Valtuutettu Nita Austeron aloite sosiaalityöntekijän sijaisena toimivan kelpoisuuden säilyttämisestä ennallaan

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitän ensinnäkin valtuutettu Austeroa.

Näinhän tietysti tulisi olla, että lastensuojelussa pitäisi olla se kaikkein paras osaaminen. Tämä lakihan säädettiin sen takia, että on ollut vaikeuksia saada tarpeeksi osaavaa henkilökuntaa lastensuojeluun, jolloin se lastensuojelu itsessään on sakannut. Silloin on tietysti ollut järkevää, että on voitu palkata muuhun kuin siihen kaikkein vaativampaan työhön ehkä hieman pienemmällä osaamisella henkilökuntaa, jotta varmasti ne kokeneet ja osaavimmat lastensuojelussa toimivat ovat pystyneet tekemään niitä kaikkein hankalimpia ja vaikeimpia päätöksiä. Tietysti toivon, että Helsingissä löytyy palkattavaksi niitä kaikkein osaavimpia, mutta tämä on hyvä vaihtoehto silloin, kun näin ei asianlaita ole.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pyysin puheenvuoroa ihan vaan sen vuoksi, että sosiaalityöntekijät toki tekevät paljon muutakin kuin pelkästään lastensuojelua. Lastensuojelu on toki todella tärkeätä, mutta haluan tämän vaan tässä tuoda, ettei keskustelu ajaudu valtuutettu Castrénin puheenvuoron vuoksi pelkästään lastensuojeluun. Aikuissosiaalityö, moni muu sosiaalityön ala on ihan yhtä tärkeätä, ja niissä kelpoisuuden säilyttäminen on aivan yhtä tärkeätä kuin lastensuojelussa.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Tämä kyseinen valtuustoaloite on mulle itselleni henkilökohtaisesti hyvin tärkeä, ja sen vaikutus ulottuu paljon syvemmälle kuin mikään hallinnollinen lakimuutos tai budjettirivi. Siinä on kyse arvosta. Orpon hallitus päätti viime kevään kehysriihessä heikentää sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia. Perusteluksi annettiin henkilöstön saatavuus ja noin 2 miljoonan euron säästö hyvinvointialueille. 2 miljoonaa euroa. Se on se hinta, jolla hallitus on valmis tinkimään lasten, perheiden ja muiden kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten asiakasturvallisuudesta ja oikeusturvasta. 2 miljoonaa euroa siitä, että heidän rinnallaan ei välttämättä enää toimi koulutettu ja laillistettu sosiaalityöntekijä. Muutos mahdollisti sen, että nykyään sosiaalityöntekijänä voi toimia toisen alan maisteri, kuten esimerkiksi muotiin erikoistunut sosiologi. Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä hallituksen päätös on poikkeuksellinen. Yhdeltäkään muulta ammattiryhmältä ei ole koskaan aikaisemmin otettu pois kelpoisuusvaatimuksia. Ei lääkäreiltä, ei opettajilta, ei sairaanhoitajilta. Ainakaan vielä. Onko nyt viesti se, että sosiaalityön asiakkaat, ne lapset, perheet, jotka ovat jo nyt kriisin keskellä, ovat vähemmän arvokkaita saamaan ammattitaitoista ja eettisesti kestävää apua ja tukea, että heidän elämäänsä voidaan puuttua vähemmällä osaamisella?

Sosiaalityöntekijät käyttävät työssään paljon julkista valtaa, jolla puututaan äärimmäisellä tavalla asiakkaiden yksityiselämään, suojaan ja itsemääräämisoikeuteen. Sosiaalityöntekijät tekevät päätöksiä, jotka voivat pelastaa lapsen hengen, ratkaista lapsen ja perheen elämän tulevaisuuden ja koko yksittäisen henkilön elämän kohtalon. Siksi sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on olemassa. Ei byrokratian vuoksi, vaan asiakasturvallisuuden vuoksi.

