Valtuustoaloite vammaisneuvoston aseman turvaamisesta vastaavasti kuin nuorisovaltuustolla

Päätös

Valtuusto: Kaupunginhallituksen ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Saarentaus, Walls, Rodriquez ja Salovaara jättivät eriävän mielipiteensä päätökseen siltä osin, kun asiaa ei palautettu uudelleen valmisteluun. Salovaaran eriävä mielipide: Aloitevastauksessa todetaan: Vammais- ja vanhusneuvoston edustajilla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan kunnan päätöksentekoon tulemalla valituksi edustajaksi vaalien kautta. Vaikka teoriassa näin on, käytännössä vammaisilla ihmisillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia päästä ehdolle ja tulla valituiksi kuin vammattomilla ihmisillä. Tähän vaikuttavat lukuisat tekijät sosioekonomisesta asemasta käytännön arjen haasteisiin. Vuonna 2026 toteutetussa osallisuus- ja hyvinvointikyselyssä vammaisten osallisuuden kokemus oli Espoossa selvästi heikompi kuin muilla. Osallisuusindikaattori koko Espoon tasolla jakautui seuraavasti: · ei-vähemmistöön kuuluvat 78,2 · kaikki vähemmistöön kuuluvat 71,2 · vammaiset 59,1 Edustus luottamustoimielimissä ei yksinään korjaa muita ryhmiä selvästi heikompaa osallisuuden kokemusta, mutta se olisi yksi konkreettinen keino lisätä osallisuutta ja ennen kaikkea lisätä ymmärrystä päätösten vaikutuksista vammaisten ihmisten arkeen. Aloitevastauksessa todetaan myös: Vammaisneuvostolla on vaikuttamistoimielimenä tärkeä rooli vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa asioiden edistäjänä ja puolesta puhujina. -- Espoon kaupunki pitää erittäin tärkeänä riittävän tiedonsaannin turvaamista ja käytettävissä olevia vaikuttamistapojen käyttöä ja kuulemisen oikea-aikaisuutta. –- Saamani palautteen perusteella tässä on käytännössä paljon parannettavaa. Lausuntoja pyydetään usein myöhään, jos lainkaan. Vammaisneuvoston tekemistä aloitteista ei tuoda kootusti tietoa valtuustolle. Foorumi vuoropuhelulle uupuu. Nyt vammaisneuvosto vaikuttaa toimivan melko irrallaan kaikesta muusta päätöksenteosta, minkä vuoksi vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa ääni ei kuulu tarkoitetulla tavalla. Jotta vammaisten ihmisten osallisuuden kokemusta voidaan parantaa, on ymmärrettävä mistä osattomuuden kokemus kumpuaa ja millaiset päätökset lisäisivät vammaisten ihmisten osallisuuden kokemusta. Minimissään olisi kohtuullista, että vammaisneuvostolla olisi nuorisovaltuuston tavoin läsnäolo- ja puheoikeus valtuuston kokouksissa. Tiedostan, että tämä edellyttää hallintosäännön muutosta, mutta pidän tärkeänä, että tätä vaihtoehtoa edes aidosti punnittaisiin. Aloitevastauksessa olisi myös avoimesti voinut tuoda esille, että seuraavaksi hallintosäännön avaamisen kohdalla on mahdollisuus käsitellä myös tätä asiaa ottamatta kantaa siihen, eteneekö asia vai ei. Vammaisten ihmisten osallisuuden edistäminen on asia, joka vaatii aktiivisia toimenpiteitä kaikilla tasoilla. Elina Rodriguesin, Elina Saarentauksen ja Mika-Erik Wallsin eriävä mielipide: Me allekirjoittaneet valtuutetut jätämme eriävän mielipiteen kaupunginvaltuuston päätökseen koskien valtuustoaloitetta vammaisneuvoston edustuksesta Espoon kaupunginvaltuustossa. Katsomme, että asian valmistelu ei vastannut aloitteen keskeiseen sisältöön. Aloitteessa esitettiin selkeä ja rajattu toimenpide: vammaisneuvoston puheenjohtajalle tai hänen estyneenä varapuheenjohtajalleen läsnäolo- ja puheoikeuden myöntäminen valtuuston kokouksiin. Valmistelussa tätä ei kuitenkaan tarkasteltu konkreettisena hallintosääntöön liittyvänä kysymyksenä eikä tuotu valtuuston arvioitavaksi toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Pidämme ongelmallisena myös sitä, että vastauksessa painotettiin nuorisovaltuuston asemaa ja rakennettiin vertailua, joka ei ole tämän asian kannalta tarkoituksenmukainen. Vammaisneuvoston järjestöjäsenet eivät ole poliittisia toimijoita, vaan he edustavat laajaa vammais- ja potilasjärjestökenttää ja tuovat päätöksentekoon kokemusperäistä asiantuntemusta, jota ei vaalien kautta voida saavuttaa. Kyse ei ole toimielinten välisestä vastakkainasettelusta, vaan yhdenvertaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumisesta. Korostamme, että esitetty muutos olisi ollut hallinnollisesti rajattu ja toteutettavissa hallintosäännön muutoksella. Useissa kunnissa ja hyvinvointialueilla vastaavat käytännöt ovat jo käytössä. Katsomme, että päätös olla edistämättä asiaa ei riittävällä tavalla huomioi vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden osallisuutta ja mahdollisuutta tulla kuulluksi heitä koskevassa päätöksenteossa. Espoon kaltaiselta kaupungilta tulee edellyttää tässä asiassa aktiivista roolia ja edelläkävijyyttä. Vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden osallisuuden vahvistaminen ei voi jäädä periaatteelliselle tasolle, vaan sen tulee näkyä konkreettisina mahdollisuuksina tulla kuulluksi eri päätöksentekovaiheissa, mukaan lukien kaupunginvaltuustossa.