Kyselytunti

Kiitoksia. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

HSL:n vyöhykemallin aikana helsinkiläisten yleisimpien joukkoliikennelippujen hinnat ovat nousseet 45 prosenttia. Ratikkalipulla aiemmin kulkeneiden hinnat ovat nousseet 88 prosenttia. Tämä on vähentänyt joukkoliikenteen käyttöä ja hidastanut koronasta palautumista. Korkeat lippujen hinnat ovat yksi merkittävimmistä keskustan elinvoimaa heikentävistä tekijöistä. Meiltä puuttuu 100 000 nimenomaan joukkoliikennematkaa keskustasta. Toisin kuin venäläisten turistien katoaminen tai nettikaupan yleistyminen, tämä on asia, johon kaupunki voi vaikuttaa.

Myös hiilipäästöjen vähentämiseksi on välttämätöntä vähentää autoliikenteen päästöjä tai autoliikenteen määrää. Tammikuussa monet valtuustoryhmät vastustivat autoilun sähköistymisen edistämistä nollapäästövyöhykkeellä. Ylen haastattelussa kuitenkin kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajat pitivät joukkoliikenteen lippujen hinnan laskemista hyvänä keinona vähentää autoilua ja päästöjä.

HSL:n hallituksen jäsenistä puolet on helsinkiläisiä mukaan lukien puheenjohtaja. Lokakuussa HSL:n hallitus päätti kuitenkin nostaa lippujen hintoja taas 8 prosentilla äänin 7–7. Päätöstä ei olisi syntynyt ilman useiden helsinkiläisten jäsenten kannatusta.

Kysynkin pormestarilta: Mitä voimme Helsingissä tehdä, jotta joukkoliikenteen lippujen hintoja saadaan laskettua? Tälle on julkisten tietojen pohjalta kaikkien valtuustoryhmien tuki.

Arvoisa puheenjohtaja.

Arvoisa valtuutettu Kivekäs, kiitos hyvästä kysymyksestä.

Toimiva joukkoliikenne on tietysti yhteinen tavoite. Tiedämme, että koronan aikana joukkoliikenteen kävijämäärät putosivat. Eivätkä käyttäjämäärät ole vieläkään palautuneet koronaa edeltävälle tasolle. Voi olla, että kyseessä on pysyvä muutos liikkumistottumuksissa. HSL:n tekemän liikkumistutkimuksen mukaan HSL:n alueella liikutaan arkipäivisin noin 10 prosenttia vähemmän verrattuna koronaa edeltävään aikaan.

Poliittiset valinnat joukkoliikenteen lippujen hinnan, palvelutason ja kuntien maksuosuuksien suhteesta eivät riipu ainoastaan poliittisesta tahdosta. Lippuhinnoissa on kysymys taloudellisista valinnoista samalla tavalla kuin lähes kaikkien muiden poliittisten kysymysten kohdalla. HSL on lisäksi kuntayhtymä, jonka päätöksenteossa on pakko kuulla muidenkin omistajakuntien tahtoa. Arvoisat valtuutetut.

HSL:n talous on tiukassa tilanteessa. Se oli viime vuonna yli 30 miljoonaa euroa alijäämäinen, ja lipputulot ja nousujen määrä jäivät talousarviotavoitteesta viime vuonna. Samaan aikaan taloutta rasittavat sekä operointikustannusten kasvu että infrakorvaukset. Vuodelle 2024 joukkoliikenteen lippujen hintoja madallettiin noin 5–6 prosentilla. Alentaminen ei kuitenkaan nostanut riittävästi joukkoliikenteen käyttökertoja, jotta lippujen hintojen alentaminen olisi ollut kannattavaa.

HSL:n toimitusjohtaja Silver toteaa tilinpäätöksen esipuheessa, että vuodelle 2025 tehdyn 8 prosentin lippujen hintojen korotuksen lisäksi olisi ollut painetta vielä suurempaankin korotukseen, mutta suuremmista korotuksista pidättäydyttiin. Hinnannoususta 6 prosenttiyksikköä selittyy pelkästään arvonlisäveron kannan noususta. HSL on tuonut esille, että joukkoliikennejärjestelmän kustannukset kasvavat myös lähivuosina lipputuloja nopeammin, eli mahdollisuudet lipun hintojen laskulle ovat vähäiset. Nousun syynä ovat jäsenkuntien suunnittelemat merkittävät joukkoliikennehankkeet, jotka nostavat sekä operointi- että infrakustannuksia.

HSL on toki pyrkinyt lisäämään kustannustehokkuutta nousijamääriä ja matkakilometrejä kohden, mutta tämä ei ole riittänyt estämään kokonaiskustannusten kasvua. Ei vaikuta siltä, että HSL:llä olisi matalalla roikkuvia hedelmiä. Pelkällä joukkoliikenteen lippujen hintoja laskemalla taloudellisesta yhtälöstä ei saa kestävää.

Arvoisat valtuutetut.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, kuinka päätämme kohdistaa resurssimme. Jotta joukkoliikenteen lippuhintoja voitaisiin laskea, tarvitaan yhteinen tahto siitä, kuinka se tehtäisiin. Karsimmeko kalliita joukkoliikenneinvestointeja, laskemmeko HSL:n palvelutasoa vai maksavatko kunnat nykyistä enemmän käytännössä velaksi tai muualta leikkaamalla? Mikään näistä vaihtoehdoista ei vaikuta selvästi helpolta vaihtoehdolta. Kuntien maksuosuuden kasvattaminen edellyttäisi Helsingin rahoitusosuuden lisäämisen ohella myös omistajakuntien yhteistahtoa.

Maksuosuuksien osalta HSL on jo nyt tavoitteesta jäljessä.

Omistajaohjaustavoitteena on jäsenkuntien subventioasteen 50 prosenttia. HSL:n kustannuksista vähintään puolet on pyritty kattamaan lipputuloilla ja enintään 50 prosenttia kuntien maksuosuuksilla. Koronan aiheuttaman matkustajamäärien laskun seurauksena tästä on jouduttu joustamaan. HSL:n vuoden 2024 tilinpäätöksen alustavien lukujen mukaan subventioaste oli vuonna 2024 koko HSL:n osalta 57,5 ja Helsingin osalta 54.

HSL:llä ei ole käytössä kuntakohtaista lippujen hinnoittelua, joten tällä hetkellä ei ole edes teoreettisesti mahdollista kohdistaa suoraa rahoitusta pelkästään helsinkiläisten lippuihin. HSL on suhtautunut kuntakohtaisiin hintoihin kriittisesti, sillä HSL:n näkökulmasta tämä aiheuttaisi muutoksia nykyiseen lippujärjestelmään ja kuntaosuusmenettelyyn. Kuntakohtainen subventio voisi johtaa siihen, että joukkoliikennettä pääkaupunkiseudulla suunniteltaisiin enemmän kuntarajojen mukaan kuin koko alueen tarpeista.

Yksi pidemmän aikavälin kestävä tapa kohentaa joukkoliikenteen kannattavuutta on rakentaa tiiviimpää ja korkeampaa kaupunkia suuremmalla asukastiheydellä.

Arvoisat valtuutetut.

Vaikka HSL:n talouden raamit ovat haastavia, meidän on työskenneltävä sen puolesta, että joukkoliikenne on Helsingissä houkuttelevaa. Koska emme voi samaan aikaan syödä ja säästää, pitää Helsingin yhdessä muiden omistajakuntien kanssa jatkaa työtä sen puolesta, että saamme HSL:n tilanteen kestäväksi. Toivotankin lämpimästi tervetulleeksi keskustelun siitä, mitä joukkoliikenteen kehittämiseksi tulee tehdä. Samalla muistutan vaihtoehtojen todellisista kustannuksista. Lippuhintoja ei voi alentaa ilman, että samalla moni muu asia muuttuu HSL:n toiminnassa.

Kiitos.

Kiitokset pormestarille katsauksesta.

Hyvä, että jaamme tavoitteen toimivasta joukkoliikenteestä. Pormestari katsoi asiaa ennen kaikkea siitä, miten HSL:n ja pormestarin edustaman hallintokoneiston näkökulmasta asia on monimutkainen ja hankala. Me valtuustossa edustamme kuitenkin helsinkiläisiä, ja helsinkiläisten näkökulmasta jatkuva lipun hintojen korottaminen on kestämätöntä. Tämä korotus on kohdistunut nimenomaan helsinkiläisiin. Infrakorvausjärjestelmän uudistaminen olisi ehdottomasti yksi hyvä tapa ratkoa tätä, mutta sen ollessa hidasta voi olla, että pitäisi edetä jollain nopeammallakin tavalla. Aivan kuten pormestari totesi, tämä on suurelta osin poliittinen kysymys. Kysynkin kaikilta valtuustoryhmiltä: Oletteko te valmiita sitoutumaan siihen, että ensi kaudella emme nosta helsinkiläisten joukkoliikennelippujen hintoja?

