Kyselytunti

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Opettajien työhyvinvointi on avain laadukkaaseen opetukseen ja hyviin oppimistuloksiin. Helsingillä on hyvät mahdollisuudet olla edelläkävijä ja Suomen paras opettajien työnantaja. Siksi kysyn tänään kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestarilta: Mitä konkreettisia toimia kaupunki tekee opettajien työhyvinvoinnin vahvistamiseksi ja miten kaupunki vahvistaa opetusalan veto- ja pitovoimaa varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä valtuusto.

Kiitos paljon valtuutettu Dufvalle kysymyksestä.

Olen kiertänyt syksyllä paljon kentällä, helsinkiläisillä kouluilla, päiväkodeilla ja alueilla. Näillä on hyvin erilaisia tilanteita ja todellisuuksia. Kaikilla alueilla on omat vahvuudet ja haasteet. Kaikkia yhdistää kuitenkin varsinkin peruskoulujemme osalta, että opettajamme ovat erittäin sitoutuneita työhönsä. Kentällä toivotaan työrauhaa, aikaa lasten kohtaamiselle arjessa ja riittäviä resursseja tehdä oma työ hyvin. Olemme sekä kaupunkistrategiassa että tulevan vuoden budjetissa tehneet lapsia, nuoria ja koulutusta priorisoivia arvovalintoja. Toivon näiden osaltaan tuovan työrauhaa kentälle ja askelia oikeaan suuntaan. Perusasioiden ja perusrahoituksen on oltava koulutuksessa kunnossa, ja olemme tässä valtuustossa kaikki sitoutuneet siihen.

Ajattelen, että perusopetuksessa erityisesti oppimisen tuen uudistuksen uusien toimintatapojen onnistunut jalkautus, osaamisen kehittäminen, sujuvan arjen varmistaminen ovat merkittäviä keinoja turvata opettajien hyvinvointia. Ensi vuodelle tähän tulee myös merkittävä noin 12 miljoonan euron rahoitus. Tämän rahoituksen käytöstä teemme tarkempia päätöksiä, kunhan budjetti on lopulta hyväksytty.

Miltä tilanteemme nyt näyttää tuoreimpien lukujen valossa? Työ Helsingin koulutuskentällä koetaan hyvin merkitykselliseksi, ja työnantajan suositteluindeksimme on noussut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla vuodesta 2023 vuoteen 2025 72 prosentista 79 prosenttiin. Eli kohtuullisen hyväksi. Tilanne ei tietenkään ole täydellinen, mutta kuitenkin kohtuullinen ja suunta oikea. Työn kuormitus ja palautumisen haasteet näkyvät kuitenkin meillä koulutuksessa enemmän kuin esimerkiksi muilla toimialoilla Helsingissä. Työpaikalla koettuja uhkatilanteita on myös enemmän kuin muilla toimialoilla. Henkilöstömme sitoutuneisuus lasten kanssa tehtävään työhön on erittäin suurta, mutta totta kai olen merkittävästi huolissani, että työpäivistä ei ehditä palautua.

Kelpoisten opettajien osuus on erittäin korkea perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Olen tavatessani henkilöstöjärjestöjä myös kuullut, että koulumme ovat heidän näkökulmastaan vetovoimaisia työpaikkoja. Kuitenkin esimerkiksi erityisopettajien ja erityisluokanopettajien osalta saatavuudessa on edelleen haasteita.

Varhaiskasvatuksen opettajissa olemme saaneet henkilöstöä töihin aiempaa paremmin, ja kelpoisten opettajien osuus on noussut. Vaje on kuitenkin suuri, ja lainsäädäntömme on tiukentumassa 30-luvulla, joten tässä on työtä tehtävänä. Alueellista vaihtelua eri alueiden ja päiväkotien välillä kelpoisten opettajien osuudessa on myös paljon kaupungin sisällä.

Olemme pyrkineet määrätietoisesti jo kahden valtuustokauden mittaisella palkkaohjelmalla parantamaan varhaiskasvatuksen opettajien tilannetta nostamalla viime vuosina palkkoja. Näitä palkankorotuksia on toki tullut koulutuksessa monelle muullekin henkilöstöryhmälle. Lisäksi tarjoamme kaupungin omalle henkilöstölle mahdollisuuden kouluttautua varhaiskasvatuksen opettajiksi tai sosionomeiksi tilauskoulutuksilla. Tämähän on lähtökohtaisesti erittäin hyvä malli, koska kyse on jo henkilöstöstä, jotka ovat päiväkodeissa töissä ja tietävät, mitä työ on.

Tänä syksynä merkittävin päiväkodeista kuulunut palaute on ollut sijaistilanne. Tämä on vaikuttanut sekä työrauhaan että pitovoimaan. Olemme kehittäneet jo viime kaudella varhaiskasvatukseen toimivia sijaismalleja. Meillä on liikkuvat sijaiset, eli niin sanotut nopean toiminnan joukot ja talojen omat varahenkilöt. Lisäämme nyt tulevassa budjetissa rahoitusta varhaiskasvatukseen ja erityisesti omiin sijaisiimme. Tilanteen korjaamista on ehdottoman tärkeää priorisoida varhaiskasvatuksessa ja sen rahoituksessa. Kehitämme johtamista ja toimintakulttuuria ja hyödynnämme tässä uusimpia henkilöstökyselyn tuloksia. Kohdennamme toimenpiteitä muun muassa turvallisen ja luottamusta rakentavan toimintakulttuurin vahvistamiseen sekä väkivalta- ja uhkatilanteiden vähentämiseen ja ennakoimiseen.

Lisäksi kehitämme työhyvinvointia kohdistamalla toimenpiteitä työn kuormituksen hallintaan ja hyvään palautumiseen. Jatkamme ja kehitämme myös edelleen Helsingissä käytössä olevaa työyhteisötuen mallia. Kohdennettu työyhteisötuki on räätälöityä moniammatillista tukea, joka perustuu henkilöstökyselyiden tuloksiin sekä muihin valikoituihin mittareihin. Vuosittain tämän työyhteisötuen piirissä on noin 20 työyhteisöä. Jatkamme myös mentoroinnin ja työnohjauksen tarjoamista opettajille.

Olemme kehittäneet myös johtamisrakenteita kaikilla oppiasteilla ja lisänneet esihenkilöiden määrää. Tämän vuoden aikana on perustettu yhteensä 12 uutta esihenkilövakanssia, jotta johtajilla on aikaa tavata henkilöstöä ja että henkilöstöllä on mahdollisuus olla lähellä omaa johtoa. Esihenkilöresurssia ja hyvää johtamista vahvistamalla tuemme työntekijöidemme hyvinvointia ja työssä onnistumista.

Haluamme myös parantaa työntekijäkokemusta Helsingissä, ja tänä syksynä on myös aloitettu kehitystyötä, johon osallistamme henkilöstöä haastatteluin ja työpajoin. Työhyvinvointi vaatii hyvän toimintakulttuurin vaalimista ja kehittämistä, mutta totta kai kysymys on myös siitä, että tarjoamme työrauhaa ja resurssit, joiden puitteissa jokainen opettaja voi tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.

