Kaupunkiympäristölautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle valtuutettu Sari Helinin ym. valtuustoaloitteesta koskien lähiruoan ja kotimaisen ruoan käyttöä Helsingin kaupungin tilaisuuksissa

Kaupunkiympäristölautakunta antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon koskien valtuutettu Sari Helinin ym. (17.6.2026) valtuustoaloitetta Lähiruoka ja kotimainen ruoka Helsingin kaupungin tilaisuuksiin. Valtuustoaloitteessa esitetään, että Helsingin kaupunki siirtyy tarjoamaan omissa tilaisuuksissaan ensisijaisesti lähiruokaa. Mikäli lähiruokaa ei ole saatavilla tai se ei sovellu tilaisuuteen, siirrytään käyttämään kotimaista ruokaa. Yhteenveto Kaupungin tilaisuuksien tarjoiluissa voidaan edistää lähituotantoa ja kotimaisuutta erityisesti ruokien pääraaka-aineissa suosimalla kauden kasviksia, kotimaisia kasviproteiineja sekä alueen vesistöjen luonnonkalaa. Kaupungin tarjoilulinjaukset edellyttävät jo nykyisellään sesonginmukaisten kasvisruokien ja vastuullisesti pyydetyn lähikalan käyttöä. Kotimaisen ruoan suosiminen tukee huoltovarmuutta ja paikallistaloutta sekä vähentää ruokapalveluiden ympäristö- ja luontovaikutuksia. Hankintalainsäädäntö ei mahdollista lähiruoan tai kotimaisuuden suoraa vaatimista, mutta vastuullisuus-, tuoreus- ja laatukriteereillä voidaan ohjata hankintoja kotimaisiin vaihtoehtoihin. Lisäksi raaka-aineiden alkuperätiedon edellyttäminen on mahdollista. Lausuntoehdotus on valmisteltu yhteistyössä kaupunginkanslian strategiosaston kanssa. Lähiruoka ja kotimainen ruoka Aloitteessa esitetään, että Helsingin kaupunki siirtyy tarjoamaan omissa tilaisuuksissaan ensisijaisesti lähiruokaa. Lähiruoan edellyttäminen vaatii termin määrittämisen, sillä lähiruoka voidaan tulkita usealla tavalla. Maa- ja metsätalousministeriön Lähiruokaohjelman mukaan lähiruualla tarkoitetaan erityisesti paikallisruokaa, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Omalla alueella tarkoitetaan maakuntaa tai sitä vastaavaa tai pienempää aluetta. Kotimaisen ruoan suosiminen vahvistaa kotimaista tuotantoa ja sitä kautta omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Mitä lyhyempi tuotantoketju on, sitä läpinäkyvämmin pystytään myös varmistumaan ruoan vastuullisuudesta ja jäljitettävyydestä. Helsingin ruokaan liittyvät keskeiset linjaukset Kansliapäällikkö on päättänyt 28.10.2021 linjauksesta koskien kaupungin järjestämien tilaisuuksien tarjoilua. Linjauksen mukaan kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa tarjoillaan sesongin mukaista kasvisruokaa ja/tai vastuullisesti pyydettyä lähikalaa. Kahvimaitona käytetään kauramaitoa. Linjauksen voi katsoa jo nykyisellään ohjaavan vähintään kotimaisten tuotteiden käyttämiseen. Poikkeuksen tähän tekevät tilaisuuksissa yleisesti tarjotut kahvi ja tee, joita ei Suomessa kasvateta. Myös hedelmien osalta ympärivuotinen lähiruokavaatimus on haastava. Näiden osalta onkin linjattu, että hyödynnetään Reilun kaupan tuotteita silloin kuin niitä on saatavilla. Kaupunginkanslian hankintapalvelut on kilpailuttanut kokous- ja koulutustilat Helsingin kaupungin virastojen ja liikelaitosten sekä Helsingin konsernihankinta Oy:n jäsenyhteisöjen käyttöön. Sopimukseen sisältyy mahdollisuus tarjoiluihin. Niiden osalta sopimuksessa on edellytetty kansliapäällikön päättämän tarjoilulinjauksen noudattamista. Kaupungin toimialojen henkilöstöravintoloiden sopimuksiin sisältyvät myös kokoustarjoilut. Yllä mainittu linjaus on huomioitu niissä sopimuksissa, jotka on kilpailutettu sen voimaantulon jälkeen. On tärkeää, että tarjoilulinjaus huomioidaan myös sopimuksia uusittaessa niin, että sopimustoimittajien sallitut