Kiitos, puheenjohtaja.

Tässä oli hyvä vastaus pormestarilta.

Nythän HSL:ssä on sovittu kuntien kanssa, että noin 50 prosenttia rahoituksesta tulee kunnilta ja 50 prosenttia matkalippujen kautta. Tämähän ei enää riitä siltä osin, että kunnathan nyt jo joutuvat maksamaan yli 50 prosenttia, 55 ja siinä tienoilla, jotkut jopa enemmän. Joten ne ovat joko matkustajat tai kaikki veronmaksajat eli kaikki helsinkiläiset. Jos ajatellaan, että ne ovat vain matkustajat, jotka ovat helsinkiläisiä, ei toki. Kaikki helsinkiläisethän osallistuvat koko ajan yhä enenevässä määrin HSL:n joukkoliikennepalvelun maksamiseen.

Lippuhintoja tosiaan laskettiin vuosi sitten, mutta tämähän ei tuonut lisää käyttäjiä, vaan päinvastoin matkustajamäärä laski. Tietysti oli muitakin syitä tähän. Voisikin pohtia, että mikä on se kultainen keskipiste, jossa liikkumiseen tarjotaan tarpeeksi hyviä reittejä ja hinta on sekä matkustajien että kaupunkien eli veronmaksajien maksettavaksi kohtuullinen. Joten pitäisikö meidän olla vähän realistisempia, että mikä laajuus meillä on mahdollista maksaa myöskin tulevaisuudessa esimerkiksi liittyen näihin raideinvestointeihin, jotka ovat hyvin kalliita ja joustamattomia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Kivekkäälle erittäin tärkeästä keskusteluaiheesta näin vaalienkin alle.

Siis tämä joukkoliikenteen käytön lisääminenhän on aidosti meillä iso haaste, kun samaan aikaan meidän pitäisi tämän ilmastohaasteen osalta lisätä näitä raideyhteyksiä. Ja niinhän me olemme yhdessä päättäneet, että jatkossa rakennetaan asuntoja yhä enemmän raideliikenteen varrelle. Ja se on tarpeen. Muuten me emme tätä ilmastohaastetta pysty handlaamaan.

Sitten toisaalta meidän pitäisi pystyä tämä lipun hinta pitämään kuitenkin edullisella tasolla. Kyllä me ollaan SDP:n valtuustoryhmässä kannatettu ja ajettu sitä, että meidän täytyisi käydä vakava keskustelu tästä 50–50 periaatteesta. Kuinka paljon me olemme valmiit enemmän tukemaan verovaroin joukkoliikenteen järjestämistä, jotta tämä lipun hinta ei nousisi kohtuuttoman kalliiksi ja toisaalta pystyisimme tämän ilmastohaasteen myöskin handlaamaan.

Tack, ordförande.

Sen jälkeen kun Helen kuun vaihteessa sulkee viimeisen hiilivoimalan, liikenteestä tulee kaupungin suurin päästöjen aiheuttaja. Helsingin ilmastotavoitteiden toteuttaminen vaatii merkittäviä toimia henkilöautoliikenteen vähentämiseksi, ja joukkoliikenteen käytön lisääminen on tämän tavoitteen saavuttamisessa aivan keskiössä.

Vasemmiston valtuustoryhmä on koko tämän valtuustokauden aikana vaikuttanut lippujen hintojen laskemisen puolesta niin HSL:n hallituksessa kuin valtuuston ja kaupunginkin puitteissa. Alkukaudellahan me jäätiin meidän vaatimuksien kanssa vielä yksin HSL:n hallituksessa, mutta nyt me iloitaan siitä, että muut ryhmät ovat liittyneet halvempia joukkoliikennelippuja vaativaan rintamaan.

Meidän mielestä on pakko luoda infrakorvauksille uusi malli, koska me ei jatkossa voida kustantaa joukkoliikenteen verkoston väistämätöntä laajentamista näin suoraan asukkaiden hinnoissa. Eli seuraavaan strategiaan meidän on saatava kirjaus halvemmista lippujen hinnoista. Me olemme siihen valmiita. Katsotaan, ovatko muut ryhmät valmiita myös kabineteissa eikä vain julkisuudessa halventamaan asukkaille lippujen hintoja.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kuten tässä edellisessä puheenvuorossa hyvin sanottiin, liikennehän nousee nyt meidän suurimmaksi päästölähteeksi, kun me suljetaan meidän viimeinen hiilivoimala. Ja faktahan on se, että jotta me päästään meidän hiilineutraalisuustavoitteisiin, meidän pitäisi saada ihmisiä siirtymään auton käyttäjistä joukkoliikenteen käyttäjiin. Tällä hetkellä tilanne näyttää aika huonolta, kun meidän joukkoliikenteen käyttö on alhaisempi kuin mitä se oli ennen koronaa, liputta matkustaminen on lisääntynyt ja esimerkiksi opiskelijoiden keskuudessa moni ei enää käytä joukkoliikennettä sen takia, että se on heille liian kallista.

Kuten tässä myös Kivekäs hyvin sanoi, meillä helsinkiläisillähän olisi vaikutusmahdollisuuksia HSL:ssä. Puolet hallituksen jäsenistä on helsinkiläisiä ja myös puheenjohtaja on helsinkiläinen, mutta toistaiseksi lipun hintojen alentamista siellä on ajanut vain vihreät ja vasemmisto. Mä olen itse sitä mieltä, että meidän pitäisi Helsingissä tukea merkittävästi enemmän helsinkiläisten joukkoliikennelippuja. Esimerkiksi kokeilla myös maksuttoman joukkoliikenteen kokeiluja vaikkapa nuorille, joka voisi olla keino houkutella ihmisiä takaisin joukkoliikenteen käyttäjiksi.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Vaikka kausiliputkin on kalliita, erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, että kertaliput, ulkopaikkakuntalaisten liput ja kausilipun vyöhykerajat ylittävät matkat kausilippulaisilla on tällä hetkellä aivan kohtuuttoman hintaisia eikä kannusta joukkoliikenteen käyttöön, vaan silloin turvaudutaan vaihtoehtoisiin kulkutapoihin, oli sitten kyseessä vuokrasähköpotkulauta tai oma auto, mikä ei varmastikaan ole järkevää.

Mitä tulee lippujen hinnankorotuspaineisiin, niin varmasti nämä mittavat raideliikenneinvestoinnit nostavat liikennöinnin kustannuksia ja sitä kautta lippujen hintoja, vaikka samaan aikaan osa asukkaista kärsii, kun liityntäbussien vuorovälejä karsitaan ja matka-ajat pitenee, jos matkat muuttuvat vaihdolliseksi. Mutta se mitä ihmettelen on se, että me ei siirrytty yhden vyöhykkeen malliin. Jostain syystä helsinkiläiset HSL:n hallituksessa sekä vasemmistoliitto, kokoomus, SDP, RKP että vihreät äänesti sitä vastaan, vaikka se olisi käytännössä kannustanut käyttämään joukkoliikennettä laajemmin eikä olisi nostanut kausilipun hintaa juurikaan. Tähän haluaisin vastauksia, että minkä takia näin.

Kiitoksia.

Kiitos, arvon puheenjohtaja.

Valtuutettu Kivekäs viittasi Ylen tammikuussa tekemään haastatteluun, jossa hyvin lyhyesti puhuttiin myös joukkoliikenteen roolista. Tällöin totesin, että olisi myös hienoa, jos pystyisimme alentamaan HSL:n lippujen hintoja nykyisestä, mutta se edellyttäisi kyllä käyttäjämäärien nousua. Olemme tänäänkin taas saaneet kuulla, että meillä puuttuu ehkä noin 10 miljoonaa nousua siitä tasapainoisesta budjetista. Eli jatkoin vastaustani silloin Ylelle, että tämä ei valitettavasti ole HSL:n tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa mahdollista.

Kiitos.

Tack, ordförande.

Pääsyy näihin kalliisiin lippuihinhan on tämä infrainvestointien siirtyminen lippujen hintoihin. Tässä me olemme ainutlaatuisia Suomessa, pohjolassa ja jopa koko Euroopassa.

Tähän 8 prosenttiin liittyy seuraava tarina. Maan hallitushan katsoi järkeväksi korottaa joukkoliikenteen alvia 10:stä 14 prosenttiin elikkä plus 4 prosenttia. Itse HSL:n hallituksessa esitin, että lippujen hintoja korotettaisiin 6 prosentilla. Tästä ei tullut yksimielisyyttä, koska vihreät ja vasemmistopuolueet halusivat nolla prosenttia. Toisin sanoen, että alvin korotuskin olisi laitettu verotuksen kautta maksettavaksi. Tämän jälkeen kokoomus ja perussuomalaisen puheenjohtajan äänen ratkaistessa päätyivät tähän 8 prosenttiin. Tämä oli hyvin valitettavaa. Ei tietysti kovin suuri ero 8 ja 6 prosentin välillä, mutta jonkin verran kuitenkin.

