Kyselytunti

Kiitos, puheenjohtaja.

Olemme linjanneet yhteisessä kaupunkistrategiassamme, että kaikissa kouluissa on mahdollisuus tarjota painettuja oppimateriaaleja. Myös kaupungin budjetissa olemme osoittaneet tähän rahaa. Painetut oppikirjat ovat yksi keino tukea oppimista ja perustaitoja. Koulujen, oppiaineiden ja oppilaiden tarpeet on erilaisia. Siksi on olennaista, että painettuja oppimateriaaleja voidaan käyttää siellä, missä opettajat arvioivat niistä olevan eniten hyötyä.

Miten Helsinki varmistaa, että painettuihin oppimateriaaleihin tehty panostus näkyy koulujen arjessa?

Kiitos kysymyksestä, valtuutettu Sohrabi.

Strategian linjausten mukaisesti painettujen oppimateriaalien määrää on tosiaan kasvatettu tänä vuonna. Suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen perusopetukseen kohdennettiin vuonna 2026 painettujen oppimateriaalien lisärahoitusta yhteensä 1,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2026 koulujen käyttömenoihin on varattu painettuihin oppimateriaaleihin 134 euroa oppilasta kohden, kun viime vuonna painettuihin oppimateriaaleihin käytettiin keskimäärin 115 euroa oppilasta kohden. Muutos siis näkyy koulujen arjessa. Painettujen oppimateriaalien käyttöä ja sen seurantaa on käsitelty rehtoreiden kanssa säännöllisesti. Kirjahankintoihin on elokuun loppuun mennessä käytetty noin 600 000 euroa enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavaan aikaan. Koko lisämääräraha tullaan toimialan mukaan käyttämään vuoden loppuun mennessä. Eurojen lisääminen on näkynyt suoraan kouluilla kirjatilauksina ja sitä kautta uusina painettuina oppimateriaaleina.

Suomen- ja ruotsinkielisen lukiokoulutuksen oppimateriaalimäärärahat vuodelle 2026 on budjetoitu lukioille ennustetun opiskelijamäärän perusteella yhteensä 4,5 miljoonaa euroa. Järjestimme oppimateriaaliselvityksen tuloksista webinaarin 13.3.2026 kaupungin toisen asteen oppilaitosten rehtoreille sekä yksityisten oppilaitosten johdolle. Ammatillisessa koulutuksessa järjestimme rehtoreille ja koulutuspäälliköille keskustelutilaisuuden 30.3., jossa tarkasteltiin näitä ammatillisen koulutuksen näkökulmasta ja käytiin keskustelua siitä, miten painettujen oppimateriaalien määrää lisätään ammatillisessa koulutuksessa ja huomioidaan opiskelijoiden yksilölliset tarpeet paremmin.

Suomen heikkenevien Pisa-tulosten valossa on selvää, että meidän on välttämätöntä satsata enemmän koulutukseen. Lukutaidon heikkenemistä voi selittää ainakin aiempaa vähäisempi lukeminen myös koulupäivien ulkopuolella samalla kun digilaitteilla vedetty aika on kasvanut. Hyvä lukutaito ja luetun ymmärtäminen on edellytys myös muissa oppiaineissa pärjäämiselle. Pitkien tekstien lukeminen kehittää myös sinnikkyyttä, jossa oli Pisa-tuloksissa meillä myös paljon parantamisen varaa. Siksi näen myös painettujen oppikirjojen lisäksi myös muun siirtymän pois digistä ja kohti painettuja materiaaleja erittäin tärkeäksi. Mobiililaitteiden kieltämisen kouluissa ja Helsingin strategiassa linjatun lukemisen ja kirjoihin panostuksen tärkeinä asioina lukutaidon ja pidemmän päälle myös oppimistulosten paranemisessa. Kiertäessäni kouluja olen myös huomannut, että lukemiseen ja lukutaitoon on alettu panostaa paljon, jokainen koulu omalla tavallaan.

Kiitos.

Kiitos paljon, apulaispormestari Shawn Huff.

Toit tosi tärkeitä asioita esille. Mä olen sitä mieltä, että tässä kaupungissa on tehty hyviä päätöksiä, mitä tulee oppimateriaaleihin ja siihen, että on lähdetty voimakkaammin kännyköitä kieltämään, mutta aiheeseen liittyen olen saanut muun muassa Kalasataman eräältä opettajalta kommentin, kun tätä aihetta nyt täällä käsitellään. Hän kirjoitti viestissään seuraavaa: ”Lisäbudjetista huolimatta tilanne on edelleen todella huono ainakin kasvavissa kouluissa. Esim. meillä Kalasatamassa yläkoulun yhteiskuntaopista puuttuvat kirjat kokonaan, eikä oppilailla ole edes mitään sähköistä materiaalia. Jo pienet alakoululaiset joutuvat myös tekemään työkirjan tehtäviä vihkoon monessa sellaisessa aineessa, jossa työkirjaa ei ole tarkoitettu kierrätettäväksi ja tehtävätyypit soveltuvat huonosti vihkotyöskentelyyn.” Tämän viestin valossa koen, että meidän on hyvä edetä vielä tiukemmin asian suhteen.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kouluissa tehdään nyt hyvää toimintaa uudella otteella lukemisen edistämiseksi, ja se todella näkyy. On kuitenkin niin, että Helsinki on edelleen jäljessä muita isoja kaupunkeja oppimateriaali-investoinneissa, vaikka olemmekin yhteisesti lisänneet määrärahoja. On myös tosi huolestuttavaa, että lukioissa keskimäärin oppimateriaalista yli 85 prosenttia on digiä. Suhde on toisin peruskouluissa, eli yli 85 prosenttia peruskoulujen oppimateriaalista on painettuja kirjoja.

Nyt nähtiin, miten edelleen Pisa-tuloksien lukemistaito heikkenee hyvinkin huolestuttavalla tavalla. On löydettävä uusia keinoja myös varhaiskasvatukseen lukemisen tukemiseksi. Siellähän on joissakin yksiköissä käytössä lukueteisiä, joihin kirjoja voi tuoda. Tämäntyyppisiä uusia malleja tarvitsemme kaikille asteille.

Ärade ordförande.

