Vuoden 2024 talousarvion toteutumattomat sitovat toiminnan tavoitteet

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Usein nämä toteutumattomat tavoitteet ovat sen tyyppisiä, että ne ovat meidän itse asettamia tavoitteita eikä ne vaikka ne eivät olisi välttämättä toteutuneet, herätä suurta keskustelua. Mutta tässä oli muutama sellainen luku, joka on todella järkyttävä ja joka pitää nostaa nyt esille. Aivan toisentyyppisiä, mitä koskaan aikaisemmin on ollut näissä, kun ollaan käsitelty.

Nimittäin jos katsoo tätä raporttia, niin meillähän on pitkään oltu ylpeitä siitä, miten me ollaan torjuttu asunnottomuutta Helsingissä ja Suomessa. Me ollaan tasaisesti vähennetty vuosikymmenen ajan. Silloinen asuntoministeri Jan Vapaavuori käynnisti erityisen vahvan asunnottomuuden vastaisen työn. Nyt tämä vuosikymmenen hyvä kehitys on kääntynyt. Meillä asunnottomuus on kasvanut 6,4 prosenttia. Me oltiin yhdessä asetettu tavoitteeksi, että yksin eläviä asunnottomia olisi 300. Sekin on 300 liikaa. Toteuma oli marraskuun loppuun mennessä 786 eli kaksi ja puoli kertaa enemmän asunnottomia Helsingissä kuin me asetettiin tavoitteeksi. Ja jos katsoo häätöjen määrää, häätöjen määrä on noussut 22 prosentilla.

Kun lukee tätä tekstiä, suora lainaus viranhaltijoiden analyysistä: ”Häätöjen suurin syy on vuokravelkaantuminen. Asuntojen vuokrat ovat nousseet, mutta samaan aikaan asumisen ja työttömyysturvan etuudet ovat laskeneet.” Eli nämä leikkaukset, mitä eduskunta Orpon Purran hallituksen esityksestä ja toimesta on tehnyt, näkyy suoraan helsinkiläisten arjessa ja karmealla tavalla. Se näkyy suoraan häätöjen määrän kasvuna, asunnottomuuden kasvuna.

Se näkyy myös leipäjonoissa. Jos olette vierailleet Myllypuron leipäjonossa, jota Herttoniemen seurakunta pyörittää, tänä päivänä pisimmillään leipäjono kiemurtelee Kehä I:n alta Kurkimäkeen asti. Satoja ihmisiä enemmän ruokajonossa kuin aikaisemmin. Kun vierailin Hurstin joulujuhlissa – olen käynyt siellä 15–20 vuoden ajan – silmämääräisesti näin, että siellä oli satoja ihmisiä enemmän ja siellä oli lapsia, joita aikaisemmin ei ollut. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt.

Nyt tämän pitäisi olla todella iso hälytys eduskunnan suuntaan, hallituksen suuntaan, mutta meidän pitää myös Helsinkinä toimia tässä, että asunnottomuuden hyvä trendi, joka on ollut se, että se on laskenut, se on kääntynyt kasvuun, ja me ollaan todella pahasti jäljessä tästä. Varsinkin kun katsoo toisia lukuja tässä samassa, mikä meidän tavoite on asuntojen suhteen. Viime vuonna asuntoja valmistui 4 067 kappaletta, eli puolet siitä, mikä meidän tavoite oli. Rakentamista alkoi 2 941 asuntoa, eli reilusti alle puolet siitä, mikä meidän tavoite asuntorakentamisen suhteen on. Eli meillä on päällä nyt asunnottomuuskriisi jo ja meille on tulossa asuntokriisi, koska tämähän näkyy vasta parin vuoden päästä, kun tulee todellinen kuoppa siinä, kun Helsinkiin on kuitenkin muuttanut viime vuonnakin se reilu 10 000 ja toissa vuonna ja näyttää muuttavan koko ajan enemmän ihmisiä, kun me emme rakenna niille asuntoja. Joten Helsingin pitää toimia. Helsingin pitää vaikuttaa voimakkaasti hallituksen ja eduskunnan suuntaan, että perutaan näitä suoraan helsinkiläisiin kohdistuneita leikkauksia. Tuplaleikkaukset asumistukeen, leikkauksia kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Meidän pitää saada kaupungin vuokraasuntotuotanto, asumisoikeustuotanto liikkeelle. Nämä ovat niitä keinoja, joita me tarvitaan, mutta nämä luvut ovat todella hälyttäviä. Me ollaan todella isossa kriisissä, ja nämä ovat vain tuolla yksittäisiä kappaleita.

Mä haluan herättää nyt teidät kaikki lukemaan, mitä tuolla lukee.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aivan kuten valtuutettu Arhinmäki tässä lukiessa tekstiä, olin kyllä itsekin todella järkyttynyt, kun katsoin näitä lukuja. Mutta en tietenkään yllättynyt, koska kyllähän tämän kehityksen suunnan on voinut ennustaa jo, kun on nähnyt hallituspolitiikan päätöksiä, joissa asumistukea on leikattu. Tuhannelta työssäkäyvältä yksinhuoltajaperheeltä Helsingissä on leikattu kokonaan asumistuki pois. Siis jo työssäkäyviä yksinhuoltajia. Puhumattakaan tästä kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta.

Ehkä yllättynyt olin ainoastaan siitä, että tämä kehitys näkyy jo nyt näin voimakkaana. En olisi voinut kuvitella, että tämä asunnottomuuden tilanne lävähtää jo nyt näin vakavaksi. Ja aivan kuten valtuutettu Arhinmäki, olen samaa mieltä, että meidän täytyy kyllä ottaa tämä Helsinkinä erityisen vakavasti ja miettiä, mitä itse pystymme tekemään esimerkiksi Hekan ja Hason asuntojen vuokrien korotusten ehkäisemiseksi ja Hason vastikkeiden korotusten ehkäisemiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Apri Arhinmäen puheenvuoro oli erinomainen. Se kertoi siitä, että meillä on aivan hirveä asuntopula tulossa. Kun meille muutti 8 000 ihmistä ja 2 900 asuntoa saatiin aikaan viime vuonna, niin tästähän tulee katastrofi. Kyllä seuraava valtuusto nyt on todella ongelmissa siinä, että mihin se panee asumaan kaikki ne ihmiset, jotka muuttaa tähän kaupunkiin lähivuosina. Miettikää nyt sitä.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Edellisten puheenvuorojen suhteen täysin samaa mieltä. Siis eihän tässä mitään yllättävää ollut. Jo siinä vaiheessa, kun näitä leikkauksia suunniteltiin, kiinnitettiin aika paljon huomiota Helsingin puolelta ja varsinkin eri puolueiden suunnalta, jotka eivät ole hallituksessa, nimenomaan siihen, että näitä yhdistelmiä näiden eri leikkaustoimien samanaikaisuudesta ei edes selvitetty etukäteen. Oli helppo ymmärtää, että on olemassa joukko ihmisiä, joihin osuu samaan aikaan nämä kaikki leikkaukset. Ja nimenomaan tämä asumistuen Helsinki-lisän poistuminen, jossa aikaisemmin oli huomioitu Helsingin korkeampi hintataso asumiseen. Nyt kun tämä tekijä otettiin pois, se on hyvin ratkaisevaa siinä, että ihmisten asumisongelmat lisääntyvät.

Edellisiin puheenvuoroihin kyllä lisäys, että vaikka voimme olla huolissamme Hekan ja Hasonkin asumisen kalleudesta, niin kyllä meillä asuu köyhiä ihmisiä nimenomaan vapailla markkinoilla, jotka eivät ole onnistuneet saamaan näitä erityisasuntoja. Ja tässä suhteessa mun mielestä tämä ongelma on paljon laajempi kuin koskisi pelkästään näitä meidän Hekaa ja Hasoa.

