Valtuutettu Laura Rissasen aloite kahdeksalta alkavista koulupäivistä luopumiseksi

Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat valtuutetut.

Näin viimeisen valtuustoni kunniaksi ajattelin tulla ihan tänne pönttöön puhumaan ja kiittää kaupunginhallitusta ja kasvatuksen ja koulutuksen lautakuntaa erinomaisesta vastauksesta.

Mä en ole kovin montaa aloitetta oman valtuustourani aikana tehnyt ja en ehkä ole ollut näiden aloitekokousten suurin ystävä, kuten äsken näimmekin. Tuo äskeinen keskustelu ei kuitenkaan äitynyt niin pitkäksi kuin se legendaarinen kasvisruokapäiväaloite. Siitähän löytyy parhaat palat edelleen YouTubesta heille, jotka eivät silloin olleet täällä mukana.

Sain tämänkin kokouksen aikana palautetta kaupunkilaisilta siitä, että koulupäivien myöhentäminen erityisesti 7.- ja 9.-luokkalaisten osalta olisi tarpeen. Kun koulu alkaa kahdeksalta tai 8.10 niin kuin tietysti omalla seiskaluokkalaisellanikin, se on ratkaisevasti paljon aikaisemmin kuin esimerkiksi 8.30. Jo se 20 minuuttia, kuten moni teinin vanhempi tietää, on aika paljon siinä aamussa. Se voi olla just se, mikä tekee sen, että ensimmäisellä tunnilla ei olla nukkumatteina, niin kuin yksi opettaja, joka minulle tämän kokouksen aikana viestitti, kertoi.

Musta on hyvin todettu se tässä aloitevastauksessakin, että univaje tosiaan heikentää oppimista. Tähän on meidän syytä kiinnittää huomiota. Tietysti tämä ehkä koskee meitä itseämmekin täällä kokouksessa tänään. Se, mikä on tosi tärkeää niin kuin ehkä äskeisessäkin keskustelussa, on se, että kun yläkoululaisten koulupäivän aloituksesta päätetään, keskustellaan niistä vaihtoehdoista nimenomaan oppilaiden ja huoltajien kanssa. Siellä tiedetään parhaiten se, mikä missäkin koulussa toimii, millaiset esimerkiksi kulkuyhteydet on.

Musta oli erinomaista reagointia esimerkiksi oman alakoululaisen osalta se, kun Töölön ala-aste siirtyi väistötiloihin ensi lukuvuodeksi, eli koulumatka pitenee, siinä samalla päätettiin, että sen sijaan, että koulu alkaisi 8.15, koulu alkaakin nyt 8.30. Mun tuleva kuudesluokkalainen oli tästä tosi tyytyväinen, koska se tarkoittaa sitä, että kotoa lähdetään samaan aikaan kuin nyt on lähdetty, eli pystytään joustamaan tämmöisissäkin tilanteissa.

Tässä yhteydessä haluan siis kiittää valmistelijoita ja haluan kiittää valmistelijoita tämän 20 vuoden ajalta, jota olen täällä kokouksissa ollut. Kiitos.

Kiitos, tämän kauden valtuuston puheenjohtajat, valtuutetut ja muut läsnä olevat henkilöt.

Aamulla kuluu aikaa valmistautua kouluun tekemällä aamutoimet, ja noin kahdeksalta alkavat kouluaamut tarkoittavat joillekin nuorille jo seitsemältä tai jopa kuudelta heräämistä. Vuoden 2023 kouluterveyskyselyn mukaan alle 41 prosenttia tytöistä saa vähintään 8 tunnin yöunet. Pojilla se on 31 prosenttia, joka on taas heikompi. Laaja-alaisessa tutkimuksessa ollaan huomattu, että nuorilla on todella vahva tarve unelle keskittymisen kannalta. Uni ei ole vain pötköttelyä päivän päätteeksi, vaan se on lepoa, aikaa, jolloin aivot käsittelevät opittua, tallentavat muistin jälkeä ja palautuvat. Ilman unta oppiminen vaikeutuu, keskittyminen herpaantuu ja ongelmanratkaisu sekä tunnesäätely heikentyvät. Univajeisilla nuorilla on tutkitusti enemmän vaikeuksia koulussa ja heidän mielenterveytensä on usein heikompaa.

Me olemme keskellä nuorten mielenterveyskriisiä. Yhä useampi nuori kärsii ahdistuksesta, masennuksesta, jaksamisen ongelmista sekä yliajattelusta. THL:n tutkimuksen mukaan aikuisista, joilla on unettomuusoireita, peräti 62 prosenttia sairastaa mielenterveyshäiriötä. Vain 25 kyselyyn vastanneista, jotka altistuvat unettomuuteen, ovat täysin terveitä. Nuorten kohdalla nämä luvut mielenterveyshaasteiden suhteen voivat olla vieläkin korkeammat. On tärkeää ymmärtää, että oikeasti, vaikka sadulta ja vähän tekopyhältä se kuulostaa, se on totta, keskeinen yksittäinen riskitekijä on uni tai sen puute.

Tutkimuksien mukaan kasvava teini-ikäinen nuori tarvitsee noin 8–11 unta joka yö voidakseen kehittyä normaalisti. Melkein joka kolmas tai neljäs kymmenestä toteuttaa sen vähimmäiskriteerin. Siksi me nuorisoneuvostosta tuemme Laura Rissasen aloitetta. Ehdotamme yläkouluissa, että koulupäivä alkaisi aikaisintaan kello 9.00. Haluamme, että nuorilla on mahdollisuus riittävään uneen eikä ainoastaan jaksamisen vuoksi, vaan heidän tulevaisuutensa ja hyvinvointinsa turvaamiseksi.

