Valtuutettu Elina Kauppilan aloite Hiilineutraali Helsinki -ohjelman päivittämisestä

Kiitos, puheenjohtaja.

Mä olen kiitollinen tästä aloitevastauksesta, koska se on positiivinen siinä mielessä, että siinä tunnistetaan epäsuorien päästöjen merkitys. Nehän muodostavat yhä suurenevan osan meidän päästöistä. Sen takia olisi todella keskeistä sisällyttää ne myös meidän tavoitteisiin ja seurantaan.

Samaan aikaan me ollaan kuitenkin tänään saatu lukea mediasta väitteitä siitä, että Helsinki olisi luopumassa ilmastotavoitteistaan. Näinhän ei ole. Me ollaan päinvastoin kiristetty tavoitteitamme. Tässä salissa me ollaan tehty kunnianhimoiset ja tarpeelliset poliittiset päätökset, eikä näitä päätöksiä olla tässä salissa muutettu. Tämä tämän päivän erikoinenkin uutisointi nosti kuitenkin esiin aidosti ongelmallisen kysymyksen. Missä päätös, joka on näissä Helsingin tytäryhteisöille lähetetyissä kirjeissä, missä se päätös niistä hiilineutraalisuustavoitteista luopumisesta on tehty? Ilmastopolitiikan keskeisiä tavoitteita ei voida muuttaa ilman avointa poliittista päätöksentekoa. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei ole ollut mukana tekemässä sellaista päätöstä, että tästä tavoitteesta olisi luovuttu. Näin ei olla sovittu myöskään strategianeuvotteluissa, eikä tämän suuruinen päätös voi syntyä virkavalmisteluna.

Samaan aikaan, kun me ollaan luettu tästä, me ollaan varmasti kaikki myös luettu siitä, että ilmastokriisin eteneminen, sen kiihtyminen on yllättänyt tutkijatkin. Ja just sen takia meidän pitää pitää kiinni meidän tavoitteista. Jos ja kun kompensaatio on kallista, mitä on käytetty nyt perusteluna sille, että me luovuttaisiin näistä tavoitteista, niin ensinnäkin se pitää tuoda poliittiseen päätöksentekoon, mutta sen lisäksi se ei ole peruste höllentää meidän tavoitteita. Päinvastoin se korostaa sitä, että meidän pitää kirittää meidän päästövähennyksiä erityisesti liikenteessä ja tämän aloitteenkin mainitsemissa epäsuorissa päästöissä, jotka muodostavat suurimman osan kokonaisuudesta. Kiitos.

Tack ska du ha, värderade ordförande.

Me ollaan nyt kieltämättä aika mielenkiintoisessa tilanteessa, kun me käsitellään aloitevastausta Hiilineutraali Helsinki -ohjelman päivittämisestä samalla, kun julkisuudessa on uutisoitu kaupungin tytäryhtiöille lähettämästä kirjeestä, jossa todetaan, että Helsinki on päättänyt luopua hiilineutraaliudesta, ja jonka perusteella Helsingin Sanomat on tänään uutisoinut, että kaupunki itse asiassa luopuu ilmastotavoitteista.

Mä en toki itse ole osallistunut kaikkeen kaupungin sisäiseen ilmastotoimia käsittelevään päätöksentekoon tai keskusteluun, mutta sen verran mä olen kuitenkin valtuustoryhmän puheenjohtajana ollut mukana neuvottelemassa esimerkiksi kaupunkistrategiasta, että mä en kyllä voi kuin ihmetellä, että mihin poliittiseen päätökseen tämä viestintä perustuu. Siis missä tällainen linjanveto on tehty?

Arvoisa puheenjohtaja.

Tällä valtuustokaudella me ollaan tiukennettu ilmastotavoitteita ja kiristetty kaupungin päästövähennystavoitetta, joka on siis nostettu 85 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tässä aloitevastauksessa ei tosiaan puhuta hiilineutraaliustavoitteen kuoppaamisesta, eikä niin sanota myöskään kaupunkistrategiassa.