Kiitos apulaispormestarille.

Kuulostaa erittäin hyvältä, mitä Helsingissä ollaan tehty.

Olisin kysynyt tästä johtamisesta vielä, että miten tätä johtamista viedään strategisesti eteenpäin kouluissa, jotta ne opettajat saavat parhaan mahdollisen tilanteen toimia siellä oppilaiden keskuudessa.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Dufvalle erinomaisesta kysymyksestä ja apulaispormestari Vanhaselle vastauksesta.

Mä jäin miettimään tässä etenkin sitä, kun puhuttiin tästä opettajien kuormituksesta, että toivottavasti meillä mahdollisimman aktiivisesti toteutetaan työkykyjohtamisen erilaisia keinoja ja työnohjausta välineenä siihen kuormituksen hallintaan, koska näillä välineillä pystytään aidosti vaikuttamaan siihen. Sitten kun mietitään sitä veto- ja pitovoimaa, niin pitäisin tosi tärkeänä, että kun meillä on erilaisia tilahankkeita, uusia kouluja sun muuta, niin kuullaan aidosti sitä henkilöstöä, koska se on heidän työtilansa. Se vaikuttaa oppijoiden mahdollisuuteen keskittyä oppimiseen ja sitä kautta opettajien mahdollisuuteen keskittyä siihen työhönsä, jotta saadaan hyvät oppimistulokset myös. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä on musta todella tärkeä keskustelu ja tärkeä kysymys. Mä itse toimin musiikinopettajana viisi vuotta yläkoulussa ja lukiossa. Tiedän, että erityisesti nuoret opettajat ovat aika kovien paineiden keskellä. Se ensimmäinen työvuosi on monelle tosi raskas, kun pitää ottaa uudet hommat haltuun ja luoda omat tuntisuunnitelmat ja sapluunat ja katsoa, millainen opettaja ylipäänsä on. Olin ilahtunut siitä, että apulaispormestari Vanhanen nosti tässä esiin työyhteisötuen, mutta myös tämän mentoroinnin.

Siitä mä olisinkin oikeastaan kysynyt ja mielellään kysynkin vielä vähän lisätietoja. OAJ:han on ehdottanut tällaista mentorointiohjelmaa nimenomaan nuorille opettajille. Mä kysyisin, että miten tämä Helsingissä toimii. Jos meillä on tällainen jo käytössä, niin suunnataanko sitä just nuorille opettajille ja miten kaupunki siihen resursoi ja millä tavalla kaupunki sitä työkalua ikään kuin kehittää ja ohjaa?

Kiitos tästä hyvästä kysymyksestä ja kiitos Reetta Vanhaselle vastauksesta.

Ärade ordförande.

Tack till ledamot Dufva för en utmärkt och viktig fråga. Helsingforslärarnas välmående är en förutsättning för god undervisning och en stark skola. När lärarna har hållbara arbetsförhållanden och tillräckligt stöd så syns det i elevernas lärande och trivseln i skolan. Det kräver dock långsiktiga satsningar på ledarskap, arbetsmiljö och resursering.

On tärkeää, että Helsinki tarkastelee opettajien hyvinvointia kokonaisuutena ja huolehtii myös rehtoreiden jaksamisesta. Heidän työhyvinvointinsa vaikuttaa suoraan opettajien arkeen ja koulujen toimintaan. Kysyn siksi: Miten kaupunki tukee rehtoreita niin, että heillä on edellytykset edistää myös opettajien hyvinvointia kestävästi?

Tack, ordförande.

Kiitos.

Kiitos hyvästä kysymyksestä.

Opettajien työhyvinvointi on tiiviisti kytköksissä siihen, onko meillä mahdollista palkata riittävästi henkilökuntaa. Tietenkin ryhmäkoot ja toisaalta tilat vaikuttavat paljon jaksamiseen ja hyvinvointiin. Jos meillä on meluisat ahtaat tilat, on väistämätöntä, että myös voimavarat vähenevät. Jos vastuuluokassa on paljon haasteita, ei työpäivissä tunnit riitä.

Meillä on paljon rakenteita, jotka vaikeuttavat erityisesti erityisluokanopettajan palkkaamista. Helsingissä on pahimmillaan erityisluokkia, joissa on oppilaita luokista ykkösestä ysiin. Pedagogisesti järkevintä olisi tietenkin, että olisi ykkösestä kolmoseen, nelosesta kutoseen ja seiskasta ysiin. Näin työ olisi mahdollista tehdä helpommin.

12 miljoonaa uuteen oppimisen tuen uudistukseen on vähän. Kysyisin: Millä tavalla toimialalla seurataan sitä, mihin kaikkeen tämä suunniteltu rahamäärä riittää ja miten se vaikuttaa opettajien työssä jaksamiseen? Rakenteet muuttuvat nyt tällä hetkellä paljon.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kysymys on erittäin tärkeä.

Todellisuus Helsingin kaupungin kouluissa ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin mitä apulaispormestarin puheenvuorosta olisi voinut päätellä. Opettajien työhyvinvointiin aivan keskeisesti vaikuttaa se, voivatko opettajat todella keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä eli opettamiseen. Valitettavasti kaupungin kouluissa enenevässä määrin näin ei ole, vaan opettamisen asemesta opettajan aika kuluu yleisen kaaoksen ja järjestyshäiriöiden setvimiseen. Tämä tietysti vaikeuttaa myöskin aivan ratkaisevalla tavalla oppilaiden mahdollisuuksia oppia.

Tämän ongelman keskeisenä taustatekijänä on maahanmuutto. Kun oppilaat eivät puhu sitä kieltä, jolla opetus annetaan ja kun osittain kulttuuriset tekijät vaikeuttavat poikaoppilaiden suhtautumista naisopettajiin, myrkyllinen yhtälö on valmis. Kysynkin apulaispormestarilta: Millä tavoin kaupunki jatkossa ottaa vakavasti ne maahanmuuttoon liittyvät kysymykset koulutuspolitiikassa, jotka tähän asti on vaiettu?

Puheenjohtaja.

Tämä on tärkeä kysymys.

On tärkeää, että opettajilla on riittävästi aikaa oppilaille. Kokoomukselle oli tärkeää, että ensi vuoden budjettiesityksessä on keskeisiä panostuksia perusopetukseen. Sovimme myös budjettineuvotteluissa varhaiskasvatuksen sijaisresurssien vahvistamisesta. Varhaiskasvatuksen opettajamme ovat esittäneet vakisijaisten lisäämistä. Sijaisten rekrytointi vie aikaa. Se syö myöskin aikaa koko henkilöstöltä, kun perehdytetään aina uusia ihmisiä. Tutut aikuiset ovat lapsille tärkeitä.

