Vihreän valtuustoryhmän ryhmäaloite kulttuurikentän työpaikkojen ja kulttuurielämysten turvaamisesta

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Helsingin kaupunki on osoittanut tällä valtuustokaudella erityistä kulttuurimyötämielisyyttä ja ymmärrystä taiteen ja kulttuurin merkityksestä. Aloitimme tämän valtuustokauden pandemian keskellä ja päätimme yhdessä pandemian palautumismäärärahoista, josta osoitimme taiteelle ja kulttuurille merkittävän osuuden. Tämä siksi, että taide- ja kulttuuri, luovat alat olivat kärsineet pandemiasta ehkäpä kaikkein eniten kaikista aloista. Me teimme myös viisaan päätöksen siitä, että nämä pandemian palautumisrahat tai varat, joilla tuettiin muun muassa kulttuurin toimijoita, vakinaistettiin pysyviksi määrärahoiksi.

Tämän jälkeen olemme myös lisänneet entisestään kulttuurin tukea. Ennen kuin vihreät jätti tämän valtuustoryhmän aloitteensa, oli kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunta yksimielisesti tehnyt budjettiesityksensä, jossa se esitti lisämäärärahoja kulttuuriin. Ja viisaasti me teimme päätökset siitä, että lisäsimme kulttuurin määrärahoja tälle vuodelle jälleen. Jos katsoo koko neljän vuoden saldoa, on kulttuuriavustuksia korotettu Helsingissä peräti noin 25 prosentilla. Se on tullut erittäin suureen tarpeeseen. Helsingissä on eniten VOS-toimijoita, Helsingissä on eniten taiteen ja kulttuurin ammattilaisia, vapaita ryhmiä, itsenäisiä taiteilijoita.

Jotta Helsinki on iloinen, kiinnostava, houkutteleva kaupunki, meillä pitää olla monipuolinen toimiva taidekenttä. Tämä korostuu erityisesti näinä aikoina, jolloin valtio on leikannut erittäin rajusti taiteen ja kulttuurin määrärahoja. Nämä leikkaukset ovat osuneet niin perinteisille instituutioille kuin vielä rajummin itse asiassa taiteilijajärjestöille ja Taiken kautta tuleville yksittäisten taiteilijoiden ja ryhmien avustuksiin. Siksi onkin ollut erittäin tärkeää, että Helsinki on tehnyt vahvaa kulttuuripolitiikkaa, taidepolitiikkaa, toiminut vastavoimana sille politiikalle, jota maan hallitus on kulttuurin osalta tehnyt.

Samaan aikaan, arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, on tärkeää se, että ei voi ajatella niin, että Helsinki voisi yksin korvata ne leikkaukset, joita valtio tekee. Me emme kompensoi leikkauksia, vaan me teemme taide- ja kulttuuripolitiikkaa. Me haluamme tukea olemassa olevia toimijoita, mutta myös mahdollistaa uusille toimijoille mukaan tulemisen. Meidän painotukset on se, että entistä useampi helsinkiläinen pääsee taiteen ja kulttuurin piiriin. Tiedämme, että taiteen ja kulttuurin tapahtumiin osallistuminen on polarisoitunutta, jakautunutta Helsingissä. Meidän panostukset ovat erityisesti suunnattu niille alueille, niille aloille, joilla me saamme lisää mukaan helsinkiläisiä.

Kun katson sitä määrää ponsia, joita tähän on tässä vaiheessa järjestelmään tehty, monet ponnet itse asiassa toistavat tähän valtuustoaloitteeseen tehtyä kaupunginhallituksen yksimielistä vastausta. Sekin kertoo siitä, miten suuri merkitys kaikille meille Helsingissä on taiteella ja kulttuurilla. Olen iloinen siitä, että olemme voineet niin voimakkaasti tukea ja vahvistaa kulttuuria Helsingissä näinä aikoina, kun samaan aikaan valtion tasolla suunta vie toiseen.

Kiitos, puheenjohtaja.

Sain tässä männä viikolla eräältä koululaisen vanhemmalta viestin, että heillä ei ole ala-asteella koulukirjoja. Hän olisi halunnut ostaa lapselleen, mutta opettaja puuttui siihen, koska se on yhdenvertaisuuden vastaista, koska kaikilla vanhemmilla ei välttämättä ole rahaa ostaa lapsilleen koulukirjoja. Tämä on siis tilanne Helsingissä, ja nyt täällä taas ruinataan lisää rahaa sellaisille taiteilijoille, joiden taide ei riitä siihen, että ihmiset olisivat valmiita halukkaasti maksamaan siitä. Eli tämmöisille elämäntapataiteilijoille, joiden taiteelle ei ole kysyntää, ollaan ohjaamassa lisää rahaa.

Väistämättä tulee mieleen kysymys, että priorisoidaanko me nyt ihan oikein täällä kaupungissa. Kyllä meillä pitää olla koulukirjat lapsille ja pääasiat hoitaa kunnolla ja sitten aletaan jakaa tätä rahaa eteenpäin. Kyllä tässä meillä on iso, vakava pohdinnan paikka, että me laitetaan prioriteetit kuntoon ja mietitään, että kenelle sitä rahaa ohjataan ja millä perusteella.

Arvoisa puheenjohtaja.

Me yhdessä budjetissa ohjasimme erillisen puolen miljoonan euron määrärahan siihen, että voi hankkia nimenomaan myös kirjoja koulut. Rehtorit, opettajat pystyvät määrittämään sen, minkä katsovat oppimateriaaliksi, mutta määrärahat erikseen olemme siihen määrittäneet. Se, että me tuemme taidetta ja kulttuuria, ei ole mikään helsinkiläinen tai suomalainen piirre, vaan oikeastaan kaikki kansainväliset taide- ja kulttuuritoimijat tarvitsevat myös yhteiskunnan tukea. Itse ajattelen niin, että sellaiset toimijat, joita me tuemme, kuten vaikkapa kaupunginteatteri, kansallisooppera, eivät ole mitään elämäntapataiteilijoita ja harrastelijoita, vaan korkeasti koulutettuja kansakuntamme sivistyksen luojia.

Tämä kansakunta on itse asiassa taiteen ja kulttuurin kautta rakennettu aikoinaan. On isänmaallista puolustaa sitä, että meillä on vahva ja toimiva vapaa kulttuurikenttä. Ja hienoa, että Helsinki on sitä tehnyt.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Petteri Orpon oikeistohallitushan on tehnyt aivan mittavia leikkauksia kulttuuriin ja taiteeseen. Viimeisimpänä me ollaan saatu kuulla siitä, kuinka moni kulttuuriyhteisö ja -järjestö menettää yleisavustuksensa jopa kokonaan ja suurin osa noin 20–40 prosenttia omasta rahoituksestaan. Tämä on aika hyvä esimerkki leikkauksista, joilla on mitaton vaikutus valtion budjettiin, mutta merkittävä vaikutus Suomen ja Helsingin kulttuurikenttään. Näitä leikkauksia on todella vaikea perustella sillä, että on pakko saada rahaa valtion kassaan, vaan nämä on nimenomaan tarkoituksellisesti tehtyjä leikkauksia kulttuuriin. Kuten tässä on jo sanottu, niin kulttuurialahan on vieläkin toipumassa koronapandemiasta. Lisäksi hallituksen päättämä kulttuuripalveluiden alvin nosto vaikeuttaa alan kannattavuutta entisestään. Tässä vaikean työllisyystilanteen ja kriisien runtelemassa ajassa meidän pitäisi ennen kaikkea tukea kulttuuria, eikä leikata siitä. Kulttuuri luo työllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Se on myös meidän yhteiskuntia kasassa pitävä liima. Hallituksen systemaattinen kulttuurikentän alasajo hävittää kokonaan alan toimintamuotoja ja rakenteita ja lisää merkittävästi luovien alojen työttömyyttä. On olemassa merkittävä riski siitä, että nämä hallituksen kulttuurialaan kohdistamat leikkaukset aiheuttavat alan toimijoiden siirtymistä taide- ja kulttuurialoilta muille aloille ja myös ulkomaille. Siksi Helsingin on tehtävä voitavansa kulttuurialan työpaikkojen turvaamiseksi, kuten me tässä ryhmäaloitteessa myös esitämme.

