Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ryhmäaloite psykiatristen osastohoitopaikkojen lisäämisestä

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä vastaus vasemmiston aloitteeseen psykiatrian osastopaikkojen lisäämisestä lähtee siitä lähtökohdasta, että mitään ongelmia ei ole. Mulle tulee jatkuvasti viestejä ihmisiltä, jotka on joko itse tai joiden läheinen on tosi epätoivoisissa tilanteissa ihan liittyen siihen, että mä olen vuosien varrella puhunut mielenterveysasioista niin paljon. Tämän aloitevastauksen perusteella kuitenkaan mitään tätä epätoivoa ei ole olemassa, vaan kaikki on hyvin. Kaupunki lähtee liikkeelle semmoisista numeraalisista arvoista, prosessien teknisistä kuvauksista. Mitään jonoa ei ole olemassa, ketään ei lähetetä kotiin liian aikaisin. Tästä puuttuu ihan täysin se mielenterveyshäiriöstä kärsivän tai hänen läheisensä kokemus. Se, kun sitä apua ei saa ja se epätoivo valtaa. Se, kun siellä mietitään, että miten selvitään hengissä seuraava tunti, seuraava yö, seuraavaa päivää ei välttämättä uskalleta miettiä. Ihmettelen kovasti, että miten kaupungin ja kaupunkilaisten näkemykset näistä psykiatrian osastopaikoista ja mielenterveyspalveluista eroaa toisistaan näin voimakkaasti.

On totta kai hyvä, että näitä asumispaikkoja on lisätty, mutta näitä asioita ei pitäisi asettaa vastakkain. Eikä se perustele sitä, että helsinkiläisille on nyt monta kymmentä psykiatrian osastopaikkaa vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten oli. Se saamatta jäänyt apu voi johtaa siihen, että ne ongelmat vaan syvenevät ja pahimmillaan ne läheisetkin sairastuvat, kun he eivät pysty enää kannattelemaan yksin.

Lopuksi mä haluan tuoda esiin sen, että tässä vastausaloitteessa kaupunki toteaa, että myös kolmas sektori tarjoaa tukea mielenterveysongelmista kärsiville ja heidän läheisilleen. Tämähän alkaa olemaan hiljalleen vanhentunutta tietoa kiitos sen, että Orpon hallitus on tehnyt massiiviset leikkaukset sote-järjestöjen avustuksiin. Siellä ei välttämättä ole kohta enää ketään auttamassa. Mä ajattelenkin, että kaupungin tulisi näihin mielenterveyspalveluihin ja psykiatrian osastopaikkoihin panostamisen lisäksi myös varmistaa, että meillä on jatkossakin Helsingissä mielenterveysjärjestöjä, jotka kykenevät toimimaan ja tarjoamaan apua sitä tarvitseville.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos paljon kaikille aloiteprosessissa oleville.

Meidän ryhmäaloitetta käsiteltiin hyvin pitkään sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnassa. Olen aloitevastauksessa tyytyväinen siihen, että Helsinki osittain yhtyy siihen ajatukseen, että osastopaikkoja lisätään. Vastauksessa siis todetaan, että muuttuviin sairaansijatarpeisiin on mahdollista reagoida nopeasti. Lautakunnassa paljastui se, että jos on ruuhkaa, siis että hoitopaikkoja ei riitä, Laakson sairaalassa yhdelle tarkoitettu huone jaetaan kahden potilaan välillä. Siinä mielessä se on hyvä, että tämä on mahdollista, mutta eihän tämä ole ihanteellista.

Aloitevastauksessa myös korostetaan mielenterveysjärjestöjen tärkeää asemaa meidän hoitoketjussa, mutta kuten tiedetään, noin 84 miljoonan euron verran leikataan STEA-rahoitusta ja se vaikuttaa nimenomaan Mieli ry:hyn ja FinFamiin, joita molempia mainittiin tässä aloitevastauksessa.

Ehkä yleisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa on tavallaan painotettu raskaiden palveluiden keventämistä. Tämähän siis johtuu talouden tasapainottamisen muutosohjelmasta ja niiden toimenpiteistä. Esimerkiksi ikäihmisten ja vammaisten palveluiden kevennys tarkoittaa sitä, että vähitellen luovutaan näistä ympärivuorokautisen kaltaisista raskaista palveluista ja panostetaan enemmän näihin yhteisölliseen asumiseen ja kotihoitoon. Tämä sama periaate tapahtuu myös psykiatrisessa hoidossa, eli potilaiden hoidossa palveluiden rakenteen keventämisellä tarkoitetaan juuri sitä, että panostetaan avohoitoon ja kotiin vietäviin palveluihin.

