Kyselytunti

Arvoisa puheenjohtaja.

Mediassa on ollut keskustelua kasvatuksen ja koulutuksen toimialan päiväkotien ja varhaiskasvatuksen tiloista sekä hoitomuodoista. Asia kiinnostaa ymmärrettävästi paljon lapsiperheiden vanhempia. Meidänkin perheessä parhaillaan pohditaan sopivaa päivähoitomuotoa esikoiselle ensi syksyksi. On tärkeää, että Helsingissä on tarjota monen muotoista päivähoitoa ja laadukasta varhaiskasvatusta. Tarvitaan myös pieniä päiväkoteja erityisesti pienimmille lapsille.

Kysyisinkin apulaispormestari Laisaarelta kolme kysymystä: Minkä verran kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on suuria yksiköitä? Entä keskikokoisia ja pieniä yksiköitä? Toiseksi: Millaisia kokemuksia ja palautteita työntekijöiltä ja perheiltä on kerätty ja saatu varhaiskasvatusta koskien? Ja kolmanneksi: Miten kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla turvataan varhaiskasvatuksen monimuotoisuus ja perheiden mahdollisuudet valita esimerkiksi ryhmäperhepäiväkoti tai perhepäivähoito?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos erittäin ajankohtaisesta kysymyksestä valtuutettu Heinäluomalle. Tosiaan keskustelemme tästä jatkuvasti myös kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa. Viimeksi eilen. Tosiaan lähtökohtana on Helsingissä monipuolinen suomen- ja ruotsinkielinen kunnallinen palveluverkko, jota yksityinen varhaiskasvatus osaltaan täydentää. Tällä hetkellä esillä on erityisen paljon näitä uudistushankkeita, jotka ovat olleet isoja, mutta Helsingissä on tällä hetkellä ja jatkossakin erikokoisia toimipisteitä.

Helsingissä on 300 osoitteessa suomenkielisiä päiväkoteja, ja niiden koot tosiaan vaihtelevat paljon. Toimialalla päiväkodit jaotellaan viiteen luokkaan, joista pienimmissä on enintään 50 lasta. Näitä on yhteensä noin 21 prosenttia kaikista päiväkodeista. Tässä ei ole muita hoitomuotoja mukana vain päiväkodit. Suurimpia yli 200 lapsen päiväkoteja on meillä 13 kappaletta, ja se on tosiaan hieman yli 4 prosenttia kaikista päiväkodeista. Valtaosa, noin 70 prosenttia, on siis päiväkoteja, jotka ovat enintään 100 lapselle tarkoitettuja. Lisäksi kaupungin ruotsinkielisiä päiväkoteja on 55 kappaletta, joista suurin osa on alle 50-paikkaisia. Ja loput on kooltaan alle 100-paikkaisia.

Toimitilojen suunnittelua ohjaa rakentamisen lainsäädäntö, samoin kaupungin omat päätökset, kuten toimitilastrategia ja yhdessä henkilöstön kanssa luotu toimitilan suunnitteluohje, jota päivitetään jatkuvasti käyttäjiltä saadun palautteen perusteella. Sen lisäksi tietysti päiväkotien suunnittelua ohjaa myös kaupunkiympäristön omat suunnitteluohjeet. Henkilöstöä ja lapsia on nyt vielä entisestään osallistettu enemmän samojen pihojen suunnitteluun ja ulkoiluun, kuten me ollaan lautakunnassa linjattu. Sen lisäksi jokainen yksikkö tosiaan laatii pedagogisen suunnitelman oman työnsä ja arkkitehdin työn tueksi. Me seurataan täällä Helsingissä väestöennusteen kehittymistä ja perheiden matkaa kotoa varhaiskasvatukseen. Eli kyseessä on siis lähipalvelu, joka halutaan turvata mahdollisimman lähellä kotia. Kymp kerää käyttäjiltä myös palautetta muun muassa kiinteistöhuollon toimivuuteen, tilojen turvallisuuteen, terveellisyyteen, olosuhteisiin, yleiskuntoon ja yleisilmeeseen liittyen. Ja tosiaan meillähän päiväkotien ryhmäkokoa säätelee tietysti se lainsäädäntö, joka huomioidaan isoissakin päiväkodeissa. Tietenkin nämä lapset ovat tietyn kokoisissa ryhmissä.

Todettakoon vielä, että meillä on tämä asiakastyytyväisyys ollut nousussa. Eli se oli parempi kuin vuonna 2022. Me kerätään palautetta säännöllisesti myös henkilöstön hyvinvoinnissa, ja siinä ei ole eroja päiväkotien koon mukaan. Mutta haluan mainita, että erityisen hyviä kokemuksia me ollaan saatu henkilöstön ja huoltajien näkökulmasta juuri näistä isoista uusista yksiköistä, kuten päiväkoti Vaapukasta, Eloisasta, Kuninkaantammesta, Robalta ja Merestä. Näissä kaikissa on 190–240 paikkaa, ja näiden johtajat ovat myös itse Helsingin Sanomissa osallistuneet tähän keskusteluun ja toivoneet malttia ja ymmärrystä myöskin tästä salista heidän tekemälle tärkeälle työlle. Kiitos paljon.

Saanko vielä äkkiä vastata? Monipuolista varhaiskasvatusta siis jatkamme. Eli edelleen perheet voivat hakea tulevaisuudessakin paikkaa joko päiväkodista, ryhmäperhepäiväkodista, perhepäivähoidosta tai avoimesta kerhotoiminnasta. Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Se on hieno asia, että Helsingissä on paljon pienten lasten jalkojen vilinää. Se kertoo siitä, että meillä väestö kasvaa ja meillä on hyvä aloittaa myöskin turvallinen koulupolku varhaiskasvatuksesta lähtien. Itse ajattelen niin, että niin kuin tässä apulaispormestarin hyvässä puheenvuorossa todettiinkin, hyvää päivähoitoa ja laadukasta varhaiskasvatusta pystytään järjestämään niin pienessä yksikössä kuin isossakin. Ja on tärkeää, että näissä isoissa yksiköissä pystytään tilaratkaisuilla tekemään rauhallisia tiloja, järjestämään ruokailu hyvin ja on rauhoittumisen paikkoja. Varmaan tässä asiassa me olemme myös matkan varrella oppineet paljon, kun olemme näitä uusia varhaiskasvatuspaikkoja rakentaneet ympäri kaupungin.

Joten toivon, että tässäkin suhteessa oppi lisää myöskin meidän ymmärrystä siitä, miten näissä isoissa päiväkodeissa turvataan hyvä ja turvallinen varhaiskasvatus ja päivähoito.

Kiitos, puheenjohtaja.

Ja kiitos valtuutettu Heinäluomalle erinomaisesta kysymyksestä.

Mulla on vähän semmoinen tunne, että suurella osalla, jotka tähän keskusteluun tällä hetkellä osallistuvat, ei ole oikein minkäänlaista käsitystä, minkälaista se arki helsinkiläisissä päiväkodeissa todellisuudessa on. Koska näinhän se on, että ei se yksikön koko automaattisesti tarkoita sitä, että se on huono tai hyvä. Itse asiassa ne isotkin yksiköt koostuvat pienemmistä yksiköistä. Ainakin omakohtaista kokemusta on nyt erittäin paljonkin semmoisesta isommasta yksiköstä. Ei se ole mikään suuri avosali, missä kaikki kirmaa keskenään, vaan siellä on pienempiä yksiköitä. Eivätkä ne välttämättä kohtaa mitenkään sen päivän aikana. Se, mikä hyvä puoli siinä on, niin sijaisten saaminen on helpompaa ja tilapäisen avun saaminen, kun vastaavasti näistä hyvin pienistä yksiköistä kuulee, että on ongelmia sen henkilöstön osalta.

Kyllä tässä meillä olisi hyvä olla jonkinlainen strategia, kun nyt se tuntuu olevan semmoista vapaapudotusta se meidän päätöksenteko ilman minkäänlaista linjaa siitä, minkälaisia yksiköitä ja mikä on se meidän palvelulupaus. Ja vielä lopuksi on pakko todeta, että strategian lisäksi, kyllä meidän niitä yksityisiäkin palveluntuottajia täytyisi vielä entistä enemmän ja paremmin hyödyntää.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Päiväkotien koko on asia, joka puhuttaa, ja se on ymmärrettävää ja perusteltua. Hyvä, että keskustellaan siitä valtuustossa, ja meidän pitäisi näissä strategiasioissa miettiä. Mutta mä olen ollut hiukan turhautunut siitä, että media on kattanut tämän vain keskusteluksi, joka koskee rakennusten kokoja. Kun me tiedetään, että sekä päiväkoti- että koulupuolella meillä on paljon muita ongelmia, jotka ovat oikeastaan vielä tulenpalavampia. Ne liittyvät ryhmäkokoihin, erityislasten huomioimiseen, työvoimapulaan ja segregaatiovaikutuksiin näissä itse palveluiden sisällöissä. Me tiedetään tutkimuksellisestikin, että se ryhmäkoko on se kaikkein kriittisin asia, ei rakennusten koko. Totta kai tilojen pitää olla hyvin suunniteltuja. Meidän pitää se keskustelu käydä, mutta me emme mielestämme saisi keskustella ainoastaan tästä asiasta tai me hukkaamme todelliset ongelmat, jotka on äärellä.

