Valtuutettu Kimmo Niemelän aloite Muumipeikon näköispatsaasta Tove Janssonin puistoon

Kiitos, puheenjohtaja.

Helsingissä on historian saatossa asunut lukuisia naisia, jotka ovat tehneet täällä hienon ja arvokkaan elämäntyön esimerkiksi taiteen saralla. Kaupungin katukuvastahan tätä ei kuitenkaan uskoisi. Meidän patsaat muistavat oikeastaan pelkästään vain miehiä. Tove Jansson on yksi harvoista naisista, jonka mukaan on sentään nimetty jokin paikka, mutta nyt tähän puistoon on tulossa muumipatsas. Toven itsensä kunniaksi sellaista ei ole tehty. Teenkin ponnen siitä, että selvitettäisiin mahdollisuutta korjata naisten aliedustusta Helsingin patsaissa. Käytännössä tämä voitaisiin tehdä joustamalla hieman siitä linjauksesta, jonka mukaan kaupunki ei itse toteuta henkilömuistomerkkejä tai näköispatsashankkeita. Näin Helsinkiin voitaisiin saada lisää patsaita, jotka muistuttavat täällä eläneistä ja vaikuttaneista naisista, esimerkiksi vaikkapa juuri Tove Janssonista. Tämän ponnen taustalla on myös ajatus siitä, että yksityisten toimijoiden toimesta Helsingin historiallisia naisia tuskin tullaan jatkossakaan muistamaan, mutta kaupungin pienellä myötävaikutuksella me voitaisiin korjata tätä epäsuhtaa.

Toki tätä epäsuhtaa pitää määrätietoisesti korjata myös silloin, kun me nimetään paikkoja. Mä toivon, että tulevaisuudessa Helsingin kaduilla näkisi muistettavan tasavertaisesti myös täällä eläneitä naisia.

Kiitos.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Toven ja hänen puolisonsa taideaarteet eivät aikoinaan Helsingille kelvanneet, mutta nyt tänne saadaan sitten muumipatsas ja löytyy täältä Lasipalatsin kulmalta ilmeisesti vielä nykyään matkamuistomyymäläkin. Kaikki tietää, mikä Tampereella on nykyään Muumimuseon merkitys sille koko kaupungille, joten ei siinä ketään sovi taas katsoa, kun asioista päätetään ja kulttuuria tarkastellaan tästäkin näkökulmasta.

Mitä mennään tähän itse ponsiesitykseen, mitä lämpimästi kannatan, täällä on aika paljon myös ansioituneita taiteilijoita, naispuolisia sellaisia. Tätä on ihan hyvä selvittää. Toki ansiot puhukoon puolestaan sukupuoleen katsomatta, mutta kyllä se on tässä kohtaa hyvin aliedustettuna. Meillä on hyvin paljon nimekkeitä taiteilijoita ja muusikoita, mitä mennään naissukupuolisiin tässäkin kaupungissa. On ne patsaita tai kunnialaattoja tai mitä tahansa palkintoja, mitä jaetaan, tätä kuviota voidaan aina parantaa.

Ärade ordförande.

Jag vill börja med att tacka ledamot Niemelä för en motion som utan tvekan kommer från en god vilja, att hedra en av våra mest älskade och internationellt erkända konstnärer, Tove Jansson. Att placera ett mumintroll i den park som bär hennes namn kan vid första anblick kännas naturligt. Mumintrollen är ju älskade, ikoniska och för många det första man förknippar med Tove Jansson. Men låt oss stanna upp ett ögonblick och fundera på vad det säger om hur vi väljer att minnas och synliggöra en skapande kvinna i det offentliga rummet. Tove Jansson oli kuvataiteilija, kirjailija, satiirikko, dramaturgi ja rohkea ihminen, joka eli elämäänsä omalla tavallaan aikaansa edellä. Hän maalasi freskoja Helsinkiin, kirjoitti syvällisiä ja olemuksellisia romaaneja ja loi taiteellisen maailman, joka ulottuu paljon Muumilaaksoa kauemmas. Jos hänen elämäntyönsä kuvataan yksinomaan satuolennon kautta, vaikka kuinka viehättävän, vaarana on, että kavennamme hänen moniulotteisen uransa yhteen hahmoon.

Tiedämme, että naispuoliset taiteilijat ovat voimakkaasti aliedustettuina Helsingin patsaskuvastossa ja kadunnimissä. Siksi on erityisen merkittävää, millä tavalla nostamme Tove Janssonin esiin julkisessa tilassa.