Tack, ordförande.

Kuten edellisissä puheenvuoroissa on jo kuultu, niin asuntopolitiikan osalta nämä toteutumattomat tavoitteet on surullista luettavaa. Siis kaupungissa, jonka asukaslisäys on viime vuosina liikkunut 10 000 hengen tasolla, samaan aikaan meidän asuntorakentaminen on romahtanut. Taustallahan on rakennusalan laskusuhdanne, mutta samaan aikaan maan hallitus on sitonut Helsingin ja myös yleishyödyllisten toimijoiden käsiä toimia itse korvaavana asuntojen rakentajana, kun asumisoikeusasuntoja ei enää tueta, erityisasumisen investointitukea on leikattu ja Aran ehtoja on myös vaikeutettu. Nyt kun samalla asumistukea leikataan, Helsingin asuntotilanne on tikittävä pommi, joka tulee aiheuttamaan merkittäviä niin segregaatiota voimistavia kuin palvelualojen työvoiman saatavuutta heikentäviä vaikutuksia. Kaupungin on nyt pakko ottaa kaikki toimet ja keinot, jotka on olemassa ja liuta myös uusiakin käyttöön ja olla itse nyt vielä voimallisempi uusien asuntojen toteuttaja. Toinen asuntopoliittinen nosto on tosiaan hallituksen onnettoman politiikan seurauksena lisääntynyt asunnottomuus 6,4 prosenttia ja häätöjen kasvu 22 prosenttia. Häätöjen suurimmaksi syyksi tosiaan ilmoitetaan vuokravelat, mikä on suoraa seurausta hallituksen tekemistä leikkauksista helsinkiläisten toimeentuloon. Selvitäkseen tästä asuntopolitiikan alamäestä Helsinki tarvitsee nyt ennen kaikkea uuden hallituksen, mutta sitä odotellessa kaupungin tulee aloittaa seuraava valtuustokausi selvittämällä Helsingin asumistuen kuntalisän omaa mallia.

Puheenjohtaja.

Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan kaikki sitovat toiminnan tavoitteethan ei tosiaan ole toteutuneet muun muassa siksi, että asunnottomien määrä on kääntynyt Helsingissä kasvuun. Ajatelkaa, että kymmenen vuoden positiivisen kehityksen jälkeen me ollaan nyt sellaisen tilanteen edessä, että meidän asunnottomien määrä on lisääntynyt. Siitäkin huolimatta, että me ollaan kaikki yhdessä linjattu Helsingin kaupunkistrategiassa, että asunnottomuus poistetaan Helsingistä vuonna 2025 eli tänä vuonna. Se on ollut meille aika iso kansallinen ylpeys, että me ollaan eurooppalaisena pääkaupunkina onnistuttu ratkomaan yhtä suurimmista kaupunkien eriarvoisuuteen ja köyhyyteen liittyvistä ongelmista eli asunnottomuutta.

Asunnottomuuden syyt on yhä enemmän taloudellisia, kun ne aiemmin on liittyneet enemmän päihde- ja mielenterveysongelmiin. Tämähän johtuu siis suoraan siitä, kuten täällä keskustelussa on jo nostettu esille, että moni pienituloinen työssäkäyvä ihminen, esimerkiksi osa-aikatyötä tai pätkätyötä tekevä ihminen, uhkaa Orpon hallituksen leikkausten ja sosiaalisen asuntotuotannon alasajon myötä joutua kodittomaksi. Meillä on siis Helsingissä kasvava määrä työssäkäyviä ihmisiä, jotka on vaarassa joutua asunnottomaksi. Se on aivan kestämätön tilanne. Jokaiselle kuuluu koti ja katto pään päällä. Helsingin asunnottomuuspalvelut keskittyy paljon päihdekuntoutukseen ja vähemmän ratkomaan sellaisten asunnottomuusvaarassa olevien ihmisten ongelmia, jotka ei liity päihteisiin. Sen takia me tarvitaan Helsinkiin nykyistä laajempi moniammatillinen työryhmä kartoittamaan jokaisen asunnottoman yksilölliset asunnottomuuden syyt. Etsivän lähityön tuoreessa raportissa todetaan muun muassa, että tilapäismajoitukset on vaarallisia ja monet päihteettömät kodittomat, kuten naiset ja vanhukset ja heikossa asemassa olevat, ei uskalla yöpyä näissä paikoissa. Siksi kauppakeskukset ja julkinen liikenne on yhä useamman ihmisen yösija.

Me jätetään tänään vihreästä ryhmästä ryhmäaloite siitä, että kaupungin pitäisi tehdä kattava suunnitelma palvelupolusta päihteettömille asunnottomille. Me tarvitaan uusia keinoja asunnottomuuden torjumiseksi, kun kaikista pienituloisimmilta ihmisiltä on leikattu.

Kuten alussa sanoin, me ollaan yhdessä tämän valtuuston kesken kirjattu sinne kaupunkistrategiaan, että asunnottomuus poistetaan tämän vuoden aikana. Siksi haluaisin myös kysyä tähän loppuun sosiaali-, terveys- ja pelastustoimesta vastaavalta apulaispormestari Sazonovilta, että miten meillä on päässyt käymään niin, että Helsinki on epäonnistunut tässä tavoitteessa asunnottomuuden poistamisessa.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kuten on jo moni muu ennen mua sanonut, häätöjen määrä ja asunnottomuus kasvoivat viime vuonna. Mä itse veikkaan vahvasti, että tämän vuoden luvut tulevat olemaan vielä huonompia. Taustallahan on yksiselitteisesti hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset. Nyt myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meillä päätyy kadulle asti asunnottomaksi ihmisiä, joiden keskeinen suurin ongelma on rahan puute. Ei näin ole ollut pitkään aikaan.

Osa meidän asukkaista kärsii siis tällä hetkellä tosi paljon. Hallitus on tämän kriisin aiheuttanut, ja ratkaisun avaimet olisi maan hallituksella, mutta mä en nyt henkeä pidätellen odota sieltä suunnalta mitään toimintaa tämän asian suhteen.

Onneksi Helsinki on Suomen rikkain kaupunki. Sillä on paitsi mahdollisuus, niin mun nähdäkseni myös oikeastaan velvollisuus toimia asukkaidensa hyväksi. Vasemmisto on esittänyt jo aiemmin, että Helsingin tulisi selvittää tällaista Helsingin oman asumislisän käyttöönottoa. Ja mitä enemmän mä olen tätä ajatellut, sitä järkevämmältä se tuntuu. Meillähän on tällä hetkellä myös kotihoidon tuessa Helsinki-lisä. Me ollaan tunnistettu, että Helsingissä asuminen on kalliimpaa. Ihan samalla tavalla nyt olisi perusteltua ottaa käyttöön jonkinnäköinen asumisen Helsinki-lisä. Helsinkihän ei näiden leikkausten vuoksi enää ole asumistuessa erillinen kuntaryhmänsä niin kuin oli aikaisemmin, vaikka asuminen on täällä kaikista kalleinta koko Suomessa. Tämä muutos pienensi lähes kaikkien yleistä asumistukea saavien helsinkiläisten ruokakuntien asumistukea, mutta samallahan tehtiin muutenkin tosi monta muutakin muutosta yleiseen asumistukeen. Näiden yhteisvaikutus helsinkiläisille on tosi iso. Asumisen ja elämisen kulut on kuitenkin ihan ennallaan, jolleivät isompia.