Kaupungin tytäryhteisöilleen lähettämä kirje, joka tosiaan ei pohjaa mihinkään poliittiseen päätökseen, on miedoimman tulkinnan mukaan väärinkäsitykseen pohjautuva viestinnällinen virhe ja kovemman tulkinnan mukaan poliittisen päätöksenteon irvokas ohittaminen. Me ei kaupunkina voida antaa signaalia, että nyt on aika höllentää ilmastonmuutoksen suhteen maailmassa, joka on matkalla kohti maapallon keikautuspisteitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin päästöt on painettava nollaan vuoteen 2040 mennessä, ja se tulee vaatimaan merkittäviä poliittisia päätöksiä etenkin liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Vasemmistoliitolle ei käy, että nyt aloitetaan joku tietoinen kampanja tavoitetason hiljalleen vesittämiseksi, vaan meille on tärkeää ja selkeää, että sovitusta pidetään kiinni ja ilmastopolitiikan lupaukset pidetään. Mä toivon todellakin, että pormestari puuttuu julkisuudessa muovautuvaan kuvaan siitä, että Helsingin kaupunki olisi nyt lipsumassa ilmastotavoitteiden kiristyksestä. Nämä kaikki väärinkäsitykset tulee oikaista ja meidän kunnianhimoista linjaa puolustaa.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisa valtuusto.

Olen samaa mieltä siitä, että on perusteetta syntynyt ei vähiten epäonnistuneen viestinnän seurauksena käsitys siitä, että Helsinki olisi jotenkin keventämässä tai lieventämässä ilmastotavoitteitaan. Päinvastoin, niin kuin täällä todettiin, kaupunkistrategiassa on nostettu ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa. Siitä on perimmiltään kysymys, kun katsomme meidän ilmastovalmistelua ja myöskin päätöksentekoon tulevia asioita ilmaston kannalta. Tänä keväänä kaupunginhallitus tulee näistä päättämään. Toteamme kaupunkistrategiassa, joka täällä valtuustossa on hyväksytty, että nostamme päästövähennystavoitettamme niin, että tavoittelemme päästöjen vähentymistä 85 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta, joka on kunnianhimoisempi tavoite kuin aikaisemmissa strategioissa on ollut, kun on tavoiteltu 80 prosentin päästövähennyksiä, nimenomaan kun katsomme niitä kovia vähennyksiä, joita kaupunki tekee. Jonka lisäksi todetaan nettonollapäästöjen saavuttaminen vuoteen 2040 mennessä. Tämä välillä menee, ei varmasti valtuustossa, mutta julkisuudessa sekaisin tämä nettonollapäästötavoite tähän hiilineutraalisuustavoitteeseen. Eli siinä päästöjen ja nielujen tasapaino on se, mitä haetaan.

Sitten on tämä ohjelmallinen puoli. Mehän olemme kaupunginhallituksessa tehneet päätöksen kaupunkistrategian täytäntöönpanosta. Sen yhteydessä on linjattu, että ilmastotoimista päätämme ilmasto-ohjelmassa, joka kulkee ilmasto-ohjelman nimellä valmistelussa. Siinä sekä käsitellään tätä päästövähennyspuolta, jota aikaisemmin on käsitelty tästä Hiilineutraali Helsinki -ohjelmasta, jonka lisäksi siinä käsitellään tätä ilmastonmuutokseen varautumista ja sopeutumista. Eli se on laajempi kokonaisuus, joka yhdistää kaksi aiempaa ohjelmallista kokonaisuutta. Sen ohjelman valmistelu on nyt käynnissä, ja se tulee tulemaan kaupunginhallituksen päätettäväksi tämän syksyn aikana osana meidän ympäristökokonaisuutta.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä on tosi tärkeä keskustelu, ja on nyt erittäin tärkeää, että tässä selvennetään sitä, että Helsinki ei todellakaan ole luopunut omasta hiilineutraaliustavoitteesta. On tosi valitettavaa, että tällainen viesti on lähtenyt. Odotan, että tämä asia nyt korjataan sitten pikaisesti kaupungin toimesta. Tällainen moka on mun mielestä negatiivinen asia Helsingille, mutta myös laajemmin, kun katsotaan, miten ilmastotavoitteita haastetaan valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin. Tämä ei todellakaan ole se viesti, mitä Helsinki haluaa lähettää, kun me haluamme tehdä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. On myös aivan selvää, että valtuuston keskeisten ilmastolinjausten yli ei voi kävellä mikään toimielin tai taho, joka on valtuustoa alemmalla tasolla. Mutta on hyvä, että pormestari myös nyt osaltaan selvensi tätä asiaa.

