku sanoo, että niitä ei ole tarpeeksi. No niitä pitää lisätä. Helsingissä on paljon päteviä liikunnanohjaajia, ketkä tulevat mielellään kirkuen hoitamaan nämä hommat ja opitaan kaikki uimaan.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Meillä on käsittelyssä nyt äärimmäisen tärkeä aloite, ja on hyvä, että keskustellaan nyt keinoista vahvistaa uimaopetusta kouluissa.

Kuten Aarnilinnan ponsiesityksen yhteydessä Aarnilinna totesi, meillä yläasteella ei ole uimaopettajia käytettävissä uimaopetuksessa lainkaan. Tämä on iso haaste. Tästä johtuu myös se, että meillä on paljon sellaisiakin kouluja, joista yläastelaisia ei voida viedä uimaan. Silloin jos ryhmässä on paljon uimataidottomia, ei voida ottaa sitä turvallisuusriskiä, että yksi opettaja lähtee 25 oppilaan kanssa ja joukossa on esimerkiksi 5 uimataidotonta, koska silloin valvontaa ei pysty toteuttamaan tai täytyy sijoittaa kaikki lasten altaaseen. Uimaopetuksesta siinä silloin toki ei ole enää kyse.

Meillä on haasteena myös se, että uimaopetuksesta on jatkuvasti vähennetty Helsingissä viime vuosikymmeninä. Valtuutettu Meri peräänkuulutti sitä, että vanhempien vastuuta täytyisi lisätä, mutta itse asiassa näinhän meillä on Helsingissä jo pitkään tehty, kun uimaopetus on vähentynyt ja siirtynyt kouluilta kotien vastuulle. Meillä 1.–3.-luokkalaiset uivat neljä kertaa lukuvuoden aikana, nelosvitoset kolme kertaa ja kuutosluokkalaiset kaksi kertaa vuodessa. Tämä on tosi vähän silloin, jos uimataitoa ei ole. Iso haaste on myös se, että kouluikäisten lasten kanssa uimaan lähtevä perhe maksaa siitä aika paljon. Esimerkiksi kaksi vanhempaa ja kaksi lasta maksaa yhteensä Vuosaaren uimahallissa 20 euroa. On selvää, että silloin kovin tiuha käynti ei ole mahdollista.

Me tarvitaan vahvistusta ala-asteelle. Yksi tehovuosi esimerkiksi toisella luokalla vastaavasti kuin Saksassa, jossa kolmasluokkalaiset uivat joka viikko lukuvuoden ympäri.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tämä Alametsän aloite lasten uimataidon parantamisesta on erittäin tärkeä ja merkityksellinen. Kuten täällä on todettu, uimataito on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka lapsi voi oppia. Se on paitsi liikunnallinen taito, mutta myös ennen kaikkea turvallisuustaito. Mä muistan omalta peruskouluajalta, kun oli pakko suorittaa neljä uimakäyntiä, että pääsi liikunnasta läpi. Muuten siitä sai nelosen. Ja nyt mitä täällä kuulee, niin selkeästi tätä uimaopetusta on heikennetty, mikä on mun mielestä tosi väärä suunta.

Nyt on ilo huomata, että Helsinki on ottanut askeleita oikeaan suuntaan. Näitä uimakouluja on lisätty, ja sitten on nämä maksuttomat pop up -uimakoulut, jotka ovat tavoittaneet nyt yhä useampia lapsia. Positiivista on, että samalla lautakunnat tunnistavat tämän tarpeen ja ovat esittäneet lisärahoitusta lasten uimaopetukseen. Meidän on myös nyt välittömästi etsittävä ratkaisuja siihen, miten me ratkaistaan tämä allaskapasiteetti, mikä on paljon täällä puhututtanut. Lisäksi haluan nostaa yhtenä asiana esiin sen, että meidän on pystyttävä myös tässä uimaopetuksessa huomioimaan erilaiset uskonnolliset ja kulttuuriset tekijät, etteivät ne vaan muodostu esteeksi tälle uimataidon oppimiselle ja jotta jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus saavuttaa uimataito yhdenvertaisesti.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puheenjohtaja.

Arvon kaupunginvaltuusto.

Olemme lähes varmasti kaikki samaa mieltä, että uimataito on tärkeä suomalainen kansantaito, joka jokaisen lapsen kuuluisi hallita. Viime kesän hukkumiset sekä hälyttävä selvitys siitä, että vain 55 prosenttia kuudesluokkalaisista osaa uida, näyttää, että jossain on menty pahasti pieleen. Vuonna 2016 vastaava luku oli 76 prosenttia. Ongelman ratkaiseminen vaatii ymmärrystä sen juurisyistä. Miksi niin moni nuori ei enää osaa uida, kun kaupungin palveluntarjonta on jopa lisääntynyt? Syyn on pakko piillä jonkinlaisessa nuorten elämäntapamuutoksessa.