Kysynkin vielä apulaiskaupunginjohtajalta siitä, että miten näette tämän lisäpanostuksen. Saammeko me tällä sijaistilanteen paremmalle tolalle, riittävälle tolalle, koska varhaiskasvatuksen opettajat ovat tästä kantaneet huolta? Kysyn myöskin tuosta koulutustilanteesta. Valtiovalta on hallituksen vaihtuessa panostanut siihen, että kaupungissa olisi riittävästi varhaiskasvatuksen opettajan koulutusmääriä lisätty. Miten näette tilanteen? Ollaanko nyt riittävällä tasolla koulutuspaikoissa vai vaikutammeko edelleen valtiovaltaan, että saamme lisää varhaiskasvatuksen opettajan aloituspaikkoja yliopistoon.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tuore opetusalan työbarometri 2024 kertoo aika karulla tavalla, että opettajien työhyvinvointi on Helsingissäkin aika vakavalla koetuksella. Yli puolet opettajista kokee työnsä liian kuormittavaksi. Työviikot on yli neljä tuntia pidempiä kuin suomalaisilla työntekijöillä yleensä. Yhteisöllisyys kouluissa on heikentynyt, ja joka viides opettaja on kokenut vakavaa tai epäasiallista kohtelua. Vain joka kolmannes kokee tällä hetkellä, että johto arvostaa heidän työtään. Erityisen huolestuttavaa on, että yli puolet nuorista opettajista ei usko jaksavansa eläkeikään asti.

Samaan aikaan opettajat ovat meidän yhteiskunnan kivijalka, koska heidän työ ratkaisee sen, saavatko lapset ja nuoret parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. Uutiset ovat aika synkkiä ja raskaita, pessimismi leviää, ja juuri opettajat pitävät lapsille ja nuorille yllä toivoa ja jatkuvuutta. Helsinki on myös Suomen ankkuri ja esimerkki muulle maalle. Meidän tulee olla arvostava työpaikka opettajille. Mä kysyisinkin apulaispormestarilta: Miten me pidetään huolta, että Helsinki on houkutteleva työpaikka opettajille jatkossakin?

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos valtuustolle aktiivisesta keskustelusta ja hyvin lukuisista kysymyksistä. Yritin ottaa kaikkia ylös ja koota näihin vastauksia.

Johtamisen vieminen strategisesti eteenpäin taisi tulla kysymyksen esittäneeltä valtuutetulta. Siinä nostaisin nyt ennen kaikkea sen, että me lisäämme systemaattisesti Helsingissä esihenkilöiden määrää, jotta on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä sitä esihenkilötyötä ja johtamista.

Työnohjauksesta tuli kysymyksiä. Pidän työnohjausta erittäin tärkeänä keinona, varsinkin kun huomioi nämä uusimmat tuloksemme työn kuormittavuuden lisääntymisestä ja palautumisen heikentymisestä. Me hankimme siis työnohjauspalveluita työyhteisöille, yksittäisille opettajille ja juuri myös nuorille opettajille. Näitä on siis koulujen mahdollista hankkia.

Tilahankkeet nousivat täällä esille. Siitähän olemme kirjanneet kaupunkistrategiaan, että varsinkin juuri kasvatuksen ja koulutuksen hankkeissa kouluissa ja päiväkodeissa haluamme osallistaa henkilöstöä, myös opiskelijoita ja oppilaita entistä enemmän tilojen suunnitteluun. Nythän on käynnissä oppimisen tuen uudistuksen toteuttaminen, mikä tulee varmasti vaatimaan tiloilta myös asioita. Siitä keräämme tässä siirtymäajalla kokemuksia ja huomioimme niitä tilasuunnittelussa.

Ensimmäinen opettajavuosi on tosiaan hyvin ratkaisevaa aikaa monesti. Mentorointi on siis sellaista, jota kohdistamme varmasti kaikkein eniten juuri nuorille vasta-aloittaneille opettajille. Nostaisin sitten myös varhaiskasvatuksen puolelta, että siellä olemme pilotoineet tällaista yhteishanketta, jossa on ollut kaupunki, yliopisto ja OAJ mukana. Siinä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat ovat päässeet työskentelemään osa-aikaisina, mitoituksen ulkopuolisina työntekijöinä päiväkodeissa. Siinä on saatu tuettua sitä työelämässä aloittamista.

Oppimisen tuen uudistuksen osalta meillä on tosiaan suunnittelu käynnissä siitä, että miten tulemme käyttämään tätä 12 miljoonan euron rahoitusta. On selvää, että sitä tullaan käyttämään henkilöstöön, ja erityisestihän tarvitsemme siis erityisluokanopettajia. Heitä tullaan varmasti lisäämään, mutta tarkat määrät ja suunnitelmat tehdään toki sitten, kun olemme tällä valtuustolla hyväksyneet budjetin.

Valtuutettu Sarkomaa kysyi, saadaanko sijaistilannetta nyt parannettua. Sehän oli tosiaan ryhmien välisissä neuvotteluissa isoimpia asioita, joita nousi, ja joka on kentältä noussut kaikista vahvimmin päiväkotien työhyvinvointi- ja pitovoimatilanteesta. Se, mihin haluamme käyttää sitä varhaiskasvatuksen lisärahaa, on juuri sijaistilanne. Aiomme lisätä sekä nopean toiminnan joukkoja, mutta myös varahenkilöitä talossa.

Viimeisenä kysymyksenä taisi olla, että miten pystymme säilyttämään Helsingin vetovoimaisena hyvänä työpaikkana opettajille. Tässähän tosiaan lähtötilanteemme ei ole mitenkään huono, sillä varsinkin peruskoulupuolellahan meillä on erittäin pätevät ja sitoutuneet opettajat. Mutta ajattelen, että tässä on kriittistä, että pystymme vahvistamaan sitä, että perusasiat ovat kunnossa, koulujen perusrahoitus on kunnossa, toteutamme oppimisen tuen uudistuksen laadukkaasti ja onnistuneesti tässä kaupungissa. Sillä ylläpidämme tätä pitovoimaa.

Kiitos.

3.2 Suvi Pulkkinen - Helsingin ilmastopolitiikan tavoitteet

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvä valtuusto.

Belémissä käynnistynyt COP-ilmastokokous korostaa tarvetta nostaa globaalia ilmastokunnianhimoa vuosikymmenen loppua kohden. Samaan aikaan EU saavutti ilmastosovun, joka oli askel eteenpäin, mutta jota on laajasti kritisoitu riittämättömästä kunnianhimosta erityisesti liikenteen ja fossiilisista polttoaineista irtautumisen aikataulujen osalta.

