Valtuutettu Suvi Pulkkisen aloite Helsingin toimista suurtyöttömyyden ratkomiseksi

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Viime kokouksessa keskustelimmekin paljon työttömyydestä, joka on laaja huoli vielä tälläkin hetkellä ja vaikuttaa laajasti moniin helsinkiläisiin ja helsinkiläisten arkeen. Työttömyys ei ole lähtenyt taittumaan ja pitkäaikaistyöttömien määrä on poikkeuksellisen suuri. Samalla tämä tilanne on aika kaksijakoinen. Työttömyys Helsingissä ei ole pelkästään kysynnän puutetta. Meillä on samaan aikaan pulaa tekoälyosaajista, insinööreistä, sähköasentajista, lääkäreistä, psykologeista ja niin edelleen, mutta samaan aikaan todella paljon ihmisiä väillä työtä. Tässä on kyse osaamisen ja työn kohtaannon kriisistä. Siksi ammatillinen koulutus ja työllisyyspalvelut on vihdoin nivottava tarkemmin yhteen, jotta koulutus johtaisi nopeasti työhön. On myös ilahduttavaa, että Helsingissä on nyt tartuttu moniin tässä aloitteessa esitettyihin kohtiin. Olemme vahvistaneet Helsinki-lisän resurssia. Olemme myös panostaneet kielen oppimiseen ja digitaalisten taitojen kehittämiseen, koska ilman näitä siltoja portit työhön on monelta suljettuna. Mutta tämä ei yksin riitä. Meidän pitää kasvattaa tätä työtä ja tukea ratkaisuja, jotka johtavat aitoon kohtaannon paranemiseen. Ajattelen, että ammatillisen koulutuksen ja TE-palveluiden yhteistyötä on nostettava uudelle tasolle. Meidän täytyy luoda reittejä, joissa koulutus johtaa nopeasti työhön. Me tarvitaan nykyistä enemmän täsmä- ja muuntokoulutusta niille aloille ja tehtäviin, joilla on aidosti kasvua ja työvoimavajetta, kuten terveysala, rakennusala, ICT. Meidän täytyy myös pystyä priorisoimaan ja mitoittamaan näitä koulutuksia näiden tarpeiden mukaan.

Meidän täytyy olla myös aika kylmäpäisiä työperäisen maahanmuuton saralla. Me tiedetään, että 2020-luvulla työllisyyden kasvua selittää yksinomaan työperäinen maahanmuutto. Vaikka meillä nytten työttömyys on kasvussa ja moni, erityisesti ukrainalainen, on vailla töitä, niin me tiedetään, että meidän kannattaa panostaa työperäiseen maahanmuuttoon pitkäjänteisesti ja varmistaa, että selvitään tästä suhdannetilanteen yli. Erityisen tärkeänä näkisin, että Helsingissä luotaisi siltoja ukrainalaisille työn ja kielitaidon hankkimiseen, koska kun tämä surullinen hyökkäyssota toivottavasti jonain päivänä päättyy, meillä täytyy olla strategia ja suunta, miten me varmistetaan, että ne ukrainalaiset, jotka eivät halua tai voi koteihinsa palata, heillä olisi kuitenkin mahdollisuus täällä rakentaa tulevaisuutta ja osallistua yhteiskuntaan. Samoin rakennusala. Ajattelen, että on kyse alasta, jossa ei kannattaisi jäädä vain sivusta katsojaksi. Meidän täytyy miettiä myös kaupungin toimia, joilla me vahvistamme siellä tekemistä, kysyntää, nopeutamme prosesseja, varmistamme, että hankkeet lähtevät liikkeelle. Me tunnistetaan myös, että silläkin alalla on paljon tehtäviä, joissa edelleen työvoimapulaa on, kuten vaikka näissä sähkö- ja putkimiehissä ja asentajissa sukupuoleen katsomatta. Ajattelen, että Helsinki on aina ollut kuitenkin tällainen työpaikkojen ja innovaatioiden keskus, ja meillä on vahva mahdollisuus näyttää nyt suuntaa sillä, miten me luomme työllisyyttä yhdessä työnhakijoiden ja yritysten kanssa. Toivon, että pidämme aktiivisesti tätä keskustelua Helsingissä yllä. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos Suvi Pulkkiselle ajankohtaisesta aloitteesta.

Lähes 14 prosentin työttömyys on yksi Helsingin viheliäisimmistä ongelmista tällä hetkellä. Tilanne on erityisen vaikea nuorille, pitkäaikaistyöttömille ja vieraskielisille. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut 30 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen viime vuoden lopusta. Taustalla on myös globaali trendi. Koko maailmassa on itse asiassa 20 prosenttia vähemmän työpaikkoja auki kuin ennen koronapandemiaa. Helppoja ratkaisuja ei ole, ja toivon, että voimme tätä ongelmaa yhdessä ratkoa hyvässä yhteistyössä.

Helsinki-lisän ja työllisyyspalveluiden kehittäminen on tarpeellista, mutta ne eivät valitettavasti ratkaise suurtyöttömyyden ongelmaa. Ongelman ratkaisee talouskasvu ja helsinkiläiset yritykset, jotka menestyvät ja pystyvät palkkaamaan lisää työntekijöitä. Tarvitsemme Helsinkiin lisää niin startupeja, kasvuyrityksiä, pk-yrityksiä, pörssiyrityksiä kuin yksisarvisiakin. Helsingin tulevat kasvun, elinvoiman ja osaamisen tavoitteet tulee olla kunnianhimoiset, ja niiden valmistelussa pitää kuunnella yritysten palautetta.