Frågan är särskilt aktuell just nu. Gårdagens Pisa-resultat påminner oss återigen om hur viktigt det är att stärka barns och ungas grundläggande färdigheter, särskilt läsförmågan. Tryckta läroböcker löser naturligtvis inte ensamma utmaningarna med inlärningsresultaten, men vi i Helsingfors har av goda skäl valt att stärka tillgången till tryckta läromedel, och har också anvisat pengar för detta.

Viime vuonna Helsingissä tehtiin myös kartoitus koulujen oppikirjatilanteesta. Kartoituksen arvo ei kuitenkaan ole vain siinä, että tiedämme tilanteen, vaan siinä, mitä tiedolla tehdään. Kysyn siksi: Miten kartoituksen tuloksia on pystytty hyödyntämään käytännössä ja miten varmistamme, että seuraamme myös sitä, onko tilanne oikeasti parantunut?

Tack, ordförande.

Kiitos, puheenjohtaja.

Varmasti kaikki valtuutetut ovat kiinnittäneet huomiota laskeviin Pisa-tuloksiin. Itse olisin taipuvainen vetämään siitä sellaisen analyysin, että kyse on yhteiskunnan suurista muutoksista, jotka heijastuvat sinne kouluun. Eli me aikuiset rakennetaan lapsille ja nuorille maailmaa, ja se pitää rakentaa sellaisena, että jokainen pystyy oppimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Koulut ovat aika kekseliäitä toimijoita ja yksikköjä. Itse olen työskennellyt sellaisessa koulussa, jossa oppilaita kannustettiin lukemaan tällaisen lukusiestan avulla. Eli kaikki opettajat sitoutuivat siihen, että 15 minuuttia tiettynä kellonaikana jokaisella tunnilla luettiin kirjaa, joka oppilailla oli mukana. Tämäntyyppisiä käytäntöjä on varmasti hyvä jalkauttaa kouluihin. Mä itse kannatan tätä painettujen oppimateriaalien lisäämistä. Meidän valtuustoryhmästä valtuutettu Honkasalo on tehnyt tämän kanssa paljon töitä. Ehkä haluaisin kysyä apulaispormestarilta vielä, että miten kouluissa on suhtauduttu tähän. Millaista palautetta on tullut tästä kaupungin linjauksesta siihen, että lisätään painettuja oppimateriaaleja?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Tein vuosi sitten valtuustoaloitteen oppikirjoista ja esitin siinä 45 muun valtuutetun kanssa, että Kasko tekee selvityksen näiden oppimateriaalien saatavuudesta. Tämä on tehty. Sitten toisen asiana, että toimiala laatii suunnitelman siitä, miten oppimateriaaleihin käytettävää rahoitusta voidaan nostaa valtakunnallisen keskiarvon tasolle ottaen huomioon kaupunkistrategiassa hyväksytyt tavoitteet. Ja kolmantena, että kouluille laaditaan ohjeistus oppimateriaalien hankinnasta, jakelusta ja käytöstä. Ja tarkensin vielä, että mitä tässä ohjeistuksessa linjataan.

Käsittelimme maaliskuussa tätä tekemääni valtuustoaloitetta, ja silloin valtuuston esityslistalla todettiin, että toimiala laatii vuoden 2026 aikana peruskouluille ohjeen painettujen oppikirjojen tarjonnan laajentamiseen sekä kierrätettävien oppikirjojen suunnitelmalliseen käyttöön ja hankintaan. Olisin kysynyt apulaispormestarilta, että onko tämä ohjeistus laadittu ja voitaisiinko se toimittaa meille valtuutetuille.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Erinomainen kysymys tälle valtuuston kokoukselle tähän alkuun.

Meistä kaikki ovat varmasti lukeneet tällä viikolla Pisa-tutkimuksen hälyttäviä tuloksia. Vaikka siinä mitattiin tällä kertaa lukutaitoa vähän vähemmän tai luonnontieteitä ja lukutaitoa yhdistelmänä ei mitattu, niin me kaikki tiedämme, että lukutaito on äärimmäisen tärkeä näiden kaikkien muiden taitojen oppimiselle. Tämän viikon aikana ollaan saatu lukea myös ilahduttavia esimerkkejä siitä, miten jotkut opettajat meillä on aika kekseliäitä sen suhteen, miten he saa lukemaan esimerkiksi yläasteikäisiä poikia, jonka uskoisin olevan ehkä vaativimpia tehtäviä, mitä opettaja voi itselleen ottaa.

Voisin kysyä vielä lopuksi apulaispormestarilta, että onko sitä mitattu, kun koulut päättävät edelleen aika pitkälti itse, miten he näitä oppikirjoja hankkivat. Voiko sitä ohjata paremmin? Ja toisaalta minkälaisia muita lukumahdollisuuksia, pieniä kirjastoja kouluista mahtaa löytyä meillä Helsingissä?

Kiitos tästä laajasta mielenkiinnosta todella tärkeään aiheeseen.

Pyrin vastaamaan kaikkiin näihin kysymyksiin ja niihin, mihin ei pysty tässä vastaamaan, vastataan kirjallisesti.

Ihan ensimmäiseksi, olen itse vieraillut tässä Kalasataman koulussa ja olen ymmärtänyt tämän koulun tilanteen. Siellä on nopeasti kasvava alue, jossa oppilasmäärä kasvaa nopeasti, ja kun budjetoidaan oppilasta kohden, siellä ollaan budjetoitu alakanttiin, mikä tarkoittaa sitä, että siellä on pitänyt tehdä töitä koko ajan niukalla budjetilla. Tämä on ymmärretty ja tähän koetetaan saada erilaisia toimia, jotta tämä ei toistuisi joka vuosi siellä Kalasatamassa. Mitä tulee lukioihin ja lukioissa painettuihin oppimateriaaleihin. Lukioissa on kuitenkin pakko valmistautua sähköisiin yo-kokeisiin, mutta kaikissa lukioissa on silti satsattu painettuihin oppimateriaaleihin, joita voi käyttää oheismateriaalina siinä sähköisten rinnalla. Tästä on saatu myös positiivista palautetta. Lukioissa kirjoihin käytetään vajaa 10 prosenttia oppimateriaalihankinnoista. Se oppikirjakirjasto kasvaa joka vuosi. Vaikka tätä kasvua näihin painettuihin oppimateriaaleihin on lisätty kuten viime vuonna lisättiin se 1,5 miljoonaa, silti ne määrärahat ovat kasvusta huolimatta jäljessä muita kaupunkeja. Jos halutaan saavuttaa muut kaupungit, se vaatii lisäpanostuksia tähän saraan.