Meidän paras analyysimme kertoo, että ongelma on nuorten korruptoituneissa elämäntavoissa. Pikaviihde puhelimesta on tullut perinteisen ulkona kirmaamisen edellä. Samalla lasten kasvatus on höllentynyt. Vanhemmat eivät ole ottaneet tehtäväkseen varmistaa lapsensa uimataitoa. Demografiset muutokset ovat myös ilmiön takana. Totuushan on se, että jos joku tosiaan haluaa varmistaa itselleen tai lapselleen uimataidon, se onnistuu ilman sen suurempaa kaupunkihallinnon roolia. Me emme näe, että puhtaalla kaupungin toteuttaman uimakoulutoiminnan lisäämisellä asiaa voi merkittävästi ratkaista. Uimakouluihin ei mennä, jos ei kiinnosta tai jos vanhempi ei pakota. Tarvitsemme myös filosofista ja aatemuutosta. Kenen velvollisuus on taata uimataito? Valtion vai vanhempien? Vastaus on vanhempien. Me emme tee näitä toimia sen takia kaupungilla, että se olisi meidän velvollisuutemme, vaan jotta voisimme taata uimataidon niille, joiden vanhemmat eivät sitä ole tehneet. Kaupunki ei tietenkään ole avuton ongelman keskellä, vaan voimme tehdä päätöksiä, jotka helpottavat uimataidon oppimista. Kaupunki voi järjestää omia uimakoulujaan. Jos kaupunki päättää käyttää verorahoja näihin, on kriittistä maksimoida niistä saatu etu. Kenelle ja minkä tasoisille uimareille tarjotaan näitä palveluita, on syytä tarkastella kriittisesti. Kaupungin järjestämä uimaopetus tulisi kohdistaa uimataidottomien opetukseen, ei jo uimataitoisten harkkoihin. Ja lapsen perheen tulotaso saa vaikuttaa siihen, kuka pääsee kaupungin uimakouluun. Ovathan yksityiset palveluntarjoajat olemassa. Toinen ja kaupungille hyvin edulliseksi tuleva vaihtoehto on yksityisten uimakoulujen vaaliminen. Kaupungin voi omissa uimahalleissaan vuokrata uimaratoja yksityisille uimakouluille. Näin toiminta on tehokkaampaa eikä vaadi rahaa, vaan pikemminkin tuottaa sitä. Vapauttamalla markkinoita yksityisten uimakoulujen hinnat myös laskevat.

Paras ratkaisu on kuitenkin kouluissamme. Alakoulun ensimmäiset vuodet ovat se paikka, jossa uimataito voidaan parhaiten opettaa. Tällä hetkellä opetuksen tapa on kuitenkin sekava ja tehoton. Sen sijaan, että oppilaalla on peruskoulupolkunsa aikana tasainen määrä uintia vuosittain, uimaopetus tulisi keskittää lähes kokonaan ensimmäisen vuoden ajalle ja mieluiten muutaman kuukauden ajanjaksolle. Tästähän on jo pari puheenvuoroa pidettykin. Lapsi oppii parhaiten uimaan säännöllisellä ohjeistuksella. Nykyään alakoulussa oppilaalla on tasaisesti hajautettu 20 uintikertaa 6 vuoden ajalle. Näistä vaikka 15 tiivistäminen ensimmäiselle luokalle tasaiselle ajanjaksolle takaa uimataidon oppimisen parhaiten jokaiselle nykyresurssein. Uimataidon ylläpito tulee ihan muutenkin. Uintihan on keskeinen osa suomalaista kulttuuria. Tämä on paras ja taloudellisin ratkaisu ongelman korjaamiseksi. Tämä ratkaisu ei vaadi oikeastaan penniäkään lisää rahoitusta, vaan oikeastaan mahdollistaa suuret säästöt, kun kaupungin uimakouluja ei tarvitse samalla tasolla järjestää, kun koulut hoitavat kelpoisen uimaopetuksen nykyresurssein.

Ongelma ei ole välttämättä allaskapasiteetissa ja rahoituksessa, vaan siinä, miten koulu-uinnit on järjestetty nykytavalla tehottomasti. Uimataito pitää opettaa kaikille, ja se onnistuu parhaiten järjestämällä opetus ensimmäisenä lukuvuonna keskitetysti.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

Olemme tosiaankin tärkeän asian äärellä, niin kuin täällä olette monet jo sanoneet. Ehkä kaikista keskeisin pohja tässä hommassa on nyt se, että lasten uimataito on meillä opetussuunnitelmassa oleva tavoite, ja se on silloin julkisen vallan eli koulujen tehtävä tarjota se tarvittava opetus. Näin vastauksena Meren huoleen esimerkiksi. Muutenhan me voitaisiin alkaa miettimään, että mitkä on muiden niiden tietojen ja taitojen velvollisuus antaa, mitkä opetussuunnitelmaan kuuluu. Kuka opettaa lukemaan, kirjoittamaan, toisen asteen yhtälöt ja niin poispäin. Ne on koulun tehtäviä. Ne kuuluu opetussuunnitelmaan.

Hyvinvointivaltio silloin kun oli hyvissä voimissaan omassa lapsuudessani 80luvulla, silloin myös päiväkodeissa ja alakouluissakin oli uima-altaita ainakin Keski-Suomessa. Me olemme kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa kuulleet, että on pilottiluontoisesti kokeiltu tätä esiopetuksessa tarjottua uimaopetusta ja että se on ollut erittäin menestyksekästä.

Kuten muun muassa tässä valtuutettu Dufva toi hyvin esille, pienillä lapsilla ei useinkaan ole kehoahdistusta, kuten murrosiässä, ja myös veteen ja uimisen iloon tutustuminen on luonnollista leikin kautta. Esiopetuksessa ei myöskään ole koulumaailmaan kuuluvaa tiukkaa tuntikehystä, mikä tietenkin vaikeuttaa koulussa sen riittävän ajan löytämisen uimaopetukselle. Esiopetuksessa uimareissuihin voidaan hyvinkin käyttää se puoli päivää, ja sitä voitaisiin tehdä myös hyvin intensiivisinä kurssimuotoisina toteutuksina.

