Kyselytunti

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Alfa-PVP:n käyttö on lisääntynyt lyhyessä ajassa huomattavasti, mikä aiheuttaa kaupunkilaisissa pelkoa, turvattomuutta ja hämmennystä. Aineen käyttöön liittyy aggressiivisuutta, harhaisuutta ja psykoottista käytöstä, mikä heikentää kaupungin yleistä turvallisuustilannetta. Aineen yleistyminen on muuttanut huumetilannetta ja päihdekulttuuria Helsingissä merkittävällä tavalla. Mihin toimenpiteisiin kaupunki aikoo ryhtyä alfa-PVP:n käytön aiheuttamien ongelmien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi? Ja miten kaupunki aikoo vahvistaa ennaltaehkäisevää päihdetyötä, parantaa hoitoon ohjauksen ja kuntoutuksen saatavuutta sekä kehittää monialaista yhteistyötä?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinki on ajautunut vaikeaan tilanteeseen muuntohuume alfa-PVP:n vuoksi. Käyttö näkyy katukuvassa, koulujen läheisyydessä, arjen turvallisuudessa, ja se kuormittaa asukkaita palveluita ja henkilöstöä. Samalla hallituksen rahoitusleikkaukset sote-palveluihin ja järjestöille vaikeuttavat avun saantia. Kaupunki tarvitsee välittömiä toimia, ajantasaisen päihdestrategian, selkeämmän vastuun jaon, resursseja Symppis-toimintaan ja jalkautuvaan työhön, poliisiin ennaltaehkäisevää toimintaa ja palveluja, jotka vastaavat käyttäjien erityisiin tarpeisiin. Nykyiset hoitojaksot eivät riitä. Tarvitaan jatkumo vieroituksesta kuntoutukseen, henkilöstön jaksamisen turvaamista sekä rohkeita uusia ratkaisuja, kuten stimulanttikorvaushoitoa ja valvottuja käyttötiloja.

Miten kaupunki aikoo nopeasti vastata alfa-PVP:n aiheuttamaan kriisiin ja vahvistaa päihdepalveluja niin, että ne turvaavat sekä käyttäjien inhimillisen hoidon että kaupunkilaisten arjen turvallisuuden?

Tack, ordförande.

Alfa-PVP:n eli niin sanotun peukun yleistyminen on muuttanut huumetilannetta Helsingissä ennennäkemättömällä tavalla ja aiheuttaa merkittävää terveys- ja turvallisuusriskien kasautumista. Kyseessä on erittäin nopeasti riippuvuutta aiheuttava päihde, jonka käyttäjien tavoittaminen ja hoitoon ohjaaminen vaatii uusia toimintamalleja, matalan kynnyksen palveluja sekä viranomaisten tiivistä yhteistyötä.

Vilka konkreta åtgärder kommer Helsingfors att vidta för att hindra spridningen och användningen av alfa-PVP och vilka konkreta åtgärder ämnar man vidta för att stöda de personer som redan har hamnat i problem på grund av det här ämnet?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto, hyvät kysymyksen esittäneet valtuutetut.

On erittäin hyvä, että käymme myöskin näin valtuuston kesken lävitse tätä alfa- PVP-tilannetta, jolla on laaja-alaisia vaikutuksia kaupungin ja ennen kaikkea kaupunkilaisten elämään ja toimintaan.

Tämä on selkeästi sellainen asia, joka näkyy helsinkiläisten arjessa. Varmaan jokainen olemme saaneet siitä palautetta hyvin erilaisista näkökulmista. Toisaalta, miten se vaikuttaa esimerkiksi perheiden arkeen päiväkotimatkalla, miten se vaikuttaa tietyissä kaupunginosissa ympäristöön, turvallisuuden tunteeseen. Ja sitten tietenkin ehkä jopa ennen kaikkea, miten se vaikuttaa näiden ihmisten elämään, jotka ovat ajautuneet alfa-PVP:n käytön kierteeseen, joka on hyvin vakava kierre. Näemme myöskin sen, että jätevesitutkimukset osoittavat tämän saman asian, josta olemme viestinkin saaneet. Alfa-PVP:n käyttö on lisääntynyt ja aika rajustikin viimeisinä aikoina. Tämäkin osaltaan alleviivaa sitä, että näihin toimiin on syytä ryhtyä.

Ennen kuin menen tiiviimmin siihen, miten olemme tähän asiaan tarttuneet, haluan kuitenkin toistaa ääneen sen tosiasian, että yleisesti ottaen helsinkiläiset tuntevat olonsa turvalliseksi Helsingissä ja erityisesti omalla asuinalueellaan, joka on mielettömän arvokas ja positiivinen asia.

Helsinkiläisten kokemukset kaupunkiturvallisuudesta ovat myöskin pysyneet suurin piirtein samalla tasolla viime vuosina. Mutta myöskin sen tyyppisiä kehityskulkuja nähdään, että joillakin alueilla erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin sitä huolta on ollut kasvavissa määrin. Sekin varmasti nivoutuu tähän alfa- PVP:n käytön kokonaisuuteen, vaikka se ei olekaan yksi ja ainoa selittävä tekijä.

Kuten todettua, olemme kaupungin puolella ottaneet tämän heti syksyn alussa, kauden alussa, tiukkaan syyniin ja toimenpiteisiin ryhdytty. Kaupungin johtoryhmä itse asiassa aloitti syksyn työskentelyn sillä, että kävimme lävitse sekä tätä tilannetta että niitä toimia, joita kaupunki pystyy tässä asiassa tekemään. Ne jakautuvat, ja ne ovat nyt valmistelussa. Jo syyskuun aikana liikumme niissä erityisesti niissä, jotka koskevat sote-palveluita. Olen jäsennellyt tätä niin, että tässä on nopeiden toimien kokonaisuus. Sitten on pidempiaikainen päihdestrategiaan liittyvä valmistelu, ja sitten on tästä turvallisuusnäkökulmasta poliisiyhteistyön tiivistäminen, jota olemme myöskin tehneet tässä viimeisinä kuukausina.

Jos me katsomme ensin näitä nopeita toimia sote-palveluiden puolella.

Varmistamme sen, että saamme lisättyä jalkautuvaa työtä erityisesti keskisellä ja itäisellä alueella, jossa nämä ongelmat korostuvat. Tämä käyttäjien tavoittaminen on erityisen tärkeää ja vaatii uusia toimia siksi, että alfa-PVP:n käytön muodot eroavat perinteisestä vahvempien huumeiden käytöstä. Sitä saatetaan käyttää myöskin polttamalla eikä vain suonen sisäisesti, joka taas tekee sen, että näiden käyttäjien tavoittaminen on haastavampaa ja vaatii tätä jalkautuvien palveluiden vahvistamista.

Käymme lävitse näiden terveysneuvontapisteiden tilanteen. Meillähän on valitettavasti se tilanne, että palon seurauksena Kontulan Symppis on ollut poissa käytöstä. Tämän asian ratkaisemisessa etenemme määrätietoisesti, ja sinne myöskin pyritään terveysneuvontapiste saamaan mahdollisimman nopeasti pystyyn. Yhtä lailla myöskin käymme lävitse Sörkän tilanteen, jossa Symppiksen tilat ovat valitettavan ahtaat, ja joissa pitäisi pystyä paremmin palvelemaan tätä asiakaskuntaa.