Vasemmistolle on edelleenkin tärkeää se, että jokainen apua tarvitseva pääsee heille parhaiten soveltuvan tasoiseen palveluun.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja kiitos Vasemmistoliitolle tosi tärkeästä aloitteesta. Psykiatrian osastoista puhutaan liian vähän, kun puhutaan mielenterveyden hoidosta Suomessa. Ehkä se yleinen keskustelu on siirtynyt enemmän kattamaan vähän lievempiä ongelmia, mitä voi hoitaa avohoidossa. Psykiatrian osastot ovat pitkään olleet semmoinen kohde, mistä ei ole puhuttu tarpeeksi. Tämä ihan matematiikkaa, että kun Helsinki kasvaa koko ajan, väestön määrä kasvaa ja näissä vaativimmissa psykiatrisissa sairauksissa on tietty esiintyvyys. Esim. skitsofreniaa sairastaa noin 1 prosentti väestöstä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä myös noin 1 prosentti eli yksi sadasta. Kun väestön määrä kasvaa, niin se tarkoittaa automaattisesti sitä, että me tullaan tarvitsemaan lisää hoitopaikkoja. Nämä sairaudet ovat sellaisia, mihin tullaan aina tarvitsemaan suljettuja osastoja ja osastotasoista hoitoa.

Tämä sama haaste on myös tuolla HUSissa, missä itse olen mukana hallituksessa. Ollaan sielläkin käyty keskustelua siitä, että me tullaan tarvitsemaan jossain vaiheessa lisää psykiatrian osastoja. Sama on Helsingissä edessä.

Kiitos aloitteesta.

Kiitos, puheenjohtaja.

Helsinki kasvaa, ja samalla kasvaa myös psykiatristen osastohoitopaikkojen tarve. Tämän pitäisi olla fakta, ei mielipide.

Osastopaikkojen riittämättömyydestä saa jatkuvasti kuulla huolestuttavia tarinoita sekä kaupunkilaisilta että helsinkiläisiltä sote-alan ammattilaisilta. Huoli näkyy myös somessa ja julkisessa keskustelussa. Aloitevastauksessa ja poliittisessa keskustelussa aiheen ympärillä usein on pääasiassa kiistelyä siitä, kenen näkemys todellisuudesta on totta ja millä perusteella.

On toistuvasti kylmäävää huomata, kuinka ruusunpunaisessa todellisuudessa osa sote-päättäjistä elää. Esimerkiksi hoitopaikkojen riittävyyttä ei valitettavasti voida mitata ainoastaan jonojen puutteella. Toki on hyvä asia, jos jonoja ei ole tai ne ovat lyhyitä, mutta se ei automaattisesti kerro, että jokainen kaupunkilainen saisi tarvitsemaansa hoitoa. Käytettävissä olevat resurssit nimittäin voivat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa hoitopäätöksiin. Riskinä on, että kriteerit osastolle pääsemiseen nousevat tai ihmisiä kotiutetaan liian aikaisin. Tällöin toki näyttää siltä, että paikkoja on riittävästi, mutta kaupunkilaisten hyvinvointia se ei lisää.

Aloitevastauksen aiemmissa versioissa puhuttiin muun muassa potilasvirtauksen ja kotiuttamisen tehostamisen keskeisyydestä osastopaikkojen riittävyydessä. Resursseja tietysti tulee käyttää järkevästi niin, että niistä saadaan mahdollisimman paljon irti, mutta liika tehokkuusajattelu tällaisen aiheen ympärillä on potilaan näkökulmasta hengenvaarallista. Toivoisin helsinkiläisiltä poliittisilta päättäjiltä ja johtajilta itsereflektiota sen suhteen, millä tavoin onnistumisia mitataan. Sotepe-toimialalla keskeisimmän mittarin tulisi aina olla kaupunkilaisten lisääntynyt hyvinvointi ja turvallisuus. Sotepen palvelustrategiassa olemme myös yhdessä sopineet, että osastopaikkojen määrää kasvatetaan Helsingin väestön kasvaessa. Se, että tätä ei kunnioiteta tai siitä joudutaan aina uudestaan ja uudestaan vääntämään, heikentää taas kerran luottamusta päätöksenteon prosesseja kohtaan.