Työelämä muuttuu todella kovaa vauhtia muun muassa tekoälyn myötä, ja siirtymistä alalta ja työpaikasta toiseen pitää helpottaa kaikin keinoin. Helsinkilisän osalta on tärkeää seurata, kuinka moni voi jatkaa työpaikassaan tuen päättymisen jälkeen. Toivottavasti mahdollisimman moni.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä taitaa olla hiukan samanlainen puhe kuin Cato vanhempi kun Roomassa joutui koko ajan puhumaan samaa Karthagon hävittämisestä. Tällä kertaa toistan edelleen, että Helsingin pitkäaikaistyöttömistä neljäsosa on työkyvyttömiä. Eivät tule koskaan näkemään työtä. He eivät pärjää siinä, ja siitä huolimatta työkyvyn arviot heidän osaltaan on lakkautettu. Helsinki maksaa pitkäaikaistyöttömyydestä paljon. Tämä on erittäin halpa konsti vähentää kaupungin kustannuksia, helpottaa kaikkein köyhimpien ihmisten asemaa ja reaalisesti oppia myös näkemään, kuka pärjää töissä ja kuka ei.

Mä olen valmis auttamaan kaupungin viranomaisia käynnistämään tämän projektin uudelleen, mutta viimeaikaiset kokemukset, mitä itselläni on ollut monimutkaisista tapauksista, he eivät tahdo päästä eläkkeelle, koska nykyiset lääkärit eivät ole kokeneet tavallista työelämää. He eivät tiedä muuta kuin omasta työstään. Myöskin kriteerit Kelalla ja työeläkejärjestelmässä ovat kireät, ja tavalliset lääkärit eivät ole oppineet käyttämään työkokeilua ja kyselemään työnjohtajilta, omaisilta ja muilta, miten asianomainen henkilö pärjää. Sitten mennä vaikka vierestä katsomaan, jos ei muuta, tai ottaa vaikka töihin. Sairaalaan kun ottaa töihin, näkee heti vaikka kiikarilla, ettei pärjää. Tämä on nyt luultavasti kymmenes kerta, kun puhun tästä asiasta, eikä edelleenkään kelpaa. Nyt kun saan muita hommia pois käsistäni, aloitan kampanjan, mutta en nyt tällä kertaa syömälakolla Eduskuntatalon edessä tai teltassa kirjoittele siinä edessä pakkasessa niitä lausuntoja, mutta jotain tässä on tehtävä. Eikö tämä nyt mene viimein sosiaali- ja terveysalan ihmisten päähän, tämä vaatimus?

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Valtuutetut.

Kiitos Suvi Pulkkiselle aloitteesta ja kaupungille tästä vastauksesta. Työllisyystilanne on järkyttävä, mutta haluan nyt sanoa kuitenkin jotain positiivista. Koska näitä aloitteita ja toimia tehdään ihmisille, mä olen ilokseni saanut kuulla nyt tällaisia nuoria, ketkä ovat päässeet tällaiseen työkokeiluun, johon he työllisyyspalvelun kautta pääsivät. Se on valtavan iso asia nuorelle henkilökohtaisesti, mutta se luo myös toivoa ja uskoa tulevaisuuteen ja siihen myös, että kaupunki tekee asioille jotain. Nuoret ovat päässeet kiinni arkeen, yhteisöllisyyteen. Kiitosta on saanut myös se, että työkokeilu simuloi oikeaa työpaikkaa eikä opiskelua. Se opettaa vastuuntuntoa, arjen järjestelyä ja ryhmät ovat koostuneet hyvin erilaisista nuorista keskenään, joka opettaa taas yhteistyötä. Sain kuulla myös, että tämän työkokeilun jälkeen osa on perustanut oman yrityksen, osa on työllistynyt ja se on samalla myös aika tanakkaa verkostoitumista.

On ilo nähdä ja kuulla, että paperille kirjatut asiat muuttuvat siis todeksi. Tällaisissa työkokeiluissa ja vastaavissa saattaa pelastua nuoren elämä. Nämä työkokeilut ja vastaavat eivät tietenkään pelasta taloutta, mutta ne pitää yllä uskoa ja elämää siihen asti, kun ajat parantuu.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kiitän valtuutettu Suvi Pulkkista tärkeästä aloitteesta Helsingin toimista suurtyöttömyyden ratkomiseksi ja erityisesti nuorten työttömyyden huomioimisesta aloitteessa.