Sitten neljäntenä kokonaisuutena on tämä hoitopolku, sekä vieroitukseen pääseminen että se hoitopolun eteneminen siinä. Meidän päihdepalvelut nyt käy lävitse, että mitä asioita voidaan sillä puolella tehdä, että se kynnys vieroitukseen pääsemiseen olisi vielä matalampi, toivottavasti olematon. Jotta jos ja toivottavasti kun se tilanne tulee, että alfa-PVP:stä myöskin haluaa irti, niin se onnistuu. Erikseen vielä mainitsen sen, että meillä on käynnissä STM:n rahoittama nuorten huumekuolemien ehkäisemisen hanke, jonka puitteissa tehdään myöskin erilaisia toimia, jotka kohdentuvat nuorille.

Toisena nopeimpien toimien kokonaisuutena on tämä kaupunkiympäristön kokonaisuus. Meillä nuorisopalvelut itse asiassa hyvin laajassa vuosittaisessa nuorten kyselyssä kysyi, mitä nuoret kokevat turvattomuutta aiheuttaviksi tekijöiksi. Päihteiden käyttäjät julkisissa tiloissa nousivat yhdeksi tällaiseksi hyvin luonnollisesti. Turvallisuuden tunnetta parantaviksi asioiksi koettiin muun muassa ympäristön siisteyden lisääminen, rikkoutuneiden paikkojen ja töhryjen nopea korjaaminen ja valaistuksen lisääminen. Tällä haluan sanoa sen, että kaupunkiympäristöön kohdistuvilla toimilla on myös merkitys tässä kokonaisuutena.

Pidempiaikaisena asiana olemme linjanneet päihdestrategian valmistelusta. Mehän strategiassa olemme kirjanneet päihdepalvelustrategian valmistelusta, mutta kun johtoryhmässä kävimme tätä evästävää keskustelua, totesimme, että näkökulman pitää olla laajempi kuin vain päihdepalveluihin kohdistuva, vaan laaja-alaisempi päihdestrategia, jossa muodostetaan kokonaiskuvaa huumeiden ongelmakäytön tilanteesta kaupungissa. Käydään läpi toki ne itse päihdepalvelut, mutta myöskin ehkäisevän päihdetyön kokonaisuudet ja mahdolliset päihteiden käyttöä ehkäisevät viestinnälliset teot, kampanjat ja muut asiat. Asiat, jotka ovat vähän pidemmissä puissa, eivät heti ensi viikolla tai ensi kuussa valmiita, mutta kuitenkin vahvistavat tätä meidän otetta pidemmällä aikavälillä kaupungin päihdetilanteeseen.

Viimeisenä nostan esiin vielä tämän poliisiyhteistyön. Mehän olemme tiivistäneet Helsingin poliisilaitoksen kanssa yhteistyötä. Me olemme laatineet yhteisen yhteistyöasiakirjan, joka kuvaa sen, miten me yhdessä seuraamme turvallisuustilannekuvaa ja vastaamme niihin huoliin, joita kaupungista nousee, miten me tiivistämme ja jäsennämme toisaalta meidän Kaskon ja poliisin yhteistyötä, toisaalta esimerkiksi nuorisopalveluiden ja poliisin yhteistyötä, ja miten esimerkiksi kaupunkitilaan liittyvillä toimilla voidaan tätä turvallisuuden tunnetta vahvistaa. Täytyy sanoa, että tämä poliisiyhteistyökin on askeltanut nähdäkseni hyvään suuntaan. Myöskin meidän toimialojen ja poliisiammattilaisten yhteistyö on viime kuukausina vahvistunut, ja uskallan luottaa siihen, että vahvistuu tulevina kuukausina vielä entisestään.

Arvoisa valtuusto.

Tässä kuvattuna sitä aika laajaa kenttää toimia, joilla tähän tilanteeseen vastataan. Siihen suhtaudutaan täydellä sillä vakavuudella, jonka se ansaitsee. Olen vakuuttunut siitä, että uusiakin toimia saadaan liikkeelle, ja toivon, että niillä voidaan osaltaan olla taittamassa tätä sinänsä kompleksista ja vaikeaa ongelmaa.

Pahoittelut.

Ei ollut tarkoitus pyytää puheenvuoroa, mutta voisin ehkä sitä tässä nyt nostaa esiin, kun puheenvuoron sain, kun tuossa Sazonov toi esiin sen, että poliisiyhteistyötä on tiivistetty ja tullaan tiivistämään, mikä on ihan tosi hyvä asia. Mutta se, mitä olen kaupunkilaisilta kuullut, niin esimerkiksi kun poliisin valvontaa on lisätty vaikka Kontulan alueella, se ongelma on saatu sieltä Kontulasta pois, mutta se on siirtynyt vaikka tuonne Mellunkylään. Periaatteessa sillä poliisiyhteistyöllä pitää arvioida sitä, että saadaanko me ratkaistua sitä ongelmaa, vai siirretäänkö me se ongelma vaan A-paikasta Bpaikkaan.

Kiitos.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

On hyvä kuulla, että asiaan suhtaudutaan vakavuudella, ja on varmasti tärkeää toimia mahdollisimman nopeasti, jotta ongelmat eivät lisäänny. On myös mielestäni tärkeää, että kuullaan päihdetyön asiantuntijoita, niitä työntekijöitä, jotka tekevät jo sitä jalkautuvaa työtä ihmisten kanssa, joilla on päihdeongelmia. Toivoisin ja mielelläni kuulisinkin siitä, miten heidän asiantuntemustaan aiotaan nyt hyödyntää tässä tulevassa päihdestrategiassa ja näissä muissa toimenpiteissä. Heillä on näkemyksiä siitä, mitkä olisivat niitä tärkeimpiä toimenpiteitä, joihin varmasti olisi pitänyt jo ryhtyä, kun tässä tilanteessa olemme.

Samalla tietysti toivon kovasti, että Helsinki on jatkossakin turvallinen kaupunki, jossa lapset voivat esimerkiksi liikkua yksin joukkoliikenteen avulla, eikä tarvitse pelätä sitä, että siellä on turvatonta.

Tack, ordförande.

Haluan kiittää perusteellisesta vastauksesta apulaispormestari Sazonovia ja yhdyn edelliseen puhujaan...

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Anteeksi.

Yhdyn edelliseen puhujaan siihen, että nämä asiantuntijat olisi hyvä kuunnella ja myöskin turvata heidän turvallisuutta, koska tämä alfa-PVP lisää aggressiivisuutta ja se on haitallista myös työntekijöille.

Aikataulusta vielä sen verran, että olisi syytä pitää kiirettä tietysti tämän asian kanssa.

Kiitoksia paljon.

Puheenjohtaja.