Kun kelpoisuusvaatimuksia heikennetään, me heikennetään luottamusta, me heikennetään sosiaalityön laatua, lapsen oikeuksia ja samalla me lähetetään viesti koko ammattikunnalle: Teidän työnne ei ole arvokasta. Tämä muutos on kuin hiljainen hyväksyntä sille, että ammattitaitoa voidaan korvata vähällä, kunhan vain joku on paikalla. Lapsen turvallisuus ei voi olla säästökohde. Tämä lakimuutos ei ratkaise mitään. Se rikkoo sen sijaan jotain syvempää: luottamusta, ammattiylpeyttä sekä ihmisten oikeutta tulla kohdatuksi osaavasti ja arvostaen.

Castrén toi edellisessä puheenvuorossa esiin sen, että lakimuutoksen taustalla on ollut vaikeus rekrytoida päteviä sosiaalityöntekijätöitä erityisesti lastensuojeluun. On kuitenkin syytä tiedostaa, että meillä on Suomessa noin 9 000 laillistettua sosiaalityöntekijää ja hyvinvointialueilla tarve on noin 5 000 työntekijälle. Kyse ei ole siis työntekijöiden puutteesta. Kyse on siitä, että he eivät pysy alalla, koska työolot ovat liian raskaat ja palkka ei vastaa työn vaativuutta. Kun me korjataan nämä asiat, löytyy kyllä tekijöitä, osaavia, sitoutuneita ja koulutettuja sosiaalityöntekijöitä.

Lastensuojelun sosiaalityö on sosiaalityön kirurgian tasoista työtä. Siinä meillä ei ole varaa virheisiin. Meillä ei ole varaa siihen, että työkalupakista puuttuu ammattitaito, joka suojaa lasta ja tukee perhettä.

On todella harmi, ettei Helsinki ollut valmis säilyttämään sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtoja ennallaan. Helsinki olisi voinut olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä siinä, että me arvostetaan pätevää ja koulutettua henkilöstöä. Se olisi voinut toimia Helsingille myös kilpailuvalttina muihin hyvinvointialueisiin nähden. Positiivista kuitenkin on, että kaupunginhallituksessa hyväksyttiin yksimielisesti ehdotuksemme siitä, että kaupunki edistää toimenpiteitä, joilla turvataan pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuus ja pysyvyys. Mikäli kaupunki tekee aktiivisesti toimia veto- ja pitovoimatekijöiden vahvistamiseksi, voimme tulevaisuudessa varmistaa pätevien sosiaalityöntekijöiden riittävän saatavuuden kaupungissa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä Austeron aloite on ollut todella hyvä, ja äskeisessä puheenvuorossa Austero kiinnitti erääseen oleelliseen asiaan huomiota. Se on se, että miten me voidaan vaikuttaa siihen, että sosiaalityöntekijät ja miksei myös muut ammattiryhmät, kuten esimerkiksi vaikkapa hoitajat, pysyisivät alalla. Koska koulutettua henkilöstöä meillä on olemassa, mutta meillä on suurelta osin nimenomaan ongelma siinä, että alalla ei pysytä. Siinä myös Helsinki voi omalta osaltaan tehdä osansa kiinnittämällä huomiota johtamiseen, kiinnittämällä huomiota henkilöstöpolitiikkaan ja kaikkeen mikä siihen liittyy. On kyse sitten Helsingin kaupungista tai hyvinvointialueista, niin johtamisella tähänkin ongelmaan pystytään vaikuttamaan. Mä toivon, että Helsingissä kiinnitetään erityistä huomiota tähän.

Kiitos.

Kiitos.

Tämä on valtavan tärkeä asia, ja mä kiitän Nita Austeroa tästä aloitteesta. Mä haluan kiittää myös niistä hyvistä perusteluista, jotka esittelijä on tähän kohtaan kirjannut.

