Valtuutettu Mikael Vuorisen aloite joustavasta ryhmittelystä opetuksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Me kaikki tiedämme, että Suomessa Pisa-tulokset ovat romahtaneet.

Suomalaisnuorista 25,8 prosenttia ei saa peruskoulusta sellaista lukutaitoa, että pärjäisi jatko-opinnoissa tai yhteiskunnassa. Huolestuttavaa on myös, että erinomaisen lukutaidon omasi vuonna 2000 lähes 20 prosenttia nuorista ja nykyisin enää 6,1 prosenttia. On selvää, että nykyinen koulujärjestelmä on epäonnistunut, kun heikoimpien oppilaiden määrä on kasvanut ja hyvin pärjäävien vähentynyt.

Ongelmia ei tietenkään korjata yhdellä keinolla, mutta tilannetta voidaan yrittää kääntää parempaan suuntaan. Tukholman pahamaineisessa Rinkebyn lähiössä tehtiin viisas päätös ja otettiin joustavat tasoryhmät käyttöön. Aiemmin vain 30 prosentilla koulusta valmistuvilla oli riittävät arvosanat jatko-opintoihin, kun muutoksen jälkeen jopa 75 prosentilla. Joustavilla tasoryhmillä oli tässä iso rooli. Hyvästä kannattaa ottaa mallia.

Joustava ryhmittely huomioi paremmin oppilaiden eri tarpeita oman taitotasonsa mukaisesti. Tämä hyödyttäisi niin lahjakkaampia kuin heikompia oppilaita. Metodi on käytössä jo useissa suomalaisissa kouluissa, joissa oppimistulokset ovat tämän myötä kaikilla tasoilla nousseet ja kokemukset ovat positiivisia. Ryhmien on oltava riittävän joustavia, jotta oppilas pystyy nousemaan haastavampaan ryhmään taitojen kehittyessä. Joustoa on oltava molempiin suuntiin oppilaan taitotason mukaisesti.

Järjestely parantaisi myös tasa-arvoa, sillä kouluissa ei huomioida tällä hetkellä riittävästi lahjakkaita oppilaita ja heidän tarpeitaan. Koulut eivät tarjoa riittävästi eriyttävää haastavampaa opetusta, jota lahjakkaat oppilaat tarvitsisivat pitämään koulunkäynnin mielekkäänä.

Jokainen helsinkiläinen oppilas ansaitsee opetusta, joka vastaa hänen kykyjään ja tarpeitaan. Olen siksi tehnyt valtuustoaloitteen joustavien ryhmien lisäämiseksi Helsingin kaupungin kouluissa.

Kiitos.

Kiitos puheenjohtaja.

Tämä oli erittäin hyvä ehdotus näistä tasoryhmistä.

Tämän päivän Kauppalehti muun muassa kirjoitti pääkirjoituksessaan tästä samasta asiasta, että meidän maassa ei anneta etevien loistaa eikä tueta tarpeeksi niitä, jotka ovat heikompia. Ja molemmissa ryhmissä tapahtuu erkanemista, ja kummassakaan ei löydy täysin tyytyväisiä ihmisiä, jotka järjestelmään tällä hetkellä joutuvat tyytymään.

Joten mä haluaisin tietää, mitä maksaisi tällaisen tasoryhmien perustaminen ja kuinka paljon se olisi henkilöresursseja lisäävää, vai onnistuisiko se ihan opetusjärjestelyin. Meillä on opettajia täällä, jos joku osaisi vastata. Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Ehkä vähän hämmentyneenä kuuntelin valtuutettu Vuorisen puheenvuoroa. Sinänsä sain ehkä ihan arvokasta taustatietoa tämän aloitteen taustoista. Tämähän lautakuntavaiheessa ja myös kaupunginhallituksessa herätti jonkun verran keskustelua, ja itse pidän hyvänä tätä vastauksen linjaa, jossa todetaan, että meillä yhteisopettajuus yhtenä hyvin konkreettisena käytännön työkaluna mahdollistaa sen, että me pystytään joustavasti jaottelemaan lapsia pienempiin ryhmiin ja sitä kautta varmistamaan, että pystytään huomioimaan myös eroja osaamisessa. Mutta kyllä minä pidän, että on valtavan tärkeää tässä meidän koulujärjestelmässä ja hienoa, että me ei myöskään paaluteta ja kiinnitetä näitä tasoryhmiä sellaisella tavalla, että ne olisivat jotenkin pysyviä. Pidän valtavan tärkeänä, että meillä on tätä liikkuvuutta näiden ryhmien välillä ja nimenomaan joustavat käytännöt, jotka tätä tukevat, ja niin että lisärahoitusta tähän ei olla kohdentamassa.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Vuorisen aloite joustavasta ryhmittelystä opetuksessa on loistava. Nyt kerron teille nuorten näkökulmasta, että miksi.

