Vihreän valtuustoryhmän ryhmäaloite uusista keinoista asunnottomuuden poistamiseksi

Kiitos, puheenjohtaja.

Asunnottomuus on tärkeä asia, varsinkin nyt kun tiedämme, että asiat eivät enää luista ihan yhtä hyvin kuin aiemmin. Onneksi Helsinki on sitoutunut edelleen asunnottomuuden poistamisen tavoitteisiin, ja on hyvä kuulla, että asumisneuvontapalvelut ovat tavoittaneet merkittävästi aiempaa enemmän asunnottomia.

Tutkijana mun mielestä oli erityisen kiva lukea, että ympäristöministeriön hankkeessa, jossa Helsinki on mukana, tavoitteena on ennaltaehkäistä häätöjä ja nimenomaan tutkimuksen kautta etsiä tähän keinoja. Oli erittäin kiva lukea, että toimintamalliksi on nyt jo rakennettu sosiaalityöntekijä, oma työntekijä näille asunnottomille, joilla mahdollisesti on häätö uhkaamassa, ja tästä olisi tulossa pysyvä malli.

Erityinen kiitos sote-lautakunnalle apulaispormestari Vierusen johdolla, että naiset, jotka usein ovat aika turvattomassa tilassa asunnottomina, on nostettu erityishuomioon piiriin.

Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin tässä ottaa vastauspuheenvuoron, koska tässä vierustoveri valtuutettu Castrén puhuu kyllä ihan täyttä asiaa, että kyllä pitäisi saada tämä asunnottomuus... Tämä on nyt kolmas kausi täällä, ja koko aika pyöritellään tämä samaa. Pitäisi tehdä jotakin. Se on vähän niin kuin se kehitysapuraha, 0,7 prosenttia BKT:stä. Kaikki sanoo, että juu, juu, siihen pyritään, mutta mitään toimenpiteitä ei kuitenkaan tehdä, että sinne ikinä tultaisiin pääsemään. Tässä on nyt vähän sama juttu, että tämä asunnottomuushan voitaisiin ratkaista sillä, että Helsingin kaupunki rakentaisi kaksi erillistä paikkaa. Toinen on päihteellinen, ja toinen on täysin päihteetön. Siellä olisi omat yksiöt, joissa on omat kylpyhuoneet, vessat ja keittiöt ja kaikki. Jokainen, joka haluaa mennä sinne päihteelliselle puolelle, saisi sieltä sen asunnon. Sitten taas, jotka haluaa vähän parantaa sitä omaa elintasoaan, voisivat siirtyä sieltä sinne päihteettömään puoleen. Eihän se nyt meidän kaupungin budjetissa kuitenkaan niin paljon maksaisi. Tiloja on tyhjilläänkin. Se on ihan vain poliittisesta tahdosta kiinni, halutaanko me ratkaista tämä vai ei. Mun mielestä me voitaisiin se hyvin täällä ratkaista. Valtuutettu Koskela.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kokoomuksen eduskunnassa toimivat kollegat tässä edellä miettivät, että miten voi vaikuttaa. Vastaisin, että hallituksessa voi vaikuttaa. Tällä hetkellähän Orpon hallitus on ajanut sellaista politiikkaa, mikä on erityisesti kurittanut helsinkiläisiä pienituloisia ihmisiä. Se tilanne, mikä meillä on, on, että häätöjen määrä on lähtenyt kasvuun, asunnottomien määrä on lähtenyt kasvuun, yksin elävien asunnottomien määrä on lähtenyt kasvuun. Tämä tilanne on kammottava, ja yksi syy siihen on Orpon hallitusohjelmassa, joka on laimentanut aiemman hallituksen tavoitteen asunnottomuuden poistosta ainoastaan pitkäaikaisasunnottomuuden poistoon. Kaikki ne toimenpiteet, joita hallitus on tehnyt, on johtanut juuri tähän tilanteeseen. Asumisneuvonnan resurssit on puolitettu, sosiaalisesta asuntotuotannosta on leikattu, ASO on lakkautettu kokonaan. Tämä vaikeuttaa paitsi asunnottomuustyöhön vastaamista, myös segregaatiokehityksen hillintää, jota me kaikki täällä Helsingissä haluamme toteuttaa.

Jos pohditaan sitä, mitä kaupunki tekee, niin me tarvitaan parempaa edunvalvontaa suhteessa valtioon, jolta tulee kuitenkin ne rakenteet ja keinot, joilla me pystytään vastaamaan näihin kysymyksiin. Helsinki on näiden asioiden kanssa tällä hetkellä todella vaikeassa tilanteessa siksi, että hallitus on tehnyt erittäin huonoa ja heikkoa politiikkaa, mikä ajaa kaikista vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset ahtaalle.

Täytyy tässä yhteydessä myös todeta, että nämä sosiaaliturvaleikkaukset ja esimerkiksi leikkaukset asumistukeen ja suojaosien poistoon on johtanut siihen, että pienituloisilla on entistä vaikeampi asua Helsingissä. Tämä koskee asunnottomuuden lisäksi myös niitä ihmisiä, jotka tekevät töitä esimerkiksi palvelualojen ammateissa ja joiden on vaikea löytää kohtuuhintaisia koteja Helsingistä. Kohta niitä kohtuuhintaisia koteja on vielä vähemmän, kun valtion asuntorahasto on sulatettu valtion budjettiin.

Vielä toteisin, että kun valtuutettu Kaleva tuossa sanoi, että poliittisesta tahdosta tämä on kiinni, niin olen aivan samaa mieltä ja toivon, että sitä poliittista tahtoa löytyy myös Orpon hallitukselta.

Arvoisa herra puhemies.

Nyt kun täällä salissa, niin kuin asialistasta näkyy, on käsittelyssä... (Puheenjohtajan välihuomautus.) Ai niin, tämähän onkin valtuustosali. Anteeksi. Anteeksi ihan kauheasti. Minä menin sekaisin. Mä luulin, että...