kokoustarjoilut ovat vain linjauksen mukaisia. Tällöin vastuu linjauksen noudattamisesta ei jää tilaajalle ja linjauksen noudattamisen seuranta helpottuu. Hankintalain rajauksia Hankintalain 3 §:n 1 momentin mukaisesti hankintayksikön on kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen. Lisäksi hankintalain 71 §:n 3 momentin mukaisesti hankinnan kohdetta kuvaavassa määritelmässä ei saa mainita tiettyä valmistajaa tai tiettyä alkuperää olevia tavaroita, eikä siinä myöskään saa viitata tavaramerkkiin, patenttiin, tuotetyyppiin, alkuperään, erityiseen menetelmään, joka on ominainen tietyn tarjoajan tavaroille, palveluille tai tuotantoon siten, että viittaus suosii tai syrjii tiettyjä tarjoajia tai tavaroita. Tarjouspyynnön teknisten määritelmien on siis mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun, eivätkä ne saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua. On kuitenkin huomattava, että niin kaupungilla kuin kansallisella tasolla on strategisia hankintoihin liittyviä tavoitteita paikallisen elinkeinoelämään elinvoimaisuuteen sekä kestävään ja huoltovarmaan ruokajärjestelmään liittyen. Esimerkiksi päivityksessä oleva kaupungin hankintalinjausluonnos (18.9.2026) sisältää tavoitteen “Hankintamme edistävät alueemme elinvoimaa”. Kotimaisuutta tai alueellisuutta ei voida vaatia hankintalain mukaisesti laatuvaatimuksena, mutta elintarviketuotannolle ja ruokapalvelulle voidaan asettaa vastuullisuus- ja laatukriteereitä ohjaamaan kotimaiseen tuotantoon, jossa esimerkiksi elintarviketurvallisuudella ja sen valvonnalla on korkea taso. Elintarvikkeiden valmistus- ja jalostusmaatiedon edellyttäminen ja kotimaisuusasteen seuranta ovat keinoja lisätä tietoisuutta ruoan alkuperästä ja ruokapalveluiden kotimaisuusasteesta. Myös tuoreuteen ja logistiikkaan liittyviä vaatimuksia voidaan asettaa, kuten toimitustiheys, tuoreen tuotteen toimituksen aikaraja, käsittelyaste ja pakastuskielto. Tuotemäärittely voi myös ohjata kotimaisiin tuotteisiin esimerkiksi kasviproteiinituotteissa, joiden kotimainen tarjonta on hyvällä tasolla. Kriteereitä asettaessaan hankintayksikön on hyvä hyödyntää kansallisia Motivan elintarvike- ja ruokapalveluiden kriteereitä, jotka huomioivat hankintalain periaatteiden mukaisuuden. Hankintaosaaminen, asiantuntemus ja markkinavuoropuhelu ovat keskeisiä keinoja edistää kotimaisuutta ruokahankinnoissa. Vastikään julkaistun Motivan oppaan (25.8.2026) mukaisesti hankintayksiköitä ohjeistetaan asettamaan tavoite elintarvikehankintojen kotimaisuusasteelle, myös tuoteryhmittäin. Lähiruoan ja kotimaisuusasteen nostamiseksi myös tilaustarjoiluissa on kannatettavaa, että tavoitteet asetetaan tarkemmin tuoteryhmäkohtaisesti huomioiden, missä lähi- ja kotimaisen ruoantuotannon ja -valmistuksen potentiaali on. 1.10.2026 on tullut voimaan hankintalain 75 §, jonka mukaan hankintayksikön on jaettava hankinta erillisiin osiin tai kilpailutettava hankinnan osat erillisillä tarjouskilpailuilla. Hankintayksikkö voi määritellä jaettavien osien koon ja kohteen. Hankinnan jakaminen nykyistä pienempiin osiin mahdollistaa myös pienempien toimijoiden osallistumisen tarjouskilpailuun. Tällaisen toimintamallin kustannusvaikutuksista ja sen logistisesta toimivuudesta kaupungin hankintamääriin nähden ei kuitenkaan ole varmuutta. Hankintalain 75 §:n mukaan hankinta voidaan jättää jakamatta osiin mm. mikäli jakaminen lisää merkittävästi hankintayksikön tai toimittajan hallintokustannuksia tai johtaisi kustannusten jatkuvaan kasvuun. Hankintalain kynnysarvot alittavissa hankinnoissa tulee noudattaa hyvän hallinnon oikeusperiaatteita sekä kaupungin omaa sisäistä