Sanon vielä tähän itse aloitteeseen liittyen näihin kulutusperäisiin päästöihin. Ensinnäkin kiitos valtuutettu Kauppilalle tästä hyvästä aloitteesta. Me ollaan keskusteltu tästä aiheesta jo aiemmillakin kausilla, ja olemme tuoneet esille sen, että nämä kulutusperäiset päästöt pitää huomioida paremmin. Itsekin olen tehnyt tästä esityksen, joka valtuustossa on hyväksytty, ja meillä on päätös esimerkiksi kaupunkistrategiassa siitä, että me Suomen suurimpana julkisena hankkijana toimitaan näiden epäsuorien päästöjen vähentämiseksi ja luontovaikutusten pienentämiseksi hankinnoissa. Eli tästä sitten varmasti myös jatketaan keskustelua tässä seuraavassa asiakohdassa, mutta strategian mukaisesti haluamme tosiaan näitä ilmasto- ja luontovaikutuksia vähentää. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Edellisiin puheenvuoroihin on helppo yhtyä, ja vaikuttaa todellakin siltä, että keskustelu hiilineutraalista Helsingistä on ajankohtaista. Nimittäin jos tässä kohtaa maan suurin päivälehti kirjoittaa virheellisesti, että Helsinki on luopunut ilmastotavoitteistaan, kertoo se jotain siitä, miten sekavasti, epädemokraattisesti ja kaupungin tavoitteiden vastaisesti keskustelua Helsingin hiilineutraaliudesta tällä hetkellä käydään. Ilmastotavoitteista ei ole luovuttu, vaan päinvastoin, kuten pormestarikin kertoi, kaupunkistrategiassa on linjattu, että Helsinki nostaa päästövähennystavoitteitaan.

On perusteltua, että rahaa, jota käytettäisiin kompensaatioon, käytetään ennemmin suoriin ilmastotoimiin. Se tarkoittaakin juuri sitä, että niihin ilmastotoimiin panostetaan. Ei nosteta käsiä ylös haasteiden edessä. On täysin väärä signaali helsinkiläisille, koko Suomelle, antaa ymmärtää, että luovuttaisimme koko ihmiskuntaa kohtaavan eksistentiaalisen uhan edessä. Pahimmillaan Helsingin epäjohdonmukainen viestintä voi antaa tekosyyn muille toimijoille alkaa lepsuilemaan. Kun maan hallitus toimii itsetuhoisesti ekokatastrofin edessä, on Helsingin nimenomaan kannettava vastuunsa entistä painokkaammin.

Muistuttaisin tässä kohtaa, ja kuinka surullista onkin, että tästä pitää erikseen muistuttaa, että maapallo on tätä vauhtia menossa kohti 3–4 asteen lämpenemistä ja on joko ylittänyt tai hyvää matkaa ylittämässä keikahduspisteitä, joista ei enää ole paluuta. Pidetään siis valtuustostrategiassa hyväksytystä kunnianhimon tasosta kiinni, eikä anneta edes vahingossa kenenkään muun, saati itsemme, luulla toisin.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Pidän tosi tärkeänä, että Helsingiltä lähtee vahva viesti siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta on välttämätöntä, eikä tällaisia mokia tule – ilmeisesti virheestä oli kyse – kun samaan aikaan myös EU:n tasolla ja globaalisti haastetaan ilmastotavoitteita ja jopa päästökauppaa.

