Valtuutettu Otso Kivekkään aloite historiallisten raitiovaunujen säästämiseksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tänään on puhuttu jonkin verran uusista ratikoista. Puhutaan vaihteeksi vanhoista. Vähän yli 134 vuotta sitten, 10. päivä 12. 1890, alkoivat Helsingissä kulkea ensimmäiset raitiovaunut. Linjoja oli kaksi, ja ratikat olivat hevosen vetämiä. Näistä ensimmäisistä ratikoista yksi on vielä jäljellä raitiovaunumuseossa, ja siellä on jonkinlainen puuhevonen sen edessä. Se on nykymittapuulla melko pieni, erityisesti pikaratikoihin verrattuna sekä hidas että pieni. Hyvin nopeasti liikenne motorisoitiin ja uudistuksia on jokunen tapahtunut sen jälkeenkin.

Tosiaan alkuperäisistä ratikoista yksi on jäljellä. Vanhin ajokuntoinen ratikka on vuodelta 1909. Sekin siis 116 vuoden takaa. Meidän raitioliikenteellämme on historia, ja tämä historia on olennainen osa kaupunkia. Kaikella kaupungissa on historia, ja sen pitäminen mukana nykypäivässä on arvo itsessään. Vertailun vuoksi, kun ratikkaliikenne alkoi, siitä kun junaliikenne alkoi Suomessa, oli alle 30 vuotta. Junia on ollut vain joitakin vuosikymmeniä kauemmin. Itse asiassa VR antoi juuri 5 miljoonan avustuksen Rautatiemuseon säätiölle, jonka he ovat juuri perustaneet, jonne vanha kalusto on siirretty. Pidän erittäin hyvänä, että Helsingin kaupunki on nyt aloittamassa selvityksen, millä tavoin vanhojen ratikoiden hoito tullaan järjestämään. Ja kiitän kaikkia, jotka ovat tämän eteen olleet allekirjoittamassa aloitetta tai muuten tämän eteen olleet tekemässä työtä. En ehdota, että antaisimme 5 miljoonaa rahaa tähän. Se toivottavasti menee vähän halvemmalla. Mutta pidän suurena arvona, jos yli sata vuotta vanhat ratikat voivat kulkea Helsingin kaduilla myös tulevaisuudessa. Niitä sinne mahtuu uusien sekaan.

Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Kivekkään aloite on erinomainen. Tämäntyyppistä asiaa, että me katsomme meidän lähihistoriaa, me emme ymmärrä. Me äkkiä hävitämme vanhoja rakennuksia ja tuhoamme historiaa, ja nyt se tulee ilmi, että nämä vanhat raitiovaunut tulee säilyttää. Onneksi tämä aloite on johtanut siihen, että se on huomattu.

Kiitos tästä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Kivekkään puheenvuoro herätti minussa ajatuksen, että pitäisikö turvata vielä vanhempien raitiovaunujen käyttökelpoisuus ja Helsingin kaupungin hankkia yksi hevonen. Se olisi myös hyvä huoltovarmuustoimenpide mahdollisten sähkökatkojen varalta.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Ja kiitoksia, valtuutettu Kivekäs aloitteesta.

Se on aina hyvä, kun tätä kaupungin historiaa vaalitaan jollakin tapaa. Vaikka putiikki muuttuisikin liikelaitokseksi, on tärkeää säilyttää eri sävyjä vuosien saatosta. Mä voisin puolestani tässä vaiheessa todeta, että mikä olisikaan parempi kuin oma museo metrolle, minkä voisi sijoittaa Itä-Helsinkiin. Tuntuu, että tämmöisessä isossa kuvassa, kun tätä kylää rakennellaan, kaikki vähänkin orgaaninen lakaistaan ja lanataan kaatopaikalle, kun tulee kaikennäköistä uutta pytinkiä pystyyn. Tämä jos jokin on semmoista, mikä pitää tämän kaupungin kiinnostavana, ettei tämä muistuta samaa kuin tämä olisi leikattu ja liimattu jostain Dubain lähiöstä.

Kiitos.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Arajärvi toivoi, että Helsingin kaupungilla olisi myös hevosia. Voin hänen ilokseen kertoa, että Helsingin kaupungilla on hevosia. Olin juuri tänään Falkullan nuorisotalolla, jossa tehdään eläinavusteista nuorisotyötä, avaamassa uuden hevostallirakennuksen. Itse asiassa aloite lähti nuorista itseltään ja Ruuti-ryhmästä ja edennyt siihen pisteeseen, että tänään oli avajaiset. Eli tämä puoli raitiovaunuistakin on huolehdittu.