Kiitos puheenjohtajalle ja kiitos valtuutettu Kivekkäälle hyvistä kommenteista. Joulukuun 8 prosentin hintojen korotus ennestään suhteellisesti kalliisiin lippuihin on mielestäni kohtuuton. Lippujen hintojen korotus ei lisää joukkoliikenteen käyttöä. Päinvastoin. Korkeat lippujen hinnat kohdistuvat etenkin vähävaraisiin, opiskelijoihin, eläkeläisiin ja nuoriin. Tämä lisää ihmisten syrjäytymisriskiä. Ikäihmisten toimintakyky laskee. Olen useista eläkeläiskerhoista saanut huolestuttavia kommentteja, että ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole varaa mennä edes näihin kerhoihin. Mielestäni infrahankkeista, varsinkin pyöräilybaanojen siltojen suunnitteluun ylämäkiin, voidaan aivan hyvin karsia. Helsinki voisi tukea enemmän joukkoliikenteen lipuissa. Niiden tulisi olla mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa maksuttomia.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät kanssavaltuutetut.

Mä olisin perännyt tässä asiassa nyt meidän edunvalvonnan perään, miten me valvomme oman kaupunkimme etua suhteessa valtioon, ja tässä näen huomattavasti parantamisen varaa. Valtuutettu Björn Månsson nosti jo esille tämän arvolisäveron korotuksen. Se on yksi aivan käsittämätön tämän maan hallituksen päätös, kun se ulotettiin koskemaan joukkoliikennelippuja myös. Tässä Helsingin edunvalvonta kyllä on kerta kaikkiaan epäonnistunut.

Toisena asiana nostan esiin tulevat raidehankkeet, joihin valtuutettu Heinäluoma jo täällä viittasi. Meidän on pidettävä huoli siitä, että valtio osallistuu merkittävällä osuudella näiden hankkeiden rahoittamiseen, koska nämä ovat koko maan ilmastokysymyksissä myös erittäin tärkeitä hankkeita. Helsinki ei voi yksin eikä pääkaupunkiseudun kunnat kantaa vastuuta näistä asioista ja niistä keinoista, joilla me saadaan meidän päästöjä alaspäin. Sitten mä ihmettelisin myös tätä ikuista vastakkainasettelua joukkoliikenteen käyttäjien ja muiden veronmaksajien välillä. Siis kerta kaikkiaan tämä asiahan on niin, että on kaikkien veronmaksajien etu, että mahdollisimman moni käyttää joukkoliikennettä. Silloin se yksityisautoilijakin, joka minäkin välillä olen, olen tänäänkin omalla autollakin ajellut Helsingissä, hyödyn myös siitä, mitä vähemmän niitä yksityisautoja siellä tiellä on.

Ja ennen kaikkea, kuten täällä on monessa puheenvuorossa jo tuotu esille, liikenne on jatkossa meidän suurin päästölähde ja meidän on saatava tässä asiassa muutoksia aikaa. Raideliikenne on siinä tosi iso ratkaisu. Se on päivänselvää, että me joudutaan näissä hankkeissa etenemään. Mutta niin kuin valtuutettu Hyttinen täällä jo toi esille, erityisesti kertalippujen hinnat ovat tällä hetkellä niin kovia, että moni valitsee laskematta kokonaiskustannuksia sen oman auton.

Kiitos, puheenjohtaja.

Pormestarilta erittäin väkevä ja hyvä puheenvuoro. En missään tapauksessa kannata lipun hintojen alentamista. Tällä hetkellä jo veronmaksajat tukevat merkittävällä osuudella tätä joukkoliikennettä. Se juurisyy ei ole missään määrin se lipun hinta, joka on siis hyvin edullinen, niin kuin ehkä tässä Peltokorpi antoi ymmärtää. Toisin kuin usein väitetään, oman auton pitäminen on paljon kalliimpaa. Tässä on muut syyt taustalla, eikä joukkoliikenteen lipun hintojen alentaminen ole mikään ratkaisu.

Käyttäjät ovat kadonneet. Se se syy on. Mitä me voidaan tehdä? Ainakin kaupunkina, kun saan viestejä, että on linjauksia, että kerran kuussa pitää tulla työpaikalla käymään. Siis kaupungin politiikka on tämä. Kyllähän meidän kaupunkina pitäisi ensisijaisesti olla se edelläkävijä, joka sanoo, että nyt takaisin toimistolle. Sitenhän me saadaan myös sitä käyttäjämäärää, koska se lovi, mikä meillä nyt on, saadaan kurottua sillä, että ensinnäkin kaupungin työntekijät käy töissä, muutenkin ihmiset käy töissä ja pummilla matkustajat saadaan kuriin.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mun mielestä ajatus oli oikein hyvä. Liikennepäästöt on kumminkin aika isolla tässä kaupungissa. Se kertoo myös joukkoliikenteen määrän käytöstä, että täällä on markkinat, mitkä on aika vääristyneet, jos ihmisen kannattaa lähteä tästä kaupungintalolta Hakikseen Voltilla eikä julkisella välineellä. Mä olin koulussa duunissa, mihin jengi tuli Voltilla kouluun. Siinä vaiheessa ollaan aika skutsissa tämän kuvion suhteen.

Täällä on puhuttu, kuinka paljon lippujen hinnat tulisi nousemaan, kun raiteita tulee lisää. Mä haluaisin tietää, että paljonko ne tulee nousemaan. Koko ajanhan me kumminkin myydään maata veke niiden raiteiden vierestä, ja siihen tulee kallista rakentamista. Kyllähän silläkin pitäisi olla joku vaikutus tähän meihin suuntaan. Mua kiinnostaisi tietää, paljon tämä HKL:n 2021 yhtiöittäminen vaikuttaa tämän hintaan. Lisäksi mua kiinnostaisi ne laskelmat, että mikäli meillä olisi maksuton joukkoliikenne, paljon meidän pitäisi nostaa veroja. Ei nyt voida puhua pelkästään lippujen hintojen alentamisesta, vaan siitä, että sen pitäisi olla maksuton ja meidän kaikkien perusoikeus.

Arvoisa puheenjohtaja.

Meillä on näissä HSL:n maksuperusteissa aivan katastrofaalinen virhe. Se liittyy tähän infrakorvauksista maksamiseen. Ensinnäkin 5 prosentin korko kustannuksista on vähän niin kuin korkea. Se on siis reaalikorko.

Sen lisäksi ne infrahankkeet, mitä esimerkiksi Helsingissä tai Espoossa tai Vantaalla on tehty, on kannattavia näille kunnille jo sinänsä. Siis kun me rakennamme pikaratikkalinjan vaikka Malmin lentokentälle, se nostaa kaupungin maaomaisuuden arvoa enemmän kuin tämä investointi maksaa. Jolloin me saamme siitä rahat jo takaisin kertaalleen. Sitten me haluamme toiseen kertaan rahat siitä infrakorvauksena, joka aiheuttaa tämmöisen jatkuvan korotusautomaatin, mikä tekee tästä tilanteesta pitkällä aikavälillä aivan mahdottoman. Jostakin luin, että tällä hetkellä HSL:n menoista 25 prosenttia on näitä infrakorvauksia, vaikka ne infrakorvaukset näille toteuttajille on kannattavia ilman korvaustakin.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Tehokas ja edullinen joukkoliikenne on kaupungin toimivan liikennejärjestelmän kannalta erittäin tärkeä. Meillä on kaksi ongelmaa. Toinen liittyy lippujärjestelmään, toinen kustannuksiin. Meiltä puuttuu yhden vyöhykkeen lippu. Jokainen joutuu maksamaan kahden vyöhykkeen lipun lyhyestäkin matkasta. Yhden vyöhykkeen lippu laskisi merkittävästi lyhyiden matkojen hintaa.

Joukkoliikenteen kokonaiskustannuksiin vaikuttaa infrakustannusten lisäksi merkittävästi energian hinta, olipa kysymys polttoaineesta tai sähköstä. Joukkoliikenteen hintapainetta voidaan vähentää, jos energian hintaa saadaan laskettua. Edullinen energia parantaisi muutenkin hyvinvointia, sillä se laskee kuljetuskustannuksia ja vaikuttaa kaikkien tuotteiden hintaan.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitän valtuustoa hyvästä keskustelusta, jossa tulee esille tämän asian oikeastaan kaikki vaikeat trade-offit ja puolet.

Tämä lippuhintojen madaltaminen ei ole vaikeaa siksi, että se olisi hallinnollisesti hankalaa, vaan ainakin nykyisessä tilanteessa tämä HSL:n talous ei ole sellaisessa jamassa, että olisi varaa laskea lipun hintoja ja joka tapauksessa HSL:n taloudesta täytyy pitää huolta.