Oli hyvä kuulla, että Helsingissä tämä tilanne on otettu vakavasti. Viranomaiset on maan hallituksen toimesta koottu yhteistyöhön, ja sama on syytä tehdä Helsingissä. Erityisesti tietoisuutta alfa-PVP:n poikkeuksellisesta tuhoisuudesta on lisättävä ja myös sitä, että sitä sekoitetaan muihin huumeisiin. Sitä esimerkiksi vapetetaan, ja me tiedetään, että jopa ala-asteikäiset lapset vapettavat ja koskaan ei tiedä, mitä niissä pimeiltä markkinoilta hankituissa sähkösavukkeissa on. Sen takia kiireellisesti kouluihin ja vanhemmille on vietävä tietoa ja luotava keinoja huumeiden käytön ehkäisemiseksi ja torjumiseksi myöskin ihan meidän alakouluissa, kaikissa oppilaitoksissa lasten ja nuorten suojelemiseksi.

Kysynkin: Minkälaisia toimia on tehty kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla alfa-PVP:n osalta? Tietenkin tämä pitää tehdä yhdessä viranomaisten kanssa, mutta toimia tarvitaan nopeasti myöskin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle. Kiitos vielä pormestarille hyvästä vastauksesta.

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Huonosti voiva yhteiskunta tuottaa näköalattomuutta ja huonosti voivia ihmisiä. Vaikka nyt käsitellään tätä akuuttia kriisiä tietenkin, niin on hyvä ymmärtää sen laajempi konteksti ja kohdella ja puhua näistä ihmisistä myös helsinkiläisinä ja kunnioittavasti ja humaanisti. Meidän on tietenkin tärkeää katsoa meidän palveluissa myös näiden erilaisten traumojen ja ylisukupolvisten taakkojen tunnistamiseksi ja hoivaamiseksi, jotta ihmiset voivat myös rakentaa elämisen arvoista elämää. Eli tämä näköalattomuus, mitä vaikka tämä hallitus on tuottanut, vaikuttaa tietenkin myös täällä taustalla.

Sote-ammattilaisilla on paljon huolia ja tietoa tästä aiheesta, ja se kiinnostaisi nyt kuulla, että miten paljon näitä päihdekuntoutuspaikkoja on ostettu lisää tämän johdosta. Miten pitkään kuntoutukseen pitää odottaa siitä, kun on päässyt katkolle? Koska se ei voi olla pitkä aika missään nimessä näin addiktoivassa aineessa. Onko jalkautuvan päihdetyöresursseja lisätty? Miten lastensuojelussa, jossa tätä kohdataan niin perheitten kuin nuorten parissa, miten siellä ammattilaisia ja palveluita on ohjattu tähän toimintaan? Onko meillä polttovälineitä suunniteltu tarjottavaksi terveysneuvontapisteisiin? Koska se voisi olla sisäänheittotuote myös tavoittaa näitä ihmisiä.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Anteeksi, vielä yksi kysymys. Onko Symppiksen aukioloaikoja ajateltu pidentää iltoihin ja viikonloppuihin?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

On hyvä, että tämä kyseinen asia on nyt täällä meidän kyselytunnilla. On hyvä kuitenkin muistaa, että alfa-PVP ei suinkaan ole ainoa aine, mitä meillä liikkuu, vaan itse asiassa näissä jätevesitutkimuksissa amfetamiini on edelleen ihan selkeästi ykkönen. Mutta on hyvä, että tämä tuo tämän huumausaineasian keskusteluun ja varmastikin ehkä sen vuoksi, että tämä näkyy katukuvassa tämän arvaamattoman jopa aggressiivisen käytöksen myötä.

Poliisi on tässä tietysti tehnyt paljon asioita. Pyrkii turvaamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, mutta myöskin saatavuuden vähentämistä tekemään. Se näkyy tietysti näissä takavarikkomäärissä, jotka on moninkertaistunut. Mutta ehkä haluaisin tässä kohtaa nostaa sen, että kaikki lähtee asenteesta. Meillä on ehkä tullut vähän yhteiskuntaan sellainen sallivampi asenne huumausaineita kohden noin muutoinkin. Meidän pitäisi puhua huumausaineista niiden oikeilla nimillä. Ei ole olemassa viihdekäyttöä. On vain huumausaineiden käyttöä. Ei ole olemassa ainakaan päättäjän puheissa peukkua. Se on alfa-PVP, erittäin vaarallinen muuntohuume. Haluaisin ehkä lyhyesti kysyä tässä vielä siitä, että miten on ajateltu nuorten ja erityisesti perheiden osalta ennaltaehkäisyyn panostaa, jotta sinne huumausaineiden käyttöön ei ylipäätänsä jouduttaisi.

Kiitos pormestari Sazonoville perusteellisesta vastauksesta.

Tämä alfa-PVP on muistutus siitä, että huumetilanne voi muuttua Helsingissä muutamassa kuukaudessa. Nyt me reagoimme kriisiin, mutta meidän pitäisi olla jo askeleen edellä. Tästä on olemassa malleja maailmalta, eli kansainvälisesti tähän on vastattu rakentamalla varhaisvaroitusjärjestelmiä. Euroopan unionissa toimii Early Warning System, Yhdysvalloissa NDEVSverkosto ja Australiassa EDNA. Näissä yhdistetään terveydenhuollon, poliisin ja järjestöjen havainnot ja välitetään tieto heti, kun uusi aine ilmestyy. Helsinki voisi ottaa tästä mallia ja perustaa oman päihdetilannehuoneen eli siis paikan, jossa tieto kootaan, analysoidaan ja jaetaan nopeasti. Näin me voimme estää seuraavan kriisin leviämisen, turvata kaupunkilaisten arjen ja ohjata käyttäjät ajoissa hoitoon.

Tarvitsemme siis paitsi palveluketjujen vahvistamista, myös järjestelmällistä ennakointia. Helsinki voi olla edelläkävijäkaupunkina, joka ei vain paikkaa ongelmia, vaan johtaa niitä ennalta.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kuten valtuutettu Rantanen jo kertoikin, niin tämä alfa-PVP on vain yksi monista, monista huumeista ja meidän tulisi keskustella samaan aikaan näistä kaikista. Se, mihin itse olen nyt eduskunnassa kiinnittänyt huomiota ja tänään tavannut kolme riipaisevan tarinan kertonutta huumenuorten äitiä, on se, että meidän tulisi hoidossa muistaa se, että mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat kulkevat usein käsi kädessä. Meidän tulisi taata potilaille mahdollisuus saada hoitoa näihin yhtä aikaa. Nythän aina ei näin tapahdu, ja silloin kyllä hoito ei kokonaisuutenaan voi onnistua.

Kiitos.

Kiitos pormestarille lupaavasta vastauksesta laajaan kysymykseen.

Tähän epidemiaan on oikeastaan kaksi syytä. Ensiksikin se, että poliisi teki suuret amfetamiinitakavarikot, mikä ei raitistanut amfetamiinin käyttäjiä, vaan aiheutti siirtymän amfetamiinista tähän peukkuun ja kokaiiniin. Pitkälti niin, että amfetamiinia ongelmallisesti käyttäneet siirtyivät peukkuun ja sen niin sanotut viihdekäyttäjät siirtyivät kokaiiniin, jonka senkin käyttö on lisääntynyt. On ymmärrettävä tällainen eri huumeiden ketjuuntuminen, sillä vaikka näköpiiristämme poistettaisiin peukkuhuume, huumeongelma ei katoa.