Mä ymmärrän, että tällä nykyisellä mallilla parannetaan työntekijöiden saatavuutta niissä tilanteissa, joissa pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa ja tällä taataan myös kaupunkilaisille tarvittavat palvelut. Samalla mä toivon vahvasti, että tässä on kyse Helsingissä nimenomaan väliaikaisesta vaiheesta ja tulevien vuosien aikana me päästään tilanteeseen, jossa näistä pätevyysvaatimuksista ei tarvitse joustaa, vaan me pystytään pitämään kiinni myös koulutuksen osalta niistä vaatimuksista, joita sosiaalityöntekijän tärkeä ja äärimmäisen vahvaa osaamista edellyttävä työ vaatii.

Koulutuksella on arvo, ja tämä korostuu erityisesti niissä ammateissa, joissa käytetään merkittävää valtaa ihmisten toimeentuloon, perheisiin ja elämään kokonaisuutena. Erityisesti lastensuojelussa joudutaan ja on välillä myös tarpeen tehdä todella kipeitäkin päätöksiä. Myös kotikäyntejä tekevien arvioinneilla on näissä ihan valtavan suuri rooli. Näiden kohdalla osaamisen on oltava kunnossa.

Mä pidän tosiaan tärkeänä, että asiakasturvallisuuden toteutumista seurataan nykyisessä tilanteessa aktiivisesti ja Helsingin kaupungin tekemillä toimilla pystytään palaamaan alkuperäisiin pätevyysvaatimuksiin seuraavien vuosien aikana koulutuspaikkojen määrän lisäämisellä ja koulutusmuotojen kehittämisellä, aivan kuten näissä perusteluissa esitetäänkin. Mä olen tehnyt myös ponnen tähän liittyen, koska mä en halua, että tämä nykytilanne vakiintuu, vaan tästä on myös aktiivinen pyrkimys eteenpäin. Mun ponsi kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta seurata säännöllisesti tilannetta ja palata alkuperäisiin pätevyysvaatimuksiin sosiaalityöntekijöiden osalta heti tilanteen sen salliessa.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos Nita Austerolle tästä todella hyvästä aloitteesta, ja kannatan myös tätä Maria Aarnilinnan tekemää ponsiesitystä.

Olen 36-vuotisen opettajaurani aikana joutunut monta kertaa seuraamaan erityisesti lastensuojelun työntekijöiden toimintaa, ja täytyy sanoa, että valtavaa ammattitaitoa, kokemusta ja mitä erilaisimpia taitoja tarvitaan niissä tilanteissa erityisesti, joissa tehdään perheitä koskevia tahdonvastaisia toimenpiteitä. Me kaikki varmasti tiedetään, minkälaisia seurauksia on ollut huonosti perustelluilla toimenpiteillä, erityisesti lastensuojelussa. On ihan järkyttäviä tragedioita uutisoitu Suomesta.

Lämpimästi kannatan ja todella toivon, että Helsinki pitää nämä pätevyysvaatimukset ennallaan.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Viime syksynä näistä väännettiin tuolla eduskunnassa, ja tässähän oli semmoinen tilanne aika selkeä, että kaikki tai en muista, oliko ihan kaikki, mutta lähes kaikki asiantuntijat vastusti tai sanoi, että tämä ei ole hyvä lakiehdotus. Laki jo tietysti tuli voimaan, ja olisi aivan super upeaa, jos Helsingissä voitaisiin pitää nämä vanhat vaatimukset voimassa.

Tämä on tosi tärkeä aloite, ja kannatan myös tuota Aarnilinnan pontta, että saataisiin kuitenkin joku mahdollisuus tähän, että palautuisi vielä tämä vanha tilanne, koska tämä asettaa ehkä ennen kaikkea lapset epätasa-arvoiseen asemaan. Voi olla niin iso ero tämän oman sosiaalityöntekijän koulutuksessa tällä hetkellä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Yhdyn edellisiin puhujiin, eli kiitän valtuutettu Austeroa erinomaisesta aloitteesta.

