Kaupunginvaltuusto · 7.10.2026

Valtuutettu Maija Karhusen aloite iäkkäiden liikkumisen tuen parantamisesta

Diaarinumero: HEL 2025-019533
Esittelijä: Kaupunginhallitus

Päätös

Kaupunginvaltuusto katsoi aloitteen loppuun käsitellyksi.

Keskustelu

2 puheenvuoroa valtuuston keskustelupöytäkirjasta. Keskustelupöytäkirja (PDF)

Valtuutettu Hilkka Ahde Mä haluan tässä yhteydessä nostaa esiin oman talousarvioaloitteeni, joka piti sisällään sen, että yli 80-vuotiaat kutsuttaisiin, siis huom.…

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mä haluan tässä yhteydessä nostaa esiin oman talousarvioaloitteeni, joka piti sisällään sen, että yli 80-vuotiaat kutsuttaisiin, siis huom. kutsuttaisiin, säännöllisiin terveystarkastuksiin.

Tämä siksi, että kun helsinkiläinen täyttää 80 vuotta, olisi hyvä pysähtyä yhdessä hänen kanssaan katsomaan, miten hän oikeasti pärjää omassa elämässään. Ei vain sitä, mikä on verenpaine tai verensokeri, vaan sitä, miten ihminen kokonaisuutena pärjää. Pääseekö hän itse liikkeelle? Pääseekö hän ulos kodistaan? Pääseekö hän kauppaan, lääkärin ja tapaamaan ystäviään? Pystykö hän käyttämään julkista liikennettä? Onko kotona kaatumisen riskejä? Selviääkö hän mahdollisesti portaista? Onko näkö tai kuulo heikentynyt? Onko yksinäisyyttä? Onko digipalvelujen käyttäminen vaikeaa? Ja ennen kaikkea, tarvitseeko hän jotain apua, jotta voisi elää mahdollisimman itsenäistä ja hyvää elämää?

Tämä liittyy hyvin läheisesti myös tämän päivän keskusteluun ikäihmisten liikkumisen tuesta. Usein toistetaan sitä mantraa, että ikäihmisten pitäisi voida asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Mutta hei, mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Oma koti ei saa muuttua paikaksi, josta ihminen ei enää pääse ulos. Liikkuminen ei ole vain matka lääkärille tai kauppaan. Se on myös matka ystävän luo, kirjastoon, teatteriin, seurakunnan tilaisuuteen, harrastukseen tai kahville. Jos ihminen menettää mahdollisuuden liikkua, hän voi vähitellen menettää paljon, paljon muutakin. Sosiaaliset suhteet vähenevät, yksinäisyys lisääntyy ja toimintakyky voi heikentyä entisestään. Siksi ajattelen, että yli 80vuotiaiden terveystarkastuksessa pitäisi katsoa myös tätä puolta.

Jos ihminen kertoo, että ei enää pääse kotoaan ulos, meidän pitää kysyä, miksi. Onko kyse toimintakyvystä? Tarvitaanko fysioterapiaa tai kuntoutusta? Onko kuljetuspalveluille tarvetta? Onko kodissa jotain, joka tekee liikkumisesta vaikeaa tai vaarallista? Tai ehkä ongelma on yksinkertaisesti se, että ihminen ei tiedä, mitä palveluja hänelle kuuluu. Tämä on monesti myös omaishoitajien ongelma. Tällainen tarkastus olisi ennen kaikkea ennaltaehkäisevää työtä. Ei pidä odottaa siihen asti, että ihminen kaatuu kotona, joutuu sairaalaan tai menettää kokonaan kykynsä selviytyä itsenäisesti. Jos pieni apu oikeaan aikaan auttaa ihmistä jatkamaan itsenäistä elämää, se on inhimillisesti hyvä ratkaisu. Samalla se voi vähentää raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta myöhemmin.

Haluan nostaa esiin myös yhdenvertaisuuden. Helsingissä on jo erilaisia sähköisiä palveluja ja terveystarkastuksia. Digitalisaatio on hyvä asia, niin kuin tänään jo on puhuttu, ja sitä pitää kehittää. Mutta kaikki yli 80-vuotiaat eivät ole samanlaisia. Eivät kaikki käytä älypuhelinta. Kaikki eivät hallitse Omaoloa tai muita sähköisiä palveluita. Joskus ihminen voi kyllä käyttää digitaalisia palveluita, mutta ei osaa itse tunnistaa, että hänen elämässään on jokin asia, johon hän tarvitsisi apua. Siksi ihmisen kohtaamista ei saa unohtaa. Siksi ikäihmiset pitää kutsua terveystarkastuksen eikä luottaa, että he itse hakeutuvat sinne.