Kyse on koko kaupungin yhteisestä ja kiireellisestä työmaasta. Helsingissä on tosiaan yli 10 000 nuorta alle 30-vuotiasta työtöntä työnhakijaa. Viimeisen vuoden aikana työttömyys on kasvanut suhteellisesti eniten nuorten, miesten, korkeakoulutettujen ja vieraskielisten keskuudessa. Tämä osoittaa, ettei edes koulutus enää yksin suojaa työttömyydeltä. Monien nuorten aikuisten kiinnittyminen työelämään viivästyy, mikä lisää taloudellista epävarmuutta, heikentää hyvinvointia ja kasvattaa syrjäytymisriskiä. Siirtymät koulutuksesta työelämään ovat pidentyneet ja muuttuneet entistä epävarmemmiksi. Nuorilta odotetaan joustavuutta ja sitkeyttä työmarkkinoilla, joilla palkat eivät aina kata tavallisia elinkustannuksia, palkattomat harjoittelut ovat tavanomaisia ja niin sanotut aloitustason työpaikat edellyttävät useiden vuosien kokemusta. Me emme voi pitää nuorten vaikeuksia normaaleina, vaan meidän on tunnistettava, että nuorten aikuistumisen ehdot rakentuvat pitkälti poliittisten päätösten kautta. Nuoret ja NEET-nuoret, jotka ovat koulutuksen ja työn ulkopuolella, muodostavat hyvin moninaisen joukon, johon ei voida vastata yhden mallin ratkaisulla. Olen siksi myös jättänyt itse aloitteen järjestelmään nuorisotakuun toteutumisen varmistamisesta ja kehittämisestä Helsingissä. Tämä aloite on edelleen mahdollista käydä allekirjoittamassa. Nuorisotakuu on EU-tasolla keskeisin yksittäinen väline nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja työllisyyden edistämisessä. Sen perusajatuksena on katkaista työttömyys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja varmistaa, että jokaiselle nuorelle tarjotaan nopeasti työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tämä Pulkkisen aloite on tosi tärkeä ja ajankohtainen. On jotenkin ihan tosi pysäyttävää ja surullista, että meidän työttömyysluvut on tällä tasolla. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut kahdessa vuodessa yli 50 prosenttia ja erityisesti alle 30-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys lähemmäs 30 prosenttia. On myös huomion arvoista, että korkea-asteen koulutuksen suorittaneet muodostavat tällä hetkellä työttömistä lähes kolmanneksen. Kuten Kallio tuossa edellisessä puheenvuorossa totesi, me ollaan nyt tilanteessa, jossa työttömyys koskettaa ihan jokaista koulutustasosta, iästä ja taustasta riippumatta.

Meidän työttömyys on noussut ihan massiivisiin lukuihin, ja samanaikaisesti meillä katoaa työpaikkoja, kun tekoäly muuttaa työmarkkinoita ja kun yritykset joutuvat laittamaan lappua luukulle. Tämä on jotenkin tosi vaikea yhtälö ratkaistavaksi, johon ei ole helppoja ratkaisuja, mutta on hienoa, että Helsinki tekee aktiivisesti toimia ja etsii uusia keinoja tämän tilanteen helpottamiseksi. Eniten mua ehkä huolettaa se, minkälaiset vaikutukset pitkäaikaisella työttömyydellä on ihmisten elämään. Me tiedetään, että pitkäaikainen työttömyys passivoittaa ja kasvattaa kynnystä osallistua myöhemmin työmarkkinoille. Työttömyys lisää myös merkittävästi erilaisia sosiaalisia ongelmia, kuten päihde- ja mielenterveysongelmia. Samalla se voi luoda niin valtavan oman elämän merkityksettömyyttä ja syrjäyttää yksilön täysin tämän yhteiskunnan rakenteista. Lisäksi totta kai huoli siitä omasta toimeentulosta voi aiheuttaa valtavaa turvattomuutta ja elämän näköalattomuutta.

Meidän on pidettävä nyt Helsingissä huolta siitä, että jokaisella on mahdollisuus löytää paikka tässä yhteiskunnassa ja työelämässä. Nyt jos koskaan meidän on rakennettava toivoa ja siltoja työllistymisen ja osallisuuden tielle.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kuten on jo monissa hyvissä puheenvuoroissa tullut esiin, meillä on vakava työttömyyskriisi tällä hetkellä Helsingissä. Työttömyysaste oli viime vuoden lopussa 13,2 prosenttia. Tasolla, jolla se ei ole vuosiin ollut. Onko tällä vuosituhannella käynyt edes. Korona-aikaan taisi käväistä lyhyesti korkeammalla. Viime vuoden aikana työttömyys nousi usealla tuhannella. 1,3 prosenttiyksiköllä nousi. Puhutaan kymmenistä tuhansista työttömistä yksin Helsingissä.

Tämä on tietenkin maan hallituksen johdonmukaisen politiikan seuraus ja sinänsä ei sellaisena yllättävä, mutta kun meillä on vastuu työttömyyden hoitamisesta, niin meidän täytyy tämä vastuu vakavasti ottaa ja pyrkiä korjaamaan maan hallituksen aiheuttamia ongelmia parhaamme mukaan. Olemme monet varmaan käsitelleet viime vuoden tilinpäätöksiä eri lautakunnissa viime aikoina. Siellähän meillä on kaupunkiyhteinen tavoite kirjattuna sanamuodolla: ”Edistämme kaupunkilaisten työkykyä ja työllistymistä kaikissa elämänvaiheissa.” Tämä on erittäin perusteltu tavoite, mutta sitten kun katsotaan, miten sitä on lähdetty konkretisoimaan, niin on esimerkiksi tällainen konkretisointi, että mittarina on työllistämisehdon sisältävien hankintojen määrä. Tavoitteena, että niitä tehdään kaksi. Niitä tehtiin jopa neljä viime vuonna, mutta valitettavasti neljä hankintaa ei riittänyt ratkaisemaan kovinkaan merkittävää osaa kaupungin työttömyysongelmasta.