Låt oss absolut låta besökare krama ett mumintroll i parken, men låt oss också ge plats åt Tove Jansson själv. En gestaltning som speglar henne som konstnär, som människa, som den intellektuella kraft hon var. En skulptur, ett konstverk, ett minnesmärke som ger henne ansikte och röst, inte bara en figur ur hennes fantasivärld. Jag stöder alltså grundtanken i motionen, men vill understryka att Tove Jansson är värd mer än att symboliseras som en av hennes konstnärer. Hon var en konstnärlig gigant.

Tack.

Arvoisa puheenjohtaja.

Patsaita todella voidaan sijoittaa Helsinkiin. Helsingin kaupunki ei osallistu aina kustannuksiin, mutta löytyy sellaisia tahoja, jotka ovat valmiita rahoittamaan jopa kansalaisrahoituksella vastaavia patsaita. Signe Brander, Helsingin valokuvaaja, on haudattu Nikkilän hautausmaalle, ja siellä ei ole enää muistokiveä, mutta hänelle on tehty pienen pieni laatta tai joku vastaava. Yritimme saada valokuvataiteen museon ja valokuvataiteen liiton järjestämään hänelle ja myöskin niitä kartanoiden omistajia, joita hän oli kuvannut. Se ei onnistunut silloin, mutta vastaavasti miesten kohdalla Arska Parkkilan patsaan Suoja-Pirtti rahoitti tai keräsi kansalaiskeräyksellä. Ja sen jalustassa lukee, että ihminen nousee roskalaatikosta.

Tämä aloite, joka on tehty, kyetään kansalaiskeräyksellä rahoittamaan koska tahansa, jos pannaan liikkeelle. Mä toivon, että aloitteen tekijät käynnistävät kampanjan eikä puhu vain täällä.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Itse asiassa tässä kohtaa haluan ennen kaikkea kiittää valtuutettu Borgarsdóttir Sandelinia hänen erinomaisesta puheenvuorostaan ja totean, että tämähän oli keskustelu, mitä me myös kaupunkiympäristölautakunnassa tosiaankin kävimme tämän aloitteen yhteydessä. Lautakunnassa myös yksimielisesti meidän lausuntoomme liittyen hyväksyimme lisäyksen siitä, että kiinnitämme huomiota ja katsomme, että kaupungin tulee edistää itsensä Tove Janssonin patsaan saamista Helsinkiin.

Näen itse, että ei välttämättä ole niin, että meidän täytyisi poiketa siitä käytännöstä, että kaupunki itse ei käynnistä patsashankkeita. Uskoisin, että tämä on sen tyyppinen hanke, johon voidaan varmasti saada muitakin toimijoita ja laaja joukko kansalaisia mukaan. Mutta ehkä lautakunnassa ennen kaikkea halusimme kiinnittää huomiota sekä tähän kysymykseen siitä, että naiset ylipäätänsä ovat patsaiden joukossa aliedustettuja ja siihen, että Tove Jansson on Suomen historian kuitenkin merkittävimpien taiteilijoiden joukossa monipuolisuudellaan ja merkityksellään ihmisillä taiteellisella tasolla. Uskon, että on varmasti niin, että se, mitä meidän kaikkien kannattaa edistää, on, että myös häntä Helsingin kaupunkitilassa muistettaisiin. Mielestäni valtuutettu Hiltusen ponsiesitys on tässäkin mielessä erinomainen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun prinsessan patsas tehtiin Kellokoskelle, se rahoitettiin kansalaiskeräyksellä. Ainoa mielisairaiden veistos, joka on tehty. Kun sinne tehtiin Anna Pakalénin patsas, sen rahoitti Tehy. Silloin oli seitsemän naisten patsasta koko Suomessa. Niin kyllä naisten pitää itsensä myös organisoida naisille patsaita kansalaiskeräyksellä ja muilla eikä vain moittia mahdollisia miehiä, jotka eivät sitä salli. Seitsemästä patsaasta mä hoidin kaksi kappaletta Kellokoskelle. Siiri Rantasella on, ja sittemmin niitä on jonkin verran tullut. Aino Acktélle, Katri Valalle ja niin edelleen.

Laittakaa käyntiin kansalaiset. Ei se ylhäältä tule.

Kiitos, puheenjohtaja.