Ennaltaehkäisy ei minun mielestäni tarkoita sitä, että lähetämme ihmiselle linkin ja pyydämme häntä täyttämään kyselyn. Ennaltaehkäisy tarkoittaa myös sitä, että joku kysyy ihmiseltä itseltään, miten sinä pärjäät, miten sinä voit ja pääsetkö sinä kotoasi ulos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Meillä on Helsingissä hyvin paljon ikäihmisiä, joilla on vielä vuosia hyvää ja aktiivista elämää edessään. Minusta meidän tehtävämme on tehdä kaikkemme sen eteen, että nämä vuodet eivät kuulu vain kotona selviytymiseen, vaan että ihminen voi edelleen osallistua, tavata muita ihmisiä ja tuntea olevansa täysivaltainen helsinkiläinen. Siksi pidän tärkeänä sekä ikäihmisten liikkumisen tuen kehittämistä että sitä, että yli 80-vuotiaille tarjotaan aktiivisesti mahdollisuus säännölliseen, kokonaisvaltaiseen terveydentilan ja toimintakyvyn arviointiin. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus vanheta Helsingissä niin, että hänet nähdään, hänen tilanteensa huomataan ajoissa ja hän saa apua silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Kiitos.

Valtuutettu Maija Karhunen Kiitos valtuutettu Ahteelle ihan hyvästä puheenvuorosta, joka liittyi aiheeseen. Jos vielä yhden puheenvuoron jaksatte kuunnella, lupaan,…

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Ahteelle ihan hyvästä puheenvuorosta, joka liittyi aiheeseen. Jos vielä yhden puheenvuoron jaksatte kuunnella, lupaan, että se on fiksu. Toisin kuin ehkä osa tänä iltana kuuluista puheenvuoroista.

Me kaikki täällä valtuustossa elämme sellaista arkea, että pääsemme poistumaan kotimme seinien sisältä useammin kuin kolme kertaa kuussa, mutta kolme kertaa on maksimi niille helsinkiläisille ikäihmisille, jotka ovat liikkumisen tuen varassa. Tämän vastauksen mukaan Helsingissä vähäisempi matkojen määrä verrattuna muihin hyvinvointialueisiin on perusteltu sillä, että Helsingissä on niin hyvä julkinen liikenne. Ja niin onkin, mutta kun kyse on vanhuksista, jotka eivät pysty sitä käyttämään.

Julkisen liikenteen käyttäminen on fyysisesti vaativaa, jos liikkuu vaikka rollaattorin avulla. Täytyy ensin päästä ovesta ulos, sitten tarpoa tuolla loskassa tai lumessa, pahimmassa tapauksessa saada nostettua se rollaattori ja itsensä julkiseen liikennevälineeseen, bussiin, metroon, ratikkaan. Päästä istumapaikalle ennen kuin liikenneväline lähtee liikkeelle. Päästä ulos turvallisesti. Pystyä hahmottamaan reittejä ja pysäkkejä ja päästä sitten vielä takaisin kotiinkin. Ja se on hankalaa.

Itselläni on se käsitys, että aika huonokuntoisiakin ihmisiä jää ilman liikkumisen tukea. Esimerkiksi on näkökyky jo osittain mennyt, on ollut kaatumisia. Ollaan valmiita ottamaan aika isojakin turvallisuusriskejä Helsingissä. Kun ihminen itse parhaiten tietää, millaisia riskejä hän pystyy ottamaan, sen sijaan että käyttäisi julkista liikennettä, hän jää kotiin.

Mietin, että olikohan tämä sosiaalihuoltolain mukainen liikkumisen tuki unohtunut Helsingissä jonnekin kaapin perälle, kun esimerkiksi tulorajoja ei oltu tarkasteltu 11 vuoteen. Nyt sovittiin, että viiden vuoden välein tarkistetaan säännöllisesti, että pysytään kustannustason perässä. Voisi olla tietysti useamminkin. Kolme vuotta ymmärtääkseni on näissä aika tyypillinen aikaväli. Mutta hyvä linjaus sotepe-lautakunnalta etenkin näinä aikoina, jolloin jotkut ovat sitä mieltä, että kaikenlaisista indeksikorotuksista ja sen tyyppisistä tarkasteluista pitäisi luopua. Myös sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, myös ennaltaehkäiseviä, täytyy kehittää ja pitää ajan tasalla.

