Valtuutettu Veli-Pekka Dufvan aloite ylärajasta liikunnan opetuksen ryhmäkokoihin

Ihan pakko tulla pitää puheenvuoro, kun on niin tärkeä aihe, mutta ymmärrän kyllä teidän turhautuneisuuden.

Kiitos valtuutettu Dufvalle huomion kiinnittämisestä liikunnanopetuksen ryhmäkokoihin, jotka toki ovat kiinteässä yhteydessä ryhmäkokoihin kaiken kaikkiaan.

Kaupunginhallituksen esittelijän vastineessa todetaan, että koulun käytettävissä olevat liikuntatilat ohjaavat ryhmän muodostusta ja että koulujen käytettävissä olevien liikuntatilojen määrä ei mahdollista pienempien opetusryhmien muodostamista. Tämä ei oman kokemukseni mukaan ole suinkaan koko totuus. Esimerkiksi omassa nyt kuudennen luokan ryhmässäni oli viime vuonna 21 oppilasta, joka oli myös liikuntatuntien ryhmäkoko. Tänä syksynä rahapulan takia ryhmiä yhdistettiin, eli omalla luokka-asteellani esimerkiksi viime vuoden neljästä 21–22 oppilaan ryhmästä muodostettiin tämän vuoden kolme 26–28 oppilaan ryhmää. Eli ryhmässäni on tällä hetkellä 28 oppilasta niin liikunnan kuin muidenkin oppiaineiden tunneilla. Oman luokkani liikunnan ja muidenkin oppiaineiden ryhmäkoko kasvoi ei johtuen käytettävissä olevista liikuntatiloista, vaan syynä oli ainoastaan koulun rahapula.

Kiinnitin turhautuneena huomiota kaupunginhallituksen esittelijän kaunopuheisiin ilmaisuihin, joilla ei juurikaan ole tekemistä koulutyön arkisten realiteettien kanssa. Vastineessa todetaan esimerkiksi, että rehtorin antamien resurssien puitteissa opettaja suunnittelee opetuksen sellaiseksi, että toiminta on turvallista järjestää opetussuunnitelman tavoitteita vastaavaksi käytettävissä olevissa tiloissa. Kaupunginhallitus toteaa myös, että oppilaiden turvallisuuden varmistamiseksi opetusryhmän koon tulee olla sellainen, että opettajalla on mahdollisuus havainnoida ja ennakoida oppilaan toiminnasta muodostuvia vaaratilanteita.

Kuitenkin ihan samaan aikaan eli tänä syksynä todella monissa helsinkiläisissä kouluissa opiskellaan rahapulan takia aiempia suuremmissa ryhmissä. Tekisi mieli kysyä, että mistä ihmeestä koulut nyt yhtäkkiä taikovat resursseja näitä turvallisia ryhmiä varten. Kaupunginhallituksen kannattaisi tulla seuraamaan mitä tahansa 28 oppilaan oppituntia, joka pidetään jossain muualla kuin neljän seinän sisällä pulpeteissa istuen, ja vasta sen jälkeen todeta, että opettaja pystyy havainnoimaan ja ennakoimaan jokaisen oppilaan toiminnasta muodostuvia vaaratilanteita.

Inkluusiosta johtuen jokaisessa luokassa on nykyään eri asteista tukea tarvitsevia oppilaita, myös hankalista neuropsykologisista ja kognitiivisista ongelmista kärsiviä lapsia. Ja kun esimerkiksi ympäristöopin tunnilla lähdetään jättiryhmän kanssa tutkimaan nyt vaikkapa Lauttasaaren rantoja ja metsiköitä, saa opettaja olla aikamoinen jonglööri pystyäkseen havainnoimaan ja ennaltaehkäisemään kaikki vaaratilanteet. Realismia on todeta, että ryhmäkoolla on merkittävä vaikutus siihen, mitä opettaja uskaltaa ryhmänsä kanssa tehdä ilman kohtuutonta riskin ottoa. Koulujen nykytilanteessa kaunis toteamus koko kaupungin toimimisesta oppimisympäristönä jää ylisuurien oppilasryhmien kanssa painiskelevien opettajien kohdalla helposti turhauttavaksi ja pahimmassa tapauksessa uupumistakin tuottavaksi sanahelinäksi.