Esiopetuksessa vanhemmat ovat myös jatkuvasti kontaktissa henkilöstön kanssa, jolloin heidän kanssaan voidaan käydä keskusteluja erilaisista uimiseen, alastomuuteen tai uimahallikulttuuriin liittyvistä epäilyksistä. Kokemusten mukaan perheiden kanssa käydyt keskustelut ovat saaneet myös näitä epäileviä perheitä mukaan tähän hommaan ja myös niin, että esimerkiksi tällaiset kriittisesti suhtautuneet perheet ovat löytäneet itselleen, omalle perheelleen tästä yhteisen uimaharrastuksen tämän myötä. Eli aivan upea juttu ja voidaan myös ajatella, jos taustalla on esimerkiksi kulttuurisia syitä, että tämä on myös osoitus onnistuneesta kotoutumisen edistämisestä.

Näiden rohkaisevien kokemusten, mitä tämä pilotointi on osoittanut, takia olen tehnyt tuonne meidän järjestelmään ponnen, jossa edellytetään selvitettävän mahdollisuutta lisätä nimenomaan täällä esiopetuksessa olevien lasten uimaopetuksen määrää.

Kiitos.

Kiitos.

Tosiaan tässä on nyt monessa puheenvuorossa tuotukin jo esiin, että tämä huoli nousi itselläni, kun vuonna 2022 tuli tämä, että kuudesluokkalaisista 45 prosentilla selvityksen mukaisesti on heikko uimataito. Tätä lähdettiin sitten edistämään, kuten tässä on todettu, viime valtuustokaudella ja kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta. Mari Holopainen tuossa hyvin avasikin ja samoin apulaispormestari Reetta Vanhanen, että mitä on tehty ja tehdään. Eli tosiaan tässä selvityksen perusteella näitä haasteita on nimenomaan nämä meidän allasresurssit ja tietysti myös sitten vanhempana vähän nämä oppilaiden poissaolot. Ennen kaikkea tämä vajehan on syntynyt korona-aikana tietyille ikäryhmille.

Kuten näistä kaikista puheenvuoroista nyt nousee esiin, niin tämä on meidän yhteinen huoli ja meidän täytyy tämä kyetä ratkaisemaan. Se ei ole nyt helposti ratkaistava. Meillä on tässä tilanne, että meillä on taustalla opetussuunnitelma, niin kuin tässä on tuotu esiin, ja se edellyttää tosiaan sitä, että oppilaille opetetaan perustaidot ja pelastautuminen. Tämä on kansalaistaito ja on kirjattu nimenomaan velvoitteeksi kouluille. Helsinki on siinä tilanteessa, että pelkällä rahallakaan tätä emme kykene ratkaisemaan, koska tämä allaskapasiteetti on se suurin haaste nyt kuitenkin meillä. Meidän täytyy pohtia budjettineuvotteluissa, että saammeko me esimerkiksi todellakin Helsingin Urheiluhallit mukaan tähän rahalla, miten me saamme näitä lisätunteja. Täällä on tuotu hyvin esille apulaispormestari Arhinmäen toimesta, että meillä on ollut näitä pop up -uimakouluja tuolla rannoilla. Me olemme tähän todella vahvasti ottaneet kantaa. Mutta esimerkiksi täytyy todeta, että loistava pilotti eskarilaisille, joka tehtiin idässä viime valtuustokaudella... Ponsi on sinänsä oikein hyvä ja kannatettava, mutta kun me emme saa näille koulussa oleville, joille on tehtävä opetussuunnitelman mukaan tätä uintia, niin on haastava ikävä kyllä kovin laajasti eskarilaisia saada mukaan. Se on äärimmäisen tärkeätä ja hyvä asia, mutta kyllä me ollaan aika ison haasteen edessä.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos tästä erinomaisesta keskustelusta, mitä täällä on käyty.

Mä uskallan melkein väittää, että suurista kaupungeista Oulussa on kaikista parhaiten ja tehokkaimmin järjestetty tämä koululaisten uinnin opetus. Sieltä kannattaa ihan oikeasti ottaa oppia. En ala sitä tässä nyt sen tarkemmin selostamaan. Jokainen voi käydä katsomassa sen Oulun kaupungin sivulta. Mutta siellä ei yksikään oppilas pääse koulusta läpi ilman uimataitoa, ja todistukseen tulee kuudennella luokalla merkiksi pohjoismainen uintitason saavuttaminen. Ensinnäkin siellä hoidetaan Oulussa niin, että lapsilla on uintiviikko, joka on paljon tehokkaampaa kuin uiminen silloin tällöin. Kaupunki kilpailuttaa siihen bussikuljetuksen, että lapset viedään ja tuodaan. Sitten jokaisen jakson jälkeen seurataan lapsen uimataito, ja jos siinä on puutteita, silloin tämä uinninopettaja yhdessä luokanopettajan kanssa vie tämän asian vanhemmille tiedoksi. Sitten kesän alussa tällaiset lapset, joilta puuttuu tämä uintitaito aina viidenteen luokkaan asti saavat maksuttomaan uimakoulun. Samaa mieltä olen Sandra Hagmanin kanssa ja Reetta Vanhasen kanssa siitä, että kannattaa hyödyttää nimenomaan tätä esikouluikää ja niitä herkkyyskausia. Ja tosi on se, että lapsen tottuminen siihen veteen niin pienestä pitäen kuin mahdollista mahdollistaa paljon paremmin tämän uimataidon oppimisen.