Mitä tulee lukemiseen eri kouluissa, siitä on todella paljon positiivisia merkkejä. Jokainen koulu on omaksunut tavallaan omat tavat. Niissä on paljon yhtäläisyyksiä, mutta jonkin verran eroavaisuuksia myös. Kouluissa on olemassa tunteja, jolloin koko koulu pysähtyy ja kaikki lukevat fyysisiä kirjoja. Itse olen päässyt lukemaan ääneen koululaisille, mutta myös viettämään tämän hiljaisen hetken, jossa jokainen isossa salissa pääsee lukemaan itse omaa valitsemaansa kirjaa. Fyysisesti myös sitä näytetään koulun eri puolilla. Eri kouluissa saatetaan mitata sitä sivujen määrää, kuinka paljon luetaan, ja se visualisoidaan eri tavoilla. Tai sitten erilaisilla tarroilla näytetään seiniin kirjahyllyä, johon verrataan sitä, että kuinka monta erilaista kirjaa kouluissa on luettu.

Kiitos.

3.2 Ville Jalovaara - Aalto Works -maailmanperintökohteet

Arvoisa puheenjohtaja.

Kesällä saimme merkittäviä uutisia, kun Alvar, Aino ja Elisa Aallon arkkitehtuuria esittelevä kansainvälinen Aalto Works -sarja hyväksyttiin UNESCO-maailmanperintöluetteloon. Tästä arvokkaasta 13 kohteen kokonaisuudesta peräti 5 sijaitsee Helsingissä: Finlandia-talo, Kulttuuritalo, Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo sekä Alvar Aallon kotitalo ja ateljee Munkkiniemessä. Tämä status on Helsingin kansainväliselle vetovoimalle ja kulttuurimatkoille vetovoimatekijä. Maailmanperintökohteet kiinnostavat matkailijoita ympäri maailmaa. Kansainvälisen huomion hyödyntäminen edellyttää yhteistyötä kaupungin, matkailutoimijoiden, Alvar Aalto -säätiön sekä kohteiden muiden omistajien kesken.

Kysyisinkin pormestarilta: Mihin toimiin Helsingin kaupunki on jo ryhtynyt tai aikoo ryhtyä uuden maailmanperintöstatuksen hyödyntämiseksi Helsingin matkailun edistämisessä? Miten kaupunki aikoo tukea kohteiden saavutettavuutta, opastusta ja markkinointia?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Kiitos valtuutettu Jalovaaralle ajankohtaisesta kysymyksestä.

Viitattu UNESCOn päätös oli todellakin merkittävä kansainvälinen tunnustus suomalaiselle arkkitehtuurille, mutta myöskin erittäin iloinen uutinen Helsingille. Olimmehan tätä hakua myöskin puoltamassa ja haluamme tietysti ottaa kaiken mahdollisen ilon irti siitä, että Helsingissä iso osa näistä kohteista sijaitsee. Mehän olemme jo aiemmin nähneet designin ja arkkitehtuurin yhdeksi kaupungin matkailun vetovoiman kärjistä. Uusi Aalto Worksin maailmanperintöstatus vahvistaa entisestään Helsingin asemaa kansainvälisesti kiinnostavana design- ja arkkitehtuurikaupunkina.

Maailmanperintöstatuksen perusteella Helsinki on ehtinyt käynnistämään useita toimenpiteitä myöskin viitattua markkinointia koskien. Tekemisen tavoitteena on vahvistaa kaupungin profiilia Aallon arkkitehtuurin keskeisenä kaupunkina ja hyödyntää statusta matkailun, kulttuurin ja kaupungin kansainvälisen tunnettuuden lisäämisenä.

Nostoina joitakin esimerkkejä toimista, joita on jo tehty: Tämä Aalto Works on integroitu osaksi Helsingin matkailumarkkinoinnin ja -viestinnän sisältöjä. Matkailualan yrityksille on järjestetty Aalto- ja designteemaisia koulutuksia. Helsingin matkailuneuvontaan on tuotettu uusia Aalto-aiheisia materiaaleja, kuten karttoja, jotka sitten auttavat löytämään nämä kohteet. Helsingin omistamassa Finlandia-talossa toteutettiin heti elokuussa 2026 matkailuneuvonnan pop-up-piste, jossa kartoitettiin kävijätarpeita. Pisteen palvelua vahvisti myös kesäksi rekrytoitu arkkitehtuuria opiskellut ja hyvin osaava matkailuneuvoja, joka tätä tietoa pystyi levittämään. Myöskin MyHelsinki-sivuilla ja esimerkiksi Helsinki Partnersin toiminnassa tätä on pidetty vahvasti esillä.

Mikä koskee saavutettavuuden ja opastuksen kehittämistä, teemme siinä tiiviisti yhteistyötä näiden kohteiden kanssa, Alvar Aalto -säätiön kanssa ja muiden asian parissa toimivien toimijoiden kanssa. Olemassa oleviin materiaaleihin, karttoihin ja digitaalisiin palveluihin lisätään Aalto Works kohteiden ja muun Aalto-arkkitehtuurin sisältöjä. Merkittävänä asiana myöskin on se, että yhdessä Helsingin, Aalto Works -kohteiden ja Alvar Aalto -säätiön kanssa on käynnistetty valmistelua ja selvittelyä siitä, että olisiko jonkin tyyppinen UNESCO-kohteille suositeltu vierailijakeskus mahdollinen. Tietenkin siinä on hyvä katsoa, voidaanko olemassa olevaa infraa hyödyntää. Hyvä valtuusto.

Kaiken kaikkiaan on merkittävää meille, että Aallon design ja Aallon arkkitehtuuri on niin vahvasti kaupungissamme läsnä. Se, että tämä status on nyt myönnetty, antaa tämän hyödyntämiseen erinomaista buustia. Valtuutettu Jalovaaran esittämällä tavalla tämä kyllä täysimääräisesti kaupungin toiminnan, mutta myöskin laajassa kumppanuudessa eri toimijoiden kanssa hyödynnetään.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä on kyllä tosi myönteinen asia, tämä vastaus. Kiitän pormestaria siitä. Ylipäätänsä se, että tällainen asia nyt on tapahtunut tänä aikana, jolloin näitä hyviä uutisia saa etsimällä etsiä. Tämä oli todella mukava kuulla, että tätä arkkitehtuuria ja historiaa tällä tavalla arvostetaan.