Kiitän vihreitä ja demareita hyvästä yhteistyöstä lautakunnassa aloitteen käsittelyn suhteen.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

On toki tärkeää, että potilaat saavat hoitoa ja osastopaikkoja on tarpeeksi. Psykiatria on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana aika merkittävästi, ja osastohoitojaksot ovat lyhentyneet ihan oikeasti. Ennen hoidettiin kuukausia potilaita. Nyt samoja potilasryhmiä hoidetaan viikkoja. Oltiin juuri Tyksissä Turussa tutustumassa heidän osastohoitoonsa. He kertoivat, että siellä on merkittävästi päästy vähentämään osastohoitopaikkoja sen takia, että ne käytetään toisella tavalla kuin vielä vaikka kymmenenkin vuotta sitten. HUSissa juuri käsittelimme muutama viikko sitten hallituksen kokouksessa HYTEraporttia, jossa selkeästi tuotiin esiin se tosiasia, että vaikka meillä on varmasti erittäin merkittävä mielenterveyden haaste, niin nämä vaikeammat mielenterveyssairaudet eivät ole kuitenkaan lisääntyneet. Eli se, että ihminen tällä hetkellä kokee, että ei pääse hoitoon tarpeeksi nopeasti, ei välttämättä tarkoita sitä, että meillä pitää olla enemmän osastopaikkoja.

Mä tietysti toivon, että me koko ajan tarkkaillaan sitä tilannetta, ja niin kuin tässä vastauksessakin sanottiin, tarpeen vaatiessa niitä osastopaikkojakin tulee lisää. Mutta siis noin periaatteessa osastohoito ei ole nykypsykiatrian se ensimmäinen juttu, mitä halutaan tehdä, vaan se on avohoito, ja se on todella tehokasta tänä päivänä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Aloitevastauksessa todetaan, että Helsingissä ei tällä hetkellä ole tarvetta lisätä psykiatrisia osastohoitopaikkoja, koska sairaalahoitoon ei ole jonoja ja osastojen käyttöaste on kaupungin mukaan sopivalla tasolla. Mutta jonon puuttuminen ei vielä tarkoita sitä, että kaikki sairaalahoitoa tarvitsevat pääsevät hoitoon.

Tietoon on tullut esimerkiksi tilanne, jossa psykoosidiagnoosin saanut ihminen on jäänyt ilman tarvitsemaansa osastopaikkaa, koska hän käyttää sähköpyörätuolia, eikä henkilön tarpeille sopivaa esteetöntä osastopaikkaa ollut tarjolla. Jos ihminen tarvitsee psykiatrista sairaalahoitoa, mutta häntä ei voida ottaa vastaan hänen vammansa vuoksi, meillä ei silloin ole riittävä hoitokapasiteettia, vaikka tilasto näyttäisi mitä. Kyse ei ole vain paikkojen lukumäärästä, vaan siitä, millaisia paikkoja meillä on. Tietoon on tullut myös tapauksia, joissa seksuaalisen häirinnän tai koskemattomuuden rikkomisen vuoksi hoitoon joutunut ihminen on sijoitettu osastolle, jossa on eri sukupuolia olevia potilaita avoimissa tiloissa, ja hän on joutunut siellä uudelleen seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Psykiatrisen osastohoidon pitäisi olla paikka, jossa ihminen on turvassa silloin, kun hän on kaikkein haavoittuvimmillaan. Kyseiset tapaukset ovat vuoden sisään tapahtuneita, konkreettisia esimerkkejä Helsingistä, eivätkä ne ole ainoita. Siksi ei riitä, että vastaamme tähän aloitteeseen käyttöasteprosenteilla ja sillä, ettei muodollisia jonoja ole. Meidän pitäisi selvittää tarkemmin, kuinka moni sairaalahoitoa tarvitseva jää osastohoidon ulkopuolelle, millä perusteella ihmisiä käännytetään pois, ovatko osastot aidosti esteettömiä ja pystymmekö tarjoamaan turvallisia hoitoympäristöjä erilaisille potilaille. Ennen kaikkea meidän tulisi tunnustaa se, minkä tämä aloite nostaa esiin: Kasvavassa Helsingissä on todellinen tarve vahvistaa psykiatrista hoitoa.

Kiitos.