Ei tässä sitten muuta, mutta siis Oulu, menkää katsomaan. Siellä hyte-rahoja nimenomaan käytetään tähän lasten uintiopetukseen.

Kiitos, puheenjohtaja.

On ihan selvää, että tämä tilanne pitää pystyä korjaamaan ja tämä yksimielinen tahtotila, joka täällä salissa vallitsee, muuttaa hyväksi tiedottamiseksi ja lisäresursseiksi altaiden ja opetuksen suhteen.

Mä kannatan valtuutettu Hagmanin pontta esiopetuksessa olevien lasten uimaopetuksen määrän lisäämisestä, koska se voi tosiaan olla yksi näistä tärkeistä toimista uimaopetuksen ja sikäli uimataidon parantamiseksi. Koska silloin lapsilla on herkkyyskausi, oppiminen voi tapahtua leikin kautta. Ja kuten mainittua, kommunikointi perheen kanssa voi myös muuttaa asenteita. Halusin vielä sanoa siitä, että mun mielestä myös valtuutettu Nuortevan huomio siitä, että olisi aiheellista olla myös intensiivisempiä opetusjaksoja, oli tärkeä.

Kiitos.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Kiitos hyvästä keskustelusta.

Me kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa todettiin vähän aikaan sitten meidän yhteisessä talousarviolausunnossa, että uimaopetuksen lisääminen edellyttää sitä, että meillä on varaa palkata lisää uimaohjaajia. Ja siihen taas kulttuuri- ja vapaa-aikatoimialan budjetissa ei tällä hetkellä valitettavasti ole määrärahoja. Eli tämän yksimielisen keskustelun jälkeen on varmaan hyvä todeta se, että kun valtuustoryhmät kohtapuoliin aloittavat yhteiset budjettineuvottelut, niin siellä on sitten syytä päättää yhteisesti siitä, että oikeasti lisätään määrärahoja uimaohjaajien palkkaamiseen.

On helppo yhtyä myöskin siihen Johanna Laisaaren esiin ottamaan tosiasiaan, että myöskin uima-altaista on pulaa. Ja siinä mielessä on erittäin hyvä, että esimerkiksi Malmille tullaan saamaan lisää uintitilaa, uima-allastilaa nyt lähivuosina, kun siellä remontti valmistuu. Mutta esimerkiksi Herttoniemen, Laajasalon alueelta puuttuu uimahalli, josta on puhuttu varmaan parikymmentä vuotta. Senkin toteutuminen edellyttäisi meiltä sellaista yhteistä tahtotilaa, että saataisiin investointisuunnitelmassa yhdessä päätettyä siitä, että panostetaan myöskin siihen, että Helsinkiin saataisiin uusia uimapaikkoja. Meidän ilmasto on sen verran ikävä, että uimarantaopetuksella valitettavasti ei pystytä kyllä paikkaamaan nykyistä tilannetta.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Päätin tulla ihan tänne eteen, kun suoraan sanottuna mun on pakko todeta, että mä olen vähän järkyttynyt siitä, mitä mä tosiaan tänään kuulin tältä yhdeltä opettajalta, että heidän yläkoulussa Helsingissä ei järjestetä lainkaan pojille uimaopetusta 7.–.9.-luokilla.

Mikäli nyt ymmärsin oikein apulaispormestari Vanhasen puheenvuoron, niin ilmeisesti tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista. Valtuutettu Nuorteva omassa puheenvuorossaan myös totesi sen, että kaikille oppilaille ei järjestetä lainkaan uimaopetusta yläkoulussa, koska niin kuin apulaispormestari totesi, se on koulun järjestämisvastuulla. Ja valtuutettu Nuorteva totesi, että kaikkia luokkia ei voida viedä uimaan, koska niin paljon on uimataidottomia lapsia ja siellä on se yksi opettaja yksin uittamassa sitä 27 oppilaan luokkaa tai minkä kokoinen se luokka nyt sitten onkaan.

Aiemmassa puheenvuorossani toin itse esille, että uiminen on ainut laji, joka perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa nimenomaan on mainittu erikseen liikuntalajeista. Kaivoin tuossa OPSin ihan esille ja luenpa sieltä, että mitä täällä lukee. ”Liikunnan opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 7–9.” Täällä lukee: ”Vahvistaa uima- ja vesipelastustaitoja, jotta oppilas osaa sekä uida että pelastautua ja pelastaa vedestä.” Jos kaikki ei tunne OPSia, sen verran avaan, että siellä on määritelty kaikkiin oppiaineisiin arvosanan kahdeksan kriteerit eli hyvän osaamisen kriteerit. Nämä on yläkoulun osalta määritelty sillä tavalla, että kun annetaan päättöarvosana eli ysiluokan päättöarvosana, siinä kriteerissä hyvä osaaminen, kahdeksan, siellä yhtenä osa-alueena on uimataito. Täällä lukee näin, että ”vahvistaa uima- ja vesipelastustaitoja, jotta oppilas osaa sekä uida että pelastautua ja pelastaa vedestä”. Ja kasin arvosanan kriteerinä on, että oppilas osaa uida, pelastautua ja pelastaa vedestä.