Kelpoisuusehtojen höllentämisessä on olemassa ihan todellinen riski siihen, että samalla heikentyy sosiaalityön ammatin arvostus ja pitkällä aikavälillä houkuttelevuus. Samalla kun sosiaalityöntekijän tehtäviä voi hoitaa myös muut kuin alan koulutetut, hämärtyy myös se, että mikä tekee sosiaalityöstä oman vaativan ammattialansa. Sosiaalityöntekijät kantaa vastuuta ihmisten elämän vaikeista tilanteista, ja tämä työ edellyttää syvää koulutusta, eettistä harkintaa ja asiantuntijuutta. Siksi pidä erityisesti tärkeänä, että Helsingin kaupunki toimii tässäkin tapauksessa erityisen vastuullisena työnantajana ja panostaa niihin työoloihin ja siihen, että sosiaalityöntekijät voi tehdä oman työnsä ammattiylpeydellä ja kunnollisilla resursseilla.

Kannatan tätä toivomusponttia, mikä aiemmin esitettiin.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Kiitos Nita Austerolle tästä aloitteesta.

Näin laillistettuna sosiaalityöntekijänä pidän tosi tärkeänä sitä, että tässä salissa puhutaan sosiaalityön merkityksestä. Sillä on laaja merkitys meidän koko yhteiskunnallemme, meidän kaikkien hyvinvoinnille, miten täällä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asioita hoidetaan, minkälaisilla valtuuksilla ja minkälaisilla kyvykkyyksillä. Tämä sosiaalityöhön liittyvä koulutus, asiantuntijuus on aivan keskeisessä roolissa siinä.

Sosiaalityö on mitä suuremmissa määrin hyvinvointivaltion ammatti. Siis jos meillä ei ole hyvinvointivaltiota, niin ei tarvita meitä sosiaalityöntekijöitäkään. Se kuvastaa mun mielestä hyvin tätä hallituksen linjausta tässä. Me ymmärretään, että kun he tekevät tällaista politiikkaa, jossa hyvinvointivaltiolla ei ole merkitystä ja sitä romutetaan systemaattisesti, jossa ajatellaan, että on yksilön vastuulla huolehtia itsestänsä, lähtökohtaisesti kaikki ongelmat ovat yksilön omia syitä ja näin poispäin. Silloin me ollaan tämän äärellä, että sosiaalityölläkään ei ole merkitystä. Tämä on yksi ilmentymä siitä, että näitä kelpoisuusehtoja tällä tavalla lievennetään ja tämä koveneva arvomaailma yleisestikin ottaen.

Sitten puhuttiin sosiaalityöntekijöistä, että kuinka he pysyisivät alalla, että meillä meitä sosiaalityöntekijöitä on. Mä olen itsekin tällainen niin sanotusti kenttätyöstä paennut sossu. Mä ajattelen, että tämä ei ole ollenkaan se asia, että me lähdetään sillä, että tehdään vain lisää sosiaalityöntekijöitä. Se työn tekemisen tapa ei ole kestävä, niin se ei pidä ketään sillä alalla. Palkkaus ja se, että työn tekemisen ehdot on kunnossa. Se, että sulla on kouluttautuneita työkavereita sun tukena siinä työssä. Ne on niitä keskeisiä asioita, ja siihen meidän pitäisi Helsingissä panostaa, että palataan tähän linjaan. Sen takia kannatankin tätä tehtyä pontta.

Sen vielä sanon, että sen jälkeen kun on joskus ollut sossu, niin ei enää mikään muu työ ole tuntunut kuormattavalta ja kiireiseltä. Jotain siitä ainakin oppi.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tässähän on siis kysymys ihan samasta asiasta kuin mitä on varhaiskasvatuksessa. Siis eräänlaista hölmöläisten hommaa, että kelpoisuuksia heikennetään. Eli varhaiskasvatuksessa 2030 tulee tämä laki voimaan näistä kelpoisuuksista, ja hirveä tarve on kunnilla saada näitä kelpoisuuksia heikennettyä.

