Kansalliskielilautakunnan vuosikertomus 2025

Ärade ordförande.

Svenska folkpartiets fullmäktigegrupp vill tacka stadens personal för det goda arbetet, vars resultat syns i bokslutet för år 2025. Bokslutet berättar om en stad som växer kraftigt. Helsingfors befolkning ökade ifjol med över 11 500 invånare, vilket mer än någonsin tidigare i stadens historia. Det är ett bevis på Helsingfors är en attraktiv stad, där människor vill bo, studera, arbeta och bygga sin framtid.

Kasvu on kaupungille sekä myönteinen asia että haaste. Päiväkotien, koulujen, joukkoliikenteen, liikuntapaikkojen ja terveyspalvelujen on pystyttävä vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. RKP:n näkökulmasta tärkein kysymys on, kuinka hyvin kaupunki onnistuu huolehtimaan kasvun mukana tulevista ihmisistä ekologisesti kestävällä tavalla tulevaisuudessa.

Tilinpäätöksen ehkä vakavin viesti liittyy työllisyyteen. Helsingissä oli vuoden lopussa yli 50 000 työtöntä työnhakijaa. Työttömyys näkyy paitsi ihmisten hyvinvoinnissa myös kaupungin taloudessa. Työllisyys onkin tulevien vuosien tärkein talous- ja hyvinvointikysymys. RKP haluaa, että Helsinki panostaa entistä enemmän työllistymiseen, etenkin nuorten työllistymiseen. Meidän tulee selvittää mahdollisuutta helsinkiläiseen lisäkannustimeen työnantajille, jotka palkkaavat nuoria ensimmäisiin työpaikkoihinsa. Myös kaupungin suurten yhteistyökumppaneiden ja suurten työnantajien tulee kantaa nykyistä suurempi vastuu nuorten työllistämisestä.

Kaupungin talous on edelleen vahva, mutta varoitusmerkkejä on nähtävissä. Verotulot jäivät ennakoitua pienemmiksi, vuosikate heikkeni ja investointeja joudutaan rahoittamaan aiempaa enemmän muilla keinoin kuin tulorahoituksella. Samalla kaupungin vastuut ja takaukset kasvavat voimakkaasti. Investoinnit ovat välttämättömiä kasvavassa kaupungissa. Kouluja, päiväkoteja, liikenneinvestointeja ja liikuntapaikkoja tarvitaan, mutta jokaisen investoinnin kohdalla on kysyttävä, vahvistaako se helsinkiläisten arkea, kaupungin kilpailukykyä ja pitkän aikavälin kestävyyttä. Taloudellinen vastuu tarkoittaa sitä, ettei laskua siirretä tuleville sukupolville.

Utbildning är fortfarande Helsingfors allra viktigaste investering. En växande stad behöver högklassig småbarnspedagogik, goda närskolor och fungerande studiestigar till andra stadiet. SFP anser att den pågående utredningen om de svenskspråkiga närskolorna och daghemmen är mycket viktig. Om det svenskspråkiga servicenätet glesas ut för mycket hotas stadens tvåspråkighet. Den utvecklingen måste förhindras. Integrationen är också en central framtidsfråga. En stor del av befolkningstillväxten bygger på inflyttning. Nya helsingforsare måste snabbt få tillgång till språkstudier, utbildning och arbetsliv. SFP vill särskilt lyfta fram möjligheterna till svenskspråkig integration som en del av Helsingfors tvåspråkiga identitet.

Tarkastuslautakunta nostaa esiin myös lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyviä huolia. Erityisen vakava havainto koskee lastensuojelun piirissä olevia nuoria, joiden mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät kaikilta osin vastaa tarpeita. Tilanne, jossa kaikkein vaikeimmin oireilevat nuoret jäävät käytännössä ilman riittävää hoitoa, ei ole hyväksyttävä. Tähän tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä HUSin kanssa ja ennen kaikkea ratkaisuja, jotka turvaavat hoidon jatkuvuuden. Samaan aikaan on tärkeää nähdä myös myönteinen kehitys. Harrastamisen Suomen malliin osallistuminen on lähes kaksinkertaistunut. Toisen asteen opiskelijoiden yksinäisyyden kokemukset ovat vähentyneet merkittävästi, ja opiskelijoiden kokemus saamastaan tuesta on vahvistunut. Nämä ovat rohkaisevia signaaleja.

Lopuksi haluamme nostaa esiin ilmastotyön. Kivihiilen käytön päättyminen lämmöntuotannossa on historiallinen saavutus. Tarkastuslautakunnan mukaan myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvät tavoitteet toteutuivat viime vuonna. Tämä osoittaa, että ilmastovastuu ja taloudellinen kehitys voivat kulkea käsi kädessä.

Tilinpäätös ja arviointikertomus antavat kuvan kaupungista, jolla on vahvat edellytykset menestyä, mutta myös merkittäviä haasteita. Työllisyyden vahvistaminen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen, ilmastotyö, onnistunut kotoutuminen sekä talouden pitkäjänteinen tasapaino ovat Helsingin tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä. Näitä toimenpiteitä me RKP:ssä tulemme pitämään lähivuosien tärkeimpinä painopisteinä.

SFP vill bygga ett Helsingfors med framtidstro, en stad som växer ansvarsfullt, tar hand om alla sina invånare och bevarar sin ställning som en öppen, tvåspråkig och framtidsinriktad europeisk huvudstad.

Vi stöder godkännandet av bokslutet för år 2025.

Tack. Kiitos.

Valtuutettu Wille Rydman Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinki kasvaa, mutta isoilta osin lähinnä maahanmuuton voimin. Se näkyy myös viime vuoden tilastoissa, jotka osoittavat, että liki puolet kaupungin väestönkasvusta tuli maahanmuutosta. Helsinki ulkomaalaistuu, lähiöistyy, kasvaa umpeen, jengiytyy ja muuttuu epäviihtyisämmäksi, vaarallisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi. Helsinki kasvaa, mutta se kasvaa väärään suuntaan. Kaupungin väestöstä jo viidennes on vieraskielisiä, mutta toimeentulotuen saajista vieraskielisiä on jo liki puolet. Osuus on kasvanut ja kasvaa jatkuvasti. Maahanmuutto tulee yhä kalliimmaksi niille helsinkiläisille, jotka omalla työllään ja verorahoillaan kannattelevat koko yhteiskuntaa.

Maahanmuuton tuhoisat seuraukset näkyvät silti muuallakin kuin kasvavana laskuna veronmaksajalle. Vakavimmat seuraukset ovat sosiaalisia. Gettoutuvat lähiöt kulkevat samaa synkkää tietä, joka Ruotsissa on sysännyt kokonaisia kaupunginosia viranomaiskontrollin ulkopuolelle. Jengiytyminen ja väkivaltarikollisuus on se sato, jota monikulttuurisuusunelmien kylvämisestä niitetään.

Inhimillisesti sietämättömimmät tulokset harjoitetusta politiikasta nähdään helsinkiläisissä kouluissa. Yhä useammassa koulussa vieraskielisiä oppilaita on jo enemmistö. Sellaisessa ympäristössä ei opita kunnolla sen enempää suomen kieltä kuin mitään muutakaan. Kynnelle kykenevät suomalaiset vanhemmat järjestävät, sinänsä aivan vastuullisesti ja oikein, omat lapsensa muihin kouluihin, joissa oppiminen voi vielä sujua tehokkaasti ja vailla kielimuureista ja kulttuurieroista johtuvia käytöshäiriöitä ja kaaoksen hallintaa. Samalla vieraskielisten lasten kansoittamista kouluista tulee sosiaalisesti entistäkin vaikeampia ympäristöjä ja kasvualustoja yhä kielteisemmälle yhteiskunnalliselle kehitykselle.

Helsinki on kuluneet vuosikymmenet harrastanut myös hyvin aggressiivista kaavoitus- ja rakentamispolitiikkaa. Kaupunkia on rakennettu viihtyvyyden ja viheralueiden kustannuksella. Monin paikoin kaupunkia on rakennettu suorastaan tukkoon. Ylimitoitetun asuntotuotannon vuoksi yhä tavanomaisemmaksi on muodostunut se, että rakennetuille asunnoille ei löydy ostajia ja vanhaa asuntoa myyvät joko eivät saa sitä myydyksi tai joutuvat myymään sen tappiolla. Vuokranantajilla on myös vaikeuksia löytää hyviä vuokralaisia. Moni joutuu tyytymään vähemmän luotettavaan vuokralaiseen, minkä vaikutus myös naapurustonsa asumisviihtyvyyteen voi hyvinkin olla varsin kielteinen.

On varsin ilmeistä, että tällä hetkellä Helsinkiä rakennetaan jotain muuta kuin helsinkiläisiä varten. Yksille poliittisista päättäjistä mahdollisimman tiivis rakentaminen tuntuu olevan ideologinen valinta. Toisille kaupungin täyttäminen maahanmuuttajilla on itsetarkoitus. Kolmansille taas rakennusliikkeiden tai ainakin niiden tuttujen rakennusliikkeiden menestys on lähellä myös omia intressejä.

Kaupunkia ohjaa tällä hetkellä myös hyvin ideologinen kaupunkisuunnittelu, joka osaltaan vaikeuttaa kaupunkilaisten elämää. Katuja tukitaan, autoilua vaikeutetaan ja pysäköintitilaa kavennetaan. Jopa kokoomus äänesti yksimielisesti sen puolesta, että Kaivokatu suljetaan kokonaan autoliikenteeltä. Toisaalta kaupungin ylimitoitetut ja todelliseen tarpeeseen perustumattomat investoinnit joukkoliikenteeseen johtavat myös merkittäviin paineisiin joukkoliikenteen lipun hintojen korottamiseksi.

Näiden myötä myös joukkoliikenteen houkuttelevuus monelle helsinkiläiselle heikkenee. Liikkumisen vaikeutuminen näkyy ennen kaikkea kaupungin keskustan näivettymisenä. Yhä useampi yrittäjä toteaa, että nämä asiakasmäärät eivät enää riitä kannattavaan liiketoimintaan kaupungin keskustassa. Kaupungin nykypolitiikka johtaa siis sekä keskustan näivettymiseen että lähiöiden slummiutumiseen ja niiden viihtyisyyden heikkenemiseen.

Sannfinländarna är missnöjda med sättet hur staden nuförtiden leds. Vi vill se en klar förändring. Vi vill att staden byggs för helsingforsare, inte för dem som kommer annanstans ifrån, inte för ideologier, inte för moralposering. Då vi idag godkänner det här bokslutet konstaterar vi rådande omständigheterna, men det bör inte tolkas som en signal att vi skulle anse stadens läge som tillfredsställande.

Perussuomalaiset haluaa rakentaa Helsinkiä helsinkiläisten ehdoilla.

Haluamme kokonaisvaltaista muutosta. Haluamme, että Helsinkiä rakennetaan helsinkiläisiä varten, ei muualta muuttavia varten, ei ideologioita varten eikä moraaliposeerausta varten. Kun hyväksymme tänään kaupungin tilinpäätöksen, toteamme vallitsevat olosuhteet, mutta sitä ei pidä tulkita siten, että voisimme olla kaupungin nykytodellisuuteen tyytyväisiä.

Valtuutettu Tiina Halttunen Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuoden 2025 tilinpäätöksen ja arviointikertomuksen perusteella voidaan todeta, että Helsingillä menee kokonaisuutena varsin hyvin. Vaikka julkisen talouden tilanne on haastava, Helsingin talous on hoidettu keskimääräistä paremmin ja toimialojen tavoitteet ovat toteutuneet pääosin hyvin.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on viime aikoina tehty useita myönteisiä päätöksiä. Erityisen tervetulleita olivat päätökset luopua avokonttorikouluista sekä järjestyssääntömuutokset, jotka ohjaavat digilaitteiden harkitumpaan käyttöön. Molemmat linjaukset tukevat oppimista ja hyvinvointia helsinkiläisissä kouluissa. Rahoitusta on kohdennettu muun muassa paperisten oppikirjojen hankintaan ja alkuopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen.

Kentältä saadun palautteen perusteella herää kuitenkin epäily, käytetäänkö varat aina siihen tarkoitukseen, johon ne on osoitettu. Lukuvuonna 2026–2027 alkuopetuksen laskennallisen ryhmäkoon tulisi olla 18 oppilasta, mutta käytännössä ryhmät voivat olla jopa 24 oppilaan kokoisia, jopa suurempia. Rahoituksen selkeä korvamerkitseminen voisi vähentää tilannetta, jossa esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettuja varoja käytetään johonkin muuhun tarkoitukseen.

Arviointikertomuksen elinkaaren hallintaa koskevassa tarkastelussa todetaan, että ympäristökriteerien käyttö hankinnoissa on lisääntynyt erityisesti vuosina 2022–2024. Kehitettävää kuitenkin edelleen on. Reilu kuukausi sitten nostin täällä valtuustossa esiin kouluruuan hankintoihin liittyvän esimerkin. Tanskassa valmistetut tortillaletut kuljetetaan Helsinkiin pienissä kahdeksan kappaleen muovipakkauksissa. Keskikokoisessa koulussa tästä syntyy yhden päivän aikana muovijätettä noin 150 pakkauksen verran. Kyse ei ole vain päästöistä ja jätteestä, vaan myös viestistä, jonka annamme lapsille. Kun ympäristöopin tunneilla korostetaan yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa maailman ympäristön tilaan ja ilmastonmuutoksen etenemiseen esimerkiksi vähentämällä muovin käyttöä ja suosimalla lähituotteita, mutta kouluruokailussa toimitaan täysin päinvastoin, syntyy selvä ristiriita.

Ympäristökriteerien painoarvoa hankinnoissa on syytä vahvistaa, varsinkin kun Helsinki valmistelee parhaillaan sitoumusta kansallisen kiertotalouden green dealiin, jonka tavoitteena on, että vuonna 2035 Helsingin ruokapalveluissa tarjottava ruoka on planetaarisen ruokavalion viitekehyksissä. Toki tyytyväisiä voimme olla siitä, että Helsingin kasvihuonepäästöt ovat vähentyneet energiaremonttien ansiosta vuodesta 2000 peräti kaksi kolmasosaa. Tärkeää olisi pohtia jatkossa, miten liikenteen päästöjä saadaan vähennettyä.

Me keskustan valtuustoryhmässä olemme kiinnittäneet huomiota myös lasten ja nuorten lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen ja mielenterveysongelmiin sekä maahanmuuttajataustaisten lasten heikkoon suomen kielen osaamiseen, jotka muodostavat vakavan riskin syrjäytymiselle. Tukea tarvitsevat perheet olisi tärkeää tunnistaa mahdollisimman varhain. Neuvoloiden kautta tavoitetaan käytännössä kaikki perheet ja esimerkiksi leikkipuistoihin ja kirjastoihin voitaisiin kehittää toimintaa, joka ohjaa palveluiden pariin.

Kouluissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota suomen kielen oppimiseen. Moni maahanmuuttajataustainen oppilas käyttää sujuvasti englantia, mikä voi johtaa siihen, että opettajat antavat suomea heikosti osaavalle oppilaalle ohjeita englannin kielellä, ja jos vielä välitunnillakin keskustelut luokkakavereiden kanssa käydään englanniksi, nousee kynnys suomen kielen käyttämiseen ja kielen oppimiseen liian korkeaksi.

Keskustan valtuustoryhmä haluaa nostaa esiin myös digisyrjäytymisen, joka koskettaa paitsi ikäihmisiä myös monia muita ihmisryhmiä. Suomessa jo puoli miljoonaa ikäihmistä kokee haasteita digipalveluiden käytössä ja arviolta 330 000 suomalaisella ei ole lainkaan älylaitetta. Digitalisaatio ei saa tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Arjen asioiden hoitamiseen täytyy olla ei-digitaalinen vaihtoehto. Vaikka vaaratiedottamisen kehittäminen ei olekaan Helsingin vastuulla, Helsinki voisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että vaaratiedotteet tavoittavat mahdollisimman suuren joukon kansalaisia.