Helsingin on aiemminkin täytynyt tehdä EU-linjaa kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa voidakseen saavuttaa omat tavoitteensa. Kaupungin päästöissä liikenne on edelleen suurin yksittäinen päästölähde ja keskeisin pullonkaula 2030 hiilineutraaliustavoitteelle. Samaan aikaan liikennesektorin päästökehitys on ollut hitaampaa kuin monella muulla sektorilla. Kysynkin: Kuinka Helsinki aikoo vastata tilanteeseen, jossa EU:n ilmastopolitiikka ei kaikilta osin riitä 1,5 asteen polun varmistamiseen? Ja millä konkreettisilla toimilla kaupunki aikoo vauhdittaa erityisesti liikenteen päästövähennyksiä niin, että 2030 ilmastotavoite säilyy uskottavana ja saavutettavana?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Kiitos valtuutettu Pulkkiselle hyvin ajankohtaisesta ja tärkeästä kysymyksestä, joka kytkeytyy kiinteästi yhteen strategiamme kivijaloista, ympäristö- ja ilmastokokonaisuus.

Kuten valtuutettu Pulkkinenkin totesi, niin kaupunkien rooli näissä ilmastotoimissa sekä kansallisesti että globaalistikin on ollut vahva ja sellaisena on pysynyt ja tulee varmasti tulevaisuudessa myöskin pysymään. Helsinkihän on kiinnittynyt myöskin globaalien johtavien ilmastokaupunkien verkoston työhön, joka myös esimerkiksi tämän Belémin kokouksen alla kokoontui yhteen ja teki konkreettisia sitoumuksia ja kävi lävitse niitä toimia, jotka kaupungit ympäri maailman tekevät myöskin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa taas kansallinen hallinto on päätynyt kulkemaan toiseen suuntaan.

Yksi keskeinen viesti Belémissä ja myöskin Riossa, jossa tämä kaupunkien kokoonpano oli koolla, oli se, että on aika siirtyä neuvotteluista toimeenpanoon. Ja nimenomaan toimeenpanoon niin, että vuosittain katsotaan, minkälaisia uusia konkreettisia tekoja esimerkiksi kaupungit tässä tapauksessa tekevät ilmaston eteen. Tässä itse asiassa Helsinkihän on ollut tämän lähestymistavan edelläkävijä siinä mielessä, että kun katsoo talousarvioesitystä, jota valtuusto käsittelee tässä salissa tulevassa kokouksessa, ilmastobudjetissa nimenomaan on tavallaan rakenteellistettu se, että joka vuosi katsotaan tekoja, joita kaupunki voi tehdä. Ne ovat erikokoisia. Siellä on hyvin pieniä konkreettisiakin, mutta jokaista niistä tarvitaan, jotta kohti tätä isoa tavoitetta kuljetaan. Jos katsoo Helsingin track recordia tässä asiassa, niin mehän olemme päässeet sille polulle, jonka itsellemme aikaisemman valtuustokauden strategiassa asetimme, 80 prosentin päästövähennystavoitteen kohti 2030. Sehän olikin peruste sille, miksi kunnianhimon tasoa vielä tästä hieman reivattiin ylöspäin, kun tätä strategiaa, joka nyt on voimassa, hyväksyttiin. Se luo vahvan pohjan, joskin myöskin ihan kohtuullisen kunnianhimon tason sille työlle, jota kaupunkina teemme.

Keskeinen elementti tässä etenemisessämmehän on ollut energiamurros, joka on edennyt myöskin nopeammin kuin mitä varmastikin valtuustossakaan muutama vuosi sitten oltaisiin uskallettu odottaa tai edes ehkä tavoitella. Tietenkin konkreettisimpana se, että olemme hiilivoimasta luopuneet kauan ennen kansallista takarajaa. Salmisaaren voimalan sulkeutuminen viime keväänä tarkoitti huomattavaa noin 30 prosentin päästövähennystä kaupungin päästöihin. Kansallisestikin sillä oli 2 prosentin merkitys. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten kaupungin ratkaisut... Toki kaupungin energiayhtiöllä on omat markkinaehtoiset ratkaisut, joskin lainsäädännön, päästökaupan ja myöskin omistajanohjauksen vauhdittajana on toiminut. Tämä energiajärjestelmän sähköistyminen vielä entisestään mahdollistaa etenemisen siihen, että fossiilisista ja jopa poltosta päästäisiin jossain vaiheessa eroon. Kun katsomme liikennekokonaisuutta, on selvää, että se vaatii myöskin eteenpäin menemistä, jotta kunnianhimoisissa tavoitteissa voidaan onnistua. Se on moninaisempi kenttä kuin esimerkiksi kaukolämpö, jossa hyvin konkreettisesti ja isossa mittakaavassa asiat ovat kaupungin tai kaupunkikonsernin käsissä. Siellä avainkysymys on se, että me saamme henkilöautoliikenteen sähköistymistä etenemään. Viimeiset luvut kun tätä varten katsoin, niin noin 12 prosenttia henkilöautoliikenteestämme on sähköistä. On selvää, että tätä prosenttia pitää saada selkeästi ylöspäin. Tässä esimerkiksi olemme kirjanneet strategiaan esimerkiksi tavoitteen latausinfran kehittämisestä, joka vaatii kaupungin toimia, mutta vaatii myöskin yksityisten toimijoiden mukaan saamista. Kaupalliset toimijathan tässä ovat askeltaneet ihan hyvin eteenpäin, mutta vaikkapa taloyhtiöiden tekoja tässä tarvitaan. Niitä voi kaupunki myöskin osaltaan vauhdittaa. Samaan aikaan myöskin on hyvä muistaa, että sähköistymiskehityksessä ja muutenkin henkilöautoliikenteen osalta tarvitaan myös pääkaupunkiseudun yhteistä näkökulmaa. Tarvitaan kansallisia ratkaisuja niin, että ne ohjaavat oikeaan eikä väärään suuntaan tässä kokonaisuudessa.

Toinen iso kokonaisuus on tämä raskaampi liikenne, logistiikka, jakeluliikenne, jossa meidän täytyy pystyä myöskin sekä infrapuolella että esimerkiksi taukopaikkojen osalta koko tämän jakelujärjestelmän osalta tehdä sellaisia ratkaisuja, että insentiivit ovat oikeansuuntaisia. Eli että lähijakeluliikennettä, pienjakeluliikennettä sähköistetään ja että toisaalta raskaimmalla liikenteellä on myöskin edellytys operoida sähköisesti, kun esimerkiksi satamiimme saapuvat. Ja viimeisenä, kolmantena vähän pienempänä kokonaisuutena, mutta ei mitättömänä, on tämä vesi- ja laivaliikenteen kysymys. Lähivesiliikenteen sähköistäminen ja esimerkiksi sataman investoinnit, jotka mahdollistavat pidemmällä aikavälillä jopa niin sanotusti pitkän matkan laivaliikenteen sähköistämisen.