ohjeistusta mm. pienhankinnoista, eettisistä periaatteista ja tarjoilulinjauksesta. Myös pienhankintarajan alittavissa tilauksissa, jotka jäävät edellä mainittujen puitesopimusten ulkopuolelle, tulee huomioida edellä mainitut ohjaavat periaatteet ja ohjeistukset. Mikäli kyseessä on perustellusti puitesopimusten ulkopuolinen yksittäinen tilaustarjoilu, tilaajalla on mahdollisuus keskustella mahdollisten toimittajien kanssa vapaammin tarjoilun vastuullisuus- ja laatuvaatimuksista ja esimerkiksi tehdä valinta paikallisten yritysten välillä. Lisäksi on huomioitava, että hankintalaki ja sen periaatteet mm. syrjimättömyydestä eivät koske yksityisiä yrityksiä, jotka tuottavat kaupungille kokous- ja ravintolapalveluita. Yrityksillä itsellään voi olla lähiruokaan ja/tai kotimaisuusasteeseen liittyviä tavoitteita. Kotimaisen järvikalan käyttö Aloitteessa esitetään, että norjalaisen lohen sijaan tilaisuuksissa tarjottaisiin suomalaista järvikalaa kuten haukea, muikkua, ahventa, kuhaa ja siikaa. Monet suomalaiset sisävesikalat elävät myös merialueella, kuten aloitteessa mainitut kalat. Näin ollen järvikalan sijaan voisikin olla tarkoituksenmukaista puhua suomalaisesta luonnonkalasta. Tällöin myös silakka ja sisävesissä sekä meressä esiintyvät suomalaiset luonnonkalat, kuten ahven, kuha ja hauki, tulisivat huomioiduksi. Kaupungin ruokapalveluissa suomalaista luonnonkalaa on tällä hetkellä käytössä pakasteena ja säilykkeenä (muikkua ja särkeä), minkä lisäksi käytössä on kirjolohi ja ahven (kalamassana). Kotimaisen luonnonkalan käytön haasteiksi on havaittu epävarma saatavuus sekä esimerkiksi särkikalojen osalta heikko maistuvuus. Vähäisen kysynnän ja epävarman saatavuuden vuoksi kotimaista luonnonkalaa on saatavilla vähemmän tukkujen valikoimasta, mikä vaikuttaa myös kustannuksiin. Tilaustarjoilut ovat volyymiltaan merkittävästi pienempiä kuin kaupungin ruokapalvelut kokonaisuudessaan ja niissä luonnonkalan hyödyntämistä myös tuoreena olisi suositeltavaa lisätä sallitun budjetin ja mahdollisen hankintasopimuksen rajoissa. Kotimaisen ruoan ympäristövaikutukset Helsingin kaupunkistrategian 2025–2029 mukaan Helsinki toimii Suomen suurimpana julkisena hankkijana myös epäsuorien päästöjen vähentämiseksi ja luontovaikutusten pienentämiseksi hankinnoissa. Lappeenrannan yliopisto on toteuttanut vuoden 2026 aikana Helsingin ruokapalveluiden luontojalanjälkilaskennan. Tulokset osoittavat, että erityisesti kalan ja papujen osalta kotimaisten tuotteiden luontojalanjälki on huomattavasti alhaisempi verrattuna ulkomaisiin tuotteisiin. Kahvin, teen, kaakaon ja trooppisten hedelmien vaikutus maankäytön kautta syntyviin maanpäällisen luonnon monimuotoisuusvaikutuksiin on suuri, minkä vuoksi niiden tilaustarpeeseen ja -määriin tulee kiinnittää huomiota. Yleisesti ottaen kuitenkin liha- ja maitotuotteet ovat tällä hetkellä merkittävin luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien haitallisten vaikutusten aiheuttaja. Näin on myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta; Sitran mukaan ruoka muodostaa keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä lähes neljänneksen. Tästä yli kolme neljäsosaa on peräisin liha- ja maitotuotteiden kulutuksesta. Kasvispainotteisen ruoan lisääminen on siis ensisijainen keino vähentää ruoan ympäristövaikutuksia niin kaupungin tilaisuuksissa kuin ruokapalveluissa ylipäätään.

Kaupunkiympäristölautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle valtuutettu Sari Helinin ym. valtuustoaloitteesta koskien lähiruoan ja kotimaisen ruoan käyttöä Helsingin kaupungin tilaisuuksissa

Asiakirjan teksti

Lausuntoehdotus

Esittelijän perustelut