Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja terveydenhuoltolain 54 ja 57 §:n muuttamisesta

Päätös

Kaupunginhallitus antoi sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon: Kommentit riittävää omaa palvelutuotantoa koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 8 §) Helsingin kaupunki pitää sote-järjestämislain 8 §:ään ehdotettuja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseen liittyviä järjestämisvastuuta tarkentavia muutoksia kannatettavina. Helsingin kaupunki kannattaa esityksen lähtökohtaa monituottajamallin vahvistamisesta sekä hyvinvointialueiden lisääntyviä mahdollisuuksia hyödyntää laajemmin erilaisia tuotantotapoja. Muutosten voidaan arvioida lisäävän joustavuutta, tukevan palvelujen saatavuutta ja mahdollistavan tarkoituksenmukaisempien palvelukokonaisuuksien hankinnan. Järjestämislain 8.2 §:n vaatimus omasta riittävästä palvelutuotannosta on ollut rajanvedoltaan epäselvä, mutta käytännössä on ollut omiaan lisäämään varovaisuutta hyvinvointialueiden hankinnoissa ja toimimaan esteenä laajojen kokonaisuuksien ja palveluketjujen hankkimiselle. Järjestäjän harkintamahdollisuuksien lisääminen on tältä osin kannatettava muutos, joka mahdollistaa yksityisen palvelutuotannon paremman hyödyntämisen ja vahvistaa myös hyvinvointialueiden itsehallintoa. Perusteluissa tuodaan esiin, että hoitoonottopäätökset liittyvät keskeisesti julkisen vallan velvollisuuteen turvata riittävät palvelut ja niiden yhdenvertainen saatavuus. Samanaikaisesti esitetään, ettei hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoonottopäätösten ulkoistamiselle ole estettä, vaikka kyse voi olla julkisesta hallintotehtävästä. Sääntely jättää avoimeksi keskeiset kysymykset päätöksenteon oikeudellisesta luonteesta ja ohjauksen riittävyydestä, mikä heikentää järjestelmän ennakoitavuutta ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Tämä on keskeistä erityisesti perustuslain 124 §:n soveltamisen kannalta. Kommentit päivystyksen palvelujen hankintaa koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 12 §) Esityksen mukaan sote-järjestämislain 12 §:n 2 momentin 3 kohtaa muutettaisiin niin, että hyvinvointialue ei saisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitettuja kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluja lukuun ottamatta mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettua perusterveydenhuollon päivä- ja ilta-aikaista päivystystä sekä mainitun pykälän 6 momentissa tarkoitettuja perusterveydenhuollon ja rajatun erikoissairaanhoidon päivystyksen palveluja. Terveydenhuoltolain 50 §:n 2 momentissa ei säädetä perusterveydenhuollon päivä- ja ilta-aikaisesta päivystyksestä vaan perusterveydenhuollon kiireellisestä vastaanottotoiminnasta. Voimassa olevassa lainsäädännössä perusterveydenhuollon kiireellinen vastaanottotoiminta on erotettu päivystystoiminnasta perustellusti: kiireellisen hoidon vastaanottoa tarjoavissa yksiköissä, kuten terveysasemilla, ei ole samanlaisia tutkimus- ja hoitomahdollisuuksia kuin päivystysyksiköissä. Selkeyden vuoksi terveydenhuoltolain 50 §:n 2 momentin mukainen ilta-ajan ja viikonlopun päiväaikainen perusterveydenhuollon kiireellinen vastaanottotoiminta on syytä jatkossakin erottaa päivystyksestä, jota järjestetään terveydenhuoltolain 50 §:n 7–9 momenttien mukaisesti. Päivystyksen järjestämisvastuu Helsingissä on terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momentissa säädetty HUS-yhtymälle. Kommentit hoidon tarpeen arviointia koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 12 b ja 15 §:t) Ehdotettavan sääntelyn tavoitteena on vähentää yksityisen palveluntuottajien käyttöön liittyviä säädösperustaisia rajoitteita. Esityksen mukaan palvelutuotantoa voitaisiin ulkoistaa jossain määrien aiempaa laajempina sekä tarkoituksenmukaisempina kokonaisuuksina. Osana terveyspalvelujen hankintaa voitaisiin antaa hoidon tarpeen arvioinnin, terveydenhuoltolain 52 §:ssä tarkoitetun lähetteen käsittelyn sekä päätöksenteon potilaaksi ottamisesta yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi. Helsingin kaupungilla olisi esityksen mukaan oikeus järjestää myös edellä mainittuja palveluitaan ostopalveluna, mutta ei olisi tähän velvollisuutta, jos palvelut kyetään toteuttamaan asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti omana toimintana. Tältä osin esitystä voidaan pitää kannatettavana. Kommentit hyvinvointialueen velvollisuutta hankkia palveluja muualta koskevista muutoksista (terveydenhuoltolain 54 §) Esityksessä terveydenhuoltolain 54 §:n 2 momenttiin lisättäisiin säännös hyvinvointialueen velvollisuudesta kertoa potilaalle hänen oikeudestaan saada palvelu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muulla tavalla tuotettuna, jos hyvinvointialue ei pysty itse tuottamaan palvelua enimmäisajassa. Helsingissä toimitaan esitetyn säännöksen mukaisesti jo nykytilassa esimerkiksi tarjoamalla potilaille palveluseteliä silloin, kun hoidon järjestäminen oikea-aikaisesti sitä edellyttää. Informointivelvollisuudesta ei ole tarpeen säätää lain tasolla, koska uusi sääntely lisäisi toiminnan valvonnan tarvetta entisestään ja lisäisi siten hyvinvointialueiden velvollisuuksia laajentamatta tosiasiallisesti potilaan oikeuksia Kommentit hyvinvointialueen johtamisessa edellytettävää asiantuntemusta koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 8 §) Esityksen mukaisessa sote-järjestämislain 8 §:ssä säädettäisiin, että hyvinvointialueen johtamisessa sekä sen toiminnan ohjauksessa ja valvonnassa on oltava lääketieteen, sosiaalitieteiden ja hoitotieteen asiantuntemusta. Säännöksen tarkoituksena on korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon johtaminen ei voisi hyvinvointialueen laajan organisaation eri tasoilla perustua yksinomaan esimerkiksi yleishallinnolliseen, oikeudelliseen tai taloudelliseen asiantuntemukseen. Monialainen asiantuntemus on jo nykytilassa hyvin edustettuna Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan johdossa, toiminnan ohjauksessa ja valvonnassa. On tärkeää, että Helsingin kaupunki, HUS-yhtymä ja hyvinvointialueet voivat jatkossakin päättää, miten monialaisesta asiantuntemuksesta huolehditaan johtamisjärjestelmässä, ohjauksessa ja valvonnassa. Kommentit vastaavaa lääkäriä koskevista ehdotuksista (terveydenhuoltolain 57 §) Helsingin kaupunki kannattaa terveydenhuoltolain 57 §:n mukaisen vastaavan lääkärin aseman ja tehtävien täsmentämistä. Ehdotettu sääntely selkiyttäisi myös sitä, että käytännön toteuttamiseen liittyvää toimivaltaa voi hallinto- tai toimintasäännöllä siirtää muille viranhaltijoille. Sote-järjestämislain 8 §:ään ja terveydenhuoltolain 57 §:ään esitettyjen muutosten ei kokonaisuutena tule johtaa tulkintaan, että Helsingin kaupungille, hyvinvointialueille tai HUS-yhtymälle syntyisi velvollisuus järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon johtaminen professioittain. Muut huomiot esityksestä Ei lausuttavaa.