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Tämä keskustelu pitää käydä siellä Arkadianmäellä tietenkin, kun puhutaan [epäselvää]. Anteeksi. En tiedä, mistä tämä johtui, mutta pyydän nöyrästi anteeksi.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tärkein kohta tässä aloitteessa oli vaatimus saada päihteettömille ja naisille erilliset tilapäismajoituspaikat, eikä se näytä olevan ihan yhtä helppoa kuin Atte Kaleva tuossa äsken sanoi. Vastauksessa puhutaan nimittäin Lauttasaaren hätämajoituspaikan kahdesta eri rakennuksesta naisille ja miehille, vaikka rakennuksia on yksi ja yhteiset tilat ovat tosiaan yhteisiä. Lisäksi todetaan, että Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa on naisille oma hätämajoitussolu, johon miesasiakkailla ei ole pääsyä. Näinhän se on, mutta koska tavaroiden säilytys, ruokailu- ja suihkutilat ovat kaikille yhteiset, ei erityistä turvaa naisille ole. Yksikkö on käyttäjien mukaan vaarallinen haavoittuvassa asemassa oleville, lähinnä naisille ja vanhuksille, ja poliisi on suoraan kehottanut väkivallan uhreja menemään muualle. Mutta minne? Ilmeisesti Triplaan.

Etsivän lähityön sosiaaliraportissa viime vuodelta listattiin kiireisimpinä kehitysehdotuksina presidentillisesti kolme pointtia: Lisätään suihku- ja pyykinpesumahdollisuuksia. Mahdollistetaan päihteetön tilapäisasuminen ja asumispäivystys erillään päihteitä käyttävien palveluista. Lisätään naisille suunnattuja asumispalveluita, oma asumispäivystys ja tilapäismajoitusyksikkö. Jotenkin tämä aloitteen saama tosiasiat osin kieltävä vastaus paljastaa, että kaupungin valvonta ostopalvelujen toiminnasta ei tässä asunnottomien asiassa oikein toimi, kun ongelmia ei tunnisteta ja annetaan ymmärtää, että nykyiset palvelut polkuineen ovat riittäviä ja hyvin toimivia.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Koti on ihmisoikeus. Ilman kotia ei pysty pääsemään irti päihdekierteestä. Ilman kotia ei pysty hoitamaan omaa mielenterveyttä. Täällä kollega Kaleva pystyy performoimaan vaikka mitä huvittaa, mutta fakta siitäkin huolimatta on se, että hallituksen toimet ovat lisänneet kodittomuutta tässä maassa ja varsinkin Helsingin kaupungissa. Näin ovat myös tutkijat todenneet.

Täällä kaupunginvaltuuston puolella voimme tehdä paljon toimia, mutta samaan aikaan me tarvitaan Suomen hallitukselta toimia, joten vetoan kaikkiin kansanedustajiin tässä huoneessa: Tehkää niitä toimia. Puolustakaa omaa kaupunkia, puolustakaa omia kaupunkilaisianne. Tilanne alkaa olemaan nimittäin todella häpeällisellä tasolla. Ei voi olla niin, että jo 11 vuotta jatkunut asunnottomuuden, kodittomuuden lasku on nytten kääntynyt ja vastauksena on se, että täällä pyöritellään peukaloita ja sanotaan, että ei näistä asioista pidä tässä salissa puhua. Ellei tässä salissa niistä asioista puhuta, ellei helsinkiläiset puolusta kaikkia helsinkiläisiä, niin mitä järkeä tässä enää on?

Kiitos.

Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen aina ollut sitä mieltä, että yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Sen arvo korostuu ajassa, jossa meitä revitään jatkuvasti eri suuntiin. Ajassa, jossa köyhyys lisääntyy, eriarvoisuus kasvaa, mielenterveyden kriisi koettelee ja yhä useampi voi aidosti todella huonosti. Etenkin poliittisilta päättäjiltä, meiltä, jotka teemme jatkuvasti muiden ihmisten elämään vaikuttavia päätöksiä, sitä toivoisi kykyä empatiaan. Kykyä pohtia, miten meidän tekemämme politiikka näkyy niiden ihmisten arjessa, jotka tehdyistä päätöksistä joko hyötyvät tai kärsivät, sekä etenkin niiden ihmisten elämässä, jotka eivät syystä tai toisesta saa omaa ääntään kuuluviin. Niin maailmalla kuin meillä Suomessa on kuitenkin myös heitä, jotka eivät näe empatialla arvoa. Poliittisia päättäjiä, ministereitä, joiden mielestä empatia ei kuulu politiikkaan. En ole koskaan ymmärtänyt tätä logiikkaa, sitä, miten edustuksellinen demokratia voisi koskaan toimia, mikäli päättäjät eivät edes yritä asettua edustamiensa ihmisten asemaan.

Kun puhumme asunnottomuudesta, leimaa myös sitä keskustelua usein kyvyttömyys ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Asunnottomuus on aina inhimillinen tragedia. Silti asunnottomista ihmisistä puhuttaessa kuulee usein todettavan, että he ovat itse syyllisiä omaan tilanteeseensa. Että vaille kotia jääneet ihmiset voivat katsoa ainoastaan peiliin pohtiessaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty, eivätkä he siksi ansaitsisi myötätuntoa tai apua. Se ei kuitenkaan ole totta. Ihmistä katsoessaan ei voi koskaan tietää, mitä hän on elämässään käynyt läpi. Mitkä asiat, mitkä epäonnistumiset tai vastoinkäymiset ovat ajaneet henkilön tilanteeseen, jossa hänellä ei ole enää mahdollisuutta omaan kotiin.

Me tiedämme, että asunnottomuus on Suomessa kasvanut ensimmäistä kertaa vuosiin. Pelkästään Helsingissä lähes 800 ihmistä oli viime vuonna vailla kotia. Eikä enemmistö heistä löydä syyllistä peilistä. Ei ajassa, jossa Orpon hallitus on leikannut toistuvasti heiltä, joilla on jo kaikkein vähiten. Ei ajassa, jossa leikataan ihmisten perustavanlaatuisesta turvasta, kuten sosiaaliturvasta, samalla riistäen yhä useammalta mahdollisuuden pärjätä ja elää ihmisarvoista elämää.