Toinen syy on poliisin päätös lopettaa ennaltaehkäisevä työ Helsingissä. Suomen erikoispiirre huumeongelmassa on sekakäyttö. Samat ihmiset käyttävät alkoholia ja huumeita. Peukun käytössä tämä kärjistyy ja on merkittävä tekijä nuorten päihdekuolemissa. Vakava seuraus peukkuepidemiasta on myös addiktoituneiden naisten raskaudet ja synnytykset, joita on jo Helsingissä havaittu. Sosiaaliohjaajilta on tullut tähän konkreettinen ehdotus, että Helsinkiin pitäisi perustaa monialainen, suoraan kadulta sisään ottava hoitopaikka.

Onko sekakäyttäjien ja raskaana olevien erityisryhmät otettu huomioon tämän ongelman ratkaisemisessa?

Kiitos.

Pormestari on huumekriisin ratkaisusta keskustellut useamman kerran. Pormestari Sazonov tässä kertoi listan eri ratkaisukeinoja, muun muassa tiiviimpää yhteistyötä poliisin kanssa ja valvontakameroiden määrän lisäämistä. Yhteistyötä poliisin lisäksi tulisi tiivistää päihdetyöntekijöiden kanssa, ja kerroittekin, että jalkautuvaan työhön panostetaan. Tämä on oikein hyvä. Itseäni kiinnostaa se, jatkaako Helsinki vaikuttamistyötä käyttötilojen saamiseksi ja onko tälle tarkempaa suunnitelmaa. Haluaisin myös kuulla, missä vaiheessa Helsinki sitoutuu panostamaan stimulanttien ehkäisyyn ja hoitoon.

Kiitos.

Kiitos.

Pormestari nosti tuossa aika hyvin noita ehdotuksia tämän tilanteen ratkaisemiseksi. Mä halusin nostaa erikseen poliisien lisäämisen turvallisuuden takaamiseksi, koska meidän on nyt Helsingissä oltava valmiita kantamaan meidän oma vastuu. Meidän pitää vahvistaa poliisin näkyvyyttä kadulla ja turvattava poliisien määrän kasvu pääkaupunkiseudulla.

Kysyisin sitä, että nyt kun me tiedetään, että nämä poliisin resurssit on vahvasti sidottu valtakunnalliseen päätöksentekoon ja resurssointiin, niin miten me voidaan täällä Helsingin kaupungissa siirtyä sanoista tekoihin? Mitä instrumentteja meillä on ja konkreettisia toimia, jotta me voidaan lisätä poliiseja Helsingissä turvallisuuden takaamiseksi? Mitä keinoja me voidaan Helsingissä tehdä esimerkiksi lokakuussa budjettineuvotteluissa, kun päätetään ensi vuoden budjetista?

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kiitos tärkeistä kysymyksistä ja pormestarin vastauksesta.

On hyvä kuulla, että tämän osalta toimitaan aktiivisesti. On tärkeää saada nopeasti käynnistettyä uudenlaisia toimintatapoja käyttäjien hoitoon ja tukeen ja panostetaan jalkautuvaan työhön käyttäjien tavoittamiseksi.

Meillä Helsingissä on vielä aika lapsen kengissä toimintatavat siinä, että koko perhettä tai lähimpiä omaisia myös tuettaisiin tilanteessa, jossa perheenjäsen on päihderiippuvainen. Peukun aiheuttama arvaamattomuus tuo turvattomuutta ja epävarmuutta katujen lisäksi myös käyttäjien läheisille. Kysyisinkin vielä: Minkälaisia toimintatapoja on suunnitteilla siihen, että käyttäjien perheitä pystyttäisiin tukemaan ja ohjeistamaan nykyistä systemaattisemmin?

Peukun tuomat haasteet näkyvät katukuvassa etenkin tietyillä alueilla. Helsingin yksi upeista puolista on ollut se, että täällä lasten ja nuorten on turvallista liikkua itsenäisesti. Kysyisinkin vielä: Onko jonkinlaisia suunnitelmia jalkautuvan nuorisotyön lisäämiseksi niille alueille koulujen alkamis- ja loppumisaikoihin, joissa tämä peukkuongelma on suurimmillaan?

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja ja hyvä valtuusto.

Kiitos valtuutettu Sarkomaalle kysymyksestä päiväkotien ja koulujen turvallisuustilanteesta ja myös valtuutettu Rantaselle tästä ehkäisevästä päihdetyöstä.

Aloitan ensin ehkäisevästä päihdetyöstä, joka on siis tärkeä osa koulujen opetusta. Emme toki Kaskossa pysty tätä yksin ratkaisemaan, mutta teemme parhaamme. Mä olen nyt elokuun alussa päässyt osallistumaan Helsingin kaikille seiskaluokkalaisille heti yläasteen alussa järjestettäviin koulupoliisikonsertteihin Finlandia-talossa. On vaikea keksiä mitään yksittäistä vaikuttavampaa tekoa ehkäisevästä päihdetyöstä.

Näissä konserteissa koulupoliisit kertoivat hyvin elämänmakuisella ja raskaallakin tavalla päihteiden käytöstä, myös esimerkiksi somekiusaamisesta ja näistä lapsille ja nuorille konkreettisista koituvista seuraamuksista elämässä. Sitten väliin poliisiorkesteri soitti muun muassa Bada Bastua, ja nuoret arvostivat. Tämä oli tosi vaikuttavaa. Siinä kuvattiin hyvin raskaitakin kohtaloita, ja nuoret todella kuuntelivat. Näiden konserttien täytyy ehdottomasti jatkua. On vaikea keksiä mitään vaikuttavampaa yksittäistä tekoa, jota voimme Helsingissä tehdä.

Tämä kriisiytynyt huumetilannehan koskettaa kuitenkin hyvin monia kouluja ja päiväkoteja. Mä vierailin juuri tällä viikolla Kalliossa päiväkoti Franzeniassa kuulemassa ja keskustelemassa henkilöstön kanssa, että miten huumetilanne näkyy siellä. Me olemme koko toimialan tasolla tehostaneet toimipisteiden kulunvalvontaa ja yleistä valvontaa ja varmistaneet, että ovet pidetään aina lukittuina. Meidän pihoja ja ulkoilualueita tarkistetaan säännöllisesti, ja esimerkiksi Franzeniassa Stara siivoaa pihaa tehostetusti.

Olemme pitäneet tiivistä yhteyttä koteihin, jotta vanhemmat ovat varmasti kartalla, mitä oppilaitoksissa tehdään tämän tilanteen hyväksi ja jotta pysyy myös luottamuksellinen suhde. Me tehdään tiivistä yhteistyötä poliisin kanssa, ja poliisi tulee tarvittaessa paikalle myös ratkomaan niitä tilanteita. Franzeniassa henkilökunta joutuu edelleen ajoittain ohjaamaan huumeiden käyttäjiä pois päiväkodin alueelta, mutta poliisi on varsin hyvin saapunut tarvittaessa paikalle. Siellä on saatu rajoitettua kulkureittejä, joita käyttäjät ovat käyttäneet. Myös tarpeellisia lähiympäristön muutoksia on saatu tehtyä, joilla tätä käyttöä on saatu myös ohjattua pois sen päiväkodin läheisyydestä. Meillä todella siis turvallisuus on hyvin perusasia, ja se on ykkösasia kouluissa ja päiväkodeissa. Mutta toki on selvää, että tässä tarvitaan koko kaupungin tasoisia, pikaisia ja tehokkaita toimenpiteitä tämän tilanteen rauhoittamiseksi.