Jos meillä ei 7.–9.-luokilla ollenkaan opeteta, miten se liikunnanopettaja pystyy arvioimaan näitä taitoja, jos ei ole ikinä nähnyt sitä oppilasta vedessä. Miten meillä on mahdollista tämmöinen tilanne, että meillä on kouluja, joissa ei lainkaan järjestetä uimaopetusta? Musta tämä on käsittämätöntä. Onko Helsinki saanut jonkun erivapauden, että meillä ei OPSia tältä osin noudateta? Musta tämä on oikeasti hälyttävä tieto, ja mä olen todella järkyttynyt tästä. Mä olen siis yhdeksän lapsen äiti, ja tällä hetkellä meidän kuudes lapsi on yläkoulussa. Mun kaikki viisi lasta, jotka on käynyt yläkoulun ja tämä kuudes, kaikki on käynyt uimassa. Enkä mä voinut kuvitellakaan, että on semmoista tilannetta, että meillä on yläkoululaisia, jotka ei käy yläkouluaikana uimassa. Musta tämä on todella hälyttävää, ja sen takia mä teen ponsiesityksen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta kartoittaa kaikkien Helsingin peruskoulujen 7–9 luokkien toteutuneen uimaopetuksen määrän ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden toteutumisen uima- ja vesipelastustaitojen osalta.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos hyvästä keskustelusta.

Pidän erittäin tärkeänä, että tähän asiaan suhtaudutaan hyvin vakavasti. Uimataito ei tosiaankaan ole mikään pieni asia, vaan taito, joka voi pelastaa hengen. Aivan kuten täällä ollaan hyvin kuultu, se on kansalaistaito, jota jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla, ja se on osana meidän opetussuunnitelmaa. Tänä kesänä valitettavasti niin mediassa kuin tässä keskustelussa on ollut hyvin paljon syyllistämistä. Itse näen, että yhdessä näitä asioita pystytään korjaamaan. Kannustamalla totta kai vanhempia, mutta ei voi unohtaa koulujen vastuuta.

Siinä toki olen samaa mieltä täällä useiden valtuutettujen kanssa, että mikäli meillä on tässä puutteita, niin niitä tietenkin pitää selvittää. Tämä on varmasti ollut myös resurssikysymys. Täällä ollaan myös kuvailtu tätä allaskapasiteettitilannetta, johon ei ihan lyhyellä aikavälillä saada muutosta. Mutta toivon, että kaikessa meidän investointisuunnitelmissa ja ylipäänsä tässä laajemmassa ajattelussa pidetään mielessä, että meidän täytyy mahdollistaa meidän omissa uimahalleissamme uimaopetusta ja varmistaa, että kouluilla on mahdollisuus siihen, että lapset ja nuoret ja opiskelijat pääsevät uimaan. Aivan kuten tässä valtuutetut ovat todenneet, itse ajattelen, että kysymys ei pelkästään ole myöskään ihan siitä tekniikasta, vaan ylipäänsä kansalaistaito on sitä, että osataan pelastautua ja tunnistetaan niitä riskejä vesistössä, jolloin tietenkin tämä on vähän laajempikin kysymys kuin se, että pelkästään saa sen hyvän uimataidon, joka itsessään tietenkin on erittäin merkittävää ja tärkeää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nostan kolme asiaa tässä puheenvuorossani esille.

Ensinnäkin totean, että Sandra Hagmanin tämä erittäin hyvä ponsi saa luonnollisesti minulta kannatusta, ja se on sen takia, että on erittäin tärkeää nimenomaan tukea esiopetusikäisten lasten uimataitoa. Koska kuten tässä Veli-Pekka Dufva sanoi hyvin, niin ne lapset oppivat nuorina parhaiten niitä uusia taitoja. He eivät koe noloutta kehostaan, vaan he ovat nimenomaan innostuneita ja uteliaita uuden oppimiseen, ja tietenkin siinä uuden oppimisessa tulee se kehomuisti. Kehomuisti muistaa sen uuden oppimisen paremmin, mitä nuorempana sen aloittaa. Siksi nimenomaan tässä, mitä nuorempien kohdalla, niin sen parempi. Annan kannatukseni luontaisesti tälle hyvälle ponnelle.

Toinen asia, minkä haluan nostaa esille, mitä tässä ei ole... No ehkä yhdessä puheenvuorossa, jossa äsken sanoin, että todella hyvä. Liittyy juuri siihen, mitä tulen seuraavaksi sanomaan. Se liittyy siihen, että meillä ei tosiaan saa käydä niin, että lapset ja nuoret eivät osallistu uimataidon tunnille jonkun uskonnon tai kulttuurin varjolla. Niin on käynyt Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta niin ei saisi käydä. Varsinkin kunniakulttuurista tulevien maahanmuuttajatyttöjen kohdalla näin käy tosi herkästi. Mulla on itselläkin siitä kokemusta. Tämä on tällainen kulttuuriongelma Suomessa, että jotenkin ajatellaan, että jos tulee jostain toisesta kulttuurista ja puhutaan uskonnosta, niin me ei haluta puuttua siihen. Mutta meillä on olemassa meidän lainsäädäntö, meillä on olemassa suomalainen kulttuuri, suomalaiset periaatteet, suomalaiset arvot, ja senkin mukaan täytyy mennä.