Sehän tarkoittaa sitä, että jos näitä heikennetään, niin entistä enemmän tulee pakoa tältä alalta, jonne nyt ollaan vihdoinkin saamassa tämä henkilökuntavaje kurottua umpeen. Se ei ole siis varhaiskasvatuksen ammattilaisten eikä lasten vika, ettei tätä koulutusta aikanaan osattu arvioida oikein, että näitä koulutuspaikkoja ei lisätty. Tässähän on siis syynä se siirtymäkausi, kun siirtyi sosiaalitoimesta opetustoimeen tämä varhaiskasvatus. Siinä vaiheessa kukaan ei kantanut huolta riittävistä koulutuspaikoista.

Mutta kuten sanoin, niin tämä pikkuhiljaa on nyt paranemassa tämä tilanne. Näin mä olen kuullut viimeksi tänään. Vaikkei nyt ihan 2030, mutta kuitenkin siinä lähimaastossa, niin ei heikennetä näitä kelpoisuuksia. Pidetään helsinkiläisinä huoli siitä, että myös varhaiskasvatuksensa kelpoisuudet säilyy jatkossakin.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kuten tässä keskustelussa on hyvin tuotu esiin, sosiaalityöntekijät käyttää työssään merkittävää valtaa, erityisesti kun puhutaan lastensuojelusta. Näihin pätevyysvaatimusten heikentämisiin liittyykin merkittäviä asiakasturvallisuusriskejä. Vaikka ajatuksena on, että nämä uusin pätevyysvaatimuksin rekrytoidut sijaiset eivät hoitaisi kaikkein vaativampia tehtäviä, niin tästä ei tosiasiallisesti välttämättä pystytä aina varmistumaan. Asiantuntijat ovatkin esittäneet huolensa siitä, että epäpätevä sosiaalityöntekijä voi olla keskeisessä asemassa esimerkiksi valmistelemassa päätöstä lapsen kiireellisestä sijoituksesta, jos käytettävissä ei ole päteviä sosiaalityöntekijöitä. Riskinä tässä onkin, että pätevät sosiaalityöntekijät joutuvat tekemään päätöksen kiireellisestä sijoituksesta pitkälti epäpätevän työntekijän kotikäynnillä tekemän arvion pohjalta, vaikka näin ei pitäisi koskaan tapahtua. Ideaalitilanteessa me pystyttäisiin Helsingissä pitämään huolta siitä, että sosiaalityöntekijöiden sijaisilla on aina riittävä pätevyys ja näistä sijaisten riittävyyksistä pystytään pitämään huolta. Sen takia kannatankin tätä Aarnilinnan pontta.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja valtuutetut myös.

Itse asiassa niin kuin valtuutettu Ahde sanoi, tässä on kysymys, että mistä kaikista voidaan pätevyyttä heikentää aina vedoten siihen, ettei henkilöstöä ole saatavissa tai sitten, että yhtäkkisesti koulutusta pitäisi lisätä ja sitä ei vaan pystytä tekemään. Kysymys on siitä, että mihin me haluamme rahamme laittaa. Totta kai on lastensuojelu, mutta pitää muistaa, että sosiaalihuollon alaisuuteen kuuluu niin vammais- kuin vanhuspalvelut ja myöskin mielenterveys- ja päihdepalvelut. Siellä myös tarvitaan yhtä lailla sosiaalihoitajia kuin tässä lasten huostaanotossa.

