Lausunto ympäristöministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi eräiden kuntien yhteistyöstä merialueen suurten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen jälkitorjunnan järjestämisessä sekä laiksi pelastuslain 111 a §:n muuttamisesta

Päätös

Kaupunginhallitus antoi ympäristöministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eräiden kuntien yhteistyöstä merialueen suurten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen jälkitorjunnan järjestämisessä sekä laiksi pelastuslain 111 a §:n muuttamisesta seuraavan lausunnon: Lausunto Hallituksen esitys yhteistyöstä merialueen suurten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen järjestämiseksi on tarpeellinen. Helsinki on yksi Suomen vilkkaimmista satamakaupungeista ja kaupungin edustalla kulkee merkittävä määrä muuta risteävää laivaliikennettä. Helsingin edustalla tapahtuvan meriliikenteen riskiprofiili on olennaisesti kasvanut viime vuosina (GNSS-häiriöt, varjolaivasto, AIS-manipulointi ym.). Pohdintaa herättää kuitenkin kuntien roolin korostaminen hyvinvointialueiden pelastustoimintaan nähden. Kuten esityksen luvussa 5 muut toteuttamisvaihtoehdot vaihtoehdossa 2 todetaan: hyvinvointialueen ollessa jälkitorjunnan järjestäjänä tehtävää hoitaisi isompi organisaatio eikä organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä vaadittaisi samassa mittakaavassa, pelastustoiminnan ja jälkitorjunnan välistä vastuuvaihtoa ei tarvitsisi suorittaa, tehtävät ja vastuut olisivat selkeämmät, pelastustoimella on huomattavasti paremmat suorituskyvyt sekä osaaminen tilanteen johtamiseen ja pelastustoimi harjoittelee säännöllisesti. Esityksessä todetaan, että valtaosa pelastustoimen voimavaroista on sidottu pelastustoiminnan hoitamiseen, joten jälkitorjunta jouduttaisiin toteuttamaan valtaosin ulkopuolisten palveluntarjoajien toteuttaman ostopalveluna. Helsingin kaupungin osalta jälkitorjunnan edellyttämä kalusto ja osaaminen tulisi todennäköisesti oman liikelaitoksen tai ulkoisten palveluntuottajien puolelta eli käytännössä varautuminen perustuisi joka tapauksessa yhteistyöasiakirjoihin ja sopimuksiin. Tarkoituksenmukaisinta voisi siten olla, että jälkitorjunta olisi hyvinvointialueiden vastuulla ja velvoittaa kunnat antamaan asiantuntija-apua sekä tarvittaessa muuta virka-apua, jos se on tarpeen. Tässä vaihtoehdossa on selkeä vastuutaho ja selkeä rahoitusmalli öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan toteuttamiseksi mahdollisimman tehokkaasti. Helsingin kaupunki katsoo, että lainvalmistelussa tulee tarkastella ja selvittää vielä vaihtoehtoja 2 ja 3. Merellisessä toimintaympäristössä kuntarajat ylittävä yhteistyö on ratkaisevan tärkeää ja ympäristövahinkoihin varautumisen teemassa yhteistyölle on selkeä tarve. Kuntien ja hyvinvointialueiden välisen yhteistyön kehittämisen lisäksi on tarkoituksenmukaista osallistaa vahingontorjuntaan ennakoivasti myös muut merellä ammattimaisesti liikkuvat toimijat, kuten vesiliikenteen ammattilaiset (esimerkiksi yhteisharjoitusten muodossa). Lisäksi yhteistyö erilaisten järjestöjen kuten WWF:n kanssa on todennäköisesti ratkaisevan tärkeää. Jälki-lain 1 § lain tarkoitus Lain tarkoitus