Kiitos. Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Mielenterveyspalveluiden tilanne todella huolestuttaa ja järkyttää monia siihen vähänkään perehtyneitä, eikä se ole mikään ihme. Nuorisoneuvoston edustajina me edustamme kaikkia nuoria, mukaan lukien mielenterveytensä kanssa kamppailevia nuoria. On täysin järjetöntä, ettei psykiatristen osastohoitopaikkojen määrä skaalaannu väkiluvun mukaan ja että kaupungin kasvaessa niiden määrä näköjään vain vähenee. Mitä suurempi määrä ihmisiä, sitä suurempi määrä heistä todennäköisesti kärsii mielenterveyden haasteista. Paineet työpaikoista, tuista, koulusta, ilmastonmuutoksesta ja lukemattomista monista muista asioista sen kuin vain kasvavat kasvamistaan nuorten keskuudessa. Elämme ajassa, jossa Nuorisobarometri kertoo meille siitä, miten nuoret ovat ihan paineissa. Ehkäisevä työ ei hetkellä riitä vähentämään niitä paineita, täten luomme mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria.

Mielenterveysongelmat taas pahimmillaan tappavat. Nuoret tahtoisivat luottaa siihen, että palvelut kykenevät pitämään huolta heistä, kun he eivät enää kykene pitämään huolta itsestään. Mutta sitä mukaa, kun palvelut osoittautuvat liian vähäisiksi tai aliresursoiduiksi, se luottamus katoaa. Sitten päättäjät ihmettelevät sitä, että miksi nuorten usko tulevaisuuteen on romahtanut. Mielenterveyden ehkäisevän tason työ ei myöskään ole riittävää. Jos ehkäisevä työ epäonnistuu ehkäisemään, tarvitaan vahvempi hoitoketju. Vaikka siihen on ainakin teoriassa panostettu kaupungin toimesta, ei sekään aina riitä. Monille viimeinen mahdollisuus on osastohoito, mutta mitä sitten, kun osastolta käännytetään, koska ei ole tilaa? Juurisyyt pahoinvoinnille ja mielenterveysongelmille pitää pystyä korjaamaan, mutta niiden oireita tulee myös hoitaa. Jos emme kykene hoitamaan juurisyitä tai auttamaan, kun nuoret oirehtivat niiden takia, on vain loogista odottaa osastopaikkojen tarpeen kasvavan entisestään.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos Vasemmistoliiton valtuustoryhmälle tästä tärkeästä ryhmäaloitteesta ja suuri kiitos lautakunnalle hyvästä yhteistyöstä. Käsittelimme tätä perusteellisesti ja aloitteen vastaus jo kertaalleen palautettiin valmisteluun. Meillä on tavoitteena Helsingissä virallisesti panostaa avohoitoon, ja luottamus avohoidon palveluihin on vahva. Paljon meillä on hyviä onnistumisia monissa avohoidon tilanteissa. Meillä kuitenkin THL:n tilastojen mukaan edelleen avohoidon palveluiden määrä ja käyntimäärät ovat merkittävästi matalampia kuin valtakunnallisella tasolla keskimäärin. Meillä siis jää edelleen myös avohoidon ulkopuolelle liikaa asukkaita. Mikäli osastopaikkoja merkittävästi vähennetään tai vähennetään, se tarkoittaa myös sitä, että meillä avohoidon palveluiden on myös todella isossa määrin lisäännyttävä ja niitä on tärkeää kehittää ja muokata tarpeita vastaavaksi.

Tässä keskustelussa ja meillä lautakunnassa nousi esille se, että myös tarve raskaille palveluille kasvaa väestömäärän kasvaessa. Tämä on tärkeää ottaa meillä palveluiden suunnittelussa huomioon. Esimerkiksi psykoosipotilaiden osastopaikoilla täyttöaste on usein 100 prosenttia, joka on aivan liian suuri. 100 prosentin täyttöaste tarkoittaa sitä, että meillä myös näiden vakavien sairauksien osalta osastohoitoon ei pääse riittävän sujuvasti. Silloin jos meillä on osastopaikkoja liian vähän suhteessa kasvavan väestön tarpeeseen, on myös riskinä, että potilaita kotiutetaan liian huonokuntoisina ja pahimmillaan toipuminen jää kesken.