Mikäli Suomi haluaa jatkossakin kutsua itseään hyvinvointivaltioksi, me emme voi olla maa, jossa ihmiset ovat ilman kotia. Se tarkoittaa, että meillä ei voi olla kaupunkeja, joissa ihmiset ovat ilman kotia. Tämä koskee ehkä jopa ennen kaikkea myös Helsinkiä, Suomen pääkaupunkia, jonka pitää näyttää mallia muille siinä, miten me torjumme eriarvoistumista, segregaatiota ja sitä kautta asunnottomuuden ja osattomuuden kasvua.

Asunnottomuuden poistamisen tulee olla yksi Helsingin tulevien vuosien tärkeimmistä tavoitteista. Se edellyttää määrätietoista työtä kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi, riittävää tukea asunnottomiksi joutuneille sekä uusia niin ennaltaehkäiseviä kuin kehittäviä toimia sen edistämiseksi, että jokaisella voisi olla Helsingissä koti. On asetettava pitkän aikavälin tavoitteita, ei luotettava ainoastaan tilapäisratkaisuihin. Se edellyttää myös, että me tarkastelemme kriittisesti jo tehtyjä päätöksiä niin valtakunnan kuin kuntapolitiikan tasolla. Olemmeko tehneet oikeita valintoja, oikeita päätöksiä vai kenties päätöksiä, jotka on tehty vailla empatiaa?

Kiitos.

Värderade ordförande.

Helsingin onnistunut toiminta asunnottomuuden vähentämiseksi on, kuten valtuutetut Koskela ja Diarra toi jo hyvin esille, Orpon oikeistohallituksen takia ottanut takapakkia ja asunnottomuus on kasvussa. Tässä tilanteessa meiltä kaupunkina vaaditaan entistä vaikuttavampia toimia erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi.

Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa tärkeintä on, että ihmisellä on turvallinen ja katkeamaton polku päihdekuntoutukseen ja asumiseen.

Päihdesairaus ei nimittäin ole suoraviivainen matka. Siihen kuuluu niin hyviä kuin huonoja päiviä. Ja yksi lipsahdus ei saisi johtaa siihen, että ihminen joutuu päihdehuollon asumisesta jälleen patjalle Hietaniemenkadulle. Toinen iso ongelma on asumisen portaitten puute. Tällä hetkellä siirtyminen asunto ensin -yksiköstä yksittäisasuntoon on ihan liian jyrkkä askel. Moni tarvitsee näiden väliin pienempiä, rauhallisempia yksiköitä, joissa tuki säilyy, mutta itsenäisyys voi kasvaa. Nykyiset suuret yksiköt muistuttaa liian usein säilytyspaikkoja. Ne ei tue elämänhallintaa, eikä ne luo yhteisöllisyyttä. Tässä on pohjimmiltaan nyt kyse siitä, millaisia palveluja kaupunki ostaa ja minkä kokoisia yksiköitä me rakennetaan.

Asumisyksiköihin tarvitaan myös oma lääkäripalvelu. Monen asukkaan toimintakyky paranisi merkittävästi, jos apu olisi helposti saatavilla eikä piilossa takaisinsoittojärjestelmissä.

Ja lopuksi: Jos halutaan ehkäistä nuorten asunnottomuutta, on vahvistettava jälkihuoltoa. Siirtyminen suljetusta lastensuojelulaitoksesta yksin asumiseen on monelle todella iso harppaus. Me tarvitaan tähänkin pieniä, vahvasti tuettuja asumisyksiköitä ja yksilöllisiä palveluita, jotta jokaisella nuorella olisi parempi mahdollisuus onnistua omassa kodissa.

Kiitos, puheenjohtaja.

Ja kiitos vihreille aloitteesta asunnottomuuden poistamisen uusista keinoista. Tosiaan Helsinki toteuttaa useita toimia asunnottomuuden vähentämiseksi. Osa näistä toimista on hankepohjaisia, kuten tämä valtakunnallinen hanke pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Me ei kuitenkaan voida nojautua ainoastaan tähän hanketyöhön, vaan tarvitsemme useita pitempiaikaisia toimia kaikenlaisen asunnottomuuden poistamiseksi. Siksi luomme tulevalle neljälle vuodelle muun muassa asunnottomuuden poistamisen toimintaohjelman. Me turvataan asumisneuvonnan resursseja, ja todennäköisesti hätämajoituspaikkoja tulee olemaan enemmän myös päihteettömille.

Asunnottomien joukkoon on valitettavasti liittynyt yhä enemmän pienituloisia työssäkäyviä. Tähän yksi keskeinen ratkaisu asunnottomuuden vähentämiseksi on riittävä määrä kohtuuhintaisia asuntoja, mutta myös vahvempi edunvalvonta Suomen hallituksen suuntaan. Viime kaudella selkeästi pormestaristo epäonnistui tässä edunvalvonnallisessa tehtävässä. Nyt tulisi panostaa tähän työhön, sillä Ara-rahoituksesta on leikattu melko paljon ja hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa kohtuuhintaisia asuntoja on vähemmän.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja muut työkaverit tässä.

Nykyinen hallitus on todellakin heikentänyt tätä meidän asunnottomuuden parantamista, koska se puhuu vain pitkäaikaisasunnottomuudesta. Helsingissä asunnottomuus on noussut, ja jollemme nyt tee sille mitään, siitä tulee meille vielä suurempi ongelma.

Todellisuudessa Helsingin asunnottomuus on todellakin ihan muuttunut siten, että meillä on vielä entistä enemmän uudenlaisia asunnottomia: häädön saaneita maksamattomien vuokrien tai muiden takia tai joiden on pitänyt muuttaa pienempään asuntoon, jotta olisivat voineet saada asumistukea, mutta näitä pieniä asuntoja vain ei ole. Myös maahanmuuttajat ovat uusasunnottomia. He asuvat oikeasti omien kavereiden sohvalla, ja tämä tilasto ei tule näkyviin.