Sitten me voidaan kysyä pidemmällä aikavälillä siitä, että mitä me halutaan. Vaikka valtuutettu Soininvaara on kyllä oikeassa siinä, että raideinvestoinnit nostavat kiinteistöjen arvoa ja sitä kautta luovat välillisesti enemmän ehkä kuin mikä näkyy näissä välittömissä kaupungin tuloissa. Niin kuitenkin HSL:n on kuntayhtymänä... Meidän on pidettävä huoli siitä, että sen talous on tasapainossa.

Täällä sanottiin niin, että on väärin laittaa näitä asukkaiden maksettavaksi, mutta asukkaiden maksettavina nämä joka tapauksessa ovat. Niin kuin edustaja Muttilainen täällä aivan rehellisesti totesi, tässä on vastakkain kunnan muut menot, kaupungin muut menot tai veronkorotukset ja suurempi subventio. Kysymys on viime kädessä tästä subventiosta. Monet haluavat lippujen hintoja alas, mutta silloin pitää olla valmis ehkä valtuutettu Muttilaisen tapaan sanomaan, että olemme valmiit ja haluamme korottaa veroja, jotta se olisi mahdollista. Sitä taas monet eivät halua.

Samaten on aivan totta, että monissa muissa kaupungeissa Pohjoismaissa valtiovalta osallistuu kaupunkien ja eritoten pääkaupunkien joukkoliikenneinvestointeihin aivan erilaisilla ja suotuisammilla tavoilla kuin mikä Suomessa on asianlaita. Siitä ainakin voitte olla varmoja, että tässä olemme todella koettaneet kiilusilmäisesti valvoa Helsingin etua. Toivon, että tässä suhteessa päästään parempaan tulevaisuudessa. Myös rohkaisen valtuutettu Peltokorpea, jos hänen puolueensa on valtakunnan hallituksessa, ajattelemaan tällä tavalla, että Helsinkiin kohdistuvat joukkoliikenneinvestoinnit todella hyödyttävät koko valtakuntaa. Siitä olemme varmasti tässä huoneessa yhtä mieltä.

Pidemmän aikavälin ratkaisuja on todella tämä tiiviimmän kaupungin rakentaminen. Etätyö on myös tärkeää. Sikäli kun laaja etätyö alentaa tuottavuutta, mistä on jonkin verran tutkimuksessa merkkejä, niin olisi parempi, että Suomessakin päästäisiin lähemmäksi sitä pandemiaa edeltänyttä tilannetta. Kaikille on kustannuksia. Kaikki liittyy kaikkeen. Tässä lehterilläkin nähty välikohtaus välillisesti liittyy tähän. Mitä enemmän me kykenemme rakentamaan, sitä parempi on HSL:n tilanne, mutta se saattaa myös edellyttää sitä, että jostain luontoarvoista tingitään. Mikään ei tässä tule ilmaiseksi ilman, että jossain joku on toista mieltä näistä ratkaisuista.

Suurkiitos.

3.2 Petra Malin - Ennalta estävä poliisityö ja yhteystyö Helsingin poliisin kanssa

Kiitos, puheenjohtaja.

Vuoden 2024 lopulla Helsingin poliisi lakkautti ennalta estävän toiminnan ryhmän. Ryhmä oli keskittynyt nuoriin ja alueelliseen valvontaan, kieli- ja kulttuurivähemmistöihin, radikalisaatioon, katujengeihin ja ankkuritoimintaan. Ennalta estävän toiminnan ryhmä teki yhteistyötä sosiaaliviranomaisten, järjestöjen, mielenterveystyön ammattilaisten ja Rikosseuraamuslaitoksen kanssa. Toiminnassa pureuduttiin muun muassa lähisuhdeväkivaltaan ja alaikäisten tekemiin rikoksiin. Ennalta estävä toiminta on luonut luottamusta poliisiin ryhmissä, joissa luottamus on ollut matala, mikä on tehnyt näiden ryhmien jäsenille helpommaksi esimerkiksi ilmoittaa heihin kohdistuneista rikoksista. Ennalta estävän työn piiriin kuulunen ankkuritoiminnan piirissä olleilla nuorilla on ollut verrokkeihin nähden pienempi riski olla epäiltynä uudesta rikoksesta seuraavan vuoden aikana.

Nyt nämä ennalta estävät toiminnot on hajautettu eri puolille poliisin organisaatiota. Yhteistyökumppanit ovat viestittäneet, että yhteistyö on vaikeutunut ja tiedonkulku hankaloitunut. Helsingin poliisin johto on ilmoittanut, että poliisi keskittyy jatkossa valvontaan luottamusta luovan toiminnan sijaan. Kysyn pormestari Vartiaiselta: Miten kaupunki on ollut yhteydessä Helsingin poliisin kanssa ennalta estävän toiminnan lopettamisesta? Miten kaupunki on tässä kysymyksessä toiminut Helsingin poliisin suuntaan? Ja mikä on kaupungin näkemys ennalta estävän toiminnan tarpeesta?

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Kiitos tästä ajankohtaisesta ja tärkeästä kysymyksestä, joka koskee ennalta estävää poliisityötä ja yhteistyötä Helsingin poliisilaitoksen kanssa. Helsingin poliisilaitos todellakin lakkautti ennalta estävän toimintansa vuoden 2024 marraskuun alussa osana organisaatiouudistusta, jolla poliisin toimintaa haluttiin tehostaa. Tällä toiminnan muutoksella ja suoranaisella alasajolla on ollut merkittäviä vaikutuksia kaupungin ja Helsingin poliisilaitoksen väliseen yhteistyöhön. Kaupunki on käynyt aktiivisesti keskusteluja Helsingin poliisilaitoksen kanssa siitä lähtien, kun tieto tästä organisaatiomuutoksesta on tullut kaupungin tietoon. Me olemme siis todella pontevasti tästä heidän kanssaan halunneet keskustella.

Viime vuoden syyskuussa kaupunki kokosi kaikilta toimialoilta listauksen poliisiyhteistyön rajapinnoista ja toimitti sen Helsingin poliisilaitokselle tarkoituksena tunnistaa keskeisimmät ja vaikuttavimmat yhteistyömuodot ja turvata niiden säilyminen vastedeskin. Syksyn ja tämän kevään aikana on Helsingin poliisilaitoksen kanssa pidetty useita yhteistyökokouksia niin ylimmän johdon tasolla kuin myös suoraan kaupungin toimialojen edustajien ja poliisilaitoksen edustajien välillä. Kaupunki on ilmaissut monella eri tavalla poliisilaitokselle huolensa toimivien yhteistyömallien ja käytäntöjen jatkosta. Näiden edellä mainittujen toimien tuloksista voin todeta, että osassa kaupungin palveluita on onnistuttu ylläpitämään toimivia yhteistyön käytäntöjä poliisilaitoksen kanssa paremmin, kun taas toisaalla on ollut laajempia ongelmia ja haasteita uusien toiminta- ja yhteistyötapojen luomisessa. Nämä kaupungin toimialojen esittämät ongelmat poliisiyhteistyön osalta vaihtelevat toimialakohtaisesti. Toimialoja on tuettu näiden haasteiden ratkomisessa muun muassa kaupungin kanslian turvallisuus- ja valmiustiimin toimesta. Ennalta estävä toiminta mahdollisti tiiviin yhteistyön poliisin, sosiaalityön, koulujen ja nuorisopalveluiden välillä. Tämä moniammatillinen lähestymistapa on ollut ratkaiseva ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja ehkäisemisessä. Poliisin mukanaolo alueellisessa lasten ja nuorten turvallisuustyössä auttaa sopimaan yhteisistä konkreettisista tavoitteista, joiden avulla autetaan lapsia ja nuoria. Ilman poliisin osallistumista ennalta estävään työhön yhteistyö on pirstaloitunutta, mikä vaikeuttaa ongelmiin puuttumista varhaisessa vaiheessa. Arvoisat valtuutetut.

Helsingin poliisilaitoksen organisaatiomuutos on ollut merkittävä, ja se on todella haastanut vakiintunutta yhteistyötä. On ihan ilmeistä, että poliisin uuden organisaatiorakenteen mahdollisuus palvella kaupungin toimialoja ja palveluita on aiempaa heikompi, koska poliisi on ilmoittanut supistavansa sidosryhmäyhteistyötä keskittyäkseen poliisin perustehtävään.