Tässä asiassa meidän tulisikin mun mielestä tulla helsinkiläisiä asukkaita vastaan heidän ahdingossaan. Asuminen on perusoikeus. Se täytyy taata ihan joka ikiselle keinolla millä hyvänsä. Tässä keskustelussa on esitetty tosi paljon jo monia muitakin hyviä keinoja, ja tuen niistä kaikkia. Tarvitaan asunnottomien palveluita, tuettua asumista, kohtuuhintaista asuntorakentamista, asumisneuvontaa ja montaa muuta asiaa. Mutta näen kyllä, että jos tahtotilaa löytyy, meidän on mahdollista helpottaa helsinkiläisten ahdinkoa. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mä otan tästä esille tämän sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan kohdan. Siinä on tavoitteena, että peruspalvelujen saatavuus paranee, mikä ei nyt sitten toteutunut. Siihen liittyy tämmöinen kysymys, kun täällä sanotaan, että hoitoon pääsyä perusterveydenhuollon avosairaanhoidon lääkärin kiireettömään palveluun on edistetty perustamalla terveysasemille lisää lääkäri- ja hoitajavakansseja, mutta hoito- ja palveluvelkarahoituksen ja sen mahdollistaman ylimääräisen henkilöstön poistuessa henkilöstön kokonaismäärä ei kuitenkaan kasvanut. Tästä olen vähän huolissani. Kyse lienee nyt tietysti enemmänkin tästä rahoituksesta kuin vähäisestä hoitohenkilöstön saatavuudesta, joka oli tässä vielä muutamia vuosia sitten akuutti asia. Mutta pitäisi kuitenkin muistaa, että väestö kasvaa koko ajan Helsingissä ja ikääntyy myös, niin kuin äsken kuultiinkin siitä kasvusta. Ja vaikka ikääntyneet ihmiset ovatkin aiempia sukupolvia parempikuntoisia ja elävät pidempään hyväkuntoisina, silti jatkossa tarvitaan lisää hoitohenkilöstöä. Varsinkin jos halutaan panostaa varhaiseen apuun ja ennaltaehkäisevään toimintaan, kuten nyt myös näissä valtakunnallisissa tavoitteissa esitetään. Eli kysynkin oikeastaan: Onko lisähenkilöstön saamiselle toiveita jatkossa? Meillähän on ollut näitä ulkomaisia rekrytointejakin. Jos henkilöstö ei löydy omasta maasta, niin onko edelleen voimassa tämä, että koulutetaan näitä ulkomaisia työntekijöitä?

Kiitos.

Kiitos.

Asunnottomuudesta minäkin. Avioero, omaishoitajuus, asumistuen leikkaukset ja työttömyys aiheuttavat lisääntyvässä määrin asunnottomuutta Helsingissä. Myös yksinäiset vanhukset ajautuvat kodittomiksi. Syyt ovat siis taloudellisia, ja kuitenkin Helsingin palvelupolut asunnottomille keskittyvät päihde- ja mielenterveysongelmaisten kuntoutukseen osittain siksi, että kolmannen sektorin palveluntuottajien ansainta on kytketty päihde- ja mielenterveysongelmien hoitamiseen.

Kuten tuoreesta etsivän lähityön sosiaalisesta raportista käy ilmi, tilapäismajoitukset ovat vaarallisia, henkilökunta on kouluttamatonta ja järjestäytynyt rikollisuus avointa. Raiskauksia ja pahoinpitelyjä tekevät asukkaiden lisäksi työntekijät. Tutkimuksen mukaan naisten piiloasunnottomuus onkin yleistä. Se ei siis näy totuudenmukaisesti näissä tilastoissa.

Peruspalvelut kuten hygienia-, ruoka- ja hoitopalvelut eivät saa sijaita hätämajoitusyksiköissä niin kuin nyt. Naisille ja päihteettömille tarvitaan kokonaan erilliset turvalliset hätä- ja tilapäismajoituspaikat. Sitä edellytetään palvelusopimuksessa, mutta asiaa ei valvota muuten kuin absurdin omavalvonnan keinoin. Esimerkiksi Lauttasaaren hätämajoitusyksikössä ruokailu- ja säilytystilat ovat yhteiset ja kulku niin sanotusti märältä puolelta kuivalle puolelle on avoin.

Minäkin haluaisin tietää apulaispormestari Sazonovilta, mitä konkreettisia toimia Helsinki on tehnyt päihteettömän kodittomuuden vähentämiseksi ja tilapäisasuntojen turvallisuuden lisäämiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä sivuttiin muutamaakin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen kysymystä. On hienoa, että nämä asiat nousevat esiin ja puhuttavat tässä valtuustossa. Ensin aloitan valtuutettu Muurisen tärkeästä esiin nostamasta kysymyksestä perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuteen. Sehän on ollut esillä viime aikoinakin. On hyvä päästä sanomaan, että kun esimerkiksi yhteyden saannista on ollut joitakin viikkoja sitten alkuvuodesta keskustelua, niin sen jälkeen on aloitettu myöskin hyvin määrätietoiset toimenpiteet sen suhteen, että yhteyden saanti on saatu palautettua sellaiselle tasolle niin kuin se kuuluu olla, että päiviä ei kestä saada vastausta. Se on ihan selkeä onnistuminen. Tälläkin viikolla on niitä lukuja katsottu.

Mitä tulee henkilökuntamäärään, niin on tehty myöskin linjaus siitä, että terveysasemille resursoidaan hoitohenkilöstöä yli 40 vakanssilla, joita on perustettu nyt lisää. Niissä myöskin rekrytointeja tehdään. Nämä on oikeita toimenpiteitä, koska kuten olemme yhdessä päättäneet, priorisoimme korkealle tätä terveysasemien sekä yhteyden saantia että palveluihin pääsyä siellä. Kun tällaisia tarpeita tunnistetaan, myöskin niitä lisäkohdennuksia tehdään. Tämä on itse asiassa myöskin osa sitä isoa kuvaa, mitä sote-taloudesta ja soten järjestämisestä me olemme käyneet. Kun me kykenemme ja olemme onneksi hyvällä yhteistyöllä pystyneet pitämään niin sanotusti tolkun soten talouspuolella, eli emme ole joutuneet onneksi käsijarrua vetämään, mutta emme myöskään painaneet kaasua, se mahdollistaa meille sen, että kun havaitaan tällaisia kohdennustarpeita, niin kuin esimerkiksi tämä terveysasemien hoitajavakanssien lisäystarve, niin näitä kohdennuksia pystytään myöskin tekemään.

Sitten tähän asunnottomuuspuoleen. On hyvä muistaa, että asunnottomuushan meillä on vastuutettu ennen kaikkea sotepe-toimialan ja kaupunkiympäristötoimialan yhteistyöllä. Meillähän on yhteinen asunnottomuusohjelma tehty, ja sotepe nimenomaan katsoo sinne asunnottomuuden kovaan ytimeen. Toki myöskin aikuissosiaalityö tukee sellaisen asunnottomuuden ratkaisemista, mikä ei ole välttämättä pitkäaikaisasunnottomuutta. Esimerkiksi asumisneuvonnan asiakasmäärät ovat nousseet, ja siihen palvelutarpeeseen on pystytty vastaamaan. Lisätään myöskin vakanssilla, jossa Heka on mukana, asumisneuvonnan määrää. Mutta totta kai on niin, että kun me puhumme sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen vastuusta, se vastuun ydin on nimenomaan esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomuuden torjunnassa ja myöskin näiden eri palveluiden tuomisesta sinne mukaan. Ja siinä täytyy kyllä sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siitä, että pitkäaikaisasunnottomuuden määrän me olemme pystyneet pitämään lasku-uralla. Olemme tämän valtuustokauden aikana yli puolittaneet pitkäaikaisasunnottomien määrän ja myöskin esimerkiksi perheiden ja pariskuntien asunnottomuuden painaneet ihan minimiin. Jos vielä alkuvaltuustokaudesta puhuttiin yli sadasta, viime vuoden luku oli kymmenen. Joten tämäntyyppistä hyvin oikeanlaista kehitystä on nähty, ja tämä työ tietenkin jatkuu.