Omalla perheellä on kokemuksia sekä isoista että pienistä päiväkodeista. Ja isojen päiväkotien etu oli silloin se, että ne olivat flunssakaudella huomattavasti selviytymiskykyisempiä. Pienissä omat viehätyksen puolensa, mutta tämä ei ole se isoin asia, mikä päiväkodeissa tällä hetkellä siinä arjessa kolottaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mun mielestä oikein hyviä ja rakentavia puheenvuoroja tässä edellä. Tosiaan näin, että ryhmäkokojen pitää olla tarpeeksi pieniä ja ne tilamitoitukset pitää olla lapsikohtaisesti tarpeeksi väljiä ja henkilökunnallekin pitää olla asianmukaiset tilat. Yksi ongelma, mikä on, että usein nämä täyttö- ja käyttöasteet vedetään niin maksimiin, että varsinkin siellä keskijohdon tasolla joudutaan tosi tukaliin tilanteisiin. Olen törmännyt tämmöiseen ilmiöön, että kikkaillaan näiden ryhmien kanssa sillä tavalla, että yhä enemmän on ryhmiä, joissa on 1–5-vuotiaita.

Toivoisin, että apulaispormestari tähän vastaisi. Kun aikaisemmin on ollut 1–3vuotiaat selkeästi ja sitten 3 plus, niin nyt on tällaisia ryhmiä, joissa on 1–5vuotiaat. Onko tämä joku yleisempi trendi?

Sitten tietenkin yksi iso kysymys on se, että myös ulkoilutilaa pitää näissä isoissakin yksiköissä olla aivan selkeästi niin, että kaikille ryhmille sitä on. Kannelmäestä juuri kuulin, että siellä ei ole pystytty ratkaisemaan tätä sillä tavalla, että kaikki pääsisivät joka päivä ulkoilemaan.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Olen itse työskennellyt sekä isoissa että pienissä päiväkodeissa, ja kuten täällä on jo aikaisemmin sanottu, se koko ei ole se ratkaiseva tekijä. Eikä riitä myöskään se tilojen suunnittelu, vaan tarvitaan toiminnan organisointia. Tällä hetkellä valitettavasti Helsingissä on päiväkoteja, jotka on kuin hollitupia, eli jatkuvia siirtymisiä lapsilla saattaa tulla koko päivän aikana. Saattaa olla ruokailutila, jossa käy 200 lasta. Se on hyvin levotonta. Varsinkin kun vielä opettajan pitäisi olla malliruokailija, ei ihan toteudu tämä.

Ratkaisuna tähän on mun mielestä lapsivaikutusten arviointi. Eli kuullaan niitä opettajia ja päiväkodin johtajia niin, että he arvioivat tätä tilannetta lasten näkökulmasta katsottuna.

Arvoisa puheenjohtaja.

Nämä päiväkotien ongelmathan on ollut kauan jo nähtävissä. On toki hyvä, jos näihin pikkuhiljaa aletaan heräilemään ja myöskin kuuntelemaan kaupunkilaisten kokemuksia. Meillä on pitkään ollut näköpiirissä täällä valtuustossa se, kun on menty näihin suuryksiköihin. Vaikka ihan terveen järjen pohjalta on ymmärrys siitä, että ne eivät välttämättä ole hyviä. Pieniä päiväkoteja on lakkautettu. Sitten kun uusia on suunniteltu, pihat on sellaisia, että siellä ei lapset saa olla niin kauan kuin haluaa, vaan niiden kanssa pitää vuorotella. Ei ole riittävästi lokerikkoja, ja tällaista käytännöllisyyttä uupuu. Toivottavasti nyt näihin asioihin tosiaan herätään ja saadaan parannusta. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Heinäluomalle hyvästä kysymyksestä ja apulaispormestari Laisaarelle hyvistä vastauksista, joista kuulimme sen, että tämä keskustelu näistä jättipäiväkodeista on oikeastaan mennyt aika lailla överiksi. Ei meillä nyt ole niitä jättipäiväkoteja täällä kauhean montaa kaupungissa.

Mä itse toivoisin, että keskusteltaisiin enemmän siitä, miten me varmistetaan se, että perheet saavat sen toivomansa varhaiskasvatuspaikan, mikä useimmiten tarkoittaa sitä, että se olisi se lähipäiväkoti. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on se osuus perheistä, joiden päiväkotimatka on tällä hetkellä yli puoli tuntia, koska se ei ole missään nimessä arjen järjestelyiden kannalta järkevää. Sitten myös se, että onko harkittu sitä, mitä olen itse asiassa jo useammallakin valtuustokaudella ehdottanut, että tehtäisiin vielä tiiviimpää yhteistyötä neuvoloiden kanssa siinä, että tiedusteltaisiin perheiltä heidän toiveitaan sen suhteen, milloin sitä päiväkotipaikkaa halutaan ja mistä päin kaupunkia. Koska sillä tavalla me pystyttäisiin ennakoimaan tätä tilannetta paremmin.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Helsingin tavoitetila on laittaa lasten ja perheiden tarpeet etusijalle sekä luoda edellytykset vanhemmille yhdistää työ ja perhe-elämä. Tämä tarkoittaa, että perheille on tarjottava toimivia lähipalveluita. Tämä tietysti koskee kaikkia helsinkiläisiä perheitä, mutta haluan tässä yhteydessä nostaa esille sen, että ruotsinkielisille perheille jo jonkin verran suurempien yksiköiden perustamisesta johtuva pienten yksiköiden häviäminen on erityisen kinkkinen ongelma. Sillä välimatkat palveluihin, jotka on jo nyt heille paljon keskiarvoa pidemmät, pitenee entisestään. Toivomme tämän takia monimuotoista palvelutuotantoa ja selvitystä, mitä palveluseteleiden mahdollistaminen merkitsisi perheille. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuten valtuutettu Heinäluoma ja myös valtuutettu Rantanen nostivat, niin todellakin päiväkotien laatuun liittyy monia keskeisempiä kysymyksiä kuin se, mikä mahtaa olla rakennusten koko. Mutta kyllä rakennusten koko on myös kysymys, josta on ihan hyvä keskustella. Takavuosina, kun päiväkotipaikkoja tarvittiin 1 400 vuodessa lisää, ei ollut paljon tilaa keskustella, minkä kokoisia tehtiin. Tehtiin kaikki, mikä voitiin. Mutta nyt alamme olla tilanteessa, jossa näistä voidaan käydä keskustelua.

Kysyisinkin apulaispormestari Laisaarelta: Missä on itse asiassa linjattu, minkä kokoisia päiväkoteja me yleisesti haluamme tehdä Helsingissä? Ja myös jos hänen viittaamansa tilastotiedot ovat esimerkiksi Excel-muodossa saatavissa, niistä voisi olla iloa.

Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Pari viikkoa sitten huolta herätti kaupungin ilmoitus useamman ryhmäperhepäiväkodin sulkemisesta. Vanhemmille lähetetyssä tiedotteessa kerrottiin päivämäärä yksiköiden lakkauttamiselle ja perusteltiin päätöstä puutteellisilla tiloilla ja varhaiskasvatuksen opettajien puutteella. Ilmoitus sittemmin peruttiin, ja kaupunki kertoi viestinnän menneen asiassa pieleen. Tällaisilta episodeilta pitäisi välttyä kokonaan.

Lasten ja perheiden tarpeet ovat erilaisia, joten samat ratkaisut eivät sovi kaikille. Osa perheistä arvostaa isoja päiväkoteja monipuolisine tiloineen, ja ne sopivatkin osalle lapsista oikein hyvin. Toiset lapset sen sijaan tarvitsevat pienempää ryhmää ja kodinomaisempaa tunnelmaa. Erityisen tärkeää olisi se, että päiväkoti on mahdollisimman lähellä kotia tai matka sinne on sujuvasti yhdisteltävissä vanhemman työmatkaan joukkoliikenteellä. Näin olisi oltava myös niillä perheillä, joissa lapsi aloittaa hoidon muulloin kuin tammikuun tai elokuun alusta.

Tätä olisin apulaispormestarilta kysynyt: Miten nämä kesken lukukautta aloittavat lapset saavat nykyään lähipäiväkotipaikan, josta aikoinaan on täällä valtuustossakin hyvä aloite ollut käsittelyssä?

Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Peltokorven tavoin minäkin olisin kysynyt näistä ryhmäperhepäiväkodeista, koska ilman tätäkin uutista on ollut havaittavissa, että trendi on ollut se, että niiden määrä on vähentynyt, kun kuitenkin meillä yhä nuorempia lapsia tulee sinne varhaiskasvatukseen. Ja varmasti esimerkiksi valtuutettu Heinäluoman tyyppiset hyvin nuoren lapsen vanhemmat mielellään haluaisivat lapsensa sinne ryhmäperhepäiväkotiin ilman, että siellä välttämättä tarvitsisi olla mitään koulutettua varhaiskasvattajaa. Ainoastaan se, että siellä on miellyttävä, mukava ja lapsia rakastava ihminen, joka hoitaa lapsia. Tästä olisin mielelläni myöskin kysynyt, että kuinka paljon siellä paikkoja nyt on ja miten paljon se on vähentynyt.

Tähänhän liittyy myöskin nämä leikkipuistot. Katson niiden kuuluvan vakaasioiden tila-asioihin myöskin. Tuntuu, että niiden määrä vähenee myöskin kovaa vauhtia.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Pakarisesta aasinsiltana omaan puheenvuoroon. Tällä hetkellä tosiaan lakkautuksen uhan alla ovat Puuskakulma Laajikassa, Tullinpuomi Laaksossa ja Soihtu Paloheinässä. Mä muistuttaisin, että päiväkotien ohella myös leikkipuistoilla on tärkeä rooli tässä kaupungissa. Siellä tehdään myös tärkeää varhaiskasvatustyötä, ja se on monelle alueelle henkireikä. Nyt perustellaan näiden lakkautusta sillä, että ikään kuin niillä olisi jonkinnäköinen vähäinen käyttö. Täytyy muistaa, että kaupunki kasvaa jatkuvasti ja sukupolvi vaihtuu alueella, joten ei leikkipuistojen tarve tule missään määrin tässä kaupungissa vähenemään tulevaisuudessa.

Kiitos, puheenjohtaja.

Hyviä puheenvuoroja ja tärkeä aihe. Omakin muksu on tässä kohta kuukauden päivät ollut varhaiskasvatuksen piirissä ja erinomaisten ammattilaisten käsissä. Täällä apulaispormestari totesi, että tähän koko keskusteluun tarvitaan malttia ja ymmärrystä. Olen ihan samaa mieltä. Itse asiassa kaupungin olisi hyvä selvittää sitä, että mitä on opittu ja mikä se koon vaikutus on. Mä olen tehnyt siihen liittyen aloitteen järjestelmään. Suosittelen kaikkia tsekkaamaan, jos voi siihen yhtyä.

Sitten olisin jatkanut asiasta, josta valtuutetut Honkasalo ja Rissanen mainitsivat. Tämä liittyy tähän, mitä Rissanenkin totesi, eli täyttöaste. Olisin kysynyt: Miltä näyttää tällä hetkellä täyttöasteet ympäri kaupunkia ja miltä ne näyttävät nyt ennustetusti? Jos ajatellaan, että se täyttöaste on siellä aika tapissa, voi ajatella, että silloin systeemi on tehokas, mutta se ei ole resilientti. Eli silloinhan se on hirveän herkkä kaikille, että ihmiset sairastuvat muuta vastaavaa, ja silloin on vaikeampi saada lähipäiväkotia ja koko kaupungin talouden näkökulmasta se on huonompi asia. Olisin tästä täyttöasteesta tuoreet kuulumiset kuullut apulaispormestarilta.

Kiitos, puheenjohtaja.

Olisin halunnut korostaa vaan, että tulevaisuudessakin tarvitaan monimuotoisia päiväkoteja. Kaikilla asuinalueilla pitää olla myös ryhmäkoteihin mahdollisuus tai perhepäivähoitoon mahdollisuus. Ihan tosi asia on, että nämä isot jättipäiväkodit eivät sovi aroille lapsille, erityislapsille tai kroonisesti sairaille lapsille, jotka sairastelevat paljon, koska siellä nämä sairaudet kyllä leviävät kulovalkean tavoin.

Itsekin kannatan, mitä Harjanne sanoi, että nyt kannattaisi pitää taukoa ja katsoa vähän, mitenkä nämä jättipäiväkodit toimivat. Ihan samoin kuin koulujen avoimet oppimistilat. Ei nyt suuna päänä mennä rakentamaan näitä isoja jättipäiväkoteja. Ikävintä on, että lähipäiväkotiperiaate ei toteudu. Esimerkiksi Puistolassa on useita parakkeja, ja näiden parakkien tilat ovat todella surkeat. Lapsille ei ole mitään ulkoilutiloja. Ne ovat kuin junan käytäviä, ahtaita. Ne eivät ole hyviä varhaiskasvatuksen käyttöön.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Jatkan oikeastaan tuosta valtuutettu Vepsän puheesta. Helsingin kaupunkistrategia vuosille 2021–2025 toteaa seuraavaa: ”Laadukas varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Varhaiskasvatuspaikkoja lisätään tavalla, joka mahdollistaa paikan tarjoamisen läheltä kotia tai perheen kulkumatkan varrelta. Toteutetaan lähipäiväkotiperiaate.” Olemme nyt valtuustokauden lopulla ja edelleen muun muassa Koillis-Helsingistä kulkeutuu viesti, että perheet eivät saa lapselleen päiväkotipaikkaa kodin läheltä. Paikkoja on tarjottu jopa yli 20 kilometrin päästä Helsingin keskustan liepeiltä. Kysynkin: Miten kaupunkistrategiassa luvattu lähipäiväkotiperiaate on toteutunut?

Kiitos.

Näin viiden lapsen isoäitinä olen katsellut nyt taas toisen elämäni kierroksen päivähoitoa. Mä kysyisin ihan noista pihojen turvallisuudesta muun muassa hiekkapölyn ja pinnoitteiden sekä pihojen aurinkosuojien kannalta ja lisäksi nimenomaan niistä neliöistä, mitkä niillä lapsilla on käytettävissä. Ainakin nämä parakkipäiväkodit ja isotkin päiväkodit tuntuu siltä, että siellä lapset ovat kuin sillit suolassa jossain hiekkaerämaassa ja tädit valvovat seisten siellä reunoilla, mutta mitään aktiivista toimintaa siellä ei oikein pysty järjestämään. Mikä siellä on nyt tämän hetken tilanne?

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kasvatus- ja koulutuslautakuntaan meille tuodaan nykyään kuitenkin pääasiassa isojen päiväkotien hankesuunnitelmia. Joten jos täällä valtuustossa ollaan sitä mieltä, että meillä voi olla monen kokoisia päiväkoteja, tämä suunta ei ole kuitenkaan tämä. Samalla kun näitä uusia perustetaan, vanhempien mielestä useita keskikokoisia ja pienempiä päiväkoteja lakkautetaan. Sekä nyt oli tämä ryhmäperhepäiväkotiepisodi.

Toimialan mukaan vuodesta 2013 alkaen on pyritty keskittämään toimintaa suurempiin varhaiskasvatuksen toimipisteisiin. Asiasta on johdossa toimialalla keskusteltu vuonna 2021 ja todettu ainakin epävirallisesti, että noin 200-paikkaiset päiväkodit olisivat pedagogisesti perusteltuja. Tämän tiedon välitti valtuustokollega ja lautakuntakollega julkisesti sosiaalisessa mediassa. Nyt olisi tosi tärkeää selvittää, että missä mennään. Ja tämä valtuutettu Harjanteen aloite on tähän esimerkiksi hyvä tilaisuus.

Kiitos, puheenjohtaja.

Täällä on ollut mun mielestä todella hyviä puheenvuoroja, joissa on tuotu ilmi sitä, että tosi monenlaiset päiväkodit voivat olla hyviä päiväkoteja. Itsekin ajattelen, että se ei ole päiväkodin koosta kiinni, että kuinka hyvää varhaiskasvatusta siellä tuotetaan. Mä ajattelen, että meidän pitäisi tässä kohdassa antaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille työrauha ja luottaa heidän kokemukseensa ja ammattitaitoonsa ja siihen palautteeseen, mitä heidän työstään saadaan. Itse asiassa ajattelen myös, että varhaiskasvatuksen ammattilaisille meidän pitäisi maksaa parempaa liksaa, jotta me myös sillä tavalla osoitettaisiin arvostusta heitä kohtaan.

Sitten haluaisin kiinnittää sellaiseen asiaan huomiota, että tosiaan tärkeää olisi se, että se päiväkotipaikka löytyisi läheltä ja että kaikki nämä isot päiväkodit eivät ole jättipäiväkoteja sillä tavalla kuin usein annetaan ymmärtää. Niissä itse asiassa tilat jaetaan pienempiin tiloihin, eikä lapset ole yhdessä missään teollisuushallissa toisin kuin välillä kuulee puhetta. Toivoisin, että tutkitulle tiedolle ja ammattilaisille annettaisiin valta tässä kysymyksessä. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Olen myös perehtynyt meidän varhaiskasvatuksen tilanteeseen ja vieraillut aika monissa. Toivon todella, että me täällä annamme tukemme meidän päiväkodeissa tehtävälle hyvälle työlle. Toivon, ettemme liikaa lähtisi tällaisia sloganeja käyttämään kuin jättipäiväkodit, jotka on jo sinänsä otettu käyttöön luomaan kielteistä mielikuvaa. Niin kuin täällä valtuutetut Tuomas Rantanen, Otto Meri, apulaispormestari Laisaari ja viimeisessä puheenvuorossa myös hyvin todettiin, niin eihän se kiinteistön koko ratkaise sitä toimintaa. Vaan varsinkin näissä nykyaikaisissa kiinteistöissä, vaikka ne on suurempia, on kovin monia muuntamisen ja joustamisen mahdollisuuksia, jotka voivat luoda sinne pienryhmämäisyyttä ja turvallisuutta lapsille.