Voin vain todeta, että kaikkien haasteiden osalta emme ole vielä tavoitetilassa, mutta keskusteluyhteys näiden organisaatioidemme välillä on olemassa ja kyllä sieltä löytyy myös yhteistä tahtoa yhteistyön kehittämiseksi. Uudenlaisen yhteistyön rakentaminen ja näiden molempien organisaatioiden käytäntöjen vakiinnuttaminen on kuitenkin vielä kesken ja vaatii edelleen aktiivista työskentelyä sekä kaupungilta että poliisilaitokselta. Kaupungin tavoitteena on, että nämä yhteistyön rajapinnat saadaan toimiviksi myös Helsingin poliisin uuden organisaation kanssa, koska tarve tälle poliisiyhteistyölle on kaupungissa ja kaupungin palveluissa merkittävä. Parhaamme teemme, mutta toisin kuin Yhdysvalloissa poliisi ei ole meidän määräysvallassamme. Kiitos.

Kiitos vastauksesta pormestarille. On tosi hyvä kuulla, että kaupunki on toiminut näin aktiivisesti asiassa poliisin suuntaan.

Nyt uutisista me ollaan luettu viimeksi tänään useiden poliisien irtisanoutumisesta Helsingin poliisilaitokselta ja heidän turhautumisestaan siihen, että eivät ole voineet enää tehdä työtä laadukkaasti. He puhuvat myös organisaatiossa vallitsevasta pelon ilmapiiristä. On huolestuttavaa, jos rikostilastojen kaunistaminen ja näpistysrikoksiin keskittyminen on poliisin organisaatiossa tällä hetkellä tärkeämpää kuin vakavien rikosten ennalta estäminen. Kunniaväkivallasta ja nuorten väkivallan teoista ollaan yhteiskunnallisesti huolissaan, mutta samalla lakkautetaan toimivia keinoja niiden ennalta estämiseksi.

Nyt poliisissa on oltu vähän hukkaamassa tätä rikosten ennalta estämisestä kertynyttä osaamista ja asiantuntemusta, mutta erityisesti tätä yhteyttä kansalaisyhteiskuntaan. Tämä yhteistyö poliisin, kasvatus- ja koulutustoimialan, sosiaali- ja terveystoimialan ja järjestökentän välillä on välttämätöntä. Helsingin on toimittava sen eteen. Hyvä, että niin on tehty. Pormestari mainitsi, että yhteistyö on joissain toiminnoissa tällä hetkellä erityisen haastavaa. Kysyisinkin vielä, että missä toiminnoissa nyt tarvitaan erityisesti tätä työtä yhteistyön parantamiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Poliisin yhteistyö koulun, vanhempien ja sote-toimijoiden kanssa on ollut vaikuttavaa. Yhteistyössä ollaan onnistuttu kitkemään väkivaltaa, koulukiusaamista. Yli 15-vuotiailla on puhuttu rikoksista. Sitä nuoremmilla on ollut järkipuhetta, jolla on ehkäisty hyvin usein epäasiallisen tai...

Arvoisa puheenjohtaja.

Jatkan tästä ja totean, että poliisin avulla kouluissa yhteistyössä vanhempien ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden, järjestöjen kanssa ollaan onnistuttu vaikuttavasti kitkemään rikollista toimintaa ja koulukiusaamista.

Kaupunginhallituksessa saimme pyynnöstäni katsauksen, miten turvataan turvallisuus opettajille ja oppilaille koulussa. Siinä yhteydessä kuulimme tästä poliisin vakavasta tilanteesta, josta olemme kokoomuksen valtuustoryhmässä hyvin huolissaan. Silloin todettiin juuri, että pormestari ja kaupunki toimivat yhteistyössä poliisiin päin. Se huoli mikä siinä oli, että poliisi olisi tavoitettavissa sähköpostilla. Onhan se aivan eri asia, että on sähköpostiosoite kuin se, että oikea poliisi on paikalla. Kysyn nyt, että Kaskon toimialalta erityisesti tai pormestari vastaa, että olemmeko päässeet neuvotteluissa siihen tilanteeseen, että meillä olisi oikeasti poliisi paikalla näissä tilanteissa vai onko se edelleen se sähköposti, mitä poliisilaitos meille tarjoaa. Jos näin on, niin todella huolestuttava tilanne.

Hyvä, että pormestari totesi, että tätä työtä jatketaan. Kiitos siitä. Varmasti myös apulaispormestari on tässä ollut aktiivinen.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Malinille tämän aiheen nostamisesta esille.

Samaan aikaan, kun meillä on tieto siitä, että nuorten rikollisuus on lisääntynyt ja riskit jengiytymisestä ovat lisääntymään päin, Helsingissä nuorten rikollisuutta ennalta ehkäisevä toiminta lakkautettiin. Hyvin epäloogista. Tämä yksikkö on ollut myös kouluille tärkeä yhteistyökumppani silloin, jos esimerkiksi on toistuvia tappelutilanteita, uhkailua tai päihteiden myyntiä, joihin puuttumiseen koulun omat keinot eivät riitä. Ennalta estävän poliisin työ on ollut akuuteissa tilanteissa meille äärimmäisen tärkeä tuki. Poliisilla on ollut erikseen työntekijöitä, jotka tuntevat nuorten maailman ongelmalliset tilanteet ja potentiaaliset uhkat. Ennalta estävä toiminta on pystynyt myös jalkautumaan tehostetusti vuorotellen sellaisille alueille, joissa nuorten tilanne on leimahtanut tai pinnan alla tiettävästi kytee.

Kysyisin: Mitä keinoja Helsingillä olisi omalla toiminnallaan nyt paikata sitä, että meillä ei ole ennalta estävän poliisin tukea ja yhteistyötä enää koulujen ja sotetoimijoiden tukena akuuteissa tilanteissa kuten aikaisemmin?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä tilanne, johon nyt Helsingin poliisissa on päädytty, on kyllä todella valitettava. Me otimme apulaispormestari Laisaaren kanssa tähän kantaa jo tuoreeltaan kesällä, kun tämä Helsingin Sanomien kautta tullut tieto tästä poliisin päätöksestä lakkauttaa tämä sen aikainen ennaltaehkäisevä toiminta tuli meille julkisuuteen. Vetosimme myös siinä, että kun tämä on ihan selvää, että toimintahan on ollut tuloksellista... Muistaakseni näistä ensikertalaisista, jotka nuorena syyllistyy näihin rikoksiin ja sitten tulevat tämän poliisin ennaltaehkäisevän työn piiriin, 73 prosenttia heistä päätyy ihan hyvään tilanteeseen. Eivät syyllisty enää uusiin rikoksiin.

Kyllä tässä menee lapsi pesuveden mukana, kun tätä ennalta estävää toimintaa nyt tällä tavalla uudistetaan. Ja vaikka se ei ole kaupungin asia päättää, mitä poliisiorganisaatiossa tehdään, niin vetoan kyllä voimakkaasti vielä Helsingin poliisiin, että harkitkaa nyt tätä. Kun on löydetty hyvä, toimiva, kustannustehokas tapa, niin ei kannata heittää sitä roskakoriin.

Kiitos, puheenjohtaja.

39 vuotta tehnyt poliisin hommia myöskin nuorten kanssa jo 80-luvulla ennen kuin siirryin ammatti- ja huumerikollisiin. Nyt kannattaa kuitenkin muistaa, että poliisilaissa määritellään, että ennaltaehkäisevä toiminta liittyy ihan kaikkeen poliisitoimintaan. Ei se ole kiinni mistään yksittäisestä ryhmästä. Sitä tekee jokainen poliisi päivittäin. Se kuuluu ihan poliisin perustehtäviin.

Ja sitten kannattaa lukea tuolta. Poliisilaitos on 18. päivä helmikuuta tänä vuonna laittanut tiedotteen, missä kerrotaan, miten jatkossa toimitaan. Siellä on 500 ihmistä tällä hetkellä muutenkin joutunut uudelleenorganisoinnin kohteeksi. Siellä tehostetaan toimintoja, niin kuin joka paikassa pakko tehdä. Tämä on tullut poliisihallitukselta selkeä ohje. Poliisi on päällikkövirasto, ja sieltä on tullut ohjeistus. Sen mukaan toimitaan.

Tällä hetkellä Helsingissä ankkuritoiminta siirtyi rikostutkintayksikön alaisuuteen. Siihen kuuluu Helsingin poliisin henkilön lisäksi sosiaali-, nuorisotyöntekijöitä ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Voisin kertoa aika paljon. Tämä on luettavissa poliisin sivuilta. Löytyy näihin kaikkiin vastaus. Pyytäisin näitä, jotka sanoivat, että toiminta on jotenkin tullut alaspäin, kertomaan, että mihinhän tietoihin nämä perustuvat.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Malinille tosi tärkeästä kysymyksestä.

Mun mielestä tämä ennaltaehkäisevä työ on kenties poliisin tärkeintä työtä. Sitä varten mä ajattelen, että pitäisi varmistaa, että monialainen yhteistyö toimii ja erityisesti, että lasten ja nuorten osuus tästä ennaltaehkäisevästä työstä varmasti toteutuu ja että kouluilla ja sosiaalitoimella ja lastensuojelulla on suora ja toimiva yhteys asiantuntevaan poliisiin.