Eräs näkökulma tähän tietysti on vielä se yhteistyö näiden muiden Aaltokohteiden kanssa, jotka on saanut tämän statuksen, ja sitten tietysti kohteita on myöskin, jotka olisi sen mielellään ottaneet, mutta eivät sitä saaneet. Jos joku haluaa tulla Suomeen kiertämään nämä kaikki kohteet, on tietysti varmaan hyvä, että myös sellaista yhteistyötä ja markkinointia on näiden muiden paikkakuntien kanssa siitä, että mistä ne paikat löytyvät.

Tämä on hyvin tärkeä asia, ja on mukava kuulla siitä, että toimenpiteisiin on jo ryhdytty.

Kiitos.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Jalovaaralle tämän kesän uutisen nostamisesta myös tänne valtuuston keskusteluun.

Todellakin on hienoa, että jo tähän mennessä kansainvälisesti tunnustettu Aallon arkkitehtuurin kokonaisuus on nyt saanut tällaisen ikään kuin vahvistuksen ja tulee varmasti herättämään kiinnostusta pitkän ajan kuluessa Suomeen arkkitehtuurikohteena ja Helsinkiin myös omalta osaltaan. Olisin kysynyt kahta asiaa. Tämän valinnan tai vahvistuksen yhteydessä nostettiin esiin se, että haaste on Kelan pääkonttorin peruskorjaus. Olisin kysynyt: Onko kaupunki valmistautunut olemaan dialogissa Kelan ja valtion kanssa siinä, että korjaus saataisiin heidän osaltaan tehtyä mahdollisimman jouhevasti ja että rakennuksen käyttötarkoitukset voisivat olla monipuoliset? Toinen kysymys: Onko mietitty uuden Arkkitehtuuri- ja designmuseon kytkemistä tähän kokonaisuuteen ja myös tästä kokonaisuudesta tiedottamiseen?

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja kiitos valtuutettu Jalovaaralle.

Tämähän oli ihan mahtava uutinen. Toki raakarehellisesti todettava, että Helsingissä eivät sijaitse Aallon kauneimmat rakennukset, mutta älkäämme sitä turisteille sanoko tai toivotaan, että he eivät tätä seuraa. Toki meillä on vahvuus se, että meillä on paljon Aallon rakennuksia, jotka mun mielestä osin ehkä väärin perustein, kuten tuo Enso-Gutzeitin pääkonttori tuossa, eivät saaneet maailmanperintöstatusta, mutta toki näitä rakennuksia voidaan muuten hyödyntää tämän maailmanperinnön vaalimisessa.

Sitten ehkä viimeisenä seikkana, mikä välillä tuntuu, että vähälle huomiolle on jäänyt, ja itsekin taas muistin sen, mutta nyt tavallaan Aallon hengessä, niin missä määrin meillä olisi ehkä tarvetta kaivaa meidän kaupunginhallituksen aikoinaan Aallolta tilaama Helsingin keskustasuunnitelma takaisin. Voisiko sitä jollain tavoin hyödyntää nyt, kun Aalto on muutenkin paljon tapetilla.

Tack, ordförande. Kiitos.

Ei nyt sentään sitä vanhaa keskustasuunnitelmaa, mutta on ollut yrityksiä saada Töölönlahti luonnonsuojelualueeksi. Antaisikohan tämä Finlandia-talon rooli tällä listalla nyt lisää motivaatiota edistää tätä Töölönlahden luonnonsuojelualuetta.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Mitä Aallon keskustasuunnitelmaan tulee, niin monet ovat varmaan sitä mieltä, että nykyinenkin ydinkeskustan liikennejärjestelmäsuunnitelma muistuttaa sitä liikaa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että aivan liian vähän, jolloin ehkä jonkinnäköinen tasapaino on löydetty.

Valtuuston varapuheenjohtaja nosti tässä joitakin konkreettisia asioita. Tämä Kelan pääkonttori -kysymyshän on keskeinen. Se on toki valtion käsissä, Kelan käsissä, mutta olen Kelan pääjohtajaa itse asiassa tapaamassa tässä lähiaikoina, ja myöskin tämä asia on varmasti keskustelussa. Ajattelen niin, että valtion vastuulla on tietenkin hoitaa tämän varsinaisen varmasti mittavan korjauksen resurssointi, mutta kaupungin täytyy kyllä osoittaa siinä joustavuutta, että saadaan sellainen ratkaisu, joka kohtuudella palvelee myöskin Kelan tarpeita ja myöskin osaltaan ehkä kannattelee sitä peruskorjauksen kokonaisuutta. Sitten kolmantena huomiona tämä Arkkitehtuuri- ja designmuseo. Tämähän tukee temaattisesti hyvin vahvasti kaikkea, mikä kimaroituu tämän Arkkitehtuuri- ja designmuseon ympärille. Kuten olemme linjanneet tästä arkkitehtuuri- ja designjuhlavuodesta, jota valmistelemme juhlistamaan myöskin laajemmin tätä museon avautumista ja tavallaan koko sen myötä vielä vahvistuvaa Helsingin statusta arkkitehtuurin ja designin keskuksena. Tämä tulee varmasti huomioiduksi sen juhlavuoden puitteissa.

3.3 Fatim Diarra - Lasten suojaaminen rasismilta

Kiitos, valtuuston puheenjohtaja.

Martin Luther King sanoi viisaasti: ”Pahojen ihmisten pahuus ei ole suurin ongelma, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Helsingissä on läpi viime kesän ja alkusyksyn käyty keskustelua, jossa lapsiin, kouluihin, vähemmistöihin on kohdistunut leimaavaa ja rasistista puhetta. Leimaava ja ulossulkeva puhe julkisessa keskustelussa heikentää elämisen laatua ja vie uskoa tässä kaupungissa kasvavilta lapsilta ja nuorilta siihen, että onko heillä mahdollisuus kuulua suomalaiseen yhteiskuntaan. Leimaamisesta kärsivät niin lapset kuin heidän perheensä kuin lasten kanssa arjessa työskentelevät ammattilaiset. Tiedämme, että rasismin kokemukset Suomessa ovat yleisiä ja olemme juurikin lukeneet juutalaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta kiusaamisesta. Viime viikonloppuna Helsingin kaduilla marssi äärioikeisto. Rasismia ei voi vastustaa vaikenemalla. Erityisen vakavaa onkin, mikäli rasistinen leimaaminen kohdistuu lapsiin ja heidän kouluyhteisöönsä. Jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua turvallisesti riippumatta ihonväristä, taustasta, etnisyydestä, uskonnosta. Siksi kysynkin pormestarilta: Miten Helsingin kaupunki aikoo konkreettisesti varmistaa, että kaikki helsinkiläiset lapset ovat suojassa rasistiselta leimaamiselta, vihapuheelta myöskin silloin, kun sitä levittävät julkisuuden henkilöt tai poliittiset päättäjät?