Ongelma ovat myös nuoret päihdekäyttäjät, jotka oikeasti voidaan potkaista pois lapsuuden kodistaan sen takia, että vanhemmat eivät heitä siedä. Sekin on yksi, joka on todella katsottava tarkkaan, mitä sille tekee, koska asuntola tai tuettu asuminen, jossa henkilökunta on heidän tukenaan, tätä määrää meillä on kyllä määrätietoisesti vähennetty. Nuoret, jos vielä jäävät tässä kaiken alle, niin muistakaa aina, että tämä on vielä prosentuaalisesti nouseva trendi sitten. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Nyt tämän hallituksen onnistumisten riviin niin sanotusti erittäin huolestuttavan työllisyyskehityksen lisäksi voidaan liittää se, että asunnottomuus on todellakin kääntynyt kasvuun vuonna 2024. Tähän asti elettiin monta hyvää vuotta ja asunnottomien määrä väheni. Asunnottomuuden nousun taustalla ovat monet taloudelliset ongelmat ja hallituksen leikkauspolitiikka. Tämä ei ole sattumaa. On kuitenkin hyvä, että Helsinki on edelleen sitoutunut siihen, että asunnottomuus poistetaan vuoteen 2030 mennessä.

Täytyy sanoa, että joillain aikaisemmilla kokoomuspolitiikoilla oli kunnianhimoisia tavoitteita myös asunnottomuuden poistamisen osalta, mutta nyt syystä tai toisesta asiaa ei nähdä riittävän tärkeänä. En tiedä, onko se kokoomuslaisten äänestäjien tai poliitikkojenkaan etu, että meillä on ihmisiä vailla asuntoa ja todellakin jopa kauppakeskus Triplasta on tullut yksi tällainen paikka, jossa ihmiset joutuvat yöpymään erittäin huonoissa oloissa tietenkin. Asunnottomuus aiheuttaa monia muita ongelmia. Sen sijaan, jos ihmisellä on asunto, se itsessään luo näiden asunnottomuutta poistavien yhdistysten ja asiantuntijoiden mukaan hyvät edellytykset pärjätä muutenkin elämässä. Eli ensin kannattaa ratkaista se asia, että ihmisellä on katto pään päällä. Sitten voidaan auttaa monessa muussakin asiassa ja ihminen pystyy myös auttamaan itse itseään. Mutta ilman asuntoa etenkin haavoittuvat ryhmät ovat todella hankalassa asemassa, kuten moni on täällä kuvaillut.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin nyt edelliseen puheenvuoroon hieman korjata faktoja. Ensinnäkään hallituksen leikkaukset eivät ole aiheuttaneet asunnottomuutta. Täällä väitettiin aiemmin, että täällä olisi pulaa kohtuuhintaisista asunnoista. Helsingissähän on suuri ylitarjonta esimerkiksi yksityisten vuokra-asunnoista, elikkä ongelma on täysin päinvastainen.

Toisekseen ongelma kyllä varmaan koskee niitä henkilöitä, joilla on esimerkiksi luottohäiriöitä tai on muita elämänhallinnan ongelmia, jotka eivät ole siis houkuttelevia vuokralaisina yksityisten asuntosijoittajien mielestä. Tämän ongelman korjaamiseksi olen edelleen sitä mieltä kuin olen ajanut monta vuotta, että asumisen tuki yhteiskunnassa pitäisi kohdistaa sitä tarvitseville. Elikkä asumistukea pitäisi myöntää kaupungin asunnoissa asuville ihmisille. Se kohdistaisi sen tuen sitä aidosti tarvitseville. Rajaan vastauspuheenvuorot nyt listalla oleviin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Se väite, että kokoomuksen johtaman hallituksen politiikalla ei olisi mitään vaikutuksia asunnottomuuteen, ei pidä paikkaansa. Hallitus on tehnyt ihan tietoisia päätöksiä, joilla ihmisten toimeentulo on heikentynyt. Tämä näkyy Helsingissä, jossa kuitenkin asuntojen hinnat ovat edelleen kalliita. Pitää myös paikkansa se, että asunnottomuus on lähtenyt kasvuun Orpon hallituksen aikana vuonna 2024.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mulle tuli valitettavasti tästä valtuutettu Koulumiehen puheenvuorosta semmoinen olo, että te nyt kyllä oikein tiedä, mistä te puhutte. Tulee myös semmoinen olo, että te ette ole tietoinen hallituksen politiikan vaikutuksista pienituloisiin ja asunnottomuuden lisääntymisestä. Itse joku aika sitten sain yhteydenoton ihmiseltä, joka kertoi, että ei ole rahaa ruokaan, kun on tällä hetkellä niin tiukalla, että naapureilta pitää pyytää apua. Se näkyy ruokajonoissa, kaikessa. Ihan oikeasti perehtykää näihin asioihin ja tulkaa sitten kertomaan meille tänne näitä asioita.

Arvoisa puheenjohtaja.

Juuri niin kuin valtuutettu Jalovaara tässä edellä sanoi, niin valitettavasti on niin, että asunnottomuus on nimenomaan kasvussa ja tällä hetkellä esimerkiksi yksin elävien asunnottomuus on ensimmäistä kertaa kasvussa sitten 2012. Valtuutettu Koulumiehen olisi myös hyvä tietää, että esimerkiksi kun häädöt kasvaa suurissa kaupungeissa, ensimmäistä kertaa näitä häätöjä selittää pienituloisuus. Te selititte, että tässä on kyse elämänhallinnan ongelmista. Ei, vaan syynä on se, että ihmisillä ei riitä rahat elämiseen sen takia, koska Orpon hallitus on nimenomaan tehnyt valtavia leikkauksia pienituloisten ihmisten asemaan montaa eri kautta. Sen lisäksi heikentänyt palveluita. Sen lisäksi leikannut muun muassa asumisneuvonnan rahoituksesta.