Kyse on myös turvallisuudesta. Kyllä niin poikien kuin tyttöjen taustastaan riippumatta on opittava uimaan, jotta näitä traagisia uutisia ei tarvitsisi kuulla. Tämä on myös tapa ehkäistä segregaatiota ja vahvistaa tulijoiden kotoutumista. Mä en halua pontta tehdä tähän liittyen. Mä mietin, että mä tekisin, mutta mä todella toivon, että me otetaan tästä koppia ja suunnanmuutosta siinä, että pidetään näistä arvoista kiinni.

Sitten kolmanneksi haluan todeta sen, kun tässä Anttilan Marcus puhui nuorisoneuvostosta, niin erittäin hyvä puheenvuoro. Olet aikaisemminkin pitänyt hyvän puheenvuoron, en muista, mistä asiasta, mutta tässä asiassa juuri äsken pidit hyvän puheenvuoron siinä, että myös vanhemmilla on vastuu ja myös siinä, että nuorten maailmassa on tämä asennemuutos, kulttuurimuutos, mitä me pidetään tärkeänä. Kyllä meidän pitää aikuisten viestiä. Meillä on se vastuu viestiä sinne nuorille päin, mitä me pidetään tärkeänä ja samaan aikaan kannustaa niiden perusasioiden, tärkeiden asioiden äärelle, koska nuoret on herkkiä niille erinäisille vaikutuksille. Tässä meillä aikuisilla on tekemistä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Ensinnäkin kannatan tässä keskustelussa jätettyjä ponsiesityksiä. Erinomaisia esityksiä, valtuutetut Aarnilinna, Hagman ja Peltokorpi. Erityisesti tähän Terhi Peltokorven ponteen liittyen täytyy sanoa, että olen kyllä opettajana aivan pöyristynyt tästä tiedosta, että yläkoulut jotkut jättävät uimaopetuksen aivan keskeneräiseksi, että poikia ei viedä uimaopetukseen ollenkaan. Tämä vertautuu itselläni ihan siihen, että mitä jos jättäisi vaikka jakokulman opettamatta pojille tai tytöille. Tämähän pitäisi olla aivan jonkinlaisen kantelun, ei nyt rikosilmoituksen, mutta siihen suuntaan, aihe.

Sitten tähän keskusteluun muita huomioita.

Kiitos valtuutettu Nuortevalle, kun otit esiin helsinkiläisten ala-asteikäisten oppilaiden vähäiset koulu-uintikerrat. Sellainen korjaus, että Nuortevan mukaan kuudesluokkalaiset uivat kaksi kertaa. Todellisuudessa he tällä hetkellä uivat yhden kerran. Itse olin kolme viikkoa sitten kuudesluokkalaisteni kanssa uimahallissa ja aikamoisin tunnelmin katselin, kun uimataidottomat kuudesluokkalaiset pulikoivat siellä pikkualtaassa.

Ja vielä lisäksi hei semmoinen, että toivottavasti ei pidä paikkaansa tämä huhu, jota nyt kuuluu tuolta helsinkiläisiltä opettajilta joistain kouluista, että koulu ei enää järjestäisi bussikuljetuksia uimahalleille. Jolloin siis oppilaat kulkevat uimahallille julkisilla kulkuvälineillä, joka vie helposti kokonaisen koulupäivän. Välineitä voidaan joutua vaihtamaan. Kun ajattelen, että tukka märkänä talvipakkasella kuljetaan kulkuneuvosta toiseen, niin ei hyvä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Nyt kun tässä illan myöhätunteina on saavutettu näin laaja yksimielisyys tai yhteinen tahtotila siihen, että uimataito ja uimisen opettaminen lapsille on tärkeää ja meidän pitää varmistaa, että jokainen lapsi tämän opetuksen saa. Se on osa opetussuunnitelmaa, ja minusta sen pitää olla myös päämäärätietoista niin, että se uimataito myös todennetaan.

Täällä on myös hyvin kuvattu sitä, että erilaiset syyt eivät voi olla perusteena, että siihen uimaopetukseen ei osallistuta. Ei voi olla kulttuuriset eikä uskonnolliset syyt. Kaikki oppiaineet opiskellaan, mikä opetussuunnitelmaan kuuluu. Tästä pitää vain käydä avointa keskustelua ja tehdä sellaiset järjestelyt, jotka myös vastaavat niihin haasteisiin, joita tähän liittyy. Esimerkiksi pukeutumiseen uimahallissa pitää olla sellaisia asuja tarjolla, joissa voi uimaan mennä eikä tarvitse itseään hävetä tai tuntea itseään huonommaksi.

Täällä on vedottu rahoitukseen ja allaskapasiteettiin. Minusta nyt pitäisi tehdä määrätietoinen suunnitelma vain siitä, että miten ekaluokalta eteenpäin uintiopetus tehdään. Nuorisoedustaja käytti hyvän puheenvuoroa siitä näkökulmasta, että sen opetuksen pitäisi olla tiivistä, että se on useampi kerta. Ainakin omia lapsenlapsia, kun katsoo, niin eihän ne sillä opetuksella, mikä siellä koulussa käydään muutama tunti uiskentelemassa tai jotain liikkeitä tekemässä, ei se sillä etenee. Kyllä se on vain niin, että se jää edelleenkin vanhempien ja isovanhempien vastuulle, että tämä uimataito räätälöidään loppuun.