Me ollaan nyt kuultu sekä mediasta että itse olen saanut suoria yhteydenottoja opettajilta, jotka on tosi huolissaan tästä tilanteesta, kun heitä neuvotaan sen sijaan, että heillä olisi suora yhteys ammattitaitoiseen poliisiin, soittamaan hätänumeroon. Tämä on tosi eri asia. Mä haluaisin kuulla apulaispormestari Laisaarelta, että miten me varmistetaan, että sekä koulun henkilökunnan että kaikkien oppilaiden ja opiskelijoiden kannalta paras mahdollinen toiminta toteutuu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä on erittäin tärkeä aihe. Se, että Helsingin poliisi keskittyy jatkossa valvontaan luottamusta luovan toiminnan sijaan, tarkoittaa nimenomaan sitä, että ennaltaehkäisevästä työstä karsitaan tai sitä hajautetaan. Eli että resurssit eivät riitä muuhun kuin perustehtäviin. Mä olen hyvin kiinnostunut tietämään, onko Helsingin kaupunki arvioinut tämän ennaltaehkäisevän toiminnan lakkauttamisen käytännön vaikutuksia pitkällä tähtäimellä. Ja jos on, niin miten tätä vaikuttavuutta on mitattu.

Itse pidän ennaltaehkäiseviä toimia erittäin tärkeänä osana hyvinvoivaa yhteisöä etenkin suurissa kaupungeissa. Ennaltaehkäisevien toimien karsiminen, eriyttäminen tai hajauttaminen perustoiminnasta on väärä suunta ja voi tulla erittäin kalliiksi.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos hyvästä keskustelusta.

Niin kuin pormestari alussa totesi, niin tosiaan tämän ennalta estävän toiminnan lakkauttamisesta olisi toivonut enemmän yhteistä keskustelua Helsingin kaupungin kanssa. Me ollaan käyty näitä keskusteluja sen jälkeen, kun tätä organisaatiomuutosta saimme lukea mediasta, että tällaista tehdään. Olen myös itse osallistunut niihin.

Tässä kysyttiin, että mikä on suurin haaste. Suurin ongelma on se, että poliisi ei tosiaan enää osallistu näihin moniammatillisiin työryhmiin alueilla. Eli sen yhteisen tilannekuvan luominen ja yhteiset toimintamallit, joita tässä on lähivuosina luotu, ei nyt ole enää käytössä. Tämä on ollut tosiaan hyvin vaikuttavaa ja merkityksellistä, ja nyt on siirrytty enemmän tähän korjaavaan toimintaan.

Esimerkiksi näistä olisi voinut varmaan lukea poliisin sivuilta, mutta kyllä mä ajattelen, että me ollaan keskeinen, tärkeä yhteistyökumppani kaupunkina, niin olisi toivonut jonkinlaista tiedotusta. Esimerkiksi tämä jalkautuva työ, jota nyt on tehty koulujen läheisyyteen, on luonut oikeasti pelkoja ja huolta sekä meidän kouluissa että alueella asuvissa vanhemmissa, kun me ei olla pystytty tästä tiedottaa. Tästä on nyt pyydetty poliisilta infoa, että pystytään jatkossa laittamaan, että jos poliisiauto parkkeeraa siihen koulun läheisyyteen, että siellä ei ole mitään hätätilannetta päällä.

Mä kävin Tukholmassa muutama viikko sitten, ja siellä on tosiaan taas palattu tähän ennaltaehkäisevään moniammatilliseen yhteistyöhön ja otteeseen. Nimenomaan Tukholman kaupunki on poliisin kanssa tehnyt ihan sopimuksia ja toimintasuunnitelmia siitä, miten näitä alueita ei jätetä yksin, vaan nimenomaan sitä työtä tehdään siihen, että ollaan herkällä pulssilla siellä alueen tilanteista. No, Kasko on vastaamassa tähän nyt sillä, että me tehdään poliisikoordinaattorin tehtävänkuvaa ja tullaan siihen palkkaamaan. Kyseessä on yksi henkilö, joka ei tietenkään työskentele poliisiorganisaatiossa, vaan työskentelee täällä Kaskossa. Yksi henkilö ei tietenkään kykene ottamaan huomioon kaikkia alueellisia tilanteita. Itse toivoisin tosiaan, että näiden meidän palautteiden ja keskustelujen pohjalta pystyttäisiin palaamaan tällaiseen erittäin hyvään ja toimivaan malliin, joka meillä on, ja itse luotan vielä siihen. Kiitos.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Nuorisopalvelut oli erittäin tyytyväisiä tähän aikaisemmin toimineeseen ennalta estävän poliisin malliin ja toimintaan. Meillä oli yhteistyösopimus, jossa sovimme käytännön toiminnoista ennalta estävän poliisin kanssa. Muun muassa siitä vaikkapa, miten poliisi osallistuu nuorisohuolto-operaatioihin vappuna, koulun päättäjäisinä, uuden vuoden aikana tai syksyn puistobileissä. Itse olen meidän nuoriso-ohjaajien kanssa, jalkautuvan nuorisotyön kanssa, osallistunut tähän jalkautuvaan työhön ja nähnyt ja kohdannut siellä näitä ennalta estävän poliiseja. Heidän otteensa, osaamisensa teki suuren vaikutuksen, miten he keskustelevat nuorten kanssa, miten nuoret luottavat näihin.

Tämä on tärkeää, että luodaan nuoresta pitäen luottamus virkavaltaa kohtaan. Sehän on yksi isommista asioista, joka nousee esimerkiksi Pohjoismaissa esille. Jos muistelen omaa nuoruuttani, niin kyllä ihan toisella tasolla oli se kohtaaminen nuorten kanssa kuin mitä ehkä silloin oli, kun me olimme nuoria. Siinä oli ehkä pampun mitta silloin siinä kohtaamisessa.

Se, mikä on ollut meidän näkökulmasta onnistunutta, mihin olemme olleet tyytyväisiä nuorisopalveluissa erityisesti, on nuorisolähteinen ote ja nopea reagointi. Kun me ollaan oltu yhteydessä, me ollaan soitettu, meillä on ollut puhelinnumero, johon soittaa, niin poliisi on toiminut nopeasti. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jos jollain alueella ollaan huomattu, että on tiivistyvää nuorisoporukkaa, on mahdollisesti syntymässä ongelmia, niin ollaan voitu olla poliisiin yhteydessä ja niihin poliiseihin, joilla on se erityinen osaaminen. Kysyin viranhaltijoilta, että mikä on nyt tällä hetkellä tilanne. ”Kun jalkautuva nuorisotyö kuulee tai havaitsee kyteviä tiivistyneitä nuorten kaveriporukoita, meillä ei ole enää kenelle soittaa tai kenen kanssa voisimme ihmetellä ilmiötä. Nyt meidän pitäisi laittaa sähköpostia. Valitettavasti usein meileihimme ei ole vastattu lainkaan.” Kysymyksenä tähän valtuutettu Sarkomaan kysymykseen. Tämä on se todellisuus tällä hetkellä. Meidän nuoriso-ohjaajat eivät pysty kaikkea ratkaisemaan, vaan tarvitsevat poliisin tukea. Sen takia tämä ennalta estävän toiminnan lopettaminen oli niin hankala kysymys meidän kannalta. Tämä on myös eri suunta kuin missä Pohjoismaissa mennään. Nyt Ruotsissa on otettu tämä FSSP eli fritid, skola, social, polis -järjestelmä uudestaan käyttöön ja muissa Pohjoismaissa. Eli me mennään eri suuntaan kuin mennään Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa. Ollaan paljon keskusteltu Ruotsin ongelmista, ja poliisi on todennut, että tämä on juuri se, mitä pitää ottaa käyttöön, että pystyttäisiin korjaamaan niitä virheitä, mitä siellä on tehty. Ei kai meidän kannata nyt tehdä sitä virhettä, joka on, kun lukee kirjoja, lukee artikkeleita, tutkijoiden, toimittajien tekstejä, juuri se, että kun viranomaiset vetäytyivät alueelta, niin siellä ei ollut sitä luottamusta.

Neljä asiaa, joita nuorisopalvelujen näkökulmasta pitäisi nyt tehdä: Yhteinen vuosikello ja yhteinen resurssointi. Me tiedetään, mitkä ovat erityisesti niitä ajankohtia ja tapahtumia, joissa nuoret liikkuvat. Ilmiöiden ja ajantasaisen tiedon jakaminen. Yhdessä tämän työn tekeminen, että voidaan keskustella, kun huomataan jotain. Voidaan jakaa tietoa. Sen lisäksi tarvitaan nuorten yhteistyöryhmä, josta apulaispormestari Laisaari myös mainitsi, eli yhdessä istutaan alas ja tehdään työtä. Ja sitten tärkeää on tämä yhteisöjen kanssa työskentely. Aiemmin erityisesti oikeiden aikuisten jengien alueella me tehtiin poliisin kanssa tiivistä yhteistyötä. Me tavoiteltiin yhteistä ymmärryksen lisäämistä ja sitä, että näiden aikuisten rikollisten jengit eivät houkuttelisi nuoria mukaan. Tämä on äärimmäisen tärkeää. Tähän myös meiltä on tällä hetkellä työkaluja viety.