Vielä lopuksi haluan sanoa sen, että opetuksen linjauksia ja niiden kauniilta kuulostavia tavoitteita muotoilevien henkilöiden on hyvä tietää, että yksi keskeinen syy opettajien ja nimenomaan nuorten kunnianhimoisten opettajien uupumiseen on tunne siitä, ettei pysty täyttämään opetuksen epärealistisia linjauksia. Tulee tunne siitä, että on huono opettaja. Tästä voisin puhua kyllä vaikka kuin pitkään, mutta lopetan nyt tähän.

Kiitos.

Kiitos paljon, rouva puheenjohtaja.

Tässä on isossa kuvassa kysymys siitä, että suomalaisten kunto on niin huono, että terveyspommi on tulossa 10–20 vuoden päästä. Me tarvitaan tänne Helsinkiinkin työkykyisiä aikuisia, jotka jaksavat tehdä töitä ja pystyvät tekemään töitä. Liikunta on niin tärkeä asia jo kansantaloudellisesti, ja on sanottu, että 3 miljardia menee kuluihin, mitkä liikunta voisi poistaa. Liikuntaan kun satsaa yhden euron, neljä euroa saa takaisin. Se tuli äskenkin jo puhuttua. Pienemmässä näkökulmassa turvallisuus ja opetussuunnitelma on tärkeintä. Uinti on ainoa aine, mikä mainitaan liikunnan opetussuunnitelmassa. Se on tosi tärkeä aine, elintaito, turvallisuuskysymys. Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto viikko sitten on päivittänyt suosituksensa. Siinä sanotaan, että jos on uimataitoisia oppilaita, niin maksimiryhmä koko 16, uimataidottomilla 10. Se tulisi täälläkin ottaa huomioon, kun me tehdään päätöksiä täällä. Vaikka kello on kohta puoli yö, silti pitäisi olla hereillä ja valot päällä tässä asiassa. Me tiedetään, että Helsingissä on paljon uimataidottomia oppilaita, paljon enemmän kuin vaikka siellä Oulussa. Tämähän on tasa-arvokysymys. Kaikilla lapsilla pitäisi olla sama lähtökohta oppia uimaan, saamaan uimaopetusta ja liikkumaan turvallisesti. Me tarvitaan lisäresursseja uimaan oppimiseen, opettajavoimaa ja tukiopetusryhmiä. Nythän ollaan puhuttu, että tähän satsataan. Se on todella tärkeä asia.

Liike on lääke, on sekin puhuttu, mutta se on myös vastuu. Tehdään yhdessä positiivinen muutos, joka näkyy jokaisessa helsinkiläisessä koulussa ja jokaisen lapsen uimataidossa. Me voidaan tehdä se.

Kiitos.

Kiitos.

Erittäin hyvä aihe. Osa ihmisen terveystaitoja ja omaa työkyvyn hallintaa ja oireiden estoa ja hoitoa ovat nämä liikkumistaidot, jotka toivottavasti opitaan silloin, kun aivot ja elimistön rakenteet ovat siihen herkkyyskaudeltaan optimaalisimmat. Nyt näin ei ole.

ADHD-lääkkeiden käyttöinto, joka on jo herättänyt Suomen ulkopuolellakin ihmetystä, niin senkin käyttö vähenisi, mikäli tämä liikkuminen edes osaltaan korvaisi lääkitystä esimerkiksi keskittymiskyvyn ja oppimiskyvyn parantajana. Mä olen yrittänyt ehdottaa pitkään, että kaupunki palkkaisi paitsi oikeita liikunnanopettajia, niin myöskin fysioterapeutteja näihin isoihin ryhmiin tueksi. Jumpparit ovat saaneet koulutusta myöskin erityislasten liikkumisen ohjaamiseen, ja se olisi äärimmäisen hyvä lisä liikuntaopettajan tueksi näissä isoissa ryhmissä.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Veli-Pekka Dufvan aloite koulun ryhmäopetukselle on kannatettava, ja siinä huomioidaan todella hyvin turvallisuus asiasta. Kuitenkin meidän pitäisi huomioida, että mikä on se optimaalinen määrä. Monet nuoret tykkäävät isoimmista ryhmistä, sillä ne mahdollistavat paremman sosiaalisen ja tekevät ryhmäytymisleikeistä tai joukkuelajeista hauskempia. Liian pieni ryhmä, kuten alle 20 oppilaan ryhmä, voi olla tylsä tai rajoittaa liikuntamahdollisuuksia. Hauskanpito, joka syntyy sosiaalisesta yhteisöstä ja yhteisistä kokemuksista, on myös nuorten mielenterveydelle tärkeää. Liian pienet ryhmät voi rajoittaa näitä mahdollisuuksia.