Todennäköisesti paras työkalu vaaratiedottamiseen olisi Cell Broadcast, joka tavoittaa kaikenlaiset puhelimet jopa siinä tapauksessa, ettei niitä ole kytketty verkkoon. Riittää, että puhelimessa on virta päällä.

Lopuksi keskustan valtuustoryhmä kiittää virkamiehiä ansiokkaista työstä ja kannattaa tilinpäätöksen hyväksymistä ja vastuuvapauden myöntämistä.

Valtuutettu Eija-Riitta Korhola-Dunderfelt Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan ensin kiittää tarkastuslautakuntaa ja ennen kaikkea tarkastusvirastoa vaikuttavasta työstä. On ollut kunnia saada olla osa tätä tärkeää valvovaa elintä. Se on ollut hieno paikka oppia kuntapolitiikkaa kaksisuuntaisesti. Paitsi että valvomme sitä, pannaanko valtuuston päätökset toimeen, meillä on tilaisuus ottaa opiksemme, jos olemmekin tehneet sellaisia päätöksiä, joita ei voi toteuttaa tai arvioida.

Käsittelyssämme oleva vuoden 2025 tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan arviointikertomus kertovat kaupungin tilasta aikana, jona kuntatalouteen kohdistuu ennen näkemättömiä paineita. Kristillisdemokraattien näkökulmasta haluan nostaa esille muutamia seikkoja taloudelliseen vakauteen ja vastuullisuuteen liittyen.

Helsingin talouden on oltava kestävällä pohjalla myös epävarmoina aikoina. Meillä ei ole varaa näennäiseen tehokkuuteen, jossa tuottavuustoimenpiteet peittävät alleen palveluiden todellisen heikentymisen. Veromaksajien rahoja on kohdeltava kunnioituksella. Meidän on pystyttävä priorisoimaan. Kaupungin voimavarat on suunnattava peruspalveluihin ja turvaamaan kuntalaisten arjen sujuvuus, ei rönsyileviin hankkeisiin.

Yhden tarpeellisen korjausliikkeen tulevaisuutta varten haluaisin silti tuoda esiin. Moni kivijalkayrittäjä kärsi Mannerheimintien kolme vuotta kestäneestä remontista, ja olen saanut tiedon, että yli 80 yritystä kärsi tuolloin konkurssin. Sama tilanne uhkaa Mäkelänkadun yrittäjiä. Kun Helsingin kaupunki sopii urakasta, siinä tulee huomioida myös yrittäjien asiakaskato ja haittavahingot. On hirvittävä kokonaistappio, jos hyvinvointimme perustana olevat yritykset kuihtuvat huonosti koordinoidun suunnittelun ja puuttuvien tukitoimien vuoksi. Arviointikertomuksessa ja arjessa nousee toistuvasti esiin huoli ikääntyneiden palveluista. Heillä tai meillä tulee olla aito mahdollisuus inhimilliseen ja riittävän tasoiseen hoivaan. Digitaaliset palvelut tarjoavat mahdollisuuksia, mutta emme saa sallia digitaalista syrjäytymistä. On oltava aina tarjolla myös ihmisläheisiä ja saavutettavia palveluita niille, joille digitaalisuus ei ole luonteva väylä. Olinkin hyvin ilahtunut, kun huomasin viime viikolla tornisairaalassa käydessäni, että aulassa seisoi neuvova avustaja.

Meidän on suhtauduttava vakavasti päihdeongelmien yleistymiseen. Tässä tarvitsemme perikristillistä otetta: vihaa pahaa, mutta rakasta ihmisiä. Se tarkoittaa määrätietoista ammatillista apua huumeettomaan elämään pyrkimiseksi, mutta samalla ihmisarvon kunnioittamista jokaisen kohdalla. Helsingin hyvinvoinnin perusta ei ole vain rakenteissa, vaan yhteisöllisyydessä. On uskallettava puhua perheiden tukemisesta, vahvoista sukupolvien välisistä suhteista ja päihteettömyyden arvostuksesta. Nämä ovat arvoja, jotka luovat kriisinkestävyyttä. Työhyvinvoinnin osalta on otettava vakavasti työntekijöiden eettinen kuormitus. Ammattilaisemme jaksavat paremmin, kun he saavat toimia arvojensa mukaisesti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tarkastuslautakunnan havainnot antavat meille hyvän pohjan korjata toimintatapoja ja varmistaa, että johtamisvastuu on selkeä ja avoin. Tuemme tilinpäätöksen vahvistamista ja vastuuvapauden myöntämistä. Muistutamme, että luottamus kaupunkilaisten ja päättäjien välillä rakentuu teoilla, joilla varmistetaan turvallinen ja inhimillinen Helsinki helsinkiläisille.

Kiitos.

Valtuutettu Otto Meri Kiitos, puheenjohtaja.

Enkä käytä itsekään Liike Nytin puolesta sitä puheenvuoroa.

Päähuomio tilinpäätöksessä, se kaikista olennaisin pihvi. Täällä nyt on erilaisia versioita esitetty, mikä on keskeisintä, mutta tekemättä yhtään mitään johtopäätöksiä, vaan siteeraamalla suoraan tätä tilinpäätöstä sivulta 26, jossa todetaan, että Helsingillä on lähivuosina edessään haasteita kunta-Helsingin talouden, toiminnan ja investointitason sopeuttamisessa nykyiseen kunnan rahoitusmalliin. Toissa vuoteen asti kunta-Helsinki on kyennyt rahoittamaan käyttötaloutensa ja vuosittaisen investointitasonsa pitkälti tulorahoituksella, mutta viime vuodesta eteenpäin kunta-Helsingin talous on toiminnan ja investointien rahavirralla mitattuna alijäämäistä. Alijäämä joudutaan kattamaan nostamalla vuosittain ulkoista pitkäaikaista lainaa.

Eli tässä suoraan sanotaan se, että nykymenon jatkuessa tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan sen meidän nyt ylläpitämän hyvinvoinnin. Tilanne on siis huolestuttava, ja meidän on pakko alkaa reagoida tähän, koska se mennyt ei enää ole tae tulevaisuudesta. Muutama avainluku, jotka hyvin osoittavat tämän. Pormestari toi toisen esille, eli verotulojen alentuminen. Se on nyt jo kaksi vuotta putkeen laskenut. Samaan aikaan menot on kasvanut. Kaupungin palkkamenot on roimassa kasvussa. Eli menot kasvaa, mutta tulot pienenevät. Kaikki tietävät, että se on pitkään päälle erittäin tuhoisa ja huono kehityssuunta. Jotain täytyisi yrittää tehdä, koska samalla kun valtio yrittää sopeuttaa, johon kaikki puolueet yhtä lukuun ottamatta on sitoutunut, niin kyllä se sama pätee ihan kuntatalouteenkin, koska oletettava on, että me saadaan yhä vähemmän valtioita, koska he joutuvat sopeuttamaan. Eli sinänsä se säteilee meille suoraan sitäkin kautta.

No selittäviä tekijöitä... Varmaan osaltaan työttömyystilanne on yksi, mutta ei sekään ole yksi ja ainut selitys tähän tilanteeseen, eikä sillä voida tätä pitkään jatkunutta ja nyt pahenevaa epäsuhtaa perustella. Totta kai pitää tehdä kaikkemme, jotta saadaan Suomen talous kasvuun. Petteri Orpon hallitusta täällä paljon haukutaan. Minä kehun, koska se on kuitenkin ainut hallitus, joka on tällä vuosituhannella yrittänyt tehdä jotain tämän talouden ja Suomen tulevaisuuden pelastamiseksi. Eli toivon sille menestystä myös jatkoon. Mutta samaan aikaan kyllä meidän täällä on pakko alkaa herätä ja ruveta tekemään jotain, että tilanne täällä ei pääse niin huonoon jamaan kuin se on Suomen valtiotalouden osalta päästetty, koska meillä on kieltämättä hieno historia ja hieno mennyt.

Vaikka tämä Stansvik-keskustelu on hyvä osoitus siitä, että rakennetaan puolen miljardin euron silta ja sitten aletaan peruuttaa 150 miljoonalla eurolla rakentamista. Ihmiset menettää kotinsa ja kaupunki verotulot. On yksi hyvä esimerkki tästä. Mä kutsun sitä Helsingin taudiksi, eli ikään kuin, että rahalla ei olisi mitään merkitystä. Valitettavasti osa professorikunnastakin jakaa tämän ajatuksen. Onneksi eivät kaikki.

Eli huolenaiheita paljon on. Heka. Kun katsoin arviointikertomusta, Hekan tilanne on huolestuttava. Sille on pakko meidän tehdä jotain. En ole kovin luottavainen, koska suunta on ollut koko ajan väärä. Täälläkin on joissain puheenvuoroissa lisää toivottu tätä veronmaksajan tukemaa asumista, vaikka ne asunnot eivät nykyiselläänkään mene myydyksi eikä vuokratuiksi. Kyllä tässä heräämisen paikka on. Hyvä, että me nyt tilinpäätöksessä, jonka toivon, että hyväksymme, koska olisi juridisesti taas hankala tilanne, jos sitä emme hyväksyisi, niin hyväksymme samalla kaikki tämän toteamuksen siitä, että nykymenon on muututtava.

Tällä ei voida enää jatkaa tai jos jatkamme, niin tulevat sukupolvet, lapsemme ja lapsenlapsemme, rahoittavat sitten tämän ja ottavat sen velkataakan kantaakseen, koska me nykyiset päätteet emme ole kyenneet tekemään oikeita ratkaisuja täällä valtuustossa. En halua omiin muistelmiini sellaista kirjoitusta tehdä ja toivottavasti ei kukaan mukaan tässä salissa. Eli nyt on aika herätä. Valtuutettu Ville Jalovaara (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä oli sikäli hämmentävä puheenvuoro, että siinä ensin maalattiin valtavan synkkä kuva todellisuudesta, mutta kuitenkin henkilö on itse ollut budjetin hyväksymässä ja henkilö myös hyväksyi tämän tilinpäätöksen. Oliko tämä vain tämmöinen eduskuntavaalipuheenvuoro, kun siinä ei kuitenkaan ollut mitään konkreettisia toimia? Te olitte valtavan huolissanne, mutta kuitenkin te olitte muiden mukana hyväksymässä kaikkea, mitä täällä on tehty. Hyvin hämmentävä puheenvuoro.

Valtuutettu Titta Hiltunen Kiitos, puheenjohtaja.

Niillä nuorilla, joilla on vaikeaa, on nyt entistä vaikeampaa. Nuorten hyvinvointi on polarisoitunut, ja voidaan sanoa, että laitoksiin sijoitettujen psyykkisesti oirelevien nuorten ja päihteitä käyttävien nuorten tilanne on varmasti sieltä ihan pahimmasta ääripäästä. On ihan käsittämätöntä lukea tästä arviointikertomuksesta, että joka viidennes lastensuojelulaitoksiin sijoitettu nuori oli jäänyt ilman niitä tarvittavia ja oikea-aikaisia mielenterveyspalveluita ennen kuin oli joutunut sinne laitokseen. Osalla ei ollut ollut lainkaan hoitokontaktia, vaikka se koko sijoitus oltaisi saatettu välttää, jos se nuori olisi päässyt oikeiden mielenterveyspalveluiden piiriin. Arviointikertomuksen mukaan myöskään siellä laitoksissa jo olevilla nuorilla ei toteudu tämä lain mukainen viipymätön hoitoon pääsy.

Käsittämätöntä on myös se, että HUS ei ilmeisesti käytännössä halua hoitaa alaikäisten riippuvuustasoisia päihdehäiriöitä. Mä pahoin pelkään, että osa näistä nyt heitteille ja vaille hoitoa jäävistä nuorista päätyy lopulta numeroiksi näihin karuihin huumekuolematilastoihin, vaikka heitä oltaisiin voitu auttaa. Nuorten palveluketjut eivät siis vieläkään toimi yhteen etenkään niiden nuorten kohdalla, jotka ovat vaikeassa tilanteessa.

Mehän ollaan täällä puhuttu viime vuosina tosi paljon nuorten mielenterveydestä, nuorten hyvinvoinnista, nuorten huumekuolemista. Tämä arviointikertomus osoittaa, että vielä tarvitaan tosi paljon erilaisia toimia ja myös niiden nuorten priorisointia. Mä ajattelen, että ihan kaikki nuoret, mutta etenkin ne nuoret, jotka ovat sijoitettuna laitoksiin, tarvitsevat ja ansaitsevat turvallisuutta ja jatkuvuutta palveluissa. Ne ansaitsevat jonkun turvallisen ja pysyvän aikuisen ja parhaan mahdollisen hoidon silloin, kun jotakin hoitoa tarvitaan. He ansaitsevat myös mahdollisuuden uskoa tulevaisuuteen.

Kiitos.

Valtuutettu Suvi Pulkkinen Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tilinpäätöstä lukiessa mieleeni nousi yksi sana ylitse muiden. Vastuu. Vastuu kaupungin taloudesta. Vastuu lasten tulevaisuudesta. Vastuu siitä, että Helsinki säilyy kaupunkina, jossa ihmiset voivat rakentaa itselleen hyvää elämää. Tilinpäätös kertoo kaupungista, joka kasvaa ennätystahtia. Viime vuonna Helsingin väkiluku kasvoi yli 11 500 asukkaalla, enemmän kuin koskaan kaupungin historiassa. Ihmiset muuttavat tänne opiskelemaan, tekemään töitä, perustamaan yrityksiä ja rakentamaan tulevaisuuttaan. Tässä salissa kuulee välillä puhetta, jossa Helsingin kasvu nähdään ennen kaikkea ongelmana. Minä näen asian toisin. Todellinen ongelma ei ole se, että ihmiset haluavat tulla Helsinkiin, tai se, että he puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea.

Todellinen ongelma olisi, jos kukaan ei enää haluaisi.

Kasvava kaupunki tarvitsee asuntoja, päiväkoteja, kouluja ja toimivaa infrastruktuuria, mutta ennen kaikkea se tarvitsee ihmisiä. Tekijöitä, yrittäjiä, hoitajia, opettajia, insinöörejä ja rakentajia. Suomen syntyvyys on matala, ja väestö ikääntyy. Samaan aikaan yritykset tarvitsevat osaajia ja kaupungin palvelut työntekijöitä. Nämä eivät ole mielipiteitä, vaan tosiasioita. Siksi Helsingin tulevaisuutta ei rakenneta vastakkainasettelulla, vaan sillä, että mahdollisimman moni täällä asuva pääsee opiskelemaan, työllistymään ja osallistumaan yhteiskuntaan.

Tässä tilinpäätöksessä näkyy myös toinen todellisuus. Työttömyys on korkealla tasolla. Helsingissä oli vuoden lopussa 50 000 työtöntä työnhakijaa. Siksi kaupungin tärkeimpiä tehtäviä ei ole jakaa ihmisiä meihin ja muihin. Tärkeintä on varmistaa, että jokainen nuori löytää paikkansa, jokainen lapsi oppii koulussa riittävät taidot ja mahdollisimman moni aikuinen pääsee töihin. Kotoutuminen ei onnistu puheilla. Se onnistuu päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa. Juuri siksi meidän pitää olla kunnianhimoisia koulutuksen, oppimisen ja työllisyyden suhteen.