Arvon puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kiitos tärkeän asian esiin nostamisesta ja hyvistä kysymyksistä. Tämänhetkisestä tilanteesta johtuen me lisäämme nyt sotepe-puolella resursseja määräajaksi jalkautuvaan työhön, laitosvieroitushoitoon ja kuntoutukseen. Näiden toimien vaikuttavuutta seurataan, minkä jälkeen me sitten tehdään ratkaisuja näiden resurssien mahdollisesta pitkäaikaisemmasta allokoinnista.

Joitakin konkreettisia toimenpiteitä, jotka toteutetaan heti: Me lisäämme kuusi henkilöä jalkautuvaan työhön. Huumevieroitus toteutetaan jonottomana ja kuntoutukseen ohjataan heti, jos tähän asiakkaalla vaan on halu. Tätä hoitamaan me lisäämme kaksi sosiaaliohjaajaa ja kaksi sairaanhoitajaa. Kiitos.

3.2 Helsingin asuntopolitiikka

Kiitos.

Helsingissähän on suuri tarve rakentaa lisää asumista. Meidän pitäisi pystyä turvaamaan asunto kaikille myös pienituloisille, yksinhuoltajille, opiskelijoille ja niin edelleen. Me tarvitaan siis myös kohtuuhintaisia asuntoja. Kohtuuhintainen asuminen ja monipuolinen asuntotuotantojakauma eri alueilla on myös yksi kivijalka segregaation vastaisessa työssä. Asuntopolitiikka on ollut kuitenkin viime vuosina valtavassa myllerryksessä, ja viime viikolla hallitus teki budjettiriihessään päätöksen leikata asuntotuotannon korkotukilainavaltuuksia 365 miljoonalla eurolla vuodelle 2027. Jo aiemminhan on päätetty lukuisista erilaisista muista heikennyksistä ja leikkauksista kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon.

Kysynkin: Millaisia vaikutuksia näillä päätöksillä on kohtuuhintaiseen asumiseen Helsingissä? Millaisia vaikutuksia tällä on esimerkiksi Hekaan, Hasoon ja opiskelija-asuntojen tuotantoon? Millaisilla toimilla voidaan nyt varmistaa, että saamme tänne kohtuuhintaista asumista lähivuosina siinä määrin kuin mitä asumisen ja maankäytön ohjelmassa on linjattu?

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitos valtuutettu Hiltuselle hyvästä ja erittäin ajankohtaisesta kysymyksestä. Olisi tietysti erittäin hienoa, jos voisin tässä kohtaa pitää positiivisen puheenvuoron, mutta tilanne näyttää Helsingin osalta kyllä huolestuttavalta. Me olemme Helsingissä vuosikymmeniä pyrkineet toteuttamaan sekoittavaa asuntopolitiikkaa ja huolehtimaan ennen kaikkea siitä, että meidän kaupungissamme kaikilla ihmisillä olisi varaa asua täällä tulotasosta riippumatta. Olemme myös huolehtineet siitä, että meidän omilla työntekijöillä on täällä varaa asua.

VTT on tavoitteeksi asettanut vuodelle 2040 saakka sen, että me pystyisimme Suomessa rakentamaan noin 30 000 asuntoa. Kolmena viime vuonna me ollaan tästä tavoitteesta Suomessa jääty ja ollaan rakennettu alle 20 000 asuntoa. Eli tilanne on jo tällä hetkellä aika huolestuttava, ja se näkyy tietysti myös Helsingissä, koska meillä ei ole ahdingossa tällä hetkellä pelkästään tavalliset kaupunkilaiset, vaan myös rakennusala. Tilannetta ei tosiaan helpota se, että hallitus on nyt kutistanut tätä meidän työkalupakkia. Helsingissä valtion tukema asuntorakentaminen on ollut tosiaan isossa roolissa tässä kohtuuhintaisen asumisen turvaamisessa. Nyt siihen liittyvä korkotukivaltuutus on siis laskemassa, ja tämä korkotukivaltuutus ei hyvin todennäköisesti tule riittämään kaupungin oman tuotannon suunniteltuun tahtiin.

Sitten tässä kysyttiin myös opiskelija-asuntojen osalta. Rakentamisen tilanne ei ole niin huolestuttava. Se on lähes kohtuullinen, mutta tarvitsevia on huomattavasti enemmän kuin tarjontaa, joten yleistilannetta ei voida pitää hyvänä.

Jos rahat rakentamiseen eivät riitä, tulee Helsingissä viivytyksiä ja epävarmuus keskeyttää mahdollisesti hankkeita. Tämä taas aiheuttaa todennäköisesti myös markkinaehtoisten hankkeidenkin viivästymistä. Helsingissä nimittäin näitä hankkeita tehdään myös yhteisten rakentamisratkaisujen kautta. Sitten on riskinä se, että peruskorjaushankkeiden viivästyminen taas lisää korjausvelkaa ja näin ongelmat pahimmillaan Helsingissä kasaantuvat. Helsinki tietysti pyrkii tässäkin tilanteessa tekemään kaikkensa, mutta fakta on se, että kysymys on iso ja me ei sitä pystytä itse yksin ratkaisemaan.

Meidän tuoreessa kaupunkistrategiassakin korostuu edunvalvonnan tärkeys ja kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Edunvalvontaan tulee nyt panostaa erityisen vahvasti yhdessä rakennusalan ja muiden sidosryhmien kanssa, koska Helsinki ei tästä yksin selviä.

Kiitos.

Kiitos vastauksesta, vaikka vastaus ei sikäli mieltä ylentänyt.

Mä kyllä ajattelen, että tässä ihan uudenlaisessa tilanteessa meidän täytyy aivan oikeasti tehdä toimia ja alkaa ajattelemaan myös boksin ulkopuolelta. Kun kerta maan hallitus vetäytyy asuntopolitiikasta, meidän täytyy täällä Helsingissä tehdä yksinkertaisesti jotain, että me saadaan niitä asuntoja rakennettua. On tosi kurja kuulla, että tähän omaan tuotantoon lainotusta ei tule riittämään tarpeeksi.

Kyllä nyt haluaisin herätellä meitä ihan joka ikistä pohtimaan sitä, että millaisia toimia sitten voisimme tehdä. Apulaispormestari Laisaari sanoi, että teemme kaikkemme. No niin, tietysti teemme kaikkemme, mutta nyt me aletaan tarvitsemaan myös konkreettisia toimia ja konkretiaa.

Lopuksi haluan nostaa esiin sen, että edunvalvonta on toki tosi tärkeää, mutta nyt tämän hallituskauden aikana me ollaan nähty, että Helsingin edunvalvonnalla ei ole kyllä saatu niitä toivottuja tuloksia. Joten se ei ehkä yksinään riitä vastaukseksi, vaikka toki sitä täytyy tehdä ja toki meillä on myös joku hallitus tässä maassa tämän nykyisenkin jälkeen.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Meillä on Helsingissä kaavamonopoli. Me ei tarvita valtiota meidän asuntopolitiikassa yhtään mihinkään etenkään, kun tutkimustiedot sanoo, että tämä valtion tukema vuokratalorakentaminen lisää itse asiassa sitä segregaatio-ongelmaa, jota täällä tuotiin äsken esille Titta Hiltusen puheenvuorossa taistelemiseksi sitä vastaan. Ei. Päinvastoin se on monilta osin yksi selittävä tekijä siinä segregaatiossa, kun ne kaupungin vuokraasunnot ovat sattuneet sijaitsemaan tietyillä alueilla ja kohdistumaan tiettyihin ryppäisiin.