Kiitos.

Kiitos valtuutettu Diarralle tärkeästä kysymyksestä.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeuksien edistäminen ovat kaupungin keskeisiä arvoja. Tämä pitää sisällään myös ja ehkä erityisesti lasten ja nuorten suojaamisen rasismilta. Olemme yhdessä sopineet ja täällä valtuustossa päättäneet, että puutumme rasismiin ja syrjintään ja edistämme yhdenvertaista ja tasa-arvoista kaupunkia, jossa kaikilla on hyvä elää. Suora sitaatti kaupunkistrategiastamme.

Kaupunkiorganisaation tehtävänä on toimia aktiivisesti sen eteen, että Helsingissä jokainen voi elää turvallisesti sekä vapaana syrjinnästä ja rasismista. Kuten jo todettua, lasten osalta tämä vastuu korostuu vielä entisestään. Merkittävä kokonaisuus kaupungin palveluiden ja toiminnan näkökulmasta on kaupunginhallituksen hyväksymä palveluiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Olennainen osa tätä ohjelmaa on syrjinnän, rasismin, häirinnän ja seksuaalisen häirinnän ehkäisy ja niihin puuttuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaupungin palveluissa vahvistetaan syrjintään, häirintään ja rasismiin puuttumisen toimintamalleja ja luodaan ja kehitetään myöskin uusia puuttumisen tapoja. Lisäksi vahvistamme yhdenvertaisuutta edistäviä rakenteita sekä kehitämme palveluita niin, että ne palvelevat Helsingin hyvin moninaista asukaskuntaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Nämä arvot, ohjelmat, rasismin vastainen työ tietenkin konkretisoituu kaupunkilaisille palveluissamme ja toiminnassamme. Siksi on keskeistä, että se on osa jokaista kaupungin palvelua ja myöskin tapaa, jolla kaupungista ja kaupunkilaisistamme puhumme. Vastuun kantaa jokainen Helsingin kaupungilla työskentelevä, sen tehtävissä toimiva, johtoon asti.

Hyvät valtuutetut.

Sen lisäksi tätä vastuuta kannamme me täällä valtuustosalissa jokainen osaltamme. On selvää, että kaikista yhteiskunnallisista kysymyksistä pitää voida puhua ja keskustella. Samaan aikaan ajattelen ainakin itse niin, että esimerkiksi koulujamme koskeva keskustelu on kesän yli käynyt aivan turhan kovilla kierroksilla.

Muistakaamme, että yhteiskunnallinen keskustelu ja poliittinen debatti eivät tapahdu tyhjiössä, vaan vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Lapsemme ja nuoremme aistivat asenneilmapiiriä hyvin tarkkaan, ja sillä on merkitystä, miten heistä, heidän asioistaan ja kasvuympäristöstään puhumme. Lapsemme ja nuoremme ansaitsevat sen, että pystymme elämään todeksi helsinkiläisille antamamme lupauksen siitä, että Helsinki on kaupunki, jossa erilaiset elämäntavat ja mielipiteet voivat olla sopusoinnussa ja jossa jokainen lapsi voi taustastaan ja lähtökohdistaan riippumatta rakentaa hyvää elämää ja tavoitella unelmiaan.

Kiitos, valtuuston puheenjohtaja. Kiitos, arvoisa pormestari.

Mä haluaisin kuitenkin ennen kaikkea kysyä sitä, että mitä tapahtuu silloin, kun rasismia ei levitä joku anonyymi yksittäinen henkilö, vaan poliittiset päättäjät. Ihmiset, joilla on valtaa, näkyvyyttä ja näin ollen erityinen vastuu siitä omasta puheestaan. Kyllä se, mitä me kaikki sanomme, vaikuttaa siihen, millä tavalla tämä kaikki koetaan. Miten me voimme siis varmistaa, että silloin kun poliittiset päättäjät levittävät rasistisia huhuja, vahvistavat ennakkoluuloja tai syyllistyvät vihapuheeseen, sillä on myös seurauksia?

Me emme voi samaan aikaan sanoa lapsille ja nuorille, että rasismiin pitää puuttua ja antaa aikuisten vallankäyttäjien toimia ilman vastuuta.

Sananvapauteen kuuluu sananvastuu.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensin haluan kiittää valtuutettu Diarraa erittäin tärkeästä kysymyksestä, ja on helppo olla täysin samaa mieltä siitä.

On tärkeää, että ennen kaikkea päätöksentekijät kantavat vastuunsa siitä, että helsinkiläiset lapset ja nuoret eivät koe rasismia. Lisäksi päätöksentekijöinä meillä on velvollisuus varmistaa se, että rakenteet kaupungissa mahdollistavat kaikenlaisen rasismin torjumisen, että meillä on suunnitelmat tilanteisiin, joissa rasismia ilmenee ja että esimerkiksi henkilöstö saa riittävät valmiudet puuttua rasistisiin mahdollisiin tilanteisiin. Ajattelen niin, että kuitenkin kyse on aina ihmisistä, jotka tulkitsevat näitä rakenteita, niin meillä on velvollisuus huolehtia, että nämä rakenteet ovat kunnossa, mutta myös siitä, että henkilöstö ei esimerkiksi ole liian kuormittunutta puuttuakseen ja henkilöstöllä aidosti on mahdollisuus rasismiin puuttua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Diarralle erinomaisesta kysymyksestä.

Lapsia täytyy suojella rasismilta, syrjinnältä ja väkivallalta.

Lapsiasiainvaltuutetun selvityksien mukaan romani- ja maahanmuuttajataustaisiin lapsiin kohdistuu rasismia ja väkivaltaa erityisesti kouluissa. Selvityksessä eräs romanilapsi sanoi seuraavasti: ”Koulussa poika kuristi minua, koska vihasi romaneja.” Samassa selvityksessä maahanmuuttajalapsen mukaan rasismiin ei yksinkertaisesti voi puuttua. Aikuisten rasistinen käytös antaa vihreää valoa tämänkaltaiselle väkivaltaiselle käytökselle ja samalla luo toivottomuuden tunnetta useiden lasten kohdalla. Lopuksi sanon sen, että meillä kaikilla on vastuu varmistaa se, että vihaa ei levitetä politiikalla.