Tilinpäätös kertoo myös siitä, että kaupungin taloudellinen liikkumavara on aiempaa pienempi. Investointitarpeet kasvavat samalla, kun tulopohjaan kohdistuu paineita. Siksi tarvitsemme vastuullista taloudenpitoa, mutta vastuullisuus ei tarkoita tulevaisuudesta säästämistä. Se tarkoittaa sitä, että investoimme niihin asioihin, jotka vahvistavat Helsingin kantokykyä pitkällä aikavälillä. Helsingin vahvuus ei ole siinä, että kaikki ovat samanlaisia. Helsingin vahvuus on siinä, että hyvin erilaiset ihmiset voivat rakentaa täällä yhteistä tulevaisuutta. Se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti viisain tie eteenpäin.

Kiitos.

Valtuutettu Riina Bhatia Kiitos, puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Mä haluaisin nostaa tästä arviointikertomuksesta kaksi havaintoa, jotka ovat mielestäni kertomuksen vakavimpia, vaikka ne voivat helposti hukkua muiden lukujen joukkoon.

Arviointikertomuksen mukaan Hekalla on ollut kuukausittain 1 300–1 500 tyhjää asuntoa vuosina 2024 ja 2025. Samaan aikaan asunnottomuus kasvoi Helsingissä yli kolminkertaisesti asetettuun tavoitteeseen nähden. Nämä kuvaavat, että asuntopolitiikassamme on paljon tehtävää. Meidän tulee kehittää Hekan asunnon tarjoamista ja tehdä aktiivisesti töitä asunnottomuuden torjumiseksi ja vähentämiseksi.

Tarkastuslautakunta selittää tyhjien asuntojen määrää markkinoiden runsaalla vuokratarjonnalla ja sillä, että osa Hekan suurista asunnoista on hakijoille liian kalliita. Samaan aikaan asunnottomuus on kasvanut, kun toimeentulotuen ja asumistuen kriteerit ovat tiukentuneet ja vuokrat ovat nousseet. Tämä on tärkeä havainto, mutta se ei poista ristiriitaa. Meillä on tyhjillään asuntoja samalla, kun on ihmisiä vailla kotia. Tarkastuslautakunta suosittaa tiiviimpää yhteistyötä Hekan ja kaupunkiympäristön toimialan välillä asukasvalinnassa, jotta käyttöastetta saadaan nostettua. Pidän tätä oikeasuuntaisena. On tärkeää, että asunnon tarjoamista ja asukasvalintaa kehitetään. Pidän tärkeänä myös sitä, että asunnon tarjoamiselle kehitetään uusia toimintatapoja, jotta koti ja asukas löytävät toisensa nykyistä nopeammin. Samalla olisi tärkeää, että selvitetään, miten asuntojen kohdentamista voisi kehittää.

On myös selvitettävä, miten asunnottomuutta voidaan vähentää entistä aktiivisemmin. Tyhjä asunto ja asunnoton ihminen samassa kaupungissa samaan aikaan on merkki siitä, että järjestelmä ei ihan toimi niin kuin sen pitäisi. Niin kuin raportissakin todetaan, juurisyyt tähän haastavaan tilanteeseen löytyy valtion radikaalisti muuttuneesta asuntopolitiikasta ja sosiaaliturvaleikkauksista. Tähän ristiriitaan toivon ripeitä toimia vielä tämän valtuustokauden aikana niin kaupungin kuin valtion tasolta.

Kiitos.

Valtuutettu Elisa Gebhard Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

SDP:n valtuustoryhmän suurimmat huolet tällä hetkellä liittyvät ennätystyöttömyyteen, köyhyyden lisääntymiseen, näköalattomuuden kasvuun. Esimerkiksi nuorten vaikeudet päästä työelämään heikentävät uskoa tulevaisuuteen. Nuorten työttömyys on 90-luvun laman tasolla, ja pitkäaikaistyöttömyys koskettaa yhä useampaa helsinkiläistä. Helsingillä on sinänsä varsin hyvät mahdollisuudet vastata tilanteeseen ja auttaa työttömänä olevia, kunhan kaupungin eri toimialoilla olevat palvelut niin työttömyyden hoidossa, koulutuksessa ja sosiaali- ja terveystoimialalla toimivat saumattomasti yhdessä.

Tähän liittyen en voi olla mainitsematta, että me demarit olemme myös tehneet ryhmäaloitteen, jossa esitämme useita toimenpiteitä pitkäaikaistyöttömyyden kriisiin vastaamiseksi Helsingissä. Erityisen tärkeää on puuttua pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun nyt, kun maan hallitus on päättänyt lakkauttaa kuntouttavan työtoiminnan rahoituksen. Helsinki voi tehdä paljon. Toisaalta samanaikaisesti tässä näkyy se ristiriita, että maan hallituksen kurjistava politiikka on osunut erityisen kipeästi helsinkiläisiin, helsinkiläisten toimeentuloon ja tulevaisuuden näkymiin.

Olemme myös erittäin huolissamme valtion Helsinkiin kohdistamista soteleikkauksista. Käsittämättömät leikkaukset heikentävät kaupungin mahdollisuuksia vastata kasvavan väestön kasvaviin palvelutarpeisiin ja rankaisevat myös Helsinkiä vastuullisesta taloudenpidosta. Viime vuonna 35 miljoonaa, nyt 93 miljoonaa on näiden päätösten hintalappu helsinkiläisille sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitseville ihmisille. Vaikka rahoitusta leikataan valtavasti, meillä on näitä palvelun tarpeita väestön kasvaessa. Näihin täytyy pystyä vastaamaan. Kaikista tärkeintä on, että tavoitteemme nopeasta hoitoon pääsystä saadaan toteutumaan. Vaikka takaisinsoittoajat ovat lyhentyneet, meillä on vielä tehtävää tässä.

Hyvät valtuutetut.

Helsingin vahvuudet löytyvät ihmisistä, kaupungin toimivuudesta vastaavasta henkilöstöstä, hyvistä ja laadukkaista palveluista, koulutuksesta ja elävästä kaupunkikulttuurista. Näistä on pidettävä huolta myös taloudellisesti haastavina aikoina ja maan hallituksen suorastaan kaupunkivihamielisestä politiikasta huolimatta.

Valtuutettu Otto Meri (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Ihan tähän sote-tilanteeseen.

Olen ihmetellyt sitä, että jos Helsinki on Suomen kunnista ainut, jossa ei ole käytössä terveyskeskusmaksuja ja kaikissa muissa ainakin Manner-Suomen kunnissa ja hyvinvointialueilla on, niin kai se sitten kertoo jotain siitä, että meillä menee niin paljon paremmin kuin muilla, että sitten on jotain, jota leikata. Koska kyllä mä ymmärrän, että valtakunnan päättäjistä, jotka edustavat koko Suomen kansaa, tuntuu ehkä oudolta, että Helsinki on ainut, jossa terveyskeskusmaksuja ei ole käytössä, että meillä on ollut niin hyvin varaa. Valitettavasti riski varmaan on siinä, niin kuin nyt on aktualisoitunut, että joku päättää, että meiltä on varaa leikata, koska meillä menee näin hyvin. Ehkä se on sitten itse aiheutettu ongelma. Mene ja tiedä.

Valtuutettu Silja Paavola (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Ihan vain voisin sanoa, että Helsingissä ei sen takia ole maksuja, koska silloin kun niitä oli, niiden periminen oli kalliimpaa kuin mitä niistä oli tuloja. Se päätettiin silloin, että täällä ei kannata ottaa sitä maksua, koska se vie meiltä enemmän rahaa. Se on totta, että meillä on maksuton, mutta tämä on ihan se syy.

Kiitos.

Valtuutettu Elisa Gebhard (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Meri varmasti ymmärtää kyllä sen, että on myös muita tapoja mitata soten taloudellista tilannetta kuin se, että onko terveyskeskusmaksuja käytössä vai ei. Tämähän on poliittinen päätös, josta on väännetty aina vuosi toisensa jälkeen.

Kokoomus ja salin toinen laita ovat olleet vähän eri linjoilla, mutta näin on kuitenkin päätetty tehdä, ja minusta on oikein, että Helsingissä ei ole käytössä terveyskeskusmaksuja, mutta eihän se tarkoita sitä, että Helsingissä ei oltaisi tehty myös vaikeita päätöksiä ja sopeutusta myös sotepen toimialalla. Eikä se tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisi tällä hetkellä täydellisesti, että meillä olisi jotenkin sitä, mistä leikata, vaan pikemminkin päinvastoin. Helsinkiläiset tarvitsevat laadukkaita palveluita, joihin pääsee nopeasti.

Valtuutettu Otso Kivekäs (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Meri saattaa olla aivan oikeassa siinä, miten jotkut maakuntien päättäjät asian näkevät, mutta en suosittelisi levittämään tällaista käsitystä, koska se, kuten valtuutettu Paavola jo viittasi, lienee sangen virheellinen. Terveyskeskusmaksuissa on kyse mittaluokaltaan lähes merkityksettömästä tulosta, ja jos se, että niitä ei peritä, pienentää hiukan esimerkiksi sairaslomia tai parantaa työllisyyttä, kun ihmiset voivat käydä hoitamassa vaivojaan, mikä edistää heidän työkykyään, niin hyvinkin pienellä vaikutuksella saadaan aikaiseksi suurempi vaikutus. Puhumattakaan siitä, jos niiden periminen maksaa enemmän kuin tulot ovat.

Kuten kaikki taloudesta jotain ymmärtävät tietävät, koskaan ei pidä katsoa pelkkiä bruttolukuja, vaan aina kysyä myös vaikuttavuutta ja kannattavuutta. Valtuutettu Arja Karhuvaara Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuusto, tähänastisista puheenvuoroista.

Tuohon äskeiseen mainiten haluaisin tietää, kuinka paljon näitä sakkomaksuja peruuttamattomista lääkärikäynneistä tällä hetkellä on perinnässä tai kuinka paljon niitä vuosittain kertyy. Sellaisen luvun toivoisin jossain näkeväni. Mutta mennään tähän varsinaiseen asiaan.

Kuntataloushan kestää vielä, mutta kuten täällä on moni sanonut, niin punaiset liput liehuvat. Kertomuksesta puuttuu muun muassa kiinteistöverokertymän vertailusummat kahdelta edelliseltä vuodelta. Kaikki muut summat oli kyllä vertailuna sinne yhdistetty. Mä haluaisinkin nyt tietää, paljon se on se kiinteistöveron lisäys, 362 miljoonaa euroa, verrattuna kahteen edelliseen vuoteen.

Tässä on puhuttu paljon Hekan tilanteesta. Lainakantahan kasvoi 224 miljoonaa euroa, tyhjiä asuntoja on useamman tuhatlappusen verran ja kaupunkikehityshankkeiden heikko kovan rahan rakentuminen junnaa paikallaan tai sitä ei ole lainkaan. Tulotasoltaan ja liikenneyhteyksiltään heikkojen asuinalueiden rakentamiseen liittyy myöskin saatavan lainan hinta. Se on hyvä huomioida. Nyt kun Hitas-mahdollisuudet poistuu esimerkiksi meidän palvelualan omilta työntekijöiltä pikkuhiljaa, meidän on voitava myöskin myydä tyhjinä seisovia kaupungin asuntoja ihan talo kerrallaan asuntoosakkeina, jolloin me saataisiin myös tietyille asuinalueille monimuotoisuutta sitä kautta ja saataisiin osaltaan senkin vuoksi segregaatiota siltä osin vähennettyä.

Näin me toisimme tuettujen vuokratalojen alueelle lisää perheitä niiden tyhjien kerrostalojen sijaan. Mun mielestä me voitaisiin suunnata se tarjonta vaikka sitten ilman minkään valtakunnan tuottoa meidän omille työntekijöille. Kaupunki ei muutaman talon myymiseen kaadu, mutta ei osoita hirvittävän hyvää asuntotoiminnan hallintaa, jos niitä taloja on tyhjinä samaan aikaan, kun tuhansia ihmisiä odottaa koteja.

KYMPin toiminta oli myöskin aika kurjaa luettavaa. Asiakaspalvelua ja vastuuvirkamiesten löytämistä aina kaupungin puhelinvaihdetta myöten oli ajoittain todella vaikea saada. Tiedon saanti ja jopa yrittäjille vastaamattomuus, verkostotoimijoiden koordinaatiopuutteet ja alueiden vastuutahoista tietämättömyys pitäisi vähitellen olla kyllä poissa KYMPin toimialalta. Siellä oli hyviä esimerkkejä hulevesien hoidosta, uimavesistä, mittaamisen puutteesta ynnä muuta vastaavaa. Ja Starahan on jo kaiken kaikkiaan oma lukunsa.

Asiakaspalaute heikko, tavoitteiden saavuttaminen nolla, liikealijäämä oli 3,9 miljoonaa euroa, siis neljä miljoonaa, isompi kuin talousarviossa oli arvioitu. Koulutus. Mitä tarkoittaa aikuisten suomeksi teksti: ”koulutuksen vaikuttavuutta on edistetty”? Siis oikein todella taitolause. Koulu ei voi olla sosiaali- ja terveystoimen toimintafoorumi eikä sen vaikutusten näyttämö. Koulutuksella on ihan oma tehtävänsä, ja se on yksilön, kaupungin ja koko Suomen tärkein investointi. Se ei saa joutua lainkaan kilpailemaan elämysinvestointien, kukkalaatikoiden, fillaribaanojen ja kaiken muun vastaavan kanssa samoista rahoista. Koulutus on oltava prioriteetti yksi, ja mittarit vaikuttavuudesta näkyy selvästi lasten ja perheiden hyvinvoinnissa, pudokkuuden vähenemisessä ja jatkokoulutukseen pääsemisessä.

Jatkoa seuraa. Kiitos.

Valtuutettu Anni Sinnemäki Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Edellisestä vuodesta haluan itse nostaa esiin kolme asiaa: 150 vuotta kuntademokratiaa. Upea saavutus, vaikka totta kai meillä on koko ajan myös paljon mahdollisuuksia kehittää toimintaamme. Se vuosi, jolloin Helsingin toinen ja viimeinen hiilivoimala suljettiin. Ja sitten pari sanaa väestönkasvusta. Tosiaankin, kuten monet ovat todenneet, viime vuonna juhlistimme Helsingin kaupunginvaltuuston 150 vuoden taipaletta. Ajattelen itse, että näinä maailmanaikoina, jolloin demokratia on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, jolloin niitä rakenteita, joilla päätöksiä tehdään tai joilla kansallisvaltiot, instituutiot voivat luottaa toisiinsa... Kun tätä luottamusta horjutetaan, niin vielä erityisen tärkeää ja myös hienoa on se, että meillä on 150 vuoden tiukka jatkumo tässä kaupungissa tapahtuvasta päätöksenteosta, jossa kaupunkilaiset äänellään valitsevat valtuuston, joka sitten tekee rajatun ajan päätöksiä asioista.

Demokratia ja luottamus ovat sellaisia asioita, että ne eivät koskaan ole täydellisiä. Kritiikkiä, epäluottamusta, turbulenssia ja härdelliä löytyy varmasti jokaiseen viikkoon, jos ei jokaiseen päivään, mutta uskon, että me kaikki, jotka olemme yhdessä muiden kanssa asettaneet itsemme alttiiksi vaaleissa ja jotka käymme sitä jatkuvaa vuoropuhelua kaupunkilaisten kanssa, olemme kuitenkin tässä oikealla tiellä siinä, että vain siitä keskustelusta ja yhteistyöstä ja ristiriitojen ratkomisesta ja myös niiden ristiriitojen tunnistamisesta ja tunnustamisesta syntyy tällainen kestävä kaupunkilaisen kansanvallan perintö. Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Todellakin iso ja merkittävä vuosi Helsingin ilmastotyössä siinä, että Salmisaaren hiilivoimala suljettiin. Viime vuonna meidän päästömme Helsingissä olivat 67 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990, ja tämä kyllä kertoo siitä, että me olemme pystyneet tekemään määrätietoisesti ja hyvin vahvassa yhteistyössä päätöksiä päästöjen vähentämiseksi. Vielä vuonna 2017 valtuustostrategiassa meillä oli tavoite, että vuonna 2030 tällaisena välietappivuonna päästöt olisivat 60 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 1990. Eli olemme nyt säännöllisesti kaksi valtuustokautta sen jälkeen kiristäneet omia tavoitteitamme ja olemme varmasti uskaltaneet tehdä sen siksi, että olemme myös pystyneet etenemään näissä tavoitteissa. Eli olemme nyt jo itse asiassa alhaisemmalla päästötasolla kuin mitä vielä vuonna 2017 ajateltiin, että olisimme vuonna 2030.