On tärkeää, että mielenterveyspalveluita on nykyistä sujuvammin tarjolla julkisissa palveluissa, koska myös meillä palveluita tulee haastamaan merkittävästi lähivuosina se, että julkista sektoria paikanneiden järjestöjen palvelut tulevat vähenemään ja katoamaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän aloite nostaa esiin todella tärkeän huolen helsinkiläisten mielenterveyspalveluista.

Kun hoidon saatavuutta ja osastopaikkojen riittävyyttä arvioidaan, meidän täytyy seurata tilastoja ja on todella tärkeää, että kuuntelemme myös viestiä suoraan käytännön hoitotyön arjesta sekä potilailta että omaisilta. Itse ajattelen, että tämä täyttöaste, mikä tässä aloitevastauksessa mainitaan, että se on tavoitteiden mukainen, niin se on mielestäni kyllä hieman riskirajoilla, koska sitä pelivaraa on hyvä olla. Meillä on ikäviä kertomuksia HUSin hoidossa olevasta nuorisopsykiatriasta, jossa nuoret joutuvat lattiapaikoille, koska niitä paikkoja ei ole. Tätä vaan ei voi tapahtua, mutta se on HUSin asia se nuorisopsykiatria. Tässä aloitteessa vaaditaan osastopaikkojen lisäämistä. Psykiatriahan on muuttamassa toukokuussa tosiaan Laakson yhteissairaalaan. Mä itse vaan mietin sitä, että miten siellä on oikeasti huomioitu se, että onko niiden potilaspaikkojen lisääminen faktisesti mahdollista siinä uudessa rakennuksessa.

Meidän on tärkeää huolehtia siitä, että kun kehitetään psykiatrista avohoitoa, ei unohdeta kuitenkaan sitä osastopaikkojen tarvetta, kun meidän väestön määrä kasvaa. Avohoidon täytyy toimia, jotta potilaan voinnin romahtamiset ja sairaalahoidon tarve pystyttäisiin estämään jo ennalta. Tietysti palveluketjun toiminnan pitää olla saumatonta.

Se, mikä on tosi kriittistä, on se päivystyksen osaaminen. Päivystyksessä vaaditaan työntekijöiltä tosi kovaa ammatillista osaamista erottaa esimerkiksi akuutti vakava masennus epävakaasta oireilusta. He usein hyötyy enemmän avohoidosta kuin osastohoidosta. Oikea-aikainen ja oikea diagnostiikka on potilasturvallisuuden ydin.

Aloitevastauksessa viitataan HUSin vastuuseen erityisryhmien, kuten syömishäiriöpotilaiden hoidossa. Mä olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei työnjako ole aina toiminut, vaan kaikkein vaikeimmat potilaat ovat usein päätyneet myös Auroran osastoille. Tätä yhteistyötä HUSin ja Helsingin välillä pitää tarkastella ja potilaiden tarkoituksenmukaisesta ohjautumisesta hoitopaikkoihin täytyy varmistua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vaikka käyttöasteet näyttävät nyt sinänsä tasaisilta, Helsingin väestön kasvu tosiaan tuo haasteita pitkällä aikavälillä. Toivottavasti Laakson uudet, modernit tilat rauhoittavat sitä levottomuutta, jota nykyisissä ahtaissa tiloissa on koettu. Uudet tilat onneksi ovat esteettömiä, elikkä se esteettömyysongelma nyt ratkeaa Laakson yhteissairaalan myötä.

Pelkkä paikkamäärä ei ratkaise kriisiä, vaan se, miten laadukkaasti sairaalahoito ja vahva avohoito yhteen sovitetaan, ja sen eteen täytyy tehdä työtä. Tätä koko tilannetta täytyy seurata tarkasti ja pitää huolta siitä, että potilaat saavat sellaiset palvelut, joita he tarvitsevat, on sitten kyse toimivasta avohoidosta tai osastohoidosta. Hoidon tulee nojautua Käypä hoito -suosituksiin ja alan ammattilaisten näkemykset tilanteesta tulee huomioida.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja kiitos valtuutettu Hjeltille puheenvuorosta. Valtuutettu Hjelt tuossa pohti, että onko niitä paikkoja oikeasti enää mahdollista lisätä tuonne Laakson sairaalaan tässä kohtaa. Käytännössä se varmaan voi ollakin aika vaikeaa, mutta mä haluan tuoda esille, että vasemmiston ryhmä on vaatinut osastopaikkojen lisäämistä Laakson sairaalaan siitä asti, kun ne hankesuunnitelmat ovat olleet käsittelyssä, missä näitä paikkamääriä on määritelty. Tästä on kaksi valtuustokautta ainakin. Mä en ole itse ollut silloin valtuutettu, mutta mun ymmärtääkseni me ollaan jääty silloin todella yksin tämän vaatimuksen kanssa. On sentään hyvä kuulla, että nyt on jaettu huoli näistä psykiatrian osastopaikoista ja ehkä muuallakin on herätty siihen, että tässä on lähdetty liian kovaa tekemään tätä vähentämistä.