Eli kyllä, Orpon hallituksen politiikka on syynä siihen, että myös Helsinki kärsii tällä hetkellä tästä massiivisesta yhteiskuntapoliittisesta ongelmasta.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tämä oli kyllä todella pöyristyttävä tämä puheenvuoro.

Se, että ihmisiä kategorisesti laitetaan johonkin tiettyyn lokeron, että asunnottomuus olisi juuri vaikka elämänhallintaan liittyvä kysymys, vaikka se on tietenkin myös sitä, se supistaa tämän kysymyksen paljon kapeammaksi kuin se todella on. Opiskelijat, eläkeläiset, vanhukset. Tämä on se lista, mitä esimerkiksi Vailla vakinaista asuntoa ry:n viestintäpäällikkö kertoi heidän uusista asiakasryhmistään. Me ei varmaan haluta sellaista Suomea, jossa eläkeläiset, vanhukset, opiskelijat pienituloisuuden takia joutuu vaille asuntoa. Tämä on tämmöistä hyvinvointivaltion murentamista, mitä maamme hallitus tekee aktiivisesti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ei ole pakko uskoa tämän salin vasenta laitaa, mutta kyllähän jo viime vuoden lopulla alkoi tulla näitä köyhyystutkimuksia, joista myös aika laajasti uutisoitiin ja joissa aivan yksiselitteisesti todettiin, että nämä hallituksen tekemät sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset näkyy kasvavina häätöinä, kasvavana nälkänä, kasvavana muutenkin pienituloisten ihmisten hätänä ja tulevaisuuden pelkona. Jopa tässä aloitevastauksessa sanotaan, että köyhyydestä ja toimeentulovaikeuksista johtuvat häätöjen lisääntymiset näkyvät suoraan asunnottomuuden kasvuna. Eihän nyt tästä meillä varmaankaan täällä ole mitään epäselvyyttä näistä faktoista. Sitten se on eri asia, että pitääkö tätä ongelmana, onko tämä väärin.

Arvoisa puheenjohtaja. Arvon valtuutetut.

Tämä on todella tärkeä aihe ja hyvää keskustelua. Kiitos siitä.

Sotepe-toimiala on sitoutunut asunnottomuuden poistamisen tavoitteeseen. Helsinki kykeni puolittamaan viime valtuustokaudella tehdyn asunnottomuusohjelman toimenpiteiden johdosta kokonaisasunnottomuuden ja pitkäaikaisasunnottomuuden neljässä vuodessa. No, mutta valitettavasti viime vuoden lopulla on havaittu, että yksin elävien asunnottomien määrä on kääntynyt lievään kasvuun. Työtä täytyy siis jatkaa.

Uudessa kaupunkistrategiassa me asetimme tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen vuoteen 2030 mennessä. Strategian mukaisesti me laadimme asunnottomuusohjelman, joka jatkaa ilman katkoksia jo tehtyä työtä asunnottomuuden poistamiseksi. Helsinki osallistuu jo täällä mainitun mukaisestikin ympäristöministeriön hallinnoimaan valtakunnalliseen hankkeeseen 2025–2027, jonka tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen. Hanke on sotepe- ja kaupunkiympäristötoimialojen yhteinen. Tämän hankkeen myötä tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia, muun muassa sosiaalityön kehittämiseen tehtyä työtä, me alamme nähdä ensi vuoden puolella ja saamme niistä sitten myös tietoa ja infoa sotepe-lautakunnalle. Helsingissä on myös toiminnassa laaja yhteistyö verkostojärjestöjen ja muiden yhteistyökumppaneiden kesken pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi ja ehkäisemiseksi.

Hätämajoitus nousi täällä keskustelussa esiin ja sen tilanne. Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa on naisille oma hätämajoitussolu, johon miesasiakkailla ei ole pääsyä. Naisilla on omassa osastossaan myös omat suihku- ja wc-tilat, joihin miehet eivät pääse. Mutta Lauttasaaressa ja Hietaniemenkadulla molemmissa ruoka- ja hygieniatilat sekä tavaroiden säilytys on todellakin yhteisissä tiloissa, joten naisten ja päihteettömien täysin erillisiä tiloja ei pystytä tällä hetkellä tarjoamaan. Sen sanottuani, sotepe-toimialalla nyt kyllä suunnitellaan ja mietitään mahdollisia keinoja näiden palveluiden järjestämiseen siten, että naisille ja päihteettömille tarjottaisiin kokonaan erilliset tilat siten, että nämä yhteiskäyttötilat ovat myös kokonaan erilliset naisille ja päihteettömille.

Lääkäripalvelut nousi täällä myös esiin. Lääkäripalvelut sekä suuhygienisti ja jalkahoitaja löytyvät Hietaniemen yksiköistä kuin myös sosiaaliohjaus ja sosiaaliohjaajat. Lisäksi yhtenä toimenpiteenä tähän mainittuun pitkäaikaisasunnottomuuden poistamishankkeeseen me lisäämme asumisyksiköihin liikkuvia sairaanhoitajia sosiaalityöntekijöiden rinnalle. Tämä mahdollistaa esimerkiksi hoidon tarpeen arvioinnit päihdehoitoon.

Takaisin näihin hätämajoitusyksikköihin ja niiden turvallisuuteen. Lauttasaaren hätämajoituksen ulkotiloihin ja yleisiin sisätiloihin olemme nyt laittamassa kameravalvontaa, ja Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa on tehty yhdessä asiakkaiden kanssa turvallisemman tilan säännöt. Sosiaalityötä asiakkaiden parissa on näissä molemmissa yksiköissä myös lisätty.