Tässä on minusta meillä kaikilla tässä kaupungissa vastuu herätä vähän enemmän siihen, että mitä me oikeasti voidaan tehdä ja katsoa vähän kauemmas kuin vain ensimmäisenä mieleen tulevaan pienen pieneen ratkaisuun johonkin pieneen yksityiskohtaan.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Pidän myönteisenä, että konkreettisia keinoja työllisyyden parantamiseen haetaan. Tämä poikkeuksena tästä valtakunnallisesta keskustelusta ja näistä toimenpiteistä, jotka hyvin yksipuolisesti hallituksen suunnalta taas on kohdistuneet siihen, että työntekijöiden oikeuksia heikennetään. Tämä malli ja ratkaisut, joita hallitus tuo, eivät näytä toimineen, vaan päinvastoin. Viime valtuustossa keskustelimme myöskin työllisyydestä, ja täällä hyvin voimakkaasti tuotiin esiin etenkin perussuomalaisten suulla, että syy on ulkomaalaisissa. Kun katsomme tilastoja, niin nähdään, että myöskin työllisten määrä on kasvanut ulkomaalaisten työllisten ansiosta, kun suomalaisten työikäisten määrä ei tule kasvamaan siten kuin tarvitsemme. Kyllä täällä hyvin voimakkaasti valtuustonkin keskustelussa näkyi se, että perussuomalaisilla on se yksi narratiivi, joka ei pohjaudu tietoon, mutta toki heitä palvelee, ja täällä hyvin hiljaa oli muut kumppanit. Siinä mielessä toki nyt on myönteistä ja toiveikasta jollain tavalla tässä vaikeassa tilanteessa, että Helsinki pyrkii löytämään kuitenkin ihan oikeita ratkaisuja, eikä sellaisia heittoja, joita täällä viimeksi kuultiin.

Tack, ordförande.

Aloitteessa mainitaan myöskin Helsingin omia harjoittelupaikkoja yhtenä menetelmänä yrittää parantaa tätä kamalan huonoa työllisyystilannetta. Vastauksessa todetaan muun muassa, että kaupunginhallitus on päättänyt noin 1,5 miljoonan määrärahasta, jolla voidaan tarjota työpaikkoja korkeakoulutetuille Helsingin työllisyyspalvelujen asiakkaille. Mutta kysymys on siis sadasta nuoresta kuudeksi kuukaudeksi hallinnon ja kehittämisen tehtäviin. Se on kyllä, anteeksi vain, pisara tai muutama pisara meressä. Eikä tarvitse olla ainoastaan harjoittelupaikoista kyse, vaan kesätyöpaikoista. Niitähän kaupunki perinteisesti tarjoaa esimerkiksi puisto- ja muissa ulkotöissä tänäkin vuonna.

Mutta kysyn nyt näin pormestaristolta. Vastaa se, joka katsoo, että asia koskee häntä. Onko nyt Helsingin kapasiteetti palkata suoraan kaupungin ja sotepalveluihin harjoittelijoita, projektityöntekijöitä jo täyttynyt vai voidaanko vielä lisätä? Nimittäin kaikkein tärkeintä on saada kaikille nuorille ensimmäinen työpaikka.

Arvoisa puheenjohtaja.

Keskustelu on siten mielenkiintoinen, että toistaiseksi täällä on puhunut kaksi hallituspuolueisiin kuuluvaa valtuutettua. Toivoisin, että he voisivat puhua niille päättäjille niin eduskunnassa, hallituksessa kuin yrityselämässä, joilla on tässä todellista päätösvaltaa.

Tässä vastauksessa kiinnittää huomiota se, että kaikki nämä kaupungin toimet, ehkä näitä varsin tehottomaksi todettuja nuorisotyöllistämisen ja hankintatyöllistämisen toimia lukuun ottamatta, kohdistuvat työvoiman tarjonnan jonkinlaiseen parantamiseen. Eli siis siihen, että pyritään saamaan työntekijät jotenkin korjaamaan sitä puutetta, mitä heidän koulutuksessaan tai halukkuudessaan tai työkyvyssään mahdollisesti on. Kuitenkin samaan aikaan tiedämme, että huomattava määrä aivan asiantuntijatason ihmisiä kävelee työttömänä. Herää kysymys, että eikö kaupungilla ole lainkaan ajatuksia siitä, miten työvoiman kysynnällä voitaisiin vaikuttaa.

Meillä kuulemma on kaupungissa huomattava korjausvelka erilaisiin rakennuksiin ja ties mihin muihin asioihin. Niitä toki joku määrä tehdään, mutta väittäisin, että varsin tehokasta toimintaa olisi se, että alkaisimme käyttää rahaa niihin kaupungin omiin tarpeisiin, joita kaupungilla on ja mahdollisesti vielä sellaisiin seikkoihin, jotka eivät aiheuta kaupungille lisäkustannuksia. Tällainen työllistäminen samalla vähentäisi niitä kustannuksia, joihin muun muassa valtuutettu Taipale viittasi, kun kaupunki maksaa työttömyysturvan kustannuksia valtiolle.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Eilen kävimme tästä samasta teemasta pitkän keskustelun eduskunnassa, ja esitin siellä saman huolen, minkä nyt esitän, että nuorten työttömyys on ihan hurjissa luvuissa tällä hetkellä ja myös täällä Helsingissä. Tosi moni nuori aikuinen ei saa millään sitä ensimmäistä työpaikkaa, mikä olisi niin älyttömän tärkeä sille uralle ja yleensäkin aikuistumiselle. Jotenkin se opiskeluaikahan siinä menee vielä semmoisessa, että kuuluu johonkin porukkaan, mutta tosi moni tällä hetkellä ei saa millään ensimmäistä työpaikkaa.

Ehkä kun täällä on Helsingin juttuja vielä paljon paremmin ymmärtäviä ihmisiä, niin olisin kysynyt, että olisiko Helsingillä minkäänlaisia mahdollisuuksia... Tässä äsken Månsson piti tosi hyvän puheenvuoron samasta teemasta, että olisiko mitään mahdollisuuksia saada lisää kesätöitä. Olisi tosi tärkeä joka ikinen yksittäinenkin paikka lisää tällä hetkellä, mutta mielellään paljon enemmän, että voitaisiin auttaa näitä nuoria aikuisia saamaan. Se voi olla vaikka osa-aikainenkin se työ, mutta että pääsee kiinni siihen hommaan alussa.