Helsingin kaupunki myös omalta osaltaan ja Helsingin kaupunginmuseo huolehtii meidän raitiovaunuhistoriasta. Meillä on raitiovaunumuseo Töölössä vanhassa ratikkahallissa tai onhan osa siitä edelleenkin käytössä. Siellä, missä ensimmäiset on. Se on varsin suosittu. Siellä käy noin 50 000 ihmistä vuodessa. Siellä käy koululaisryhmiä, päiväkotiryhmiä. Se ei ole niin tunnettu kuin voisi olla, koska se on hyvin kiinnostava. Siellä on valikoitu nimenomaan niitä eri aikakausien merkittävimpiä raitiovaunuja. Saamme kiittää siitä, että meillä on mahdollisuus pitää tämmöistä raitiovaunumuseota, vanhoja HKL:n työntekijöitä ja aktiiveja, jotka ovat tallentaneet ja säästäneet asioita. Tämä valtuutettu Kivekkään aloite, Helsingin kaupunginmuseo suhtautuu siihen myönteisesti. Ratikkamuseon tilat eivät mahdollista tätä. Eikä museossa olevia raitiovaunuja käytetä ajeluun, vaan siihen nimenomaan tarvitaan, aivan niin kuin tässä aloitteessa on tuotu ilmi ja puheenvuoroissa, toimijoita, jotka ovat aktiivisia sen suhteen. Mehän olemme nyt lisäämässä myös meidän raitiovaunujen kapasiteettia. Tänäänkin taisi mennä se kaavapäätös, joka mahdollistaa sitä. Kyllä siellä varmasti löytyy tilaa yksittäisille myös museoraitiovaunuille, joita voidaan käyttää liikenteessä.

Sekä Arajärven toive on jo hoidettu että kaupunginmuseo mielellään tekee yhteistyötä näiden tahojen kanssa, jotka entisestään parantavat meidän historiallisten raitiovaunujen määrää ja sitä, että ne ovat ihmisten nähtävillä ja saavutettavissa.

Puheenjohtaja ja valtuustoverit.

Tämä on oikein hyvä aloite ja noussut ajankohtaiseksi ja tärkeäksi sen takia, kun nyt raitiovaunuvarikoita peruskorjataan ja on ryhdytty miettimään, että mikä voisi olla niiden vaunujen kohtalo, jotka eivät ole tällä hetkellä kaupunginmuseon tai raitiovaunumuseon kokoelmissa, mutta joilla silti on mitä ilmeisintä kulttuurihistoriallista arvoa.

Täytyy sekin sanoa, että vaikka ratikoita alkaa nyt olla jälleen jo muissakin kaupungeissa, niin kyllähän tuo raitiovaunu Suomessa on hyvin vahvasti osa helsinkiläisyyttä ja Helsingin kaupunkihistoriaa. Se kulminoituu meidän Helsinki-imagoon ja jossain määrin jopa joukkoliikenneimagoon. Ihmiset pitävät raitiovaunuista. Siinä semmoinen kaupunkilaisuus helsinkiläisessä merkityksessä tiivistyy minun mielestäni hyvinkin vahvasti. Sen takia on tärkeää, että näitä vempaimia nyt sitten arvostetaan meidän omassa toiminnassamme. Todellakin on hyvä erottaa ne museovehkeet, jotka pannaan näytteille tai lasikaappiin, niistä historiallista vaunuista, joita voitaisiin myös erilaisina juhlatarkoituksina käyttää liikenteessäkin erikoiskuljetuksissa ja tämmöisissä yleisötapahtumissa.

Mun mielestä tämä systeemi, että ruvetaan miettimään, miten tämä toteutetaan, on tosi tärkeä. Mä näen itse, että jonkinlainen yhteisö, joka ottaisi vastuuta siitä, siellä olisi kaupunginmuseota, historiallisia seuroja, joitakin yrityksiä, joita asia kiinnostaa ja sitten myös tietysti raitiovaunuliikennöinnistä vastaava Kaupunkiliikenne Oy ja muita toimijoita, jotka tuntee tämän asian omakseen. Se on mun mielestä järkevää, että syntyisi joku orgaani, jolle tämä asia oikeasti kuuluu.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sellaiset ratkaisut on kannatettavia, joissa on historiaa säästyy, mutta yhteisillä kustannuksilla ei ole varaa kaikkeen. Siksi on syytä pyrkiä etsimään sellaisia ratkaisuja, joissa ratikoista pitäminen ilmenee siten, että pystytään järjestämään liiketoimintaa, joka tukee historian säilyttämistä.

Kesällä kun on turisteja, hevosvetoisia ratikoita voisi olla hyvä olla, jos löytyy halukasta yrittäjää. Kaupungin vastuulla voisi olla tällöin näiden ratikoiden ylläpito.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Ebeling nosti esiin kysymyksen, voidaanko tehdä liiketoimintaa vanhoilla ratikoilla. Se on toki olennainen kysymys. Meillähän itse asiassa tehdään liiketoimintaa niillä. SpåraKOFF on vanha 50-luvun ratikka, joka tuottaa ymmärtääkseni joitakin satoja tuhansia euroja vuodessa. Ei se nyt kaupungin mittapuulla suurta liiketoimintaa ole, mutta eihän tämä perinneraitiovaunuajaminen muutenkaan mikään sillä tavalla valtava asia ole. Eli sikäli tämä kuulostaa ihan realistiselta, että liiketoimintaa on mahdollista tehdä ja se voidaan tähän kokonaisuuteen kytkeä.