Totta kai toivon, että paikkoja lisätään, mutta parastahan olisi ollut tehdä se päätös aikoinaan silloin jo hankesuunnitelman yhteydessä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos Vasemmistoliitolle erittäin tärkeästä ryhmäaloitteesta.

Puolet itsemurhan tehneistä oli käynyt terveydenhoidon vastaanotolla kuluneen viikon aikana, THL raportoi. Tämä on järkyttävä luku. Niin kauan kun itsemurhia ei saada nollaan, mehän ollaan epäonnistuttu. Helsingin on saatava itsemurhat nollaan, ja osastopaikan pitää olla aina saatavilla ja riittävän pitkäksi ajaksi. Valitettavasti on tilanteita, missä ihminen kotiutetaan ennen kuin hän voi siihen riittävän hyvin, ja tämä on hengenvaarallista. Minäkin tiedän saamieni viestien perusteella, että moni vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivä potilas ei Helsingissä ole saanut tarvitsemaansa hoitoa.

Me tarvitaan lisää niitä erilaisia hoitokeinoja ja osastopaikkojakin, ja avohoito ei saa olla siitä pois. Me tarvitaan myös avohoitoa ja sen kehittämistä ja lievempien mielenterveyden häiriöiden hoitoa ja ennaltaehkäisyä, mutta meidän täytyy myös hoitaa ne kaikista vakavimmat tilanteet ja tartuttava niihin paljon nykyistä paremmin. Osastopaikkojen lisäksi on ollut vaikea saada esimerkiksi neuromodulaatiohoitoja vakavasti masentuneille itsemurhariskissä oleville. Lisäksi psykoterapian saatavuus on yhä heikkoa. Kela-korvauksen jälkeenkin omavastuu on monille liian kallis, 50–70 euroa kerta. Tähän mä olen tehnyt myös eduskunnassa toimenpidealoitteen.

Meidän täytyy kuunnella potilaita ja alan työntekijöitä tämän tilanteen korjaamiseksi. Valitettavasti mielenterveyskriisi ei ole poistunut, vaan se on jatkanut pahenemistaan, ja etenkin tämä nuorten puheenvuoro täällä tänään oli myös todella tärkeä. Me ei saada tehdä hengenvaarallisia leikkauksia sotepalveluihin, vaan meidän täytyy vahvistaa niitä. Se on meidän vastuu sekä nuorille että kaikille muillekin helsinkiläisille.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vasemmistoliiton ryhmäaloitteen peruslähtökohta on tärkeä. Helsingissä pitää olla riittävästi psykiatrista hoitoa. Hyvä asia on se, että jos lääkärin arvion mukaan tarvitsee osastohoitoa Helsingissä, osastolle pääsee aina, ja kuten täällä on todettu, meillä ei ole psykiatriseen sairaalahoitoon jonoa. Kuormitusaste on 88 prosenttia. Laakson uuden sairaalan myötä myöskään osastopaikat eivät missään nimessä tule vähenemään.

Helsingissä psykiatrista hoitoa kehitetään kokonaisuutena koko hoitoketjun osalta. Me tarvitsemme matalan kynnyksen palveluja, toimivaa avohoitoa, liikkuvia palveluja, kriisihoitoa, päihde- ja mielenterveyspalvelujen yhteistyötä, sairaalahoitoa ja ennen kaikkea toimivaa siirtymää näiden välillä. Ja näihin me Helsingissä kaikkiin panostamme. Hyvä psykiatrinen palvelujärjestelmä ei ole sellainen, jossa mahdollisimman moni ihminen päätyy sairaalaan. Hyvä järjestelmä on sellainen, jossa ihminen saa oikeanlaista apua oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Tämä on myös inhimillisesti parempi tavoite.