Jotain tiedän naisten keskinäisestä solidaarisuudesta ja organisoimiskyvystä ja organisointikyvystä, jota on valitettavasti kyllä poljettu tässä historian saatossa. Jos näitä patsaita nyt katsotaan, eivät ne tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana ole Helsingin kaduille tulleet. Kiitos vinkistä meille naisille siitä, miten hommat hoidetaan. Varmasti näitä hommia tulemme hoitamaan ja sitäkin varten täällä on hyviä puheenvuoroja tänään tästä aiheesta käytetty.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Nyt joudun olemaan jossain määrin eri mieltä arvostamani valtuutettu Taipaleen kanssa. Ei ole yksin naisten vastuulla järjestää patsaita naisille. Emme elä maailmassa, jossa vain naiset tekevät naisasioita ja miehet tekevät miesasioita. Ainakin itse haluan elää maailmassa, jossa sukupuolesta riippumatta voimme arvostaa suomalaisia taiteilijoita. Nyt tässä kontekstissa erityisesti naistaiteilijoita, kuten Tove Janssonia, ja toivoa hänellekin patsasta tai muistomerkkiä Helsinkiin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Taiteen ja taidemaailman sukupuolittuneet rakenteet on tärkeä asia nostaa esille. Meidän pitää toimia, olemme me sitten miehiä, naisia tai jotain muuta sukupuolta, sen eteen, että kaikkia sukupuolittuneita rakenteita yhteiskunnassa puretaan. Yksi esimerkki sukupuolittuneista rakenteista varmasti on se, miten vuosikymmenien aikana Helsingissä ja Suomessa on kunnioitettu ennen muuta muistomerkkien, patsaiden kautta miespuolisia taiteilijoita. Kävimme läpi sitä, kuinka paljon meillä on ylipäätänsä naisten mukaan nimettyjä puistoja, katuja, puhumattakaan patsaista ja teoksista. Se kertoo siitä, että meillä on paljon tehtävää sen eteen, että me puretaan tätä epätasa-arvoa tässä asiassa. Myöskin jos ajatellaan Tove Janssonia ja hänen merkitystä Helsingille ajatellen sitä keskustelua, jota kävimme kyselytunnilla siitä, mitkä ovat Helsingin erityispiirteitä ja vetovoimatekijöitä. Tove Jansson on meidän kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Hän ei ollut vain kirjailija, vaan kuvataiteilija, ja hänen tuotantonsa typistäminen vain muumeihin ei anna oikeata kuvaa Tove Janssonista taiteilijana.

Toivottavasti moni vieraili meidän yhteisessä taidemuseossa HAMissa, jossa oli Tove Janssonin Paratiisi-näyttely viime vuonna. Siinä oli erittäin laajasti hänen julkisia töitä ja freskoja, joita ei niinkään arvostettu välttämättä sinä aikana, kun Tove Jansson toimi taiteilijana. Kuinka moni niistä on tuhoutunut, jäänyt vähälle tuntemukselle. Se avasi itsellenikin, joka ajattelin tuntevani Tove Janssonia kuvataiteilijana laajasti, teoksia, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Voin suositella. Ne olivat häkellyttävän hienoja. Se Helsingin taidemuseo HAMin katalogi tästä näyttelystä on varmaan vielä saatavissa. Siihen kannattaa tutustua, että saa laajemman kuvan.