Mitenkään ajattelematta, ettei kukaan sitä voisi tehdä muutoin, mutta kysymys on siitä, että tämä yhteiskunta on luotu siten, että tämä on tutkintoperusteinen. Meidän kannattaa siis joko miettiä sitä, onko tämä yhteiskunta tutkintoperusteinen vai olemmeko me romuttamassa sitä. Se koskee silloin kaikkia aloja, ei suinkaan vain sosiaalia tai varhaiskasvatusta tai sote-alaa yleensä. Tai onko se sitten niin, että kuka vaan voi tulla vaikka poliisiksi. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä asia on hyvin tärkeä. Tietysti itse olen toiminut kymmenen vuotta Vantaalla lastensuojelusta vastaavana juristina ja olen erikoistunut lapsen oikeuksiin. Tässä on todella hyviä argumentteja nostettu. Meillä on siis haasteena se, että meillä ei ole pysyvyyttä ollut aikanaankaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöissä ja nyt tähän on ratkaisuna tehty tämäntyyppinen lain muutos, joka tosiaan kuten tässä on hyvin sanottu, heikentää pahimmillaan lasten oikeuksia. Kyseessä on tosiaan tehtävä, jossa käytetään vahvasti julkista valtaa ja puututaan lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksiin. Riskinä tässä nyt ehkä on myös se, että nykyinen tilanne ei välttämättä kannusta siis työnantajia kehittämään sosiaalityön pitovoimaa ja työhyvinvointia. Tehdään tämmöinen laastariratkaisu asiaan, joka on oikeasti vakava. Meillä ei ole nimenomaan lastensuojelussa riittävästi ammattilaisia ja koulutettuja sellaisia, koska meillä on tilastoja siitä, että tilapäisiä sosiaalityöntekijöitä on 14 prosenttia kaikista sosiaalityöntekijöistä, mutta nimenomaan lastensuojelussa niitä on jo aikaisemmin ollut 25 prosenttia. Eli tämä on aika iso gäppi, mikä meillä on, ja se ei tällä lain uudistuksella nyt ratkea sillä tavalla, mikä on lastensuojelussa lasten ja perheiden edun mukaista.

Tuo kaupunginhallituksessa tehty lisäys on erittäin hyvä, ja Helsinki on siinä sitoutunut nimenomaan työskentelemään sen kanssa, että me saataisiin pysyviä, kelpoisia, koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Olen siitä tyytyväinen, että tässäkin Helsinki taas omalla tavallaan kuitenkin on eturintamassa. Tämä tehty ponsi on mielestäni tärkeä. Kannatan sitä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Täällä on käyty tästä valtuutettu Austeron aloitteesta erittäin hyvää keskustelua.

Sinänsä olen harmissani siitä, että tässä Helsinki ei ole nyt noudattanut sitä linjaa, jota joissain muissa asioissa on noudatettu. Esimerkiksi henkilöstömitoitus on yksi hyvä esimerkki siitä, että me emme sitä lähteneet laskemaan, vaikka lainsäädäntö mahdollisti sen, että voidaan laskea. Meillä on muitakin asioita. Me on esimerkiksi subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden osalta toimittu vuosia sitten toisella tavalla kuin mitä lainsäädäntö mahdollisti, kun sitä purettiin. Sitten toisaalta taas palattiin lainsäädännössä takaisin siihen, mitä Helsinki oli noudattanut koko ajan. Eli meillähän kaikilla lapsilla oli subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, vaikka lainsäädäntö ei sitä meiltä edellyttänyt.

Nyt kuitenkin tässä lähdetään tästä linjasta lipsumaan, mitä Helsinki on aiemmin noudattanut näiden kevennysten osalta. Tässähän on tosi ongelmallista se, että valtio vie rahat ja muuttaa lainsäädäntöä, jolloin me ollaan tietyllä tavalla puun ja kuoren välissä. Niin kuin täällä on aikaisemmin tänään valtuustossa tullut esille valtuutettu Rantasen puheenvuorossa, me saamme soteen rahat suoraan valtiolta. Eli tämä on sillä tavalla myös hankala kysymys, että jos me päätämme olla näitä heikennyksiä toteuttamatta, meidän pitää jostain muualta löytää se raha, koska me ei saada sitten sitä rahaa. Nämähän on säästölakeja monet.