Helsingin kouluissa, niin kuin koko Suomenkin kouluissa, on tällä hetkellä paljon epäkohtia. Ryhmäkoot ovat liian suuria ja ryhmien heterogeenisyys luo vaikean oppimisympäristön kaupunkimme lapsille. Yhdessä luokassa voi olla yli 30 ihmistä samaan aikaan, ja opettajia on vain yksinkertaisesti aivan liian vähän vastaamaan ja tukemaan näiden erilaisten oppilaiden tarpeita. Moni tarvitsee enemmän tukea kuin toiset, koska kaikilla on erilaiset taitotasot. Näille molemmille puolille tulee tarjota heidän tarvitsemaansa tukea. Kaikilla oppilailla on sama velvollisuus, mutta ei samoja mahdollisuuksia.

Olen itse opiskelija ja voin todeta, että nykyinen järjestelmä ei tarjoa jokaiselle taitotason mukaista opetusta, vaikka teoriassa se voisi tarjota. Kouluissa on aina ja tulee aina olemaan motivoituneempia oppilaita. Haluammeko kaupunkina motivoida näitä ahkeria ja motivoituneita oppilaita entistä enemmän seuraamaan unelmiaan ja tavoitteitaan? Haluammeko kaupunkina tarjota tukea ja apua niille, keillä on koulussa vaikeampaa, tai ketkä motivaatiosta ja halusta huolimatta tarvitsevat apua oppimiseen?

Joustavassa ryhmittelyssä hyötyy jokainen oppilas, niin lahjakkaat kuin tukea tarvitsevat. Kun tuki kohdistetaan sitä tarvitseville, siitä hyötyy jokainen. Tässä ei ryhmitellä oppilaita niin sanotusti huonoihin ja hyviin, vaan tarjotaan malli, joka edistää jokaisen oppilaan kohtaamista yksilönä. Jokainen meistä on yksilö, ja meitä nuoria tulisi kohdata opetuksessa yksilöinä, ei kokonaisuutena. Jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, ja ne tulee kohdata. Siksi aloite on erittäin kannatettava.

Nuorisoneuvostona ajattelemme, että joustavassa ryhmittelyssä tulisi ottaa huomioon myös ryhmäkoot, koska nykyiset ryhmäkoot eivät ole ideaaleja hyvälle oppimiselle. Kaikki varmaan tiedämme, että mitä pienempi ryhmäkoko, sitä parempi oppimisympäristö. Joustava ryhmittely tulee luoda myös tavalla, mikä ei heikennä oppilaiden itsetuntoa. On riski, että varsinkin nuoremmat oppilaat alkavat vertailla toisiaan taitotasonsa mukaan, ja tämän takia ryhmittely täytyy luoda tavalla, mikä ei polarisoi oppilaita liikaa. On tärkeää, että lapset kohtaavat koulussa myös erilaisia oppijoita. Siksi näemme, että ei nuoria tule jakaa radikaalisti kaikissa koulun oppiaineissa eri ryhmiin, vaan ryhmittelyä tulee katsoa koulukohtaisesti tilanteen mukaan. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole luoda tapaa, mikä eriarvoistaa nuoria, vaan auttaa.

Ottamalla nämä seikat huomioon, aloite on edistämisen arvoinen.