Loppuun haluaisin todeta, että hätämajoitus on todellakin tärkeä toimi ja siellä täytyy paikkoja riittää, mutta ensisijainen tavoite meillä Helsingissä tulee olla ja on asunnottomuuden poisto. Jokaisella on oltava oma koti ja se, että hätämajoitusta tarvitsevia ihmisiä olisi mahdollisimman vähän. Tämän eteen me teemme myös päämäärätietoisesti töitä. Ensi vuoden talousarviossa me myös kirjasimme, että tähän tärkeään työhön, asunnottomuuden torjumiseen ja pitkäaikaisasunnottomuuden toimenpiteisiin, me varmistamme resurssit.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Suomessa tosiaan 12 vuoden ajan pystyttiin vähentämään asunnottomuutta, ja viime vuonna tämä suunta kääntyi takaisin kasvuun. Nyt tämän hetken lukujen valossa näyttää siltä, että asunnottomuus lisääntyy myös tänä vuonna. Tämä kehitys ei ole mikään sattuma, vaan se on tosiaan suoraa seurausta hallituksen leikkauspolitiikasta. Siksi tätä asuntopolitiikan kokonaisuutta ei voi unohtaa tästäkään keskustelusta.

Nämä massiiviset leikkaukset asumistukeen ja muuhun sosiaaliturvaan on ajanut monet ihmiset ihan mahdottomaan tilanteeseen, ja sen takia yhä useampi menettää kotinsa. Eli nyt se asunnottomuus johtuu köyhyydestä. Sen takia on tärkeää ymmärtää, että myöskään nämä asunnottomien palvelut eivät Suomessa perinteisesti ole eikä lähtökohtaisesti suunniteltu ihmisille, joiden ainoa ongelma on liian pienet tulot. Mä olen keskustellut tästä asiasta Helsingissä asunnottomuuden ennaltaehkäisevää työtä tekevän ihmisen kanssa, ja hänkin on nostanut juuri tätä problematiikkaa esille. Vaikka tämä aloitevastaus on hyvä, myös se viesti sieltä on, että tämä tilanne on todella huolestuttava myös Helsingissä. Ja samaan aikaan nämä hallituksen kaikki asuntopolitiikan tämän ideologisen täyskäännöksen vaikutukset eivät ole vielä edes realisoituneet. Me paraikaa eduskunnassakin käsitellään näitä valtion asuntorahaston lakkauttamista. Ara lakkautettiin, korkotukivaltuuksien rajuja leikkauksia. Nämä kaikki muodostavat todella ison suunnan muutoksen, joka tulee lisäämään maksuhäiriöitä, häätöjä, asunnottomuutta. Ja sitten tähän päälle vielä nämä asumisneuvonnan leikkaukset.

Tämä ei ole mikään luonnonlaki tämä asunnottomuuden kasvaminen, vaan tämä on oikeiston valinta.

Tack, ordförande. Arvoisat valtuutetut.

Helsinki on tehnyt viime vuosina merkittävää työtä asunnottomuuden vähentämiseksi. Työ ei kuitenkaan vaikuta olevan ohi, sillä vuoden 2024 lopussa yksin elävien asunnottomien määrä kääntyi jälleen lievään kasvuun, ja kuten monet valtuutetut ovat todenneet, tämä kehitys on erittäin huolestuttava. Tässä on mielestämme kiinnitettävä erityisesti huomioita nuoriin asunnottomiin. Heihin, joiden elämänpolku on vasta alussa, mutta joille oma koti saattaa tuntua kaukaiselta haaveelta. Nuorten asunnottomuus ei ole vain katto päällä -kysymys. Se on myös kysymys toivosta, osallisuudesta ja mahdollisuudesta rakentaa omaa elämää. Kun nuori jää ilman kotia, hän jää usein myös ilman turvaverkkoa. Ilman pysyvää osoitetta on myös vaikea saada töitä, opiskella tai hakea apua.

Vaikka lautakunta kokee toimenpiteiden olevan riittäviä, niin haluan juuri kohdistaa katsetta siihen, miltä tämä voi näyttää nuorten näkökulmasta. Monesti pahoinvoiva tai asunnoton nuori voidaan määrätä sijaishuoltoon, joka on heille useimmiten tuntematon ympäristö. Päädyttyään uuteen kotiinsa saattaakin olla, etteivät olosuhteet kuitenkaan ole entisiä parempia. Asiattomat rajoitukset, sosiaalityöntekijöiden välinpitämättömyys sekä muiden huollossa olevien sopimaton käytös on monille arkea. Tästä heille syntyy epäturvallinen olo, ja tämä ei todellakaan ole ongelma, joka esiintyy yksinomaan sijaishuollossa. Hätämajoitusyksiköt käsitetään useimmiten vaarallisiksi ja hämäriksi paikoiksi, minkä takia monet saattavat olla menemättä hoivaan, vaikka sitä tarvitsisivat. Näitä palveluita on parannettava.

Jotta nuoret tai oikeastaan ketkä vaan saisivat aidon mahdollisuuden kuntoutua tai elää heille mieluista elämää, on heidän pakko saada turvallinen olo arjessaan. Eivät nuoret syyttä karkaa hoidosta, eivätkä he ilman hoitoa parane. Kiitos. Tack.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos nuorisoneuvoston edustajalle erittäin hyvästä puheenvuorosta. Kiitos myös apulaispormestarille hyvästä vastauksesta valtuustolle. Ei voinut olla ajattelematta, että kunpa kokoomuksessa Suomen hallituksessa ajateltaisiin samalla tavoin.

Helsingin on terästäydyttävä asunnottomuuden vähentämisessä, mutta samaa toivoisi Suomen hallituksesta. Tällä vaalikaudella ei helsinkiläisellä asunnottomalla ole ollut puolestapuhujaa Suomen hallituksessa. On aivan selvää, että asumistuen heikennykset yhdistettyinä muihin sosiaaliturvan heikennyksiin ovat vaikeuttaneet pienituloisten mahdollisuutta asua Helsingissä. Kaikkein suurin syy asunnottomuuden kasvuun on Suomen hallituksessa ja sen toimenpiteissä.