Helsingissähän meillä on yhteinen tavoite vähentää yksinäisyyttä. Tiedetään tutkimusten perusteella, että kuljetuspalvelujen puute lisää ikäihmisten sosiaalista eristäytymistä. Muistisairaiden kohdalla puhutaan sosiaalisesta kuolemasta, kun liikkuminen ei ole enää mahdollista. Vastauksessa todettiin, että myönnetyistä matkoista osa jää käyttämättä. Sehän kertoo siitä, että paitsi kuljetuksen, ihminen tarvitsee myös rohkaisua lähteä ulos ja jonkun, jonka kanssa lähteä. On hyvä huomioida, että se määrä ihmisiä, joille tämä palvelu Helsingissä on myönnetty, on aika alhainen, eli voi olla, että kotiinsa eristettyjä ihmisiä meillä elää tässä kaupungissa liian paljon.

Kiitos.

Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirja on yleiskielinen litteraatti kaupunginvaltuuston kokouksessa käydystä keskustelusta. Keskustelupöytäkirja on litteroitu videoidusta kaupunginvaltuuston kokoustallenteesta.

Keskustelupöytäkirjaan ei litteroida kaupunginvaltuuston puheenjohtajan puheenvuoroja. Kaupunginvaltuuston pöytäkirja löytyy Helsingin kaupungin verkkosivuilta paatokset.hel.fi. Diskussionsprotokollet över Helsingfors stadsfullmäktiges sammanträde är en allmänspråklig transkription av diskussionen som förts vid sammanträdet. Diskussionsprotokollet har transkriberats ur videoinspelningen av stadsfullmäktiges sammanträde.

Stadsfullmäktiges ordförandes anföranden transkriberas inte i diskussionsprotokollet. Stadsfullmäktiges protokoll finns på Helsingfors stads webbplats paatokset.hel.fi/sv.

Asiakirjan teksti

Päätösehdotus

Päätös on ehdotuksen mukainen.