Nämä uimakoulut todellakin menevät alta aikayksikön. Niitä on aivan liian vähän. Eli nyt määrätietoinen suunnitelma, tuodaan se tänne ja aletaan sitä toteuttaa ja etsitään sitä allaskapasiteettia ja resurssit tähän. Ei voi olla niin, että meillä kasvaa nuoriso, joka ei osaa uida.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut. Tämä on todella hienoa, että tällaista keskustelua me täällä käydään ja halutaan, että lasten uimataidot parantuvat. Kuulin äsken tosi hyvät ja hienot puheenvuorot siitä, että vanhempien vastuullakin on kouluttaa ja saada lapset uimahalliin. Monet vanhemmat ja monet aikuiset oikeasti, jotka saattaa olla... Jännittää heitä mennä eka kerta uimahalliin. Monet sen takia itse ei mene. Kun itse ei mene, lapsetkaan ei pääse.

Eli sen kynnyksen madaltamiselle toivon, että kaupunkivaltuusto selvittää vapaaehtoisen uimakaveritoiminnan käynnistämisen mahdollisuutta uimahalleissa. Perheiden ja aikuisten uimakäyntiä lisätään sitä kautta.

Sellaisen ponnen tänne olen tehnyt ja toivon, että kaikki tukevat sitä. Jokainen yksi lisäaikuinen uimahalliin tarkoittaa saa tulla neljä lasta mukaan, eli toivottavasti tällaista saadaan käyntiin.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Kannatan valtuutettu Regmin äsken tekemää ponsiehdotusta ja pidän sitä oikein hyvänä ideana. Itse asiassa se on sellainen, joka käväisi itselläkin mielessä, kun tätä keskustelua seurasi.

Pyysin sen takia tämän kolmannen puheenvuoro itse asiassa, kun unohdin kahdessa edellisessä toisen asian, joka mun oli tarkoitus sanoa.

Nimittäin tämä opettaja kertoi tänään mulle myös siitä, että tällä hetkellä, ja itse sitten tsekkasinkin Urheiluhallien ja kaupungin uimahallien sivulta ja en löytänyt yhtään nuorten alkeisuimakoulua. Eli meillä on lapsille alkeisuimakouluja, sitten on aikuisille, mutta meillä ei ole nuorille lainkaan. Kuulemma lähimmät alkeisuimakoulut nuorille on Vantaalla. Toki Vantaallekin voi hakeutua varmasti uimakouluihin. Nekin varmaan täyttyvät aika nopeasti, mutta tätäkin olisi ehkä syytä miettiä.

Hän toi esille, että heidän koulussa on aika paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja osa kun tulee Suomeen vasta nuorena, niin voi olla, että sitä uimataitoa ei tosiaan ole. Ja sitä on vaikea lähteä itsekseen harjoittelemaan myös, jos ei ole ketään, joka opettaisi. Uimakaveritoimintakin voisi toki tällaiseen auttaa myös niitä nuoria, mutta kyllä meidän pitäisi miettiä sitäkin, että voitaisiinko me nuorillekin erikseen ihan alkeisuimakouluja järjestää. Sitten tietenkin se tarve selviää siitä, kun niitä ruvetaan järjestämään.

Tuossa valtuutettu Nuorteva näytti muuten mulle myös liikunnan arviointikriteerejä, ja numeroon viisi pitää osata uida kymmenen metriä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Meillä siis todella kaupungin uimahalleja on Itäkeskus, Jakomäki ja Pirkkola, jossa voidaan antaa koululaisuintia tai uimakoulua. Yrjönkatu on se meidän neljäs kaupungin uimahalli, ja se ei ole soveltuva koululaisuintiin tai lasten uintiin. Urheiluhalleista tällä hetkellä Siltamäki, Kallio ja Töölö on niitä, joissa on annettu koululaisuintia. Vuosaaressa on joitain nyt pystytty altaita avaamaan siihen.

Jotta ymmärretään, tämä laskennallinen ongelma on se, että me ollaan nyt käyty siis läpi kulttuurin ja vapaa-ajan kaupungin uimahallien osalta ja ollaan siis todella arvioitu, että me pystyttäisiin noin 2–400 tuntia aivan maksimissaan irrottaa vielä lisää. Joka tietysti tarkoittaa sitä, että silloin se on poissa yleiseltä uinnilta ja vesijumpista ja tämän tyyppisestä. Tämä selvästi on tämä viesti, että näin pitää tehdä ja siihen pyritään.

No, mitä sillä voidaan saada aikaan? Esimerkiksi se, että jos lisätään 1–2 luokkien, joka täällä on noussut esille, uintikertoja neljästä kuuteen, se vie 500 tuntia. Eli edes vaikka me otettaisiin maksimimäärä kaikki mahdollinen aika käyttöön kaupungin uimahalleista, me ei pystytä tätä toteuttamaan. Tai eskariuintien aloittaminen, joka on erittäin hyvä idea. Se vaatisi arviolta tuhat tuntia lisää allastuntia, ja jälleen päästään, että meillä on se 200–400. Esimerkiksi eskariuintia, jota on pilotoitu Itä-Helsingissä, varmaan kannattaa miettiä niin, että katsotaan tarveperusteisesti, että ehkä millä alueella kaikkein eniten on tarpeita, ja pyritään vähän kerrallaan lisäämään. Me ei pystytä suoraan hyppää siihen.