Tämä aloitevastaus on vahvan myönteinen ja kertoo jo paljon siitä, mitä kaikkea hyvää Helsinki tekee kulttuurin tukemiseksi. Tämän vuoden budjetissahan me ollaan nostettu muun muassa kulttuuriavustusten määrärahoja yli 13 prosentilla. Lisäksi kaupunki kiinnittää erityistä huomiota kulttuurialalla työskentelevien freelancereiden työskentelyedellytyksiin, koska leikkaukset kohdistuu erityisesti heihin. Kaupunkihan tarjoaa myös laajasti kulttuurikentän toimijoille erilaisia tuotannollisia ja viestinnällisiä palveluita. Nyt myös selvitetään tyhjillään olevien kaupungin tilojen nykyistä tehokkaampaa käyttöä taide- ja kulttuuritoimijoille. Nämä on kaikki todella tärkeitä tekoja kaupungin puolelta.

Mä olen tehnyt tähän aloitteeseen kaksi pontta, jotka löytyy sieltä järjestelmästä.

Ensimmäinen ponsi edellyttää selvitettävän mahdollisuutta ottaa käyttöön keinoja ja tukitoimia niille Helsingissä toimiville kulttuuritoimijoille, joihin hallituksen leikkaukset osuu kipeimmin, jotta kulttuurialan työpaikkoja olisi mahdollista turvata täällä Helsingissä, koska valtaosa näistä kulttuurialan työpaikoista löytyy Helsingistä.

Toinen ponsi edellyttää selvitettävän mahdollisuutta siihen, miten Helsinki pystyy omissa työvoimapalveluissaan huolehtimaan siitä, että freelancereiden työn erityispiirteet ymmärretään ja että henkilökuntaa koulutetaan tunnistamaan luovien alojen freelancereiden palvelutarve.

Kuten sanoin, Helsingissä asuu merkittävä osa Suomen taide- ja kulttuurialan ammattilaisista ja moni heistä työskentelee niin sanotuissa epätyypillisissä työsuhteissa, esimerkiksi freelancereina tai itsensä työllistäjinä. Näitä erityispiirteitä ei aina ole tunnistettu kovinkaan hyvin TE-palveluissa. Nyt kun nämä työllisyyspalvelut on kaupungin omissa käsissä, meillä on oiva mahdollisuus kehittää niiden osalta taiteilijoiden ja itsensä työllistäjien ja myös muiden epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten palveluita.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Pasasen molempia ponsiesityksiä.

Valtuutettu Merelle totean, että ilmeisesti suutarin lapsenlapsella ei ole kenkiä. Tämä oikeastaan kertoo, kuinka pihalla sä olet kulttuurista tai mitä siellä tapahtuu, mutta ei mennä siihen.

Mä haluan kiittää, että meni yli puoluerajojen tämä tuki, mikä saatiin budjettineuvotteluissa väännettyä kulttuuritoimijoille. [epäselvää] tämä myös paikkasi niitä jälkiä. Kulttuuriin voidaan edelleenkin ja pitää satsata lisää. Yksi, miten me voidaan myöskin tukea kulttuuritoimijoita on se, että meillä on tässä kaupungissa hyvinkin paljon tyhjiä kiinteistöjä, joita moni kulttuurintekijä tai vaikuttaja tarvitsee itselleen työtiloiksi tai muuta. Mä toivon, että ensi valtuustokaudella tai strategianeuvotteluissa saadaan tehtyä sellainen linjaus, että näitä tiloja saataisiin edelleenkin paljon paremmin eri kulttuuritoimijoiden ja yleishyödyllisten yhdistysten käyttöön. Se on kaikkien etu. Sitä tukea voi osoittaa mullakin tavalla kuin pelkästään rahallisesti.

Aika usein tämä menee myös näin, että taiteilija hakee tukea kaupungilta, mikä siirtyy sitten myöhemmin kaupungin sisällä kaupungille. Joten tässä on ihan tämmöisiä typeriä byrokraattisia asioita, mitä voidaan helpottaa tulevaisuudessa.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos vihreiden valtuustoryhmälle tästä aloitteesta ja myös kaupungin virkakunnalle siihen vastaamisesta erittäin monipuolisesti, rauhallisesti ja kiihkottomasti. Todetaan se itsestään selvä asia, joka lienee useimmille meille selvää, että kaupunki ja nimenomaan pääkaupunki on monella tavalla kulttuurisen toimeliaisuuden kehto ja jos kyseessä on pääkaupunki, niin kulttuuritoiminnot kuuluvat kerrostuneina sen identiteettiin. On vaikea nähdä minkäänlaista metropolia maailmalla, jossa taide, kulttuuri ja siihen kietoutuvat elinkeinot eivät olisi läsnä kaupunkitilassa. Eli on turha kyseenalaistaa sitä. On erittäin tärkeää, että tässä selvityksessä todetaan nyt, että on tarve edistää keinoja, joilla kaupunkiin saadaan merkittävästi uusia luovien alojen toimipaikkoja sekä työvuosien määrää ja lisätä liikevaihtoa. Muistutan, että meillä on siis täällä pk-seudulla kaksi merkittävää korkeakoulua, Aalto-yliopisto ja taidekorkeakoulu, jotka jatkuvasti kouluttavat muotoilun, designin, vaatesuunnittelun ja monen muun kulttuurisen osaamisen tulevia huippuja yhteiskuntaan. Mutta samalla saamme lukea koko ajan huolestuttavia uutisia siitä, että nuoret muotoilijat, vaatesuunnittelijat ja heidän yrityksensä joutuvat konkurssiin monista eri syistä johtuen. Sen takia olenkin tehnyt tänne ponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta tukea kaupungin omana erillishankkeena suomalaiseen muotoiluun, designiin ja muotiin liittyviä startup-toimintoja.

Nyt tämä osaaminen jää perinteisten kulttuuritoimintojen ja elinkeinopolitiikan katveeseen. Maailmalla tunnetaan hyvin Artek, Iittala ja Marimekko. Niiden liikkeet sijaitsevat Helsingin paraatipaikoilla, mutta rinnalle tarvitaan tulevaisuuden suunnittelunimiä, tukea, tiloja ja paikkoja tehdä alan nuorten ammattilaisten osaaminen näkyväksi.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä oli tärkeä aloite, ja hienoa nähdä näin laajasti tukea salista kulttuurille. Se, että Helsinki on paikannut hallituksen lyhytnäköistä kulttuuripolitiikkaa, on ollut äärimmäisen tärkeää paitsi Helsingille, niin väitän, että koko Suomelle. Tässä maassa edelleen aliarvioidaan raskaasti sitä, mikä on kulttuurin merkitys, tietysti paitsi ihmisten hyvinvoinnille ja koko sivistykselle, niin myös meidän taloudelle. Tässä Suomi jää jälkeen verrokkimaita huomattavasti. Eli se, että Helsinki panostaa kulttuuriin ja luoviin aloihin, on viisasta. Se on viisasta myös kaupungin talouden, ja se on äärimmäisen tärkeää koko tämän maan talouden kannalta.

Tässä nostaisinkin pointtina vielä sen, että tämä on myös edunvalvonnallinen kysymys Helsingille huolehtia, että meillä ei tehtäisi näin sysisynkkää kulttuuripolitiikkaa valtakunnan tasolla. Ei tällä kaupungilla ole loputtomasti varaa sitä paikata, mutta se on myös Suomea surkeasti näivettävää touhua. Tässä tarvitaan kirkasta Helsingin ääntä kulttuurin ja luovien alojen puolesta sekä niiden arvon takia itsessään, mutta myös tämmöisen uuden talouden äänenä ja alustana.

Tähän liittyen on tullut jo hyviä ponsia useampi, mutta valtuutettu Kolbea ei tainnut vielä kukaan ehtiä kannattamaan, niin lämpimästi kannatan valtuutettu Kolben pontta. Hyvä huomio tästä designin merkityksestä myös. Erittäin selvä vahvuus kyllä toki Helsingille, johon kannattaa panostaa.