Kuten tunnettua, tällä hetkellä liikenne on suurin päästösektori, ja se on myös se sektori, jossa meiltä puuttuu toimia ja tekoja, jotta voimme varmistaa sen, että tavoitteisiin päästään. Mutta haluan itse suhtautua luottavaisesti siihen, että pystymme ne toimet löytämään, jotka meidät sitten tuohon nyt voimassa olevaan 85 prosentin päästövähennystavoitteeseen vuonna 2030 vievät.

Ja arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Todellakin kuten pormestarikin mainitsi, viime vuosi oli ennätyksellinen väestönkasvussa, ja mielestäni siinä on kiinnostavaa myös se, että tällä hetkellä Helsinki kasvaa selvästi nopeammin kuin Vantaa ja Espoo, mikä ei aina ole ollut tilanne, ja meidän osuutemme koko Helsingin seudun kasvusta on nyt dramaattisesti korkeampi kuin se on perinteisesti ollut. Tämäkin kertoo siitä, että Helsingillä on vetovoimaa.

Valtuutettu Arja Karhuvaara (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos aiemmalle apulaispormestari Sinnemäelle äskeisestä puheenvuorosta. Siihen liittyen mä kysyisin, että mitataanko meillä tällä hetkellä niillä asuinalueilla, joissa esimerkiksi bussireitit muuttuvat tai ratikkareitit muuttuvat, niin mitataanko sitä päästöjen määrää, mikä syntyy siitä, kun ihmiset ovat siirtyneet henkilöautoihin ja etsivät... Ainakin eteläisessä ja kantakaupungissa siellä on syntynyt varsinainen pysäköintiralli iltapäivisin, kun etsitään parkkipaikkoja asuinalueilla. Mitataanko niitä päästöjä asuinkaduilla lainkaan? Kiitos.

Valtuutettu Anni Sinnemäki (vastauspuheenvuoro) Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Meillehän taitaa tulla vuoden 2025 ympäristöraportti käsittelyyn kesätauon jälkeen, jossa pääsemme sitten varmasti tarkemmin pureutumaan siihen, miten eri päästöluokat ovat kehittyneet. Mutta kyllä meillä mitataan liikennesuoritetta kokonaisuudessaan, eli siinä liikenteen päästöjen kokonaisuudessa on meidän liikenne kokonaisuudessaan. Matkat ja sitten tietenkin se, että jos jonkun matkaan sisältyy pysäköintipaikan etsimistä, niin sekin on siinä mukana. Liikenteen päästöthän viime vuonna vähenivät meillä 5 prosenttia, eli selkeä vähenemä, mutta aika maltillinen verrattuna vaikka nyt sitten tähän kaukolämmön päästöihin. Ilmanlaatumittauksia, lähipäästöjen mittauksia meillä pieniltä asuinkaduilta ei ole sitten kuin satunnaisesti. Ne ovat pääosin isoilta väyliltä.

Valtuutettu Terhi Peltokorpi Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan nostaa tässä puheenvuorossani esille kolme arviointikertomuksessa olevaa kokonaisuutta. Näitä yhdistää mielestäni yksi asia. Palveluja on olemassa, ei toki välttämättä riittävästi, jos kaikki palveluun periaatteessa oikeutetut ihmiset niitä käyttäisivät täysimääräisesti, mutta palvelujen saavutettavuudessa on puutteita.

Ikääntyneiden omaishoidon tuen palvelut on pääosin riittäviä ja tarpeenmukaisia arviointikertomuksen mukaan, mutta kaikki tarjolla oleva tuki ei tavoita omaishoitajia. Erityisen huolestuttavaa on, että omaishoitajat käyttävät vain noin puolet lakisääteisistä vapaistaan. Syynä vapaapäivien käyttämättömyyteen on muun muassa epäluottamus lyhytaikaishoidon laatuun, vaikeus löytää sopivaa tilapäishoitoa sekä kokemus siitä, että palveluihin hakeutuminen on monimutkaista ja tiedonsaanti vaikeaa. Lyhytaikaishoitoon ollaan kuitenkin sitä käyttävien keskuudessa tyytyväisiä. Tähän voin yhtyä myös itse jo edesmenneen läheiseni kohdalla. Lyhytaikaishoito oli laadultaan hyvää. Myös omaishoitajille tarjolla olevat terveys- ja hyvinvointitarkastukset jäävät vähälle käytölle. Tämä kertoo siitä, että palvelujärjestelmä ei todennäköisesti kohtaa optimaalisella tavalla omaishoitajia, joiden jaksamisen varaan merkittävä osa ikääntyneiden hoidosta Helsingissäkin rakentuu. Siksi tarkastuslautakunnan suositukset viestinnän parantamisesta, aktiivisesta ohjauksesta palveluihin, terveystarkastuksiin ohjaamisesta sekä lyhytaikaishoidon palautteen systemaattisesta keräämisestä ovat erittäin tärkeitä ja perusteltuja.

Toiseksi mielestäni on syytä kiinnittää vakavaa huomiota lastensuojelun laitoshoidossa olevien lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Tämä on noussut täällä jo useassa puheenvuorossa esille. Hienoa, että se on nostettu esille. Kykenemmekö vastaamaan runsaasti palveluja ja apua tarvitsevien lasten ja nuorten tarpeisiin? Vastaus on hyvin valitettava. Emme kykene. Lastensuojelun palveluiden, psykiatrian päihdepalveluiden ja muiden mielenterveyspalveluiden tulisi muodostaa erityisesti lasten ja nuorten kohdalla toimiva kokonaisuus. Palveluiden siiloutuminen näkyy viiveenä, katkeavina hoitopolkuina ja oireiluiden vaikeutumisena. Meille tuli tarkastuslautakunnassa jotenkin sellainen olo, että oletuksena olisi ihan kuin laitoshoidossa hoidettaisiin myös päihde- ja mielenterveyshoito. Näinhän se ei ole. Laitoshoidossa tarvitaan käytännössä matalaa kynnystä konsultoivaan ja jalkautuvaan psykiatriseen tukea, selkeitä vastuuta eri toimijoiden välillä ja jatkuvuutta myös silloin, kun nuori siirtyy yksiköstä toiseen tai jälkihuoltoon.

Tarkastuslautakunta ei voi ohjata HUSia ja antaa sille suosituksia, mutta suosittelimme, että sotepe-toimiala jatkaisi yhteistyötä ja etsisi yhdessä HUSin kanssa ratkaisuja laitoshoitoon sijoitettujen lasten ja nuorten tarpeenmukaisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuuden varmistamiseksi. Toivon, että tätä asiaa arvioidaan joskus myöhemmin ja silloin todetaan, että tällaista ongelmaa ei enää ole.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kolmanneksi nostan esiin muutaman huomion Harrastamisen Suomen mallin tavoittavuudesta. Osallistumisen edellytyksiä on parannettu, alakoululaisten käyntikerrat ovat kasvaneet, ilmoittautumista ja viestintää on yhtenäistetty ja tilojen käyttöä on pyritty sujuvoittamaan. Meillä oli aivan erinomainen arviointikäynti kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla, ja siellä oli myös kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala mukana, ja tätähän tehdään yhteistyönä näiden kahden toimialan kesken. Keskeinen kysymys kuitenkin on, keitä jää edelleen harrastusten ulkopuolelle. Harrastuksia on kohdennettu tarveperusteisesti, mutta siitä huolimatta lasten ja nuorten harrastaminen eriytyy. Tavoitettavuutta pitääkin arvioida laajemmin kuin vain tiedottamisen ja paikkamäärien perusteella. Aito tavoittavuus edellyttää todennäköisesti, että harrastus on vielä lähempänä lapsen arkea, esimerkiksi juuri omassa koulussa. Valtuutettu Arja Karhuvaara (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Omaishoidon tilanne on todella tällä hetkellä aika sekava ympäri kaupunkia. Mua ihmetytti, että tässä tieto hoitoisuusryhmästä puuttuu 17 prosentilla. Miten se on mahdollista, kun rahan jako perustuu hoitoisuustasoon? Jos näihin saisi vastauksia. Sitten tässä on kuljetuspalvelut, jotka ovat osaltaan syynä siihen, että omaishoidon esimerkiksi päivätoimintaan meneminen jää toteutumatta muutaman kokeilukerran jälkeen, koska kuljetuspalvelut ovat joidenkin mielestä epävarmoja ja jopa turvattomia. Laitoshoito loman aikana. Haluaisin tietää, kuinka paljon siellä todella päivitetään asukkaan hoito- ja avustuslinjoja, tehdään seurannan takia toimintakykytestejä, päivitetään lääkitys- ja kotihoidon tuen tarvetta.

Kiitos.

Apulaispormestari Johanna Laisaari Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Tosiaan vastaan nyt ensin tähän kiinteistöveroa koskevan kysymykseen. 2023 me saimme kiinteistöverosaantoa 307,2 miljoonaa euroa. Sitten Orpon hallitus nosti kiinteistöveron alarajaa, joka on nostanut saantoa Helsingissä niin, että 2024 olemme saaneet noin 45 miljoonaa euroa enemmän eli 353,4 miljoonaa euroa.

Kiitos.

Valtuutettu Otso Kivekäs Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on käyty kiinnostavaa keskustelua tilinpäätöksestä, joskin voi olla, että tämä kokemukseni kertoo enemmän minusta kuin puhujista. En tiedä.

Haluaisin kuitenkin nostaa esiin yhden pienen detaljivirheen, ja kun sanon pienen, puhun vain muutamista sadoista miljoonista. Pienen detaljivirheen pormestarin puheenvuorossa, kun hän sanoi, että joukkoliikenneinvestoinnit, jotka rahoitetaan verovaroista. Näinhän me laskemme näitä, kun me laskemme kaupungin vastuiden kasvua, mutta tarkalleen ottaen ei pidä paikkaansa, että joukkoliikenneinvestoinnit meillä rahoitetaan verovaroista. Sillä joukkoliikenneinvestoinneista laskennallisesti puolet laskutetaan HSL:ltä. Tämä laskennallinen puolet on vaihdellut 50:n ja noin 100 prosentin välillä eri vuosina riippuen siitä, kuinka suuri on ollut laskelmassa käytetyn korkokannan ja todellisen korkokannan ero. Sitten HSL puolestaan pyrkii noin puolet kokonaisbudjetistaan laskuttamaan matkustajilta.

Eli 25–50 prosenttia joukkoliikenneinvestoinneista itse asiassa maksetaan lippujen hinnoissa ja 50–75 prosenttia verorahoista. Eli kuitenkin merkittäviltä osin veroista, mutta ei kokonaan. Tämä ero tosiaan siis... No, on se alle 100 miljoonaa, mutta se on kuitenkin ihan suuri summa rahaa. Tämä kytkeytyy tietenkin vahvasti HSL:n lippujen hintoihin, koska on ilmeistä, että jos lähdetään 100 miljoonaa jostain hakemaan rahaa, niin kyllähän se 100 miljoonaa lippujen hinnoissa tuntuu.

Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että asian tulisi olla, niin kuin pormestari sen esitti, että joukkoliikenteen investoinnit maksetaan verorahoista ja kaupunki puolestaan ottaa ne rahat esimerkiksi maan arvon noususta. Tällä tavoin toimitaan käytännöllisesti katsoen kaikkialla muualla maailmassa. Meidän mallimme on tiettävästi ainutlaatuinen. Joukkoliikenneinvestointeja ei missään rahoiteta merkittävältä osin lippujen hinnoissa, vaan ne rahoitetaan investoinnin tuomalla maan arvon nousulla, jos puhutaan merkittävän kokoisista investoinneista. Jos tällaista maan arvon nousua ei ole, niin silloin ne tyypillisesti rahoitetaan puhtaasti vain muista veroista. Meillä sitä maan arvon nousua yleensä on. Sitä vain ei lasketa samaan yhtälöön.

Tämä on olennainen kysymys myös tilinpäätöksen kohdalla, koska tosiaan puheena olevan vuoden 2025 alussa lippujen hintoja ei nostettu, mutta taas tämän vuoden alussa niitä nostettiin useilla prosenteilla. Nyt kun samaiseen strategiaan, johon olemme kirjanneet sen, että pyritään rajamaan kaupungin lainan ja vastuiden kasvu, aivan samassa strategiassa myös on linjattu se, että lippujen hinnat eivät saisi nousta kuluttajahintaindeksiä enempää enää tämän vuoden jälkeen. Tätä toivon, että ne puolueet, jotka tässä salissa puhuvat runsaasti lippujen hintojen kohtuullisuudesta, mutta toisaalta samalla HSL:n hallituksessa haluavat nostaa lippujen hintoja myös tulevina vuosina, miettivät huolella, minkä kannan ne oikeastaan haluavat asiaan ottaa, että noudatammeko me Helsingin strategiaa vaiko emme.

Kiitos.

Valtuutettu Matias Pajula (vastauspuheenvuoro) Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kivekäs puheenvuorossaan puhui siitä, miten näitä joukkoliikenneinvestointeja maksetaan. Kyllä itse ajattelen niin, että on ihan tervettä, että niistä myös maksaa osansa, ei tietenkään kaikkea, kuten valtuutettu Kivekäs ansiokkaasti eritteli, mutta osansa maksaa myös joukkoliikenteen käyttäjä niistä investoinneista.

Valtuutettu Kivekäs puheenvuorossaan peräänkuulutti myös sitä tai esitti sitä, että nämä kaikki kustannukset voitaisiin kattaa maan arvon noususta. Kyllä se tuntuu ajatuksena aika vaikealta, kun ottaa huomioon se, että samaan aikaan me teemme päätöksiä satojen miljoonien joukkoliikenneinvestoinneista ja sitten heti perään tai siis muutamia vuosia perään teemme päätöksiä, että yli sadalla miljoonalla vedämme mattoa alta rakentamiselta. En tiedä, miten olisi mahdollista maan arvon nousulla rahoittaa, kun ei samaan aikaan myöskään sitten pystytä sitä rakentamista toteuttamaan edes suunnitellusti.

Kiitos.

Valtuutettu Otso Kivekäs (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Valtuutettu Pajula nosti esiin ihan todellisen ongelman. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että joukkoliikenneinvestointeja pystytään rahoittamaan myöskään maan arvon nousulla. Se ei ole automaatio, vaan se edellyttää tosiaankin riittävää maankäyttöä. Samantyyppinen kysymyshän nousi esiin myös puhuttaessa Pitäjänmäen alueesta, jossa kahden rautatieaseman ja tulevaisuudessa kahden ratikkalinjan ympäröimällä alueella kokoomuksen ryhmä lukuun ottamatta valtuutettu Pajulaa vastusti ajatusta, että sinne tehtäisiin merkittävästi uusia asuntoja.

Valtuutettu Matias Pajula (vastauspuheenvuoro) Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Ehkä nyt on hyvä kuitenkin tarkentaa, että kun tässä nyt jo toista kertaa tässä samassa salissa samasta asiasta keskustellaan, niin kokoomuksen myös muut jäsenet kuin allekirjoittanut kannattaa lämpimästi sitä, että me rakennamme myös asumista ja lisäämme asumista tämän kyseisen aseman ympäristöön.