Meillä on siis sama tavoite. Se, ettei yksikään vakavasti psyykkisesti oireileva helsinkiläinen jää ilman tarvitsemaansa hoitoa. Ero on ehkä näkemys nyt siitä, että miten tämä tavoite parhaiten saavutetaan. Itse en kannata sellaista lähtökohtaa, jossa oletetaan ennalta, että ongelma on sairaansijojen lukumäärässä ja että ratkaisu on siksi automaattisesti uusien sairaalapaikkojen perustaminen. Se ei olisi vastuullista palvelujen eikä myöskään talouden näkökulmasta. Vastuullista sen sijaan on se, että Helsinki jatkaa vahvaa panostamista psykiatriseen avohoitoon, välimuotoisiin palveluihin, mielenterveyskuntoutujien asumispalveluihin, jonne muuten pääsee tällä hetkellä myös sujuvasti, sekä siihen sairaalahoitoon. Kaikkiin niihin yhdessä. Välimuotoiset palvelut eivät ole sairaalahoidon korvike. Niiden tarkoitus, niin kuin me kaikki tiedämme, on estää tilanteen kriisiytyminen niin, että sairaalahoitoa ei tarvittaisi ja toisaalta myös tukea ihmistä palaamaan sairaalahoidon jälkeen takaisin avohoitoon ja omaan arkeensa.

Kuten siinä aloitevastauksessa nyt sanotaan, tilanne on nyt hyvä ja osastopaikkoja on riittävästi, mutta toimialalla tilannetta seurataan koko ajan. Jos sairastavuuden muutokset tai hoidon kysynnän kehitys osoittaa, että psykiatrisia sairaansijoja tarvitaan lisää, siihen myös reagoidaan. Mutta juuri nyt käytettävissä oleva tieto ei sellaista sairaansijojen puutetta osoita, että aloitteessa esitetty yleinen lisäys olisi perusteltu.

Näen, että onkin tärkeää se, että jatkamme panostuksia hoidon jatkuvuuteen, avohoitoon, liikkuviin palveluihin ja kaikkein vaikeimmin oireileviin potilaiden palveluihin. Sitä samaa työtä, jossa me olemme ottaneet Helsingissä merkittäviä askelia.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tässä on koko ajan selitetty sitä, että meillä on tarpeeksi sairaansijoja ja silti kuitenkin psykiatriset potilaat tai mielenterveyshäiriöiset potilaat itse kokevat, että he eivät pääse tarvittaessa osastohoitoon. Tämä on fakta, joka on joka puolella todettu. Esimerkiksi jos me luimme, miten YTHS:ssä todetaan, miten paljon siellä on mielenterveyshäiriöitä. Mielisairautta ei todellakaan varmasti ole sen enempää prosentuaalisesti kuin koskaan ennenkään, mutta se on totta, että hoitoon ei valitettavasti pääse silloin, kun potilas sitä itse tarvitsee. Mitenkään väheksymättä koskaan sitä, että lääkäri määrittelee, mutta jos potilas itse toteaa koko ajan, että hän ei pärjää tässä normaalissa maailmassa, hän näkee erikoisia tapauksia tai kuulee jotain, ja silti hän ei muka täytä sitä kriteeriä, että joutuisi osastolle, niin onhan se silloin hiukan väärin sitä ihmisen omaa tuntoa kohtaan, kun me kuitenkin aina toteamme somaattisissa sairauksissa: paras tiedonantaja on potilas itse.

Tässä tapauksessa vielä me olemme unohtaneet, miten paljon huumekäyttäytyminen on lisännyt itse asiassa mielenterveysongelmia. Tähän tämä myöskään ei vastaa. Kyllä me joudutaan tulevaisuudessa entistä enemmän katsomaan sitä, mikä on erikoissairaanhoidon työ psykiatrisessa hoidossa ja mikä on Helsingin kaupungin. Ihan näin yksioikoisesti, että meillä on tarpeeksi paikkoja kansaa nähden, se ei ole näin.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Me tiedetään, että tarve psykiatrisille hoitopaikoille on suuri.

Aloitevastauksessa selvitetään tätä tilannetta kattavasti. Mun käsitys on kuitenkin se, että kentän, niin potilaiden kuin heidän läheistensä ja merkittävän osan henkilökunnastakin, käsitys paikkojen riittävyydestä eroaa aika paljon tästä vastauksesta. Kentällä nousee myös kysymys, onko meillä poliittista tahtoa ylipäänsä hoitaa potilaita intensiivisesti myös osastolla. Vaikka hoitojaksot on lyhentynyt, päihdepsykoosit on lisääntynyt, ja on aiheellista pohtia sitä, onko tämä hoito toimivaa ja onko viime aikojen hoitopaikkojen vähentäminen tarkoituksenmukaista.