Silloin kun tämä hallituksen esitys oli eduskunnan käsittelyssä, hallitus itse jo totesi hallituksen esityksessään monin osin, että tämä on ongelmallinen tämä asia. Luen teille nyt ihan suoraan täältä hallituksen esityksestä kohdan: ”Ehdotettu muutos voisi heikentää sosiaalityön veto- ja pitovoimaa laillistettujen sosiaalityöntekijöiden osalta, mikäli saman palkkatason lisäksi sosiaalityön tehtävissä voisivat toimia myös henkilöt, joilla ei olisi tehtävän edellyttämää koulutusta ja ammattipätevyyttä. Lisäksi tilapäisesti sosiaalityöntekijän tehtävissä toimiva ei voi tehdä kaikkia sosiaalihuollon palveluissa tehtäviä päätöksiä, ja hänen tulee toimia laillistetun sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena. Mikäli tilapäisesti sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivien joukkoa laajennetaan, on myös riskinä, että vastaavasti laillistettujen sosiaalityöntekijöiden määrä ei tällöin kasva. Nämä voisivat osaltaan lisätä laillistettujen sosiaalityöntekijöiden työn kuormitusta ja vähentää sosiaalihuollon asiakastyöhön käytettävää aikaa ja resursseja. Nämä tekijät korostavat työnantajan vastuuta asettaa tilapäisesti sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivan tehtävät hänen yksilöllisen osaamisensa sekä tilanteen vaatimusten mukaisesti.” Olisin nyt kysynytkin sitä, että miten Helsinki nyt työnantajana tätä tulee noudattamaan. Eli miten me toimimme siinä, että meillä ei aiheudu vaaratilanteita, joihin tässä hallituksen esityksessä myös viitataan? Esimerkiksi sen osalta, että jos ammattitaito ei riitä priorisoimaan, koska sitä sosiaalityössä joudutaan tekemään jatkuvasti, jos ammattitaito ei riitä arvioimaan niitä tilanteita oikein, ja se johtaa sitten siihen, että asiakkaat eivät saa sitä palvelua, joihin he ovat lain mukaan oikeutettuja. Ennen kaikkea inhimillisesti erityisesti lastensuojelussa, mutta korostan: tämä ei koske pelkästään lastensuojelua, vaan kaikkialla sosiaalityössä tehdään jatkuvasti sellaisia päätöksiä, joissa päädytään jakamaan oikeuksia tai rajoittamaan oikeuksien saantia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Osaava, pysyvä ja asiantunteva henkilöstö on tietenkin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen tärkein voimavara. Henkilöstön perehdytykseen ja täydennyskoulutukseen panostetaan sekä kehitetään aktiivisesti keinoja, joiden avulla tuetaan osaavan henkilöstön saatavuutta ja pysyvyyttä erityisesti työvoimapula-ammateissa.

Nyt käsiteltävä laki mahdollistaa laajemmilla koulutustaustoilla harjoittelijoiden ja sijaisten käytön. Mä haluan korostaa, että Helsingissä tämä ei ole säästökeino, vaan kyse on siitä, että me pystymme myös vaikeassa henkilöstötilanteessa turvaamaan kaupunkilaisten palvelut.

Ponteen liittyen haluan myös korostaa, että ensisijaisesti me toki valitsemme aina avoinna oleviin sosiaalityöntekijän tehtäviin sosiaalityöntekijän ja henkilön, joka on suorittanut sosiaalityön harjoittelun. Mutta mikäli sosiaalityöntekijöitä ei ole saatavilla, me vaadimme tehtävään tilapäisesti valittavalta riittävää ja kyseiseen tehtävään soveltuvaa sosiaalihuollon käytännön kokemusta ja ammattitaitoa.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Haluan kiittää valtuutettu Austeroa tästä todella tärkeästä aloitteesta. Mä olen itse yli kymmenen vuotta kehittänyt työkseni lastensuojelua ja olen myös itse lastensuojelun entinen asiakas. Tästä näkökulmasta on pakko todeta, että niin kauan kuin mä muistan lastensuojelussa nuorilla ja lapsilla on ollut yksi pyyntö yli muiden: vähintään yksi pysyvä aikuinen. Isoin este pysyvän aikuisen löytymiselle on ollut vaihtuvuus sosiaalialalla. Kuten valtuutettu Austero totesi, työvoimapula sosiaalialalla ei johdu pätevien työntekijöiden puutteesta, vaan todella iso tekijä on alan houkuttelevuus.