Äräde ordförande.

Aloitevastaus kuvaa hyvin, kuinka paljon Helsinki tekee kulttuurin edistämiseksi ja tukemiseksi. Kiitos paljon siitä. Vastauksesta kuitenkin puuttuu vastaus aloitteen tahtotilaan lisätä tapahtumapaikkoja. Teen siksi ponnen, jossa: Edellytetään selvitettävän mahdollisuutta selvittää tarkemmin taiteen, kulttuurin, tapahtumien ja luovien alojen joustavan toiminnan mahdollistamista matalalla kynnyksellä Helsingissä.

Selvityksen tulee ottaa huomioon sekä keskustan elinvoiman vahvistaminen että esikaupunkialueiden omaleimaisuus ja paikalliset erityispiirteet.

Kulttuurin saavutettavuuden ja monimuotoisuuden edistäminen on keskeistä, jotta kaupunki voi tarjota kaikille asukkaille ja vierailijoille elämyksiä sekä tukea kulttuurialan työpaikkoja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kulttuurin ja tapahtumien elävöittävään vaikutukseen kaupunkitilassa sekä konkretian tasoon esimerkiksi sähkön ja veden saavutettavuuteen tapahtumien yhteydessä. Kaupungin elinvoima syntyy myös kulttuurista ja kulttuurin ja taiteen tekijöistä.

Jag tycker att Laura Kolbe på ett förtjänstfullt sätt beskrev varför kultur är alldeles speciellt viktigt i landets huvudstad. Det här är förstås hem för många inom kulturen och många stora institutioner, och det är klart att vi också ska bära ett ansvar för kulturen. Det styrker Helsingfors som en internationell aktör och attraktiv stad, men det gör också att vi som är i Helsingfors trivs bättre här. Tack, ordförande.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä on hyvä aloite ja kiitos siitä.

Tämä auttaa turvaamaan Helsingin kulttuurikentän toiminnan hallituksen leikkauksista huolimatta. Lisääntyvät avustukset, tukipalvelut ja kulttuuritilat vahvistavat kaupungin elinvoimaa, tukevat taiteilijoita ja tarjoavat asukkaille monipuolisia kulttuurielämyksiä.

Kiitos.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Jo puhuttiin näistä kulttuurileikkauksista, joita valtio harjoittaa. Nehän ovat suuria, merkittäviä ja tekevät pysyviäkin vammoja siihen tuotantoympäristöön, missä taide ja kulttuuri tässä maassa pitkäjänteisesti on tapahtunut. Aletaan ajamaan alas järjestöjä, kulttuuritoimijoita ja niin edespäin. Mä olen kauhean ylpeä siitä, että Helsingissä ollaan yli puoluepoliittisesti pystytty kuitenkin kompensoimaan niitä ongelmia, mitä tämä valtion politiikka tällä sektorilla aiheuttaa. Se on nimenomaan tärkeää sen takia, koska Helsingissä on suurin osa taiteilijoista.

En haluaa vähätellä koko muuta maata ja sen oikeutta ja tarvetta saada kulttuuria. Meillä kuitenkin täällä noin ihan tilastollisestikin asuu suurin osa taiteilijoista ja taidelaitoksista ja toimijoista. Siinä mielessä meillä on pääkaupunkina aivan erityinen vastuu pitää tätä asiaa pystyssä. Se on myös hirveän iso osa Helsingin julkista kuvaa, meidän niin sanottua brändiä ja muuta vastaavaa. Tässä suhteessa musta on tosi upeaa, että tällä lailla on voitu toimia.

Se, mitä mä haluan omana kortenani kekoon tähän kaikkeen, mitä edellä on sanottu, on se, että mä tein tämmöisen ponnen, joka kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta tukea kaupungin käytössä olevilla keinolla nykyistä paremmin kulttuurialan toimijoita niiden tilaongelmiin liittyvissä asioissa. Mä en tarkoita tällä oikeastaan pelkästään sitä, että vuokrataan väliaikaiseen kulttuurikäyttöön edullisesti niitä tiloja, mitä muuhun ei tarvita. Tämä on tärkeä toiminto. Kaupunki tekee sitä. Voisi tehdä sitä vielä paremmin, niin kuin joku taisi jo ehkä aikaisemmin huomauttaa. Mutta mä tarkoitan tässä myös sitä ajatusta, mikä sisältyy aikaisemmin tekemääni valtuustoaloitteeseen, joka liittyy siis siihen, että kulttuuritoimijoiden kohdalla voitaisiin myös hyödyntää tätä urheilu- ja ulkoilulaitosrahaston, että sitä laajennettaisiin. Niitä voisi saada myös kulttuuritoimijatoimijat omiin hankkeisiinsa. Tarkoitan sitä, että jos on teatteri esimerkiksi, että se pystyisi saamaan kaupungilta lainaa sen tilan ostamiseen. Varsinkin se on erityisen hyödyllistä, jos sen tilan omistaja sattuu olemaan kaupunki itse.

Koska näillä toimijoilla harvemmin on itsellään sellaisia vakuuksia ja pääomia, jotka antaisi mahdollisuuden saada edullista pankkilainaa, kaupunki voisi parhaalla tapauksella joko taata sitä lainaa tai antaa tuosta rahastosta sitä lainaa aivan vastaavalla tavalla kuin urheilu- ja liikuntahankkeissa. Mä en näe mitään eroa enkä isompaa riskiä, jos näitä tämän tyyppisiä toimijoita laajennettaisiin sille puolelle. Eli tällä ponnella mä yritän vähän vahvistaa sitä aloitetta, joka on tällä hetkellä valmisteilla, ja kiinnittää siihen huomiota, että kaupungilla on myös muita tukemisen välineitä kulttuurikentällä kuin pelkkä suora tukiraha. Tässä tapauksessa olisi lainarahasta kyse, joka maksetaan takaisin sillä lailla kuin nämä urheilu- ja liikunta-asiatkin tekisivät. Eli kokonaisvaltaisesti haluaisin, että kaupunki ymmärtää vastuunsa kulttuurista. Nämä vastaukset, mitä täällä on ollut ja puheenvuorot, mitkä on käytetty, viestii sitä, että meillä on kyllä vahva kulttuurikaupunki ja poliittinen tahto pitää sitä jatkossakin yllä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä aloite on erittäin tärkeä, mutta niin kuin apulaispormestari Arhinmäki pitkässä puheessaan selitti, sehän ei ole suinkaan ainoa toimenpide, mitä tässä on tehty näiden vuosien aikana, kun on kuultu, että valtio niin voimakkaasti leikkaa kulttuurista. Heti kun kaksi vuotta sitten kuulimme, että tällaista tulee tapahtumaan, teimme heti sekä jaostossa että lautakunnassa aloitteet siitä, että kaupunginhallituksen tulee huomioida se, että tämä kulttuuripanostus tulee pienenemään ja se on Helsingille erittäin tärkeä asia. Ja ihme ja kumma, ei koskaan minun aikana ainakaan ole saanut niin paljon rahaa lisää. Eli kaupunginhallitus huomioi jo vuonna 2023 sen, että paljon puuttuu, ja me saimme 13 prosenttia lisää rahaa, joka sitten jaettiin avustuksina sekä myöskin isoille laitosteattereille ja yrityksille.

Sitten taas tänä vuonnakin olemme saaneet kyllä paljon, paljon lisää rahaa kulttuuria varten, joten ei voi mitään muuta kuin olla erittäin kiitollinen kaupunginhallitukselle, että siellä on näin viisaita ihmisiä istumassa. Sen takia minä en nyt olisi kyllä mitään ponsia ottamassa vastaan enkä kannata yhtään pontta, koska ei me voida ottaa yksittäisiä henkilöitä sieltä ja sanoa, että toi saa ja toi ei saa. Nyt ollaan tyytyväisiä siihen, mitä saatiin, ja yritetään lisää ensi vuodeksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kysymys kulttuurista on Helsingille myös merkittävä elinkeinopoliittinen asia. Noin kymmenen vuotta sitten The Economist julkaisi mielenkiintoisen selvityksen tai tutkimuksen eurooppalaisista kaupungeista, mitkä tekijät ovat edesauttaneet näiden kaupunkien menestystä pitkällä aikavälillä. Kulttuuri nousi aivan ylivoimaiseksi selittäväksi tekijäksi. Kulttuuri tekee kaupungista kiinnostavan ja mielenkiintoisen ja houkuttelee luovia ihmisiä, joita tarvitaan myös elinkeinoelämässä. Sen takia elinkeinot menestyvät siellä, missä kulttuuri menestyy.