Tässä nyt hieman ehkä väärä käsitys saattaa syntyä tästä sanasta merkittävästi, josta nyt siellä lautakunnassa väännettiin. Tämä on puheenjohtaja, pakko nyt todeta, että epäselväksi ei jää.

Kiitos.

Valtuutettu Maija Karhunen Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Haluan nostaa esiin kaksi asiaa tilinpäätöksestä tulevia talousarvioneuvottelujakin ennakoiden.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen osalta Helsingillä on nyt näytön paikka. Itse ajattelen, että terveyskeskusmaksun poisto on ollut viisas päätös, jotta kaupunkilaisten terveyseroja voidaan kaventaa. Kuten valtuutettu Haglund totesi, toisaalta on tehty myös virheitä, kun on nostettu asiakasmaksuja ja hankaloitettu pienituloisimpien kaupunkilaisten pääsyä terveyspalveluihin. Nyt kun hallitus on esittänyt mittavia asiakasmaksujen korotuksia ja toisaalta kun Helsinki ei vieläkään saanut aikaiseksi päätöstä terveydenhuollon tasasuuruisten asiakasmaksujen alentamisesta ja perimättä jättämisestä, niin tämä asiakasmaksujen taso on aivan kriittinen kysymys. Toinen asia on sitten vammaispalveluiden budjetointi. Jo useana vuonna vammaispalveluissa on ollut suuria ylityksiä. Osittain johtuu ostopalveluiden kallistumisesta, mutta herää kysymys myös mahdollisesta alibudjetoinnista. Sehän henkisesti kannustaa jakamaan niukkuutta, ja tämä ei missään tapauksessa käy. Vammaispalvelut ovat lakisääteisiä palveluja, joihin tulee varata riittävät määrärahat, ja usea palvelu on sellainen, johon on subjektiivinen oikeus. Mahdollinen alibudjetointi ei missään nimessä ole strategian hengen mukaista, jossa on sovittu, että myös nyt uuden vammaispalvelulain aikana Helsingissä varmistetaan myös vammaisten helsinkiläisten perus- ja ihmisoikeudet ja yksilölliset tarpeet.

Valtuutettu Mirita Saxberg Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nyt on heti valitettavasti tässä todettava, että ikävää, että apulaispormestari Vierunen on näissä sote-kysymyksissä nyt estynyt. Hän on sairaana.

Koska itseltäni tuossa ryhmäpuheenvuorossa aika loppui kesken ja tässä osa, joka jäi puhumatta juurikin koski tätä sotepe-toimialaa, niin halusin vielä jatkaa. Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan talous toteutui ennakoitua paremmin. Tilikauden tulos oli lähes 169 miljoonaa euroa. Talouden suunnittelussa on silti muistettava maltti, sillä rahoitus ei tule pysymään samalla tasolla tulevaisuudessa. Kuitenkin maltin muistaen suunnittelemme sen niin, että varmistetaan jatkuva palveluihin pääsy ja se, että henkilöstö voi hyvin eikä kuormitu liikaa. Kaupungin henkilöstöhän on Helsingin tärkein voimavara. Tässä vaiheessa kokoomusryhmän puolesta haluankin kiittää henkilöstöä ammattitaitoisesta ja sitoutuneesta työstä haastavana uudistumisen vuotena. Tilinpäätös kertoo Helsingistä, joka on vahva ja vetovoimainen ja täynnä mahdollisuuksia, mutta kasvu ja talouden tasapaino eivät ole itsestäänselvyyksiä. Luottamus siihen, että me rakennamme Helsinkiä, josta voimme olla ylpeitä, niin kuin strategia sanoo, on ansaittava joka ikinen päivä, joka päätös kerrallaan. Kokoomus haluaa todella kehittää sellaista Helsinkiä, joka uskaltaa kasvaa ja investoi viisaasti ja pitää taloutensa kunnossa tulevillekin sukupolville.

Kiitoksia kaikille kuluneesta vuodesta.

Apulaispormestari Johanna Laisaari Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tässä tuuraan poissa olevaa sotepen apulaispormestari Maarit Vierusta. Tässä kysyttiin näistä peruuttamattomista vastaanottoajoista. Niitä on vuonna 2024 ollut noin 177 000, ja sakkomaksun piiriin kuuluvia tapauksia on ollut noin 12 000. Tämä maksu on ollut tuolloin 56,70 euroa. Nykyisin se on 60,60 euroa. Noin 15 prosenttia näistä maksuista jää perimättä. Todellinen maksukertymä arviolta suuruusluokkaa 600 000 euroa. Kaupungin näkökulmasta kuitenkin suurempi ongelma kuin itse nämä sakkomaksutulot on itse käyttämättä jäänyt vastaanottokapasiteetti. Kun kymmenet tuhannet ajat jää hyödyntämättä, se heikentää palvelujen saatavuutta ja pidentää tietysti ymmärrettävästi jonoja. Omaishoitajien tukeminen on taas erittäin tärkeää. Helsinki tukeekin omaishoitoa ja omaishoidettavia ja -hoitajia monin eri tavoin.

Arviointikertomuksen suositukset nähdään myös sotepe-toimialalla kannatettavina. Omaishoitajien tilanteiden ja palvelutarpeiden arviointien mukaan lukien hoitoisuusryhmän arviointia pyritään tekemään aktiivisesti aina, kun hoidettavan tai hoitajan tilanteet Helsingissä muuttuvat. Silti aina kaikkien tilanteistahan ei ole välttämättä reaaliaikaista tietoa, ja arviointeja pyritään parantamaan tietysti koko ajan. Kuljetuspalveluiden laatua on parannettu saatujen palautteiden perusteella, ja pääosin ne tällä hetkellä vastaavat asiakkaiden tarpeisiin. Tässä on haasteena myös tämä sama, että me saamme reaaliaikaisesti näitä tietoja näistä haasteista.

Kiitos paljon.

Valtuutettu Minna Lindgren Kiitos, puheenjohtaja.

Täällä on moni maininnut Harrastamisen Suomen mallin esimerkkinä menestyneestä toiminnasta, kun harrastajien määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2021, kuten arviointikertomuksessa todetaan. Tilastotulos antaa kuitenkin aivan liian kultaisen kuvan toiminnasta. Se kertoo ennen kaikkea siitä, miten vähän harrastuksiin osallistuttiin silloin, kun malli käynnistyi vuonna 2021. Kasvua vuodesta 2024 vuoteen 2025 on kovin vähän, ja harrastusten piirissä on vain kolmasosa peruskoululaisista, vaikka toiminnan tavoitteena on tarjota jokaiselle peruskoululaiselle maksuton harrastus. Kaupunki ei tiedä, ketkä nuoret osallistuvat toimintaan, koska tieto menee vain harrastuksen järjestäjille. Samalla ei myöskään tiedetä, mitä väestöryhmiä ei tavoiteta lainkaan tai tavoitetaan huonosti. Tämä kaikki olisi tärkeää tietoa tai dataa, kuten nykyään sanotaan, ja se on mahdollista selvittää hyvinkin tarkasti rekisteritutkimuksen keinoin.

Kaupungin oma rahoitus tästä nuorten harrastustoiminnasta oli 730 000 euroa. Se on todella vähän, ja toivonkin, että mahdollisimman moni meistä ymmärtäisi, miten kustannustehokas ja tärkeä osa nuorten hyvinvointia ja syrjäytymisen ehkäisyä Harrastamisen Suomen malli on. Kaupungin on entisestään tiivistettävä eri toimijoiden yhteistyötä, vahvistettava harrastuksiin ohjaamista, monipuolistettava harrastamisen vaihtoehtoja ja jatkettava työtä, jotta toiminta tavoittaa enemmän kuin kolmasosan peruskoululaisista.

Kiitos.

Valtuutettu Jenny Kasongo Kiitos, puheenjohtaja.

168 miljoonaa euroa. Tämä määrä on sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan ylijäämä viime vuodelta. Ylijäämä on kerrytetty tulevaisuuden rahoituksen tasaantumista varten sekä varautuaksemme sotepe-palveluiden käytön lisääntymiseen. Helsingissä yhä useampi tarvitsee sote-palveluita, jopa 30 prosenttia vuoteen 2045 mennessä.

Vaikka olemme hoitaneet sote-taloutta hyvin, se ei välttämättä näy ihmisten arjessa ja hyvinvoinnissa. Hiljattain selvisi se, että Helsingin sisällä sairastavuuden erot ovat suuret. Jakomäessä sairastetaan eniten verrattuna muihin Helsingin alueisiin. Merkittäviä eroja löytyy myös elinajan odotteessa. Näihin lukuihin vaikuttavat toki useat tekijät, kuten tulo- ja koulutustaso, mutta väittäisin, että sote-palveluiden saatavuus vaikuttaa näihin lukuihin. Syksyllä pohdimme, mitä asiakasmaksuille käy, korotammeko poliklinikan ja hammashoidon maksuja. Mielestäni asiakasmaksuja ei pitäisi korottaa, sillä Helsingillä menee taloudellisesti jo todella hyvin. Samaan aikaan noin 42 000 helsinkiläisen asiakasmaksua on mennyt ulosottoon viime vuoden tilastojen perusteella ja Helsingin terveydelliset erot ovat todella merkittävät. Asiakasmaksujen korottamisen sijaan on tarpeen investoida meidän välttämättömiin sote-palveluihin.

Kiitos.

Valtuutettu Silja Paavola Kiitos, puheenjohtaja.

Voisi sanoa, että Helsingin talous- ja arviointikertomuksen voi kiteyttää, kuten monet ovat jo todenneet: Kaupunki on pärjännyt hyvin, mutta samalla on todettu työttömyys Helsingissä ja koko maassa on huipussaan, ja se on iso ongelma. Se on myös yksi syy, miksi verotulot olivat pienemmät kuin oletettiin. Verotulojen lasku kuitenkin valuu kaikkeen, kuten monissa puheenvuoroissa on todettu. Totta tietysti on, että raha maailmaa pyörittää ja tässä tapauksessa ne verotulot. Tämä oli yksi syy, miksi SDP omassa ryhmäpuheenvuorossaan nosti työttömyyden esille ja miten sitä pitäisi alkaa hoitaa. Me emme voi seistä tumput suorina ja odottaa ja olettaa ongelman häviävän itsestään. Tuloja tulee tietty muistakin, mutta asukkailta ei tule mistään, ellei ihmisillä ole varaa kuluttaa.

Kaikesta huolimatta Helsinki on edelleen haluttu ja hyvä paikka asua, vaikka toisten mielestä keskusta näivettyy, vaikka juuri olemme saaneet tietoa sen voimaantumisesta. Ja onhan se aika hävytöntä sanoa, että lähiöt slummiutuu, kun siellä sittenkin asuu valtaosa helsinkiläisistä.

Kiitos.

Valtuutettu Jenni Hjelt Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Luin tuota arviointikertomusta ja huolestuin. Huolestuin kovasti lastensuojelun asiakkaiden tilanteesta. Siihen moni valtuutettu onkin aiheellisesti puheenvuoroissa jo tarttunut. Huolta kuitenkin herättää myös lasten ja nuorten suun terveydenhuoltoa koskeva osio. Arviointikertomuksessa todetaan aivan oikein, että on tärkeää, että suun terveydestä aletaan huolehtia jo varhaisessa lapsuudessa ja sitä pidetään yllä läpi aikuisuuden. Kaikki me terveydenhuollon ammattilaiset tiedämme, kuinka tärkeää ihmisen terveyden kannalta on se, että suu on kunnossa. Tätä tietoisuutta tulisikin levittää laajemmin kansalaisten pariin, erityisesti perheiden.

Arviointikertomuksessa todetaan, kuinka neuvoloiden ja suun terveydenhuollon yhteistyö sujuu hyvin. Ongelma tulee vastaan kuitenkin koulujen ja suun terveydenhuollon yhteistyössä. Suun terveydenhuollon palveluihin osallistumisessa haasteet alkavat erityisesti yläasteiässä, jolloin määräaikaistarkastuksiin osallistumisen osuus laskee. Onneksi kuitenkin tilanne näyttää olevan parempi kuin vuosina 2017–2023.

Suun terveydenhuollossa asiointi on asia, joka pelottaa monia, myös aikuisia. Se voi johtua muun muassa tottumattomuudesta ja huonojen kokemusten pohjalta syntyneestä pelosta. Meidän pitäisikin nyt huolehtia siitä, että lapset ja nuoret ja heidän perheensä kokevat suun terveydenhuollon toimivaksi, turvalliseksi ja sellaiseksi, että sinne voi hakeutua matalalla kynnyksellä. Meidän tulee löytää keinot, joilla saamme kaikki ikäluokat kattavasti suun terveydenhuollon piiriin. Tämän toteuttamiseksi sotepe-toimialalla tulee tarttua vakavalla otteella tarkastuslautakunnan antamiin suosituksiin, hyödyntää ammattilaisten osaamista ja lisätä sitä sekä kiinnittää huomiota myös viestinnällisiin keinoihin tässä asiassa.

No sitten tilinpäätöksen puolelle, jonka osalta haluan sanoa pari sanaa myöskin sotepe-toimialaan liittyen.

Olen todella iloinen siitä, että lähtövaihtuvuus on pienentynyt. Se oli muistaakseni noin 2,5 prosenttia tullut alas edellisvuodesta. Toimialan henkilöstö näyttää mittaustulosten mukaan olevan tyytyväisiä, kun Helsinkiä työnantajana suositteli peräti 84 prosenttia. Se on todella hieno tulos. Mutta jotta nyt ei aivan ylenpalttiseen suitsutukseen mentäisi, niin on syytä vähän palauttaa jalat maanpinnalle ja huolehtia siitä, että Helsinki on veto- ja pitovoimainen työnantaja myös jatkossa. Siellähän oli kuvattu itse asiassa myös se, että se mittari NPS, joka mittaa hakijoiden tyytyväisyyttä, ei ollut kovinkaan hyvä. Ja jos Helsinkiin töihin hakevat ei ole tyytyväisiä siihen rekrytointiprosessiin, niin miten me saadaan ihmisiä hakeutumaan tänne? Toivon, että siihen kiinnitetään huomiota.

Tähän liittyy sitten tähän veto- ja pitovoimaan myös se, että Helsingissä pitää aktiivisesti toimia määräaikaisten työsuhteiden vähentämiseksi huolimatta nykyhallituksen tekemistä lainsäädännön heikentämisestä. Tästä meiltä demareilta lähtikin valtuustoaloite jo maaliskuussa.

Kiitos.

Valtuutettu Nita Austero Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Täällä muun muassa Saxberg nosti esiin sosiaali- ja terveys- ja pelastustoimialan merkittävän ylijäämän, mikä on erittäin hieno ja positiivinen asia. Mä haluaisin kuitenkin oikaista, että 168 miljoonan euron ylijäämästä noin 140 miljoonaa euroa kertyi jälkikäteistarkastuksesta, eli valtion rahoitusjärjestelmän oikaisusta. Niin sanottua operatiivista ylijäämää oli siis vain pieni osa, joka kertyi muun muassa menojen alittumisesta, asiakasmaksuista ja muista rahoituseristä. Laskelmat osoittavat, että tulevina vuosina kehitys tulee olemaan miinusmerkkinen, mikäli me ei onnistuta sopeuttamaan taloutta. Toimialan näkökulmasta tulevaisuutta varjostaa myös hallituksen päätös leikata Helsingin rahoitusta 93 miljoonalla eurolla. Tämä heikentää kaupungin mahdollisuuksia vastata kasvavaan palvelun tarpeeseen ja asettaa meidät aidosti sen kysymyksen eteen, että miten me turvataan lakisääteiset palvelut myös tulevaisuudessa samaan aikaan, kun hoidon tarve kasvaa, mielenterveyden haasteet lisääntyy ja ikääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän palveluja.