Me emme tarvitse valtiota mihinkään. Kesällä julkistettiin selvitys, jossa kävi ilmi, että Hekan vuokra-asunnoissa, oliko niin, että parhaimmillaan Lauttasaaressa kolmasosa asukkaista on hyvätuloisia. Miksi me heitä tuetaan? Ei he tarvitse meidän veronmaksajien tukea. Olen siitä samaa mieltä, että meidän pitäisi radikaalisti uudistaa meidän asuntopolitiikka. Nyt siihen olisi erinomainen mahdollisuus, kun valtio vetäytyy pois, niin kaikki valtaa meidän omissa käsissä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ei voi olla niin, että Helsingissä on varaa asua vain hyvätuloisilla, ja siksi tämä kysymys on todella olennainen ja tärkeä.

Helsinki voi tehdä ja täytyykin tehdä itse monia asioita, kuten voimme vahvistaa Hekan ja Hason toimintaedellytyksiä siten, että ne jatkossa pystyvät mahdollistamaan kohtuuhintaista asumista. Fakta on kuitenkin se, että maan hallitus on isosti laittanut kapuloita rattaisiin siinä, että Helsingissäkin olisi jatkossa varaa asua esimerkiksi pienipalkkaisella alalla työskentelevällä henkilöllä.

Tässä alkuperäisessä kysymyksessä mainitut heikennykset kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoon sekä tietenkin asumistukeen ovat tuhoisa yhdistelmä Helsingille. Tässä salissa on aikaisemminkin keskusteltu siitä, että Helsingin viestin maan hallituksen suuntaan pitäisi olla kristallin kirkas. Tätä kohtuuhintaista asumista todella tarvitaan ja tämän viestin välittämiseksi tarvittaisiin yhtenäisyyttä meiltä ja vahvaa edunvalvontaa. Nyt tämänkään keskustelun perusteella ei vaikuta siltä, että yhtenäisyyttä löytyy.

Kiitos, puheenjohtaja.

Olen kyllä apulaispormestari Laisaarta merkittävästi enemmän huolissani opiskelija-asumisen tulevaisuudesta pääkaupunkiseudulla. Nämä hallituksen leikkaukset investointiavustuksiin sekä nämä uudet päätökset korkotukilainavaltuuksien leikkaamisesta ovat siis johtamassa tilanteeseen, jossa Helsinkiin ei välttämättä tulevina vuosina rakennu enää yhtään uutta opiskelija-asuntoa. Tämä siinäkin tilanteessa, että meidän opiskelijamäärä on kasvussa ja meidän korkeakouluillamme on tavoitteena lisätä opiskelijoiden määrää ja erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden määrää, jotka nimenomaan ovat heitä, jotka tarvitsevat erityisen paljon näitä opiskelija-asuntoja. Tämä opiskelija-asuntojen riittämätön määrä vähentää Helsingin houkuttelevuutta kansainvälisesti. Se vähentää meidän houkuttelevuutta opiskelijakaupunkina ja lisäksi tietenkin syventää opiskelijoiden toimeentulovaikeuksia entisestään. Kysyisin vielä uudemman kerran apulaispormestari Laisaarelta, että mitä Helsinki aikoo tehdä riittävän opiskelija-asuntotuotannon turvaamiseksi tulevina vuosina myös tämän valtion suuntaan kohdistuvan edunvalvonnan lisäksi.

Tack ska du ha, ordförande.

Hallitus tosiaan jatkaa Helsingin puskemista niin asumisen kuin rakentamisen kriisiin. Uusimpana tekona on nimittäin tämä Ara-lainavaltuuksien raju leikkaus. Kun viime vuonna Suomessa rakennettiin 8 600 Ara-asuntoa nimenomaan tällä lainavaltuuksien avulla, niin uhkaa määrä tippua vuonna 2027 noin 2 000 asuntoon. Eli siis koko Suomessa. Tämä on ilmiselvää, että Helsingin tavoitteisiin me emme tällä määrällä pääse. Härskeintä on, että taustalla on täysin julkisen velka-asteen kaunisteleva, järjenvastainen tilinpidollinen kikkailu, joka ei juurikaan vähennä valtion menoja lainkaan.

Me ei voida odottaa seuraavaa asumisen ja maankäytön ohjelman päivittämistä, kun tämä nykyinen vasta viime vuonna tehty ohjelma on jo tilannekuvaltaan vanhentunut. Mä itse toivon ja haluaisin, että pormestari kutsuu valtuuston poliittiset ryhmät mahdollisimman pian koolle laatimaan kohtuuhintaisen asumisen uusia ratkaisuja, jolla sitten me voimme yhdessä päästä meidän asettamiin tavoitteisiin. Jotain on nyt tehtävä, ja Ara-järjestelmä ei riitä.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tosiasia on, että rakennusala on ollut syväkyykyssä aivan liian kauan. Eikä vähiten sen vuoksi, että Orpon hallitus ei ole asiaan ajoissa ja riittävästi reagoinut. Päinvastoin kuin valtuutettu Meri sanoo, kyllä me todellakin tarvitaan valtiota ja toimenpiteitä sen suhteen, että me myös Helsinkiin saataisiin kohtuuhintaisia koteja. Meillä on aivan valtava haaste tämän suhteen, että miten sitä kohtuuhintaista tuotantoa saadaan liikkeelle, kun hallitus on tehnyt omat toimensa. Meidän pitäisi Helsingissä keksiä niitä omia välineitä, miten me pystytään kohtuuhintaista asumista tuottamaan.

Tämä investointiavustusten katoaminen, sehän haastaa myös esimerkiksi senioriasumisen lisäämistä, mikä on oikeasti tosi iso haaste, koska meidän väestö ikääntyy. Meidän pitää saada heille sopivia asumismuotoja. Kuten jo edellä on todettu, tarvitaan myös Helsingin omia toimia, mutta olisi hienoa, jos vaikkapa pormestaripuolueestakin tehtäisiin vahvaa edunvalvontaa hallituksen suuntaan.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Tässä keskustelussa on jo hyvin nostettu esiin ongelmia, joita maan hallitus Helsingin ja erityisesti kohtuuhintaisen asumisen päälle kasaa. Niiden lisäksi, joita erityisesti valtuutettu Gebhard, mutta myös lukuisat muut nostivat esiin, nostan sen, että jotta muillakin kuin hyvätuloisilla olisi varaa asua Helsingissä, me tarvitsemme lisää kaikenlaisia asiallisen hintaisia asuntoja. Myös vapaarahoitteiset asunnot voisivat, ja niiden pitäisi olla kohtuuhintaisia. Tämän ongelman ratkomiseksi tarvitsemme lisää asuntoja, ja tässä maan hallitus niin ikään hankaloittaa tätä kehitystä rakentamalla lamaa syventäviä ja ihmisten ostovoimaa heikentäviä toimia aktiivisesti ja lisäämällä epävarmuutta niin, että samalla kun ihmisiä muuttaa Helsinkiin ennätysmäärä, täällä ei päästä rakentamaan heille koteja. Emme me elä tyhjiössä Helsingissä irrallaan maan hallituksesta, vaan valitettavasti valtakunnalliset toimet näkyvät täälläkin. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä käydään keskustelua kohtuuhintaisesta asumisesta, ja täällä pääasiassa käyttää puheenvuoroja SDP:n ja Vasemmistoliiton edustajat ja pari vihreää. Kokoomuksen kanta oli ilmeisesti tämä valtuutettu Meren jälleen kerran ongelmaa vähättelevä puheenvuoro.