Nyt kun meillä Suomessa valitettavasti valtiovalta ajaa suomalaista kulttuuria voimalla alas, on kaupunkien ja erityisesti Helsingin otettava vastuu kulttuurin edistämisestä omalla alueellaan. Tähän liittyy kuitenkin semmoinen ongelma, joka me nähtiin soten rahoituksessa. On olemassa riski, että kun kaupunki lisää panostustaan, niin valtio vastaavasti kohdistaa Helsinkiin entistä isommat säästötoimet. On erittäin ikävää ja periteoreettisesti hyvin raukkamaista, että olemme päätyneet tilanteeseen, jossa kunnat eivät voi luottaa valtioon ja siihen, että valtio toimii rehellisen pelin sääntöjen mukaisesti.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut ja muut läsnäolijat.

Haluan puhua tärkeästä aiheesta, joka koskee jokaista meistä. Kulttuurista. Kulttuuri on elinehto. Se yhdistää, inspiroi ja tuo väriä arkeemme. Helsingissä kulttuuri ei ole ylellisyyttä, vaan olennainen osa kaupunkimme identiteettiä ja elinvoimaa. Se vaikuttaa kaikkiin, nuoriin, vanhuksiin, paikallisiin ja turisteihin. Ajatelkaamme nuoria. Ilmaiset harrastukset koulun jälkeen, kuten musiikki, teatteri ja taide, ovat tärkeä osa heidän kasvuaan ja hyvinvointiaan. Ne tarjoavat turvallisen tilan ilmaista itseään, oppia uusia taitoja ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Kun leikkaamme kulttuurista, leikkaamme nuorten mahdollisuuksista, mutta leikkausten vaikutukset eivät rajoitu nuoriin. Kun ihmiset käyvät teattereissa, museoissa tai konserteissa, he elävöityvät, saavat uusia näkökulmia ja kokevat yhteisöllisyyttä. Kulttuuri tuo monimuotoisuutta ja rikastuttaa kaupunkimme elämää. Se on osa sitä, mikä tekee Helsingistä Helsingin. Turistit eivät tule Helsinkiin vain Tuomiokirkon ja saunan takia. He tulevat kulttuurin perässä. Jos kulttuuritarjonta köyhtyy, myös turistimäärät voivat vähentyä, mikä heikentää kaupunkimme taloutta.

Kulttuurin leikkaaminen ei ole vain rahallinen päätös, vaan yhteiskunnallinen valinta. Kun resursseja vähennetään, alan opiskelu ja työllisyys kärsivät. Monet kulttuurialan ammattilaiset asuvat pääkaupunkiseudulla, mutta jos heillä ei ole enää varaa asua Helsingissä, mitä tapahtuu heidän työlleen ja kaupunkimme kulttuurielämällä. Haluan korostaa, että kulttuurin tukeminen ei ole kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen. Jos Helsinki tukee kulttuuria, se houkuttelee ammattilaisia muualta Suomesta ja ulkomailta, vähentää työttömyyttä ja vahvistaa asemaamme kulttuuripääkaupunkina.

Helsingin taidekoulut ja suuret tapahtumat, kuten Helsingin juhlaviikot, ovat kansainvälisesti tunnettuja. Leikkaukset heikentäisivät niiden toimintaa ja vaikuttaisivat kaupungin imagoon. Museot joutuisivat vähentämään henkilöstöä ja näyttelyjä, mikä heikentää niiden vetovoimaa. Monet taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset kohtaavat jo nyt toimeentulon epävarmuutta. Jos heidän työtään ei tueta, he saattavat joutua muuttamaan toiseen kaupunkiin tai jopa luopumaan alasta. Tämä vähentää kaupungin kulttuurista monimuotoisuutta ja dialogia. Tukemalla kulttuuria voimme taata, että Helsinki säilyttää asemansa vilkkaana ja monimuotoisena kulttuurikaupunkina. Kulttuurin tukeminen tuo turisteja, luo työpaikkoja ja vahvistaa talouttamme.

Lopuksi.

Kulttuuri on enemmän kuin viihdettä. Se on osa identiteettiämme, yhteisöllisyyttämme ja yhteiskuntamme perustaa. Kun tuemme kulttuuria, investoimme ihmisiin, yhteisöihin ja tulevaisuuteen. Olkaamme viisaita päätöksissämme, jotta Helsinki säilyttää asemansa kulttuurin ja taiteen keskuksena.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin kiitokset tästä nuorisoneuvoston jäsenen erinomaisesta puheenvuorosta.

Mä sain itse olla paikalla, kun tämä kulttuuritoimi ja elinkeinotoimi julkisti tämän luovien alojen kasvusuunnitelman. Se oli aivan erinomainen tilaisuus, ja mä olin tosi innoissani siitä. Tässä selvityksessä tuli se selville, että yksi suuri toiveista on nämä tyhjät tilat, eli tyhjien kaupungin tilojen luovuttaminen taiteilijoiden käyttöön joko ilmaiseksi tai ainakin halvalla. Meillähän näitä tyhjiä tiloja on. Ongelmahan meillä sitten on se, että kun niitä remontoidaan, niistä tulee äärettömän kalliita. Niitä ei enää voi sitten nämä taiteilijat käyttää. Sitten toinen toive, joka tuli tässä selvityksessä. Tässä oli siis yli sata luovien alojen toimijaa mukana tätä selvitystä tekemään. Toinen oli sitten tämä yhden luukun periaate, joka olisi myös vanhustenhoidossa tervetullut, eli haluttaisiin yhdeltä luukulta kaikki selvitykset ja apua ja tukea ja opastusta. Tämä avustusjärjestelmä tällä hetkellä, ainoa järjestelmä mikä meillä nyt on, on jäykkä ja vie tuhottomasti taiteilijoilta aikaa. Tämä tuli eilen selville tuolla KokoTeatterissa kulttuurialan paneelissa. Taiteilijat kokee tämän osittain nöyryyttävänä sen takia, että joka vuosi täytyy todistaa tämä oma osaaminen ja ammattitaito.

No sitten on tietenkin tämä AV-alan tuotantotuki. Siitä teki Outi Alanko- Kahiluoto erinomaisen ponnen. Olisin sitä tässä kannustanut ja olisin sitä kannattanut, mutta valitettavasti mä nyt käytän ennen tämän puheenvuoron. Siis AV-alan tuotantotukea. Me emme ole nähneet täällä suuria kansainvälisiä elokuvaprojekteja toisin kuin Tampereella, jossa tämä tuki on olemassa. Ja sitten erilaiset rahoitusinstrumentit, niin kuin valtuutettu Rantanen tässä peräsi ja kannustinjärjestelmät.

Sitten valtuutettu Kolben puheenvuoroon. Erittäin kannatettava oli sekin. Nämä nuoret muotoilijat ja arkkitehdithän tarvitsisivat erinäköisiä referenssejä. Niin miksei voisi tehdä tämmöisiä pienhankintoja. Eli siis, koska tämmöisiä isoja töitä ei anneta näille nuorille, niin tekisivät semmoisia osatöitä sieltä. Esimerkiksi vaatenaulakkoa tai WC-tiloja tai jotain tarjoilutiloja, että saisivat sillä niitä referenssejä sitten.

Eilen kokoomuksen edustaja täällä kulttuuripaneelissa esitti, että taiteen vapaan kentän edustajien tulisi hyväksyä se tosiasia, että taiteen tekemisen rinnalla pitää ottaa toinen työ. Mä olin siis aivan pöyristynyt. Toivottavasti tämä ei ole kokoomuksen virallinen linja, vaikka Otto Meren puheenvuoro vähän tähän samaan viittasi. Come on. siis harjoitusten ja esitysten välillä kaupan kassalle töihin, niinkö? Kuitenkin yleensä on kyse korkeasti koulutetuista ammattilaisista ja heidän ammatistaan. Kyllä mun mielestä jokaisen pitäisi tulla toimeen omalla palkallaan.