Eli nuorisopalvelut oli erittäin tyytyväinen tähän ennalta estävään toimintaan. Erittäin läheistä yhteistyötä tehtiin. Ja tällä hetkellä meillä ei ole niitä toimintamahdollisuuksia, mitä aikaisemmin oli. Vahva toivomus meidän suunnalta on, että palattaisiin siihen hyväksi koettuun malliin, johon ollaan myös muissa Pohjoismaissa nyt menossa.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Näiden hyvien ja syystä huolestuneidenkin puheenvuorojen lopuksi haluan kuitenkin tähdentää, että tämä koko toimintatapa ja tämä koko asia elää ja on murroksessa emmekä ole vielä nähneet lopullista tilannetta. Mulla on syytä uskoa, että tätä asiaa arvioidaan koko kansallisessa poliisiorganisaatiossa, ja uskonpa, että näiden muutosten jälkeen vielä päästään ajan mittaan uudestaan parempiin ja toimivampiin yhteistyömuotoihin. Eli tämä asia ei onneksi ole vielä valmis ja se on vielä murroksessa.

Kiitos.

3.3 Silja Borgarsdóttir Sandelin - Helsingin tukitoimet epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa

Arvoisa puheenjohtaja.

Elämme maailmassa, jossa turvallisuustilanne on nopeasti muuttunut aiempaa epävakaammaksi. Euroopassa käydään sotaa, hybridivaikuttaminen on lisääntynyt ja kyberuhat sekä informaatiovaikuttaminen haastavat yhteiskuntamme vakautta ja kriisinkestävyyttä. Haasteista huolimatta Suomi on kansainvälisesti tunnettu hyvästä varautumisesta, vahvasta kokonaisturvallisuuden mallista ja tiiviistä viranomaisyhteistyöstä. Näissä oloissa Suomen turvallisuus ja toimintakyky eivät ole pelkästään valtionhallinnon vastuulla, vaan myös kunnilla ja kaupungeilla. Erityisesti pääkaupungilla on keskeinen rooli. Kysyn siksi: Miten Helsinki voi omilla toimillaan tukea valtionjohtoa ja vahvistaa Suomen kriisinkestävyyttä sekä turvallisuutta nykyisessä epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa?

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Ärade ledamot Borgarsdóttir Sandelin, tack för den här aktuella frågan som jag gärna besvarar. Helsingfors har en viktig roll, även nationellt som huvudstad, för att upprätthålla för kris, resiliens och ihärdighet.

Helsingillä on merkittävä rooli valtakunnallisesti pääkaupunkina tukea kriisinkestävyyttä Suomessa. Mehän ollaan myös keskeinen paikallishallinnon toimija, ja meidän organisaatiossa toimii iso joukko turvallisuus- ja valmiusasiantuntijoita, jotka vastaavat tästä kaupungin valmius- ja turvallisuustyöstä. Tätä johtaa kaupunginkanslian turvallisuus- ja valmiustiimi, joka koordinoi kaupungin turvallisuusasioita, ohjaa kaupungin valmiustyötä ja edistää uusia ratkaisuja ja toimintatapoja.

Kaupungin varautuminen painottuu palvelutuotannon ja tietojärjestelmien toimivuuden varmistamiseen myös kriisiolojen aikana. Kunnan palveluiden häiriötön toiminta luo perusturvallisuuden ja kriisinkestävyyden, kun opettajat opettavat ja lapset käyvät koulussa, lääkärit huolehtivat sairaista ja bussikuskit mahdollistavat työmatkat myös häiriötilanteissa. Varautumista toteutetaan yhteistyössä valmiussuunnittelun, etukäteisvalmistelujen, harjoitusten ja koulutuksien kautta. Teemme tiivistä yhteistyötä viranomaisten, pelastuslaitoksen, Helsingin poliisilaitoksen ja Puolustusvoimien sekä naapurikaupunkien Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa. Myös aluehallintovirasto ja kuntaliitto ovat yhteistyökumppaneita varautumistyössä. Näiden toimijoiden kanssa varautumismalleja testataan ja yhteensovitetaan vuosittain useammassa viranomaisyhteistyössä tehtävässä valmiusharjoituksessa. Myös Helsingin kaupungin ja valtionhallinnon tiedonvaihto on tiivistä turvallisuus- ja varautumisasioissa.

Tietysti pääkaupunkina Helsinki turvaa varautumisellaan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Lainsäädännön ja toimivaltaa määrittävien perusteiden lisäksi kaupungin varautumista ohjaavat yhteiskunnan turvallisuusstrategia, ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, puolustusselonteko, sisäisen turvallisuuden selonteko, kansallinen riskiarvio, Uudenmaan alueellinen riskiarvio ja mahdolliset hallinnonalakohtaiset linjaukset ja tietysti kaupunkikonsernin sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan kokonaisuus. Bästa ledamöter.

Helsingfors stad har en lång historia av beredskap, framförallt genom ett omfattande nätverk av skyddsrum. Vi har cirka 5 500 skyddsrum runtom i Helsingfors med skyddsplatser för cirka 900 000 personer. 900 000:lle. Antalet skyddsrum och skyddsplatser täcker behovet av skydd för både fast bosatta, besökare i Helsingfors och personer som rör sig utomhus.

Kaupunkiin voi kohdistua myös informaatio- ja kybervaikuttamista ja muuta hybridivaikuttamista. Käytännön varautumistoimien lisäksi tietoisuuden lisääminen hybridivaikuttamisen uhkasta on myös tärkeää. Yhdistelmäuhkiin varautumisessa tärkeää on samoin yhteistyö eri viranomaisten kanssa sekä jaettu tilanneymmärrys uhkista. Helsinki tekeekin yhteistyötä eri toimijoiden kanssa myös hybridiuhkiin varautumisessa.

Arvoisat valtuutetut.

Kaupunki ja eri viranomaiset ovat valmistautuneet ja tukevat omalla toiminnallaan kriisinkestävyyttä. Turvallisuus koostuu viranomaistoiminnan lisäksi myös jokaisen meidän helsinkiläisen omasta toiminnasta ja varautumisesta poikkeustilanteisiin. Tämä tarkoittaa muun muassa varautumista pitkin sähkö- ja vesikatkoihin, myrskyihin, maastopaloihin, häiriöihin tietoliikenne- ja viestiyhteyksissä. Myös jokaisen kotitalouden omatoiminen varautuminen on tärkeää sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle laajemmin, kun viranomaisten aikaa on kriisitilanteen alkaessa käytettävissä tiedottamiseen ja organisoitumiseen.

Ja lopuksi, arvoisat valtuutetut.

Varautumisella on tänä päivänä myös kansainvälinen ulottuvuus, ja kiinnostus Suomen sekä Helsingin varautumista kohtaan on muualla maailmassa ja meidän ystävä- ja liittolaismaissa suurta. Olemme avustaneet valtion johtoa usean maan keskeisten päättäjien halutessa tutustua Helsingin varautumiseen sekä väestönsuojiin, joita on näytetty Puolan, Saksan ulkoministereille, komission puheenjohtajalle ja viimeisimpänä Tanskan kuningasparin ja tasavallan presidenttiparin vierailu Merihaan väestönsuojassa.

Vaikka tässä salissa käydään kovasti kriittistä keskustelua, niin näissä asioissa saatamme olla kaupunkina monelle muulle kaupungille jopa esikuva.

Kiitos.

Ärade ordförande.

Tack till borgmästaren för ett väldigt uttömmande svar, och det är positivt att höra att vi också kan finnas som ett exempel för våra allierade eller Finlands allierade. Helsingfors som landets största stad och förvaltningscentrum har en viktig uppgift i att bidra till nationell säkerhet och samhällets resiliens. För att upprätthålla stabilitet och beredskap krävs ett nära samarbete med staden, staten, myndigheter, näringslivet och civilsamhället. Genom att stärka den här samverkan kan Helsingfors bättre också möta nutidens säkerhetsutmaningar, stödja den nationella krisberedskapen och bidra till att helsingforsarna har en trygghetskänsla.

Bra att borgmästaren också tog upp frågan om skyddsrum. Det känns väldigt konkret i de här tiderna och jag frågar därför att i vilket skick är de här 5 500 skyddsrummen?

Tack.