Ja aivan lopuksi, puheenjohtaja, nostan esiin vielä vähän tästä seuraavan kokonaisuuden menemättä siihen liian syvälle. Sitten on tietenkin rakentamisen päästöt ja tällaiset välilliset päästöt, joissa meillä on hyvin paljon työkaluja käsissämme ja jossa olemme sitoutuneet toki kansallisten tavoitteiden läpiviemiseen, mutta myöskin kunnianhimoiseen työhön siinä, miten kannustamme esimerkiksi vähäpäästöisten, päästöttömän betonin käyttöön, minkälaisia muita kiertotalousratkaisuja voimme sekä omalla elinkeinopoliittisella innovaatiotyöllä että tällä regulaatiopuolella vauhdittaa. Näen kyllä ainakin itse siinä ison potentiaalin.

Kiitos pormestarille hyvästä vastauksesta.

On varmastikin juuri niin, että nyt on tärkeää siirtyä sieltä kokoustamisesta toimeenpanoon. On todella tärkeää, että esimerkiksi EU-tasolla ilmastopolitiikan kunnianhimoa on pystytty paikkaamaan myös kaupunkien omalla johtajuudella. Belémissä huomionarvoista on myös se, että siellä on kaupunkien lisäksi suomalaisista yrityksistä vahva edustus mukana.

Oikeastaan jatkokysymykseni olisi liittynyt tähän, että millä tavoin Helsinki juuri yhdessä näiden muiden edelläkävijäkaupunkien ja yritysten kanssa kirittää konkreettisia ilmastotekoja kansainvälisellä foorumeilla. Tähän pormestari jo vähän vastasikin, mutta saa toki jatkaa. Ja sitten kiinnostaa kuulla, että mitä muiden eurooppalaisten kaupunkien kunnianhimoisista käytänteistä meidän kannattaisi harkita tuotavaksi Helsinkiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Pulkkiselle oikein erinomaisesta kysymyksestä.

Itse olen huolissani siitä, että maan hallituksen ilmastopolitiikka on monilta osin aika takapajuista. Sehän tarkoittaa sitä ja jättää kaupungit siihen tilanteeseen, että kaupunkien olisi syytä joko lyödä nyrkkiä pöytään kunnianhimoisemman lainsäädännön valmistelemiseksi tai sitten lähteä tekemään omia toimia siten, että saavuttaisimme varsinkin nämä omat päästöjen vähentämistavoitteemme. Kaupungithan voivat tehdä todella paljon, mutta kyllä lainsäädäntö on se, joka viime kädessä sitten mahdollistaa sen, että tavoitteisiin päästään varmasti. Ajattelen niin, että Helsingillä on todella iso rooli siinä, miten kiritämme maan hallitusta ja missä tilanteessa sitä nyrkkiä lyödään pöytään myös näissä ilmastoasioissa. Toivon kuulevani siitä lisää.

Kiitos tästä todella keskeisestä kysymyksestä valtuutettu Pulkkiselle. Ilmaston kuumenemisen tahti on yllättänyt jopa tutkijat, ja on vaarana, että me ylitetään joitakin keikahduspisteitä peruuttamattomasti. Uutiset Golfvirran mahdollisesta hiipumisesta, samoin kuin uutiset kuivuudesta, helleaalloista, rankkasateista, merenpinnan kohoamisesta ja muista ilmastokriisin ilmiöistä herättää täysin aiheellista huolta. On selvää, että ilmaston kuumeneminen on saatava pysähtymään. Tämä tarkoittaa päästöjen vähentämistä mahdollisimman paljon mahdollisimman ripeästi.

Helsinki on sitoutunut hiilineutraalisuustavoitteeseen. Tämä Hiilineutraali Helsinki -toimenpideohjelma ei kuitenkaan ota huomioon epäsuoria päästöjä, jotka muodostavat suuren osan meidän päästöistä. Näistä päästöistä me päästiin jonkinlaiseen kirjaukseen strategiassa, mutta niihin pitäisi puuttua vielä voimallisemmin. Mä kysyisin sitä, että miten nämä epäsuorat päästöt jatkossa otetaan paremmin huomioon, ja miten tällä kaudella me uskallamme tässä salissa rohkeasti varmistaa se, että liikenteen päästöt vähenevät.

Kiitos Suvi Pulkkiselle ajankohtaisesta kysymyksestä.

Helsinki on ollut ilmastotavoitteineen yksi Euroopan edelläkävijäkaupungeista ja on syytä olla sitä jatkossakin. Belémin ilmastokokouksessa korostuu sopeutuminen ilmastonmuutokseen ja aiempien lupauksien lunastaminen. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen pitää jatkossa Helsingissäkin huomioida kaikessa toiminnassa ja jokaisessa kaavassa. Helsingin pitää myös aktiivisesti hakea ja hyödyntää rahoitusta kansainvälisistä ilmastorahastoista. Liikenteen päästöjä vähennämme parhaiten sähköistämällä autokantaamme, varmistamalla riittävän latausinfran sekä tukemalla kestäviä kulkumuotoja eli kävelyä, joukkoliikennettä ja pyöräilyä. Myös itseohjautuvien robottiautojen mahdolliseen yleistymiseen tulee varautua. Helenin suunnitelmat pienydinvoiman suhteen ovat tervetulleita, jotta voimme vähentää edelleen Helsingin lämmityksen ja sähköntuotannon päästöjä ja pääsemme irtautumaan poltettavista polttoaineista.

Suomi on insinöörikansaa, ja viemällä rohkeasti täällä kehittämiemme ympäristö- ja ilmasto-innovaatioita ulkomaille, voimme paitsi parantaa omaa talouttamme, myös auttaa ratkaisemaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia ongelmia ympäri maailmaa.

Kiitos.

Tack, ordförande.

Kiitos valtuutettu Pulkkiselle tärkeästä kysymyksestä sekä pormestarille hyvästä vastauksesta.

Som vi alla vet trafiken nuförtiden den största utmaningen när det gäller Helsingfors arbete för minskade utsläpp.

Kuten pormestari mainitsi, liikenteen sähköistyminen olisi yksi vaikuttavimmista tavoista vähentää päästöjä, mutta se edellyttää sekä infrastruktuuria, kannustimia että riittävää päästötöntä sähkön saantia. Kysyisinkin: Mitkä ovat kaupungin näkemyksen mukaan tehokkaimmat keinot vauhdittaa liikenteen sähköistymistä sekä joukkoliikenteessä että yksityisautoilussa? Ja millaisena osana kokonaisuutta nähdään suunnitellut pienydinvoimalat, kun tavoitteena on varmistaa riittävä päästötön sähköntuotanto?

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Nykyisillä toimilla Helsinki ei tule saavuttamaan pidemmän aikavälin ilmastotavoitteitaan, ja se johtuu siitä, että me emme ole kyenneet päättämään riittävistä päästövähennystoimista liikenteen osalta, joka on tällä hetkellä suurin päästölähteemme. Kun viime keväänä käsiteltiin liikenteen päästövähennyksiä, kokoomus ja SDP vastustivat välttämättömien keinojen, kuten ympäristövyöhykkeen käyttöönottoa, vaikka selvityksen mukaan ilman sitä emme tule saavuttamaan päästövähennystavoitteita. Perusteluissa kuuli usein sanottavan, että rajoitteiden sijaan halutaan edistää kannusteita. Kuitenkin tänä syksynä, kun päätettiin joukkoliikenteen lippujen hinnoista, yhdestä tärkeimmistä kannusteista, samaiset puolueet äänestivät hintojen korotusten puolesta.