Taide ja kulttuuri tuo siis tutkitusti hyvinvointia, elämänlaatua ja terveyttä. Nyt on tulossa taas 75 miljoonan leikkaukset opetus- ja kulttuuriministeriön alalle. Ja miten ne kohdistuu, se on vain arvoitus tällä hetkellä. Kaupungin tulee jatkossakin tukea voimakkaasti luovia aloja, kuten täällä ollaan kuultu. Muun muassa Soininvaara totesi, että se tukee elinkeinopolitiikkaa, luo työpaikkoja ja kasvua ja kulttuurivientiä.

Sitten SDP:llä onkin meillä ihan uusi ajatus. Me toivotaan tämmöistä pilottia. Ajatus kulttuuritoimijoiden rahoitukseen eli niin sanottu vastinraha. Mä luen täältä tämän ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta tukea kulttuuritoimijoita vastinrahalla, jossa kaupunki sitoutuu pilottihankkeena maksamaan jokaista yksityistä lahjoitusta kohden vastinetta sovittuun kattoon asti.

Tällä vastinrahalla ei korvata nykyisiä kaupungin avustuksia, vaan sillä pyritään luomaan uutta ja mahdollistetaan uuden kulttuuri- ja taidetoiminnan luomista. Eilen siellä paneelissa me saatiin KULTA ry:ltä papukaijamerkki tästä uudesta kulttuuripoliittisesta avauksesta.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Myös minä kiitän tästä tärkeästä aloitteesta.

Nyt kun tämä valtuustokausi on aika lailla loppusuoralla, niin ehkä yhteisesti voimme antaa toisillemme kiitosta siitä, että kulttuurin puolia Helsingissä on pidetty ja myöskin tämä valtuusto on osaltansa tämän asian ainakin koittanut viedä eteenpäin ja edistänyt.

On totta, että nämä kulttuurileikkaukset totta kai näkyvät Helsingissä, koska meillä on täällä tekijöitä, kokijoita, harrastelijoita. Kaiken kaikkiaan kun katsoo Helsingin väestömäärää, ilman muuta nämä hallituksen tekemät leikkaukset vaikuttavat myöskin Helsinkiin hyvin voimakkaasti. Olen erittäin iloinen siitä, että Helsinki ei ole leikannut kulttuurista. Me ollaan pystytty kompensoimaan, mutta samanaikaisesti totean myöskin sen, että kun meidän täytyisi ennen kaikkea panostaa entistä enemmän, niin nyt se tilanne on se, että kompensoimme tietenkin näitä hallituksen leikkauksia, mikä on täysin välttämätöntä.

Musta tässä on pidetty erittäin hyviä puheenvuoroja kulttuurin ja taiteen puolesta. Minäkin kiitän nuorisoneuvostoa erittäin hyvästä puheenvuorosta. Mikä tekee Helsingistä Helsingin, se on tietenkin helsinkiläinen kulttuuri. Korostaisin vielä kulttuurin hyvinvointivaikutuksia. Meidän eri toimialoilla, niin kasvatuksen puolella, koulutuksen puolella, sote-puolella vahvasti näkyy jo kulttuuri ja taide. Mutta siinä me voidaan vielä tehdä huomattavan paljon enemmän.

Vielä näistä aluetaloudellisista vaikutuksista. On ihan totta, että kaupungit, jotka ovat panostaneet kulttuuriin, ovat nähneet sen merkityksen. Ne ovat nähneet ennen kaikkea myöskin sen taloudellisen merkityksen matkailun kannalta, turismin kannalta. Mutta itse koen, että Helsinki on parhaimmillaan silloin, kun se tuottaa kulttuuria ja taidetta omille asukkailleen. Tämä tietenkin sitten näkyy myöskin eteenpäin niille matkailijoille.

Oikeastaan tämä puheenvuoro oli kiitos valtuustolle siitä, että kulttuurin puolia ollaan pidetty ja puolustettu täällä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Harvoin on yhtä yksimielistä keskustelua. Usein täällä on kriittisiä näkökulmia, mutta nyt on mukavalla tavalla aika laaja rintama taiteen ja kulttuurin puolesta. Kahteen seikkaan haluaisin kiinnittää huomiota.

Useampi on puhunut siitä, että Helsingin kaupunki kompensoi hallituksen kulttuurileikkauksia. Sitä me emme tee. Tämä on musta tärkeä muistaa. Me olemme kasvattaneet jo ennen hallituksen leikkauksia meidän avustuksia ja entisestään sen jälkeen, mutta emme sillä ajatuksella, että me kompensoisimme. Me emme pysty kompensoimaan hallituksen leikkauksia, vaan me teemme omaa helsinkiläistä kulttuuripolitiikkaa. Toki myös ne toimijat, joiden valtionavustukset tai valtionosuudet ovat pienentyneet, saavat kulttuuripoliittisesta näkökulmasta lisää määrärahoja. Mutta on tärkeää, että me myös mahdollistamme uusille toimijoille, uusille avauksille, uusille ryhmille rahoitusta, jotta me saadaan monipuolisempaa kulttuuria tänne. Eli emme ole kompensoimassa, vaan tekemässä kulttuuripolitiikkaa.

Meidän painotuksia on ollut esimerkiksi se, että taiteen perusopetukseen on panostettu erityisen paljon. Olemme halunneet erityisesti tukea niitä taiteen perusopetuksen toimijoita, jotka toimivat niillä alueilla, joissa osallistumisaste taiteen perusopetukseen on ollut huomattavasti matala. Me olemme halunneet tällä tavalla edistää alueellista ja eri sosiaaliryhmien välistä tasa-arvoa, mahdollisuutta kokea ja osallistua taiteen piiriin. Tämä on musta tärkeää, kun esimerkiksi valtuutettu Soininvaarakin täällä nosti esille sen, että on riski, että jos me annamme, sitten leikataan entistä enemmän. Me emme ole kompensoimassa.

Toinen, joka on noussut paljon esiin, on tämä tilakysymys. Mehän olemme myös tämän osalta edenneet tällä valtuustokaudella. Olemme tehneet päätökset siitä, että lyhyemmän tai pidemmän aikaa tyhjällään olevia tiloja voidaan vuokrata ylläpitovuokralla taiteen toimijoille, kulttuurin toimijoille. Se on oikeastaan tällainen win-win-win situation. Eli kaupunki voittaa siinä, että tilat, joista ei tule vuokratuloja ollenkaan, saa vuokratuloja ylläpitokustannusten verran. Se on voitto taiteen ja kulttuurin ammattilaisille, tekijöille, jotka tarvitsevat kohtuuhintaisia työskentelytiloja ja kohtuuhintaisia esiintymistiloja. Ja se on voitto kaikille helsinkiläisille, miten me saamme eri alueille lisää taidetta ja kulttuuria, lisää elämyksiä.

Nostan esimerkkinä vaikkapa Vuosaaren vanhan lukion yläkerran, joka on nyt ollut jo useamman vuoden ajan niin luovien alojen itsensä työllistäjien työhuoneena kuin näyttämötilana, joka on tuonut valtavasti Suomen 29. suurimmalle, vähän Raumaa suuremmalle kaupungille, Vuosaarelle kulttuuritoimintaa.

Mutta samaan aikaan täytyy sanoa, että tässä meillä on vielä erittäin paljon tehtävää. Tämä ei ole lähtenyt liikkeelle niin joustavasti kuin olisimme toivoneet. Viime syksynähän olemme palkanneet kaupunkiympäristötoimialan ja kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan yhteisen työntekijän, jonka tehtävä on nimenomaan auttaa näissä tilanteissa, joissa on tyhjiä tiloja, että miten ne saataisiin näiden kulttuuritoimien luovien alojen käyttöön. Eli tässäkin olemme ottaneet tällä valtuustokaudella yhteisin poliittisin päätöksin merkittäviä askelia eteenpäin, mutta siinä on vielä paljon tehtävää, että se toimii joustavammin ja jouhevammin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan aluksi valtuutettujen Amanda Pasanen ja Tuomas Rantanen tekemiä ponsia.