Tämä on yksi sellainen asia, jota Helsingin pitäisi rohkeammin nostaa esille. Samalla tavalla kuin vaikka Alvar Aallon arkkitehtuuria tai Helsingin olympiarakennuksia. Tämäntyyppisistä asioista Helsinki tunnetaan. Myös Tove Janssonin teokset, joita meidän taidemuseolla on. Taidemuseoiden näyttelytoiminta, kiertueet ja vaihto perustuu siihen, että on kiinnostavia teoksia. Se on myös meidän taidemuseon helmi. Se myöskin kiinnittyy tähän kaupungintaloon, jossa me nyt kokoustamme. Nimittäin fresko vanhasta kaupungintalon ravintolastahan on yksi pysyvästi Tennispalatsissa esillä olevista Tove Janssonin töistä. Ymmärtääkseni tämä kellariravintola toimi tästä muutama kerros alaspäin. Enää se ei ole siinä käytössä. Tälläkin hetkellä Helsingin taidemuseossa on Freskot ja taikurin hattu, Tove Janssonin pieni näyttely esillä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Ylipäätänsä meidän pitää miettiä jatkuvasti sitä, että onko meillä taiteessa ja kulttuurissa rakenteita, jotka on sukupuolittuneita, joita pitää purkaa. Ajattelen esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesteria. Edesmennyt arvostettu viulisti Erika Maalismaa, joka menehtyi viime joulukuussa. Postuumisti hänen tekstinsä julkaistiin Helsingin Sanomissa, jossa hän nosti hyvin voimallisesti ja tärkeällä tavalla esiin esimerkiksi sen, miten klassisessa musiikissa, taidemusiikissa edelleen on hyvin sukupuolittunutta se, ketkä valitsevat teokset, ketkä valitsevat ohjelmiston, ketkä toimivat siellä eturivissä. Näitä puheenvuoroja meidän pitää todella vakavasti kuunnella ja miettiä kaikissa kohdissa, miten me pystymme taide- ja kulttuurimaailmassa edistämään tasa-arvoa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jag vill också tacka Silja Borgarsdóttir Sandelin för ett jättefint tal. Tack ska du ha. Det är absolut så att Tove Jansson är en väldigt mångsidig konstnär. Itseäni ehkä myös harmittaa tässä asiassa se, että tämä Muumipeikko on nyt sitten se, joka tähän puistoon tulee muistoksi meidän mielettömän hienosta taiteilijasta Tove Janssonista. Ne, jotka tuntee hänen uraansa vähän ehkä syvällisemmin, tietää myös, että hänellä itsellään oli itse asiassa aika ristiriitainen suhde muumipeikkoihin. Hän pakosti joutui myös rahoittamaan omaa taiteilijatyötään näillä Muumipeikko-sarjakuvilla, ja jossain vaiheessa hän oli niihin täysin myös kyllästynyt. Totta tosiaan oli niin, että hänen oma uransa oli erittäin kattava ja monipuolinen.

Kun me tiedetään, että Helsingissä on yli 700 nimettyä puistoa, kai tarkalleen ottaen noin 780, ja vain muutama näistä on naisten mukaan nimettyjä, niin on jotenkin surullista, että sitten kun meillä on vihdoin Tove Janssonin mukaan nimetty puisto, sinne tulee Muumipeikko. Mä en tiedä, kuka tästä päätöksestä vastaa tai olisiko tässä voinut miettiä vähän pidemmin. Mun mielestä tämä Titta Hiltusen ponsi on sen takia tosi tärkeä, että me pysähdytään myös tämän kysymyksen äärellä vähän syvällisemmin, että saadaan myös kaupunkikuvasta sillä tavalla monipuolisempi.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos arvokkaasta keskustelusta, joka koskee Helsingin muistomerkki- ja patsaspolitiikkaa, jolla tietenkin on pitkä historiansa, ja se historia on ollut todella näin, että kansalaisyhteiskunta on toiminut. Jaan tässä valtuutettu Taipaleen ajatuksia siitä, että meillä onneksi on tämä systeemi, että helsinkiläinen kansalaisyhteiskunta tuottaa ja aikaan saa muistomerkkejä. Meillä on esimerkki siitä, kun kaupunki aktivoitui vuonna 1970. Silloin kaupunki junaili Vladimir Iljitš Lenin -laattoja kaikkiin niihin taloihin, joissa Lenin oli asustanut Helsingissä. Ja siellä ne ovat edelleenkin. Pitää välttää sitä, että kaupunki toimii liikaa näissä asioissa. Kaupunki antaa tilat ja paikat. Itse olin mukana Mika Waltari -muistomerkkihankkeessa osakunnan kuraattorina 80-luvun alussa. Se oli raskas ja kiinnostava hanke, jonka valtuuston silloinen puheenjohtaja Harri Holkeri monin tavoin yritti torpedoida, mutta patsas sinne saatiin, patsas humanismille ja patsas Mika Waltarille. On monta muutakin keinoa muistaa Tove Janssonia sen lisäksi, että toivon mukaan tänä iltana patsasvaltuuskunta Janssonille perustetaan. Ensinnäkin tietenkin kadunnimet on täällä mainittu, puistojen ja muiden paikkojen nimeäminen. Naisille erityisesti ymmärtääkseni on nimistötoimikunnassa naistaiteilijoiden nimistöpankki. Kadehdimme kaikki Tukholmaa, jonka lentokentällä on tämä This is the City of Most Famous Stockholm People. Voitaisiinko Tove Jansson nostaa jollakin tavalla esiin tämäntyyppisenä helsinkiläisenä hahmona? Hänelle pysyvä infotaulu tai kävely tai joku muu tämänkaltainen, The Walk of Tove Jansson.