Toisaalta sitten, kun on suurempi yksikkö, silloin siellä on helpompi hoitaa sijaisjärjestelyjä ja myös näiden vaikka erityisempien lasten asioita, koska siellä löytyy kuitenkin sitten mahdollisuus jollekin erityispedagogiikalle ja vastaavalle, jota pienessä yksikössä ei ole. Eli mä toivon todella, että ymmärretään, että tämä kiinteistön koko ei tätä ratkaise.

Sinänsä olen sitä mieltä eritoten kauan Ruotsissa asuttuani, että koko tämä toiminta on Suomessa aliresursoitua ja sitä pitäisi painottaa enemmän kaikessa, myös valtiollisin päätöksin resurssien jaossa, tällaisessa maassa ja tällaisessa kaupungissa, joka muuttuu yhä moninaisemmaksi kielellisesti ja ihmisten alkuperän suhteen. Varmasti apulaispormestari Laisaari osaa vastata minua asiantuntevammin moniin kysymyksiin, joita täällä on esitetty. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos kysymyksistä.

Tosiaan varhaiskasvatuksessa voi olla eri-ikäisiä lapsia samassa ryhmässä, ja näin on ollut siis tosi pitkään. Kyseessä on usein myös sisarusryhmät. Näissä päiväkodeissa katsotaan pedagogisesti toimivat ryhmät lasten iän ja tarpeiden mukaan. Pieniä lapsia tulee nyt paljon hoitoon. Siitä syystä me ollaan parannettu tätä meidän lähiverkostoa. Se tarkoittaa joillain alueilla, että me emme saa esimerkiksi keskusta-alueella muuta kuin ison rakennuksen Kympiltä siihen tarveselvitykseen perustuen. Siinä tulee haasteita osittain pihassa, eli me sitten voida täällä muuttua jalkapallokentän kokoiseksi pihaksi. Mutta sen takia me ollaan lautakunnassa nimenomaan linjattu, että siihen pihoihin ja ulkoiluun otetaan mukaan lapset ja vanhemmat myös. Eli käydään yhdessä sitä läpi, mitä siellä ulkoilun aikana tehdään.

Missään ei tosiaan ole tehty minkäänlaisia linjauksia päiväkotien kokojen koosta, niin kuin sanoin, vaan toimialalla tehdään tarveselvitys ja se perustuu alueen tarpeeseen ja väestöennusteeseen. Ja nimenomaan pyritään täyttämään sitä lähipalvelua, mitä tässäkin muutamissa puheenvuoroissa tuli esille, että me emme pysty tarjoamaan kaikille sitä. Täyttöaste on alle sata, eli tilaa ottaa lapsia kesken kauden on. Ryhmisten osalta meillä on sen tyyppisiä haasteita, mitä tässä tuotiin esiin. Me ollaan oltu tilanteessa, jossa lapsia on tullut paljon ja me ollaan perustettu ryhmiksiä silloin hyvin paljon taloyhtiöiden alakertaan. Ja nyt ne alkaa tulemaan peruskorjaukseen. Siinä on tietynlaista haastetta ollut näiden taloyhtiöiden yhteydessä. Ne on tuottanut monia pulmia, mutta niitä ei olla sinänsä ajamassa alas ja niitäkin kyllä korjataan. Sitten mä sanon tuosta leikkipuistoista, mitä Muttilainen nosti esiin, että ne on tosiaan eilen päätetty ja Sahrami ja Tullinpuomi on laitettu palautuksena. Sitten näissä muissa kohteissa oli juuri se tilanne, että alueella on nimenomaan varhaiskasvatusikäisiä ja pieniä koululaisia. Eli niitä tiloja käytetään siis päiväkodin tiloina, eskareiden tiloina ja iltapäivätoiminnassa meidän koululaisille.

Sitten mä totean vielä, että tosiaan tässä on hyvin nostettu esiin niiden näkökulmasta, jotka ovat käyneet tutustumassa näihin isompiin yksiköihin, että niissä tosiaan ollaan omissa tiloissa. Pienet lapset pääsääntöisesti myös ruokailevat omissa tiloissaan. Meillä on myös erityislapsille siellä omia nurkkauksia, jossa on turvallista ja hiljaista syödä. Mutta totta on, että se vaatii meidän johtajilta ja työntekijöiltä, henkilökunnalta suunnitelmallisuutta ja hyviä toimintatapoja, jotta me pystymme hyödyntämään lapsen edun mukaisesti näitä isompia tiloja.

Lopuksi mä tosiaan omasta puolestani haluan kiittää hyvästä ja tärkeästä keskustelusta ja ennen kaikkea kiittää meidän loistavia työntekijöitä siellä kentällä.

Kiitoksia.

3.2 Juha Hakola - Helsingin keskustan houkuttelevuuden palauttaminen

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin keskusta ei tällä hetkellä ole houkutteleva sujuvaan liikkumiseen tottuneille kaupunkilaisille, kansainvälisille vieraille eikä liike-elämälle. Yhä useammat tavaratalot, kivijalkaliikkeet ja ravintolat lopettavat toimintansa tai siirtävät sen pois keskustasta. Kaupunkialueella liikkuminen on tehty hitaaksi ja kalliiksi, oli kyseessä sitten julkinen liikenne tai yksityisautoilu. Helsingin kauppakamarin mukaan ydinkeskustan elinvoima on heikentynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuoteen 2019 verrattuna keskustan kävijämäärä on vähentynyt 30 miljoonalla, mikä tarkoittaa noin 80 000 päivittäisen käynnin laskua. Keskustan saavutettavuus on vaikeutunut. Yli 100 liikettä on sulkenut ovensa, ja yritysten liikevaihto on supistunut 20–30 prosenttia. Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin verrattuna Helsingin keskusta on pandemian jälkeen jäänyt selvästi elinvoimassa Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan jälkeen.

Tilannetta hankaloittavat entisestään tulevat liikennejärjestelyt. Esimerkiksi Kaivokadun sulkeminen yksityisautoilta, joka ajoittuu pääsääntöisesti vuosille 2026 ja 2027, on herättänyt paljon kritiikkiä. Lisäksi Helsingin Sanomat uutisoi apulaispormestari Sinnemäen suunnitelmista kieltää polttomoottoriautoilu Helsinginniemellä. Nämä ovat vain esimerkkejä vallitsevasta kieltojen ja rajoitusten politiikasta, joka vaikeuttaa keskustan saavutettavuutta. Kieltojen, rajoitusten ja jatkuvien mullistusten sijaan on tärkeää ottaa huomioon keskustan asukkaat, yrittäjät ja vierailijat sekä kehittää toimenpiteitä, jotka palauttavat Helsingin keskustan houkuttelevuuden. Pito- ja vetovoiman lisääminen on välttämätöntä, jotta kaupunkimme sydän säilyy tavoitettavana, elinvoimaisena ja houkuttelevana kaikille. Kysynkin: Olisiko nyt aika tarkastella Helsingin keskustan tulevaisuutta uudesta näkökulmasta, nimittäin elinvoimaisuuden ja houkuttelevuuden näkökulmasta?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja. Valtuutetut.

Valtuutettu Hakola, kiitos kysymyksestä. Vastaan mielelläni. Varmasti huoli kaupungin keskustasta on meille yhteinen, ja vastauksena kysymykseen suora vastaus: Kyllä. Helsingin keskustan tulevaisuutta tulee käsitellä elinvoimaisuuden ja houkuttelevuuden näkökulmasta.

Me tehdään koko ajan toimenpiteitä elinvoimaisen, houkuttelevan ja viihtyisän keskustan hyväksi. Suunnitelmissa ja toteutuksessa on useita toimitilahankkeita, julkisen liikenteen ja kävelyolosuhteiden kehittäminen sekä uusia asuntoja keskustaan mahdollistavien konversioperiaatteiden päivitys. Monet näistä vaikuttaa toki pitkällä aikajänteellä. Nopeimmin havaittavia myönteisiä asioita on matkailun kasvu keskustassa ja sen läheisyydessä järjestettävät musiikki-, taide- ja kulttuuritapahtumat.

Tällä strategiakaudella on toiminut Helsingin kaupungin ja elinkeinoelämän yhteistyöryhmä ydinkeskustan elinvoiman vahvistamiseksi. Saavutettavuutta vahvistetaan monella tavalla eri kulkumuodot huomioon ottaen. Autoliikenteen saavutettavuutta selvitetään keskustan huoltotunnelin mahdollisuuksia kehittämällä. Ja tavoitteena on, että kaikista sisäänajoista pääsee ajamaan kaikkiin pysäköintilaitoksiin.