Minäkin kiitän valtuustoa yksimielisestä tuesta kulttuurille. Sitä tarvitaan myös tulevina vuosina, jos hallitus toteuttaa uhkauksensa leikata kulttuurista vielä kahtena seuraavana vuotena. Kulttuurin tukemisessa on kyse arvoista ja siitä, millaisena kaupunkina haluamme Helsingin nähdä. Mahtuuko Helsinkiin konsertteja, nykytaiteen arvaamattomuutta, monen kirjavia ja outojakin festivaaleja? Tähän saakka vastaus on ollut kyllä ja Helsinki on tukenut taidetta hankinnoilla, tapahtumilla ja avustuksina, joita tällä kaudella olemme tosiaan merkittävästi nostaneet.

Kulttuurin tukeminen on myös asenne. Helsingissä pitää olla tilaa matalan kynnyksen taidetapahtumille ja ei-kaupalliselle kulttuuriaktivismille, jota ei siivota pois, vaan jolle jätetään ja järjestetään tilaa. Helsingin kannattaa mieluummin tarjota vapaita tilojaan väliaikaistiloiksi kulttuurialan toimijoille kuin seisottaa niitä tyhjinä. Enemmän arvostavaa asennetta kuin rahaa vaatii myös se, että tuetaan asukkaiden matalan kynnyksen taidetoimintaa, poistetaan esteitä kortteli- ja kaupunginosatapahtumien ja kulttuuriaktivismin tieltä ja helpotetaan lupakäytäntöjä.

Mitä muuta voisimme tehdä kulttuurin tukemiseksi? Teen seuraavan ponnen AV-alan kannustintuen käyttöönotosta Helsingissä:

Tampereella, Turussa ja Oulussa on käytössä AV-alan kannustintuki, jonka ansiosta esimerkiksi Tampereella on kuvattu toistakymmentä kansainvälistä AV-alan tuotantoa. On laskettu, että AV-alan tuotantokannustimina maksettu jokainen euro tuottaa nelinkertaisesti palveluostoja ja työtä. Helsingin tulisi selvittää mahdollisuutta ottaa käyttöön AV-alan tuotantokannustin siten, että Helsinki Partners ottaisi tuotantokannustimen hallinnoitavakseen, kuten Helsingin kaupungin luovien alojen kasvuselvityksessä esitetään.

Tämä selvitys tosiaankin julkistettiin viime viikolla, ja Hilkka Ahdehan tähän jo ansiokkaasti viittasi. Tämä ponsi on tosiaan siellä järjestelmässä, ja toivon tälle ponnelle tukeanne, sillä se olisi merkittävä tapa kohentaa luovan alan työllisyyttä ja vahvistaa luovaa taloutta Helsingissä.

Mä tein tänään myös valtuustoaloitteen taiteen prosenttiperiaatteen laajentamisesta ja toivon siihenkin allekirjoituksianne. Se on myös siellä järjestelmässä. Helsingissä on käytössä niin sanottu taiteen prosenttiperiaate. Helsinki käyttää merkittävien rakennus- ja perusparannushankkeiden budjeteista prosentin julkiseen taiteeseen eli julkisissa tiloissa vapaasti saavutettavissa olevaan taiteeseen.

Tampereella rakentamiseen sovelletun prosenttitaiteen lisäksi merkittävä panostus julkiseen taiteeseen on ollut niin sanottu ratikkalinjan taideohjelma. Tampereella ratikkapysäkeillä on muun muassa valo-, video-, ääni- ja veistostaidetta. Lisäksi taide näkyy raitiolinjan infrassa eli silloissa, tukimuureissa ja sähkökaapeissa sekä maamerkkiteoksina. Helsingissä on tulossa lähivuosina merkittäviä raidehankkeita, ja myös ne voitaisiin toteuttaa Tampereen mallin mukaisesti laajentamalla prosenttiperiaate ratikkahankkeisiin. Näin saataisiin Helsingistä entistä hauskempi kaupunki ja työllistettäisiin samalla taiteilijoita.

Toivottavasti voitte allekirjoittaa tämän aloitteen.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Heti aluksi kannatan valtuutettu Silja Borgarsdóttir Sandelinin pontta, jos sitä vielä ei ole kannatettu. Hyviä ovat myös Tuomas Rantasen ja Laura Kolben tekemät ponnet.

Hyvät valtuutetut.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin todeta, että on todella ikävää, että maamme on niin velkaantunut ja maamme talous on niin huonossa jamassa kuin mitä se on. Siitähän nämä leikkaukset lopulta johtuvat.

Toiseksi olen samaa mieltä apulaispormestari Paavo Arhinmäen kanssa siitä, että kulttuurin monipuolinen tukeminen on isänmaallista toimintaa. Näin on Suomessa tehty aina. Kulttuurin ja kulttuuriperinnön tukemisen voi sanoa jopa edistäneen ratkaisevasti maamme itsenäistymistä. Jatkossa se vahvistaa itsenäisyyttämme. Kun meillä on kulttuuria, meillä on jotain, jota puolustaa. Helsingin kulttuurielämän merkitys on mittaamattoman suuri koko Suomella, kuten moni puhuja on täällä todennut ja kuten esimerkiksi valtuutettu Tuomas Rantanen kuvaili tai Osmo Soininvaara puhuessaan elinkeinopoliittisesta näkökulmasta.

Olen todella iloinen siitä, että Helsinki on tukenut kulttuurielämäänsä viimeisen kahden vuoden aikana enemmän ja siten tavallaan tilkinnyt leikattuja valtion tukia. Erityisesti kiitän Helsingin kaupunginteatterin saamasta lisätuesta. HKT on yksi Suomen merkittävimpiä taideinstituutioita, ja se työllistää valtavan määrän freelancereita, joten tässä tilanteessa tämä tuki on ollut todella tarpeen.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Taide on osa ihmisyyttä. Taiteen yksi tehtävä on auttaa löytämään kosketusta itseemme, tunteisiimme ja todellisuuteen, opettaa meitä havaitsemaan maailmaa uusin tavoin ja avartaa maailmankuvaamme sekä lisätä eettistä ymmärrystämme. Jotta tämä voisi olla mahdollista, taiteen pitää kulkea uusille urille, kokeilla uusia ilmaisun keinoja, kyseenalaistaa tuttua ja totuttua ja taiteilijoiden pitää pystyä tutkimaan ja kokeilemaan myös sellaista, mikä ei heti tule ymmärretyksi. Siksi taide ei voi olla kulutushyödyke.

Mä olen iloinen siitä, että tässä keskustelussa on ymmärretty kulttuurin tukemisen merkitys erittäin hyvin. Ainoastaan yhdessä puheenvuorossa on yritetty vaatia, että kulttuurin pitäisi olla taloudellisesti kannattavaa. Korostan silti, että liiketaloudellisen ajattelun tuominen kulttuurirahoitukseen ohjaisi taiteen kenttää kohti tuttua ja turvallista, sellaista, jonka tiedetään vetoavan suuriin joukkoihin ihmisiä. Ja kulttuuri, jonka on pakko olla tuottavaa, ei etsi uutta, ei kyseenalaista totuttua eikä johdata meitä ihmisiä ulos omalta mukavuusalueeltamme, kuten taiteen on tärkeää pystyä tekemään. Siksi julkinen tuki kulttuurille ja taiteilijoille ei ole pelkästään taiteilijoiden ja kulttuurialan tukemista, vaan se on sijoitus ihmisyyteen ja meidän kaikkien mahdollisuuksiin kasvaa ja kehittyä ihmisinä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

Kulttuuri generoi liikevaihtoa ympärilleen, ja edelliseen puheenvuoroon viitaten myöskin semmoinen hieman tavallisuudesta poikkeavampi ehkä vieläkin enemmän.