Eli meillä on useita keinoja työkalupakissa Tove Janssonin esille nostamiseksi, mutta ennen kaikkea aktivoitukaa nyt todellakin ja aktivoikaa tahojanne, jotta naismuistomerkkejä ja -patsaita saadaan aikaiseksi. En kannata sitä, että kaupunki niitä ryhtyy erityisesti pystyttämään.

Kiitos.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Valtuutettu Kolbe mainitsi Tove Janssonin ja Stokiksen. Itse asiassa ne olisi halunneet nimetä kadun Toven mukaan, mutta perikunta olisi halunnut louvoa kyseisestä kuviosta. Näin iso tuote on ilmeisesti Tove Janssonin perintö, mikä on sikäli ikävä, jos taiteilijalle halutaan tehdä kunniaa ja tähän mennään. Apulaispormestari Arhinmäki mainitsi Alvar Aallon ja kuinka sitä nostetaan tässä kaupungissa. Yhtä lailla pitäisi muistaa myös Elissa Aalto, mikä on hyvin merkittävä osa Alvar Aallon tuotantoa.

Oikeastaan otin puheenvuoron sen takia, että tärkeintä olisi muistaa taiteilijaa jo eläessään. Meille on tulossa Laila Kinnuselle oma katu käsittääkseni nousevaan Kyläsaaren kaupunginosaan. Sinne tulee muitakin taiteilijoita. Ehkä tärkeintä on se silloin, kun taidetta tehdään ja tuetaan. Ei se patsas tai laatta sitten sata vuotta myöhemmin tai viisi vuotta myöhemmin paljoa lämmitä, jos sitä tukea ei ole saanut eläessään. Tämä se tärkeä, kun kulttuuria ja sen tekijöitä muistetaan, tässä ja nyt.

Kiitos, puheenjohtaja.

Muistan, kun aikoinaan keskustelimme Lotta Svärd -järjestön mahdollisesta patsaasta, jota Helsingissä ei ole. Toisin kuin silloin jotkut luulivat, kysehän ei ole naishenkilöstä, vaan järjestöstä, joka toki koostui naisista, jotka ansaitsevat mielestäni patsaan, mutta silloin hyvin kävi ilmi se periaate, että kaupunki itse ei ryhdy patsashankkeiden vetäjäksi.

Toki nythän meillä on kyllä miljoonan taalan paikka, kun Lenininpuiston nimi on päätetty muuttaa, ja siitä päätöksestäkin on aikaa kulunut ja uusi asemakaava on valmisteilla, jonka yhteydessä voisimme hyvin tämänkin keskustelun pohjalta nostaa esille sen mahdollisuuden, että se nimettäisiin jonkun merkittävän helsinkiläisen naisen, taiteilijan tai muun vaikuttajan, mukaan, jolloin saisi erittäin hieno puisto keskeisellä sijainnilla arvoisensa uuden nimen. Tätä pidän vahvasti esillä ja haluan nyt nostaa tähän keskusteluun, koska toisin kuin näiden patsashankkeiden vetäminen, kaupungin julkisten paikkojen ja puistojen nimeäminen kuuluu meidän päättäjien vastuulle ja tehtävään. Tämä on varmasti tuhannen taalan mahdollisuus, joka tässä meille avautuu, ja pitäisin hyvänäkin, että Leninin sijaan puisto nimettäisiin jonkun naistaiteilijan tai muun naishenkilön mukaisesti.

Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Merelle ilmainen menovinkki. Lenininpuistoa vastapäätähän sijaitsee Työläisäidin puisto. Tosin aika anonyymi, mutta kuitenkin suosittelen tutustumaan. Kaunis puisto, mitä itse asiassa tällä hetkellä saneerataan kondikseen.

Tack, ordförande.

Ingen kunde ha beskrivit Tove Janssons mångsidighet bättre än min gruppkollega Silja, och väl så. Sen är det ju ett faktum att internationellt är hon naturligtvis mest känd för Muminfigurerna, trollen, och därför är det nog naturligt att just Mumin lyfts fram, med tanke också på turister som besöker Tove Janssons park. Det lär finnas redan sådana som har frågat att ”nå, men var är Mumin här i Toves park”.

