Korkeimman oikeuden päätös / Pitkänsillankatu 29 (kt.tunnus 272-1-6-47)

Päätös

Kaupunginhallitus hyväksyi päätösesityksen. Kaupunginhallitus, salainen 27.01.2025 § 8 Valmistelija Hallintojohtaja Ben Weizmann Otsikkoasiassa on 19.12.2024 toimitettu lunastustoimitus ja lunastustoimikunta on samalla antanut asiassa päätöksen ja toimittanut toimitusta koskevan pöytäkirjan asianosaisille 30.12.2024. Liite A Pöytäkirja lunastustoimituksesta (toimitusnumero 2024-733865 - MMLm/5467/33/2024) Lunastustoimikunta on päätöksessään todennut, että Kokkolan kaupungilla ei ole lunastuslakiin tai muuhunkaan lainsäädäntöön perustuvaa velvollisuutta lunastaa kiinteistö omistusoikeudella siten kuin hakijat ovat vaatimuksessaan vaatineet. Samalla lunastustoimikunta on kuitenkin katsonut, että kiinteistön omistajien ylimääräisistä kustannuksista Kokkolan kaupungin on maksettava kertakaikkisena korvauksena 10 000 euroa. Toimikunnan pöytäkirjasta ilmenee, että toimikunta on varsin seikkaperäisesti kuvannut asiantilan sekä ratkaisuun liittyvän problematiikan. Ottaen kuitenkin huomioon päätöksen sekä sen perustelut voidaan todeta, että perustelut eivät kaikilta osin vastaa niitä johtopäätöksiä mihin toimikunta on päätynyt. Perusteluissa ei avata millään lailla problematiikkaa, joka liittyy suojelumerkinnän kohtuuttomuuteen eikä päätöksessä myöskään miltään osin viitata esimerkiksi Kokkolan kaupungin vastineessaan esittämiin väitteisiin. Pikemminkinn voidaan todeta, että perustelut lähtökohtaisesti tukevat Kokkolan kaupungin käsitystä suojelumerkinnän aiheuttamasta haitasta, tai pikemminkin siitä, että suojelumerkinnällä ei aiheuteta kiinteistön käytettävyydelle sellaista haittaa kuin lainsäätäjä on korvattavuudelta edellyttänyt. Kaupunki on vastineessaan todennut, että rakennuksen lakisääteisen ja tavanomaisen kunnossapidon laiminlyönti ei lain mukaan ole seikka, joka voisi oikeuttaa saamaan suojelukohteen korjaamisesta aiheutuvia kustannuksia korvattaviksi. Kun vielä huomiodaan, että lunastustoimikunta on itsekin perusteluissaan painottanut kiinteistöllä olevan rakennuksen huonon kunnon aiheutuneen ylläpidon puutteesta, on varsin epäjohdonmukaista, että kaupunki päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla on velvollinen maksamaan korvauksia ”omistajien ylimääräisistä kustannuksista”. Ennen varsinaista päätösosiota toimikunnan pöytäkirjasta ilmenee, että toimikunta on ratkaisumallia hahmotellessaan todennut, että ensimmäinen askel olisi kattava kuntotarkastus, korjauskelpoisuuden analyysi ja mahdollisen korjaussuunnitelman laatiminen. Kokkolan kaupunki onkin vastineessaan nimenomaan katsonut, että edellytyksiä arvioida kohteen ennallistamista ei ilman selvitystä ole mahdollista tehdä. Vaasan hallinto-oikeuskin on päätöksensä perusteluissa vedonnut samaan asiaan (vrt. aiemmin annettu vastine sekä Vho:n päätös). Toimikunnan tekemä päätös on kuitenkin tältäkin osin ristiriidassa toimikunnan antamien perustelujen kanssa. Velvollisuus selvityksen laatimiseen on yksiselitteisesti tontin omistajalla. Lunastustoimikunta on päätynyt kertakaikkiseen korvaukseen, joka on siis tuo aiemmin todettu 10 000 euroa. Päätöksessä ei ole miltään osiin avattu sitä, mihin korvaussumma perustuu. Hakijat eivät ole missään vaiheessa toimitusta esittäneet minkäänlaisia selvityksiä, laskelmista puhumattakaan, mihin heidän vaatimuksensa perustuvat. Näin ollen korvausta, joka ei perustu mihinkään ei voida hyväksyä. Kun vielä otetaan huomioon toimikunnan päätös toimituskustannusten maksamisesta, lienee selvää, että Kokkolan kaupunki ei voi olla velvoitettu toimituskustannusten maksamiseen. Kokkolan kaupunki ei ole laittanut lunastustoimitusta vireille, eikä toimikunta voi mitenkään perustella kaupungin maksuvelvollisuutta sillä, että ”yleinen intressi tässä toimituksessa on asemakaavan toteutuminen, johon kuuluu mm. rakennuksen suojelu”. Toimikunnan johtopäätös siitä, että ”toimituskustannukset maksaa osapuoli jonka tarpeeseen toimitus tehdään” on vähintäänkin merkillinen. Yhtälailla epäselväksi jää miksi Kokkolan kaupunki velvoitetaan korvaamaan hakijoiden oikeudenvalvontakustannukset. Kokkolan kaupunki ei ole hakenut lunastustoimitusta, eikä kysymys ole ”lunastettavan omaisuuden omistajan välttämättömistä kustannuksista”, kuten toimikunnan selvityksessä jostain syystä lausutaan. Päätökseen liitetyn muutoksenhakuohjeen mukaan muutosta lunastustoimikunnan päätökseen haetaan valittamalla maaoikeuteen. Määräpäivä valitukselle on 30.1.2025. Yllä olevan perusteella lienee selvää, että päätökseen tulee hakea muutosta. Asia on kokonaisuudessaan poikkeuksellinen ja näin ollen yleinen intressikin edellyttää, että asiassa saadaan tuomioistuimen ratkaisu ja, että asia ei jää ainoastaan lunastusmenettelyn varaan. Toimikunta toteaa itsekin, että rakennusperintölain pykäliä ei ole aiemmin sovellettu lunastustoimituksissa, joten ei ole olemassa ennakkotapauksia niiden tulkinnasta. Tarkoituksenmukaista onkin oikeuttaa kaupunginjohtaja sekä hallintojohtaja toimeenpanemaan muutoksenhaku. Kaupunginjohtaja Kaupunginhallitus päättää 1 merkitsee toimituskirjan tiedoksi. 2 hakea muutosta lunastustoimikunnan päätökseen valittamalla maaoikeuteen. 3 oikeuttaa kaupunginjohtajan sekä hallintojohtajan toimeenpanemaan muutoksenhaku.