Köyhyyden lisääminen tarkoittaa asunnottomuuden lisäämistä, ja suurin syy toimeentulovaikeuksien ja kodittomuuden lisääntymiseen on nimenomaan Orpon hallituksen päätöksissä. Orpon hallitus on tehnyt jäätävän kovaa, kylmää ja anteeksiantamatonta politiikkaa, mitä tulee maamme pienituloisiin, köyhiin lapsiperheisiin ja asunnottomiin.

Asuntopolitiikassa Helsingin kaupunki ei pysty korjaamaan Suomen hallituksen tekemiä virheitä. Tarvitsemme aivan välttämättä viisasta yhteistyötä valtion ja Helsingin kaupungin välillä. Köyhimpien asumistukea sosiaaliturvan lainsäädännössä on nostettava. Valtion tukea kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen on kohennettava. Ennen kaikkea Helsinki tarvitsee Suomen hallituksessa edunvalvojia, joilla on riittävästi sydäntä eläytyä pienituloisten helsinkiläisten arkeen ja puolustaa helsinkiläisiä lapsiperheitä, opiskelijoita, yksin asuvia eläkeläisiä ja pienituloisia työssä käyviä ihmisiä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä aloite on hyvä, ja aloitevastauksessa nostetaan esille erittäin tärkeitä asioita.

Asunnottomuus on yksi aikamme isoimpia ongelmia, ja on ollut surullista seurata, että pitkään jatkunut asunnottomuuden poistamiseen tähtäävä työ on hidastunut, jos ei jopa pysähtynyt Helsingissä. Tiedämme, että maan hallituksen leikkaukset ovat kohdistuneet jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin, ja se pahentaa myös asunnottomuutta. Pidän tärkeänä sitä, että asunnottomuudessa tunnistetaan kaikki erilaiset ryhmät. Vaikka asunnottomuus on ennen kaikkea kaikille ihmisille itselleen pahinta, on tunnistettavissa, että esimerkiksi naisten asunnottomuuteen liittyy piirteitä, joita ei esiinny kaikilla asunnottomilla. Seksuaalinen hyväksikäyttö, päihteet ja turvattomuus liittyvät valitettavan usein korostuneesti naisten asunnottomuuteen.

Asunnottomaksi jää myös perheitä ja varsinkin piiloasunnottomina on nuoria, joiden kohdalla asunnottomuuden haitat korostavat erityisesti, kuten nuorisoneuvoston edustaja hyvin aiemmin kuvasi. Asunnottomuus rikkoo perheitä ja mieliä. Nuorten elämä pitää saada raiteilleen, sillä epämääräisten tuttujen sohvilta on vaikea nousta ilman apua toteuttamaan unelmia. Nuoret eivät ajaudu kadulle tahallaan, eikä kukaan jää kodittomaksi omasta tahdostaan.

Asunnottomuuden poistamiseen on yksinkertaisesti panostettava eri tavoin yhä enemmän, jotta se voidaan poistaa mahdollisimman pian.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on äärimmäisen tärkeä keskustelu ja aihe.

Mun mielestä olisi tosi tärkeää, että asunnottomuuden sijaan me puhuttaisi kodittomuudesta, koska siitähän on kyse. Oikeudesta kotiin, jossa voi olla turvassa. Periaatteessa asuntolaratkaisut eivät ole, vaikka ne asunnottomuussanasta johdetaan, sitä oikeaa politiikkaa, vaikka nekin tärkeitä on. Kodittomaksi voi tosiaan joutua kuka tahansa. Tämä nousi hyvin esiin, kun osallistuin Asunnottomien yön keskusteluun. Samoin Y-Säätiön pyöreän pöydän keskustelussa, jossa tämän vuoden teemana oli, että katu ei ole kenenkään koti.

Asunnottomuus on yksi syrjäytymisen vakavia syitä ja seurauksia sekä tietysti aina inhimillinen tragedia. Me ollaan Suomessa ja Helsingissä tehty pitkäjänteistä työtä asunnottomuuden poistamiseksi, kuten täällä on hyvin monen valtuutetun puheenvuoroista nähty. Me ollaan siinä jopa onnistuttu, ja meidän tekemää työtä on tultu ihastelemaan ympäri maailmaa. Nyt me ollaan kuitenkin selkeästi käännekohdassa, sillä häädöt on lisääntynyt ja samoin asunnottomuus. Asunnottomuus koskettaa tosiaan, niin kuin täällä on todettu, nyt uusia ryhmiä. Tämä johtuu sosiaalitukien leikkauksista, kuten täällä hyvin on tuotu esiin. Tästä syystä johtuen meillä tuleekin Helsinkinä vielä vahvistaa entisestään työtä kodittomuuden poistamiseksi myös tekemällä edunvalvontaa hallituksen suuntaan.

Tilanne on tosiaan nyt niin hälyttävä, että meidän on todella vahvasti työskenneltävä tämän asian ratkaisemiseksi Helsingissä, jotta tilanne ei muutu pysyväksi meidän katukuvassa, kuten monessa muussa suuressa kaupungissa on tapahtunut. Siellä on telttakyliä. Ihmiset ovat patjoilla nukkumassa ympäri kaupunkia. Tässä on kyllä todella suuri työ meillä tehtävänä, eikä vähiten hallituksen suuntaan.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Muutamia viikkoja sitten minäkin vierailin Asunnottomien yössä, jossa pääsin keskustelemaan niiden vapaaehtoisten kanssa, jotka tekevät päivittäin töitä asunnottomien ihmisten kanssa. Aikuissosiaalityön vapaaehtoiset jakoivat ilmaiseksi pipoja ja hanskoja, jotta asunnottomat eivät palelisi kylmenevän Helsingin kaduilla. He jakavat vapaaehtoisten tekemiä lämmikkeitä, kun kukaan muu ei sitä tee. Ja viesti heiltä oli selvä: Apua tarvitsevia on yhä enemmän, ja hätä on suuri.