Toinen asia, mistä Yhdysvalloista on tullut jonkun verran uutisia, on, että tekoäly poistaa työmahdollisuuksia juuri tämmöisistä ensimmäisistä opintojen jälkeisistä työpaikoista. Eli se korvaa nyt tässä alkuvaiheessa, missä tekoäly on vielä tietyllä tavalla, just tämmöistä entry level -työtä vaikka softakehityksessä ja tämmöisessä. Miten me saataisiin meidän nuoret paremmin tässä uudessa kehityksessä mukaan heti kun he valmistuvat, että olisi paremmat työmahdollisuudet.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tosiaan niin kuin tässä salissa on usein todettu, Helsingin työttömyystilanne on todella vaikea ja se kokoluokassaan vertautuu 1990-luvun lamaan. Erityisen korkeaa on korkeasti koulutettujen työttömyys, joka vertautuu esimerkiksi vieraskielisten työttömyyteen. Meillä on tällä hetkellä Helsingissä noin 17 000 korkeasti koulutettua työtöntä. Myös alle 30-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut samaan aikaan, kun pitkäaikaistyöttömyys on kokonaisuudessaan kasvanut 50 prosenttia kahdessa vuodessa. Huolestuttavaa tässä ajassa on myös se, että avointen työpaikkojen määrä on vuoden takaisesta vähentynyt. Helsingissä käytetään noin 120 miljoonaa euroa työllisyyden hoitoon, mutta työttömyysaste pysyy korkeana.

Työttömyys on paitsi taloudellinen, myös inhimillinen tragedia, joka lisää eristäytyneisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemusta, erityisesti nuorten kohdalla. Tutkimusten mukaan jo sadan päivän työttömyysjakso vaikuttaa negatiivisesti työttömän minäpystyvyyskokemukseen. Siksi olen iloinen, että tässä aloitevastauksessa on kerrottu, että panostuksia on pistettävä erityisesti työttömyyden alkuun ja nopeita väliaikaisia ratkaisuja tarvitaan sen lisäksi, esimerkiksi täällä salissa mainitut tämmöiset yhteisölliset. Toimeliaisuuden vahvistamiseksi tarvittaisiin jo nopeasti toimia. Tämmöistä työtä voisi olla esimerkiksi kaupungin omiin tarpeisiin vastaaminen, kuten valtuutettu Arajärvikin mainitsi. Månsson mainitsi puheessaan esimerkiksi kesä- ja harjoittelupaikat. Niitäkin olisi merkittävästi lisättävä.

Lopuksi tässä ajassa on vielä tärkeää problematisoida talouskasvun ja työllisyyden välistä korrelaatiota. Pelkkä määrällinen talouskasvu ei välttämättä enää lisää työllisyyttä. Siksi Helsingin elinkeino- ja työllisyyspolitiikan on pystyttävä laadullisesti arvioimaan sitä, millaista kasvua me täällä haluamme saada aikaan. On nimittäin niin, että vaikka tekoälyn vaikutusta on toistaiseksi vaikea ennakoida, joidenkin arvioiden mukaan olemme historiassa ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa, jossa työn tuottavuuden tai tuotannon määrän kasvu, eli siis yrityksen kasvu, ei välttämättä kasvata työvoimatarvetta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvä valtuusto.

Tässä joitakin kysymyksiä nousi esiin. Muutenkin hyvä, että tätä työllisyyden hoidon keskustelua tässä käydään, koska kuten hyvin tiedätte, sen painoarvo kaupungin toiminnassa viime vuoden alusta lähtien on noussut ja TEpalveluliikelaitos vastaa hyvin laajasta kentästä erilaisia työllisyyspalveluita ja niitä myöskin kehittää eteenpäin. Maanantaina elinkeinojaoston yhteydessä kävimme myöskin samasta teemasta keskustelua ja saimme selvityksen siitä, miten TE-palveluita hoitava liikelaitos on esimerkiksi iän ja erityyppisen työttömyyden mukaisesti segmentoinut palveluitaan. Myös täällä valtuustossakin esillä ollutta palvelua, jolla kontaktoidaan työnantajia ja myöskin sitä kautta pyritään löytämään esimerkiksi piilotyöpaikkoja, on viety eteenpäin. Ja listaa voisi jatkaa.

Meillä siellä työllistämisen puolella on hyvä muistaa, että palkkatukihan on luonteeltaan muuttunut. Me emme kunta-Helsinkinä voi enää samalla tavalla käyttää palkkatukea kuin joskus aikaisemmin. Tähän liittyvä muutoshan tehtiin, kun se tuli voimaan, niin että kuitenkin tiettyjä määrärahoja muulla tavalla tapahtuvaan, mutta vastaavanlaisiin tehtäviin tapahtuvaan palkkaukseen tuli käytettäväksi toimialoille. Sotepe-puolella sitten edelleen palkkatuen hyödyntäminen on mahdollista.

Sitten täällä nousi esiin tämä harjoittelupaikkojen tilanne. Erityisesti Månsson tästä kysyi. Kyllä selkeä viesti ja lähtökohta koko kaupunkiorganisaatiossa on ollut, että me kaivamme niin paljon harjoittelupaikkoja kuin vain mahdollista ja niitä tarjoamme. Se on hyvä, että se viesti myöskin vahvistuu täältä valtuustosta käsin. Viime kädessä se palautuu sitten tietenkin esihenkilöiden, meidän palveluiden ja palvelukokonaisuuksien käsiin. Sitten erillisenä toimena mehän päätimme erillismäärärahasta, jolla me palkkaamme 100 korkeakoulutettua nuorta määräaikaisiin kehittämisen tehtäviin eri puolille kaupunkia, joka on kyllä pistemäinen toimi. Se ei ole rakenteellinen työllisyyttä hoitava toimi, mutta sen kautta toimimme myöskin esimerkkinä meidän työnantajayrityksille.