Toisaalta iso määrä nuoria voi tuoda turvallisuusriskejä ja tuottaa vaikeuksia opettajille. Turvallisuus on aina ensisijaista. Näkemys siitä, että ryhmän koko tulee olla sellainen, että opettajalla on mahdollisuus havainnoida ja ennakoida vaaratilanne, on täysin perusteltu. Etenkin riskialttiissa lajeissa, kuten uinti ja telinvoimistelu. Mutta onko tällainen ryhmäkoon rajoitus edes mahdollista toteuttaa nykyisillä resursseilla? Resursseja ei välttämättä riitä näihin muutoksiin. Esimerkiksi opettajan lisääminen, kun oppilaita on niin paljon. On hyvä myös miettiä erilaisia joustavia ratkaisuja. Esim. sen sijaan, että koko luokka menee uimaan, voitaisiin vaihdella, ketkä oppilaat osallistuvat uintiin kullakin kerralla. Esimerkiksi puolet ryhmästä tekee muuta liikuntaa koululla tai lähialueella, kuin toinen puoli on uimassa. Tällöin uimahallissa oleva opetusryhmä olisi pienempi, nuorilla voisi olla hauskaa koulun liikuntatunnilla ja olisi turvallisempaa.

Lisäksi halusimme myös tuoda esille vielä kerran tästä asiasta, kun tämä on kuitenkin todella tärkeä aihe. Eli sanon vielä kerran, että meidän tulisi miettiä laajempia mahdollisuuksia nuorten uimataidon kehittämiseen. Koulussa järjestävät uinnit eivät riitä kunnolliseen uimataidon oppiseen, ja sitä vaaditaan nuorilta. Meidän on mainostettava tai tuotava lisää näkyvyyttä Helsingin tai järjestöiden uimaharrastuspalveluissa ja myös lisätä niitä palveluita. Meidän on kannustettava mahdollisimman paljon nuoria menemään uimaan myös vapaaajallaan. Uimataito on kuitenkin todella tärkeä taito, joka olisi hyvä oppia. Lopuksi on todettava, että ratkaisujen tulee olla tasapainoisia. Turvallisuus on prioriteetti, mutta se ei saa tapahtua nuorten sosiaalisuutta tukevien mahdollisuuksien kustannuksella. Esitän siis joustavia ja realistisia ratkaisuja, jotka tukevat sekä turvallisuutta että nuorten kokonaisvaltaista hauskanpitoa ja mielenterveyttä.

Kiitos.

Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirja on yleiskielinen litteraatti kaupunginvaltuuston kokouksessa käydystä keskustelusta. Keskustelupöytäkirja on litteroitu videoidusta kaupunginvaltuuston kokoustallenteesta.

Keskustelupöytäkirjaan ei litteroida kaupunginvaltuuston puheenjohtajan puheenvuoroja. Kaupunginvaltuuston pöytäkirja löytyy Helsingin kaupungin verkkosivuilta paatokset.hel.fi. Diskussionsprotokollet över Helsingfors stadsfullmäktiges sammanträde är en allmänspråklig transkription av diskussionen som förts vid sammanträdet. Diskussionsprotokollet har transkriberats ur videoinspelningen av stadsfullmäktiges sammanträde.

Stadsfullmäktiges ordförandes anföranden transkriberas inte i diskussionsprotokollet. Stadsfullmäktiges protokoll finns på Helsingfors stads webbplats paatokset.hel.fi/sv.