Se on totta, että keskustan kävijämäärät on jäljessä vuoden 2019 tasosta toisin kuin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa. Onneksi suunta on kuitenkin elpyvä. Ydinkeskustan elinvoima ei ole irrallinen muista trendeistä. Ydinkeskusta on säilyttänyt ja vahvistanut asemaansa työpaikkakeskittymänä, mutta muutokset työnteon tavoissa ja kulutuksessa... Se tarkoittaa, että sillä miten ihmiset käyttää keskustaa vapaa-aikanaan, on aiempaa suurempi merkitys elinvoiman kannalta. Verkkokaupan kasvun myötä keskustan palvelutarjonnassa kaupan rooli pienenee ja palvelujen merkitys kasvaa. Kuitenkin sekä liiketilojen että toimistotilojen vuokratasot ovat keskustassa nousseet vuodesta 2019. Verrattain vähäinen tyhjien tilojen määrä kertoo siitä, että ydinkeskusta on yhä kiinnostava. Liiketilojen käyttöaste on yhä korkea, yli 92 prosenttia, ja samaten toimistojen käyttöaste. Keskusta on siis houkutteleva paikka yrittämiselle ja työpaikoille.

Tapahtumat ovat yksi merkittävimmistä syistä vierailla Helsingissä sekä suomalaisille että ulkomaalaisille. Tapahtumien ja kulttuurin vetovoima on kasvanut, ja keskustaan suoraan tai epäsuorasti vaikutuksiltaan säteilevä tapahtumissa vierailu on elpynyt ja vahvalla kasvu-uralla. Viime vuoden kansainvälisten konserttien vetovoimaa: Coldplay, Metallica, Bruce Springsteen. Ihmiset ovat kiinnostuneet kulttuurin kulutuksesta, ja ydinkeskustan museoiden kävijämäärät ovat tuplaantuneet kymmenessä vuodessa.

Arvoisat valtuutetut.

Keskustan täydennysrakentaminen, rautatieaseman ympäristön uudistukset, Hernesaaren rakentaminen, Makasiinirannan, Hietalahden torin ympäristön kehittäminen, Elielinaukion ja asema-aukion alueen uudistuva tila, uudisrakennukset, ulkotilat. Tässä esimerkkejä panostuksista keskustaan ja sen ympäristöön. Ensi vuosikymmenellä aukeava arkkitehtuuri- ja designmuseo vahvistaa Helsingin asemaa kansainvälisesti arvostettuna designpääkaupunkina ja houkuttelee tänne matkailijoita. On päästy myös nauttimaan kesäkaduista, Senaatintorin terassista, Töölönlahden uudistetusta puistoalueesta. Koko ajan käydään vuoropuhelua maanomistajien, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa.

Merkittävä juttu on myös uudenlainen kriittinen ajattelu elinvoiman osalta. Tänä keväänä julkaistaan kaksi selvitystä, joissa tarkastellaan ydinkeskustan elinvoimaa. Ydinkeskustan elinvoimateot -selvityksessä ulkoinen toimija tarkastelee, miten kaupunki voisi tukea elinvoimaisuutta. Lisäksi ydinkeskustan yhteinen tahtotila -työ kokoaa yhteen kaupungin ja elinkeinoelämän ajatukset tästä asiasta.

Keskustan asunnot on vuodesta toiseen suosittu ja haluttu asumismuoto Helsingissä. Parhaillaan laaditaan toimenpideohjelmaa vauhdittamaan sekä asunto- että toimitilarakentamista keskustassa, jotta rakennuskantaa voidaan täydentää 10 000 uudelle asukkaalle ja 10 000 uudelle työpaikalle. Tämä työ valmistuu tänä keväänä. Entiset konversioperiaatteet kumottiin keväällä 2024, mikä tarkoittaa, että käyttämättömien toimitilojen muuttaminen asunnoiksi on helpompaa. Siihen suhtaudutaan myönteisesti.

Arvoisat valtuutetut.

Kuten totesin, keskustan kävijämäärät ovat elpymään päin, vaikka ne eivät ole vielä riittävän hyviä, eikä pandemiavuosia edeltävällä tasolla. Yksi taustatekijä on tietysti matkailun nouseminen uudelle ennätystasolle vuonna 2024. Aiempi rekisteröityjen yöpymisten ennätysvuosi oli 2019, ja nyt on päästy sen ohitse. Lisäsimme myös budjettineuvotteluissa matkailun edistämiseen 600 000 euroa. Hyvään suuntaan mennään, mutta tehtävää riittää.

Hyvät valtuutetut, lopuksi.

Ydinkeskusta on muutoksessa. Osa trendeistä on ulkoisia, osa sisäisiä. Yksittäisten toimijoiden tilanne muutosten keskellä on usein haastava, mutta kyllä keskustan yleisessä tilanteessa on myös valoa. Meillä on kaupungilla selkeä strateginen näkemys keskustan maankäyttöön kehittämisestä tässä uudessa toimintaympäristössä. Totta kai me jatkuvasti pohditaan omaa toimintaa myös kriittisesti ja sitä, ollaanko me riittävästi yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Tämä on yksi meidän tärkeimmistä tavoitteista. Tässä keskiössä on ihmiset. Koitamme jatkuvasti tehdä työtä sen puolesta, että meidän keskustan kehitys pysyy vireänä ja elinvoimaisena sekä helsinkiläisille että vierailijoille.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos pormestarille vastauksesta.

Kun kuunteli tuota vastausta, niin eihän tässä ole mitään ongelmaa. Kaikkihan on täysin hallussa. Samaa asiaa kuitenkaan, kun keskustelee yritysten edustajien kanssa, niin ei ihan kaikki kuitenkaan jaa vastauksessa esitettyjen argumenttien kanssa. Viime aikoina, kun olen keskustellut yrittäjien kanssa, niin monet ovat todenneet, että he joutuvat arvioimaan liiketilojen vuokrasopimusten jatkamista tai uusien investointien kannattavuutta perustuen nimenomaisesti päivittäisiin kävijämääriin ja saavutettavuuteen.

Erityisen huolissaan olen nimenomaisesti tuosta kaupungin saavutettavuudesta, jonka tuossa varsinaisessa kysymyksessäkin mainitsin. Mutta niin kuin todettu, ensisijaisen tärkeää on se, että kaupunki pitää huolta siitä, että asukkaat ja erityisesti turistit ja muut vierailijat pystyvät saavuttamaan kaupungin ja sen keskustan ja sen palvelut tulevaisuudessakin hyvin. Kun päätöksiä tehdään, olisikin ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, että kaupunkilaisia ja liike-elämää todellakin kuullaan ja päätökset ovat sen mukaisia. Toivon vireää keskustelua tästäkin aiheesta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos pormestarille laajasta ja hyvästä vastauksesta.

Valtuutettu Hakolan huoli keskustan kävijämäärästä on kuitenkin hyvin perusteltu, kuten tilastotkin näyttävät. Tässä mittarissa Helsingin keskusta on jäänyt jälkeen muita pohjoismaisia pääkaupunkeja ja joitakin kotimaisiakin verrokkeja. Tutuimpana voidaan ottaa Tampere, jossa suhteellinen muutos on erilainen kuin meillä koronan jäljiltä. Keskusta on sangen elinvoimainen kokoisekseen kaupungiksi.

Todennäköisestihän Helsingissä toimivat samat keinot kuin muuallakin. Mitä Tampereella on tehty? On suljettu pääkatu autoilta, rakennettu lisää ratikkaa ja rakennetaan paljon lisää keskustaan. Kaikki tutkimus ja kaikki kansainväliset esimerkit viittaavat, että tämäntyyppiset keinot ovat toimivia. Tehdään keskustasta viihtyisä, rakennetaan sinne paikkoja, jonne ihmiset haluavat mennä ja sujuvoitetaan sinne joukkoliikenteellä pääsyä. Tässäkin kokouksessa meillä on tulossa hanke, jossa keskustaan pääsyä parannetaan, koska myös se on tärkeää.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos myös Hakolalle erinomaisesta kysymyksestä ja pormestarille erinomaisesta vastauksesta.

Tässä oli ilo kuulla näitä hyviä keinoja, joilla elinvoimaa kasvatetaan. Yksi sellainen elinvoimaan vaikuttava tekijä, josta Hakolakin puheenvuorossaan puhui ja kysymyksessä nosti esiin, on tämä keskustan saavutettavuus. Siihen vaikuttaa erittäin keskeisesti niin joukkoliikenteen kuin autoilun ja muiden kulkupelien kannalta nämä tietyömaat, joita meillä on. Monta erilaista syytä on saatu kuulla siihen, minkä takia jossain tietyömailla ei voida esimerkiksi toteuttaa räjäytyksiä riittävässä mittakaavassa, jotka vaikuttaa siihen, kuinka kauan nämä työmaat kestää.