Sitten, mikä kaupungin omissa käsissä on. Nyt kysymykset esitettiin tänne suuntaan, mutta tietenkin myös kollega Sinnemäki, jos olisi paikalla, voisi ottaa kantaa siihen kaupunkiympäristön puoleen. Siihen, miten meillä asuntoja tarjotaan eri tilanteissa oleville. Mehän olemme käyneet tästä myöskin erimielistäkin keskustelua kaupunginhallituksessa, miten vahvasti asunnottomia ja asunnottomuusuhan alla olevia priorisoidaan meidän asukasvalintaohjeessa. Siinä valitettavasti esimerkiksi itse jäin vähemmistöön, mutta se on oma keskustelunsa. Haluan vain huomauttaa sen, että tämä on sillä tavalla laajempi kysymys. Niin kuin valtuutettu Arhinmäki ensimmäisessä puheenvuorossa hyvin nosti esiin, kyllähän tämä asuntorakentamisen kokonaismäärä, mitä myös esimerkiksi valtuutettu Seljavaara tässä alleviivasi, on viime kädessä se, joka tähän isossa kuvassa on se avain.

No sitten vielä näihin palveluihin liittyen. Olen esimerkiksi näihin Hietaniemenkadun ja näihin majoihin liittyvistä kysymyksistä käynyt meidän asiasta vastaavan palvelujohtajan kanssa keskustelua viime viikkoinakin juuri näistä julkisuuteen esiin nousseissakin kysymyksissä. Ja kyllä sieltä on vakuutettu, että jokainen tietoon tullut asia selvitetään perusteellisesti. Sitten jos on sellainen tilanne, että tarvitsee päihteetöntä majoitusta, niin tosiaan se mainittu Lauttasaaren yksikkö on olemassa.

Tietenkin on niin, että jos havaitaan jonkin tyyppisiä muutostarpeita, meillähän on myös käytössä sellaisia työkaluja, että esimerkiksi voi löytyä ihan väliaikaisesti erillinen asunto. Sitä hyödynnetään tietenkin erityisesti vaikkapa pariskuntien ja perheiden kohdalla. Eli kyllä jokaiselle pyritään hakemaan hyvin yksilöllisesti se ratkaisu siihen tilanteeseen. Ja on ollut positiivista huomata myöskin se, että kun vaikkapa viimeksi joitakin viikkoja sitten vierailin Sininauhasäätiön yksikössä, jossa tapasin myöskin sellaisen henkilön, joka oli joutunut tilanteeseen, jossa ei ollut asuntoa. Nimenomaan sitten tämän Hietaniemenkadun Lauttasaaren väylän kautta oli siinä vaiheessa jo saanut asunnon, vaikka asunnottomien päivätoimintaan osallistui.

Kiitos, puheenjohtaja.

Hienoa kuulla apulaispormestari Sazonovilta, että jotkut mittarit ovat kuitenkin menneet asunnottomuuden osalta parempaan suuntaan huolimatta maan toimista. Toivoisin kuitenkin, että voisimme hieman käsitellä myös tätä kysymystä siitä, mikä kaikki ei ole onnistunut. Asunnottomuuden kokonaismäärä kasvaa, ja meillä on uusia ryhmiä, kuten valtuutettu Pasanen hyvin toi esiin. Meillä on asunnottomia, jotka ovat vaan, että heillä ei vain ole varaa.

Tästä kysyisin kuitenkin vielä uudelleen apulaispormestari Sazonovilta: Näettekö, että onko meillä kaupungin omassa toiminnassa tapahtunut jotain epäonnistumista, että näin on päässyt käymään vai onko epäonnistuminen ollut vain edunvalvonnallinen, että maan hallitus on huolimatta siitä, että siellä on runsaasti samoja puolueita kuin kaupunginkin johdossa, tehnyt näin pahasti meitä haittaavaa politiikkaa?

Arvoisa puheenjohtaja.

Pakko vastata omalta osalta, kun apulaispormestari tässä esitti poliittisten puolueiden erilaisia kantoja, mitä koskee tätä Hekan asukasvalintaa. Me olemme SDP:ssä kannattaneet sitä, että Hekan asuntoihin valitaan erilaisilla taustoilla erilaisiin tarpeisiin nähden asukkaita. Jokaisella, joka Hekan asuntoon päätyy, on siihen todella hyvä syy, ja usein nämä ihmiset ovat pienituloisia tai sitten muilla tavoin kiireellisen asunnon tarpeessa. Tämä apulaispormestari Sazonovin esitys, että Hekaan valittaisiin pääasiassa näitä pitkäaikaisasunnottomia tai asunnottomia yleensä, johtaisi kyllä todella segregoituneeseen tilanteeseen Hekan taloissa. Joten kyllä tässä täytyy olla monipuolisesti laajat keinot käytössä tämän asunnottomuuden hoidossa, eikä vain niin, että me hoidetaan tämä Hekan kautta. Niin se ei kyllä valitettavasti tosielämässä hoidu.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Niin kuin tästä raportista, jota käsittelymme, käy ilmi, häätöjen määrä on noussut 22 prosentilla ja nimenomaan nousseet vuokrat ja etuuden laskemiset ja myös pienet palkkatulot vaikuttavat tähän. Silloin kysymys on siitä, että Hekan asuntoja pitää tarjota asunnottomille, mutta myös työssäkäyville ihmisille, eläkeläisille monipuolisesti. Se on hyvä tavallinen stadilainen tapa asua. Lähes 100 000 helsinkiläistä asuu Hekan asunnoissa. On tärkeää pitää mielessä, että ne on tavallisten helsinkiläisten tavallisia asuntoja ja niitä pitäisi olla enemmän.

Toinen kysymys kuitenkin on se, että kuinka paljon Hekalla on tyhjiä asuntoja. Me tiedettiin, että aikaisemmin noin 300 oli tätä siirtymää. Nyt se on pahimmillaan ollut 1 500. Ja tässä tilanteessa, kun ihmisillä on pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asuntoista, joista on varaa maksaa vuokra, on sietämätön tilanne, että meillä on niin paljon Hekan asuntoja tyhjillään. Tämä pitää pystyä kaupungin ratkaisemaan.

Olen täysin eri mieltä. Helsingillä on liikaa Heka-asuntoja.

Ajatus pitäisi olla, niin kuin apulaispormestari Sazonov toi esille, että kaikista hädänalaisimmille meillä olisi tarjota jonkinlainen asunto. Ei pidä paikkaansa, että se lisäisi segregaatiota, vaikka me asutettaisiin jokainen Helsingin asunnoton Hekan asuntoon. Ottaen huomioon, että niitä on yli 50 000. Ei varmasti ole myöskään niin, että 50 000 on asumisen tuen tarpeessa olevia. Siellä on paljon sellaisia, jotka eivät sitä tukea tarvitse. Ja samaan aikaan paljon tukea tarvitsevia on asunnottomina Triplassa ja ympäri Helsinkiä. Meillä on ihan väärät prioriteetit, tätä ongelmaa kun on lähdetty ratkaisemaan. Tai sanotaan, että tavoite on ollut hyvä, prioriteetit väärät. Meillä olisi avaimet käsissä, mutta valitettavasti vasen laita ei ole valmis niitä avaimia käyttämään. Ja se on sääli. Se ei ole sääli meitä varten. Se on sääli jokaista asunnotonta varten. Meillä olisi avaimet. Miksi me ei niitä käytetä?

Kiitos, puheenjohtaja.