Kysyisinkin pormestari Sazonovilta: Miten te näette tämän asian? Miten te olette pyrkineet vaikuttamaan maan hallitukseen nyt tässä asiassa? Käytiin juuri budjettiriihi, joka oli todella surullinen tämän kohtuuhintaisen asumisen rahoituksen kannalta. Olitteko te sitä ennen yhteydessä maan hallituksen jäseniin ja miten teidän yhteydenottoihinne suhtauduttiin?

Me olemme matkalla asuntopoliittiseen kriisiin tässä kaupungissa ja Suomen isoissa kaupungeissa muutenkin, jos tämä nykyisen Orpon hallituksen linja jatkuu. Kannatan tätä Haglundin aloitetta, että kutsutte kokoon ryhmät. Jos pormestari ei tätä pysty tekemään, pyydän sitten, että kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja, joka ei taida täällä salissa nyt ollakaan, toimisi tässä asiassa.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Tärkeä keskustelu. Toivotaan, että pystyisimme vaikuttamaan hallituksen suuntaan niin, että nämä ei kokonaisuudessaan toteutuisi. Tämä olisi Helsingille ja varsinkin Helsingin segregaation vastaiselle työlle erittäin haitallista.

Kokoomuksen valtuutettu esitti täällä, että tutkimustieto kertoo tuetun asuntotuotannon lisäävän segregaatiota. En tietenkään ole jokaista tutkimusta lukenut, mutta kaikki ne, joita minä olen lukenut, kertovat, että kysymys on siitä, miten sitä tuettua asuntotuotantoa asetellaan sinne kaupunkiin, mimmoisen politiikan myötä sitä toteutetaan. Eli Helsingin malli, jossa me rakennamme kaikille alueille kaikkien tuotantotapojen asuntoja nimenomaan tutkimusten valossa ehkäisee segregaatiota. Toisena todisteena siitä on vertailu meidän pohjoismaisten pääkaupunkien kesken, jossa Helsingin segregaation vastainen työ on toiminut ihan todella hyvin.

Me tarvitaan Haglundin esittämä työryhmä, ja siihen pitää saada myös segregaation vastainen työ mukaan.

Sanon vielä apulaispormestarille lopuksi nopean kysymyksen. Ne hankkeet, jotka tällä hetkellä on jonossa ja tukkeena sen takia, että meidän kaavoitusprosessi on hidas, monimutkainen ja byrokraattinen ja joskus pelkästään kaavoittajan vastustus, niiden liikkeelle saaminen. Mitä keinoja teillä on siihen? Koska nyt ei ole varaa menettää yhtäkään hanketta, joka toisi yhdenkään asunnon lisää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinkihän on saanut merkittävästi myöskin kiitosta asuntopolitiikastaan ja erityisesti tästä sekoittavasta asuntopolitiikasta, joka on segregaation purkamisen kannalta erittäin oleellista ja sitä kautta myöskin erittäin tärkeää sosiaalipolitiikkaa. Mutta nyt valitettavasti tämä hyvä kehitys horjuu Helsingissä. Totta kai maan hallituksen nämä massiiviset leikkaukset vaikuttavat toisin kuin täällä väitetään. Niillä on merkittävä vaikutus nimenomaan tähän kohtuuhintaiseen asumiseen.

Täällä monet valtuutetut ovat peräänkuuluttaneet ihan oikeutetusti Helsingin edunvalvontaa. Minäkin kysyn pormestaristolta, erityisesti pormestarilta: Mitä tämän suhteen aiotte tehdä? Tiedän, että esimerkiksi pormestari itse on paljon puhunut asunnottomuudesta, mikä on valtavan hieno ja tärkeä asia. Kysyn vielä teiltä, että mielestänne vaikuttaako nämä päätökset siihen, että esimerkiksi asunnottomuus Helsingissä lisääntyy tulevien vuosien aikana?

Arvoisa puheenjohtaja.

Orpon hallitus on saanut valtavasti tuhoa aikaan, ja tällä tulee olemaan pitkä varjo Helsingin yllä. Samaan aikaan kun on leikattu valtavasti sekä kohtuuhintaisen asuntotuotannon puolelta, on myös leikattu sieltä asumisen tuista ja vieläpä oikein erityisesti painottaen leikkauksia Helsinkiin. Tämän lisäksi on viety valtion asuntorahaston rahat, on lakkautettu Ara, lakkautettu ASO, on romahdutettu opiskelija-asumisen tuet, on palautettu tulorajat, on leikattu asumisneuvonnasta ja niin edespäin. Nyt me näemme nämä hallituksen ideologisen politiikan seuraukset. Tavallisten helsinkiläisten elämää vaikeutetaan ihan kohtuuttomasti ja jopa asunnottomuus ja häädöt ovat lisääntyneet.

Mielestäni on tärkeää, että myös Helsingin oikeistolaiset ymmärtävät, että kohtuuhintaisen asumisen vaikeuttaminen on Helsinki-vastaista ja nämä toimet tulevat merkittävästi vaikeuttamaan näitä meidän yhteisiä strategiatavoitteita myös. Kysynkin, että oletteko valmiita tukemaan tätä valtuutettu Haglundin esittämää esitystä työryhmän perustamisesta ja kokoontumisesta tämän asian pariin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tosiaan en mitenkään väheksy sitä tilannetta, että meidän opiskelijoiden on Helsingissä vaikea saada asuntoja, mutta siinä tilanne on ollut kohtuullisempi vielä. Tosiasia on tietysti se, että nämä opiskelija-asuntojen hankkeet kilpailevat nyt kuitenkin niistä samoista korkotukimäärärahoista kuten muutkin. Ja selvää on, että kun tämä korkotukivaltuutus ei tule riittämään kaikille hankkeille, niin meidän pitää miettiä sitä, että mitä me Helsingissä priorisoidaan. Priorisoidaanko me esimerkiksi näitä opiskelija-asuntohankkeita ja niiden määrää. Siinä mielessä tietyllä tavalla tämä ajatus siitä, että meidän tulee tästäkin syystä tosiaan tarkastella uudelleen tämän kohtuuhintaisen asumisen kokonaisuutta, on ihan oleellinen, kun tämä tilanne on tämän tyyppinen.