Tapasimme kansliapäällikön ja elinkeinopuolen kanssa meidän suurimpia työnantajayrityksiä tässä juuri muutama viikko sitten. Yksi keskeinen keskustelun teema oli juuri tämä, että miten varmistetaan, että siellä syntyy riittävästi entry levelin, tällaisen sisääntulotason työpaikkoja, ja että esimerkiksi kesätöihin ja vastaaviin sijaisuusluonteisiin tehtäviin aidosti rekrytoidaan väkeä. Kyllä siellä ainakin saimme vakuutusta siitä, että suunnitelmat monilla yrityksillä ovat sellaisia, että ei ole suunnitelmissa alentaa esimerkiksi kesätyö- ja sijaisrekrytointitasoja. Tämä on kyllä sellainen asia, missä sekä kaupunki esimerkillään voi tehdä asioita että yritykset voivat toimia.

Mutta ydin on tietenkin siinä, että kyllähän tämä iso kuva kääntyy vain talouden kääntymisen myötä. Kun olemme palveluvaltainen kaupunki työllisyyden näkökulmasta, niin palvelukysyntä, yksityinen kysyntä, esimerkiksi matkailun kasvu, tämän tyyppiset asiat vaikuttavat. Sitten rakentaminen on toinen iso kokonaisuus, jossa olisi saatava asioita liikkeelle. Sanon kyllä sen, että kaupunki tekee tässä mielessä osansa. Kun Arajärvi viittasi siihen, että varmistetaan, että kaupungin tarpeita täytetään niin paljon kuin mahdollista, niin 1,3–1,4 miljardin tasolla kuitenkin meillä täällä hyväksytyssä talousarviossa meidän investointitasomme on peruskorjauksia, talonrakennusohjelmaa, infraa. Eli takaamme kyllä osaltamme sen, että julkiset investoinnit Helsingissä ovat tasolla, joka ei ainakaan hidasta, ehkä jopa vauhdittaa sekä talouden että työllisyyden tilannetta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Äsken pormestari ei ottanut kantaa vielä pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömien eläkeselvittelyyn. Jos neljäsosa pitkäaikaistyöttömistä on työkyvyttömiä asiantuntijoiden arvion mukaan ja Helsinki maksaa tarpeettomasti heidän olostaan, niin mihin toimenpiteisiin pormestari ryhtyy tässä asiassa, jotta eläkeselvittelyt aloitetaan uudelleen?

Kiitos, puheenjohtaja.

Otin tähän suoraan nyt vielä jatkopuheenvuoron, kun valtuutettu Taipale tämän nosti esiin.

Itse asiassa kun tätä elinkeinojaoston kokouksen yhteydessä käytiin maanantaina lävitse, niin nostin itse asiassa valtuutettu Taipaleen täällä käyttämiin puheenvuoroihin suoraan viitatenkin työllisyysjohtajalle kysymyksen nimenomaan tästä kysymyksestä. Toisaalta miten meillä pääsee pitkäaikaistyöttömät terveystarkastuksiin, toimiiko meillä sotepen puolella, tarjotaanko siellä näitä tarkastuksia ja miten se sitten johtaa näihin eläkeselvittelyihin. Vastaus oli se, että meillä kyllä pääsee. Me voisimme varmistaa vielä laajemmalle joukolle niitä terveystarkastuksia, ja näin on hyvä. Mutta eläkkeelle pääsemisen kynnys on noussut niin merkittävästi, että vaikka näitä terveystarkastuksia, selvittelyjä ja siihen liittyviä asioita tehdään, niin se ei johda merkittävästi eläkkeelle siirtymiseen sieltä pitkäaikaistyöttömien joukosta. Puhutaan siis enemmän ykkösistä kuin edes kymmenistä päätöksistä, kun taas vaikkapa tarkastuspuolessa puhutaan sadoista, jopa tuhannesta pitkäaikaistyöttömästä. Tässä on selvästi ainakin työllisyysjohtajalta saamamme selvityksen mukaan tapahtunut muutosta, joka johtaa tilanteeseen, että ihan noin suoraviivaisesti emme pysty tätä asiaa hoitamaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vastaus oli sikäli hyvä, mutta ne henkilöt, jotka ovat pormestaria informoineet siitä, että on vaikea saada eläkkeelle, eivät ole toteuttaneet sitä ELMAprojektia, jollaisena pitkäaikaistyöttömien työkykyselvitykset tehtiin työkokeiluilla, soittamalla entisille työnantajille ja niin edelleen. Eli perustutkimus ei ole samanlaista kuin aikanaan, ja sen vuoksi se pitäisi lähteä käyntiin. Ei normaalilääkärit saa heitä helpolla, ellei ole pää kainalossa tai ihan selkeä tapaus. Nämä ovat erikoistapauksia. Meillä oli erikoislääkärit ja kaikki koneisto käytössä, ja 3 000 pääsi Helsingissä eläkkeelle. Saattoi olla myöhemmin 4 000.

Se on kovaa hommaa, mutta se on erikoishommaa, jota kannattaisi ryhtyä tekemään, ja olen valmis auttamaan tässä asiassa. Maksutta.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Sanotaan yleensä, että pienillä teoilla on suuri vaikutus. Ja näin se on. Kiitos valtuutettu Pulkkiselle tästä hyvästä aloitteesta.