Se, mihin itse toivoisin kuulevani vastauksen, enkä ainakaan vielä ole sellaista kuullut, on se, että minkä takia nämä meidän työmaat eivät ole käynnissä hieman edes nykyistä pidempään. Miksi me emme tee näillä meidän työmailla, joita tässä kaupungissa on, pidempään töitä, jotta saisimme nämä nopeammin toteutettua ja saavutettavuuden Helsingin keskustaan näiden työmaiden johdosta nopeammin parempaan kuntoon?

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä on erittäin tärkeä kysymys tämä Helsingin ydinkeskustan vetovoima. Yhdyn tähän Pajulan kritiikkiin näistä työmaista. Jossakin vaiheessa pari vuotta sitten ei Helsinkiin päässyt ollenkaan mistään. Kaikki sisääntuloväylät olivat tietyömaina. Myös polttomoottoriautojen totaalikieltäytymiseen suhtaudun hyvin kriittisesti tällä aikataululla. Se ei ole mielestäni realistinen, ja lisäksi se on epätasa-arvoinen muun muassa lapsiperheitä kohtaan. Henkilöautojen kieltämisen sijasta tulisi huomio kiinnittää mielestäni jakeluautoihin, joita pörrää koko ajan edestakaisin, ja samalla tavalla myös taksien sähköistämiseen. Ennen kaikkea tärkeintä on joukkoliikenteen kehittäminen, ja siinä lippujen hinta on aivan oleellinen asia.

Kuinka tällaista täyskieltoa valvotaan ja miten siitä sanktioidaan? Jos Naistenklinikalle tulee vaikka Oulunkylästä synnyttämään, niin sakotko siitä sitten seuraa vai mitä?

Kiitos.

Keskustan kävijöiden määrän vähentyminen on mun mielestä pitkälti päätösperustaista, mutta ne päätökset eivät liity autoiluun mitenkään. Ne päätökset ovat se, että meillä valmistui Redi vuonna 2018, 10 miljoonaa kävijää vuosittain. Tripla valmistui 2019, 24 miljoonaa kävijää vuosittain. Eli muutamien kilometrien päässä olevissa ostareissa on vuosittain yhteensä 34 miljoonaa kävijää. Tämä selittää musta todella hyvin, miksi keskustan kävijät ovat vähentyneet 30 miljoonaa vuodesta 2019. Mä oikeastaan kysyisinkin, että mietittekö tätä asiaa keskustan kannalta aikoinaan lainkaan, kun kaavoititte nämä kaksi valtavaa kauppakeskusta lähelle keskustaa vai onko tämä fakta vain unohtunut jossakin matkan varrella. Toki tähän keskustan tilanteeseen vaikuttaa myös koronapandemia, etätyön yleistyminen ja kaupan alan muutokset.

Lopuksi haluaisin itse sanoa siitä, että kannatan sitä, että autoilua kiellettäisiin isossa osassa keskustaa. Se on mun mielestä se teko, mikä parantaisi keskustan houkuttelevuutta ja elinvoimaa kaikista eniten.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä valtuutettu Hakolan kysymys oli erinomainen, mutta olisin kyllä kaivannut vastauksessa sitä, että Helsingin keskusta tulee olla saavutettavissa kaikilla eri liikkumismuodoilla. Nyt puhuttiin kävelystä, puhuttiin julkisesta liikenteestä, mutta ei autoilusta. Ja se on kuitenkin fakta, että tämä, mikä tulee tuolta yrityksiltä, mutta myöskin ihmisiltä, niin se ongelma, miksi keskustaan ei kannata tulla asioimaan, niin tänne ei pääse autolla. Monet menevät toiseen suuntaan, käytännössä esimerkiksi Vantaalle.

Ja mitä sitten tulee tähän polttomoottoriautojen kieltoajatukseen, niin voiko enää päättömämpää olla? Varsinkin jos me yritetään tätä keskustaa jotenkin elinvoimaistaa ja elävöittää, niin voiko enää hölmömpää esitystä olla?

Puhumattakaan sitten siitä, että vähävaraisille ihmisille laitettaisiin jotkut erilliset merkit heihin, että he voisivat omilla polttomoottoriautoillansa tänne tulla. Aivan järkyttävää.

Tack, ordförande.

Kysymyksen otsikossahan puhutaan houkuttelevuudesta, mutta tekstissä puhutaan saavutettavuudesta. Se kuuluu tietysti siihen houkuttelevuuteen. Pormestari valitsi vastata tähän houkuttelevuuteen yleisesti eikä saavutettavuuteen, mutta siitähän me nyt puhumme.

Kielloilla ei aina saavuteta parasta tulosta. Esimerkiksi tämä bensiinivapaa vyöhyke ei ole hyvä ehdotus. Uskomme, että siirtyminen sähköautoihin on muutenkin tapahtumassa lähivuosikymmenen aikana. Tarjotkaamme mieluummin porkkanoita nimenomaan latauspisteiden muodossa. Kielto olisi sosiaalisesti epäoikeudenmukainen. Kaikilla ei ole varaa hankkia sähköautoa. Sähköautoihin siirtymisellä on muuten myöskin ilmastovaikutuksensa. Vanhat autot pitäisi romuttaa ja uusia valmistaa. Eli tämä on vähän monipiippuinen juttu.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Helsingin keskusta ei voi menestyä, jos sinne on vaikea tulla ja palvelut katoavat. Keskustassa liikkumisen ja asioinnin pitää olla vaivatonta ja houkuttelevaa kaikille. Sujuva saavutettavuus ei tarkoita pelkästään joukkoliikenteen kehittämistä, vaan myös autoilun, pyöräilyn ja jalankulun yhteensovittamista järkevällä tavalla. Polttomoottoriautojen kieltäminen ei ole mitenkään realistinen tällä aikataululla. Vaikka nyt oikeansuuntaisia toimenpiteitä tehdään, vaatii tämä nyt erityistä poliittista tahtotilaa ja yrittäjien sekä kaupunkilaisten oikeaa kuuntelemista.

Kaivokadun sulkeminen tulee vaikuttamaan laajasti sekä keskustan liikenteeseen että alueen elinvoimaan. Onkin selvitettävä, miten tämä vaikuttaa kokonaisliikenteeseen ja tarvittaessa varmistettava vaihtoehtoiset reitit ja ratkaisut, jotka tukevat keskustan saavutettavuutta. Kaupunki ei voi tehdä päätöksiä ilman riittäviä vaikutusarvioita.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Keskustan tarkasteleminen pelkästään autoilun näkökulmasta on nimenomaan vanha, ei uusi näkökulma. Me tiedetään, että ylivoimaisesti suurin osa asiakkaista ja vaikkapa konserttikävijöistä tulee keskustaan joukkoliikennettä käyttäen. Suurin osa helsinkiläisistä ottaa tosissaan myös ilmastotavoitteet ja haluaa myös niihin päästä. Siksi on hienoa, että nyt etsitään uusia tapoja tehdä keskustasta vielä viihtyisämpi, jotta sinne kannattaa tulla. Kun ihmisiltä kysyy, he toivovat parempia kävely-yhteyksiä, tilaa viettää aikaa sekä tietysti suurempaa puiden ja muun kasvillisuuden määrää.

Yrityksiä ajatellen pitää myös tarkastella, mitä ihmiset heiltä toivovat. Mä olen iloisena seurannut, kuinka viime aikoina keskustaan on noussut paljon uusia kiertotalouteen nojaavia yrityksiä, kuten second-hand vaateliikkeitä. Näitä tarvitaan lisää. Ja iloitsen askeleista, joita on otettu esimerkiksi leikkipuistojen ja laajemmin puistojen suunnittelussa. Kysynkin: Voisiko esimerkiksi puistosuunnittelussa tehdä lisää yhteistyötä yritysten kanssa? Haaveilen vaikkapa Marimekko-leikkipuistosta.

Kiitos.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Hakolalla on mainio kysymys.

Matkailun edistäminen on olennaista Helsingin elvyttämisessä. Matkailuhan tuo kerrannaisvaikutuksia monille aloille. Meidän hotellit, ravintolat ja kauppa kaipaavat kipeästi lisää asiakkaita. Jotta me onnistumme elvyttämään keskustaa ja matkailua, on yhden luukun periaate yrittäjille ja byrokratian purku välttämättömiä. Keskusta-alueellekin on kyllä päästävä sujuvasti kaikilla liikennemuodoilla. Matkailun ja Helsingin keskustan elinvoiman elvyttämisessä on yhdistettävä kaupungin kaikki toimialat ja yritysten voimavarat. Kysynkin nyt pormestarilta: Millaisia lisätoimia on luvassa siihen, että kaupunki tekisi aidosti asioita yhdessä yrittäjien ja muiden toimijoiden, tapahtumajärjestäjien kanssa ja vähemmän asioita itse ja yksin?

Mielestäni Helsingin on vastavalittuna maailman kestävän matkailun kärkikaupunkina pystyttävä parempaan. Mehän laahaamme matkailussa vielä jäljessä muita Pohjoismaita, vaikka hyviä askeleita on otettu eteenpäin.