Kiitos valtuutettu Borgarsdóttir Sandelinille tärkeästä kysymyksestä. Maailmanmeno huolestuttaa monia meistä. Helsingin varautumista erilaisiin uhkiin pitää jatkaa. Parasta varautumista on pitää helsinkiläisten arki ja palvelut pyörimässä ja näin vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Väestönsuojia pitää korjata ja tiedonjakoa helsinkiläisille esimerkiksi sisäministeriön päivitettyjen varautumisohjeiden muodossa jakaa. Yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa tulee tiivistää ja tukea heitä kaikin tavoin, koska Suomen puolustusta johdetaan Helsingistä käsin.

Tämän lisäksi meidän pitää pitää huolta Helsingin taloudesta, kilpailukyvystä ja houkuttelevuudesta jatkuvasti muuttuvassa maailmantilanteessa. Emme halua muuttua unohtuneeksi pussinperäksi, vaan houkutella edelleen yrityksiä, investointeja ja osaajia. Kilpailu kaupunkien välillä on kovaa. Maailma muuttuu, mutta Helsinki pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.

Kiitos.

Tack, bästa ordförande. Arvoisa valtuusto.

Turvallisuuden tärkein perusta on rauhan tahto ja kyky toimia rauhan puolesta. Parasta, mitä Helsinki voi tehdä rauhan puolesta, on siksi rauhan liikkeen tukeminen ja sen varmistaminen, että rauhanteorian ja rauhantyön tuntemus on meillä kohdallaan. Siksi muun muassa koulujen rauhankasvatus on aivan keskeistä tässä asiassa. Olisi tärkeää, että kaikki helsinkiläiset tuntevat hyvin muun muassa Jeesuksen, Gandhin ja Immanuel Kantin rauhantermien perusteet ja myös naisten panoksen rauhan liikkeeseen kautta aikojen. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Pormestari kertoi hyvin tästä varautumisesta monin tavoin. Mä itse haluaisin nostaa esiin myös sosiaali- ja terveyspalveluiden roolin ja mikä niiden kantokyky on. Meillä tällä hetkellä keskustellaan monenlaisista ongelmista rahoituksen suhteen, myös HUSin ja Helsingin kaupungin rahoituksen suhteen. Meillä täytyy olla toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka kestävät myös kriisiaikaa. Halusin nostaa tämän tässä esiin ja kysyisin, että onko tästä jotakin ajatuksia pormestarilla.

Sitten vielä kysyisin lisäksi, että kun puhuttiin tästä ihmisten omasta varautumisesta. Tiedämme, että ihmisillä yksilöinä on hyvin erilaiset kyvyt ja valmiudet varautua vaikkapa pitkiin sähkö- tai vesikatkoihin. Miten kaupunki tukee yksilöiden ja perheiden valmistautumista tällaisiin poikkeustilanteisiin?

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos erinomaisesta kysymyksestä Silja Borgarsdóttir Sandelinille.

Täällä on käyty jo hyviä puheenvuoroja. Itse painottaisin sitä, että meidän on kaupunkina huolehdittava juuri pormestarin mainitsemista erinomaisista monista palveluista ja viranomaisten toiminnasta, mutta myös kaupunki voi tehdä paljon luottamuksen kasvattamiseksi. Luottamus on kuitenkin henkisen kriisinkestävyyden yksi kulmakivi. Se, että ihmiset luottavat viranomaisiin, toisiinsa ja avun saantiin silloin, jos kriisitilanne iskee. Ja tietenkin myös se, että he osaavat toimia, niin kuin täällä tuotiin esillekin.

Kaupunki voi olla rakentamassa erilaisia paikkoja ja tukemassa yhteisöjä. Myös niitä epävirallisia yhteisöjä, jotka eivät ehkä ole vielä järjestäytyneet. Meillä on paljon monikielisiä asukkaita. Nimenomaan heidän löytämisensä ja tekemisensä näkyväksi on osa toimivaa demokratiaa ja varautumista.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tärkeä kysymys, johon liittyy monia ulottuvuuksia. Tietysti on helppo puhua militaarisista turvallisuuteen ja mahdolliseen sotilaalliseen varustautumiseen liittyvistä asioista. Mutta niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut esiin, varustautuminen on myös henkistä ja kulttuurista, eli miten lisätä henkistä kestävyyttä Helsingissä mahdollisen kriisin koittaessa. Tästähän meillä on paljon historiallista kokemusta, vuoden 1917–1918 tapahtumat. Niitä on tutkittu. Ehkä sivulauseissa voin sanoa, että Helsingissä on käynnistymässä tutkimushanke Helsinki toisessa maailmansodassa. Tarkoituksena nimenomaan katsoa, miten kaupunki on selvinnyt ja oppinut sodan ajan kokemuksista.

Mutta palaan tähän teemaan, johon on viitattu. Eli myös nämä mieliala-asiat ovat tärkeitä, tulevaisuuden usko ja luottamus tulevaisuuteen sekä tietenkin suhde muuhun maahan. Mitä tapahtuu, kun kriisi koittaa. Miten ruokahuolto hoidetaan. Ja ehkä sopii sanoa, että ehkäpä hyvä, että Santa-Haminaa ei ole vielä kaavoitettu asunnoille.

Kiitos.

Tack, ordförande.

Först en sådan observation att det här skyddsrumsnätverket har nog luckor, speciellt i förstäderna och alldeles särskilt i småhusområden, och det här nätverket borde nog ses över.

Kysynpä vielä: Olikohan tätä varautumista ajatellen kuitenkin sittenkin virhe sulkea Malmin lentoasema? Mikä on nyt valmius Helsingissä helikopterilentoja, tiedustelulentoja, droonien käyttöä ja niin edelleen ajatellen? Mikä on tilanne esimerkiksi uuden helikopterikentän rakentamisen osalta? Helsinki-Vantaalta on nimittäin turhan pitkä matka Suomenlahdelle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Maailmanpoliittinen tilanne on epävarma, vaikka akuuttia hätää ei ole. Tässä vaiheessa olisi perusteltua opettaa kaupunkilaisia toimimaan oikein mahdollisessa hätätilassa. Kuinka moni meistäkään tietää minne mennä, kun esimerkiksi pitäisi mennä pommisuojaan. Olisi perusteltua järjestää yhteinen harjoitus, jolla konkreettisesti opeteltaisiin yhteistoimintaa hätätilanteissa. Helsingille voisi olla hyödyksi mahdollisessa erittäin pahassa hätätilassa, että meillä olisi käytettävissä liikkuva ilmatorjunta esimerkiksi Malmin lentokentän tiloissa tai sillä alueella, koska nykyään voi tulla niin nopeasti isku paikalla olevaan ilmatorjuntaan, että tämmöinen laajempi alue olisi hyvä. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos tästä hyvästä keskustelusta.

Valtuutettu Kolbe tähdensi tämän turvallisuus- ja resilienssiajattelun muitakin kuin puhtaan sotilaallisia ulottuvuuksia, ja hän on tietysti siinä oikeassa. Kun pormestarina matkustan maailmalla ja keskustelen muiden kaupunkien päättäjien kanssa ja joskus valtiollistenkin päättäjien kanssa, vahvistuu kyllä kuva siitä, että Suomi on yksi maailman varautuneimmista yhteiskunnista tai ehkä jopa varautunein. Täällä on niin vahva maanpuolustustahto ja kokonaisturvallisuusajattelu, ja kansalaisyhteiskuntaa ja paikallisyhteisöjä on niin monella tapaa jo etukäteen valjastettu puolustukseen ja varautumiseen. Esimerkiksi tämä maanpuolustuskurssi-instituutio on sellainen, jota ei ole juuri muualla maailmassa ja josta meidän ystävämaat ja liittolaismaat kuuntelevat hyvin kiinnostuneena, kun heille siitä kertoo. Samaten tietysti nämä maanalaiset väestönsuojat, jotka jo pelkällä olemassaolollaan vähentävät konfliktin, sodan riskiä.

Anteeksi, nyt en muista, kuka valtuutettu. Joku kysyi näiden väestönsuojien kunnosta ja tilasta. Minulla on se käsitys, kun olen tästä viranhaltijoilta kysynyt ja koettanut pitää itseäni ajan tasalla, että tämä asia on jokseenkin hyvissä käsissä ja nämä ovat jokseenkin kunnossa niin kuin niiden lain mukaisesti pitääkin olla. Mutta Ukrainan sodan alettua on vielä käynnistetty ohjelma, jossa niiden kunto ja toimivuus käydään läpi. Mehän olemme budjettineuvottelussa päättäneet, että seuraavan seitsemän vuoden aikana panostetaan väestönsuojiin 50 miljoonaa perusylläpidon lisäksi. Myös kaikkiin pelastuslaitoksen pyyntöihin näiden väestönsuojien parantamiseksi on vastattu myönteisesti. Eli vaikka en ole tietenkään jokaisessa väestönsuojassa käynyt, uskaltaisin silti tässä väittää, että tilanteemme on kohtuullisen hyvä. Kiitos.