Koen, että käsissämme on vastaus tähän aloitteeseen. Tiedämme, että suurta lukua työnhakijoita, ja koko maassa, Helsingissä nimenomaan, on kasvanut parissa vuodessa, hirveä määrä. Tämähän on se, että olemme kriisissä. Arvoisat valtuutetut.

Kriisiä ei ratkaista vain vanhoja menetelmiä monistamalla. On helppo sanoa, että ei jokin onnistu. On helppo vedota resurssien puutteeseen tai hallinnon jäykkyyteen, mutta juuri nyt Helsinki tarvitsee innovaatioita, ei selityksiä. Hyvä, että tässä esityksessä on hyviä ituja, jotka osoittavat, että kaupunki osaa olla luova. Helsinki-lisän irrottaminen palkkatuesta, Ovet auki duuniin -hanke, naapurustoallianssit ovat erinomaisia esimerkkejä luovuudesta. Toivon, että näitä asioita viedään läpi innokkuudella, innovatiivisuudella ja sitten saadaan kaupungin työtön lukua laskemaan sekä kaupungin elinvoima kasvamaan. Haluan tässä vielä sanoa, että meidän on mentävä pidemmälle. Tämä ei riitä. Me emme saa tyytyä siihen, että työllistämisen ehdon käyttö on harkinnanvaraista tai että kokeilut jäävät vain piloteiksi. Innovatiivisuus tarkoittaa sitä, että jos joku asia toimii, sitä jatketaan, laajennetaan, kehitetään ja rohkeasti viedään vielä eteenpäin. Jos mikrokoulutus vastaa telakan tarpeisiin kuukaudessa, me emme pakota ihmisiä vuosia kestäviin hitaisiin prosesseihin. Jos ihmiset pystyy opiskelemaan kieltä työpaikalla, turha pakottaa ihmisiä menemään kielikoulun penkille ja oppimaan vaikeaa kielioppia, joka oikeasti sammuttaa oppimisen halua.

Hienoja esimerkkejä tässä valtuutetut ovat ottaneet. Toivon, että kielen oppiminenkin käytännön kautta enemmän toteutetaan, työllisyyspalvelu keksii uusia ratkaisuja ja keinoja. Tällä hetkelläkin luovia ajatuksia on tässä ja ideoita tuotu.

Työttömyyden ratkaiseminen ei ole vain rahasta kiinni. Se on kiinni tahdosta uskaltaa tehdä asioita uudella tavalla. Katsomme tämän aloitteen loppuun käsitellyksi, mutta vaadimme, että se innovatiivinen ote, joka tässä vastauksessa vilahtaa, viedään käytäntöön asti.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Haluaisin nostaa tässä työttömyyskeskustelussa esille myös perustulon välttämättömyyden ja miten se on vähän niin kuin 1922 vuonna tehty Lex Kallio. Elämme nimittäin aivan valtavaa murroskautta, ja mua oikeasti pelottaa, että iso osa tästä työttömyydestä on jäämässä rakenteelliseksi, ellemme korjaa ymmärrystämme työnteosta, hyvästä elämästä ja hyvinvoinnin tasaisemmasta jakamisesta.

Tekoälyn ja automatisaation digitalisaation myötä olemme vastaavassa murrosvaiheessa kuin teollisen vallankumouksen aikaan tai kuten vaikka maatalouden koneellistumisen aikaan. Esimerkiksi ennen sisällissotaa suuri osa maaseudun maattomasta väestöstä muuttui omistavan luokan eli maanomistajien silmissä turhiksi. Ei enää tarvittu vastaavaa määrää työntekijöitä maatalouden tuottavuuden turvaamiseksi. Torppareilta vietiin vuokramaat, ja ihmiset jäivät vaille toimeentuloa. Se lisäsi tietenkin levottomuutta ja oli sisällissodan taustasyinä.

Oikeisto nyt uskoo, että talouden kasvu nostaa lopulta myös työllisyyden, mutta tämä ei ole automaatio. Meillä on hyvin paljon esimerkkejä maailmalta, että hyvinvointivaltion rakenteet kun on murrettu, taloudet kyllä kasvavat, mutta ihmiset voivat huonommin ja heidän toimeentulonsa on haurasta. Maan hallitus on tehnyt yrityksille myönnytyksiä työehtoja heikentämällä, yritystuilla ja verotusta keventämällä, mutta tämä ei olekaan synnyttänyt lisää työpaikkoja, kuten oikeisto toivoi. Näin meillä on jäänyt vähemmän yhteistä jaettavaa, mikä on täysin väärin tällaisena työelämän murroskautena.

Valittu politiikka aidosti siis tarkoittaa sitä, että saatamme nopeastikin tulla aikaan, jossa yhä suurempi osa meistä jää niin sanotusti turhiksi, vaikka talous lähtisikin kasvuun. Yritykset eivät investoi työntekijöihin, vaan automatisaatioon. Vauraus kasaantuu tällöin yhä harvemmille, ellemme yhteiskunnan rakenteissa puutu tähän. Tässä tilanteessa on todella vaarallista, että hallitus leikkaa yhteisen hyvinvointimme perustasta hoivasta, välittämisestä ja toimeentulosta. Siksi juuri aito kestävä ratkaisu tässä radikaalissa työelämän murroksessa olisi perustulo, jolla turvataan ihmisarvoinen elämä kaiken tämän automatisaation, tekoälyn, digitalisaation tuomien hyötyjen, jotta jakaisimme näitä hyötyjä kaikille ihmisille. Sisällissotaan verraten perustulo olisi siis tämän ajan Lex Kallio, eli sisällissodan jälkeinen maareformi, jolla maattomalle väestölle mahdollistettiin maan omistaminen. Silloin siis ymmärrettiin, ettei isot tilat voi vain rikastua ja kasvaa ja jättää osa ihmisistä nälkäisiksi ja vaille hyvinvointia. Vaan silloin nähtiin, että mieluummin otetaan tätä maata, jaetaan sitä hyvinvointia laveammin kaikille. Samaa siis toivotaan. Toivottavasti ilman vastaavaa kuin silloin 1918.

