Pormestarin valinta vuonna 2025 alkavaksi valtuuston toimikaudeksi

Arvoisa puheenjohtaja.

En ole esittämässä täällä poikkeavaa esitystä, vaikka sellaiseen olisi vaalituloksen perusteella hyvinkin perustellut syyt olemassa. Vaan olen siksi, että toivon, että tämä on viimeinen kerta, kun valtuustossa käydään ylipäätänsä tällaiseen pormestarivaaliin.

Pormestarimallin ja samanaikaisesti toteutetun toimialamallin tarkoitus oli lisätä demokratiaa luottamushenkilövallan kasvattamisella virkahenkilöiden kustannuksella. Valitettavasti voimme todeta, että uudistus on johtanut päinvastaiseen tulokseen. Virkavastuun ja poliittisen vastuunkannon rajan hämärtyminen on ollut yksi seuraus. Se näkyy siitä, miten vaikeata oli kenenkään kantaa vastuuta Helsingin taannoisesta palkanmaksutakkuilusta tai pienemmistäkään mokista.

Kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat toimivat virkavastuulla ja olivat samanaikaisesti kuitenkin poliittisesti ja määräajaksi valittuja viranhaltijoita. Heillä ei ollut äänioikeutta kaupunginhallituksessa, mutta he toimivat siellä esittelijöinä. Pormestarien asema on päinvastainen. He ovat hyvin palkattuja kokopäivätoimisia luottamushenkilöitä, joilla on ääni, vaan ei esittelyoikeutta. Kaupunginhallituksen esittelijänä on virkamies kansliapäällikkö, joskin pormestarilla on oikeus ottaa jokin asia omaan esittelyynsä.

Apulaispormestareilla ei tätä oikeutta ole. Ei myöskään niissä superlautakunnissa, joissa he toimivat puheenjohtajina.

Aikanaan Helsingissä oli kymmeniä lautakuntia ja muita luottamushenkilöitä ja lähes tuhat kaupunkilaista osallistui kunnallishallintoon. Tänään enää kaupunginhallituksessa ja lautakunnissa on yhteensä 75 jäsentä, ja pääsääntöisesti kaikki nämä luottamushenkilöt ovat valtuutettuja tai vähintään varavaltuutettuja. Eikä tämä superlautakuntamalli ole parantanut ainakaan valtuuston ja vallankäyttömahdollisuuksia. On mahdotonta, että luottamushenkilöt viikoittain kokoontuvissa lautakunnissa kykenisivät perehtymään kaikkiin asioihin niiden edellyttämällä huolellisuudella ja joutuvat siksi suuressa määrin nielemään viranhaltijavalmistelun tuotokset niitä kyseenalaistamatta.

Keskittäminen tuo tehokkuusetuja, mutta myös menetyksiä. Se liittyy ennen kaikkea kaupunkiympäristölautakuntaan. Se, että useampi lautakunta aikanaan käsitteli johonkin hankkeeseen liittyviä kysymyksiä, toi myös erilaisia painotuksia ja tavoitteen asettelua. Se toki hankaloitti hankkeiden toteuttamista, mutta merkitsi myös sitä, että viime kädessä kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto joutuivat sovittelemaan päätöksenteossa erilaisia avoimesti esiin tuotuja näkökohtia sen sijaan, että ne nykyisin saavat eteensä vain yhden valmiiksi pureskellun totuuden, joka varsinkin kaavoissa tarjoaa vain hyväksyä tai hylätä vaihtoehdon.

Valtuuston esityslistat ovat lyhentyneet ja kokoukset tylsistyneet, kun jokseenkin kaikki, mikä on lain puitteissa ollut mahdollista delegoida, on luovutettu pois kaupunginhallituksen, lautakuntien tai viranhaltijoiden päätettäväksi. Esimerkiksi sellaisesta tunteita kuumentavasta asiasta kuin joukkoliikenteen lippujen hinnoista ei päätetä valtuustossa, vaan HSLkuntayhtymän hallituksessa.

Seuraavan neljän vuoden aikana meidän on mahdollista sopia uudesta radikaalista hallintouudistuksesta, eikä tule hävetä sitä, jos samalla tunnustamme vanhassa mallissa olleen monia paremmin toimivia piirteitä, jotka on syytä ottaa uudelleen käyttöön.

Kiitos.

Puheenjohtaja keskeytti kokouksen klo 18.22–18.27 väliseksi ajaksi.