Kiitos.

Puheenjohtaja, kiitos.

Minäkin haluan korostaa sitä meidän kaikkien vastuuta, niin kuin pormestari jo sanoi ja kysymyksen esittäjä Diarra ja muutkin. Eli me olemme myöskin tietyllä tavalla esikuvia. Vaikka useimmat meistä ei ole valtakunnan politiikassa, mutta Helsingin olosuhteissa olemme esikuvia, ja meidän tulee käyttäytyä kaikessa niin, että emme anna aihetta ja lisää polttoainetta rasismin leviämiseen. Esimerkiksi ei pidä tuoda maahan Maga-liikkeen lippiksiä tai vastaavaa, vaan osoittaa, että Suomi on erilainen maa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsinki on Suomen pääkaupunki, ja suurimmassa kaupungissa näkyy sekä maahanmuuttoon liittyvät mahdollisuudet että toisaalta myös haasteet kaikista selvimmin. Näistä maahanmuuttoon liittyvistä haasteista on voitava keskustella avoimesti, mutta rasismille ei pidä antaa piiruakaan tilaa. Kenenkään ihonväärin, taustan, sukupuolen tai muun henkilöön liittyvän ominaisuuden ei pidä vaikuttaa siihen, miten heitä Helsingissä tai Suomessa kohdellaan. Helsinki on kaupunki, jossa jokaisen on voitava tulla kohdatuksi omana itsenään. Erityisen tärkeää tämä on varmistaa lasten kohdalla, että lapset saavat elää lapsuuttaan ja oppia elämään Helsingissä. Tästä kaikilla meillä tässä salissa on vastuu, ja se meidän on kaikkien kannettava.

Kiitos, puheenjohtaja.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Diarralle tämän tärkeän kysymyksen esiin nostamisesta. Näen itse, että meillä on ehkä muiden asioiden ohella myös jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu tässä poliittisessa keskustelussa. Helsingissä kuten muuallakin pääkaupunkiseudulla lapset ja nuoret elävät sellaisessa todellisuudessa, jossa ihmisten taustat ovat hyvin moninaiset. Heille se on arkipäivää. Välillä taas tuntuu siltä, että tällä hetkellä vallassa olevien poliittisten päättäjien sukupolvi, joka on selkeästi vanhempi, ei tiedosta sitä, että käyttäessään leimaavia poliittisia puheenvuoroja he itse asiassa puhuvat lapsille ja nuorille, jotka kasvavat tässä kaupungissa ja joihin tämä poliittinen puhe vaikuttaa. Tämänkin takia on sitä tärkeämpää, että vallassa olevat päätösvaltaa käyttävät ovat hyvin huolellisia, että silloin kun ongelmiakin käsitellään, niitä ei tehdä tavalla, josta lapset ilmiselvästi kärsivät.

Arvoisa puheenjohtaja.

Totean vain tähän keskusteluun, kun täällä on peräänkuulutettu poliitikkojen vastuuta, että olemme kyllä valitettavasti tällä hallituskaudella kuulleet varsin useasti, että harjoittamamme maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät lainsäädäntömuutokset ovat rasistisia, mikä on täysin päätön väite. Ja nyt tässä, kun kollegani Månsson äsken nosti esiin lippalakit ja liitti ne Magaan, niin se ei pidä paikkaansa.

Arvoisa kollegani.

Tämä lippis liittyi Euroopan parlamentin hyväksymään paluuasetukseen, jossa tuodaan lisää työkaluja jäsenmaille tehdä tehokkaammin laittomasti maassa olevien palautuksia. Erityisesti tässä lainsäädännössä keskitytään turvallisuusuhkaisiin ja rikoksia tehtaileviin ihmisiin. Mielestäni tältä osin on hyvä tämä epäselvyys korjata, että kyse ei ole Maga-liikkeestä, vaan Euroopan parlamentin paluuasetusta koskevasta istunnosta, jossa tämä kyseinen lainsäädäntö hyväksyttiin, ja siellä sitten lain kannattajat huusivat ”send them back”.

Arvoisa puheenjohtaja.

Edellinen puheenvuoro vei asiaa johonkin erikoiseen suuntaan, mutta mä pidän kuitenkin sen puheenvuoron, mitä ajattelinkin pitää tässä vaiheessa. Viime aikoina Helsingin koulujen tilanteesta käyty keskustelu ei ole ollut kaikilta osin asiallista. Kun kyse on lapsista ja nuorista, meidän poliitikkojen ja kaikkien muidenkin on käytettävä suurta harkintaa siinä tavassa ja tyylissä, miten käyttää puheenvuoroja. Tämä ei tarkoita sitä, että vanhempien huoli ja ongelmat tulisi lakaista maton alle. Julkisen keskustelun kärjistyminen vaikeuttaa tarttumista niihin huoliin, mitä vanhemmilla voi liittyä joidenkin koulujen arkeen. Meillä valtuutetuilla on laajat tiedonsaantioikeudet ja hyvät kanavat lähestyä johtavia virkamiehiä. Meidän ei tarvitse esimerkiksi sosiaalisen median kautta esittää kysymyksiämme.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos valtuutetuille asiaa koskevista puheenvuoroista. Tartun niistä muutamiin. Minusta valtuutettu Jalovaara hyvin tässä summasi sen, että jokaisen on syytä käyttää hyvää ja vakaata harkintaa, kun tämäntyyppisiä aiheita käsittelee. Sisältäen sen, että niitä aiheita voi ja täytyy käsitellä, mutta sen harkinnan ja vastuun täytyy olla mukana. On selvää, että politiikassa rasistinen leimaaminen ei ole hyväksyttävää riippumatta sen esittäjätahosta.

Toinen, johon tartun, on valtuuston varapuheenjohtaja Sinnemäen nosto siitä, että lastemme ja nuortemme todellisuus on tosiaan hyvin moninainen. Se ehkä tekee ei vain Helsingistä, joistakin meidän muistakin isommista kaupungeista, tässä suhteessa jo vähän erilaiset. Kun arki kouluissa, lasten kaveripiireissä ja muualla on moninaista, niin silloin siitä tulee luonnollinen osa arkea ja elämää. Tämä meidän on hyvä minusta myöskin sekä tässä salissa että kaupunkimme toiminnassa muistaa.