Tässä on jo viitattu valtuutettu Ahde ja valtuutettu Alanko-Kahiluoto tähän selvitykseen luovien alojen kasvupotentiaalista. Siinähän oli mielenkiintoista nimenomaan se, että sen selvityksen teki elinkeino-osastomme Business Helsinki, koska nimenomaan nähdään, että siinä on paljon kasvun alaa. Suomessahan luovien alojen osuus bruttokansantuotteesta on vain 3,1 prosenttia, kun sen EU:n keskiarvo on 4,4 prosenttia. Siellähän on valtavat kasvumahdollisuudet. Tietenkin itsekin ajattelen, että se, että siellä löydettäisiin se ansaintapotentiaali ihmisille, jotka alalla työskentelevät, olisi erittäin tärkeää. Tällä hetkellä Uudellamaallahan tulee noin 10 miljoonan liikevaihto, ja se voisi olla huomattavasti siis isompi. Tai 10 miljardin suorastaan. Nyt mä olen ihan sekaisin. No joka tapauksessa, yrityksiähän on semmoinen 18 294, ja ne työllistävät noin 35 000 ja reilut määrän ihmisiä. Tähänhän on mahdollisuus laittaa myöskin ihan tavoitteita, kuten esimerkiksi mikä löytyi täältä tiekartasta. 60 prosenttia enemmän kansainvälisiä matkailijoita, jotka mainitsevat kulttuurin keskeiseksi syyksi tulla Helsinkiin. Kun me puhutaan vaikka keskustan vetovoimasta, joissain puheenvuoroissa tullut esiin, niin kyllähän se kulttuuri ja erilainen taide, jota sieltä keskustassa löytyy, sehän on erityisen tärkeää, kun pohdimme, että miksi joku haluaisi tulla Helsingin keskustaan.

Tässä selvityksessähän oli ihan alan ihmisten kanssa keskusteltuna löytynyt yhdeksän tekoa Helsingille. Jos vielä haluatte tehdä aloitteita, ketkä ehdolla olette, niin muitakin löytyy kuin tuo AV-alan tuotantokannustin, jota koskevaa valtuutettu Alanko-Kahiluodon aloitetta toki kannatan. Mutta monta muutakin hyviä kasvun malleja esittäville taiteille, joissa kaupunki olisi tämmöisenä testbedinä, ja sehän vaatii sitten niitä tiloja. Kaupunki fasilitaattori-yhdistäjänä, niin kuin tuossa oli esillä se, että on vaikea asioida kaupungin kanssa. Eli varsin hyviä aloitteita ja suosittelinkin, että kaikki valtuutetut siihen tutustuvat. Kiitoksia.

Kiitos, puheenjohtaja.

Olen iloinen siitä, että Helsinki on lisännyt avustusta kulttuuritoimijoille samalla kun maan hallitus on tehnyt dramaattisia leikkauksia kulttuurin kentälle. Pitkän tähtäimen toiminnalle ja sen kehittämiselle sekä kulttuurisektorilla ja esimerkiksi sote-sektorin järjestöillä on haastavaa se, että rahoituksen ennakoitavuus on vaikeaa. On äärimmäisen tärkeää, että me Helsingissä tuemme toivottavasti jatkossakin kasvavalla summalla sekä vakiintunutta että uutta kulttuuritoimintaa.

Tämän lisäksi tarvitsemme myös suoraan omana toimintana toteutettua kulttuuritoimintaa. 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella meillä oli vielä laajaa yhteisötaiteen toimintaa. Yhteisötaiteilijat toimi Helsingin suurpiireissä ja teki yhteistyötä soten ja esimerkiksi nuorisotalojen kanssa. Alueiden yhteenkuuluvuus ja omaleimaisuus samalla vahvistui, ja taiteilijat tunsivat oman alueensa väen.

Helsingissä laadittiin vuonna 2020 taide- ja kulttuurivisio, eli visio siitä, miltä kulttuuri näyttää Helsingissä 2030. Tässä visiossa on tärkeitä tavoitteita ja konkreettinen toimenpideohjelma näiden toteuttamiseksi. Olisi kiinnostava kuulla, millä tavalla toimialoilla on tätä visiota perattu ja käytetty suunnittelun pohjana. Olen kirjannut järjestelmään ponsiesityksen, joka kuuluu näin: Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta lisätä taiteen tekijöiden osaamisen ja taidelähtöisten menetelmien hyödyntämistä kaupungin kehittämisessä läpi toimialojen, kuten Taide ja kulttuuri Helsingissä 2030 -vision toimenpideehdotuksessa esitetään. Kaupunginvaltuusto edellyttää myös selvitettävän sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan sekä kulttuurija vapaa-ajan toimialan yhteistyönä, miten vahvistetaan toimenpidesuunnitelman mukaisesti taiteen ottamista osaksi hoitotyötä ja sosiaali- ja terveydenhuollon hoitosuunnitelmia WHO:n antamien suositusten pohjalta.

Outi Alanko-Kahiluodon erittäin hyvä aloite sai varmaan jo kannatuksen, mutta mikäli ei, niin kannatan tätä ponsiesitystä.

Kiitos, hyvä puheenjohtaja.

Tässä valtuutettu Borgarsdóttir Sandelin mainitsikin ponsiesityksessään hyvin tarpeen siitä, että kulttuurin joustavaa toimintaa voitaisiin mahdollistaa entistä paremmin Helsingissä. Kannatan tätä pontta. Minusta siinä tuodaan hyvin esiin niitä erilaisia puolia, mitä olisi tarpeen kannustaa ja kannattaa ja tehdä erilaisia toimenpiteitä. Yksi on esimerkiksi tämä freelance-toimijoiden usein vaikea taloudellinen tilanne. Ja nyt kun TE-toimisto tosiaan on Helsingissä, niin olisiko mahdollista, että freelance- ja etenkin kulttuuri- ja taiteenalan freelancetoimijoita, sitä palvelutarvetta jotenkin paremmin voitaisiin tunnistaa ja siten saada siihen tukea.

Toinen keskeinen kysymys, minkä valtuutettu Rantanenkin mainitsi, on tämä tilojen saatavuus. Tässä on moni puhunut tästä asiasta. Olen samaa mieltä apulaispormestari Arhinmäen kanssa siitä, että eihän tilojen välttämättä tarvitse aina olla tip-top uusia, steriilejä tiloja. Vaan ne voivat olla myös semmoisia, jotka mahdollistavat sujuvan ja joustavan käytön ja esimerkiksi myös sellaisia tiloja, jotka mahdollisesti eivät nyt ole seuraavan viiden vuoden aikana välttämättä enää käytettävissä, vaan vuoden, kaksi, kolme väliaikaistilojakin. Itse ajattelen myös, että on hyvä, että Helsingin kaupunki tukee myös vahvasti erilaisia tulevaisuuden kulttuurin tuottajia ja tulevaisuuden kulttuurin kuluttajia. Taiteen perusopetus on siksi nyt noussut monessa puheenvuorossa tänään ja myös muinakin päivinä keskiöön, että miten Helsinki voi yhä vahvemmin tukea sitä, että taiteen perusopetus mahdollistetaan niin monelle nuorelle Helsingissä kuin mahdollista.

Eli tosi tärkeitä kysymyksiä tässä tuli esiin ja hyvä, että näitä nyt nostetaan esiin näin juuri ennen vaalejakin.

Kiitos.

Kiitoksia, puheenjohtaja Kannatan valtuutettu Nuortevan ja valtuutettu Ahteen tekemiä ponsiesityksiä. Mä oikeastaan ilolla kuulen näitä huolenaiheita tai tämmöistä komppaamista sen puolesta, että näitä tyhjiä tiloja pitäisi saada kulttuurin käyttöön. Tuntuu, että tässä olen huudellut tämän asian puolesta aika pitkäänkin tässä salissa. Nyt tuntuu, että tähän myötämielisyyttä. Olen tosiaan jättänyt aloitteen tyhjien tilojen saamisesta kulttuurin ja muuhun yleishyödylliseen käyttöön. Milloin se sitten pyllistetäänkään tässä salissa kuuluviin ja ulos, ketä tässä salissa silloin sattuu istumaan, toivon samaa kannatusta jatkossakin.