Huomioitavaa on, että 8.- ja 9.-luokkalaisista 42 prosenttia ei syö aamupalaa, vähän edelliseen aiheeseen. Ilman riittävää unta ja kiireisten aamujen keskellä moni ei ehdi tai jaksa syödä kotona. Arkirutiini on tärkeä aivojen kehitykselle ja yleiselle hyvinvoinnille, mutta jos ei yksinkertaisesti ehdi syödä aamupalaa kotona, tulisi koulun tarjota pientä välipalaa heti aamun aluksi. Tällainen ratkaisu tukisi jaksamista ja parantaisi myös oppimista, keskittymistä heti koulupäivän alussa.

Tiedämme myös, että liian aikaisin alkavat koulupäivät lisäävät myöhästymistä ja poissaoloja. Uskomme, että koulupäivän aloittaminen myöhemmin voisi vähentää sekä aamu- että yleisiä poissaoloja. Kun nuorilla olisi enemmän aikaa nukkua, valmistautua ja syödä, koulupäivä alkaisi tasaisemmin ja rauhallisemmin. On kuitenkin huomioitava, että koulupäivän siirtäminen myöhäisemmäksi vaikuttaa myös koulupäivän loppumiseen ja harrastuksiin. Me ehdotamme, että koulut alkaisivat aikaisintaan kello 9 peruskouluissa ja yläkouluissa. Kuitenkin nuorisoneuvostona olemme huomioineet myös seuraavan asian. Jos koulut alkaisivat kello 9.00, se tarkoittaisi myös koulun loppumista myöhemmin. Lakisääteisesti 7.–9.-luokkalaisten viikoittainen työaika on noin 29–30 tuntia yhteensä. Jos koulu loppuisi myöhemmin, harrastukset saattaisivat osua päälle, jollei harrastustoimija myös myöhäistäisi toimintaa.

Eli palikkaa ei voi vain siirtää, sillä muuten asia olisi sama, mutta iltapainotteinen. Vaan palikasta pitää leikata kulmat, jotta kouluarki pyörisi sileämmin. Siksi esitämme kompromissia koulupäivän alkamiseksi kello 9 ja päättymiseksi viimeistään 16.15. Tällein me tasapainotetaan tätä meidän aikataulua ja näin se näkyy myös investointina positiivisesti hyvinvoivalla yhteiskunnalla.

Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja.

Kaupunginhallituksen vastaus kertoo meille, että nuoret eivät halua koulupäivän alkavan aiemmin. Kuitenkin nyt nuorisoneuvoston edustaja Ehan kertoo meille, että he nuorisoneuvostossa nuorina itse haluavat koulupäivän alkavan myöhemmin. Kumpaa tässä tulisi uskoa? Itse olen taipuvainen ajattelemaan, kuten nuorisoneuvoston edustaja Ehan meille kertoi. Osin siksi, että katsoessani kotonani yläkoululaisen aamuja, tämä tuntuu hyvin loogiselta. Ja osin siksi, että nuoret itse meille täällä niin kertovat.

En kuitenkaan tee nyt minkäänlaista esitystä aiheen suhteen, mutta toivon, että tätä vielä mietitään, koska ymmärtääkseni siitä on melko vahva tutkimusnäyttö, että kovin aikaiset aamut ovat yläkoululaisille ja myös lukioikäisille aika ongelmallisia.

Kiitoksia, puheenjohtaja.

Aikaiset aamut saattaa olla hankalia kenelle tahansa riippuen ammatinvalinnasta. Mä itse asiassa katselen tätä silleen, jos lapsella on kaksi kotia, niin miten tämä silloin toimii käytännössä, jos lapsi lähtee toiselle puolelle kaupunkia kouluun, jos vaikka vanhemmat asuvat eri puolilla kaupunkia. Tai vastaavasti, jos tämä toinen mutsi tai faija lähtee vielä turvaamaan tai mukaan tälle koulumatkalle ja jatkaa sitten itse hommiin. Tuleehan siinä aikaista herätystä kerrakseen kenelle tahansa. Tämmöiset kuviot voidaan myös huomioida, koska yhä useammin lapsella saattaa olla kaksi kotia. Maailma muuttuu tässäkin asiassa.

En nyt ala tässä tosiaan itsekään tekemään esityksiä sen puolesta, mihin aikaan koulun pitää alkaa ja sitä ei ehkä tänään ole syytä lähteä minnekään päin kenenkään meistä salissa istuvista linjaamaan. Mutta toki mielelläni kuulen nuoria, koska heillä on täällä ääni käytettävään.

Jäi vähän puhe kesken, mutta siis kannatamme just Rissasen aloitetta sillä tavalla, että koulu voisi keskustella huoltajien ja koulun oppilaiden kanssa tästä asiasta. Se saattaa vaihdella koulukohtaisesti. Mutta tietenkin tutkimukset vahvasti selittävät yksiselitteisesti, että tämä on semmoinen asia, mistä ei saisi periaatteessa tinkiä.

Asiasta kukkaruukkuun. Uskon, että tämä on nyt mun vika puhe ja nuorisoneuvoston vika puhe tältä valtuustokaudelta, joten me nuorisoneuvosto halutaan kiittää tästä hyvästä työstä monin tavoin. Nuorisoneuvoston osallistuminen on vakiintunut tämän valtuustokauden kunniaksi, ja kiitämme erityisesti just teitä. Hyvää jatkoa niille, jotka jättävät valtuustouransa. Ja jotka palaavat, nähdään me sitten pian.

Kiitos.