Selvyyden vuoksi liittyen keskusteluun Hekan asukasvalinnoista. Ensimmäinen periaate: ”Asukasvalinnassa noudatetaan seuraavaa etusijaisjärjestystä eli kiireellisyysluokkaa. Kiireellisyysluokka yksi: Erittäin kiireellinen asunnon tarve. Hakija on asunnoton. Hakijalla on uhka joutua asunnottomaksi ilman omaa syytään.” Asunnottomuus on ensimmäisenä nostettu heti kiireellisyysluokassa yksi. Se ei ole millään tavalla, että emme huomioisi.

Ei ole minun tietooni tullut, että tämä ei toteutuisi, että asunnottomat tai asunnottomuusuhan alla olevat eivät saisi Hekan asuntoja. Mikäli tällaista tietoa on, se olisi tietysti arvokasta kuulla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kyllähän tämä osoittaa tämäkin keskustelu sen, että tässä asuntopolitiikassa, asunnottomuuden hoidossakin, tässähän on puolueiden välillä suuria eroja. Se tietenkin näkyy tässä nyt varsinkin tämän maan hallituksen politiikassa, josta itse asiassa myös uusi asuntoministeri Sari Multala on myöntänyt, että kyllä tämä hallituksen politiikka on syy tälle asunnottomuuden merkittävälle kasvulle. Ja tätähän me olemme ja erilaiset asiantuntijat ovat pyrkineet pitämään esillä, että näin kova muutos, jossa samaan aikaan vähennetään tätä kohtuuhintaista valtion tukemaa asuntotuotantoa, tehdään tosi kovia asumistuen leikkauksia ja tehdään leikkauksia työttömyysturvaan ja on näin vakava ja huono taloussuhdanne, jossa työttömyys lisääntyy. Niin kyllä tässä on kaikki elementit olemassa sille, että täällä kaupungissa ihmiset köyhtyy ja huono-osaisuus tulee lisääntymään.

Toivon kyllä, että kun mietitään, mitä Helsingin kaupunki voi tähän tehdä, niin kyllä meidän täytyisi nyt herätä tähän ihan uudella tavalla ja pyrkiä ratkomaan tätä hyvin moninaisin keinoin.

Mitä tulee tässä edellä apulaispormestari Sazonovin puheenvuoroon, niin tässähän ei vaan riitä se, että me hoidetaan tätä pitkäaikaisasunnottomuutta. Totta kai se on tärkeää, mutta nythän näyttää siltä, että meillä vaan tulee sieltä perästä tätä uusien asunnottomien joukkoa ja ryhmää lisää ja lopulta hekin päätyvät sinne pitkäaikaisasunnottomuuden piiriin. Joten tässä tarvittaisiin kyllä tosi laajoja eri toimia, joissa kaupunki voi itse vaikuttaa tähän Hekan ja Hason tilanteeseen ja sitten tarvittaisiin kaikkea muutakin työkaluja.

Kiitos, puheenjohtaja.

Vaalit lähestyy, ja jeesustelun määrä sen kun lisääntyy, mikä ei yllätä. Kyllä me ollaan tässä asuntopolitiikassa epäonnistuttu meidän päätöksillä. Heka on tutkimustenkin mukaan huono tapa tukea niitä, jotka tukea tarvitsee. Olen samaa mieltä siitä vasemmiston kanssa, että kyllä ne asumistuen leikkaukset oli vääräsuuntainen ratkaisu, koska se asumistuki on nimenomaan se tehokkain tuki tukea niitä, jotka tarvitsee apua. Jos mä ajattelisin, miten tästä kannattaisi jatkaa eteenpäin, jos me halutaan tehdä parempaa politiikkaa, niin kuin mä uskon, että kaikki haluaa, meidän pitää roimasti vähentää Hekan asuntojen määrää ja käyttää sitä asumistukea välineenä tukea. Koska se vähentää myös segregaatiota ja se on myös taloudellisesti tehokkaampi. Eli kaikki veronmaksajat voittavat kahdella eri tapaa, kun meillä olisi vähemmän Heka-asuntoja ja asumistuki olisi ensisijainen tuki asumisen tarpeessa olevien tukemiseen.

Kyllä mä ihmettelen, että miten se voi olla, että kun meillä se Heka on ja mahdollisuus ja tyhjiä asuntojakin, me ei ole sitä asunnottomuutta saatu hoidettua. Kyllä mä rehellisesti sanon niinkin, että väistämättä aina häätöjä tulee eri syistä. Voi olla ja mä uskon niin, että se on nyt väliaikaista, kun ihmiset sopeutuu siihen asumistuen leikkauksiin, mikä on välttämätön taas sitten kokonaistaloudellisesti. Että tämä on siinä määrin ohimenevä ilmiö, mutta on totta, että niistä, jotka joutuvat asunnottomiksi, pitää huolehtia, ettei ne ajaudu pitkäaikaisasunnottomiksi.

En olisi ihan yhtä huolissaan kuin nyt täällä monet, jotka maalailee piruja seinillä tästä tilanteesta. Mutta olen siitä huolissani, että jos me jatketaan tätä politiikkaa, ja kuulen semmoisia pelottavia puheenvuoroja, että Heka-asuntojen määrää pitäisi lisätä, niin se on kyllä mieron tie. Sille tielle toivon, että me emme lähde tässä, koska se olisi huonoa ja tutkimusten vastaista politiikkaa, erityisesti kun näitä väitteitä esittää puolueet, jotka muuten sanovat, että politiikan pitäisi pohjautua tutkitulle tiedon.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Meri puhui siitä, että vaalien alla jeesustellaan, ja näytti siitä oivan esimerkin omalla puheenvuorolla, mitä se käytännössä on. Hekan tällä hetkellä hallituksen puheenjohtaja on kokoomuslainen, toimitusjohtaja on kokoomuslainen. Tässä jeesustellessaan Otto Meri syytti itse itseään siitä, mitä Hekassa tällä hetkellä tapahtuu.

Mutta jos ajatellaan nyt tätä omakustanne vuokra-asuntoja, joita Heka tuottaa, asukkaat maksavat vuokrissaan pääoma- ja käyttökustannukset, eli kaikki ne kulut, mitä se asuminen tuottaa, mutta Heka ei tee voittoa. Hekan keskivuokra on näiden korotusten jälkeen 14,5 euroa neliöiltä, kun vapailla markkinoilla se on yli 20 euroa. Se on se ero, ja tämän eron Otto Meri ilmeisesti haluaisi asumistukien kautta ulkomaisille sijoitusyhtiöille siirtää mieluummin kuin, että ihmisillä olisi varaa ilman asumistukea asua ja kukaan ei hyötyisi siitä tällä tavalla kuin asumistuen kautta, jota maksetaan yli 2 miljardia vuodessa pääasiassa ulkomaalaisille sijoittajille.

Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Meri nosti esiin hypoteettisen skenaarion, jossa asumistukeen satsattaisiin enemmän ja vähennettäisiin Hekan osuutta asumisen tukemisessa. Ymmärrän hänen logiikkansa, mutta huomauttaisin, että tässä tilanteessa me emme kuitenkaan elä. Päinvastoin maan hallitus nimenomaisesti päätti laskea asumistukea. Hallitus, jossa on pääministeri valtuutettu Meren omasta puolueesta. Syntyy vaikutelma, että tavoite ei suinkaan ollut tehokkaampi tai rationaalinen tai mikään tieteeseen perustuva asumisen tuen hallinta. Vaan päinvastoin kenties köyhyyden lisääminen tai luokkayhteiskunnan rakentaminen tai jokin muu tavoite, jota näillä keinoilla voisi luontevasti saavuttaa.