Rahoittajia varmasti löytyy. Svenska kulturfonden, varmasti Moomin Characters, tämä perintöä vaaliva yritys.

Sitten tämähän oli erinomainen tämä Titta Hiltunen ponsi näistä naisista, ja oliko se Ilkka Taipale, joka mainitsi Signe Branderin. Rohkenen heittää esille yhden idean. Innokkaana Vincent van Gogh -fanina olen todennut muutamassa kaupungissa, ainakin Ranskan Arlesissa ja Auvers-sur-Oisessa ja muistaakseni myöskin hollantilaisissa kaupungeissa on tehty niin, että on kylttejä, tauluja ympäri tätä paikkakuntaa, joissa on van Goghin teos sen paikan edessä, jota hän on kuvannut taulussaan. Olisiko siinä ideaa? Eli valitaan joku kymmenkunta Signe Branderin valokuvaa ja sijoitetaan ne tämmöisinä kyltteinä niihin paikkoihin, joista tämä valokuva on aikoinaan otettu. Ihan vain ideana, jos puheenjohtaja sallii, että näin Tove Janssonin ja muumin lisäksi puhutaan muistakin.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Mieltä ylentää tämä, kuinka naistaiteilijoita ja ansioituneita naisia tässä nyt muistetaan.

Haluaisin kuitenkin korostaa, että keskustelussa puhutaan Muumipeikon näköispatsaasta ja kyllä mielestäni Tove Janssonin puistoon tällainen sopi. Sopisi varmaan useaan muuhunkin paikkaan Helsingissä. Tykkää muumeista tai ei, niin kyllä Muumipeikko on sellainen brändi, joka yhdistää suomalaisen kulttuuriperinnön ja kansainvälisesti houkuttelevan tarinallisuuden. Tiesittekös, että Aasian matkailu ei ole koskaan elpynyt takaisin siitä, mihin se on romahtanut 2022 vuonna ja sitten myöskin koronan aikana? Ja Muumipeikon vetovoimapotentiaali on tosi suuri etenkin Aasian matkailuun. Kun haluamme tässä Helsingin turismia, matkailua ja elinvoimaisuutta parantaa, tällainen muumipatsas voisi olla juurikin sellainen tekijä, jota voidaan käyttää hyödyntämään matkailun kasvua osana Helsingin kulttuuri- ja matkailutarjontaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Tässä on käyty hyvää keskustelua tästä periaatteesta, ja minun mielestä tämä periaate on edelleen hyvä, että kaupunki itse ei lähde rahoittamaan eikä järjestelemään näitä patsashankkeita, oli sitten mistä tahansa tai kenen tahansa muistoksi tai kunniaksi halutusta patsasta kysymys.

Pyysin puheenvuoroa siksi, kun tässä oli valtuutettu Hiltunen tehnyt tämän ponsiesityksen. Pidän tätä ponsiesitystä ongelmallisena enkä tule tätä itse äänestyksessä kannattamaan, koska minun mielestä todellakin tämä periaate on edelleen hyvä. Pidän tässä ponnessa ongelmallisena myös sitä, kun tässä todetaan, että joustamalla hieman. Tämä on erittäin epämääräinen ilmaisu siihen, että mitä tarkoittaisi joustamalla hieman. On hieman vaikea ehkä ajatella, että jos lähdetään joustamaan hieman siitä, että nimenomaan naistaiteilijoiden tai naisten elämäntyön kunniaksi tehtäviä patsaita tuotaisiin enemmän, etteikö sitten joku vaatisi sitä samanlaista joustoa jollain muulla perusteella myös miehille yhtä lailla tai jotain muita perusteita. Musta on selkeintä, että tämä on hyvin selkeä tämä linjaus ja muulla tavoin pyritään edistämään sitä, että naisten eri ammattiryhmissä, erilaisissa tehtävissä, eri naistaiteilijoiden tekemää työtä tunnistetaan ja tunnustetaan nykyistä huomattavasti näkyvämmin. Olen kyllä samaa mieltä myös valtuutettu Muttilaisen kanssa siitä, että myös tämä elämän aikainen tunnistaminen ja tunnustaminen pitäisi olla paljon parempaa kuin se tällä hetkellä on meillä. Myös apurahojen kohdallahan tämä osittain näkyy. Voi olla, että naisten saamat apurahat ja myös taideteoksista saamat korvaukset ovat pienempiä. Ainakin näin oli, kun olin taidemuseon johtokunnassa ja silloin joskus asiaan perehdyimme. Naistaiteilijat saivat pienempiä korvauksia myös tekemistään teoksista kuin miehet.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin huomiona, että Signe Branderin terassi ja Signe Branderin kuja, nämä nimet on tuotu Hakaniemenrannan asemakaavassa Helsingin nimistöön ja katusuunnitelmat näistä on myös hyväksytty. Eli tosiaankin Signe Branderin mukaan nyt saamme, kun Hakaniemenranta rakennetaan, oleskelualueen ja kujan, mikä on tietenkin hyvä asia.