Tässä keskustelussa meidän täytyy olla vahva toimija, koska myös meidän etumme on se, että ilmastotavoitteet olisivat kunnianhimoisia. Jopa taloudellisesti se on meidän etumme, ja tiedämme, että se on välttämättömyys tässä nykytilanteessa, jossa todellakin todennäköisesti tulemme kohtaamaan sellaisia keikahduspisteitä, joista ihmiskunta ei tällä hetkellä varmasti tiedä, miten selviämme. Nykymeno on todellakin eksistentiaalinen uhka, kuten täällä moni on tuonut esiin. Ei ole mitään sellaista polkua, että voimme välttää ne toimet, joita jo tiedämme, että tulee tehdä, ja vielä ne paljon vaikeammat toimet, jotka ovat edessä. Mutta tämän sanottua, niin myöskin näiden toimien tekemättä jättäminen on niin kallista, että siinä ei ole myöskään talouden kannalta tietenkään mitään järkeä.

Helsingin täytyisi olla kunnianhimoinen, kuten me ollaan oltu. Onkin ollut mielenkiintoista lukea myös Espoon puolelta tätä keskustelua, jossa on ehkä eriytynyt tällainen brändipuhe ja sitten ne todelliset teot, jotka eivät välttämättä ole olleet riittäviä. Ainakin tästä on käyty hyvin paljon kriittistä keskustelua. Toivon, että Helsingissä toimitaan konkreettisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on pidetty useita hyvin perusteltuja puheenvuoroja hiilineutraaliustavoitteesta ja Helsingin hiilitavoitteista. Kiitokset myös pormestarille vastauksista ja asian selkeäsanaisesta selventämisestä. Se, mitä ei ehkä ole vielä nostettu esiin niin vahvasti, on, että mistä tämä kaikki lähti, tämä nyt ilmeisesti kuitenkin pääosin väärinymmärryksiin tai epäonnistuneeseen viestintään perustuva sotku. Helsingin kaupungin strategiassahan nimittäin kyllä lopetettiin käyttämästä sanaa hiilineutraalius, kun puhutaan vuoden 2030 tavoitteesta, jota kiristettiin. Tässä on taustalla EU:n niin sanottu vihreä kuluttajansuojadirektiivi, jolla oli jokin nelikirjaiminen lyhenne, jossa kielletään harhaanjohtavat ilmastoväitteet. Se astuu voimaan tältä osin ensi syyskuussa, ja siinä sanotaan hyvin selkeäsanaisesti, että kompensaatioon perustuvaa niin kutsuttua hiilineutraaliutta ei saa kutsua hiilineutraaliudeksi, koska eihän se ole neutraalia. Kun tosiasiassa aiheutetaan päästöjä, kyse ei ole hiilineutraaliudesta.

Direktiivi koskee yrityksiä, joita kielletään toimimasta näin. Se ei koske kaupunkeja. Kaupungit saavat kutsua itseään hiilineutraaliksi parhaaksi katsomillaan perusteilla esimerkiksi siksi, että uskovat olevansa hiilineutraaleja. Mutta totta kai haluamme välttää harhaanjohtavia ilmastoväitteitä myös Helsingissä. Tämän takia Helsingin voimassa olevassa kaupunkistrategiassa ei enää kutsuta hiilineutraaliudeksi meidän vuoden 2030 tavoitetta, joka on tällä hetkellä vähentää 85 prosenttia päästöjä vuoden 1990 tasosta.