Arvoisa, puheenjohtaja.

Tästä valtuutettu Sarkomaan puheenvuorosta on hyvä jatkaa.

Paitsi kaupunkilaisten arkeen Helsingin keskustan elinvoima vaikuttaa voimakkaasti mielikuvaan Helsingistä. Keskusta on paikka, johon esimerkiksi moni matkailija ensimmäiseksi tulee junalla Helsinki-Vantaalta. Matkailijoiden kokemuksen kannalta keskeistä on se, että keskusta on elinvoimainen ympäri vuoden ja vuorokauden. Tietysti tämä neljä vuodenaikaa Suomessa tuo siihen omat haasteensa, mutta toisaalta mahdollisuudet. Helsingin keskusta voi olla erilainen eri vuodenaikoina.

Keskeisessä roolissa keskustan elinvoimassa on yrittäjät, jotka kehittää näitä keskustan palveluita. Kaupungin on tehtävä yritysten kanssa hyvää yhteistyötä. Tässä on menty eteenpäin, mutta edelleen voidaan varmasti mennä parempaan suuntaan. Haluaisin kuulla, kun muutama vuosi sitten puhuttiin paljon tästä yöllisen Helsingin kehittämisestä, että mitä tässä on saavutettu ja mitä mahdollisesti on vielä tulossa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pidämme tärkeänä, että keskustan liikenneolosuhteita ei heikennetä, vaan yksityisautoilun osuuteen vaikutetaan tehokkaalla ja edullisella joukkoliikenteellä. Joukkoliikenteen parantamisen yhteydessä ei tule tarkoituksellisesti heikentää yksityisautoilun mahdollisuuksiakaan. Tehokas joukkoliikenne on myös autolla liikkuvan etu.

Keskustan elinvoimaisuuden heikentyminen on vakava asia. Meidän tehtävämme on pitää Helsingin keskusta elinvoimaisena paitsi kotimaisille, myös ulkomaisille matkailijoille. Näivettynyt keskusta ei ole erityisen houkutteleva, kun turistit miettivät, mihin haluavat mennä lomalle. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Mä haluaisin kommentoida vähän näitä aikaisempia kommentteja siinä mielessä, että tutkimusten mukaan ne eivät ole nimenomaan pienituloisia tai vähävaraisia, joihin tämä keskustan autoilukielto vaikuttaisi. Se osuu nimenomaan hyvätuloisiin, eikä siitä pidä tehdä tämmöistä yhdenvertaisuuskysymystä vastoin tutkittua tietoa.

Mä ajattelen, että meidän keskustan elävöittäminen tai sen puute ei johdu siitä, että autolla ajaminen ei onnistuisi, vaan näistä rakennetuista kauppakeskuksista. Mä itse tietenkin kannatan autotonta keskustaa, ja jos katsoo esimerkiksi Pariisia tai vaikka Montpellierin kaupunkia, niin niistä kannattaisi ottaa mallia. Niissä autoilua on rajoitettu paljon, ja niiden keskustat ovat kävelijöille, pyöräilijöille ja esimerkiksi lapsille viihtyisiä. Ja vaikka Berliinistä voisi ottaa mallia leikkipuistojen suhteen.

Mä olen tehnyt aloitteen järjestelmään matkalippujen hintojen laskemisesta, koska se oli asukkaista muodostetun ilmastopaneelin suositus siihen, miten me saataisiin meidän hiilipäästöjä alas. Mä itse ajattelen, että se, että meillä olisi erittäin toimiva ja houkutteleva joukkoliikenne, olisi nimenomaan hyvä keino elävöittää keskustaa.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Elävää kaupunkia tehdään ihmisille eikä kulkuvälineille. Mulla ei ole mitään sinänsä autoilun sujuvuutta vastaan, mutta rajatussa tilassa se sujuvuus on helposti pois viihtyisästä kävely-ympäristöstä, joukkoliikenteen tavoittavuudesta. Eli yhdyn tähän, mitä Kivekäskin totesi, että meillä on aika hyvä käsitys, millä tavalla niitä eläviä kaupunkikeskustoja tehdään.

Kustannustehokas ja hyvä toimi, jolla kaupunki voisi vähentää päästöjä ja rajoittaa autoilua ja joukkoliikennettäkin rahoittaa ja tehdä parempaa, viihtyisämpää ympäristöä, olisi ruuhkamaksut. Laki ei tätä valitettavasti vielä mahdollista. Tämä on kaupungin edunvalvonnallinen paikka. Muistelisin, että pormestari Vartiainen viime vaalien alla totesi, että teoreettisesti perustelu on kirkas, mutta empiirinen evidenssi puuttuu. Olisin kysynyt, että nyt kun kaupungin selvityksellä ne näyttävät tehokkaalta keinolta päästövähennyksiin ja meillä on näyttöä, että ne toimii maailmalla, niin voisitko ajatella, että ottaisit tämän edunvalvonnalliseksi tavoitteeksi vielä tähän loppukaudelle?

Keskustan elinvoima on kohtalon kysymys Helsingille, ja sen palauttamiseksi tarvitaan uusia keinoja. Yhtenä avauksena olen tehnyt valtuustoaloitteen järjestelmään pop up -toiminnan lisäämiseksi Helsingissä. Tavoitteena on luoda tyhjien kivijalkojen tilalle lisää pop up -myymälöitä, showroomeja, taidegalleria-, näyttely- ja tapahtumatiloja sisällä ja ulkona. Eri puolilla maailmaa liiketilojen lyhytaikainen vuokraus on yleistynyt. Osana aloitetta selvitetään Helsingin keinot helpottaa pop up -toimintaa. Samalla luodaan uutta elämää Helsinkiin, parempia puitteita helsinkiläisille yrittäjille. Toivon kannatusta tälle aloitteelle.

Keskustaan tarvitaan lisää asukkaita ja työpaikkoja. Meillä onkin tavoitteena lisätä 10 000 asukasta ja työpaikkaa keskustaan tulevina vuosina. Minusta Helsinki tarvitsee uuden liikennevision, jossa on huomioitu sekä nykyiset että tulevat asukkaat, eri kulkumuotojen sujuvuus, kaupungin viihtyisyyden parantaminen, päästötavoitteet, uudet teknologiat ja joukkoliikenteen kestävä rahoitus.

Kiitos.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos valtuutettu Hakolalle todella hyvästä ja tärkeästä kysymyksestä ja kaiken kaikkiaan mielenkiintoisesta monipuolisesta keskustelusta, jossa varmaan pääosin ainakin olennaiset näkökulmat on tullut esille.

Muutamia huomioita omasta puolestani.

Ensinnäkin puuttuvista henkilöistä, kävijämääristä. Se isoin gäppihän meillä on joukkoliikenteellä saapuvilla. Jos mietitään sitä, että mistä meillä on saatavissa, verrataan 2019 lukuihin tai sitä varhaisempiin lukuihin, autoilijat on palannut kohtuullisen hyvin, joukkoliikenteellä saapuvat ei. Eli kaiken kaikkiaan siinä, kun mietitään sitä, että miten tänne saataisiin lisää ihmisiä, niin kannattaa keskittyä sinne joukkoliikenteen puolelle. Sehän on helsinkiläisille nyt tällä hetkellä kalliimpaa kuin se oli aiemmin muualla seudulla. Joukkoliikenne on osin myös tullut edullisemmaksi, mutta helsinkiläisille pääosin ei. Katutyöt ja työmaat tulevat olemaan osa Helsinkiä tulevina vuosina vielä pitkään. Meillä on valtava korjausvelka maan alla vesihuoltoputkistossa, muussa maanalaisessa infrassa. Meillä on suunnitteluputkessa myös uusia raiteita, jotka valmistuessaan totta kai parantavat sitä, kuinka keskustaan pääsee, mutta työt tulevat vaikuttamaan siihen, ovatko reitit ymmärrettäviä. Suljettuhan mikään sektori ei ole missään vaiheessa ollut tulijoilta, mutta kyllähän työmaat vaikeuttavat sitä, että onko helppo orientoitua. Työmaat myös luovat mielikuvaa, ja sen takia on mielestäni tärkeää, että kaikki muistamme viestiä niin Mannerheimin työmaan kuin vaikkapa tulevien työmaiden aikana, että keskustaan pääsee aina jotakin reittiä. Koskaan keskusta ei ole suljettu. Työmaiden vuorokausikestoa rajoittaa tietenkin aika paljon se, että mikä on lainsäädännössä mahdollista ja mitä öisin saa tehdä. Mutta viime vuosina työmaat ovat pääosin tehneet töitä siten, että erilaisia myös melua aiheuttavia työvaiheita tehdään aina sinne kymmeneen asti, mikä on tällä hetkellä mahdollista. Sen jälkeenhän käytännössä se, että jos ihmiset häiriintyvät, niin heillä on aika vahva oikeus. Ja totta kai hintojen nousu olisi siinä vaiheessa myös merkittävää, kun taas kahdessa vuorossa tekeminen aamusta iltaan taas on hinnallisestikin aivan mahdollista.