Ja se, mistä olen huolissani, on meidän kaupunkimme edunvalvonta. Huolimatta siitä, että hallitusneuvotteluissakin on pormestariston useampia jäseniä, emme ole pystyneet pitämään esillä riittävästi näitä valtuutettu Merenkin vastustamia ongelmallisia asumistuen leikkauksia ja muita kaupungin toimintaa merkittävästi haittaavia kysymyksiä, joita maan hallitus on katsonut parhaaksi ajaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinkiin on lähivuosina tulossa niin paha asuntopula, että nyt se pitää tiedostaa. Ehdottaisin, että perustettaisiin tämmöinen asumistirehtööriin virka tai tehtävä, että tähän tulisi ihminen, joka miettisi sitä, miten paljon on niitä asunnottomia ja mihinkä heidät oikeasti voidaan asuttaa.

Meillähän on todella paljon tyhjiä asuntoja tässä maassa, mutta kuka haluaa muuttaa Kouvolaan tai johonkin alueelle, missä olisi asuntoja. Nyt jotenkin pitää purkaa tämä asia, ja olisi se parempi, että Helsinki aloittaa sen, kun hallitus ei kuitenkaan pysty sitä tekemään.

Kiitos, puheenjohtaja.

Ei meillä ole Stadissa pulaa asunnoista. Meillä on ehkä se ongelma, että kenellä on varaa bungaa niistä asunnoista.

Tuohon valtuutettu Arhinmäen listaan lisäisin vielä. Myös entinen Hekan toimitusjohtaja on kokoomuslainen. Mua kiinnostaa se, kun katsellaan Hekaa kokonaiskaaviona, että mihin kaikkialle siellä valuu sitä hallintokulua ja miten se on pilkottu, kuinka paljon siellä on ulkopuolelta hankittua palvelutarjontaa sisällä. Eli kuinka paljon se itsessään maksaa ja nostaa vuokria. Ei tämä oikeastaan selity pelkästään maailmantilaa katsomalla ja näin poispäin. Kyllä tämä on vain niin huonosti johdettu kuin voi olla, ja siihen toivottavasti tulee muutos pian.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Tässä ollaan ajauduttu jälleen tähän vanhaan vähän akateemisluontoiseen keskusteluun siitä, että onko asumistuen korottaminen vai Ara-tuotannon tekeminen paras tapa auttaa tätä asumisen tiettyä sektoria. Mun täytyy muistuttaa asia, joka on tullut täällä monta kertaa esiin, minkä Otto Meri unohtaa koko ajan, että asumistuestahan ei päätä kaupunki, vaan siitä päättää nimenomaan valtioneuvosto ja valtio. Meidän käytettävissä olevat keinot liittyvät nimenomaan siihen asuntopolitiikkaan, josta olemme AM-ohjelmassa tehneet ratkaisuja. Ja siihen kuuluu se, että näitä eri hallintomuotoja tietyissä suhteissa toteutetaan kaikille alueille. Kokoomus on erittäin sitoutunut myös siihen, että Ara-tuotantoakin lisätään siinä suhteessa, kun olemme siitä yhdessä päättäneet.

Meidän täytyy tarkastella tämä asia moninaisesti, mutta hallituksen viimeaikaiset teot ovat sellaisia, että me joudutaan tekemään uudenlaisia asuntopoliittisia ratkaisuja, koska nämä meidän valitsemat keinot eivät auta siihen. Kaikki ihmiset, jotka tarvitsisivat Ara-asunnon, eivät sitä voi saada, joten meidän on mietittävä myös sitä muuta väestön osuutta.

Vielä lyhyt kommentti, koska tätä Hekaa voi kritisoida niin monesta syystä ja monella eri perusteella.

Tämä nyt Arhinmäen esille nostama jumalainen omakustannusperiaatehan on yksi vitsi. Se oli siihen asti vielä ihan ok, kunnes sitten kaupunki päätti pääomittaa Hekaa. Ei se ole mikään omakustannusperiaate, jos hyvinä aikoinaan kaikki on ok, mutta huonoina aikoina ollaan käsi ojossa veronmaksajille, että maksakaa. Ei. Se omakustannusperiaate tuhottiin siinä vaiheessa, joten ei ole mitään syytä puhua enää omakustannusperiaatteesta. Ei se itse asiassa sitä ennenkään kovin hyvin toiminut, kun ollaan nähty, kuinka paljon korjausvelkaa Hekassa on. Ne kämpäthän hajoaa käsiin, ja tästä valitettavasti saadaan uutisista kuulla. Eli silloin kun se omakustannusperiaate vielä jotenkuten toimi, se ei toiminut itse asiassa lainkaan, koska silloinkin sitä korjausvelkaa syntyi, koska se vuokrataso pidettiin turhan alhaisena ja koska syystä tai toisesta niitä korjauksia ei haluttu tehdä.

Kyllä se Heka pitäisi läpivalaista ihan kunnolla ja perata, koska kyllä se nyt on vain valitettava taakka sekä asukkaille että meille muille veronmaksajille.

Kiitos, puheenjohtaja.

Siitä on nyt noin 12 vuotta aikaa, kun mä olen lähtenyt politiikkaan. Olin silloin aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä. Yksi pääsyistä, miksi mä halusin lähteä politiikkaan, oli se, että tein töitä asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla olevien ihmisten kanssa ja tuntui toivottomuutta siitä, että ei ollut kohtuuhintaisia asuntoja heille saatavilla. Vuokravelkaa oli. Mistään ei löytynyt ratkaisuja pitkällä tähtäimellä heidän tilanteeseensa. Aina pystyttiin joku pieni tulipalo sammuttamaan, mutta niin kauan, kun ei ollut mitään tietoa siitä, miten ne tulot saadaan paranemaan esimerkiksi ihmisillä, joilla on vaikka työkyvyttömyyttä tai muuta, tilanne oli aika toivoton. Kun tulot olivat pienet, oltiin aina uudestaan sellaisten tilanteiden edessä. Mikä tahansa tilanne, vaikka lemmikki sairastuu tai tulee jotain yllättävää, joku kodinkone hajoaa ja sitten ollaan siinä tilanteessa, että no mistäs teen. Jätänkö vuokran maksamatta vai jätänkö koiran hoitamatta vai mitä tässä teen. Ihmiset tekevät välillä epätoivoisia ratkaisuja.

Se pitkän tähtäimen ratkaisu tässä pitää olla se, että ne etuudet, joita jotkut ihmiset välttämättä aina tarvitsevat, ovat sellaisella tasolla, että niillä pystyy myös Helsingissä vuokria maksamaan. Mua suututtaa se, millä lailla tässä on suorastaan ajettu nyt ihmisiä tällaiseen tilanteeseen, että rakenteellisesti väistämättä käy niin, että enemmän ihmisiä häädetään, enemmän ihmisiä joutuu asunnottomaksi. Mua myös suututtaa se, että jätetään asumisneuvojille ja sosiaalityöntekijöille ratkaistavaksi semmoiset kysymykset, jotka pitäisi ratkaista lainsäädäntötasolla, pitäisi ratkaista valtion tasolla tukemalla kohtuuhintaista asumista.

Kiitos.

Asunnottomuus on tämmöinen herttainen puheenaihe, joka käydään Suomessa yleensä kerran vuodessa silloin, kun on se asunnottomuuspäivä. Sitten meillä on tämmöisiä tavoitteita, että poistetaan asunnottomuus. Kyllähän me kaikki tässä salissa tiedetään, että elinvoimaisissa metropoleissa asunnottomuus ei ole poistettavissa. Se ei ole poistettavissa asumistuella, eikä se ole poistettavissa rakentamisen määrällä. Jos se poistettaisiin rakentamisen määrällä, näissä tiiviisti rakennetuissa Yhdysvaltojen metropoleissa ei olisi asunnottomia ollenkaan, mutta sehän ei pidä paikkaansa.