Tämä lakimuutos kelpoisuusvaatimusten alentamisesta on suora signaali siitä, että alaa ei nähdä arvossa ja sitä kautta se heikentää alan houkuttelevuutta. Koko sosiaalialan toiminta liittyy merkittävästi pysyvyyteen, jonka suhteen taas houkuttelevuus on erittäin olennaista. Niinpä itse kannatan ehdottomasti tätä aloitetta ja Aarnilinnan pontta ja näkisin erittäin tärkeänä, että sosiaalityön kelpoisuusvaatimukset palautettaisiin.

Kiitos, puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Erinomainen aloite, niin kuin äsken muutkin valtuutetut tässä sanoivat, valtuutettu Austerolta.

Mä itse jäin ihmettelemään sitä, että miksi ei lisätä lisää koulutuspaikkoja ja lisää sosiaalityöntekijöitä Suomessa sekä paranneta työolosuhteita ja sitten annetaan lisää palkkaa sille työlle arvostuksena, joka tehdään sydämellä ja jokaisen henkilön arjen, tilanteen ja monella tavalla taustan parantamiseen. Eli miksi tällaisia heikennyksiä? Itsellä ei riitä ymmärrystä, että miksi hallitus toimi näin. Toki hallitus on toiminut monissa asioissa näin ja noin, johon saattaa olla meillä monilla ei ole ymmärrystä.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on käyty tosi hyvää ja tärkeää keskustelua tähän pätevyysvaatimuksen säilyttämiseen liittyen, ja olen siitä suuresti kiitollinen. Haluan erityisesti kiittää Aarnilinnaa tästä tärkeästä ponnesta, jota kannatan suuresti.

Vierunen toi esiin, että kaupungin keskeinen tavoite on turvata osaava ja pysyvä henkilöstö. Puheesta puuttuu kuitenkin sanat pätevä ja koulutettu. Meidän on kaupungissa korostettava ammattipätevän henkilöstön roolia ja osoitettava arvostusta heille. Sijaisten käytöllä pyritään turvaamaan sosiaalityöntekijöiden saatavuus vaikeissa olosuhteissa, kuten täällä on todettu. Mutta tämä lakimuutos ja sijaisten lisääntyvä käyttö tulee näkymään vain pätevien sosiaalityöntekijöiden vähenemisenä, koska tämä tilapäisten sosiaalityöntekijöiden ja sijaisten käyttö tulee lisäämään laillistettujen ja pätevien sosiaalityöntekijöiden työkuormaa, joten tämä tavoite kääntyy meitä itseään vastaan.

Kiitos.

Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirja on yleiskielinen litteraatti kaupunginvaltuuston kokouksessa käydystä keskustelusta. Keskustelupöytäkirja on litteroitu videoidusta kaupunginvaltuuston kokoustallenteesta.

Keskustelupöytäkirjaan ei litteroida kaupunginvaltuuston puheenjohtajan puheenvuoroja. Kaupunginvaltuuston pöytäkirja löytyy Helsingin kaupungin verkkosivuilta paatokset.hel.fi. Diskussionsprotokollet över Helsingfors stadsfullmäktiges sammanträde är en allmänspråklig transkription av diskussionen som förts vid sammanträdet. Diskussionsprotokollet har transkriberats ur videoinspelningen av stadsfullmäktiges sammanträde.

Stadsfullmäktiges ordförandes anföranden transkriberas inte i diskussionsprotokollet. Stadsfullmäktiges protokoll finns på Helsingfors stads webbplats paatokset.hel.fi/sv.