Jokainen viivästynyt hoitoon pääsy tarkoittaa inhimillistä kärsimystä ja usein myös suurempia kustannuksia myöhemmin. Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehitys. Alle kolmevuotiaiden huostaanottojen lisääntyminen kertoo lapsiperheiden kasvavasta kuormituksesta ja siitä, että varhainen tuki ei ole tavoittanut kaikkia ajoissa tai ollut riittävää. Myös nuorten pahoinvointi näkyy yhä selvemmin lastensuojelussa. Erityisen huolenpidon kysyntä on kasvanut, mutta kaikkia sitä tarvitsevia nuoria ei pystytä tällä hetkellä auttamaan osastopaikkojen vähäisyyden vuoksi. Tämä kertoo meidän järjestelmän kuormituksesta ja tuen riittämättömyydestä. Siksi ennaltaehkäisy ja varhainen tuki ovat ratkaisevia. Meidän on tunnistettava riskissä olevat lapset, nuoret ja perheet aiempaa varhemmin ja varmistettava, että apu tulee ajoissa.

Kiitos.

Valtuutettu Janne Rauramo Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsinki on hoitanut talouttaan hyvin. Helsingissä tehdään pormestarin johdolla erinomaista yhteistyötä yli puoluerajojen ja vastuulliseen taloudenpitoon suhtaudutaan vakavasti. Vaikka ideologisia välillä suuriakin eroavaisuuksia puolueiden välillä tietysti löytyy, on ensiarvoisen tärkeää, että me yhdessä pidämme Helsingin taloudesta hyvää huolta myös jatkossa.

Helsingin talous on tällä hetkellä vakaa, mutta lähivuosiin liittyy merkittäviä riskejä, joihin meidän on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Suurin yksittäinen epävarmuustekijä on sote-rahoituksen uudistus. Nykyisten arvioiden mukaan se voi heikentää Helsingin rahoitusta noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Vertailun vuoksi kaupungin vuoden 2025 ylijäämä oli 146 miljoonaa euroa. Pysyvä 100 miljoonan euron rahoitusmenetys söisi siis merkittävän osan taloutemme liikkumavaraa.

Toinen keskeinen kysymys on kuntien valtionosuusuudistus, jonka vaikutukset ovat edelleen osittain avoinna. Helsingin näkökulmasta on tärkeää, että kasvavien kaupunkien investointi- ja palvelutarpeet tunnistetaan oikeudenmukaisesti. Meidän tulee rohkeasti pitää sote-rahoituksessa ja kuntien valtionosuusuudistuksessa Helsingin puolta. Tunnistan puolueemme vastuun pääministeripuolueena ja samalla toivon, että me kaikki käytämme poliittista vaikutusvaltaamme kohtuullisten ratkaisujen löytämiseksi.

Helsinki investoi myös taloudellisen taantuman aikana rohkeasti. Vuonna 2025 kaupunki investoi lähes 900 miljoonalla eurolla palvelutiloihin, infraan ja kaupunkikehitykseen. Kun mukaan lasketaan myös Kaupunkiliikenne Oy, investointitahti ylitti miljardin euron tason. Itse pidän tärkeänä sitä, että tulevaisuuteen uskalletaan investoida myös vaikeampina aikoina. Vain vahva ja vastuullisesti hoidettu talous mahdollistaa sen, että kykenemme myös tulevaisuudessa tukemaan lapsiperheitä, ikäihmisiä ja vähäosaisia sekä tarjoamaan laadukkaita palveluita kaikille helsinkiläisille. Olen itse ollut erittäin innostunut siitä, että esimerkiksi kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla olemme kyenneet aktiiviseen ja rakentavaan vuoropuheluun sekä edistämään kaupunkilaisia hyödyttäviä investointeja ja tasa-arvoista palvelutuotantoa. Valtuutettu Ahmad Hassan Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Työttömyyden kasvaessa ja valtion leikkausten vaikutusten näkyessä yhä selvemmin Helsingin on panostettava koulutukseen ja työllisyyteen. Laadukas koulutus vahvistaa osaamista ja parantaa mahdollisuuksia työllisyyteen. Samalla tarvitsemme uusia työpaikkoja ja vahvempia työllistymismahdollisuuksia. Koulutukseen ja työllisyyteen panostaminen tukee kaupungin taloutta lisäksi hyvinvointia ja vahvistaa uskoa tulevaisuuteen. Kiitoksia.

Valtuutettu Veli-Pekka Dufva Kiitos, herra puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Helsingin tilinpäätös kertoo selkeästi sekä onnistumisista että tulevaisuuden haasteista. Se on myönteistä, että kaupunki teki ylijäämäisen tuloksen. Tämä päätös kumminkin muistuttaa siitä, että investointeja ei enää pystytä rahoittamaan pelkästään tulorahoituksella. Se ei ole hyvä asia. Tulevina vuosina meidän on uskallettava tehdä viisaita valintoja, ja meidän pitää myös laittaa investointeja jatkossa tärkeysjärjestykseenkin.

Mutta talousvastuu ei kuitenkaan tarkoita, että säästettäisiin vääristä asioista. Itse ajattelen, että tärkeimpiä investointeja ovat lapset ja nuoret, laadukas koulutus sekä liikunta ja hyvinvointi. Jokainen euro, joka auttaa ihmisiä oppimaan, liikkumaan ja voimaan paremmin, on samalla investointi Helsingin tulevaisuuteen. Ennaltaehkäisy on usein sekä inhimillisesti että taloudellisesti paras ratkaisu ylivoimaisesti. Hyvä taloudenpito ei ole vain numeroita. Se on kykyä tehdä viisaita valintoja, pitää kaupungin talous kestävällä pohjalla ja samalla huolehtia siitä, että kaikkien arki toimii.

Kiitos.

Valtuutettu Arja Karhuvaara Kiitos, arvon puheenjohtaja.

Mä jatkan aikaisempaa puhettani itse asiassa siitä, että ensinnäkin mä haluaisin kiittää apulaispormestari Laisaarta sotepe-vastauksista.

Kaiken kaikkiaan neuvola- ja perhetoiminnan vaikutukset ovat erittäin tärkeä työkalu lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveysongelmien piirissä, ja tämä hyvinvoiva perhe luo oppivia hyvinvoivia lapsia. Toivoisinkin näkeväni tässä kaupungissa vielä enemmän ja tietyllä tavalla tarkempaa raskausajan vanhemmuusvalmennusta, neuvolatyön ja kotikäyntien aktivoimista ja toimenpiteisiin ryhtymistä, mikäli niihin nähdään tarvetta. Siinä tietenkin resurssien riittävyys ja käyttö pitäisi voida varmistaa. Mutta meillä on huomattavasti vähemmän ongelmia, jos tämä elämänkaaren alkupää toimisi paremmin kuin nyt. Lisäksi vaikutusten seuraaminen olisi läpinäkyvää.

Hammashoidosta mietin juuri sitä itsekin, että riittääkö se, että lisäkoulutettu terveydenhoitaja katsoo lasten suuhun. Jotenkin ajattelen, että hammashoitaja näkisi ne asiat paremmin. Ihmettelenkin mobiilin hammastarkastusbussin puuttumista tai en ainakaan tiedä sitä Helsingissä käytettävän. Siellä voisi olla hammashoitajat. Terveyskasvatus vanhempainneuvoloissa ja opetustoimeen vietävät vieläkin tarkempi materiaali sekä ihan yksinkertaisesti ksylitolitablettien jako ruuan jälkeen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Omaishoitajien kohdalla mun mielestä arviointikertomuksessa mainittiin, että digitaalisen terveysselvityksen vähäinen tekeminen on ongelma. Ikäluokka huomioiden olisi todellakin tärkeää antaa kysely jokaiselle ihan paperilla. Mä luulen, että silloin vastausprosentti olisi paljon parempi. En tiedä, onko Helsingissä ajateltu, että me voitaisiin yhdessä Kelan kanssa rakentaa 1–2 viikon kuntoutusjakso omaishoitajille vähän työkyvyn hyvinvoinnin kuntoutusjakson tavoin. Samalla saataisiin nämä omaishoitajat myöskin omalle tällaiselle tarkkailu- ja kuntoutusjaksolleen. Siinä 1–2 viikkoa todellista lepoa voisi olla näille omaishoitajille todella tärkeätä.

Kiitän tästä kertomuksesta jälleen kerran ja toivotan kaikille erinomaista kesää. Valtuutettu Mari Holopainen Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin tilinpäätös kertoo kaupungin taloudesta, mutta samalla se kertoo myös siitä, millaista tulevaisuutta ollaan rakentamassa. Helsingin väestöhän kasvoi edelleen reippaasti, ja se tarkoittaa tietysti sitä, että me tarvitaan edelleen lisää kouluja, päiväkoteja, kulttuuria ja tähän on investoitava tulevaisuudessakin. Samalla on pidettävä huolta siitä, että kasvatuksen ja koulutuksen budjetissa nämä kasvavat vuokrakulut eivät näy palveluiden heikennyksenä, vaan meidän on tietysti silloin, kun tehdään investointeja, huolehdittava, että myöskin ollaan niihin varauduttu. Sama koskee tietysti myös kulttuuri-investointeja, liikunnan investointeja. Siellä on erittäin isoja peruskorjauksia meneillään ja tulossa. Tämä tarkoittaa ihan valtavan suuria kasvavia vuokrakuluja, jotka sitten eivät voi olla myöskään kulttuuri- ja vapaaaikatoimialan budjetista pois.

Helsinki on kuitenkin uskaltanut aina tehdä rohkeita tulevaisuuteen katsovia investointeja, kuten nyt viime valtuustossa pääsimme päättämään uudesta museosta, joka on varmasti paljon enemmän kuin museo. Siitä tulee yksi Helsingin ja koko Suomen kulttuurin, designin, arkkitehtuurin kantava voima, näin uskallan ainakin toivoa, joka sitten myöskin säkenöi muuhun tekemiseen, joka välillä vielä kaipaisi lisää kunnianhimoa myös tämmöisessä ihan tavallisessakin rakentamisessa ja arkkitehtuurissa. Tämä on myös Helsingin talouden kannalta keskeinen kysymys, miten viihtyisä, kestävä, vetovoimainen kaupunki me onnistumme olemaan.

Täytyy kiinnittää huomiota myös erittäin huolestuttavaan työttömyystilanteeseen Helsingissä. Nyt tietysti on hyviäkin merkkejä taloudessa, ja meillä on avainasema, että miten Suomi tulee pärjäämään myös talouden osalta. Pääkaupunkiseutu, Uusimaa on tässä ihan keskeisessä asemassa, ja meidän täytyy tietysti myös panostaa siihen, että talous uudistuu kestävästi ja tuottavuus kohenee, joka on ollut Suomen talouden keskeisimpiä ongelmia jo parikymmentä vuotta.

Tuottavuus on ollut hidasta, ja se tarkoittaa tietysti, että täytyy tehdä paremmin asioita. Täytyy myös luoda korkeampaa arvoa, jalostusarvoa ja niitä palveluita. Itse asiassa palveluvienti onkin keskeisessä asemassa sen osalta, että talous ylipäätään vetää. Jos ajatellaan Yhdysvaltoja, niin siellä maailman arvokkaimmat yhtiöt ovat näitä globaaleja tekoäly- ja someyhtiöitä muun muassa. Jos me saadaan tästä arvosta tänne Eurooppaakin osasemme, niin sillä on ihan merkittävä vaikutus Euroopan ja Suomen ja Helsingin talouteen. Tämän eteen Helsingin tietysti täytyy tehdä myös ahkerasti töitä. Samalla on kyse tietysti myös meidän huoltovarmuudesta ja digitaalisesta itsenäisyydestä. Samalla tietysti Helsingille esimerkiksi luovat alat ovat aivan keskeisiä, ja tässäkin suhteessa nyt on aikamoinen tilanne kulttuurin tekijöillä. Meidän täytyy Helsingissä huomioida, että meillä on paljon alan ihmisiä ja se, että valtio on leikannut kulttuurista, on Helsingille vakava paikka. Onneksi olemme siinäkin pystyneet tekemään hieman korvaavia investointeja.

Kiitos.

Valtuutettu Titta Hiltunen Kiitos, puheenjohtaja.

Meillä ei ole vastauspuheenvuoroja ilmeisesti käytössä, joten mä kommentoin nyt valtuutettu Dufvan muutama minuutti sitten käyttämää puheenvuoroa. Hän peräänkuulutti sitä, että meidän pitäisi jatkossa laittaa investointeja tärkeysjärjestykseen. Priorisointi on politiikassa tietysti aina tosi tärkeää, mutta musta tämä kuulosti vähän erikoiselta suhteessa meidän eiliseen kaupunkiympäristölautakunnan kokoukseen. Mä tein siellä esityksen siitä, että uusien pientaloalueiden, joita meille tulee nyt sitten ilmeisesti paljon, että niiden pitäisi olla kaupungille lähtökohtaisesti kaavataloudellisesti kannattavia. Tätä valtuutettu Dufva kuten myös kaikki muut kokoomuksen ja demareiden edustajat siellä lautakunnassa vastusti. Käytännössä demarit ja kokoomus siis siunasivat siellä sen, että me subventoidaan veronmaksajien rahalla kohtalaisen hyvätuloisten ihmisten pientaloasumista.

Aiemminhan meillä on pientaloja kaivattu sillä argumentilla, että siten saataisiin hyviä veronmaksajia Helsinkiin, mutta nyt sitten halutaan muiden veronmaksajien maksavan niistä pientaloista. Musta tämä on kyseenalainen priorisointi etenkin aikana, jolloin meillä on kasvavaa asunnottomuutta, kaupunkilaisten hyvinvointi polarisoituu monin tavoin. Helsingissä on tosi monenlaisia tarpeita. Tätä on perusteltu segregaation ehkäisyllä, mutta mielestäni segregaatiota torjuttaisiin ensisijaisesti ihan muunlaisilla toimilla panostamalla ennemmin tämä sama raha kaupunkiuudistusalueiden puistoihin, kouluihin ja kirjastoihin.

Kiitos.

Nuorisoneuvoston edustaja Jing Le Leena Xu Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Helsinkiä kehutaan usein mahdollisuuksien kaupungiksi, mutta me nuoret katsomme tätä kaupunkia toisesta näkökulmasta. Tänään on nostettu monesti nuoria tai nuorten teemaiset asiat. Nuorisoneuvosto haluaa nostaa esiin kaksi teemaa, jotka ovat tulleet esille kokouksen asiakohdan kuullessaan.

Ensimmäiseksi työllistyminen. Puhumme jatkuvasti työllistymisen tärkeydestä, mutta samaan aikaan Helsingin nuorisotyöttömyysluvut ovat huolestuttavan korkealla. Jos nuori ei löydä polkua työelämään, miten voimme kutsua Helsinkiä työllistymisen kaupungiksi? Työttömyys ei ole vain tilasto. Se on syrjäytymistä, epävarmuutta ja omanarvontunnon murenemista. Me tarvitsemme aitoja mahdollisuuksia, emme vain puheita niistä.

Toiseksi yhdenvertaisuus ja arvostus. Helsingin pitäisi olla tunnettu monikulttuurisuudestaan, ja se on just rikkaus, joka meidän pitäisi säilyttää ja josta meidän pitäisi olla ylpeitä. Meidän nuorisoneuvostossa ei ole väliä sillä, onko nuori maahanmuuttotaustainen, sateenkaarinuori, vammainen tai kuka tahansa muu. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, tutustua juuriinsa ja rakentaa omaa polkuaan ilman pelkoa syrjinnästä.

Hyvät valtuutetut.