Tarkoittaa siis sitä, että meillä on ikuisuusongelmaa ja niitä asioita, mitä tässä valtuustosalissa pitäisi tehdä, on priorisoida. Nyt ollaan viime vuodet priorisoitu Asunto ensin -mallin tyyppistä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamista ja todellakin hoidettu näitä päihteettömiä asumisyksiköitä. Nyt on hirveän herttaista, että vihreät ovat tehneet aloitteen tämän vuosikymmenisen työn jälkeen, että nyt pitäisi saada niitä päihteettömiä polkuja, koska ne päihteettömät polut olivat nimenomaan se ongelma aikoinaan, miksi näitä pitkäaikaisasunnottomia alkoi syntymään. Se kertoo siitä, että tämä on jossain määrin nollasummapeliä. On paljon asioita, joita me voidaan tehdä, ja sitten on asioita, joita me yksinkertaisesti ei voida tehdä.

Mä nostaisin yhden asian tähän, joka ei nyt ole vielä keskusteluissa noussut. Me tiedetään tämä Suomen hyvä menestyksekäs asunnottomuuspolitiikka, mikä on kestänyt parikymmentä vuotta, mutta se on ollut meille helppoa osittain sen takia, että meillä on ollut homogeeninen yhteiskunta. Jokainen, joka asunnottomuutta on vähän pidemmälle tutkinut, tietää, että Euroopan suurten kaupunkien asunnottomuusväestö on aika pitkälle irtolaista siirtolaisväestöä. Iso osuus siitä. Maahan muuttaminen sinällään on riski joutua asunnottomaksi. Tämä kannattaa huomioida tässä politiikassa. Se on realismia. Se ei ole rasismia, eikä se ole mitään, vaan se on realismia, joka pitää huomioida. Nyt tästä määrästä, joka Helsingissä tällä hetkellä on... Me puhutaan, että meillä on asunnottomia perheitä. 70 prosenttia niistä perheistä on maahanmuuttajaperheitä. Yksinäisistä asunnottomista 40 prosenttia on maahanmuuttajia. Tämä kannattaa huomioida ja pysyä realismissa.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Realismia on se, että asunnottomuuden syyt ovat moninaisia. Sen vuoksi tarvitaan monenlaisia keinoja asunnottomuuden vähentämiseksi. Mun mielestä on vastuutonta ja epäinhimillistä sanoa, että asunnottomuutta on aina ja tulee aina olemaan ja että nostetaan kädet pystyyn. Niin missään tapauksessa ei voida tehdä.

Jos katsotaan sitä, miten asunnottomuusluvut ovat viime vuosina kehittyneet, me nähdään siinä ihan selvästi sen leikkauspolitiikan syyt, jota istuvan hallitus on harjoittanut. Toisaalta meillä on Helsingissä hirveän hyviä kokemuksia siitä, että esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollon tuettu asuminen toimii. Siellä nuoret, jotka aikaisemmin ovat olleet asunnottomia, pärjäävät siinä asuntolassa sillä tavalla, että siellä on ollut häätöjä nolla. Ei yhtään ainoaa häätöä. Eli näitä hyviä kokemuksia meillä on, ja niitä pitää katsoa. Se on sellaista inhimillistä politiikkaa, vastuullista politiikkaa, jota Helsingin pitää tehdä.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kun me katsotaan näitä uusia asunnottomuuslukuja, me nähdään niistä, että asunnottomuus ei ole kasvanut maahanmuuttajissa, vaan asunnottomuus on itse asiassa kasvanut ihan syntyperäisissä suomalaisissa ja varsinkin uudet ryhmät, mitkä ovat tulleet, ovat työssäkäyvien köyhien ryhmä sekä perheiden että naisten ryhmä. Eli ei pidä paikkaansa se, että tämä kasvu olisi tapahtunut juurikin maahanmuuttajissa.

Muutenkin mä vierastan sellaista ajattelua, missä me vedotaan vaikka Yhdysvaltojen suuriin kaupunkeihin ihan niin kuin me haluttaisiin tänne jollain tavalla tuoda semmoinen jenkkijärjestelmä, missä yksi virhe johtaa siihen, että koko perhe joutuu kadulle asumaan. Jotenkin olen ajatellut, että Helsingissä halutaan pitää huolta suomalaisesta hyvinvointivaltioista, vahvistaa sitä ja mennä eteenpäin eikä hyväksyä semmoista politiikkaa, missä me pala kerrallaan rikotaan yksi paikka sieltä ja toinen sieltä. Ministeri on itsekin myöntänyt sen ääneen, että nämä hallituksen uudet toimet ovat vahvistaneet asunnottomuutta ja katkaisseet sen hyvän kierteen, jossa 11 vuotta ollaan pystytty vähentämään asunnottomuutta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Diarra todisti äsken hyvin sen, miten nimenomaan sosioekonominen tausta on se, mikä vaikuttaa asunnottomuuteen. Ei niinkään se, että mistä maasta on alun perin kotoisin. Meillä on rikkaita ja köyhiä suomalaisia, ja meillä on rikkaita ja köyhiä maahanmuuttajia yhtä lailla. Rakennusteollisuus Suomessa ei pyöri silloin, kun meillä on taloussuhdanne paremmassa jamassa kuin nyt, ilman ulkomaalaista työvoimaa. Me tarvitaan Suomeen selkeästi lisää työperäistä maahanmuuttoa, ja siitä ei pitäisi edes kiistellä.

Ehkä yksi asia tähän asunnottomuuspuolen keskusteluun vielä.

Meillä ainakin muutama viikko sitten taaksepäin Asunto ensin -asuntoja oli Helsingissä vapaana sen takia, että meillä ei osata riittävästi saattaa loppuun asti päihdetyön koordinaatiossa niitä asunnottomia, joilla olisi tarve asunnoille. Meillä on ehkä tässä petrattavaa selkeästi seuraavalla valtuustokaudella.

Kiitos, puheenjohtaja.

Haluan nostaa tähän asunnottomuus- ja asumiskriisiä käsittelevään keskusteluun myös opiskelija-asumisen. Aika vähän on saanut huomiota se, että opiskelija-asuntojen rakentaminen pääkaupunkiseudulla on käytännössä tällä hetkellä loppunut sen takia, että Orpon hallitus on leikannut opiskelijaasuntojen rakentamiseen tarkoitetun investointituen.

Tällähän on käytännössä aivan katastrofaalisia seurauksia opiskelijoiden kannalta, kun me lisäksi tiedetään, että kaikki muukin asuntotuotanto laahaa perässä verrattuna Helsingin väestön kasvuun. Asumisen hintahan tulee siis lähivuosina nousemaan merkittävästi tämän seurauksena. Kun tähän vielä lisää kaikki opiskelijoihin kohdentuvat muut leikkaukset, on selvää, että monilla opiskelijoilla ei kohta enää ole varaa asua tässä kaupungissa ja myös monia opiskelijoita uhkaa asunnottomuus. Tässä olisi Helsingille aika tärkeä edunvalvonnan paikka Suomen hallituksen suuntaan. Investointiavustukset opiskelija-asumiseen pitää palauttaa, jos me halutaan, että Helsinkiin rakentuu myös jatkossa opiskelija-asuntoja.

Helsinki tarvitsee opiskelijoita, ja opiskelijat tarvitsee paikan, missä asua.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Kettunen kutsui keskustelua asunnottomuudesta, siitä inhimillisestä hädästä, että se on herttaista. Minusta se on päinvastoin karmeaa, että meillä häätöjen määrä on noussut 22 prosentilla, meillä asunnottomuus on kääntynyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen kasvuun. Se on karmeaa, että ihmiset joutuvat viettämään öitä joukkoliikennevälineissä tai kauppakeskuksissa, että löytävät edes jotain lämpöä kylminä talvipäivinä. Joutuvat asumaan yleisissä käymälöissä.