Valtuutettu Modig kysyi tästä kaavoituksesta. Se ehkä Helsingissä ei ainakaan pääsääntöisesti ole tässä haasteena, vaan pitkään jatkunut rakentamisen ja rakennusalan ahdinko. Eli meillähän on vetäytynyt näitä. Esimerkiksi NCC on vetäytynyt sieltä Kontulan ostarihankkeesta. Sitten me saadaan näihin meidän kilpailuihin ja näihin tilanteisiin aika vähän ehdotuksia. Eli se tilanne ehkä nyt kuitenkin tällä hetkellä on enemmän tässä suunnassa.

Kiitoksia.

Kiitos. Puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Joitakin huomioita tähän käsillä olevaan keskusteluun.

Jos aloittaa nyt ensimmäiseksi kärjeksi tässä keskustelussa nousseeseen korkotukilainojen hyväksymisvaltuuskysymykseen, niin tässä itse asiassa on tärkeää vähän palastella sitä asiaa. Itse asiassa tässä katsoinkin meidän edunvalvontakokonaisuuden tuottamaa budjettiriihianalyysiä, niin itse asiassa se, mitä siellä tehtiin, niin siellähän vuodelle 2026 kaavittiin niitä valtuuksia. Siellä on sekä päätetty muuttaa korkotukilainojen hyväksymisvaltuus kaksivuotiseksi, jotta sitten 2025 mahdollisesti ylijäävät saataisiin 2026 käytettyä. Sitten siellä on siirretty vuodelle 2027 valtuutta ja sitten siellä on tehty näitä muutoksia, kuten esimerkiksi takauslainojen myöntövaltuuden nosto 20 miljoonaan ja opiskelija-asuntojen korkotukilainan enimmäislainan nostaminen 100 prosenttiin. Eli 2026:ta on itse asiassa siellä tavallaan doupattu, ja se on positiivinen asia.

Mutta on selvää se, että se 2027 vuosi, niin onhan se todella naftia, kun vertailee sitä aikaisempiin vuosiin. Esitän nyt sellaisen ennustuksen, että jos tämä ei tästä lähde, että tätä hallitus saattaa joutua vielä arvioimaan. Mutta se on positiivinen asia, että se 2026 on sellainen, että sillä nyt yritetään pitää yllä tätä rakentamista myöskin siellä tuetun asumisen puolella.

Sitten toinen kokonaisuus on tämä välimallin kokonaisuus. Mehän olemme tehneet sitä omaa valmisteluamme, jonka lisäksi ministeriön kanssa yhdessä suuret kaupungit ovat lähteneet liikkeelle tämän välimalliselvityksen kanssa. Siellä on niitä tiettyjä suosituksia, joita osaa käsittääkseni hallitus on viemässä eteenpäin. Ja osa on sellaisia, jotka liittyy esimerkiksi siihen meidän vuokralta omaksi -mallin kysymykseen, ja kymppivuotisen käytön mahdollisuuksiin, jossa olemme toistuvasti esittäneet niitä toiveita ministeriölle, että sitä pitäisi joustavoittaa. Sitä keskustelua siihen välimalliin liittyen olen itse asiassa viimeksi tänään käynyt ministeriön suuntaan.

Tässä viitattiin näihin meidän omiin ohjelmallisiin kokonaisuuksiin. Mehän olemme sopineet kaupunkistrategiassa ihan yksiselitteisesti, että me käymme tämän välimallikeskustelun ja valmistelun tähdäten vuoden 2026 loppuun. Se työ tietenkin liikahtaa, ja se etenee sillä tavalla kuin se on sovittu eli sinne 2026 loppuun tähdäten.

Sitten kolmas kokonaisuus on tämä valtuutettu Hjeltin nostama ja myöskin meidän eri ohjelmissa viitattu investointiasumiskokonaisuus ja erityisesti tämä seniorikeskuskokonaisuus. Se on totta, että se investointiavustuksen kokonaisuus ja sen niukkuus on hankala sinne seniorikeskuspuolelle. Tietenkin edellisen kauden sote-puolen asioita touhunneena tunnen sen hyvin. Siellähän me teimme sen, että me vauhditimme meidän yhden seniorikeskuksen suunnittelua niin, että me saatiin just siihen vielä niitä investointiavustuksia, kun niitä oli vielä sillä momentilla jaossa. Mutta ne meidän muutamat seuraavat kohteet... Se on meille oikeasti siis haaste. Se me ollaan yhdessä todettu, ja sitä viestiä ainakin itse olen myöskin ministeriön suuntaan vienyt eteenpäin. Sitten viimeisenä kokonaisuutena kuitenkin sanon vielä sen, että kyllähän isossa kuvassa tämä meidän suuri haaste on se, että meidän vapaarahoitteinen tuotanto on käytännössä ihan seis. Siellä pitäisi saada nyt liikettä aikaiseksi. Kun ne meidän viime vuoden käynnistykset oli muistaakseni ihan karvan vajaa 3 000, sieltä aivan valtaosa on sitä tuettua tuotantoa. Se on aidosti ongelma, kun me katsomme, että meidän väestönkasvuluvut jälleen tänä vuonna tulee todennäköisesti rikkomaan ennätyksiä. Se vauhti on ollut alkuvuonna niin kova.

Siellä kaikki ne asiat, joita kaupungin puolesta voidaan tehdä... Viimeksi tällä viikolla me kaupunkiympäristön toimialajohtajan kanssa keskusteltiin esimerkiksi siitä, että onhan meillä rakennusvalvonnan prosessit riittävän nopeat. Se on toki itsenäinen viranomainen, mutta meidän resurssoinnista on kiinni, ettei yksikään lähtövalmis vaikkapa korjausrakentamishanke seiso siellä. Siellä on luvattu katsoa se lävitse. Sitten meillä on näitä väliaikaisia poikkeamatoimia esimerkiksi tontteihin liittyen, pysäköintinormeihin liittyen. Sen tyyppisiä esteitä saadaan purettua.

Mutta sitten se, mikä on valtion käsissä ja sitä ei pääse mitenkään kaupungin näkökulmasta ympäri, on se, että tämä on myös kysyntälama. Tämä liittyy siihen, että luottamusta puuttuu esimerkiksi omaan talouteen tämän työllisyystilanteen näkökulmasta. Se liittyy pankkien kiristyneisiin käytäntöihin, vähän ehkä jopa turhaan kiristyneisiin käytäntöihin. Se liittyy siihen pohdintaan, että onko valtion puolella esimerkiksi joidenkin takausinstrumentteihin, ASP:iin kytkeytyvien asioiden kautta mahdollisuutta saada ensiasunnon ostajia liikkeelle.

Ajattelen niin, että meidän täytyy kaupunkina ja ainakin itse viimeksi tänään, kuten viittasin, olen käynyt keskustelua ja pohdintaa näihin kaikkiin kokonaisuuksiin liittyen. On tämä pitkän korkotuen kokonaisuus. Sitten on tätä erityisryhmäasumista. Sitten on tämä välimallikeskustelu, missä meillä on oma polku olemassa. Mutta tämä vapaarahoitteinen on siis valtavan iso huoli, koska jos se vapaarahoitteinen ei lähde liikkeelle nyt ihan näillä näppäimin, sitten me ollaan aidosti isossa hankaluudessa paitsi tietenkin talouden ja työllisyyden näkökulmasta, niin myös suhteessa tähän kasvuvauhtiin asuntojen riittävyyden näkökulmasta.