Esittelijän perustelut

Valtuutettu Maija Karhunen ja 25 muuta valtuutettua esittävät aloitteessaan, että iäkkäiden liikkumisen tukea parannetaan lisäämällä myönnettävien matkojen määrää ja tarkastelemalla tulorajojen korottamista. Aloite on liitteenä 1. Sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukainen liikkumisen tuki on määrärahasidonnainen ja harkinnanvarainen etuus. Sosiaalihuoltolain 23 §:n mukaan liikkumista tukevia palveluja järjestetään henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi. Lain mukaan esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan lukien kutsu- ja palveluliikenne on ensisijainen tapa järjestää kaikille soveltuva liikkuminen. Haettaessa tukea, tuen tarve arvioidaan hakijan elämäntilanteen, elinympäristön ja vamman tai sairauden aiheuttamien toimintarajoitteiden perusteella. Päätöstä tehtäessä lähtökohtana on aina henkilön kokonaistilanne. Huomioon otetaan myös henkilön taloudelliset mahdollisuudet järjestää liikkumisensa muilla tavoin. Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen kustannukset olivat vuonna 2025 yhteensä noin 2,07 miljoonaa euroa ja tukea myönnettiin vuoden aikana 1263 henkilölle. Aloitteessa todetaan, että moni helsinkiläinen ikäihminen saattaa hakea tarvitsemaansa liikkumisen tukea vammaispalvelulain perusteella, vaikka toimintakyvyn heikkeneminen johtuisi tavanomaisesta ikääntymisestä. Vammaispalvelulain (675/2023) 2 §:n mukaan kyseisen lain perusteella järjestetään palveluita niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta. Vammaispalvelulain 28 §:n mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Myös vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki pyritään ensisijaisesti järjestämään esteettömän joukkoliikenteen avulla. Kuljetuspalvelumatkojen määrä Aloitteessa todetaan, että Helsingissä myönnetään vähemmän kuljetuspalvelumatkoja kuin muilla hyvinvointialueilla. Helsingissä voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Lausuntoa varten Helsinkiä verrattiin seitsemään hyvinvointialueeseen (Vantaa ja Kerava, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa). Kaikilla näillä hyvinvointialueilla kuljetuspalvelua myönnetään vain henkilölle, joka ei pysty käyttämään julkista liikennettä ilman suuria vaikeuksia. Seuraavassa vertailussa matkalla tarkoitetaan yhdensuuntaista matkaa. Vertailun perusteella Helsingin lisäksi yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Neljällä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kahdeksan (8) matkaa kuukaudessa. Kahdella näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilö asuu ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Yhdellä näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilön perheessä on ajoneuvo, jota perheenjäsen pystyy käyttämään. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kymmenen (10) matkaa kuukaudessa, mutta pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuvalle henkilölle voidaan myöntää korkeintaan neljä (4) matkaa kuukaudessa. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään 12 matkaa kuukaudessa, mutta jos asiakkaalla on mahdollisuus käyttää palveluliikennettä tai lähibussia, voidaan matkoja myöntää kuukaudessa enintään neljä (4). Aloitteessa on todettu, että esitettyjen muutosten myötä helsinkiläiset ikäihmiset olisivat yhdenvertaisemmassa asemassa muiden hyvinvointialueiden ikäihmisiin nähden. Kaupunginhallitus toteaa, että näin ei välttämättä ole, koska eri hyvinvointialueilla matkojen määrät ja niiden vähentämisen perusteet vaihtelevat. Yhden alueen matkamäärän muuttaminen ei sellaisenaan tee kokonaisuudesta yhdenvertaisempaa. Matkojen määrä on suhteutettava myös julkisen joukkoliikenteen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Helsingissä on tiheä julkisen joukkoliikenteen palveluverkosto ja kattava esteetön julkinen joukkoliikenne jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden hoitamiseen. Tulo- ja varallisuusrajat Helsingissä sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulo- ja varallisuusrajat ovat korkeammat kuin vertailussa mukana olleilla hyvinvointialueilla. Tulorajoista on päätetty viimeksi sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä 16.6.2015 § 217 ja varallisuusrajoista 1.3.2016 § 43. Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulorajojen tarkastelusta on Helsingissä jo 11 vuotta aikaa. Lautakunta kehottaa toimialaa arvioimaan tulorajoja vähintään viiden vuoden välein. Lautakunta pitää tärkeänä, että toimiala seuraa aktiivisesti tulorajojen tason tarkoituksenmukaisuutta. Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi Sosiaalihuoltolain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla tuetaan niiden ihmisten mahdollisuuksia muun muassa asiointiin ja harrastamiseen, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä toimintakykyä alentavan syyn vuoksi. Myönnettävien matkojen määrät vaikuttavat asiointi- ja peruspalvelujen käyttöön sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitoon erityisesti niillä alueilla, joilla esteetön julkinen joukkoliikenne ei ole riittävää. Palvelukokonaisuuksien osalta seurataan, miten nykyiset palvelut vastaavat kokonaisuudessaan iäkkäiden henkilöiden tarpeisiin ja arvioidaan mahdollisia muutostarpeita tulevaisuudessa. Lautakunta kehottaa toimialaa seuraamaan erityisesti, kuinka palvelu vastaa tarpeisiin ehkäistä ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä edistää ikäihmisten kotona asumista ja liikkumisen turvallisuutta. Lautakunta kehottaa toimialaa tarjoamaan palvelua kohderyhmälle aktiivisesti. Vammaispalvelulain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten subjektiivisen oikeuden piirissä olevat palvelut. Hallintosäännön 30 luvun 11 §:n 4 momentin mukaan kaupunginvaltuustossa käsitellään vastaus aloitteeseen, jonka on allekirjoittanut vähintään 25 valtuutettua. Kaupunginhallituksen on esitettävä antamansa vastaus käsiteltäväksi kaupunginvaltuustossa viimeistään kahdeksan kuukauden kuluessa aloitteen jättämisestä.

Aiempi käsittely muissa toimielimissä

Kaupunginhallitus 21.09.2026 § 657

HEL 2025-019533 T 00 00 03 Päätös Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa: Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi. Käsittely 21.09.2026 Esittelijän ehdotuksesta poiketen Vastaehdotus: Mia Haglund: Kappaleesta 10 poistetaan virke: "Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta ei harkitse tulo- tai varallisuusrajojen korottamista." Kannattaja: Suvi Pulkkinen äänestys JAA-ehdotus: Esityksen mukaan EI-ehdotus: Mia Haglundin vastaehdotuksen mukaisesti muutettuna Jaa-äänet: 3 Otto Meri, Sari Sarkomaa, Maarit Vierunen Ei-äänet: 11 Paavo Arhinmäki, Riina Bhatia, Elisa Gebhard, Mia Haglund, Shawn Huff, Ville Jalovaara, Silvia Modig, Suvi Pulkkinen, Dimitri Qvintus, Marcus Rantala, Niilo Toivonen Poissa: 1 Maaret Castrén Kaupunginhallitus hyväksyi Mia Haglundin vastaehdotuksen äänin 3 - 11 (1 poissa). 14.09.2026 Pöydälle Esittelijä kansliapäällikkö Jukka-Pekka Ujula

Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta 25.08.2026 § 182

HEL 2025-019533 T 00 00 03 Lausunto Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päätti antaa kaupunginhallitukselle esittelijän ehdotuksesta poiketen valtuutettu Maija Karhusen ja 25 muun valtuutetun iäkkäiden liikkumisen tuen parantamista koskevasta valtuustoaloitteesta seuraavan lausunnon: ”Aloitteessa esitetään, että iäkkäiden liikkumisen tukea tulisi parantaa lisäämällä myönnettävien matkojen määrää ja tarkastelemalla tulorajojen korottamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen rahoitus muodostuu valtiolta saatavasta yleiskatteellisesta rahoituksesta, asiakasmaksutuloista ja valtionkorvauksista. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta korostaa, että kaikki toimialan, pelastustoimen ja HUS-kuntayhtymän menot ja kustannuksia kasvattavat muutokset on rahoitettava tällä rahoituspohjalla. Sosiaalihuoltolain mukaiseen liikkumisen tukeen ei ole varattu lisämäärärahaa eikä sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta näin ollen kannata aloitteessa esitettyjä muutoksia. Sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukainen liikkumisen tuki on määrärahasidonnainen ja harkinnanvarainen etuus. Sosiaalihuoltolain 23 §:n mukaan liikkumista tukevia palveluja järjestetään henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi. Lain mukaan esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan lukien kutsu- ja palveluliikenne on ensisijainen tapa järjestää kaikille soveltuva liikkuminen. Haettaessa tukea, tuen tarve arvioidaan hakijan elämäntilanteen, elinympäristön ja vamman tai sairauden aiheuttamien toimintarajoitteiden perusteella. Päätöstä tehtäessä lähtökohtana on aina henkilön kokonaistilanne. Huomioon otetaan myös henkilön taloudelliset mahdollisuudet järjestää liikkumisensa muilla tavoin. Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen kustannukset olivat vuonna 2025 yhteensä noin 2,07 miljoonaa euroa ja tukea myönnettiin vuoden aikana 1263 henkilölle. Aloitteessa todetaan, että moni helsinkiläinen ikäihminen saattaa hakea tarvitsemaansa liikkumisen tukea vammaispalvelulain perusteella, vaikka toimintakyvyn heikkeneminen johtuisi tavanomaisesta ikääntymisestä. Vammaispalvelulain (675/2023) 2 §:n mukaan kyseisen lain perusteella järjestetään palveluita niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta. Vammaispalvelulain 28 §:n mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Myös vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki pyritään ensisijaisesti järjestämään esteettömän joukkoliikenteen avulla. Kuljetuspalvelumatkojen määrä Aloitteessa todetaan, että Helsingissä myönnetään vähemmän kuljetuspalvelumatkoja kuin muilla hyvinvointialueilla. Helsingissä voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Lausuntoa varten Helsinkiä verrattiin seitsemään hyvinvointialueeseen (Vantaa-Kerava, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa). Kaikilla näillä hyvinvointialueilla kuljetuspalvelua myönnetään vain henkilölle, joka ei pysty käyttämään julkista liikennettä ilman suuria vaikeuksia. Seuraavassa vertailussa matkalla tarkoitetaan yhdensuuntaista matkaa. Vertailun perusteella Helsingin lisäksi yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Neljällä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kahdeksan (8) matkaa kuukaudessa. Kahdella näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilö asuu ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Yhdellä näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilön perheessä on ajoneuvo, jota perheenjäsen pystyy käyttämään. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kymmenen (10) matkaa kuukaudessa, mutta pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuvalle henkilölle voidaan myöntää korkeintaan neljä (4) matkaa kuukaudessa. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään 12 matkaa kuukaudessa, mutta jos asiakkaalla on mahdollisuus käyttää palveluliikennettä tai lähibussia, voidaan matkoja myöntää kuukaudessa enintään neljä (4). Aloitteessa on todettu, että esitettyjen muutosten myötä helsinkiläiset ikäihmiset olisivat yhdenvertaisemmassa asemassa muiden hyvinvointialueiden ikäihmisiin nähden. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta toteaa, että näin ei välttämättä ole, koska eri hyvinvointialueilla matkojen määrät ja niiden vähentämisen perusteet vaihtelevat. Yhden alueen matkamäärän muuttaminen ei sellaisenaan tee kokonaisuudesta yhdenvertaisempaa. Matkojen määrä on suhteutettava myös julkisen joukkoliikenteen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Helsingissä on tiheä julkisen joukkoliikenteen palveluverkosto ja kattava esteetön julkinen joukkoliikenne jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden hoitamiseen. Tulo- ja varallisuusrajat Helsingissä sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulo- ja varallisuusrajat ovat korkeammat kuin vertailussa mukana olleilla hyvinvointialueilla. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta ei harkitse tulo- tai varallisuusrajojen korottamista. Tulorajoista on päätetty viimeksi sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä 16.6.2015 § 217 ja varallisuusrajoista 1.3.2016 § 43. Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulorajojen tarkastelusta on Helsingissä jo 11 vuotta aikaa. Lautakunta kehottaa toimialaa arvioimaan tulorajoja vähintään viiden vuoden välein. Lautakunta pitää tärkeänä, että toimiala seuraa aktiivisesti tulorajojen tason tarkoituksenmukaisuutta. Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi Sosiaalihuoltolain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla tuetaan niiden ihmisten mahdollisuuksia muun muassa asiointiin ja harrastamiseen, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä toimintakykyä alentavan syyn vuoksi. Myönnettävien matkojen määrät vaikuttavat asiointi- ja peruspalvelujen käyttöön sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitoon erityisesti niillä alueilla, joilla esteetön julkinen joukkoliikenne ei ole riittävää. Palvelukokonaisuuksien osalta seurataan, miten nykyiset palvelut vastaavat kokonaisuudessaan iäkkäiden henkilöiden tarpeisiin ja arvioidaan mahdollisia muutostarpeita tulevaisuudessa. Lautakunta kehottaa toimialaa seuraamaan erityisesti, kuinka palvelu vastaa tarpeisiin ehkäistä ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä edistää ikäihmisten kotona asumista ja liikkumisen turvallisuutta. Lautakunta kehottaa toimialaa tarjoamaan palvelua kohderyhmälle aktiivisesti. Vammaispalvelulain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten subjektiivisen oikeuden piirissä olevat palvelut.” Käsittely 25.08.2026 Esittelijän ehdotuksesta poiketen Asiassa tehtiin kolme seuraavaa vastaehdotusta: Vastaehdotus 1: Jäsen Jenny Kasongo: Lisäys kappaleen 9 jälkeen: ”Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulorajojen tarkastelusta on Helsingissä jo 11 vuotta aikaa. Lautakunta kehottaa toimialaa arvioimaan tulorajoja vähintään viiden vuoden välein. Lautakunta pitää tärkeänä, että toimiala seuraa aktiivisesti tulorajojen tason tarkoituksenmukaisuutta.” Kannattaja: jäsen Johanna Nuorteva Vastaehdotus 2: Jäsen Jenny Kasongo: Poistetaan kappaleesta 11 lause: ”Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen kuljetuspalvelumatkojen määrät sekä tulo- ja varallisuusrajat pysyvät ennallaan.” Kannattaja: jäsen Johanna Nuorteva Vastaehdotus 3: Jäsen Jenny Kasongo: Lisätään kappaleeseen 11 (**): ”Palvelukokonaisuuksien osalta seurataan, miten nykyiset palvelut vastaavat kokonaisuudessaan iäkkäiden henkilöiden tarpeisiin ja arvioidaan mahdollisia muutostarpeita tulevaisuudessa. **Lautakunta kehottaa toimialaa seuraamaan erityisesti, kuinka palvelu vastaa tarpeisiin ehkäistä ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä edistää ikäihmisten kotona asumista ja liikkumisen turvallisuutta. Lautakunta kehottaa toimialaa tarjoamaan palvelua kohderyhmälle aktiivisesti.** Vammaispalvelulain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten subjektiivisen oikeuden piirissä olevat palvelut.” Kannattaja: jäsen Johanna Nuorteva Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta hyväksyi yksimielisesti jäsen Jenny Kasongon tekemät ja jäsen Johanna Nuortevan kannattamat vastaehdotukset. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päätti asiasta hyväksyttyjen vastaehdotusten osalta esittelijän ehdotuksesta poiketen. 11.08.2026 Pöydälle 16.06.2026 Pöydälle 09.06.2026 Pöydälle Esittelijä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen

Alkuperäinen asiakirja · Lähde: Helsingin kaupungin päätökset (paatokset.hel.fi)