Ehkä sitten vielä ihan tämän hienon valtuustoillan, saatamme olla jo loppupuolella, ajattelin lukea meille vielä, että mitä oikeastaan Kuvanveistäjän tyttäressä Tove Jansson Helsingin kaupunginvaltuustosta ajattelikaan. Tässä on kohta, joka käsittelee sitä, että he ovat perheen lastenhoitajan kanssa unohtaneet äidin syntymäpäivän ja kukkien hankkimisen ja lähtevät oikeastaan varkaisiin. Näin voisi sanoa. ”Mutta Anna sanoi: ’Minä tiedän, puistossa on valkoinen tuomi. Mennään sieltä ottamaan, jahka tulee pimeä.’ Pimeä tuli kauhean myöhään, mutta minä pääsin sentään mukaan, emmekä me kumpikaan puhuneet sanaakaan aikeistamme. Anna otti minua kädestä. Hänellä oli aina lämpimät ja kosteat kädet, ja kun hän liikkui, hänen ympärillään oli kuuma ja hiukan säikähdyttävä tuoksu. Me menimme alas Luotsikatua ja sitten puistoon, ja minä olin kauhusta ihan kankea ja ajattelin puistovahtia ja kaupunginvaltuustoa ja Jumalaa.”

Kiitos, puheenjohtaja.

Otin tähän loppuun puheenvuoron kuitenkin, kun muutamat valtuutetut, muun muassa valtuutettu Peltokorpi, on nostanut esiin tätä problematiikkaa mun ponteen liittyen. Alkuun on todettava, että mä olen poliittisen historian maisteri ja olen pohtinut aika paljon muistamisen politiikkaa eläessäni. Tunnistan kyllä, että julkisen vallan harjoittamaan muistamiseen saattaa liittyä problematiikkaa. Toisaalta tällainen muistaminenhan on aina luonteeltaan poliittista. Se, ketä me muistamme ja miten ja se, ketä me unohdamme, on aina poliittista. Me kuitenkin joka tapauksessa täällä kaupungissa tehdään niitä päätöksiä, kun me hyväksytään näitä erilaisia aloitteita ja asioita täällä. Meidän kädet eivät siitä ole puhtaita missään tapauksessa.

Mä ajattelen myös, että naisten aliedustuksen ongelma lienee ollut tiedossa ja tunnistettuna varsin laajasti jo varmaan joitain vuosikymmeniä ainakin. Voisin kuvitella. Silti tilanne ei ole korjaantunut mihinkään suuntaan. Siksi ajattelen, että tällainen jousto meidän periaatteessa voisi olla kenties ihan paikallaan, jos se on se, mitä se vaatii, että tämä tilanne ja edustuksellisuus jossain määrin korjaantuisi. Näen kuitenkin, että ensisijaisesti kaupungin pitäisi tietenkin muilla mahdollisilla keinoilla tätä asiaa edistää, jotta myös tässä kaupungissa eläneitä ja vaikuttaneita naisia saataisiin paremmin muistettua. Jätin kuitenkin tämän joustamisen myös tähän ponteen yhdeksi mahdollisuudeksi.

Tätä pontta tehdessäni oletin myös, että näitä kaupungissa olevia lukuisia miesten kunniaksi tehtyjä muistomerkkejä olisi aikoinaan tehty julkisella rahalla, mutta nyt arvostamani valtuutettu Kolben puheenvuorosta, joka tuntee Helsingin historiaa merkittävästi paremmin kuin minä, sain käsityksen, että näin ei kenties olisi. Tämä on kiinnostavaa, oli miten oli.

Toivon kuitenkin kannatusta ponnelle ja kiitos.