Tässä yhteydessä ei voi olla muistuttamatta siitä, miten ehdottoman tärkeää työtä nämä kansalaisjärjestöt tekevät myös tässä asiassa. Heillä on ensikäden tietoa ruohonjuuritasolta ja mahdollisuus auttaa siellä, missä apua tarvitaan. Muun muassa näiltä järjestöiltä Suomen hallitus on leikannut. Viesti näiltä vapaaehtoisilta kuului: Helsingin kaupungilta toivotaan lisää tukea järjestöille siinä, missä etenkin Suomen hallitus on heidät pettänyt. Vielä enemmän tietysti toivoisin, että politiikkaa tehtäisiin niin, ettei näitä järjestöjä tarvittaisi ollenkaan. Kuten tämäkin valtuustoaloite osoittaa, me vihreät otamme ihmisten hädän tosissaan. Lämpimästi suosittelen Asunnottomien yössä vierailua ihan joka ikiselle tässä huoneessa olevalle.

Tack, ordförande.

Tässä salissa ei näytä löytyvän yksimielisyyttä asunnottomuuden syistä, mutta ei tarvitsekaan. Nimittäin kaupungin ensisijainen tehtävä ei ole etsiä syyllisiä, vaikka sekin on aika hyödyllistä välillä, vaan etsiä ratkaisuja, eli järjestää asuntoja ja sen myötä poistaa tämä kaupungin häpeätahra.

Kiitos erityisesti nuorisoneuvoston edustajalle, joka valotti nuorten erityisen tukalaa asemaa. Tack, Maggie Mattsson.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mä olen itse asiassa vähän eri mieltä valtuutettu Månssonin kanssa siitä, etteikö täällä tulisi pohtia myös niitä syitä asunnottomuuteen. Tässä on kyse myös Helsingin edunvalvonnasta. Se politiikka, mitä Orpon hallitus tällä hetkellä tekee ja josta erityisesti pienituloiset tavalliset helsinkiläiset kärsii, liittyy todella laajasti myös Helsingin elinvoimaan. Ei ole Helsingin edun mukaista se, että täällä työssä olevilla pienituloisilla ihmisillä ei pian ole varaa asua Helsingissä. Sen takia ajattelen, että Helsingin pitää myös voimakkaasti vaikuttaa maan hallitukseen, jotta se ei tekisi näin tuhoisaa asuntopolitiikkaa kuin mitä se tällä hetkellä harjoittaa yhdistettynä vielä näihin massiivisiin sosiaaliturvaleikkauksiin.

Tack.

Olen täysin samaa mieltä valtuutettu Honkasalon kanssa näistä syistä, mutta meidän kaupungin ensisijainen tehtävä on järjestää asuntoja näistä syistä huolimatta. Ja kun mä puhun ratkaisuista, niihin tietysti kuuluu tämä edunvalvonta valtiovaltaan, hallituksen ja eduskunnan puoleen. Eli emme ole tästä eri mieltä. Toivon vaan, että me yritämme keskittyä ratkaisujen löytämiseen.

Kiitos, puheenjohtaja.

Seitsemän vuotta asuntolautakunnan varapuheenjohtajana olleena olen ainakin itse kokoomuslaisena seurannut tätä keskustelua useampia vuosia. Tällä hetkellä mietin, kuinka paljon kaupunki voisi enemmän tehdä sen eteen, että koteihin annettaisiin sellaista tukea, että myös ne nuoret, jotka oikeasti alaikäisinä ovat vanhempiensa vastuulla, kykenisivät asumaan siellä omassa kodissaan.

Sitten meidän pitäisi vaikuttaa siihen, että meillä olisi mahdollisuus antaa työsuhdeasuntoja pienituloisille ihmisille ja vaikuttaa siihen, että niistä ei veroteta, joka on siis aivan täysi yksi älyttömyyden huippu. Sitten kolmas asia on se, että meillä pitäisi omaan asumisneuvontaan oikeasti panostaa nykyistä enemmän. Hyvänä esimerkkinä äiti, jolla on autisti lapsi. Kaupunki antaa hänelle asunnon asunnosta, missä on ollut niin iso vesivahinko, että siellä ei saa asua, jolloin siis viranomaiset ottavat äidiltä omaishoidon tuen pois. Kaupunki sanoo, että siellä ei saa asua, ja kaupungilla on velvollisuus järjestää uusi asunto. Sitä ei koskaan ole järjestetty, mutta vuokra pitää maksaa. Tällaisia mokia, jos kuulee, tämän jälkeen usko tähän kaupungin todelliseen haluun järjestää virkatyönä kenellekään yhtään mitään on lievästi laskenut. Sitten meillä on paljon tyhjiä asuntoja. Meillä on rakennettuja, täysin tyhjiä kaupungin omia taloja. Meillä on Hitas-taloja, joihin voitaisiin aika hyvin asuttaa ihmiset. Sama kuin ammattiyhdistysliike siellä vasemmalla voisi käyttää omia tyhjänä seisovia vuokratalojaan asunnottomuuden poistamiseen omalta osaltaan. Ehkä näillä päästäisiin hyvään alkuun.

Asia on hyvä, mutta toivon, että keinot on muutakin kuin hallituksen haukkumista.

Kiitos.

Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirja on yleiskielinen litteraatti kaupunginvaltuuston kokouksessa käydystä keskustelusta. Keskustelupöytäkirja on litteroitu videoidusta kaupunginvaltuuston kokoustallenteesta.

Keskustelupöytäkirjaan ei litteroida kaupunginvaltuuston puheenjohtajan puheenvuoroja. Kaupunginvaltuuston pöytäkirja löytyy Helsingin kaupungin verkkosivuilta paatokset.hel.fi. Diskussionsprotokollet över Helsingfors stadsfullmäktiges sammanträde är en allmänspråklig transkription av diskussionen som förts vid sammanträdet. Diskussionsprotokollet har transkriberats ur videoinspelningen av stadsfullmäktiges sammanträde.

Stadsfullmäktiges ordförandes anföranden transkriberas inte i diskussionsprotokollet. Stadsfullmäktiges protokoll finns på Helsingfors stads webbplats paatokset.hel.fi/sv.