Joten kysyn nyt pormestari Sazonovilta: Miten aiomme varmistaa sen, että Helsingin kunnianhimoiset ilmastotavoitteet eivät jää vain sanahelinäksi, vaan johtavat myös päästöjen aitoon vähenemiseen liikenteen osalta? Pelkästään pormestarin juuri mainitsemilla keinoilla se ei tule onnistumaan.

Kiitos, puheenjohtaja.

On tosiaankin tärkeää, että Helsinki näyttää tietä kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle, ja tällä hetkellä sillä tiellä on vain liikaa autoja. Samaan aikaan demareiden valta ilmastopolitiikassa on nyt kasvanut sitten edellisten vaalien, ja tämä tarkoittaa sitä, että demareilla on nyt näytön paikka sen suhteen, miten tosissanne te olette kaupungin päästövähennystavoitteiden kanssa. Valitettavasti, kuten edellinen puhuja sanoi, tähän mennessä kertynyt näyttö aiheuttaa huolta, koska te olette esimerkiksi torpannut virkavalmistelun suosittelemia liikenteen päästövähennyksiä ja suhmuroineet kokoomuksen kanssa joukkoliikenteen lippujen korotuksia.

Eli haluaisin kysyä kaupunkiympäristön apulaispormestarilta: Kuinka tosissaan teidän ryhmänne on ilmastokriisin suhteen ja oletteko te valmiita aidosti laskemaan liikenteen päästöjä, jotka on tosiaan nyt noussut isoimmaksi päästölähteeksi?

Arvoisa puheenjohtaja.

Hyvää keskustelua.

Viimeisten vuosien aikana me ollaan nähty kiihtyvällä tahdilla ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutuksia meidän kaupunkeihin, ruoantuotantoon ja ihmisten mieliin. Samaan aikaan sota Euroopassa ja talouden epävarmuus on monen mielessä ja mennyt myös ilmaston edelle. On ihan ymmärrettävää, että hiilineutraalisuus tuntuu tällä hetkellä aika vaikealta tavoitteelta, kun samaan aikaan pohditaan, että onko Eurooppa 2030 syvemmässä sodassa kuin tällä hetkellä. Siksi meidän tekemän ilmastopolitiikan täytyy olla sellaista, jota ihmiset voi hyväksyä: oikeudenmukaista, reilua, johdonmukaista ja ihmisten arjen mittakaavaan sopivaa.

Helsinki voi edelleen näyttää, että kaupungin kasvu ja ilmastovastuu ei ole vastakohtia. Me tarvitaan asuntoja, palveluita, joukkoliikennettä, mutta myös lähiluontoa ja elävää ympäristöä, joka tekee kaupungista hyvän paikan elää. Siksipä kysyn pormestarilta tänä polarisaation aikana, että miten me pidetään huolta siitä, että ilmastotoimet pysyy tulevina vuosina hyväksyttävinä ja että ne rakentavat yhteistä suuntaa eivätkä uusia jakolinjoja.

Kiitos, puheenjohtaja ja kiitos valtuutetuille tärkeistä nostoista.

Jos aloitetaan tästä loppupäästä, niin erittäin tärkeä näkökulma, joka nähdään myös, kun katsotaan vaikkapa eurooppalaista ja globaalia kehitystä ja asenneheiluntaa, on se, että väki pysyy mukana. Laajat joukko, helsinkiläisiä meidän tapauksissa, suomalaisia Suomen tapauksia, eurooppalaisia Euroopan tapauksia, pysyy mukana tässä tavoitteessa ja sitoutuu siihen. Ja se vaatii tietenkin välillä vaikean tasapainon hakemista niistä toimista, joilla ohjataan tiettyyn kehityksen suuntaan ja toisaalta siihen, että ne ovat laajasti kannatettuja ja hyväksyttyjä. Tässä keskustelussa sivuttiin joitakin niistä toimista, ja tätä tasapainoiluahan me olemme joutuneet myöskin kaupunkina tekemään muun muassa viime keväänä, kun näistä tietyistä toimista linjattiin. Samaan aikaan haluan kuitenkin sanoa sen, että on totta, että joistakin yksittäistä asioista voi olla erilaisia painotuksia, mutta isossa kuvassa me teemme valtavan paljon asioita, jotka vievät tätä oikeaan suuntaan.

Sitoutuminen on laajaa, ei varmaan ihan yksimielistä aina, mutta laajaa. Se on tärkeä muistaa, että työkalupakki ei ole tyhjä, vaan siellä on niitä työkaluja käytettävissä.

Täällä nostettiin esiin yhteistyö yritysten ja muiden kaupunkien kanssa. Siihen osittain viittasinkin. Kun käy keskustelua muiden eurooppalaisten kaupunkien kanssa, niin hyvin samantyyppiset asiat siellä on pöydällä. Oslon sitoumus tässä viime viikkoisessa kokouksessa koski nimenomaan rakentamisen päästöjen sääntelyä ja ohjausta siihen suuntaan, että päästöjä vähennetään. Kuulosti aivan tutulta. Tai Soulin sitoumus oli heidän kaupungin omistamien asuntojen energiaremontit, jotta energiatehokkuutta saadaan parannettua. Samantyyppisiä asioita, mitä me olemme vaikkapa Hekan suhteen käyneet tai tehneet valaistuksen osalta kaupungissa.

Sitten on tämä yrityspuoli. Siinä meillä on kyllä kilpailuetu kansallisesti, että kestävän vihreän energian suhteen voimme tarjota vakaan toimintaympäristön. Se ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Päinvastoin. Se on osa itse asiassa sekä tätä elinkustannuskriisiä, asumisen kustannuksessa kriisiä, mitä monissa esimerkiksi eurooppalaisissa kaupungeissa nähdään. Ja sitten toisaalta iso haaste kilpailukyvylle mennen vaikkapa Saksaan, kun katsomme energian hintaa ja toisaalta puhtautta.

Valtuutettu Gebhard erityisesti korosti tätä valtiokysymystä. Mehän olemme johdonmukaisesti lausuneet kaikenlaisista asioista, joita on tullut eteen ilmastopolitiikassa. Nimenomaan korostan sitä, että valtion roolia näissä asioissa myöskin tarvitaan. Ajattelen itse niin, että se vaatisi nimenomaan konkreettisia tekoja, että verotus ohjaa esimerkiksi valinnoissa oikeaan suuntaan, jos esimerkiksi henkilöautoliikettä mietitään, tai esimerkiksi joukkoliikennehinnat, joka tässäkin nousi. Tarvitaan kyllä valtion selkeästi vahvempaa osallistumista joukkoliikenneinfrastruktuuriin rahoittamiseen, joka kun katsoo vaikkapa pohjoismaista vertailua, on aivan jälkeenjäänyttä suhteessa meidän pohjoismaisiin verrokkeihin. Puhumattakaan suorasta tuesta, jota valtio kyllä kanavoi erilaiseen ostoliikenteeseen vaikkapa lentoliikenteessä, mutta ei sitä vähääkään pääkaupungin ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tukemiseen, jossa kuitenkin ne isot matkustajamäärät ovat.