3.4 Oona Hagman - Eu:n tekoälyasetuksen toimeenpano ja vastuut Helsingissä

Arvoisa puheenjohtaja.

EU:n tekoälyasetuksen eli AI Actin toimeenpanossa alkoi uusi vaihe 2. päivä elokuuta, jolloin asetuksen avoimuusvelvoitteet tulivat sovellettaviksi ja niiden valvonta käynnistyi. Helsingin strategisena tavoitteena on olla tekoälyn eettisen hyödyntämisen edelläkävijä. Kaupungilla on datan ja tekoälyn eettiset periaatteet ja julkinen tekoälyrekisteri, ja kaupunki kehittää riskiperusteista arviointimallia ratkaisuilleen. Tekoälyä käytetään kuitenkin hajautetusti eri toimialoilla, liikelaitoksissa ja kaupunkiyhtiöissä sekä kaupungin hankkimissa palveluissa. Asetuksen mukaiset vastuut määräytyvät järjestelmän käyttötarkoituksen ja toimijaroolin perusteella, eivätkä kaupungin omat velvollisuudet poistu palvelua ulkoistamalla.

Millä konkreettisilla toimilla, vastuunjaoilla ja aikataululla Helsinki varmistaa, että EU:n tekoälyasetuksen velvoitteet toteutuvat nyt ja tulevina vuosina yhtenäisesti koko kaupunkikonsernissa, kaupungin hankinnoissa sekä yhteistyössä yritysten, järjestöjen ja muiden kumppaneiden kanssa? Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Kiitos valtuutettu Hagmanille hyvin ajankohtaisesta kysymyksestä.

Ensin yleisemmällä tasolla. Tekoälyyn liittyy monia kysymyksiä, ja niitä pitää hallita. Samaan aikaan siinä on valtava potentiaali myöskin kaupungin laajan palvelukentän, laajan toimintakentän tehostamiseksi, palvelutason parantamiseksi, hyödyntämiseksi hyvin erilaisilla tavoilla tietenkin eri puolilla kaupunkia. Jossakin asiakirjahallinnossa tai lupakäsittelyssä se voi tarkoittaa yhtä ja sitten vaikkapa sote-tietojärjestelmien osalta toista. Olemme kuitenkin halunneet ottaa avoimen ja myönteisen perusasenteen niin, että koko kaupunkiorganisaatiossa on tärkeää tunnistaa niitä potentiaalisen hyödyntämisen paikkoja ja myöskin tarttua niihin.

Meillä on ollut tähän tekoälyasetukseen liittyen ja muutenkin tekoälyyn liittyen jo vuodesta 2024 perustettu tekoälytyöryhmä kaupungin kansliassa.

Työryhmän vastuulla on ollut valmistella myöskin tätä tekoälyn käyttöön ja kehittämiseen liittyvää kaupunkitasoista toimintamallia. Siellä on ratkaistu muun muassa vastuujakoon, tekoälyn ja vaatimusten määrittelyyn, käyttöönoton ja testauksen prosesseihin, ohjeisiin ja käytäntöihin, avoimuusvelvoitteisiin liittyviin käytäntöihin että perusoikeusvaikutusten arvioinnin prosesseihin liittyviä kysymyksiä. Eli jo hyvin laajasti näitä eri elementtejä. Vielä nyt syksyn aikana tullaan toteuttamaan erilaisten tekoälyliitännäisten sopimusten sopimusliitteiden päivitys, tekoälyhallinnanjärjestelmän kilpailutus ja sitten vielä erilliset tekoälylinjaukset. Tästä hieman byrokraattisesta listauksesta varmasti saa sen kuvan, että tätä on systemaattisesti ja hallitusti haluttu viedä eteenpäin ja viety eteenpäin.

Ydin tässä kaikessa on se, että kaupungin tekoälyn hyödyntäminen perustuu avoimuuteen niin kaupunkilaisten kuin yhteistyökumppaneiden suuntaan. Merkitsemme tekoälyn käytön selkeästi tekoälymerkinnöin ja kerroimme avoimesti, mikäli jokin kuntalaisen tai yhteistyökumppanin hyödyntämä palvelu käyttää tekoälyä. Näitä samoja keskusteluja käymme sitten myöskin meidän konserni- ja tytäryhteisökentän suuntaan, jossa sitten taas toimijoiden varianssi ehkä on vielä sitäkin laajempi. Siellä on kaikkea isosta energiayhtiöstä yksittäisen uimahallin omistaviin yhtiöihin, mutta myöskin sinne suuntaan on tätä viestitty ja manageroitu.

Ajattelen niin, että meillä on kaikki edellytykset löytää hyvä balanssi tekoälyn vastuullisen, hallitun käytön ja toisaalta siihen liittyvän potentiaalin hyödyntämisen välillä.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos, arvoisa pormestari erinomaisesta vastauksesta ja hyvästä suunnasta. Mä näen itse tekoälyssä suuren mahdollisuuden parantaa kaupungin eri palveluita ja erityisesti vapauttaa henkilöstön aikaa ihmisten kohtaamiseen. Selkeät vastuut antavatkin sitten rohkeutta hyödyntää sitä. Asukkaan näkökulmastahan tämä asia on aika yksinkertainen: palveluun pitää pystyä luottamaan, riippumatta siitä tuottaako sen kaupunki vai sitten ulkopuolinen kumppani. Yrittäjänä pidän myös erityisen tärkeänä sitä, että pienillä yrityksillä ja järjestöillä on mahdollisuus osallistua palvelujen kehittämiseen. Kaupungin kannattaakin tässä tehdä vaatimuksistaan selkeitä ja tarjota käytännön tukea näiden täyttämiseen.

Mun mielestä Helsinki voi hyvin näyttää tässä esimerkkiä ja tehdä vastuullisesta toiminnasta helppoa ja luoda samalla tilaa uusille ratkaisuille. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja kiitos valtuutettu Hagmanille erinomaisesta kysymyksestä.