Inspirointi on tärkeä sana, josta haluan muistuttaa teitä. Sen takia kuin meidän on näyttävä meille nuorille sillä, että usko tulevaisuuteen on mahdollista. Me haluamme, että jokainen helsinkiläinen nuori taustasta riippumatta voi katsoa tulevaisuuteen ja uskoa, että täällä voi oppia, tehdä ja saavuttaa jotain suurta. Kysynkin teiltä tänään: Millaisen Helsingin te haluatte meille jättää? Me toivomme Helsinkiä, jossa rakennetaan siltoja, ei muureja. Helsinkiä, joka arvostaa luontoaan, monimuotoisuutta ja antaa jokaiselle nuorelle aidon mahdollisuuden onnistua. Tämän kaupungin pitäisi olla paikka, jossa jokainen nuori tuntee olevansa kotona, eikä vaan vierailemassa.

Kiitos.

Valtuutettu Pentti Arajärvi Arvoisa puheenjohtaja.

Muutama sana varhaiskasvatuksesta ja sen merkityksestä ottaen huomioon tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen ja siinä todetut seikat.

Sinänsä varhaiskasvatuksesta ei tarkastuslautakunta mitään erityistä kehittämiskohdetta tai painotusta esitä, mutta on ehdottoman tärkeää muistaa, että varhaiskasvatus on kansakunnan ja myös siis Helsingin kannalta keskeinen seikka. Sillä luodaan pohja sille, miten sivistys, osaaminen, osallisuus ja monet muut keskeiset seikat maassa tapahtuvat. Siksi olisi pyrittävä varhaiskasvatuksen mahdollisimman suureen kattavuuteen, ja siinä onkin meillä merkittävästi tekemistä.

Usein väitetään, ettei taloudella ole sinänsä mitään merkitystä tässä suhteessa, mutta olisin vahvasti sitä mieltä, että maksuton varhaiskasvatus ja ehkä myös jostain ikävuodesta alkaen velvollisuus osallistua varhaiskasvatukseen olisi erittäin merkittävä seikka kansakunnan kehittämisessä. Se heijastuu paitsi tuleviin koulusaavutuksiin myös tutkimusten mukaan koko tulevaan elämään ja työllisyyteen, työllistymiseen, työuraan. Tärkeää on myös kehittää varhaiskasvatuksen sisältöä. Tässä suhteessa voi kyllä kiittää nykyisiä varhaiskasvatuksen toimijoita. Meillä on siinä suhteessa korkeatasoinen varhaiskasvatus, mutta kun olemme luoneet paremman yhteiskunnan, on parannettava sitä parempaa yhteiskuntaa.

Kiitos.

Apulaispormestari Johanna Laisaari Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos erittäin hyvästä puheenvuorosta nuorisoneuvoston jäsenelle. Siinä korostettiin hienosti yhteistyön merkitystä ja siltojen rakentamista.

Ehkä nostan esille itse tässä segregaation torjunnan, joka on ollut tietysti äärimmäisen tärkeä asia, jota käsitellään tässäkin asiassa. Siihen liittyy tietysti tämä eilen kaupunkiympäristön tekemä pientalojen linjaukset. Todettakoon, että meille demareille tämä segregaation torjuminen monin eri keinoin Helsingissä on yksi keskeisimpiä asioita ja ollaan siitä iloisia, että se on myös kaupunkistrategiassa erittäin hyvin nostettu esille.

Meillähän on Helsingissä jo kokemuksia pientaloihin painottuvan omistusasunnon tuotannon hyödyntämisestä ja vaikuttavuudesta nimenomaan kaupunkiuudistusalueille. Tämä oli yksi toimi esimerkiksi tämä Puu-Myllypuron kaupunkimainen pientalorakentaminen, jolla Myllypuron alueella on saatu sosioekonomisesti haastavaa aluetta muokattua esimerkiksi niin, että tänä vuonna Myllypuron peruskoululle ei ole ollut tarvetta jakaa TP-rahoitusta. Eli tällaisia onnistumisia olemme saaneet aikaiseksi nimenomaan tukemalla pientalorakentamista Helsingissä. Sitä toivomme, että voimme yhdessä viedä eteenpäin samoin kuin tätä segregaation vähentämistä alueiden välillä. Kiitos.

Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (vastauspuheenvuoro) Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Haluan tähän edelliseen puheenvuoroon kuitenkin lisätä sen, että luontoalueelle pientalojen rakentaminen ei käy kovinkaan kattavasta argumentista segregaation torjunnan puolesta. Esimerkiksi Itä-Helsingissä hirveän monet ihmiset haluaa asua nimenomaan sen takia, että siellä on hienoja arvokkaita luontoalueita, joiden olemassaolo nostaa elämisen laatua. Olen viime aikoina tavannut paljon itähelsinkiläisiä ihmisiä, jotka ovat hirveän huolestuneita siitä, että ne elementit elämässä, jotka tekevät heidän elämästään siedettävämpää kaiken köyhyyden ja työttömyyden keskellä, niin ne sitten Helsinki olisi valmis tuhoamaan pientalorakentamisen nimissä. Mä itse toivon, että ei puhuttaisi näin alentuvasti ihmisille tärkeistä asioista. Pientaloja voi ehkä perustella joillain muilla argumenteilla, mutta se ei ole pelkkä eikä yksinomaan segregaation torjunnan keino.

Valtuutettu Veli-Pekka Dufva (vastauspuheenvuoro) Kiitos, herra puheenjohtaja.

Tässä vastaisin valtuutettu Hiltusen kritiikkiin tuosta eilisestä kaupunkiympäristölautakunnan pientalopäätöksestämme.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Tilinpäätös on mahtava asia. Se on tärkeätä, mutta haluaisin kertoa, miksi teimme tämmöisen päätöksen eilen. Me teimme sen takia sen päätöksen, koska Helsingin pitää myös huomioida keskituloiset veronmaksajat. Valtuutettu Rydman sanoi aikaisemmassa puheessa hienosti, että kenelle Helsinkiä teemme. Me teemme sitä myös keskituloisille veronmaksajille, jotta he eivät muuta muualle perheineen täältä. Heidän kouluja pitää parantaa.

Kiitos. Kiitos Hiltuselle hyvästä haastosta.

Valtuutettu Jenni Hjelt (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puheenjohtaja.

Pahoittelen, mutta vastaan nyt valtuutettu Alanko-Kahiluodon puheenvuoroon aivan lyhyesti.

Nämä pientaloasiassa esitetyt alueet pohjautuvat vihreiden kaudella vuonna 2016 hyväksyttyyn yleiskaavaan, ja nämä kaikki esitetyt alueet ovat yleiskaavassa jo rakentamisalueita.

Kiitos.

Apulaispormestari Johanna Laisaari (vastauspuheenvuoro) Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Ehkä vastaan itsekin.

Toivottavasti valtuutettu Alanko-Kahiluoto ei viitannut minun puheenvuorooni alentuvana sillä tavalla, että segregaation torjumisena pientalorakentaminen on yksi keino todistetusti, tieteellisesti, tutkitusti. Teemme itse Aalto-yliopiston kanssa tutkimusta Puu-Myllypurosta. Siinä ei ole mitään alentuvaa todeta ääneen tietoon perustuva fakta, ja niin kuin Hjelt tuossa jo totesi, niin tämä on tosiaan yleiskaava-alueella. Osaan näistä on kerrostaloja laitettu.

Se on tietysti mielenkiintoista, millä tavalla täällä luodaan pelkoa siihen, että nämä olisi jotenkin päätetty. Nämä olivat linjauksia. Näistä tulee jokainen kaava erikseen päätettäväksi. Me painotettiin meidän vastaehdotuksessa sitä, että luontoarvot tulee huomioida. Se, että jos itse puhuu kaupunginosaryhmässä, että puskutraktorit ovat saapumassa paikalle, on mielestäni myöskin aika pelottavaa eikä kaupunkilaisten edun mukaista.

Kiitos paljon.

Valtuutettu Matias Pajula Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Kuten viime tilikaudella myös tällä vuodella ja tästä eteenpäin segregaatioon puuttuminen on aivan keskeinen kysymys Helsingissä. Uskon ja tiedän itse asiassa, että se on meidän valtuustoryhmät yli puoluerajat jakava tavoite, että me pystymme vähentämään segregaatiota Helsingissä ja kehittämään alueista tasapuolisempia.

Tähän liittyy paljon tärkeitä asumiseen liittyviä kysymyksiä. Tähän liittyy myös asunnottomuuskysymys, mutta tähän liittyy myös se, että me rakennamme monipuolista kaupunkia. Joudun kyllä tässä edellä käytyyn keskusteluun liittyen ihmettelemään todella sitä, että ensinnäkin tämä keskustelu ylipäätänsä tässä tilinpäätöskeskustelussa viedään kummallisille raiteille kummallisilla argumenteilla ja sen jälkeen aletaan vielä puhumaan siitä, että kun keskustelemme segregaation vähentämisestä, niin sitten puhumme siitä, että se olisi jollain lailla alentuvaa keskustelua tai alentuvaa puhumista. Kuten tässä valtuutettu apulaispormestari Laisaari totesi, niin pidän itse kyllä sitä retoriikkaa, mitä tässä tietyistä suunnista on valitettavasti sekä tässä salissa että muualla nyt kuulunut viime aikoina, niin sitä aika paljon enemmän alentuvana tai alentavana kuin sitä retoriikkaa, mitä on keskusteltu, kun yritämme keskustella siitä tärkeästä yhteisestä tavoitteesta ja tehdä toimia. Ei vain keskustella, vaan tehdä toimia sen eteen, että segregaatiota Helsingissä ylipäätänsä olisi vähemmän.

Kiitos, puheenjohtaja.

Apulaispormestari Paavo Arhinmäki Arvoisa herra puheenjohtaja.

Segregaation vastainen työ on yksi niistä keskeisistä tavoitteista, joita meillä oli viime vuonna, on tänä vuonna ja tulevinakin vuosia. Meidän pitää rakentaa tasapainoista kaupunkia.

Tätä kaupunkia rakennetaan investointeina palveluihin. Se tarkoittaa sekä käyttötaloutta että myös investointeja. Meidän pitää erityisesti huolehtia niistä alueista, joissa palveluita on tällä hetkellä vähemmän, käydä huolellisesti läpi sitä, missä on paljon asukkaita, mutta mahdollisesti vähemmän palveluita. Sitä pitää tehdä tietopohjaisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että eilen kävimme läpi tämän vuoden budjettiin Vasemmistoliiton esityksestä kirjauksena saadun ohjelman siitä, että käydään läpi sitä, mihin tarvitaan uimahalleja. Käytiin läpi alue alueelta, minkälaiset matkat ihmisillä on uimahalleihin, missä on uimahallipinta-alaa ja niin edelleen.

Miksi puhun tästä, on sen vuoksi, että täällä on puhuttu siitä, että miten huolestuttavalla tasolla tulevaisuudessa Helsingin talous on. Itse asiassa käyttötalouden osalta meidän tilanne on edelleen hyvä. Mehän pystymme tulorahoituksella rahoittamaan kaikki meidän palvelut, joita tuotamme. Kaikki. Viime vuonnakaan emme ottaneet yhtään pitkäaikaista lainaa lisää. Emme senttiäkään yhtään lisää. Toki tätä helpotti se, että pystyimme lyhytaikaisesti käyttämään sotepe-toimialan kassavaroja myös kaupungin puolelle. Se, mihin me käytämme enemmän kuin meillä on tulorahoitusta, on investointeihin, mutta investointeihinkin käytimme viime vuonna edelleen tulorahoitusta 62 prosenttia, joka on todella korkea määrä. Kun puhutaan siitä tulevaisuudesta, niin investoinnithan tehdään nimenomaan tulevaisuuteen tuleville sukupolville. Täällä sanottiin, että mitä me jätämme lapsille tai lapsenlapsillemme. Kun meillä käyttötalous on edelleen ylijäämäinen, kun me teemme investointeja, niin nehän ovat juuri ne asiat, joita me jätämme meidän lapsille ja meidän lapsenlapsillemme. Se olisi kaikkein virheellisintä politiikkaa, mitä voisimme tehdä, että pysäyttäisimme investoinnit. Kaupunki kasvaa. Tänne muuttaa lisää ihmisiä. Me tarvitsemme niitä palveluita. Me tarvitsemme uimahalleja. Me tarvitsemme nuorisotaloja. Me tarvitsemme kirjastoja. Me tarvitsemme joukkoliikennettä, jotta tämä kaupunki toimisi.

Kun puhutaan siitä, että kaikkia investointeja emme pysty rahoittamaan tulorahoituksella, jota harva valtio, harva kunta koko maailmassa pystyy tekemään, niin silloin ei kuitenkaan pidä puhua siitä, että me jotenkin ottaisimme lapsilta tai lapsenlapsiltamme, koska itse asiassa valtaosa meidän investoinneistakin tehdään tulorahoituksella. Me teemme sitä nimenomaan lapsille ja lapsenlapsille. Tämä on hyvä erottaa tässä keskustelussa. Monesti jää sellainen käsitys, että ikään kuin me palveluita tuottaisimme velaksi. Emme tuota, vaan me investoimme. Suurimman osan itse asiassa investoinneistakin, jotka oli... Mä katsoin, että on kai yksi vuosi, jolloin olemme investoineet enemmän kuin viime vuonna. Tämä on hyvä tässä keskustelussa muistaa.

Valtuutettu Otto Meri (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Ehkä vähän jos historiaa katsoo taaksepäin ja peilaa sitä nykytilaan, niin aikaisemmin me kyllä pystyimme sillä tulorahoituksella, eli käytännössä verotuloilla ja valtionosuuksilla, kyllä rahoittamaan pitkälti myös investoinnit ja ne tulevaisuusinvestoinnit lapsille ja tuleville sukupolville, mutta tämä tilanne on nyt muuttunut. Meidän käyttötalous syö yhä enemmän varoja ja menoja.

Investoinnitkin toki ovat olleet aivan päätä huimaavan korkeita eikä suinkaan kaikilta osin järkeviä. Ne aiemmatkin tehdyt investointipäätökset, nyt me olemme omilla päätöksillämme heikentäneet niiden kannattavuutta. Kyllä taas peiliin katsomisen paikka on. Jos täällä joku iso peili tässä salissa olisi, niin voitaisiin kaikki katsoa peiliimme ja suuri osa meistä, että olemme tehneet huonoja päätöksiä.

Aikaisemmin olemme pystyneet investoinnitkin rahoittamaan, mutta nyt investointitaso suhteessa käyttötalouden menoihin on niin suuri, että me emme enää pysty. Kyllä ne tulevat sukupolvet ne lainat joutuu maksamaan takaisin. Se on kylmä tosiasia. .

Apulaispormestari Paavo Arhinmäki (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puheenjohtaja.

Valtuutettu Merikin on hyväksynyt sen meidän kunnianhimoisen ja tärkeän investointiohjelman, jossa me huolehdimme siitä, että Helsinki on elinvoimainen kasvava kaupunki, pystytään tarjoamaan myös fyysisillä investoinneilla meidän lapsille ja lapsenlapsillemme tulevaisuudessakin palveluita.

Syy, miksi me emme enää 100-prosenttisesti, joka on täysin poikkeuksellista, että tulorahoituksella kaikki investoinnit kunta pystyisi rahoittamaan. Se on hyvin poikkeuksellista. Sellaisia vuosia toki Helsingillä on ollut, mutta edelleen se 62 prosenttia oli viime vuonna. Syitä siihen on kaksi. Se, että meillä on työttömyys kasvanut ennen muuta hallituksen politiikan seurauksena, joka näkyy siinä, että meillä on 50 000 työtöntä, joista 25 000 on pitkäaikaistyöttömiä, joka näkyy suoraan siinä, että meidän verotulot eivät enää kasva. Toinen syy on se, että sote-rahoitus on siirtynyt pois ja sitä kautta se näkyy tässä meidän kokonaisuudessa. Nämä ovat ne kaksi syytä.

Ledamoten Mia Haglund (replik) Kiitos, puheenjohtaja.