Tästä päästään siis siihen, että me tarvitaan Urheiluhallien kapasiteettia entistä enemmän, ja todella olen viestittänyt Urheiluhallien suuntaan ja sanonut, että meidän kaupungin liikuntapalvelun ja Urheiluhallien pitää yhdessä katsoa se. Täällä on varmaan valtuustossa Urheiluhallien hallituksen jäseniä. Mutta sitten tästä päästään myös siihen, että todella meillä on Urheiluhalleilla tulossa Malmin laajennus. Siinä tulee 25-metrinen toinen allas plus ulkouima-allas. On suunnitelmissa Mäkelänrinteen laajennus. Siitä ei ole mitään päätöksiä, mutta on olemassa kaava, joka sen mahdollistaa. Todella Jätkäsaari tuo sitten 2029 joulukuussa lisää runsaasti sitä pinta-alaa. Nämä ovat hitaita prosesseja. Nyt kun budjettineuvottelut ovat tulossa, niin rahoitusjohtajan toiveesta nostan esille sen, että jos me halutaan aidosti isosti lisätä tätä, niin se vaatii sitä, että me budjettineuvotteluissa aletaan investointien osalta katsomaan sitä, että onko meidän mahdollista tehdä uimahalleja. Täällä on noussutkin Kaakkois- Helsinki esille, ja itse asiassa kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunta nosti esille sen. Kun katsoo meidän palvelukarttaa, niin se iso aukko on nimenomaan siellä kasvavassa Kaakkois-Helsingissä, Laajasalon alueella, ja sinne tulee raitiovaunuyhteydet ja muut.

Nämä ei ole vain sitä, että päätetään, että ne organisoidaan, vaan se vaatii isoja investointeja, jos me halutaan päästä tässä eteenpäin ja niin kuin me halutaan tässä päästä eteenpäin. Nämä luvut sanoin vain sen vuoksi, että ymmärretään, että tämä ei ole mikään vain rahakysymys tai tahtokysymys, vaan tässä tulee ihan fyysiset altaat vastaan, ja Urheiluhallien kanssa pitää yrittää löytää entistä parempia ratkaisuja.

Haluan kiittää hyvästä puheesta Sohrabia ja muita valtuutettuja, jotka haluavat oikeasti tukea lasten ja nuorten uimataitoa. Varsinkin nyt puhuttiin maahanmuuttajataustaisista. Tämä kesä on paljon hukkumista liittynyt tähän. Itse asiassa mä olen syntynyt maassa, jossa on Afrikan pitkä meri, joka sijaitsee Itä-Afrikassa. Siinä on kaksi isoa merta, Intian valtameri ja toinen Adeninlahden meri. Itse asiassa mä olen oppinut uimaan siellä, ja mun aina pitää salata mun vanhemmilta, koska vanhemmat kieltää. Se ei liity uskontoon, se ei liity kulttuuriin. Se on mun turvallisuus, koska siellä oli sota ja siinä ei ole valtio, joka auttaa nuoria tai meripelastaa, jos joku hukkuu.

Mun mielestä se on vanhanaikainen kulttuurissa, jos joku siitä estää omaa lasta. Mä olen kasvanut maassa, jossa on yksi uskonto, ja se ei ikinä estänyt naisten ja nuorten kumpikaan. Mä uskon, että vanhemmilla täällä, joka asuu länsimaissa tai Suomessa Helsingissä, täällä me ollaan edustamassa heitä, että pitää viestittää heille, että se ei ole vaikea. Heille pitää kertoa, että lapset on turvassa ja se ei huku. Sen takia monet vanhemmat täällä, joka itse asiassa estää heidän lapset, se ei ole paljon, mutta jos kysytään, miksi sä et päästä omaa lasta uimaan, se ei itse osaa uida ja ei ole hänelle turvallista lapsen kanssa sinne mennä ja hypätä isoon altaaseen. Ja moni ei osaa hakea uimakouluun. Mä haluan, että niitä tuetaan ja ollaan heidän takia täällä. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Ja kiitos kaikille hyvästä keskustelusta ja siitä, että täällä on niin hyvä jaettu tahtotila tämän uimataidon parantamisesta ja ehkä jopa siitä, että sitä pitäisi resursoida enemmän.

Mä olen myös samaa mieltä siitä, että yläasteiden uimaopetuksen systemaattisuudesta ja sen toteutumisesta pitää saada parempi kuva, ja jos meillä on katveita, niin puuttua ja hoitaa siellä asioita kuntoon. Peltokorven ponsi onkin mielestäni tässä mielessä hyvin kannatettava.

Mutta joka tapauksessa huomioiden tämä rajoittunut allaskapasiteetti, jota apulaispormestari hyvin kuvasi, ja totta kai myös rahoituksen aiheuttamat rajoitteet, mä toivoisin, mitä täältäkin on moni perään kuuluttanut, että jos ja kun saamme sekä lisärahoitusta että allaskapasiteettia kovalla työllä järjestettyä, niin me voitaisiin ehkä suunnata sitä mahdollisesti juuri eskareille tai alkuopetukseen lisäämällä uimakertoja, koska se olisi tosi vaikuttava ja tehokas tapa parantaa lasten uimataitoa. Sitten toisaalta taas meidän pitäisi kaikilla luokka-asteilla pystyä tunnistamaan lapsia, joilla se uimataito on heikompi, ja tarjota heille vaikka niitä ylimääräisiä mahdollisuuksia uintiin. Yritettäisiin löytää ne toimet, joilla saataisiin kaikista vaikuttavimmin tätä uimataitoa parannettua.