Nämä tekoälyasiat eivät ole varsinaisesti mitään kansan villitsijöitä, mutta katson, että nämä ovat erittäin keskeisiä tässä muuttuvassa yhteiskunnassa. Erityisen kiinnostava ja tärkeä ja myös huolestuttava asia on se, että kun työtä katoaa tekoälyn käyttöönoton myötä, niin myös verotuloja katoaa. Ymmärrän, että tämä on totta kai valtakunnallinen haaste ratkaistavaksi, mutta koska Helsinki on kuitenkin valtion jälkeen Suomen suurin työnantaja, niin kiinnostaa myös se, että miten työntekijöiden rooli tässä tekoälyn käyttöönotossa on huomioitu kaupungissa. Koska tämä tulee vaikuttamaan muuhunkin kuin työpaikkojen määrään, joita tulee mahdollisesti katoamaan, niin mua kiinnostaisi erityisesti se, että miten työntekijöitä ja henkilöstöä on osallistettu tässä prosessissa, jossa heidän työnkuvansa vääjäämättä tulee muuttumaan tekoälyn käyttöönoton myötä. Eli miten työntekijöiden toimijuus huomioidaan tässä ja heidät otetaan mukaan prosessiin?

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin tulisi edistää vielä kunnianhimoisemmin myös digitaalista itsenäisyyttä, ja tämä kysymys on erittäin ajankohtainen tekoälyn käytön osalta ja myöskin datakeskuksien osalta.

Meidän ei pitäisi päätyä siihen asemaan, että tänne tulee lähinnä datakeskuksia ja sitten hyödyt ja korkeamman arvon korjaavat jotkut muut, vaan toivon, että osana tätä Helsingin strategiaa, jota pormestari kuvasi, myös edistämme kunnianhimoisesti sitä, että tänne syntyisi mahdollisimman paljon yrityksiä, jotka tuottavat sitä arvoa. Nyt Tukholma on valitettavasti ajamassa ohi tässä. Se houkuttelee tekoäly-startupeja, ja meillä on aika kiire myöskin Helsingissä päästä mukaan tähän kehitykseen.

Lisäksi toki meillä on vielä ratkaistavana se, että miten tekoälyn käyttö kouluissa määritellään. Virossa on otettu tekoäly laajasti käyttöön. Toisaalta haluamme, että lapset myös lukevat niitä fyysisiä kirjoja, joten tässä on varmaan tämmöinen keskustelun paikka nyt laajemmin. Miten Helsinki suhtautuu näihin kysymyksiin?

Arvoisa valtuusto.

Tästä tekoälykokonaisuudesta ja tosiaan valtuutettu Koskela kysyi tätä henkilöstöpuolta.

Ajattelen itse niin, että tässä on toki se laaja kokonaisuus, missä tarvitaan ymmärrystä ja omaa kokemusta myöskin sen ymmärryksen lisäämiseksi. Nyt tämän tekoälyn käyttöönoton ja hyödyntämisprosessin puitteissa yksi luku oli, että 16 000 verkkokoulutusta on järjestetty sen myötä. Mehän olemme myös esimerkiksi tätä tekoälysovellusten lisenssien määrää lisänneet ainakin asiantuntijatyötä tekeville ihan lähtien siitä, että syntyy tavallaan tatsi siihen, että mistä on kysymys. Se on toki vain yksi osa sitä. Sitten on tietenkin paljon integroidumpia sovellutuksia.

Ajattelen itse niin, että nämä on tällaisia vähän niin kuin ison kuva ja kaavan toimia, mutta se mihin viittasin, on se, että meillä palvelukokonaisuuksissa, palveluissa, eri kaupunginosissa, eri konserniyhteisöissä myöskin tunnistetaan ne omat mahdollisuudet, että mihin sitä voitaisiin hyödyntää, missä se voisi työn esimerkiksi sujuvuutta parantaa, ja sitten lähdetään niitä viemään eteenpäin. Ajattelen, että monessa näissä potentiaalisessa ratkaisussa, niin se ei ole edes puhtaasti tai primääristi digiosaston tai keskushallinnon asia, vaan että meillä tunnistetaan palveluissa ne hyödyntämismahdollisuudet. Siinä itse asiassa henkilöstö on ihan avainasemassa, että sen tyyppisiä löytyy. Sitten tietenkin toimivan johdon, keskijohdon että sitten keskushallinnossa digitalisaatio-osaston tehtävä on tukea ja viedä sitä teknistä puolta eteenpäin. Tähän liittyy iso keskustelu myöskin tästä datakeskuksesta ja kaikesta myöskin potentiaalista, mitä siihen liittyy. Mehän olemme Quantis Deep Techissä tämän tyyppisissä asioissa itse asiassa Suomena ja Helsinkinä kohtuullisen vahva. No sitten tässä on tämä kysymys. Mehän palautimme kaupunginhallituksessa valmisteluun nämä datakeskuslinjaukset, ja ne tulevat meille uudestaan käsittelyyn nyt syksyn aikana. Siinä meillä on toki tarkka paikka katsoa, että mahdollistammeko edes keskisuuren datakeskuksen synnyn ja tulon myöskin Helsinkiin vai rakennetaanko ne kaikki Muhokselle, Vaalaan, Haminaan, ja tätä listaa voinee jatkaa.

Ei siinä mitään, iso investointi Suomeen. Siitähän on tänään väki riemuinnut, ja riemuitaan mekin, mutta samaan aikaan kyllä kestävyyden näkökulmasta ja myöskin tämän potentiaalin näkökulmasta, miten niitä arvoa luovia yrityksiä syntyy, olisi mielekästä, että myöskin kaupunkiseudulla, jossa esimerkiksi kaukolämpöön voidaan hyödyntää se hukkalämpö, mitä näistä tulee, löydettäisiin tapoja päästä tähän kehitykseen kiinni ja sitten myöskin sitä kautta tukea tätä ekosysteemin syntymistä nimenomaan Helsinkiin pääkaupunkiseudulle ja luoda sitä positiivista kierrettä.

Meillä on tarkka paikka, ettemme jää empimisessä ja päättämättömyydessämme nyt niin sanotusti välitilaan tässä asiassa, huomioiden tietenkin kaupunkitilalliset ja kestävyyteen liittyvät kysymykset. Tämä on ehkä sitä tavallaan kovan raudan puolta siitä kysymyksestä, ja sitten toinen puoli on tämä, jonka valtuutettu Hagman nosti esiin, että miten sitten olemme siellä hyödyntäjäpuolella ja otamme sen potentiaalin kaupungin toiminnoissa irti.