Luin Triplan, jossa paljon tällä hetkellä asunnottomia viettää yötä, koska se on 24/7 auki, kauppakeskuksen johtajan kommentit. Musta siinä oli semmoista inhimillisyyttä niissä kommenteissa, mitä muissakin on. Hän sanoi, että sen sijaan, että he yrittäisivät häätää näitä asunnottomia ulos, siellä vartijat kiertävät herättämässä, huolehtimassa siitä, että asia on kunnossa. He eivät heitä ulos, vaan he ovat alkaneet yhteistyön asunnottomien kanssa toimivien järjestöjen kanssa löytääkseen ratkaisuja. Hän sanoi: ”Mutta ei kauppakeskus tätä voi ratkaista. Tämä on meidän päättäjien tehtävä.” Siis meidän. Hän ei puhunut meistä päättäjinä, vaan osoitti meitä päättäjiä. Se on päättäjien tehtävä. Se on yhteiskunnan tehtävä ratkaista. Mutta siinä on sellaista lämpöä, jota harvoin kokee haastatteluissa. Kauppakeskuksen johtaja, jolla on kuitenkin ihan toisenlaiset intressit omistajien kautta, lähti ajattelemaan siitä, että jonkun näistä edes pitää pitää huolta.

Kyllä se on yhteiskunnan ja päättäjien, jonka pitää pitää huolta. Ja siinä ei ole mitään herttaista, vaan se on hirveä tragedia. Niin kauan kuin meillä on yksikin asunnoton, se on liian paljon.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Keskusteluun siitä, että mistä asunnottomuus johtuu. On tietysti päihdeongelmia, on mielenterveysongelmia. Mutta kuten tässä raportissa lukee, kuten viranhaltijat on kirjoittanut, niin vuokratason nousu, samaan aikaan asumistuen leikkaus. Helsinkiin tuli tuplaleikkaus. Ensinnäkin yleisesti asumistukea leikattiin ja vielä kun Helsingissä on korkeammat asumiskustannukset kuin missään muualla maassa, tämä Helsingin kalleusluokka poistettiin. Eli hallitus tässäkin asiassa tuplaruoskalla iski helsinkiläisiä. Ja tämä ei koske vain työttömiä, vaan tämä koskee kasvavassa määrin perheitä ja työssäkäyviä ihmisiä. Silloin pitää miettiä edelleen, että onko meillä riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tässä kaupungissa. Minun vastaus on: Ei ole.

Minusta on parempi, että me rakennamme asuntoja, joissa ihmisillä on varaa asua omalla palkalla tai eläkkeellä, työttömyyskorvauksella tulee toimeen kuin se, että entistä useampi joutuisi hakemaan asumistukea. Olen nyt ollut neljä vuotta poissa eduskunnasta, mutta silloin kun siellä olin, niin asumistukea maksettiin yli 2 miljardia euroa vuodessa. Yli 2 miljardia euroa vuodessa. Jos mietitään, että ketkä ovat ne yksityiset toimijat, jotka tätä saavat. Sato. Sen suurin omistaja on Fastighets AB Balder, 57 prosenttia. Toiseksi suurin omistaja on Stichting Depositary APG Strategic Real Estate Pool, 22,6 prosenttia. Kojamo, entinen VVO, 32 prosenttia omistuksesta hallintarekisterissä, ja toiseksi suurin, 19,98 prosenttia, Heimstaden Bostad. Eli nämä asumistuet, joita me maksamme verovaroista, valuvat ulkomaalaisille asuntosijoittajille.

Nyt viimeksi kun ollaan puhuttu Vuosaaren tilanteesta, siellä on tämä Colliers, tämä uusi toimija. Onko se nyt oikeasti sitä, mitä me kaupunkiin toivotaan se Vuosaaren tornin juttu? Vai onko se parempi, että meillä on Hekan asuntoja, joissa katsotaan tasapuolista asujarakennetta ja yritetään huolehtia asujista? Siksi me tarvitaan yhteiskunnan asuntotuotantoa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on siitä mielenkiintoinen keskustelu, että näille kysymyksille ei ole olemassa varsinaista oikeaa vastausta.

Mä kovasti arvostan valtuutettu Kettusen realistista puheenvuoroa ja nimenomaan puhetta priorisoinnista ja sen toteamisen, että tässä on kyse ikuisuusongelmasta. Tästä on puhuttu kaikkina aikoina. Sotien jälkeen tämä alkoi, ja tämä näyttää jatkuvan seuraavien sotien alle, joita en todellakaan toivo näkeväni. Mutta yhdyn myöskin siihen näkemykseen, että jos ei tehdä mitään ja ollaan niin kuin ei mitään hätää olisikaan, siitähän kärsii tavalliset ihmiset, perheet, lapset.

Sitä viisasten kiveä on hankala löytää. Sato ja kumppanit ovat oma lukunsa. En liity niiden joukkoon, jotka erikseen heidän omistuspohjaansa ylistää. Totean Hekasta, jossa olin lyhyen aikaa myös hallituksen puheenjohtajana saamatta aikaan suurempiakaan ongelmia. Totean, että heille on selkeä tilaus tässä kentässä. Kysymykseen asuntotuesta. Kyllä täytyy liittyä siihen ehkä salin vähän joka puolella olevaan joukkoon, joka on sitä mieltä, että eihän se nyt voi olla oikein, että yhteiskunnan rahaa pumpataan asuntosijoittajienkaan hyväksi kentälle. Kyllä tässä on äärimmäisen vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Mutta älkäämme menettäkö toivorikkautta.

Kiitos.

Jatkan vaan sen verran vielä tätä, en todellakaan tarkoittanut, että tämä ilmiö sinällään on herttainen, mutta tämä keskustelu on herttainen sen takia, että kyllä me painitaan ikuisuusongelman kanssa. Ja tavallaan ne keinot, joita täällä yritetään tarjota, on semmoisia, joita on tarjottu kymmeniä vuosia ja sitten paradigmat vaihtuvat. Edellisen itse rakennetun ongelman korjaamiseen tarjotaan ratkaisuksi sitä, joka oli aikaisempi ratkaisu.

Mutta joka tapauksessa kannattaa miettiä sitä. Silloin kun Asunto ensin -malli Suomessa lanseerattiin, se tarkoitti sitä, että asuntolat poistettiin. Ja asuntolat on nimenomaan Euroopassa ollut se päihteettömän työllisen väestön väliaikaisen majoittamisen ratkaisu. Helsingissä ei tällä hetkellä ole asuntoloita ollenkaan. Meillä on pitkäaikaisasunnottomien yksiköitä, ja meillä on hätämajoitusta, mutta meillä ei ole enää asuntoloita, joita rakennettiin Helsingissäkin nimenomaan sotien jälkeen suuren muuton aiheuttamaan valtavaan paineeseen ja siitä syntyvään asunnottomuuteen.

Silloin kun ei ole päihteistä kysymys, asuntolat on erittäin hyvä ratkaisu asunnottomuuden hoitamiseen, ja Euroopassa niitä edelleen on. Kannattaa vihreidenkin Maria Ohisalolta kysyä, joka on asiaa tutkinut. Hän tietää hyvin. Eurooppalaiset erityisesti kieltäytyivät purkamasta asuntoloitaan suomalaiseen malliin, koska he tiesivät, että siellä on laaja siirtolaisväestö, joka tarvitsee niitä asuntoloita. Mä uskon, että Suomi tarvitsee myös ja Helsinki jatkossa. Sinne kannattaisi ehkä palata.

Kiitos.