on tarkoituksenmukainen ja kannatettava. Yhteistyötä tehostamalla voidaan todennäköisesti vähentää vahingoista aiheutuvaa haittaa. Jälki-lain 2 § Soveltamisala Epäselväksi jää, mitä tarkoitetaan suurella alusöljy- ja aluskemikaalivahingolla. Jälki-lain 3 § jälkitorjunnan yhteistyöalueet Yhteistyöalueiden muodostamisessa ja niiden resursoinnissa tulisi huomioida alueelliset erityispiirteet mm. väestömäärän, yhteiskunnallisten vaikutusten sekä alueen riskiprofiili eli potentiaaliset öljyvahingon lähteet. Jälki-Lain 4 § varautuminen Pykälää tulisi tarkentaa esimerkiksi yhdenmukaistamalla se päivityksessä olevan valmiuslain varautumisvelvoitteiden mukaisiksi. Jälki-lain 5 § varautumissuunnitelma Lain tuoma velvollisuus yhteistyöalueen varautumissuunnitelman laatimiseen sekä vaatimus varautua myös muilla toimenpiteillä jälkitorjunnan alusöljy- ja uutena myös aluskemikaalivahinkojen jälkitorjunnan järjestämiseen edellyttää, että asiaan osoitetaan nykyistä enemmän resursseja. Lakiuudistus lisää siten kaupungin kustannuksia. On kannatettavaa, että valtio varautuu kattamaan varautumissuunnitelmien laatimisesta aiheutuviin kustannuksiin. Valtion tulisi korvata myös lisääntyneistä velvoitteista aiheutuvat kustannukset yhteistyöalueiden kunnille täysimääräisesti. Pelastuslain 111 a § öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen jälkitorjunta Ehdotuksen mukaan kunta vastaisi jatkossa myös ympäristölle tai ihmisten terveydelle vakavaa vaaraa tai haittaa aiheuttavan aluskemikaalivahingon jälkitorjunnasta, johon kuuluu pilaantuneen maaperän, pohjaveden ja rannikon puhdistaminen ja kunnostaminen. Lainkohta jää osin epäselväksi. Kemikaalivahinko voi aiheuttaa merialueella vakavaa haittaa ympäristölle, mutta esim. sen maaperää pilaava vaikutus voi olla hyvinkin vähäinen. Epäselvää on, sisältääkö jälkitorjunta myös ympäristönsuojelulain mukaisen pilaantuneen maaperän puhdistamisen ja milloin voidaan todeta jälkitorjunnan päättyneen. Selkeämpää olisi, että pilaantuneen maa-alueen puhdistamisvelvollinen menisi ympäristönsuojelulain mukaisesti. Varautumissuunnitelmien laatimiseen liittyvä rahoitus Varautuminen on muutakin kuin suunnittelua. Siihen sisältyy yleensä riskien arviointia, resurssien varaamista, kalustoinvestointeja, tila- ja aluevarauksia, varautumissopimusten laadintaa, henkilöstön kouluttamista ja harjoittelua. Tämä kaikki vaatii aikaa, henkilöstöä ja rahoitusta, joka tulisi huomioida rahoitusmallin suunnittelussa. Kustannusvaikutukset eivät saa kaatua yksinomaan kunnille. Valtion tulee varautua kartuttamaan ympäristövahinkorahastoa siten, että rahastolla on mahdollisuus myöntää avustuksia merkittäviin torjuntakalustoon tehtäviin investointeihin, joita uusista varautumissuunnitelmista mitä ilmeisemmin syntyy. Ympäristövahinkorahaston kyky tukea kuntia tulee olla riittävä ja viivytyksetön. Muita huomioita Helsingin rooli tullee korostumaan merkittävästi sekä oman yhteistyöalueensa, mutta myös muidenkin yhteistyöalueiden valmiuden kannalta. Todennäköistä on, että esimerkiksi erilaiset jätteet ja kemikaalit kulkevat Helsingin kautta. Vaikutukset on siis huomioitava myös jätehuoltosuunnitelmissa ja kapasiteetissa.