Voisi sanoa, että sekä allianssimalli näissä isoissa raitiotiehankkeissa että vaikkapa nyt Mannerheimintien työmaa näyttää mielestäni siltä, että paljon työmaat ovat myös opettaneet meille organisaationa. Ja näyttää, että pysymme paremmin aikataulussa. Vaikkapa Kruunusiltojen osalta tällä hetkellä näyttää siltä, että niin aikataulu kuin valtuuston päättämä budjetti pitävät. Tämä on tietenkin iso edistysaskel, koska aina näin ei ole ollut. Esimerkiksi Mannerheimintielläkin aikataulut näyttävät pitävän.

Sitten vielä muutama muu huomio.

Valtuutettu Hiltunen kysyi mielestäni olennaisesta asiasta. Siitä, että silloin kun 2000-luvun alkupuolella kaavoitettiin kahta suurta kauppakeskusta, niin pohdittiinko keskustaa. En itse ollut silloin tässä tehtävässä enkä osaa ihan tarkasti arvioida, mutta voi sanoa, että siellähän on ollut intressitahoina paljon niitä samoja toimijoita, jotka nyt vähän surevat keskustan tilannetta, jotka kuitenkin ovat silloin nähneet, että kauppakeskukset ovat hyödyllisiä. On mielestäni selvää, että kauppakeskusten kävijämäärät ovat vaikuttaneet keskustan elinvoimaan. Mutta olen siinä mielessä toiveikas, että kun onnistumme varmasti tässä keskustan asukasmäärän ja työpaikkamäärän kasvattamisessa, varmasti se kahden suuren kauppakeskuksen tuoma vaikutus vuosien varrella tasaantuu ja liudentuu.

Ja ehkä sitten muistutuksena meidän talousarviopäätöksistä koskien keskustaa. Olemme linjanneet uusista teemaleikkipuistoista, jonkalainen ensimmäinen valmistui Ruoholahteen. On saanut suuren suosion. Nythän talousarviossa linjasimme, että sellainen tehdään myös keskustaan. Ajattelen, että nimenomaan lapsiperheiden vetovoimakohteet ovat varmasti yksi tekijä keskustaan saapumisessa, koska tosiasia on se, että keskustaan nytkin pääsisi paljon enemmän ihmisiä kuin sinne tulee. Kysymys on myös syistä, ja ne syyt ovat vuosien varrella muuttuneet, ja meidän täytyy siihen uuteen todellisuuteen sopeutua. Hyvä puoli on myös se, että keskustan työpaikkamäärä on kasvanut ja on selvästi kasvussa, eli myös ehkä tämä työn tekemisen tapojen muutos, joka vaikuttaa, niin uskon, että sitäkin saamme kirittyä kiinni. Mutta on se hyvä realistisesti huomata, että muista pohjoismaisista pääkaupungeista tällä hetkellä kyllä olemme jäljessä tästä pandemiasta palautumisessa.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Jotta keskustaan tulee ihmisiä, keskustan pitää tarjota jotain sellaista, mitä kehäteiden varrella olevat kauppakeskukset eivät tarjoa. Jos keskustassa on samat ketjuliikkeet, samat ketjuravintolat, niin mikä on se syy tulla keskustaan, kun se löytyy lähempääkin? Siksi meidän pitää miettiä keskustan kehittämisessä sellaisia asioita, joita kauppakeskukset eivät voi tarjota. Niitä on erityisesti kulttuuri, tapahtuma, elämyksellisyys. Mielellään sellaisia liikkeitä, ravintoloita, kahviloita, joita ei ole tarjolla kauppakeskuksissa.

Jos ajatellaan lukuja, mikä on ylivoimaisesti vetovoimaisin paikka Helsingin keskustassa rautatieaseman jälkeen? Taitaa olla keskustakirjasto Oodi. Viime vuonna Oodissa vieraili kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä. Finlandia-talon remontti valmistui upealla tavalla nyt tammikuussa. Finlandia-talo tavoittelee muistaakseni 400 000:ta vuotuista kävijää. Tällä hetkellä Kansallismuseo on remontissa ja sitä laajennetaan. Sinne tulee uudet paljon isommat tilat pihakannen alle. Sen tavoite on muistaakseni samaa luokkaa, 400 000– 500 000 ihmistä vuodessa. Kun Finlandia-talo alkaa nyt vetämään remontin jälkeen, kun Kansallismuseo alkaa vetämään uudella tavalla, se tuo jo keskustan alueelle aivan uusia ihmisvirtoja. Tämä kuvastaa sitä, mikä meidän ajattelun pitää olla ennen muuta keskustan kehittämisestä.

Jos katsomme eteenpäin ja valtuutetut taaksepäin eli Etelärantaan, johon olemme arkkitehtuuri- ja designmuseota suunnittelemassa, ja samaan aikaan Helsingin taidemuseo HAM miettii Tennispalatsin sijaan uutta sijaintia, joka mahdollistaisi laajemmat, näyttävämmät näyttelyt. Jälleen kerran nämä ovat sellaisia ratkaisuja, joilla saamme uusia ihmisvirtoja niin Helsingin sisältä, muualta Suomesta, kuin koko maailmasta Helsinkiin. Etelärannasta pitää kehittää kokonaisuus, jossa arkkitehtuuri- ja designmuseo on täällä päässä se vetonaula. Sitten Olympiaterminaali, joka vapautuu, on toinen vetonaula. Tämäntyyppisillä ratkaisuilla, tämäntyyppisillä asioilla me saamme ihmisvirtoja lisää keskustaan.

Jos ajatellaan vaikka nyt tulevan kesän Biennaalia, niin sehän levittäytyy aivan uudella tavalla Helsingin keskustaan. Esplanadin puistosta tulee Biennaalin veistospuisto. Sinne tuodaan veistoksia. Eli se, mitä haluan korostaa, on se, että kulttuurilla, tapahtumilla, elämyksillä, niillä me saamme nostettua Helsingin keskustaa ennen muuta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kommentoin vielä muutamia tässä esitetyistä kysymyksistä. En ehdi kaikkea, mutta muutamia.

Valtuutettu Sarkomaa kysyi yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa ja uusista toimintamalleista. Toden totta tämä meidän yhteistyöryhmämme on miettinyt uusia toimintatapoja ja käynyt opintomatkalla muun muassa Tukholmassa. On tarkoitus siirtyä hieman uudenlaiseen yhdistykseen, johon yritykset voivat liittyä, ja jonka avulla voitaisiin enemmän elinkeino- ja yrityslähtöisesti ja operatiivisemmin suunnitella sitä, mitä meidän kaduilla tapahtuu ja miten keskustaa kehitetään. Uusia tuulia on tässä tulossa. Tähän mennessä tämä yhteistyöryhmä on ollut pitkälti sitä, että elinkeinoelämän edustajille kerrotaan, mitä kaupunki suunnittelee. Tästedes annetaan heille proaktiivisempi rooli. Tällä tavalla tämä vetämäni työryhmä on luomassa uusia toimintatapoja. Valtuutettu Pajula aprikoi näiden työmaiden kestoa. Siitä jo apulaispormestari Sinnemäki kommentoi, mutta me on myös työmaiden osalta muutettu näitä meidän perussopimustyyppejä urakoitsijoiden kanssa niin, että viivästymisestä seuraa suurempaa harmia urakoitsijalle ja aika eikä pelkästään kustannus tulee eri tavalla tähän sopimukseen mukaan.

Täällä on keskusteltu näistä liikennemuodoista. Voin omasta puolestani vaan sanoa, että olen yrittänyt toimia sen puolesta, että ihan kaikilla mahdollisilla keinoilla olisi helppo keskustaan tulla. Oli sitten autolla, polkupyörällä tai apostolin kyydillä.

Ehkä lopuksi kuitenkin valaisin meihin uskoa, että kyllähän meidän tulevaisuus keskustassakin näyttää hyvältä. Nämä suuret kauppakeskukset ovat voineet viedä ihmisiä, mutta sen voi myös nähdä eräänlaisena keskustan laajenemisena. Kyllä mä näen Helsingin hyvin kasvavana ja dynaamisena alueena, jossa kaikkialla toimeliaisuus lisääntyy, kun kuitenkin se perusasia eli tämä väestönkasvu on aika väkevää. Tännehän jotain vajaata 10 000 uutta helsinkiläistä on tulossa joka vuosi tästä eteenpäin niin kuin silmä siintää ja Vantaalla ja Espooseen yhteensä saman verran. Sehän tarkoittaa, että 12 vuodessa tämä pääkaupunkiseutu kasvaa noin tampereellisen verran. Kyllä tämä meidän tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka nyt nämä etätyö ja uudet työn organisoinnin mahdollisuudet ja verkkokauppa myllääkin sitä, mihin me on keskustassa totuttu. Mutta uskon, että meidän tulevaisuus on hyvä. Kiitos.