Arvoisa puheenjohtaja.

Toivoisin, että nämä puheenvuorot liittyisivät jotenkin asiaan tai kaupungin toimivaltaan.

Ei muuta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Tässä on käyty tosi tärkeää keskustelua ja kiitos niistä vastauksista, mitä on myös valtuutettujen kysymyksiin saatu.

On tosi hienoa, että kaupunki tekee yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Niin kuin tässä on todettu moneen otteeseen, uudet työpaikat syntyvät erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. On tosi tärkeää, että se yhteistyö on monipuolista kaupungilla niiden yritysten kanssa.

Mä nostan tässä esille myös yhden asian, jota ei käsitykseni mukaan tai ainakaan en ole kuullut, että kovin paljon tässä keskustelussa olisi nyt nostettu vielä esille, mikä oli tässä aloitteessa ja on myös täällä vastauksessa. Nämä harjoittelupaikat. Nythän meillä on viime aikoina näkynyt myös opiskelijoiden osalta sitä, että toisaalta tämä työttömyystilanne on omiaan pelottamaan loppuvaiheen opiskelijoita valmistumisessa, koska aika harva haluaa valmistua työttömäksi. Mutta osalla valmistumisen viivästymisen syynä on myös se, että opiskeluihin pakollisena kuuluvia harjoitteluja ei ole saatu suoritettua, ei löydy harjoittelupaikkaa.

Tässä on monia asioita takana. Toisaalta takana on se, että yrityksissä voi olla tiukka taloustilanne ja ei oteta riskiä harjoittelijan palkkaamisesta. On sitten kysymys palkattomasta tai palkallisesta harjoittelusta, harjoittelun ohjaaminen vie joka tapauksessa aina voimavaroja ja resursseja. Sitten esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorilla hyvinvointialueisiin kohdistuneet leikkaukset ovat olleet omiaan vaikuttamassa siihen, että kun henkilöstöä on irtisanottu, niin samalla myös harjoittelupaikkoja on vähennetty.

Täällä aloitevastauksessa todetaan, että Helsinki tekee sinänsä tähän, mutta mä olisin vielä halunnut tähän konkreettisesti kysyä, että onko meillä tietoisesti keskitytty tähän kuitenkin niin, että Helsinki ei omin toimin ole heikentämässä mahdollisuuksia opiskelijoiden valmistua siten, että harjoitteluja ei saada suoritettua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Erinomaista keskustelua tärkeästä aiheesta. Meillä on Helsingissä kolme isoa asiaa, ja tämä on niistä yksi. Meillä on tämä työttömyys, josta keskustellaan tänään. Tämän lisäksi nämä sote-leikkaukset ja sitten tämä asuntopolitiikka, rakennuspula, joka tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Mutta puhutaan nyt tästä työttömyydestä, joka koskettaa Helsinkiä aika raskaasti tällä hetkellä. Noin joka seitsemäs helsinkiläinen on tällä hetkellä työtön, ja Orpon hallituksen toimet ei helpota tätä työllisyystilannetta, vaan päinvastoin tuo epävarmuutta, ja kaikki tämä heikko suhdanne, mikä tulee kansainvälisesti, näkyy tässä kaupunkilaisten arjessa. Mutta kyse ei ole myöskään pelkästään Helsingin murheesta, vaan rakenteellinen ongelma, koska puolet kaikista työttömistä asuu nyt kuudessa suurimmassa kaupungissa. Meidän työllisyystilanne on heikentynyt rajusti, ja se on kasvanut nyt yhtäjaksoisesti vuoden 2023 keväästä lähtien. Viimeisimmät luvut kertovat siitä epävarmuudesta, että nyt alkaa olla aika kiire näiden toimien kanssa.

Meidän demareiden näkökulmasta kaupungin pitää tehdä enemmän, ja niin me ollaankin tehty. Nyt viime budjettineuvotteluissa, kuten pormestari tässä sanoi, me päätettiin mittavasta kokonaisuudesta, jossa Helsingissä tehdään lähes 1,5 miljardilla eurolla infrarakentamista, eli korjataan kouluja ja päiväkoteja ja laitetaan teitä kuntoon. Se on myös työllisyyspäätös, joka tukee erityisesti tätä rakentamisalaa, kaikkia niitä palveluja, jotka siihen liittyvät, ja alihankintaketjuja. Sen lisäksi me tehtiin isoja panostuksia uudelleen koulutukseen, jotta mahdollisimman moni voisi siirtyä nyt niille aloille, joissa on työvoimapulaa ja aitoja työmahdollisuuksia. On hyvä, että Helsinki-lisää on nyt uudistettu ja sinne resursoidaan lisää rahaa ja palkkatukeen tulee myös hyviä uudistuksia.

Tämä aloite on nyt loppuun käsitelty, mutta työttömyys ei. Meidän tehtävä on varmistaa, että nämä näkyvät kaupunkilaisten arjessa konkreettisina mahdollisuuksina tulevaisuudessakin, ja sitä varten varmaan tehdään budjettineuvotteluissa syksyllä lisää päätöksiä.

Kiitos.