Yhteiskuntamme nojaa koulutukseen, ja koulutusta tulee kehittää vastaamaan jokaisen oppilaan tarpeita, jotta jokaisella olisi nyt sama mahdollisuus, ei pelkkää velvollisuutta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos tärkeälle puheenvuorolle, nuorisoneuvoston edustaja Taipale. Opetuksen eriyttäminen on tärkeä tavoite kaikessa opetuksessa. Opettaja yrittää tarjota materiaalia ja opetusta erilaisille oppilaille huomioiden heidän tarpeensa, ja eriyttämistä voidaan tehdä ylöspäin tai alaspäin. Tämän toteuttamiseksi on kuitenkin tärkeää se, että opetusryhmien koko on pieni. Yli 20 oppilaan ryhmässä eriyttäminen menee monesti hyvin vaikeaksi. Tärkeää on myös, että kouluilla olisi rahaa ja soveltuvat tilat siihen, että samanaikaisopetusta olisi mahdollista järjestää kaikilla alueilla Helsingissä. Tällä hetkellä Helsingissä uuden lain mukaista ryhmäkohtaista tai oppilaskohtaista tukea ei pystytä oppilaiden tarpeen mukaan riittävästi järjestämään, ja monesti joudutaan tekemään valintaa tukimuotojen välillä. Nykyinen laki sallii joustavan ryhmittelyn, ja opettajia kannustetaan toimimaan samanaikaisopettajina ja yhteisopettajina. Todellisuus on kuitenkin karu, kuten nuorisoneuvoston edustaja Taipale juuri kuvasi. Tukea, erityisluokkapaikkoja ja toisaalta esimerkiksi erityisopettajia, koulunkäynninohjaajia ja muita opettajia on liian vähän. Kaikki me koulumaailmaa joko oppilaina tai henkilökunnan näkökulmasta tarkastelevat tunnistamme rahapulan todellisuuden kouluissa. Toivon, että seuraavan budjetin yhteydessä yritetään kaivaa rahoitusta Helsingin kouluille niin, että me pystytään uuden lain vaatimuksiin ja toisaalta koulumaailman todellisuuteen ja tarpeisiin paremmin vastaamaan.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä aloite on hyvä, mutta luokissa on aina oppilaita, jotka osaavat enemmän, tai heitä, joilla on vaikeuksia pysyä edes opetuksen tahdissa. Nämä molemmat ryhmät on muuten tunnistettu jo vuosia sitten. Osaavia ja hyvin pärjääviä oppilaita on todellakin hyvä kannustaa monilla eri tavoilla, mutta se ryhmä, jolla on ollut vaikeuksia saavuttaa peruskoulussa lukuvuoden oppimäärä, on kasvanut. Tästä taasen tulee ongelma jatkokoulutukseen, josta myös nykyään työnantajat ovat esittäneet huolensa, että se ei tuota tulosta. Jos siis haluamme nostaa koulutustasoa, se alkaa jo peruskoulusta.

Tilanteeseen pitää kyetä reagoimaan hetimmiten, ja siihen on myös hyvät mahdollisuudet, kunhan vain huomioimme kaikkien ammattiryhmien osaamisen. Puhumme usein vain kahden opettajan koulusta. Kaupungilla on kuitenkin aika iso ongelma opettajien saatavuudessa, joten muistutan myös koulunkäynninohjaajien käytöstä, joiden ammattitaito on selkeästi alihyödynnetty. Heidän käyttö erityisesti ensimmäisillä luokilla on järkevää, sillä juuri silloin lapselle opetetaan oppimisen ja opiskelun alkeita. Tämä rinnakkaisopettaminen ei suinkaan vähennä opettajien pedagogista toimintaa tämän koulunkäynninohjaajan kanssa, vaan päinvastoin opettajien ammattitaito nousee vielä suurempaan kunniaan.

Kiitos.

Kiitos, herra puheenjohtaja.

Tämä on ollut hyvä aloite, ja tämähän on kaupunginhallituksessa vahvistunut. Siellä on sanottu, että nyt kannustetaan enemmän. Se on tärkeää, että kannustetaan, mutta voisiko apulaispormestari Huff vielä kertoa, että miten se kannustaminen käytännössä toteutuu. Kannustaminen on tärkeää, tsemppiä tsemppiä, mutta tuleeko resursseja tai niin edelleen.

Kiitos.