Voitaisiin mun puolestani lopettaa näinkin antoisa kulttuurikeskustelu tältä iltaa, koska olisi kiva keretä kulttuuririentoihin vielä tänään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen ilolla kuunnellut tätä keskustelua ja että tuki kulttuurille ja taiteelle on näin vahva yli puoluerajojen täällä Helsingin valtuustossa.

Totta on se, että nämä Orpon hallituksen kulttuurileikkaukset iskevät nyt kuntiin erittäin kovaa. Kunnat ovat tietenkin tässä myös ihan eri asemassa, miten näihin leikkauksiin pystytään vastaamaan. Tärkeää on muistaa myös se, että Orpon hallitus leikkaa montaa eri kautta ja leikkaa myös valtionosuuksista, joka osuu myös kulttuuripalveluihin.

Helsingissä hienoa on se, kun ehdin kaksi vuotta olla kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnassa, että se yhteistyö sielläkin kulttuurin ja taiteen puolesta on erittäin vahvaa. Mutta tässä vaikuttaa erityisesti se, että meidän toimialan apulaispormestarina on toiminut tällä kaudella Arhinmäki, joka itsekin tuntee kulttuurin ja taiteen hyvin syvällisesti ja on aina ollut intohimoinen taiteen ja kulttuurin ystävä. Hän on nimenomaan myös budjettineuvotteluissa huolehtinut siitä, että kulttuurille ja taiteille saadaan rahoitusta enemmän. Tällähän on ihan mielettömän iso merkitys, että on myös tosi tilanteessa valmis vääntämään tämän rahoituksen puolesta.

Pitää muistaa, että tosiaan nämä Orpon hallituksen leikkaukset iskevät myös toimeentulon leikkauksen kautta moniin taiteilijoihin, jotka elävät jo lähtökohtaisesti köyhyysrajan alapuolella. Niin kuin valtuutettu Ahde täällä sanoi, itse asiassa monet tekevät jo toista työtä tai kolmatta työtä, jotta he tulisivat toimeen ja monilla aloilla he saattavat menettää senkin työn. Eli Helsingin pitää tosiaan miettiä myös monilla tavoin, miten meidän taiteilijoita ja kulttuurialan työntekijöitä voitaisiin tukea tässä vaikeassa tilanteessa entistä paremmin, kun pandemiastakaan ei ole hirveän pitkää aikaa ja se koetteli koko kulttuurialaa todella rankalla kädellä.

Bästa ordförande.

Jag vill understöda Hilkka Ahdes förträffliga kläm.

Kiitos, puheenjohtaja.

Apulaispormestari Arhinmäki kertoi, miten tärkeää on saada tyhjät tilat kulttuuritoimijoiden käyttöön. Näin se ehdottomasti onkin. Pitäisin myös erittäin tärkeänä sitä, että Helsinki huolehtisi tyhjien tilojen kunnosta ja korjaisi niitä ajoissa niin, että niitä voitaisiin vuokrata eteenpäin vaikkapa juuri kulttuuritoimijoille. Esimerkkinä tästä en voi olla mainitsematta kulttuurihistoriallisesti merkittävää kaunista Puistolan vanhaa kansakoulua, joka tarjoaisi monipuoliset tilat eri kulttuuritoimijoille. Tällä hetkellä esimerkiksi Pukinmäen taidekoulu toimii useassa eri pisteessä väliaikaisissa tiloissa. Vanha kansakoulu, sisäilmaongelmat korjattuna, olisi oiva vuokrakohde heille ja täyttäisi musiikin, teatterin, akrobatian, savitöiden, maalauksen. Kaikkia siellä voitaisiin harrastaa.

Toivottavasti Puistolan vanhan kansakoulun ystävien kutsu tavoitti mahdollisimman monen valtuutetun ja voisitte ensi lauantaina vaalikiireiltänne tulla paikalle. Vaikkette siivoustalkoisiin osallistuisikaan, kello 16–17 olisi poliitikkojen haastattelu ja ideointia.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan kannattaa Johanna Nuortevan tekemää toivomusponttia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos tärkeästä ryhmäaloitteesta. Kulttuuria tulee tukea. Se on investointi kaupungin elinvoimaisuuteen ja lisää kaupungin talouskasvua.

Hankkeiden toteutumisesta, vaikutuksista ja onnistumisista ei mun mielestä kuitenkaan ole saatavilla ihan tarpeeksi ajankohtaista tietoa. Kuten apulaispormestari Arhinmäki tässä totesi, kaupunki on tehnyt erinomaisen päätöksen vuonna 2023 luovuttavien tilojen lyhytaikaisesta vuokrauksesta kulttuurin ja vapaa-ajan toimijoille. Tätä toimintaa ei kuitenkaan juuri nyt ole, sillä valittu operaattori on hakeutunut konkurssiin. Olen siksi tehnyt toivomusponnen, joka kuuluu seuraavalla tavalla:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän keinoja varmistaa, että kaupungin tukemat taiteen, kulttuurin, tapahtumien ja luovien alojen hankkeet toteutuvat päätösten mukaisesti. Lisäksi edellytetään, että hankkeiden tuloksista viestitään avoimesti ja läpinäkyvästi.

Olen tehnyt myös itse asiassa aloitteen näistä tyhjistä tiloista siten, että sitä laajennetaan koskemaan myöskin nuoria yrittäjiä ja pieniä yrityksiä. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

Olen tässä kuunnellut pitkän aikaa tästä aiheesta keskustelua. On myös tuotu esille Arhinmäen toimesta isänmaallisuutta, mutta missään puheenvuorossa en ole kuullut kenenkään puolustavan suomen kielen asemaa, joka on tällä hetkellä katoamassa meidän peruskoulusta. Kun katsoo lasten kielen tasoa, että mikä on suomen kielen taso tällä hetkellä isoissa kaupungeissa, Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Turussa, niin meillä on ihan kantaväestöönkin kuuluvia lapsia, jotka eivät enää puhu kunnolla suomea. Musta on ollut aivan mahtavaa katsoa sitä, miten Orpon hallitus on ryhtynyt sellaisiin toimiin, että me vahvistetaan suomen kielen asemaa ja me vahvistetaan sitä, että kännykät on pois kouluista ja ne pysyy repuissa. Me vahvistetaan liikuntaa. Me vahvistetaan sitä, että meillä on koulukirjoja. Niitä perusasioita.

Se on todellista isänmaallisuutta, että me puolustetaan suomen kielen asemaa kaikkialla, ja se on tosi tärkeätä, koska täällä on nähty sellaisia puheenvuoroja, joissa halutaan lisää englannin kieltä muun muassa Helsingin kaupungin palveluihin samaan aikaan, kun...

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Ei mene ohi aiheen. Tämä liittyy myös tähän aiheeseen. Minulla on lupa tästä asiasta puhua ja aion sen käyttää.

Kiitoksia. Se oli lyhyt puheenvuoro.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät kanssavaltuutetut.

Täällä on käyty tosi hyvää keskustelua tästä kulttuuritilanteesta. Omalla kohdalla on ollut ilo lautakunnan jäsenenä olla mukana päättämässä kulttuurin määrärahojen lisäämisestä. Kuten täällä on hyvin seikkaperäisesti ja asiantuntevasti apulaispormestari Arhinmäki sekä myös Sirpa Asko-Seljavaara tätä asiaa valottivat sieltä lautakuntatasolta. Nimenomaan kuten täällä on todettu, se on yhdessä tehty ja yksimielisesti. Sinä mielessä siinä ei ole mitään ongelmaa. Ongelmaa ei ole myös siinä mielessä, että kiitos Helsingin pitkäaikaisen mallikkaan taloudenpidon, meillä on varaa tehdä se ja satsata siihen.

Toinen tilanne on valtiolla. Siellä on pakko leikata. On törsätty, eletty yli varojen, niin pakkohan jostakin on silloin leikata. Siihen syyllistyi edellinen hallitus ja varmaan sitä edellisetkin hallitukset. Kyllä se on ihan meidän kaikkien vika, että valtio on saatu siltä osin kuralle. Pakko on jostain leikata, mutta meillä on Stadissa kukkaro kunnossa kiitos hyvän taloudenpidon. Me pystytään nämä hommat hoitamaan kunnolla ja mallikkaasti.

Kiitoksia.