Sitten vielä viimeisenä nostan esiin valtuutettu Pajusen huomion tästä sopeutumiskysymyksestä. Sehän on myös sellainen, joka on sekä globaalisti että kansallisella tasolla esillä. Taisi EU:n ilmastoneuvottelija nostaa esiin, että pitäisi jokaiselta valtiolta vaatia sopeutumissuunnitelmaa. Se on tietenkin aivan keskeistä huomioida myöskin siinä suunnittelussa, jota me kaupunkina teemme sekä kaupunkisuunnittelun osalta että sitten sään ääri-ilmiöihin varautuessamme.

3.3 Jenny Kasongo - Psykiatrisen osastohoidon tilanne

Kiitos, rouva puheenjohtaja. Arvoisa valtuusto.

Psykiatrisen hoidon tarve on kasvanut, eikä osastohoitoa ole kaikille sitä tarvitseville tarjolla. Psykiatrisia osastohoitopaikkoja Helsingin kaupungin Aurorassa on tällä hetkellä yhteensä 175 paikkaa. Enemmän paikkoja oli aikaisemmin. Helsinkiin muuttaa lähes 10 000 asukasta per vuosi, eikä nämä 175 hoitopaikkaa riitä kasvavalle väestölle. THL:n viime vuoden selvityksen mukaan osastohoitopaikkojen määrää tulisi nostaa suhteessa väestönkasvuun. Kysynkin: Mikä on arvioitu lisäystarve psykiatrisille osastohoitopaikoille suhteessa arvioituun väestönkasvuun tulevan valtuustokauden aikana? Entä kuinka moni osastohoitoa tarvitseva on jäänyt ilman hoitopaikkaa edellisen valtuustokauden aikana?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos valtuutettu Kasongolle tärkeästä kysymyksestä.

Tähän asiaanhan me tulemme kiinnittämään huomiota myös toimialan tulevassa palvelustrategiassa. Meillä Helsingissä tällä hetkellä kaikki psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevat potilaat pääsevät sairaalahoitoon. Eli sairaalahoitoon ei ole jonoja. Auroran psykiatrisen sairaalan käyttöasteen keskiarvo tälle vuodelle syyskuun loppuun mennessä on 88,6 prosenttia ja edellisvuoden osalta 91,6 prosenttia. Mutta siis totta kai me katsotaan, riittävätkö paikat ja ryhdymme toimeen, jos tilanne tässä nyt sitten tulevaisuudessa muuttuu, mutta nyt riittävät, eikä näköpiirissä ole sellaista, että eivät riittäisi.

Ajoittain näillä osastoilla on potilaita niin sanotusti ylipaikoilla. Tällöin ylimääräisiä vuoteita sijoitetaan potilashuoneisiin. Nämä potilasmäärät niillä osastoilla vaihtelevat potilaiden voinnin mukaan. Ylipaikat meillä Helsingissä on suunniteltu hyvin systemaattisesti. Kullakin osastolla on maksimiylipaikkamäärät, jotka ovat 0–2 sairaansijaa, ja ylimääräisillä patjoilla meillä ei kukaan potilas joudu makaamaan.

Mielialaosastoilla meillä toteutetaan paljon niin sanotusti turvavuorokausihoitoja. Eli tunne-elämältään epävakaat, eli esimerkiksi itsetuhoiset henkilöt, saavat hoitosuunnitelmansa mukaisesti tulla osastolle oman arvionsa mukaan turvaan. Eli he tulevat suoraan osastolle ilman mitään välikäsiä, ja pääsääntöisesti tällainen lyhyt, yön yli kestävä hoito riittää vakauttamaan heidän tilanteensa.

Hoitojakson pituus tammikuusta 2024 lokakuuhun 2025, tällä ajanjaksolla osastohoitojakson pituus on ollut keskimäärin 21 hoitopäivää. Helsingissä sairaalaan takaisin palaavien prosenttiluku on vain 2 prosenttia. HUSillakin vain 4 prosenttia. Tämä nimenomaan sen takia, että meillä Helsingissä avohoitoa on mietitty ja kehitetty. Jo sen potilaan sairaalahoidon aikana tehdään yhteistyötä avohoidon kanssa heti siitä sairaalahoidon alusta alkaen siihen kotiutumiseen asti. Ennen potilaan kotiuttamista pidetään yhteistapaaminen potilaan avohoidon kanssa. Potilaan tukena sairaalahoidon jälkeen on avohoidon hoitotiimin lisäksi välimuotoiset, liikkuvat ja avohoitoa tehostavat palvelut. Helsingissä on lisätty avohoitoon runsaasti väkeä, ja kaikki mitä sairaalassa on vähennetty, on sitten siirretty sinne avohoitoon. Tämän sanottuani, tietenkään osastohoitoa ei voi korvata avohoidolla vaikeissa tilanteissa.

Lisäksi Helsingissä me olemme järjestäneet mielenterveyskuntoutujien asumisen siten, että asumista tarvitsevat pääsevät heti sairaalasta asumispaikkaansa. Eli he eivät vie osastolta paikkaa niiltä, jotka sitä tarvitsevat, odottamalla siirtymistä.

Kiitos.

Kiitos vastauksesta, apulaispormestari Vierunen.

On hienoa, että erityisesti näitä ylimääräisiä paikkoja on tarjolla heille, jotka sitä tarvitsevat, ja että avopalvelut toimivat. Tosin olemme kyllä kuulleet, että on potilaita, jotka jonossa odottavat ympärivuorokautista hoitoa, sillä avopalvelut eivät välttämättä ole heidän tilanteeseen oikea hoito. Mä haluaisin vielä kysyä ja kuulla, että onko psykiatrisen ympärivuorokautisen hoidon saamisen kriteerejä jollain tavalla muutettu tai kiristetty. Kerroit näistä osastohoitojaksoista niistä päivistä, mutta kiinnostaisi vielä tietää se, että kotiutetaanko potilaita liian aikaisin avopalveluiden pariin osastopaikkojen mahdollisen vähäisyyden takia.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kiitos Kasongo tästä tosi tärkeästä ja ajankohtaisesta kysymyksestä. Vierunen totesi tuossa vastauksessaan, että psykiatriseen osastohoitoon pääsee jokainen eikä jonoa ole tällä hetkellä, mikä on positiivinen asia. Ongelma on kuitenkin siinä, että kynnys osastohoitoon pääsemiseksi on liian korkea. Me tiedämme, että vakava itsetuhoisuuskaan ei ole aina riittävä peruste osastohoitoon pääsemiselle, tai jos osastohoitoon pääsee, saatetaan sieltä kotiuttaa jo seuraavana päivänä. On erittäin huolestuttavaa, että lähes 50 prosenttia itsemurhan tehneistä on tutkimusten mukaan käynyt terveydenhuollon vastaanotolla viimeisen viikon aikana ennen kuolemaansa, ja lähes 70 prosenttia on ollut yhteydessä terveydenhuoltoon viimeisen 30 päivän aikana.