Mä itse ihmettelen sitä, että mistä tämä ero näkemyksissä johtuu. Kysymys on vakavasta asiasta, kuten äsken valtuutettu Paavolakin totesi. Nämä erot tässä keskustelussa on nostettu jo esiin useaan otteeseen. Itse toivon ja edellytänkin kaupungilta ratkaisukeskeisesti, että paikkoja todella lisätään väestön kasvun ja tilanteen vaatimusten mukaisesti, kuten vastauksessa lupaillaan. Mä toivon myös, että niin tehdään etupainotteisesti ja hyvin herkästi tunnustellen mahdollista tarvetta. Kukaan ei ensisijaisesti halua osastohoitoon, mutta silloin kun siihen on tarve, on todella tärkeää, että paikkoja on riittävästi. Lopuksi vielä haluan sanoa, että huomasin toveri Hiltusen ja Kasongon tavoin, että aloitevastauksessa surkuhupaisesti viitataan kolmanteen sektoriin, jonne sen mukaan ohjataan tuen tarpeessa olevia. Nojaako Helsinki siis työhön, jonka hallitus leikkaa? Toivoisin täällä olevia kansanedustajia erityisesti salin oikealla puolella pohtimaan, mitkä vaikutukset näillä päätöksillä on meidän kaupungille ja sen asukkaille.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yhteiskunnan keskeinen tehtävä on huolehtia siitä, että akuutisti psykiatrista hoitoa tarvitseva ihminen saa hyvää hoitoa nopeasti ja inhimillisesti. Mä pidän aloitteeseen annettua vastausta hyvänä. Tammi-maaliskuussa 2026 psykiatristen hoitojen täyttöasteen keskiarvo on ollut noin 87 prosenttia, kun optimaalisena tasona pidetään 80–90 prosenttia. On erittäin tärkeää, että kiireelliseen osastohoitoon pääsee heti lääketieteellisen arvion sitä edellyttäessä ja että psykiatriseen sairaalahoitoon ei ole jonoja. Kuten apulaispormestari hyvin totesi, täyttöastetta ja hoitoon pääsyä on kuitenkin seurattava tarkasti myös jatkossa. Meidän on varmistettava, että kapasiteetti riittää ja että jokainen hoitoa tarvitseva saa hyvää hoitoa nopeasti ja inhimillisesti.

Samalla meidän täytyy yhteiskuntana pystyä parempaan ennaltaehkäisevässä työssä, kuten nuorisovaltuuston edustaja hyvin totesi. Tavoitteena pitää olla, että ihminen saa apua riittävän ajoissa ennen kuin tilanne kärjistyy sairaalahoitoa vaativaksi. Tarvitsemme siis sekä riittävät psykiatriset osastohoitopaikat että toimivat ennaltaehkäisevät mielenterveys- ja päihdepalvelut.

Kiitos, arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Todella hyvä aloite Vasemmistoliitolta. Kiitos valtavasti tämän aloitteen tekemisestä.

Meillä on edelleen sellainen tilanne, missä ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua psykiatrisiin ongelmiin. Se, että osastopaikkoja halutaan lisää ja niitä tarvitaan lisää, on musta aika itsestään selvä asia, kun puhuu ihmisten kanssa, jotka kärsivät vakavista psykiatrisista oireista. Sen meidän tilanteen näkee jo sillä, kun kävelee tämän kaupungin poikki tai liikkuu keskustassa. On paljon ihmisiä, jotka oireilee todella vahvasti. On psykoottisia ihmisiä. On ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, mutta eivät sitä saa.

Se, että me todetaan, että meillä on kaiken maailman avopalveluita ja vaikka mitä muuta. Hyvä että on, mutta niin kauan kuin ihminen, joka apua tarvitsee, ei sitä saa, me voida sanoa, että meidän tilanne on kunnossa. Varmasti on parannettavaa. Paljon pitää tehdä, mutta niin kauan kuin tilanne on, mikä se on tällä hetkellä, me ei voida kovin ylpeitä olla siitä suoritustasosta, millä kaupunki operoi päihdetyön ja myöskin psykiatrisesti sairaiden ihmisten kanssa. Kiitos.