Muistuttaisin valtuutettu Merelle, että tosiaan mitään pitkäaikaisia lainoja ei nostettu vuonna 2025. Kun puhut lainoista, jotka tulevaisuuden sukupolvet maksavat takaisin, niin niitä nostettiin nolla euroa viime vuonna.

Valtuutettu Otto Meri (vastauspuheenvuoro) Kiitos, puheenjohtaja.

Viimeisenä kommenttina.

Joo, näin on, koska me lainasimme meidän sotepelta, joka nyt on tämmöinen sisäinen voi sanoa tilisiirto, joka ei ole enää jatkossa mahdollista. Niin kuin tässä tilinpäätöksessä, joka mahdollisesti kohta tullaan hyväksymään, lukee, jatkossa se tulee tarkoittamaan pitkäaikaista ulkopuolista lainaa. Eli sitä, että me otetaan rahaa nykyisten palveluiden investointien rahoittamiseen, jota tulevat sukupolvet maksavat. Näin ei ole aikaisemmin täytynyt toimia, koska meidän taloutta on hoidettu vastuullisemmin, mutta nyt valitettavasti näyttää siltä, että laihat vuodet ovat edessä ja vielä entistä laihemmat. Nyt onkin siis syytä herätä ja alkaa miettimään, että miten meidän talous saadaan tasapainoon, koska lainan ottaminen tarkoittaa sitä, että meidän talous ei ole tasapainossa.

Apulaispormestari Paavo Arhinmäki (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puheenjohtaja.

Olen valtuutettu Meren kanssa samaa mieltä siitä, että taloutta ei ole hoidettu vastuullisesti. Nimittäin valtion taloutta, ja se näkyy meidän kuntataloudessa. Viimeiset vuodet työttömyys on kasvanut. Meillä on EU:n korkein työttömyys, ja meillä on ollut heikoin talouskasvu viime vuosien ajan. Eli kyllä taloutta on heikosti hoidettu ja se näkyy valitettavasti Helsinginkin taloudessa juuri tämän räjähdysmäisesti kasvaneen työttömyyden kautta.

Ledamoten Mia Haglund (replik) Kiitos, puheenjohtaja.

Tosiaan kun kyseessä kuitenkin viime vuoden osalta on se, että meidän pienempi tulorahoitus johtuu siitä, että emme saaneet verotuloja niin paljon kuin olisimme odottaneet, ja se taas itsessään johtuu tästä erittäin hälyttävästä työllisyystilanteesta. Siinä sitten kannattaisi ehkä uhkakuvien sijaan alkaa tehdä parempaa työllisyyspolitiikkaa ihan siellä valtionkin tasolla. Se auttaisi enemmän kuin Meren maalaamat uhkakuvat.

Valtuutettu Veli-Pekka Dufva Kiitos, herra puheenjohtaja.

Sain sanottua sanottavani äsken tuossa vastauspuheenvuorossa, mitkä olikin sallittuja, joten en pitkitä omalta osaltani enempää kokousta. Mennään eteenpäin.

Kiitos.

Valtuutettu Mahad Ahmed Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Minulla huoli tästä kaupungista.

Suuri osa nuorista voi huonosti tällä hetkellä. Varsinkin nuoret, jotka haluaa elämää saada ammatti tai pätevyys, jossa ne päästää työelämään. Moni nuori kokee ja on vaikea päästä ammattikoulu valmistavasta viimeinen työharjoittelupaikka. Helsinki moni nuori kokee heitä on syrjäytetty työharjoittelun maailmaan, että me emme valmistu. Nämä nuoret saada työharjoittelu.

Mä tiedän, ja mä olen yksi niistä. Mulla on yksi poika, joka on täytynyt ja oli vaikea, vaikea saada työharjoittelupaikka. Se valmistaa hänen elämän tärkeään rooliin, jossa saada työpaikka. Mä yritin löytää hänelle kaikkien keino saada työharjoittelupaikka, ja viime hetkillä me ollaan onnistuttu. Soitin varmaan 200 puhelua tuttuja työpaikasta. Ihan oli hirveä saada työpaikka tässä kaupungissa. Suuri osa maahanmuuttajataustaiset nuoret, heillä on sama tilanne. Mun poika kysyi, että isä, kyse on mun sukunimi ja mun etunimi, eli itse asiassa poika, joka on syntynyt täällä ja hänen äiti on suomalainen. Kieli on ihan pätevä kieli, jossa hän pärjää kaikkiin asioihin. Ajattele niillä, joilla ei ole tukihenkilöitä. Onneksi minulla on laaja verkko, jossa oli saada työpaikka. Mutta on ikävä [epäselvää] ja nuoret voi huonosti koko ajan ja asia kasaantuu, ei parane. Kaupunginvaltuustossa meillä on vastuu huolehtia nämä nuoret, että saadaan kaikkien keinoin valmistamaan heidän ammatti, että ei jää koulu kesken.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

On hienoa, että me pyrimme siihen, että me saamme ruotsinkielisiä palveluita, koska näin tietysti tulisi Suomessa olla. Yksi suurimmista ongelmista on se, että ruotsia puhuvia henkilöitä ei löydy. Professorina jouduin toteamaan, että akuuttilääketieteeseen erikoistuvista iso osa ei pystynyt vastaamaan ihan yksinkertaiseen ruotsalaiseen kysymykseen. Tämä on se ongelma, että me voidaan kirjata vaikka minkälaisia palveluita pitäisi olla saatavilla, jos ei me kerta kaikkiaan jollain tapaa saada enempää ruotsia puhuvia henkilöitä, jotta me saataisiin myös ruotsia puhuvia ammattilaisia. Mä olen selvittänyt tämän HUSin toimialajohtajana. Se on kyllä valitettavan vähäistä se ruotsin kielen taitoisten... En tiedä, onko se sitten rohkeuden puutetta vai oikeasti sitä, että ei kerta kaikkiaan osata. Sitä koulutusta on aika vähän tutkintoihin sisällytettynä. Me ollaan valtuutettu Bogomoloffin kanssa monta kertaa keskusteltu siitä, että rekrytointi ei voi enää perustua siihen, että sun pitää hallita kumpikin kotimainen kieli. Kielikylvetettynä så kan jag bara säga att det är en jättestor rikedom att kunna både finska och svenska. Det nordiska samarbetet öppnar sig på ett helt annat sätt, på en helt annan nivå. Så jag faktiskt försöker positivt sparka framåt människorna och se till att barnen lär sig svenska. Och de barnen som har en möjlighet så ska gripa den och vara glada och lyckliga för att de har den möjligheten.

Tack.

Tack, ordförande.

Jag ledde nationalspråksnämnden under det första halvåret 2025, och före det, under två valperioder, nämndens föregångare, tvåspråkgihetskommittén. I den egenskapen vill jag säga några ord, närmare bestämt om en enda aspekt. Nationalspråksnämnden har ju en lagstadgad ställning och likaså lagstadgade uppgifter då det gäller social-, hälso- och räddningssektorn. I Helsingfors har vi vidgat mandatet också till de andra sektorerna. Också om mandatet särskilt i social- och hälsovårdssektorn begränsar sig till nationalspråken betonade jag under min ordförandetid ofta att vi inte får vara exkluderande, utan det är viktigt att beakta flera språk i stadens information och service. Eli kansalliskielilautakunnan tulee jatkossakin, niin kuin varmasti tekee, olla avoin muillekin kaupunkilaisten kielille. Tiedän, että tämä linjanveto jatkuu ja pystyy. Kiitoksia.

Tack, ordförande.

Nationalspråksnämndens årsberättelse är laglig, så vi måste och vi är tacksamma att få använda den här. Och jag hoppas att de här utvecklingsidéer som vi har nu läst i boken inte förblir en död bokstav, utan idéer förverkligas i vårt arbete under nästa år. Några idéer är mycket billiga, liksom en identifikationsbricka, till exempel en pins, som signalerar att vad kan, eller hur kan tjänsteman möta kunder. Och också en responssystemet inkluderas en fråga om kontaktspråk. Och det är nyheten för mig att den gjordes inte idag. Och vissa frågorna är mycket stora, liksom att vilka eller hurdana kraven på kunskaper i finska hos personalen som anställs till svenska tjänsterna krävas. Eli osa ideoista, joita täällä on annettu, ovat hyvin halpoja. Esimerkiksi vain rintamerkin esittämä ruotsin kielen hallinnan mahdollistaminen. Silloin henkilökuntaa tapaavat asiakkaat näkisivät, kuka voisi sitten olla se oikea henkilö parhaiten auttamaan. Sitten myös ideat siitä, että kehitettäisiin järjestelmää niin, että palautejärjestelmässä kysyttäisiin myös asiointikieli. Se oli minulle yllätys, että näin ei tehdä. Eli nämä kaikki eivät maksa paljon. Toivottavasti ne eivät jää kuolleeksi kirjaimeksi. Siellä on myös paljon isompiakin.

Itse olen saanut eniten yhteydenottoja ruotsinkielisiltä vanhemmilta, jotka miettivät lasten koulumatkoja ja miten koulut sijoittuvat. Sehän on todella isoa asia. Sitten myös sote-palvelujen riittäminen, kun joskus vanhuuden myötä myös kielitaito palaa sinne lapsuuden kotikieleen, ja jos se on ollut ruotsi, se suomen kieli sitten saattaa jopa heiketä.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos tästä keskustelusta.

Itse toisin esiin sen, että miten me lisäämme ruotsin kielen taitoisia nuoria ja ihmisiä jatkossa palvelujen antajiksi ja virkamiehiksi ja muiksi työntekijöiksi. Mä jotenkin toivoisin näkeväni kielikylpykouluja muuallakin kuin siellä, missä ne tällä hetkellä ovat. Nämä kielikylpykoulut olisivat aika hyvä innostuksen lähde. Jos ne vietäisi tai siis myös yläasteella ja lukiossa toimivina, niin saattaisivat antaa aidosti ruotsinkielisesti palveluja osaavia ihmisiä tulevaisuuden työmarkkinoille.

Sitten innostus tähän ruotsin kieleen. Minkä takia meiltä on kadonneet kokonaan tai ainakin lähes kokonaan esimerkiksi vaihto-oppilaskuukaudet Ruotsin ja Suomen välillä. Esimerkiksi kielikylpyluokissa voisi olla todella aktiivinen vaihto-oppilastoiminta myös niin, että ne voisivat toimia Suomessa. Ei pelkästään lähtemällä Ruotsiin, vaan esimerkiksi ruotsinkielisissä kouluissa eri puolilla Suomea voisi olla vaihto-oppilaslapsia. Tällaista systeemiä ei ole olemassa, ja se innostaisi kuitenkin lapsia ja nuoria myöskin hakeutumaan tällaisiin ruotsinkielisiin koulutuspalveluihin.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja. Ärade ordförande.

Tämä on todella tärkeä kysymys, ja näen, että jotta me voidaan tarjota molemmilla kotimaisilla palvelua, niin meidän täytyy kyllä aloittaa sieltä kouluista ja tarkastella sitä, miten meidän kielten opetus tällä hetkellä toteutuu. Mehän tiedetään, että aivan valtaosa valitsee englannin ensimmäisenä A-kielenä vanhemmista käytännössä, koska lapset eivät sitä valintaa vielä siinä vaiheessa tee itsenäisesti. Meidän olisi todella tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, kuinka arvokasta on, että Suomessa on kaksi kieltä ja mitä hyötyä siitä voi olla myös pohjoismaiselle yhteistyölle.

Valitettavastihan suurin osa suomalaisista ei puhu kovinkaan sujuvaa ruotsin kieltä, ja tämä totta kai johtaa siihen, että myöskään niitä palveluita ei riittävästi saa ruotsiksi. Tähän tietysti on ratkaisu se, että ruotsin kielen taitoa parannetaan, tuodaan sitä kouluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo varhaiskasvatukseen, jolloin lasten kielen oppimisen herkkyyskausi ja on erityisen helppoa ja luontevaa oppia ja omaksua uusia kieliä. Helsingillä on ollut näitä erilaisia kielisuihkukokeiluja, ja myöskin olisi tärkeää panostaa siihen, että kielikylpyä olisi enemmän tarjolla ihan eri puolilla Helsinkiä ja sinne voisi päästä. Sitten koulussa tosiaan pitäisi lisätä ruotsin kielen opetusta ja tuoda sitä jo sinne varhaisempiin vuosiin mahdollisimman vahvasti ja totta kai hyödyntää tätä ympäristöä, joka meillä nyt on myös tarjolla, esimerkiksi Ylen palvelut, mahdollisimman hyvin. Totta kai myös aikuisena voi oppia uusia kieliä, ja tämä pitäisi esimerkiksi Helsingin huomioida työnantajana, jolloin Helsinki voisi tarjota kielikoulutusta entistä aktiivisemmin myös ruotsiksi.

Tack, värderade ordförande.

Nationalspråksnämndens årsrapport visar att den största utmaningen för de svenskspråkiga tjänsterna i Helsingfors inte handlar om brist på vilja eller om att tjänster saknas på pappret, utan den största utmaningen handlar om personalen. Rapporten upprepar samma budskap inom flera serviceområden. Det är svårt att rekrytera och behålla personal med tillräckliga kunskaper i svenska. Det gäller bland annat hemvården, hälsostationerna, munhälsovården, psykiatrin och flera sociala tjänster. När antalet svenskkunniga medarbetare är begränsat, så blir verksamheten också sårbar. Om en nyckelperson byter arbetsplats eller är frånvarande under en längre tid, så märks det snabbt i servicen till invånarna.

Särskilt anmärkningsvärt är att staden fortfarande inte har tillräckligt heltäckande information om personalen språkkunskaper. Det har lyfts fram både av nationalspråksnämnden och av revisionsnämnden. Om vi inte vet var den svenskspråkiga kompetensen finns, så kan vi inte heller använda den på bästa möjliga sätt.

Det är inte bara en administrativ fråga. Det här handlar om invånarnas språkliga rättigheter. I de dialoger som genomförts med invånarna så framkommer det att många svenskspråkiga äldre upplever att det är svårt att få service på sitt eget språk. Särskilt viktigt upplevs möjligheten att använda sitt modersmål vid allvarlig sjukdom, minnessjukdomar eller vård i livets slutskede. Det är alltså just när människan är som mest utsatt så blir språkets betydelse störst. Därför borde personalpolitiken vara den viktigaste slutsatsen av den här rapporten. Vi behöver stärka rekryteringen av svenskkunnig personal, vi behöver fördjupa samarbetet med svenskspråkiga utbildningsinstitutioner, säkerställa att språkkunskaper registreras systematiskt och se till att vi även belönar vår personal för språkkompetens.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kysymys on organisaatiokysymys. Jos ruotsinkielisiä on Helsingissä 8–10 prosenttia, on helppo tehdä asiat niin, että tietyille terveysasemille keskitetään ruotsinkieliset osaajat ja he ottavat vastaan ruotsinkielisiä. Ehkä 70–80 prosenttia ruotsinkielisistä käyttäisi näitä asemia. Se ei ole siis mikään pulma. Toinen kysymys tästä kielitaidosta. Kymmenen vuoden säteellä tekoäly kykenee kääntämään niin nopeasti. Kun puhut tällä tavalla, toinen kuulee omalla kielellään, on se kroatia tai hindi tai mikä tahansa. Tämä tulee ratkeamaan aikanaan. Sanoisin vielä, että itse sain nöjaktig förmåga ja pääsin lääkäriksi sillä perusteella, että osasin kyllä paremmin, mutta kirjoitin spjutsköterska, kun piti kirjoittaa sjuksköterska tai en muista, miten se piti olla. Närpiössä kun olin psykiatrina, en tietenkään fornsvenskaa. Jag kunde inte tala fornsvenska, men om man förstår människor, och speciellt män, så sade jag alltid jag förstår dig. Och de tänkte att jag var den bästa läkare som de hade sett i sitt liv.