Me ollaan nyt tilanteessa, jossa itsetuhoiset ja kriisissä olevat ihmiset hakevat apua päivystyksestä, mutta koska psykiatrisia paikkoja ei ole riittävästi tai kynnys niiden piiriin pääsemiseksi on korkea, heidät lähetetään kotiin ilman apua ja turvaa. Kysynkin apulaispormestarilta, että miten me varmistamme, että jokainen apua tarvitseva pääsee jatkossa osastohoitoon.

Kiitos.

Kiitos, arvon puheenjohtaja.

Kiitos kollegalle Jenny Kasongolle hyvästä kysymyksestä. Tämä on erittäin tärkeä aihe.

Me nähdään ympärillämme paljon huonosti voivia helsinkiläisiä ja suomalaisia. On todella järkyttävä tieto, jos 50 prosenttia itsemurhan tehneistä on tavannut terveydenhuollon ammattilaista kuluneen viikon sisällä. Näinhän ei voi olla. Meidän pitäisi pystyä tarttumaan, puuttumaan tähän asiaan paremmin, ja nimenomaan ne osastohoidon kriteerit ovat liian tiukat, mikäli nämä ihmiset eivät jää siihen auttavaan haaviin, joka heille pitäisi olla tarjolla. Myöskin meidän täytyy panostaa siihen, että me ennaltaehkäistään näitä ongelmia. Meillä pitää olla lisää avohoitoa. Mieppi-keskuksia esimerkiksi olisi hyvä perustaa lisää Helsinkiin eri puolille Helsinkiä ja muita palveluita, millä saadaan vaikkapa nuorille nopeaa mielenterveyden apua, suoraan vaikka koulussa. Lisäksi on tärkeää huomioida, että tällä hetkelläkin moni osastohoidosta kotiutuva kokee, että he joutuvat kotiutumaan liian aikaisin, eli tässäkin on ongelma. Meidän täytyy parantaa tätä ja parantaa helsinkiläisten mielenterveyttä.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Ehkä pormestarin esittelyyn semmoinen lisäkysymys, että psykiatrian alalla kynnys hoitoon, varsinkin osastohoitoon, pääsemiseen vaihtelee tilanteen mukaan. Täällä on ihmisiä, ketkä eivät pääse osastolle, mutta ne eivät myöskään näy jonoissa, koska ne on niin sanotusti palautettu takaisin sinne lähettävälle taholle. Mä olen nähnyt tämmöiset lukemat ihan tällä viikolla eduskunnassa lähetteiden palautusprosentit osastonhoidosta, mutta kun ne ei ole julkisia, niin mä ehkä kysyn pormestarilta, että olisiko teille antaa meille tämmöinen tieto, että kuinka monta prosenttia osastolle lähetetyistä ihmistä tai heidän lähetteistä palautuu. Mä tiedän nämä lukemat suunnilleen itse, mutta niitä en voi sanoa tässä itse, niin onko teillä tällaista tietoa? Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä apulaispormestarin vastaus oli aika ruusuinen verrattuna siihen todellisuuteen, missä monet mielenterveyspotilaat tällä hetkellä elävät. Ja heidän omaiset tietävät, kuinka vaikeaa sitä hoitoa on saada ja kuinka vaikeaa nimenomaan on saada osastopaikka ja riittävää ja riittävän pitkää hoitoa. Nimenomaan tilanne on ollut pitkään se, että kotiutetaan liian aikaisin. Mun mielestä yksi tärkeä ulottuvuus mielenterveyspolitiikassa on se, että me muistetaan myös ne ihmiset, jotka eivät välttämättä koskaan parane, ne ihmiset, jotka ovat kroonisesti sairaita. Heille kuuluu myös Helsingissä ihmisarvoinen elämä. Olisinkin kysynyt apulaispormestarilta tästä kuntouttavasta tuetusta asumisesta erityisesti mielenterveyspotilaille, että mikä se tilanne tällä hetkellä on, että he saavat ihmisarvoista asumista, joka on tuettua.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Kasongolle erittäin tärkeästä kysymyksestä.

Tässä edellä valtuutetut ovat käyttäneet hyviä puheenvuoroja, ja olen kyllä samaa mieltä siitä, että tästä apulaispormestarin vastauksesta hieman ruusuinen kuva välittyi tästä tilanteesta. Itselläni on hieman toisenlainen käsitys tilanteesta. Kyllä meidän täytyy huolehtia siitä, että he jotka tosiasiassa tarvitsevat sitä osastohoitoa, sinne pääsevät. En pidä myöskään hyvänä psykiatrisessa osastohoidossa, että joudutaan käyttämään ylipaikkoja. Toki pitää olla jotain tavallaan varaa, mutta niihin nojaaminen ei ole hyvä asia. Mä olisin kysynyt vielä apulaispormestarilta sitä, että kun meillä on nyt Laakson yhteissairaala rakenteilla, jonne tulee sekä somaattista että psykiatrista sairaanhoitoa, niin kuinka paljon Helsingin psykiatriset osastopaikat lisääntyvät Laakson yhteissairaalan myötä?

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos valtuutetuille hyvästä keskustelusta.

Meillä on ammattilaiset. Me luotamme siihen, että he osaavat arvioida sairaalahoidon tarpeen, ja sairaalahoitoon pääsyssä me noudatamme valtakunnallisia kriteereitä. Näitä kriteereitä ei ole muutettu, mutta niin kuin sanoin äskeisessä puheenvuorossani, niin Helsingissä tehdään paljon myös töitä avohoidossa. Meillä ei kotiuteta liian aikaisin, vaan aina pidetään hoitokokous avohoidon kanssa yhdessä ja omaiset myös mukana näissä kokouksissa ennen kotiuttamispäätöstä. Suurin osa meidän potilaista tulee päivystyksen kautta, ja kuntoutuksesta sovitaan yksilöllisesti myös avohoidon kanssa.

Sitten tämä Laakso-kysymys. Laakson osalta paikat eivät lisäänny, mutta kuten edellisessä puheenvuorossa totesin, tällä hetkellä meillä on tilanne, että meillä ei ole nämä paikat edes täysin täynnä. Jos sellainen tilanne tulee, että paikkoja lisää tarvittaisiin, sitten tietysti ryhdymme toimiin.

Kiitos, puheenjohtaja.