Silloin kun ensimmäistä kertaa hiilineutraaliustavoite luotiin vuonna 2017, se oli vallitseva kielenkäyttö. Nyt olemme siirtyneet sellaiseen maailmaan, jossa hiilineutraaliudeksi ei voi kutsua mitään muuta kuin nettonollaa eli todellista hiilineutraaliutta. Muut Suomen kaupungit eivät toki ole lähteneet vielä mukaan tähän käsitteiden selkeyttämiseen, mikä on omiaan tietenkin antamaan pohjaa erilaisille sekaannuksille.

Toisena asiana nostaisin vielä esiin tässä aloitteessa hyvin esiin nostetut kulutusperäiset päästöt. Kuten vastauksessakin tuodaan esiin, niitä ei pidä sotkea näihin alueperusteisiin päästöihin, joihin tämä meidän 85 prosentin päästövähennystavoitekin perustuu. Eli emme voi vaan vaihtaa sitä, mitä päästöjä laskemme, ja tavoitella samoja lukuja, koska ne ovat keskenään epävertailukelpoisia. Mutta aivan kuten aloitteessakin tuodaan esiin, näitä kulutusperäisiä päästöjä kyllä on syytä seurata ja kehittää niiden seurantaa, koska totta on, että esimerkiksi jos Helsingissä rakennetaan talo, siihen tehdyn betonin päästöt vaikuttavat vain siltä osin, jos sementti olisi tehty Helsingissä. Ja koska sitä ei tehdä Helsingissä, sementin päästöt eivät ole laskennallisesti Helsingin päästöjä, vaan ne ovat jonkun muun paikan päästöjä. Tässä on oma logiikkansa, kun lasketaan aluekohtaisesti, mutta siitä huolimatta ne ovat Helsingissä tehdystä rakentamisesta seuraavia päästöjä, joten kyllä meidän niitäkin tulee seurata ja pyrkiä vähentämään.

Kiitänkin tässä valtuutettu Kauppilaa erityisesti tämän teeman pitämisestä esillä.

Arvoisa puheenjohtaja.

On tärkeä keskustelu käydä siitä, että Helsingin kaupunki tavoittelee ja toimii hiilipäästöjen vähentämiseksi. Näemme, että edelleen energian kulutuksesta tulee kolmannes, tavaroista, palveluista neljännes ja ruoasta viidennes. Kaikilla näillä toimia ollaan tehty ja tehdään jatkossakin, jotta 85 prosentin päästötavoiteleikkaus voidaan tehdä.

Kiitos myös pormestarille asian selkeytyksestä sekä äsken Kivelälle, joka toi selkeästi esille nämä erot, miten tuntuu siltä, että jos luopuu hiilineutraalisuustavoitteesta, luopuisi vähennystavoitteesta, ja näin ei ole. Haluan omassa lyhyessä kiitospuheenvuorossa aiheesta tuoda esiin vielä sen, että meidän täytyy olla myös hyvä kumppani kaupunkina ja vaikka liikelaitoksina. Helsingin Satama esimerkiksi, jota on ilo puheenjohtaa, pääsi hiilineutraaliksi omassa toiminnassaan, mutta se, mitä kaikkea Helsingin satamassa tapahtuu ja sen kumppaneiden toimesta tapahtuu... Me olemme hyvä kumppani, jotta sinne voi tulla päästöttömiä laivoja ja tukea matkustajien jatkoa vaikkapa julkisella ratikalla ja niin eteenpäin.

Sama koskettaa myös Helsinkiä. Se, että helsinkiläiset itse kuluttavat päästöjä vähentävästi, on todella tärkeä kokonaisuuden ja ennen kaikkea ilmaston kannalta. Aika paljon juuri tämmöisessä kulutusperäisessä voidaan nähdä myös, että kaupunkilaisilla on hyvä mahdollisuus olla ilmaston kannalta kestävä omassa valikoimassaan ja valinnoissaan.